Sumarikauden kynnyksellä

Niin vain alkaa täällä pohjoisempanakin kevään kohokohta, sumukorentokausi eli hankikorrikausi olemaan jo ovella. Oma korrireissu suuntautuu jälleen Kuhmoon huhtikuun alkupuolella.

Olen sidoskellut vähän rasioiden täydennystä, jotain uutta malliakin on taas testissä. Olen äärimmäisen huono tekemään samaa perhoa useampaa kappaletta eli "sarjatuotantoa", vaan lähes aina varioin jotain pientä muutosta sidonnan mielenkiinnon säilyttämiseksi. Aivan ne omat tietyt ottiperhot pyrin toistamaan, mutta niitäkään en kykene montaa peräkkäin tekemään. Kolmisenkymmentä rasian täyttäjää olen tähän mennessä saanut kiedottua. Ehkä vielä muutamia tulee tehtyä, viikko on vielä aikaa. :)

Pintaperhoista olen tehnyt Potemkinin mukaelmia #10-12 koukkuihin, sekä Partridgen #18 pitkävartiseen Klinkki-koukkuun. Lisäksi hyvin kelluvaa foamisiipistä korria piti saada lisää askiin. Hieman suttuiset CDC-siipiset perhot voi kuvastaa räpiköivää korria, joka tosin "ammattimiesten" kokemusten mukaan ei ole se houkuttelevin saalis kalalle, toisin kuin helposti luulisi. CDC-siipisiä matalakellujia tulee ehkä vielä tehtyä. Monien suosikkeja Klinkhämereita tuskin tulee tehtyä, harvassa on ollut niiden uittaminen viime vuosina.

Näihin on pintovat kalat haksahdelleet

Nymfejä olen tehnyt kuulalla ja ilman, eri käyttötarkoituksiin. Kuulattomia on koukuille #10-14, osa ajateltu pinnan tuntumaan rigi-perhoksi pinturin perään tapsiin ja pyritty siten tekemään kevyiksi. Toiset ovat vapaaseen uittoon välivirtaan ja pohjan tuntumaan. Valtavärinä on musta, lisämausteena mm. kumijalkoja. Oranssinmustia piti myös pari tehdä täydennykseksi. Kuulalliset ovat koossa #10-12, joko täysin mustia tai pienen iskupisteen tai värikuulan kera. Näitä uittelen pohjan tuntumassa, jos pinnempaa ei kalat intoudu ottamaan. Aloitusperhojani nämä ei yleensä ole.

Nymfejä pinnan tuntumaan, väliveteen ja pohjaan

Streameraski kaipaili simppuja, joita jaksoin pari vääntää. Ne on rungosta painotettuja. Lisäksi aina toimivia White Marabou Muddlereita tai sen variaatioita pitää askissa olla, siihen hieman täydennystä. Ja epätoivon hetkiin sitten pari pienehköä liitsiä itelle toimivaksi osoittautuneissa ottiväreissä. Piti se malliksi pari täysin pinkkiäkin tehdä. Tai oikeastaan pinkki-fuchsiaa. Saa nähdä tuleeko uitettua.

Jos ei ylempiin natsaa, niin näillä on yleensä viimeistään reissu pelastunut

Nyt kun perhoja on tehty lisää ja vapa on valmis, ei tartte enää kuin valmistautua reissuun ja fiilistellä aiempien vuosien kuvilla.

Kahvit ja tervastulet maistuu korrireissuillakin

Niin, ja tulevana kesänä saa taas Kuhmon vesiä koluta urakalla. Sain nimittäin "taas" kolmen kuukauden työpätkän Kuhmosta vapusta alkaen opintoja täydentämään. Kuhmon koskilla siis meikäläisen voi aika todennäköisesti bongata tulevien kuukausien aikana. Eiköhän muutama kymmenen kalapäivää sieltä taas kerry. Tervetuloa porinoille!

CTS-projekti: Viimein valmis!

Orastava kevät saa vipinää hitaammankin vavanrakentajan touhuihin. Orastava ja orastava, täällä Rovaniemellä on jäätä vielä vaatimattomasti 60-70 cm. No, pääsin siis viimein lakkaamaan vavan, mikä on tämän viimeisen osan pääosissa. Lisäksi koitan summata vavan tarvikkeet ja kustannukset, jos vaikka jotakuta kiinnostaa. Kerron myös lyhyesti vapapussin ja -putken teosta.

Sidosten lakkaus

Lakkaan aina vain yhden pätkän päivässä. En oikeastaan voi edes enempää lakata, kun samalla pyörittimellä levitän lakan ja kuivatan aihion. Lakan kuivaminen kestää vähintäänkin useamman tunnin, joten olen suosiolla kuivattanut yön yli ennen telineestä pois ottoa. Pyörittimestä otan pois parin tunnin kuivumisen jälkeen. Valmistelen aihion lakkauskuntoon siten, että putsaan mahdolliset teipinjäljet yms. sidosten läheltä, tasoittelen vielä sidokset teelusikan kuperalla puolella, painelen sidokset reunoilta tasaiksi ja tiivistän mahdolliset raot, poltan mahdolliset höytyvät ja pölyhiukkaset sidoksista, sekä otan kaikki tarpeelliset välineet saataville lakkauksen ajaksi. Välineisiin kuuluu ainakin lakat ja pieni pensseli, kippoja lakkaa varten, sytkäri (sytkäreitä), paperia, teelusikka, kirkas taskulamppu ja kuumaa vettä. 

Lakka notkistuu kun sitä lämmittää. Lämmitän molemmat lakkapullot hetkeä aiemmin kiehutetussa vedessä (olisiko noin 70-80 asteista?), aivan täysin kiehuneeseen en ole tohtinut laittaa ja jostain muistan lukeneeni, että se ei ole edes järkevää. Mittaan lakat tarkasti lääkekippoon ja sekoitan useamman minuutin ajan (noin 3 minuuttia), suhde Flex Coatilla on 1:1. Seos muuttuu kuplattomaksi ja kirkkaaksi, jolloin aloitan lakkaamisen. Laitan myös kuumaa vettä kippoon lakkauksen ajaksi ja pidän sekoitettua lakkakuppia siinä, jottei lakka ala niin nopeasti jähmettymään. Liian pieniä määriä ei kannata tavallisilla ruiskumitoilla mittoa, koska jo pisaran eroavaisuus ainessuhteissa voi vaikuttaa seokseen joko niin, että alkaa kovettua todella nopeasti tai niin, että saa pari kuukautta odotella, ennen kuin pinta on kova. Yleensä olen tehnyt seoksen ottaen noin 1,5-2,5 ml per pullo. Tuo 1,5 ml on jo haastava määrä, 2 ml huomattavasti anteeksiantavampi. 

