Koskikalassa Kuhmossa

 Hellurei!

Kesäkuun lähennellessä puoltaväliä, pääsin viimein koskikalastuksen pariin. Alun perin ajatuksena oli lähteä viikkoa myöhemmin, mutta kun se olisikin ollut Jarille hankala ajankohta, sain järjesteltyä omat menoni kuntoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuhmoa perjantaina 11.6. viiden tietämillä.

Kun matkalla kävimme kaupassa ja syömässä, olimme perillä puoli yhdeksän jälkeen. Matkalla jo mietitytti, kuinkahan paljon mahtaa olla jo väkeä paikalla, Kuhmossa sitä nykyään riittää. Hieman yllätykseksemme parkkipaikalla ei ollut kuin kolme autoa, joista yksi lähti melkein saman tien pois. Jutusteltiin kuulumisia parin kalastajan kanssa, kasattiin streamervälineet ja suunnattiin hieman yhdeksän jälkeen kalaan. Heti kun erehtyi kahlaamaan veteen, huomasi veden olevan ihmeen kylmän tuntuista. Päivällä oli kuitenkin ollut liki hellettä ja muutamaa päivää aiemmin kosken veden lämpö oli ollut 17 astetta. No, aloitin kalastamisen tutusta kiven huopeesta. Ehdin heittää muutaman heiton, kun puhelin soi. Nuorempi tytär soitteli hyvän yön soittoa. Pitelin siinä vapaa väärässä eli oikeassa kädessä samalla jutellessani. Kun siimaa oli ulkona parin vavan mitta, loput kolme neljä metriä olin vedellyt eteeni, jostakin syystä tuli huiskaistua oikealla kädellä tinseli peilin tyveen ylävirtaan. Ja eiköhän metrin uiton jälkeen taimen pasauttanut kiinni! Muistelen olleen reissun viides heitto. Siinä huikkasin sitten äkkiä tytölle, että "Nyt on kala kiinni, heippa!", ja koitin antaa ylimääräisen siiman juosta sormien välistä, jotta saisin jotenkin tilanteen hallintaan, mutta puhelin vasemmassa kädessä, taimen rimpuilemassa oikeassa kädessä olevassa vavassa sekä hämmentynyt kalamies, olivat sellainen yhdistelmä, että taimen irtosi aika nopeasti alavirran puolella. No ei se suuren suuri ollut, ehkä siellä 50cm kantturoilla. Hienosti alkoi kuitenkin reissu.

Ja sitten kyllä hiljenikin.. Kovasti sai tehdä töitä tapahtumien eteen. Aika pian pieni taimen kävi kurkkaamassa tinseliä, mutta seuraava parempi kala oli ehkä noin tunnin päästä kiinni parin potkun verran. Näin kalan jo tärpistä lähtien ja arvelin kuitenkin edellistä suuremmaksi, ehkä noin 55cm istukas. Hiljaista oli muillakin. Illan mittaan samalla rannalla oli pyytäjien määrä jo toisella kymmenellä ja vastarannallakin näkyi muutama kalastaja. Koko ajan täytyi seurailla muiden kalastusta, jos halusi koluta paikkoja siten, että olisi edes hetken rauha ollut. Illan aikana muilla taisi olla pari kolme reilun 40cm kalaa, joista yksi nousi ylös saakka ja oli ollut rasvaevällinen taimen. Päikkäriä lenteli kyllä taivaalla pilvin pimein, joten runsas päikkärikuoriutuminen oli iltapäivästä ollut. Myöhemmin illalla maltoin mitata veden lämmönkin, oli kokonaista 6 astetta. Ihmekös kalat olivatkin niin passiivisia, hurjat 11 astetta tippunut muutamassa päivässä. Voimakas tuuli oli puskenut yläpuolen järven pintavedet pois ja koskeen valui kylmää pohjavettä. Suurin osa kalastajista lopetteli kalastusta jo yhden maissa. Itsekin pidin parin tunnin tauon, mutta kävin vielä tovin heittämässä auringon nousun aikoihin. Yksi pienen kalan tärppi oli saldona. Illan aikana tuli kalasteltua niin painotetuilla kuin painottamattomillakin streamereilla sekä surffeilla. Lyijyäkin oli välillä perhon etupuolella. Sen jälkeen istuskeltiin tulilla vielä tovin aikaa. Parin oululaisen kanssa tuli enemmänkin turinoitua illan mittaan. Nukkumaan maltettiin lähteä neljän jälkeen.