Lakkauspuuhissa, olennaisimmat työvälineet näkösällä

Laitan pyörittimen päälle ja alan levittämään lakkaa. Sivelen ensin sidoksen keskelle reiluhkosti ja sitten siveltimellä siistin reunat. Langan yli aihion puolelle lakkaa pitää saada milli pari, jotta lakka peittää koko sidoksen. Tarkistan onko lakkaa suunnilleen sopivasti ja siirryn nopeasti seuraavaan sidokseen. Hieman liikaa tai hieman liian vähän saa olla, mutta reilusti liian vähälle jättäminen aiheuttaa jähmettyessään ongelmia. Käyn näin nopeasti sidokset läpi. Vaparenkaan jalan seutu on haastavin lakata (siveltimellä joutuu vähän tökkimään lakkaa vaparenkaan jalan "alle"), samoin suoran linjan tekeminen sidoksen reunaan, pienikin käden tärinä näkyy. Pyrin tukemaan kättä tuolin nojaan tms. tätä tehdessä. Kun lakkaa on pätkän jokaisessa sidoksessa, aloitan tarkistuskierroksen. Jos jossain on liian vähän, lisään lakkaa. Liikoja voi poistaa. Tässä vaiheessa lakka voi olla hieman jähmettynyttäkin, koska lämmittämällä lakka notkistuu. Käytän siis samalla sytkäriä ja notkistan lakkaa. Lämmitän sytkärillä aihion sivulta, en alta. Altakin voi lämmittää, mutta se täytyy tehdä reilusti alta, muuten lakka kärähtää. Sivulta on mun mielestä helpompi hallita lämmittämistä. Tätä voi jatkaa hyvän aikaakin, jotta sidoksiin saa sopivan määrän lakkaa. Tai tämä ainakin toimii Flex Coatin kanssa. Sidokset voi myös lakata useammassa kerroksessa ohuita kerroksia tehden. Yleensä aina olen saanut kerralla hyvän ja siistin lakkauksen, joskus olen joutunut paikkokierroksen tekemään.

Lakkauksen tarkkailua ja mikrokuplien poistoa

Kun lakkaa on sopivasti, otetaan taskulamppu ja sytkäri käyttöön. Kirkkaalla (pitää olla kirkas) taskulampulla erottaa kaikki, pienetkin, ilmakuplat sidoksissa. Sytkärillä saa ne houkuteltua pois, vaatii kyllä malttia ettei polta lakkaa. Hieman kärähtäneen lakan saa vielä pelastettua sivelemällä juoksevampaa lakkaa päälle, lopputuloksesta ei erota mistä on lakka meinannut kärähtää. Liian ahneesti kuplia ei saakaan poistaa, vaan muutama kerralla ja väliin sitten toisesta sidoksesta kuplia poistamaan. Kun lakka on hieman jäähtynyt, saa kuplia taas poistettua. Joskus tämä kuplien poistoprojekti on kestänyt liki tunninkin, mutta aika hyvin olen kuplat pois saanut. Yleensä aika lailla kaikki. Isot kuplat on helppo poistaa, mikrokuplien poisto vaatii kirkkaan valon ja tarkkaa silmää. Tähän löytyy varmasti hyviä vinkkejä ammattilaisilta, mutta olen tämän saanut toimimaan riittävän hyvin näin ja pitäytynt tässä tyylissä. Pieni kaasutoho on varmasti sytkäriä parempi, mutta sytkärillä pärjää kyllä. Kun kuplat on poistettu, jätetään aihio pyörittimeen kuivumaan. Olen yleensä vähän ajan päästä vielä taskulampulla tarkistanut, onko kuplia ilmaantunut, mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta niitä ei ole enää myöhemmin tullut. Silloinkin sain pari ilmaantunutta kuplaa vielä sytkärillä pois.

Vasemmalla kultaraitojen välissä on muutama mikrokupla. Nämäkin lähti lämmittämällä pois

Tähän vapaan tuli parin sidoksen kohdalla jostain syystä sen verran paljon pieniä mikrokuplia, etten millään saanut kaikkia pois, vaan lakka meinasi alkaa joko kärähtämään, tai mikäli lämmitti liikaa, alkoi keräämään lisää kuplia. Onneksi kuplat ovat hyvin pieniä, eikä niitä erota kuin kirkkaassa valossa läheltä katsottuna. Voi olla, että sidoksessa oli vähän rasvatahraa tai jokin muu syy, miksi kuplia tuli niin herkästi. Joistakin lakkauksista voi myös havaita, etteivät ole täysin tasaisen muotoisia, mutta pääosin lakkaus onnistui hyvin.

Kun vapa on ollut yön yli telineessä, olen yleensä nostanut vielä pariksi päiväksi johonkin kuivumaan siten, ettei mikään osu sidoksiin ja näin varmistanut, että lakkaus on varmasti kova. Kerran aiemmissa projekteissa jäi yhden pätkän lakkaukset hieman tahmeaksi pinnalta ja kuivatin pari viikkoa tällä tavalla, kunnes oli täysin kovat lakkaukset. Lopputuloksesta lakkauksia ei erottanut, kun muihin vertasi.

Käsittelin kelakiinnikkeen puuinsertin vielä lopuksi kertaalleen Renaissance -vahalla, jotta mahdolliset rakenteluvaiheen pintanaarmut ja tahrat sai vielä pois ihasteluvaihetta häiritsemästä.

Valmis!

Näin vapa valmistui viimein! Olen lopputulokseen tyytyväinen. Ainahan sitä tulee tunne, että jotain olisi voinut tehdä toisin, mutta hyvä näin. Samoin joissakin työvaiheissa ei aina onnistu täysin toivotulla tavalla. Vihreän sävyn toivoin vielä hieman kirkkaamin erottuvan sidoksista, siksi sitä hillitysti laitoin, mutta aika hyvä väriyhdistelmä omaan makuun tuli. Parin sidoksen lakkaukset olisi voinut onnistua vielä paremmin. Omasta puumerkistä tuli ihan erilainen mitä alunperin suunnittelin, mutta en löytänyt Rovaniemeltä sopivan ohutta valkoista maalikynääkään puumerkin tekoon, joten tyydyin tarravaihtoehtoon ja väriksi vaihtui hopea. Olennaisinta on kuitenkin, että ei ainakaan mene koskella vapa sekaisin toisten kanssa. Vapapussi pitäisi vielä tehdä, siihenkin on jo vähän ideaa. Mutta toivottavasti pääsen pian koeheittämään vavan: kolmet kelluvat siimat, yksi intteri ja yksi upposiima odottaa testiä, kuinka soveltuvat vapaan.

Pikapunnitus antoi vavalle hieman päälle 90 grammaa painoa. Tämä on vähän enemmän kuin kuvittelin/tavoittelin. Yksi selittävä tekijä voi olla se, että ilmoitettu aihion paino (mitä en tosiaan hoksannut itse kotona punnita ja tarkistaa), saattoi olla P2000-aihion eli lakkaamattoman aihion paino ja tämä Clear Gloss eli lakattu malli painaisi silloin muutaman gramman enemmän. En tiedä, arvaan vaan. Myös lakkaa on hieman paksummin kuin aiemmissa vavoissani, koska sidoslanka oli selkeästi paksumpaa ja vaati siten enemmän lakkaa peittyäkseen. Mutta seiskaluokan vavaksi varsin maltillinen paino. Kelaksi tähän on varattuna Orvis Access 7-9, jolla on painoa noin 150 grammaa. Vasta kunnon heittokokeissa näkee, onko kela sopivan painoinen tähän vai joutuuko kela-asiaa vielä pohtimaan.

Streamerkeppi odottaa käyttöä

Sidoksia

Harmaa sidoslanka on sävyltään varsin passeli aihioon

Puumerkki

Näiden sepostusten myötä pääsitte näkemään yhdenlaisen tavan kasailla vapoja. Tapoja on varmasti paljon ja monia asioita voi tehdä toisin, näin minä olen oppinut ja itse opetellut. Vavanrakennuskurssejakin on, sellaisesta varmasti oppii nopeasti perusasiat. Videoista saa halutessaan paljon apua. Toivottavasti edes joillekin lukijoille on tullut tunne, ettei tämä mitään ihmeempää rakettitiedettä ole ja innostuu hommasta, mukavahan se on uniikeilla vermeillä kalastella. Vavan testausta on luvassa korrireissulla, pitänee sitten testaamisesta jotain kirjoitella, mm. miltä rengastus vaikuttaa. Vapapussi pitää vielä tehdä kevään kuluessa, ehkä putkikin, ainakin jossain välissä.

Vavan kokonaiskustannukset

Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa, mitä tämä vapa tuli kokonaisuudessaan maksamaan. Laskeskelin myös vähän, minkä verran aikaa meni eri vaiheisiin. 

Kustannukset suunnilleen (ulkomailta tilattuihin olen lisännyt postikulut ositettuna kokonaiskustannuksista):

- Aihio CTS MX kaikkine kuluineen noin 195-200€

- Korkit á 1,5€ n. 20€ (näitä pitää tosin tilata ylimääräisiä eli lähes 30€ edestä)

- Kelakiinnikkeen inserttiaihiot 3kpl kynäaihioita yhteensä 11€

- Butti 4€

- HiLevel Skeleton kelakiinnikkeen osat 10€

- Langat ProWrap + Pacific Bay 10€

- Vaparenkaat Pacific Bay + siimanohjaimet Fuji Minima 22€

- HiLevel Winding Check 3€

Tähän vapaan kaikki osaset maksoivat siis yhteensä noin 275-290€. Jos lasketaan vain vapaan käytetyt osat, laskee hinta toistakymmentä euroa (tilasin esim. kärkirenkaita 2, inserttivaihtoehtoja 3, korkkirenkaita ylimääräisiä jne.). Toki liimoja, lakkoja, teippejä yms. on mennyt jonkin verran, mutta ne eivät hirveästi kokonaiskustannuksia nosta. Mikäli kyseisen vavan ostaisi suoraan tehtaalta, siis valmiina, olisi hintalappu aika paljon kovempi, ehkä jopa tuplasti. Normaalisti pelkkä kyseinen aihio maksaa noin 250-270€ (esim. Ruotsista 9´6 #7 aihio posteineen noin 265€). Jos olisin halunnut ja voinut tehdä "parhaista" komponenteista, olisin voinut tilata esim. Strublelta noin 100€ kelakiinnikkeen, RECin vaparenkaat ja siimanohjaimet olisi ollut noin 70€, kahvaan kalleimmat korkkirenkaat noin 40-50€. Tällöin vavan kokonaiskustannus olisi ollut lähes 150€ enemmän. Opiskelijabudjetti ei antanut moiseen myötä. Myin vanhempia vapoja 2 ja yhden kelan, joilla sain pohjakassaa reilut parisataa euroa. Uskon kyllä näiden perustason vaparenkaiden kestävän riittävän hyvin ja toivon, ettei kelakiinnikkeen kierre "korkkaa" ajan saatossa. Toisaalta sen pystynee kohtuudella vaihtamaan mikäli särkyy.

Aikaa pelkästään vavan tekoon meni ehkä suunnilleen seuraavasti: 3h selän mittomiset ja vaparenkaiden paikkojen merkkaus, 8h kelakiinnike, 5h kahva, 2h butti, 6h sidokset vaparenkaiden muotoiluineen ja 6-8h lakkaukset. Suunnitteluaika toki tähän päälle, jota kertyi paljon enemmän kuin työtä, hidas päättäjä kun olen. Mutta työmäärässä laskettuna vavan kyllä noin 30 tuntiin kasaa. Nopea ja osaava kasaa varmasti pariinkymmeneen tuntiinkin.

Noin hintoja liimoista ja lakoista:

- Bison 2-komponenttiuretaaniliima 11€

- Uretaaniliima 10€

- Flex Coat High Build -lakka 16€

- Kuumaliima vaimon askartelutavaroista 0€

Näistä kaikista riittää tarpeita useampaankin vapaan, kuten myös sidoslangoista. Lakka riittää helposti kahteen, jopa kolmeen vapaan. Suurempia vapamääriä tehdessä kustannukset vapaa kohti jäävät näissä siten melko pieniksi.

Vapapussin ja -putken tekeminen

Vapapusseja saa ostettua erikseen ja joskus voi kuulua aihion mukaankin, mutta itse olen tykännyt tehdä pussin itse, tai kuten nyt edelliseen tekeleeseeni eli Switchiin, vaimo ompeli pussin ja minä nauhat. Mun tekemät ompeleet ei mitään suoria ole, mutta näkyypähän oma kädenjälki niissäkin. Vapapussin mittominen on aika helppoa, huolehtii vain, ettei tee liian kapeita osastoja osille, vaan mittaa vaikka vähän reilusti mieluummin. Malliahan voi ottaa tehtaan pussista ja sitten vain vapojen pituus- ja kokoerosta sekä siitä moniko-osainen vapa on, muokkaa soveltuvaksi. Nuppineuloja, ompelukone ja merkkauskynä on riittävät tarvikkeet. Toki reunaan voi laittaa kanttinauhaa ja kiristysnauhoina voi käyttää monenmoista, itse olen kahdessa ensimmäisessä vapapussissa käyttänyt lyhyitä kengännauhoja. Kankaan materiaalivalinnassa voi miettiä, satsaako vaikka homekestävään kankaaseen joka sietää paremmin kosteuttakin, vai kelpaako mikä tahansa, jolloin kuivatus täytyy muistaa tehdä huolellisemmin. Joskushan kuosi voi olla se tärkein kriteeri.

Ensimmäiseksi kangas leikataan sopivaksi. Mahdollinen läppä on tärkeä huomioida mitatessa ja leikatessa. Nuppineuloilla on hyvä laittaa reunoja kohdille ennen ompelua. Reunat voi ommella joko nurin käännettynä, jonka jälkeen kääntää oikein päin ja silittää "prässin", tai vaikka vain suoraan saumurilla ensin ja sitten kanttinauha vain päälle. Osastojen ompelun olen tehnyt lopuksi. Nauhat olen ommellut käsin noin sentin matkalta pussiin kiinni. Niihin ei kovin suurta vääntöä tai vetoa kohdistu.