Noin nelikymppinen rasvaevällinen

Heräilin aamulla auringon lämmittäessä taas turhan paljon telttaa. Ehti tuota kuitenkin viitisen tuntia ummistaa silmiä. Keittelin rauhassa kahvit ja tarkkailin koskea. Pari kalastajaa näkyi olevan. Oululaisporukka pakkaili kamppeita ja olivat vaihtamassa paikkaa. Jarikin ilmestyi aamupalalle, kun olin virittelemässä nymfisettiä. Kova polte olikin ollut päästä testaamaan talvella rakentamaani nymfikeppiä. Tovin kuluttua pari kalastajaa saapui alavirran suunnilta. Iso taimen oli kuulema karannut katkoen siimat ja haavikin oli tolskatessa tippunut koskeen. Lähdin perkaamaan nymfin ja larvan yhdistelmällä tuttuja ottipaikkoja. Ihmeen hiljaista piteli pikkuperhoihinkin. Viimein löysin noin 40cm rasvaevällisen taimenen, joka kelpuutti vihreänoliivin larvan. Välillä tuli pieni harjus, mutta muuten tärpit olivat todella vähissä. Olin jo palailemassa takaisin ylöspäin, kun päätin koittaa uudelleen yhtä tuttua ottikohtaa. Silloin erään kiven päältä jysähti raskaammin. Kala väänsi varsin vahvasti ylävirtaan. Uusi nymfikeppi tuntui vanhaa Flexteciä notkeammalta kärjestään ja tyven käyttö vaati enemmän vääntöä ja uskallusta, vaikkakin tyvessä selvästi potkua riitti. Hetki käytiin kädenvääntöä, ennen kuin sain kammettua kauniin karvan alle 50cm rasvaevällisen taimenen haaviin. 

Lähes 50cm rasvaevällinen

Selvästi on siis totuttelua uudessa vavassa, kuinka paljon täytyy ja uskaltaa vääntää, ettei väsytysajat veny pidemmiksi. Mutta vapa itsessään vaikuttaa varsin hyvältä, kärjessä on herkkyyttä ja kosketukset kiviin ym. tuntee paremmin. Kalastelin vielä vähän aikaa, mutta nälkä alkoi ohjaamaan suuntaa kohti tulipaikkaa. Virittelin tulet ja laittelin ruokavärkit valmiiksi. Jari tulikin kotvan päästä ja ryhdyttiin ruuan laittoon. Kyllä hurjan suuret pihvit, tillipotut ja grillisalaatti upposivatkin aika helposti mahan uumeniin, vaikkakin seurauksena oli melkoinen ähky. Tovi piti ruokaa sulatella, kun kahvitkin nautittiin päälle. Jari kävi vielä hetken heittämässä, kunnes päätetiin vaihtaa paikkaa.

Jo etukäteen mietittiin, että Suomi-Tanska -peli saattaisi vähentää väkeä koskilla. Hieman yllätykseksi seuraavalla koskella ei nähtykään kuin pari kalastajaa ja nekin eri rannalla kuin me. Viriteltiin teltta valmiiksi kasaan ja seurailtiin dramaattista peliä samalla puhelimesta. Hannu oli myös aikonut liittyä seuraan illan aikana. Mittailin veden lämmön, täälläkin oli kovasti viilentynyt ollen reilut 9 astetta. Kello taisi lähennellä yhdeksää kun lähdimme viimein kalalle. Aika pian löytyikin aktiivisia harjuksia. Alkuun tärppejä tuli tinseliinkin, mutta kun aloin perkaamaan aluetta nymfeillä, löytyi harria enemmänkin. Suurimmat olivat varmasti vähintään 40cm kaloja ja varsin pulskassa kunnossa. Sain kaikkinensa kymmenkunta harria sekä yhden taimenen penikan hyvin pieneltä alalta. Erityisesti Red ribbed killer oranssilla kierteellä tuntui miellyttävän harreja. Jarikin sai yhden tai kaksi pientä harria hieman ylempää.

Hannukin ehti juttusille. Oli saanut ylempää pari istukasta. Kalasteltiin tovin aikaa alempana, jossa mulla kävikin taimen pariinkin kertaan tinselissä, muttei tarttunut. Muutaman harrin sain vielä nymfeillä ja Hannulla oli hauki hetken kiinni, mutta sitten suunnattiin ylöspäin, koska pääosin paikka vaikutti hiljaiselta.  Kävin välillä yhden paikan kopaisemassa, jossa näinkin yhden kalan räiskivän, mutta se saattoi olla haukikin. Kerran kävi tinselin perässä, muttei ottanut. Jari ja Hannu olivat ehtineet jo ylemmäksi. Kun saavuin paikalle, Jarilla otti juuri parempi kala kiinni. Kevyellä #1/2-luokan nymfisetillä kesti hetken, ennen kuin sai kalan haavittua. Nätti noin 44cm rasvaevällinen taimen. 