Ensimmäinen vapapussini

Viimeisin vapapussi

Homesuojattua kangasta

Vapaputkenkin tekee kyllä itse halutessaan, vaikka niitäkin saa ostettua erikseen tai voi tulla suoraan aihion matkassa. Halvin tulee lienee 50mm viemäriputkesta ja siihen sopivista tulpista. Tein sellaisen ensimmäiseen vapaani, päällystin vain hyvin kiinnittyvällä auton kojelautaan tarkoitetulla tarralla. Voi myös ostaa messinkiset tulpat ja tehdä vaikka JAPP50-putkesta, ei varmasti ole kovin työläs sekään. Messinkitulpat tosin ovat aika hintavia. Puisia putkiakin olen nähnyt, esim. kuusikulmaisia. Luovuus on rajana tässäkin hommassa.

Noin kymmenen euron vapaputken tekotarpeet

Vapapussi ja putki, jollaisia ei heti vastaan tule

Ei muuta kuin puuhastelemaan vavanrakennuksen, pussien ja putkien parissa!

Välineiden huoltoa

Tässä kun vapaprojekti on loppusuoralla ja odottelen lakkausten kuivumista, ajattelin aikani pitimiksi tekaista pienen jutun välinehuollosta. En ole niitä aktiivisimpia huoltajia, mutta toki jotain teen, jotta välineet kestäisivät kauemmin. Nämä on varmasti usealle tuttuja, mutta voi joillekin toimia myös hyvänä muistuttajana. Välineet ehtii vielä hyvin huoltaa ennen pääkalastuskautta.

Siimat

Perhosiimat on sen verta arvokkaita nykyään, että niistä kannattaa pitää huolta. Ja säännöllisesti huoltamalla siimojen käyttöikä pitenee huomattavasti. Joka reissun jälkeenkin voi siimat hoitaa. Huoltamalla parantaa myös heittopituuksia ja kelluvalla siimalla kelluvuutta. Huollan siimat pariin kertaan kesässä, joskus useamminkin. Toki jos jokin siima on ollut hyvin vähällä käytöllä tai ei lainkaan, käsittelen siiman vasta kauden päättyessä. Siimoihin löytyy usean merkkisiä hoitoaineita, ja siimamerkkien suosittelemia aineita kannattaa käyttää, koska kaikki eivät välttämättä sovellu toisentyyppisiin pinnotteisiin. Siimavalmistajien sivuilta löytää yleensä tarkempaa infoa.

Huoltaminen on yksinkertaista. Alkuun voi liottaa siimaa hetken kädenlämpöisessä vedessä, missä on tippa pesuainetta. Tämän jälkeen vain käsittelee siiman vaikka siimanhoitoaineella kyllästetyllä kankaanpalalla tai sienellä siiman pariin kertaan edes takaisin ja kelailee siiman takaisin kelalle. Jotkin aineet vaativat yön yli vaikuttamisajan, minkä jälkeen ylimääräiset pyyhitään pois. Jos siima ei näytä likaiselta, ei pesukaan ole välttämätöntä. Esimerkiksi hiekkaisella paikalla kalastaessa voi siiman ikää lisätä sekin, että huuhtelee kalareissun lopussa siimat vedessä. 

Kelat

Huollan kelat yleensä talvisin kauden päättyessä. Löysään jarrut kokonaan, jottei jouset väsy. Osa toteuttaa tämän aina reissujen välissä, mutta mulla se on tahtonut toteutua vain talven koittaessa. Joskus muistan reissujen välissäkin sen tehdä, etenkin niille keloille mitä käytän harvoin. Talvella kelojen jarruja ei tule käytettyä, kun kelatkin lepäilevät laatikossa. Tällöin jarrun jousimekanismi saattaa väsyä eli painua sisään, samoin jarruihin saattaa pinttyä likaa niin, että jarru alkaa pätkimään. Esimerkiksi korkkijarrussa korkkilevy saattaa painua kasaan. Putsaan keloista hiekat ja roskat pois. Lisään tarvittaessa akseliin vaseliinia ja laakeriin saatan tipauttaa öljyä. Yksisuuntalaakeria kannattaa myös tarvittaessa puhdistaa, eräs kela alkoi itelläkin suttaamaan tyhjää, kun laakeri ei pelannut kunnolla. Puhdistus ja uudet öljyt poisti ongelman. Joistakin keloista olen aukonut jarrupakan ja tarkistanut jarrun kunnon ja tarvittaessa puhdistanut. Useisiin kelamerkkeihin saa varaosia, esimerkiksi jarrun kuluessa, mutta moiseen ei mun ole tarvinnut vielä ryhtyä. Keloja purkaessa kannattaa laittaa osat järjestykseen ja ottaa vaikka kuvia purkuvaiheessa, niin menee osat varmasti oikein kootessa. Hyvänä muistisääntönä toimii se, että yhtä monta osaa pitäisi mennä takaisin, kuin on purkanut, eli osia ei saa jäädä yli kasaamisen jälkeen. :)

Huoltoprojekti alkamassa. Armoton merkkiukollisuuteni näkyy kuvasta hyvin, melkein kaikki eri merkkisiä. :D

Vavat

Vapoja en muuten juuri huolla, kuin huolehtimalla vavan kuivamaan reissun jälkeen. Sateisten reissujen jälkeen otan vähintään kahvaosan pois vapapussista, muuten riittää, ettei vapa "unohdu" vapaputkeen, vaan nostaa vaikka pussin kera pois putkesta, että kosteus pääsee haihtumaan. Välillä on hyvä putsailla liitoksista hiekat yms. pois, naarasholkkien putsailuun käy vaikka piipunrassi. Liitoksiin voi laittaa myös vahaa, jos meinaa olla ongelmia liitosten kiinnijämähtämisessä tai liiallisessa väljyydessä. Vaparenkaiden kuntoa seurailen myös satunnaisesti ja putsailen likoja pois, jotteivat kuluttaisi siimoja. Pahasti tummunutta liukasta kahvaa voi hoitaa fairypesulla ja kevyellä hionnalla (vaikka P400:lla), tuntuu sen jälkeen käteen ihan erilaiselta. Vanhaan vapaan voi vaihtaa vaikka pelkän kahvan, jos se on mennyt pilalle. Alla kuvia TFO Professionalin kahvan vaihdosta, missä kahva oli halki, irti ja tosi kulunut. Tilasin valmiin kahvan, joka oli aika tarkkaan edellisen mitoissa. Kelakiinnike irtosi kiehuvassa vedessä, kahvakin lähes kokonaan. Hioin vanhat liimat pois, tein kahvan reiän sellaiseksi, että juuri ja juuri meni alakautta paikoilleen. Pienen teippisovitteen laitoin etuosaan. Liimana on hyvä kayttää vaikka hyvin turpoavaa PUR-liimaa, jotta kahva tarttuu joka kohdasta kiinni. Kelakiinnikkeen voi liimata samalla PURrilla, mutta aivan hyvin myös epoksilla.

TFO Professionalin kahva oli lopussa, keskeltä kahva oli halki ja irti

Uusi kahva saa koko vavan näyttämään uudemmalta

Kahluuvarusteet

Tämä on mulla ehkä se huonoin hoidettu osio. Toki laitan aina reissun jälkeen kahluuhousut kuivumaan, ja jos on hikoiltu reilusti käännän ensin nurinpäin, jos ei niin laitan kuivamaan niin, että kuivavat kuitenkin myös sisältä. Mikäli kalapäiviä kertyy peräkkäin, on kuivattaminen hankalaa, varsinkin telttareissuilla. Yhdet housut ottivatkin homelaikkuja eräällä Norjan reissulla, kun joka päivä sateli, eikä housuja voinut nurinpäin kuivattaa. Joka tapauksessa jalkaosan neopreeni kuivaa hitaimmin ja sen kuivumisesta pitää huolehtia.

Homelaikut muistona Norjan reissulta

Innokkaimmat huuhtelevat kahluuhousut joka reissun jälkeen. Minä olen pessyt housut suunnilleen kerran vuodessa, toki enimpiä likoja joskus suihkutellut vähemmäksi. Laimea pesuaineseos ja mattoharja toimii kohtuudella, housujen pesuun löytyy myös pesuaineita (Gore-tex housuille vaikka Nikwax Tech Wash) ja pyykinpesukoneessakin voi pestä. Housut kannattaa pesun jälkeen käsitellä ulkopuolelta kyllästeaineella (Esim. Nikwax Tx-Direct), mikä pidentää käyttöikää. Mikäli housut on vetoketjumallia, pitää vetoketjua muistaa huoltaa ja käsitellä asianmukaisin ainein.

Jos housut tuntuu vuotavan, voi reiän paikallistaa vaikka housut nurin päin kääntämällä ja laskemalla vettä sisälle. Pikku hiljaa vesi tihkuu reiän kohdalta läpi. Jos on isompi vuoto, sen huomaa välittömästi. Olen merkannut vuotokohdan kynällä, kuivattanut housut ja paikannut yleensä ulkopuolelta. Paikkaaminen onnistuu hyvin vedenkestävillä ja joustavilla Aquasure tai Aquaseal -liimoilla. Isompiin reikiin on hyvä laittaa paikka, mitä yleensä tulee kahluuhousujen mukana, joko leikattavana kankaana tai suoraan muotoilluna kangaspalana. Paikan voi kiinnittää samalla liimalla.

Kahluutakki kannattaa myös välillä pestä ja sen jälkeen käsitellä ulkopuolelta kyllästeellä. Ei sitten kovallakaan sateella yllätä ikävästi. Joskus tarrakiinnikkeistä saa irroitella langan pätkiä ja roskia, jotta tarrat toimivat hyvin.

Kengät kuivatan myös aina reissun jälkeen, sen mitä ehtivät kuivaa. Väliin huuhtelen kengistä likoja vähemmäksi. Joillakin on tapana käsitellä jo uusista kengistä saumaompeleet Aquasure-liimalla, mikä varmasti lisää käyttöikää. Mulla on vain yksistä kengistä sauma ratkennut, muuten kengät ovat kuluneet loppuun eli pohjat tulleet tiensä päähän. Huopapohjaisiin pystyy itse vaihtamaan pohjat, toki myös suutarilla voi käytättää. Nahkakenkiä voi väliin hoitaa hoitoaineella, pysyy nahka parempana. Kuluneet nauhat voi joutua vaihtamaan, monista kengistä ne kuluu äkkiä pilalle. Vahatut nauhat kestävät aika hyvin, esimerkiksi luistimien nauhat on vahattuja. 

Kahluuvermeitä säännöllisesti huoltamalla pidentää niiden käyttöikää reilusti. Saattaapa ikä jopa tuplaantua.

Laitan aina kamppeet välittömästi kuivumaan kotiin palatessani, muuten ne helposti unohtuisivat. Toki laitan reissun jälkeen myös perhorasiat kuivumaan eli vähintään kannet auki. Eväät ja märät vaatteet on hyvä myös muistaa ottaa pois repusta, ettei odota kiva ylläri seuraavalla reissulla. :) Toki myös teltta, makuupussi jne. täytyy muistaa huoltaa ja kuivattaa reissun jälkeen.

Tässäpä tiivistetysti jotain huoltovinkkiä, kuinka minä teen ja mitä asioita voi olla hyvä ottaa huomioon. Muista sinäkin pitää hyvä huoli välineistäsi.

CTS-projekti osa 2: Sidokset ja vaparenkaat

Helmikuu oli kovin kiireinen koulutehtävien runsauden takia, eikä iltaisin ole perheellisellä hirveästi intoa ja energiaa jäänyt kirjoittelupuuhiin, kun kuntoiluakin on pitänyt koittaa harrastaa. Projekti on kuitenkin pikku hiljaa edennyt...

Winding Check

Siispä projektia eteenpäin. Kun kahva ja kelakiinnike on paikoillaan, päästään taas puuhassa etiäpäin. Toki olen näitä seuraavia toimenpiteitä tehnyt osin rinnakkain kahvan ja kelakiinnikken teon kanssa. Ylimmät osathan voi halutessaan tehdä jo vaikka ennen kahvaa ja kelakiinnikettä, mutta tyviosan sidokset voi tehdä vasta kelakiinnikkeen, kahvan ja mahdollisen Winding Checkin kiinnitysten jälkeen.

Winding Check on tosiaan oikeastaan pelkkä koristerengas, jolla saa hyvin mahdolliset kahvan reiän viilausmokatkin tarvittaessa piiloon. Näin ollen se ei ole edes pakollinen, mutta yleensä se laitetaan. WC on yleensä metallia, muovisiakin on tarjolla. Värivalikoimaa on hieman, mutta esimerkiksi Suomen valikoimat ovat suppeat. Winding Check mitataan läpimitan mukaan, joten kahvan pituus vaikuttaa myös WC:n läpimittaan. Niinpä WC kannattaa tilata vasta sitten, kun kahvan ja kelakiinnikkeen kokonaispituus on tiedossa. Mittasin WC:n kohdan siinä vaiheessa, kun olin tehnyt lopullisen päätöksen kahvan pituudesta ja butista. Kelakiinnikkeen pituuden arvioin puolen sentin tarkkuudella. Näiden kokonaispituuden kohdalta mittasin aihion läpimitan. Winding Checkejä saa 0,2 mm välein, joten aika passelin koon löytää. Joskus voi joutua hieman pyöreällä viilalla suurentamaan reikää, mutta siinä kannattaa olla huolellinen. Liian suuri välys puolestaan aiheuttaa haasteen saada WC tasaisesti aihiolle vaatien pohjustusta ja saattaa myös jättää ikävän raon viereen tulevasta koristesidoksesta huolimatta. Tässä WC jäi hitusen väljäksi. Laitoin ohutta (12/0) harmaata sidontalankaa muutaman kierroksen alle siten, että lanka on kahvan puolella WC:n alla. Näin lanka ei vahingossakaan jää näkyviin WC:n alta, kun lankakierrokset painuvat kahvaa vasten ja WC on myös painettu kahvaan huolella kiinni. Lanka kuitenkin keskittää WC:n tasaisesti aihiolle. Liimasin itse HiLevelin Winding Checkin kahvan liiman kuivumisen jälkeen epoksilla. Liiman kuivuessa pyyhin mahdolliset ylimääräiset liimat hammastikun ja paperin avulla pois.  Puoliksi kuivunut epoksi lähtee yllättävän nätisti pois.