Aika pian sen jälkeen viriteltiin tulet ja paisteltiin makkaraa. Jarin kanssa ei kiirehditty kalalle vaan nautittiin kauniista yöstä. Seurailin niskalla Hannun kalastelua. Huomattiin yhtäkkiä varsin komean taimenen hidas head&tail pintakäynti. Hannu jo ehdotteli, että mulla pitäisi siihen jotakin perhoa heittää, mutta eipä mulla ollut oikein pinturihommiin soveltuvaa välinettä siinä käsillä, sanoin vain, että heitä vaan uistinta. Eihän se siihen ottanut, eikä kyllä enää uudelleen näyttäytynytkään. Hannu lähti kotia kohti kolmen jälkeen. Tulisteltiin Jarin kanssa vielä hyvän aikaa, kunnes väsy alkoi hiipimään puseroon. Päätin kopaista vielä niska-aluetta streamerillä, Jari vetäytyi jo telttaan. Yksi pienempi taimen kävi streamerissa, muuten oli hiljaista. Puolen tunnin heittelyn jälkeen lähdin itsekin nukkumaan viiden jälkeen.

Sunnuntaille oli luvattu kovaakin sadetta, joten olin valmistautunut siihen, ettei kalalle tule enää edes välttämättä mentyä. Heräsin kuitenkin puhelimen soittoon yhdentoista jälkeen ja vettä ei kuulostanut satavan. Katselin ennustetta, että kohta alkanee satamaan. Nousin nuotion laittoon, jotta ehtisi ainakin aamiaisen syödä. No aika pianhan se taivas repesi ja nuotiokin meinasi hiipua siinä sateessa. Syömään piti mennä kuusen suojiin, kuksaankin satoi vettä siihen malliin, että kahvi jäähtyi ja laimeni. Onneksi sade heikkeni kuitenkin pian. Päätin ottaa niska-alueelle uuden streameriskun. Siiman päähän valikoitui #4 Spuddler, joka on antanut minulle mukavasti tapahtumia vuosien saatossa nimenomaan sadekelillä. Tovin heittelyn jälkeen pinnan tuntumassa posahtaakin mukavasti. Kala laittoi kohtalaisesti hanttiin, kunnes sain sen haavittua. Pulska liki parikiloinen ja 54cm istukas. 

Pulska 54cm

Päätin ottaa kalan eräksi, kun tytöt sellaisen perään kyselivät kotona lähtiessä. Jos loimukalaa tekisi. Reissu oli jo niin lopuillaan, että kala säilyisi hyvin. Kun olin verestänyt ja tovin odottelun jälkeen suolistanut kalan ja jatkoin juuri kalastusta, alempana Jarilla nymfivapa niiasi. Menin haavimiskaveriksi ja tovin vääntelyn jälkeen haavissa möllötti lähes kaksoisolento minun kalaan nähden. Hyvin samanmittainen ja vielä hitusen pulskempi istukas. Jari otti myös kalan mukaansa.

Jatkoin streamerinheittoa vielä tovin aikaa, mutta kun en saanut siihen iskemään enää kuin yhden noin 30cm:n, kävin myös hakemassa nymfisetin ja kolusin sillä vielä muutamia kohtia. Pari harria sieltä löytyikin. Lopuksi päätin vielä käydä kokeilemassa kohtaa, mistä emme olleet kalastaneet vielä lainkaan reissun aikana, koska sinne oli reilummalla vedellä haastavaa päästä. Tarkkana saikin kahlata, mutta tuttu reitti helpotti kulkemista. Hyvän tovin kohtaa perkasin niin streamerillä kuin nymfeillä, mutten onnistunut saamaan kuin pari harria ja yhden taimenen penikan.

Oli aika laittaa pillit pussiin tällä erää ja lähteä kotimatkalle.

Kelpaa olla

Sääennusteet povailevat aika lämpimiä kelejä. Saa nähdä saako koskikalastuksestakin pitää taukoa, juuri kun sen sain käyntiin. Viime viikonlopun lauantai-iltana/yönä kävin pitkästä aikaa kelluntarenkaalla haukea pyytämässä joelta, mutten saanut ylös kuin yhden reilun kolmen kilon kalan. Muutama tärppi oli lisäksi. Siitä sainkin kerättyä itselleni perhonsidontamotivaatiota, ensin hauelle kesäinen kulta-kuparitinseli, sitten tuli sidottua kymmenkunta kuulapäätä, larvoja ja nymfejä. Jospa tästä taas innostuisi. Kuulia ja koukkujakin tuli hommattua lisää, vähän muutakin sidontatarvetta. Muutama streamer on mielessä mitä pitää tehdä, samoin pupia. Ja tosiaan noita pieniä kuulapäitä.  Juhannukseksi suunnataan mökille ja sidontavermeet lähtee mukaan, joten varmasti jotain saan aikaiseksi.

Saa nähdä milloin ehtii taas kalalle. Lomalla viimeistään, sekin alkaa jo viikon päästä. Haaveissa on käydä Finnmarkissa heinäkuun lopulla, mutta täytyy vielä seurailla koronatilannetta ja tehdä ratkaisut lähempänä.

Mukavaa kesän jatkoa! Käykäähän kalalla.