Vaparenkaista

Vaparenkaiden kokoihin ja lukumäärään löytyy usein ohjeet aihiovalmistajan toimesta esim. nettisivuilta, tai ne tulevat aihion mukana. Mallia voi ottaa muiden vastaavaluokkaisten merkkien rengastuksista ja niissä voi "huoletta" toteuttaa omia toiveitaan. Esimerkiksi talvikäyttöiseen vapaan voi haluta suuremmat vaparenkaat, ettei jäätä tarvitsisi aivan niin usein raksia pois. Koon muutos tuskin vavan toimintaan juuri vaikuttaa, toki se on mahdollista jos muutokset ovat suuria ja painoa reilu suurentaminen nostaa. Itse olen tainnut yleensä valita kokoa suuremmat vaparenkaat, nyt valitsin aika lailla tähän luokkaan normaalikokoiset. Vaparenkaiden sijoittamiseen löytyy usein myös tarkat ohjeet aihiovalmistajalta, mutta voi myös käyttää esim. Guide Calculator -ohjelmaa, jonka linkki löytyy vaikkapa perhokalastajat.netistä. Se ei huomioi aihion moniosaisuutta, jolloin vaparenkaiden kohtia voi joutua hieman säätämään, jolloin rankaiden välejä täytyy mittoa, jotta välit pysyvät loogisina. Renkaat voi sijoittaa myös itse vaikkapa testaamalla siiman avulla laittamalla vaparenkaat vaikka teipillä kiinni, kuinka aihio taipuu ja sijoitella vaparenkaat sopivasti taipumaa myötäillen. Itse olen sijoittanut vaparenkaat hyödyntäen valmistajan ohjeita, sekä käyttänyt myös Guide Calculatoria.

Sijoittelun ja vaparenkaiden koon ohella täytyy tehdä päätös, minkälaiset vaparenkaat haluaa. Nykyään 1-jalkaiset snaket ovat suosittuja, mutta perinteiset snaket ovat myös toimivia. 2-jalkaisiin snakeihin tulee toki tuplamäärä sidoksia, mutta olennaisinta on miettiä käyttötarkoitusta ja omia mieltymyksiä. Samoin siimanohjainten eli strippereiden materiaali, malli ja koko tulee päättää. Vaihtoehtoja on paljon, mikäli on valmis tilaamaan ulkomailta. RECin siimanohjaimet ja snaket ovat suosittuja ja laadun maineessa, tosin jalkoja joutuu usein viilaamaan. Pacific Baylta saa edullisesti toimivaa ja taitaa olla maailman yleisin merkki. Näiden lisäksi olen käyttänyt mm. Snake Brandin snakeja, American Takclen siimanohjaimia sekä nyt on testissä Fujin titaaniset siimanohjaimet. Seymolta olen tilannut myös yhteen vapaan snaket, tosin en niitä laittanut kun en tykännyt niiden sopivan siihen vapaan poikkeavan jalan taivutuksen takia. Muitakin merkkejä löytyy useita. Snake Brand Universalit olivat erinomaisen helppokäyttöiset, joita ei tarvinnut lainkaan muokata vaan sai suoraan sitoa paikoilleen. Niitä ei saa Suomesta tilattua, vaan tilasin itse ne suoraan USA:sta. Tyypillisesti vaparenkaan jalkaosaa joutuu vähän viilaamaan, jotta sidoksen saa paremmin onnistumaan. Joskus voi olla myös lievää kieroutta tai taipuisuutta, mitä saa pihdeillä oikoa. Näistä kerron alempana tarkemmin. Osin budjetinkin takia tilasin tähän Pacific Bayn yksijalkaiset snaket ja kärkirenkaan. Ne ovat kuitenkin hinta-laatusuhteelta ihan hyviä. Mulla ei ainakaan ole koskaan ollut niiden kanssa ongelmia.

Vaparenkaiden jalat ovat usein turhan paksut

Tähän aihioon löysin HiLevelin sivuilta "rengastusohjeet", joista mukaillen löysin oikeastaan 3 eri vaihtoehtoa (CTS:n, MHX:n ja HiLevelin aihioille) ja laskin vielä varsin Guide Calculatorilla oman version, joka oli vielä hieman poikkeava näihin kolmeen muuhnu verrattuna. Osa rengastusohjeista tulivat liitosten suhteen haastaviin kohtiin, joten valitsin niidenkin kannalta parhaiten soveltuvan mittailujen jälkeen (yllättäen CTS;n). Mittaerot olivat aika pieniä, lähinnä tyviosaa lähestyessä erot muuttuivat useammaksi sentiksi. Kärkipätkän erot olivat minimaalisia. 9-jalkaiseen tulee yleensä kärkirengas + 10 vaparengasta, eikä tämäkään vapa ole poikkeus. 2 alinta ovat yleensä siimanohjaimia. Kevyemmissä luokissa riittää yksikin siimanohjain varsin hyvin, näin tein esim. oman nelosluokan Finessen kanssa. Siimanohjaimet tilasin koossa #20 ja #16, snaket koossa #5, #5, #4, #4, #4, #3, #3 ja #3. Kärkirenkaan "tyvi" tulee aihion kärkeen, joten siihen tarvitaan aihion paksuuden mitta kärjestä. Tämä on yleensä aina ilmoitettu tehtaan toimesta, mutta sen voi mitata työntömitalla. Kärkirenkaita eli tip-topeja saa 0,2 mm välein joten sopivan löytää kyllä. Kärkirenkaan mallia emmin jonkin verran ja päädyin tilaamaan sekä suurikehäisen largeversion että tavallisen pisaramallisen. Niissä renkaan kokoerot ovat aika merkittävät. Normaalikokoinen näyttää seiskaluokan vavassa jo aika pieneltä, mutta suhteessa vaparenkaisiin sopusuhtaiselta. Kuutosluokan TFO BVK:hon sellaisen laitoin ja hyvin on toiminut. Large puolestaan näyttää koomisenkin suurelta muihin vaparenkaisiin verrattuna, mutta varsinkin talvikalastuksessa voi olla paljon vähemmän jäätä keräävä eikä muutenkaan varmasti ahdista heittosiiman paksuimmastakaan osasta niin paljoa. Largea suositellaan järeämpiin streamervapoihin ja merivapoihin, tämä luokka alkaa olemaan siinä "järeän" rajoilla. Pitkähkön vatuloinnin jälkeen päädyin valinnassa largeen. Toivon ja uskon käytännöllisyyden näyttäytyvän ulkonäöllisten seikkojen edelle tässä päätöksessä.

Vaparenkaiden paikkojen mittaaminen tehdään yleensä kärkirenkaan päästä mitaten, joten se on laitettava paikoilleen mittaamisen ajaksi, jos ei vielä halua pysyvästi kiinnittää. Aika tarkat mitat saa kuitenkin lisäämällä aihion kärkeen 6-8mm kärkirengasta varten, mutta esimerkiksi RECin kärkirenkaassa renkaan kärki on hieman ulompana. Joskus mitat ovat tuumina, jolloin joutuu joko mittaamaan tuumamitalla tai muuttamaan senteiksi. Merkkaan renkaan paikat kapealla maalarinteipillä siten, että 1-jalkaisissa snakeissa teipin alareuna on vaparenkaan kohta, sidos tulee siis teipin alapuolelle. 2-jalkaisissa laitan toisin päin, koska teippi meinaa jäädä muuten ylemmän jalan alle. Tämä muistisääntö tuppaa joskus tehdessä unohtumaan, mutta tähän mennessä olen sen hoksannut viimeistään vaparengasta teipillä kiinni laittaessani, koska siinä vaiheessa jo ylemmän jalan huomaa peittävän osan merkkiteipistä jos laitan sen väärin. 

Vaparenkaiden jalkoja joutuu siis yleensä hieman muokkaamaan. Pääsyy on se, että lanka "nousee" jalkaa pitkin paljon paremmin, kun jalan hioo loivaksi ja muokkaa mahdollisimman hyvin aihioon istuvaksi. Näin sidoksista saa siistimmät. Käytän hiomisessa pieniä timanttiviiloja. Eron huomaa kyllä välittömästi, jos vertaa tekemällä mallisidokset viilatun ja viilaamattoman vaparenkaan jalan päälle. Mikäli vaparenkaan jalat eivät ole suorat, joutuu niitä varovasti pihdeillä taivuttamaan. Sileät lattapihdit on hyvät, mutta muillakin tarvittaessa pärjää ja jalkaa voi suojata vaikka teipin palalla. Jokainen vaparengas pitääkin malli-istuttaa ennen sidosten tekoa, jotta näkee istuvuuden aihiota vasten. Olennaisinta on, että aihiota vasten tuleva jalan pinta on suora. Jalka voi olla hieman jalan "tyvestä" irti aihiosta, mutta jalan kärjen pitää istua siististi aihiota vasten, jotta langan saa nätisti jalan päälle. Kupera tai kovera jalan varsi saattaa pullottaa sidoksen läpi,  kun taas suoravartinen asettuu kyllä langan alla nätisti aihiota vasten, vaikka tyvestä hieman alkuun irvistäisikin. Eli 2-jalkaisessa aihiota vasten tulevat jalat voivat olla hieman A-mallissa, muttei missään nimessä V-mallissa sivulta katsottuna. Esikiinnitän vaparenkaat nykyään kapeilla teipinpaloilla. Aiemmin käytin kuminauhoja, mutta teipit ovat simppelit ja pitävät riittävän hyvin.

Jalkaan hiottu loivuutta sidoksen teon helpottamiseksi

Päädyin tähän vapaan sijoittamaan vaparenkaat aihion pehmeämmälle osalle eli ns. "kyljille" luottaen edellisosassa mainittuihin vavanrakennusmestari Hotan kokemuksiin ja vinkkeihin. Tyviosa on siis vahvimmalla puolella ja loput kolme osaa "pehmeällä" puolella. Tein siis uudet merkit vaparenkaiden linjaamista varten painaen aihiota vavanrakennustelineessä kääntymään eli asettautumaan pehmeimmälle kyljelle ja tarkistin selkämerkintöjen linjaukset ennen uutta merkintää. Selän merkit olivat aika lähelle 90 asteen kulmassa uusiin merkkeihin nähden eli melko suoraan sivulla, joten uskon linjauksen olevan aika hyvin pehmeällä kyljellä. Mielenkiintoista nähdä käytännössä, kuinka tämä muutos näkyy vavan toiminnassa.

Renkaita kiinnittäessä teipillä tai muilla viritelmillä renkaat pyritään jo laittamaan tarkkaan linjaan, mutta itse ainakin olen aina joutunut sidosten teon jälkeen hieman korjailemaan vaparenkaiden asentoa ennen lakkausta. Linjan näkee hyvin osan päästä katsottuna, varsinkin pienemmästä renkaasta isompaan päin katsottaessa. Renkaan jalan linjaa aihioon on hyvä seurata, samoin sitä, näkeekö aihion taemman pään keskellä renkaita vai onko sivussa, kun suoraan vaparenkaiden keskilinjaa pitkin katsoo. Vaparenkaita kääntäessä kannattaa olla tarkkana, sidos voi herkästi mennä hieman kasaan. Kynnellä painaen vaparenkaan jalan kyljestä olen saanut parhaiten siirrettyä, renkaasta kääntäessä voi joutua "nitkuttelemaan", jolloin sidos todennäköisesti menee ruman näköiseksi. Sidoksen kireys vaikuttaa myös tämän operaation onnistumiseen. Jos sidokset on turhankin tiukat, on säätö hankalaa, samoin jos sidokset on liian löysät. Langan kireyttä pitää kokeilla jo testisidoksen teossa tai viimeistään ensimmäisessä sidoksessa. Hyvä on myös huomioida, että kärkipätkässä aihio on jo niin ohut, että vaparenkaan jalka voi olla jopa aihiota leveämpi, jolloin säätäminen voi olla hankalaa. Kannattaa siis pyrkiä laittamaan vaparenkaat mahdollisimman kohilleen jo ennen sidoksen tekoa ja sidoksen siirtyessä vaparenkaan jalan päälle, tarkistaa heti linja jos sen vain näkee (ensimmäistä kiinnittäessä on aina hankala varmaksi nähdä).

Teippikiinnitys, teippimerkki vaparenkaalle ja vaparenkaan istuvuusmallaus

Sidosten suunnittelu ja toteutus

Joskus voi olla selvää jo aihiota tilatessa, minkä väriset sidokset haluaa vapaansa laittaa. Välillä voi kaivata vaihtelua, tai muuten vain mietityttää, mikä värisi sopisi vapaan ja silmään. Olenkin tehnyt välillä niin, että kaivan vaimon ompeluvärkeistä langat ja mallaan ensin rullia aihion ja mahdollisten muiden vapaan tulevien komponenttien kanssa (kelakiinnike, kahva ja vaparenkaat), valikoin niistä kiinnostavia vaihtoehtoja ja pyöräytän muutaman kierroksen aihiolle. Laitan useita värejä, joko vierekkäin tai pienen raon kera, riippuen mitä tavoittelen (esim väriyhdistelmiä). Saatan laittaa myös sellaisia värejä mitkä ei alkuun tunnu hyvältä, jotta alun tuntemukset vahvistuvat, tai voihan ne joskus osoittautua täysin vääriksi. Kun vaihtoehtoja tuntuu olevan sopivasti eli riittävästi, kastelen sidokset. Tämä tummentaa sävyjä aika lailla saman verran, mitä tuleva lakkaus tekee. Tosin sidoksissa voi käyttää ns. värinsäilyttäjäainetta jolloin sävy pysyy ennallaan, mutta käyttämäni nylonlangat pitävät lopullisen värin aika hyvin ilmankin, kun vain huomioi lakan aiheuttaman värimuutoksen. Jotkut langat saattavat auringonvalossa vaaleta. Sitten pyrin mallailemaan päivänvalossa väriyhdistelmiä ja raksin pois huonot vaihtoehdot. Kun sopiva väri tai värit löytyy, teen yleensä koesidoksen tai -sidoksia. Näitä on näppärä tehdä kahvaosan kohdalle mahdollisten naarmujen tai jopa sidoksen testilakkauksen vuoksi, mahdolliset jäljet jäävät piiloon. Täten sidoksia on hyvä pohdiskella jo ennen kahvan kiinnitystä.

Sidosvärien pohdintaa, alla kelainserttivaihtoehtoja joihin myös mallailin

Esimerkki sidoksen muuttumisesta lakkauksen myötä

Olin etukäteen miettinyt, että tähän vapaan en laittaisi joko lainkaan metallilankoja tai korkeintaan hyvin vähän. Niinpä päätin hakea sidoksiin kahden värin yhdistelmää. Aikani pähkäiltyä päädyin kokeilemaan vaaleanvihreän ja harmaan yhdistelmää. Ongelmaksi muodostui lankojen hankkiminen. Suomesta ja Ruotsista löytyi vain yhtä suunnilleen mieluista harmaata sekä yhtä vaaleanvihreää. Molemmat eri merkkisiä ja myös eri paksuisia. Päätin kuitenkin tilata nämä. Sävyt olivat aika lailla toivotut. Tein koesidoksia niin, että testasin erilevyisiä yhdistelmiä ja käänsin myös värit toisinpäin. Kokeilin myös kromin väristä metallilankaa, mikä kyllä sopi ihan hyvin, mutta päätin silti pitäytyä alkuperäisessä ajatuksessa. Päätin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja otin harmaan pääväriksi ja vihreän "lisämausteeksi". Se on myös sidontateknisesti helpompaa, koska harmaa on selkeästi paksumpaa ja ohuet koristesidokset harmaalla näyttivät tökeröiltä. Suunnittelin vielä raitojen määriä, leveyksiä ja järjestyksiä ruutupaperille puuväreillä mallaillen. Tämä selkeytti ajatuksia värien määrien suhteen.

Testisidoksia havainnollistamaan suunnitelmia

Suunnitelmien selkiydyttyä sidoin ensin tyvisidokset, jotka tukevat liitosten onttoja naaraspuolia. Kaikissa vavoissa ne eivät ole pakollisia vaan vavan pitäisi kestää ilmankin, mutta itsen olen ajatellut ne tehdä joka tapauksessa, ulkonäkökysymyksenkin takia. Sidos on kolme-neljä kertaa aihion läpimitan mittainen. Päädyin tekemään aika simppelin kuvioinnin siten, että kuvio pysyy yhtä leveänä kaikissa vavan osissa. Harmaa lanka tummenee lähemmäs aihion sävyä lakkauksen myötä, joten "toispuoleisuus" tukisidoksessa häviää aika mukavasti. En ole aivan sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen, liekö syynä aika "simppeli" toteutus ja paksuhko harmaa lanka joka vaikeuttaa siistin koristesidoksen tekoa, mutta parempaakaan ja omaan silmään sopivaa, melko yksinkertaista kuviointia en keksinyt ja monimutkaisia "grumeluureja" en tähän vapaan halunnut. En silti pettynyt näihin ole, kyllä nämä menettelevät.

Tyvisidokset

Vaparenkaiden sidoksiin halusin vain pienen määrän lisäväriä ja pitää sidoksen yksinkertaisena. Päädyin kahden raidan koristeeseen, joka erottuu sopivan vähän. Tällaisten yksinkertaisten sidosten tekeminen on nopeaa, eikä yhteen sidokseen mene kuin 5-15 minuuttia riippuen kuinka hyvin kerrasta asettuu. Tiivistän sidoksia varsin usein kynnellä tai teelusikan tai viivottimen reunalla painaen, jotta lankakierrosten väliin ei jää yhtään välystä. Lakkauksen jälkeen varsinkin aurinkoisella ilmalla raot erottuvat aika selvästi jos sidoksia tarkemmin katsoo. Pyrin myös painelemaan koristesidokset mahdollisimman suoraan, ne saattavat olla alkuun hieman kierossa. Laskin lankakierrokset koristesidoksen alueella jotta ne pysyvät yhdenmukaisina, reunat mittasin mitalla samanlevyisiksi. Sidokset päätetään vetämällä siimanlenkillä tms. langan pää sidoksen alle. Lankaa kun sopivasti vetää ja katkaisee terävällä skalpellilla aivan tyvestä, häviää langan pää sidoksen sisään huomaamattomaksi. Jos jokin haituva jää harmittavasti törröttämään, voi sytkärillä varovasti polttaa haituvat pois. Muutenkin tapanani on ennen lakkausta polttaa sytkärillä sidosten pinnat pikaisesti, jotta pölyhiukkaset ja mahdolliset haituvat palavat eivätkä pilaa lakkausjälkeä. Valmiin sidoksen tasoittelen teelusikan kuperalla osalla siloitellen. Näin langat asettuvat vielä nätimmin.

Kärkirenkaan eteen voi tehdä halutessaan sidoksen koristeeksi. Olen tehnyt sen nyt tähän ja edelliseen vapaani, se tuo mukavaa rytmiä toteutukseen kun sama kuvio on kaikkien vaparenkaiden juurella. Itse kärkirengas kiinnitetään vaikka kuumaliimalla, jolla laittaessa on aika helppo suunnata rengas kerralla oikeaan linjaan muiden vaparenkaiden kanssa. Tämän voi toteuttaa myös niin päin, että ensin liimaa kärkirenkaan ja muut renkaat linjaa sen mukaan.

Vaparenkaiden sidokset

Sidosten tekemiseen löytyy esimerkiksi YouTubesta valtavasti videoita, joista voi ottaa mallia erilaisten kuvioiden tekoon ja yleensäkin vinkkejä sidosten tekoon. Sidosten määrää kannattaa pohtia, koska nekin lakattuina vaikuttavat aihion painoon ja jopa mahdolliseen etupainoisuuteen. Keveyteen pyrkiessä kannattaa sidoksetkin pitää yksinkertaisina ja lyhyinä sekä lanka ohuena, jotta lakkauksestakin saa ohuen. Sidoslankoja löytyy monenvahvuisina.

Dekaalin asennus

Vapa-aihion mallitiedot tulee usein erillisenä kiinnitettävänä tarrana tms. dekaalina, joka kiinnitetään tyviosaan kahvan yläpuolelle aika lähelle kahvaa, yleensä siten, että teksti on aihion yläpuolella eli kelaa vastapäätä tai oikealla kyljellä. Joissakin aihioissa tarra tai yleensäkin aihion mallitiedot on valmiiksi kiinnitettynä. Tällöinkin voi olla viisasta lakata dekaali, niin teksti pysyy "ikuisesti" eikä kulu pois. Tässä CTS:ssä aihion mukana tuli kaksi erilaista dekaalia, joista valitsin pienemmällä fontilla olevan ja lyhyemmän tarran. Kiinnittämisessä laitan aputeipin toista reunaa varten ja merkkaan tarran yläreunan kohdan teippiin kynällä. Toiselle puolelle laitan merkin myös teipinpalaan. Tarran laitossa kannattaa varoa sormilla laittoa, sormenjäljet jäävät hyvin näkyviin. Otan toisesta päästä pinseteillä kiinni ja toisesta päästä kynnellä. Tarra asetetaan suoraan ja sivellään keskeltä reunoihin päin, jottei jää ilmakuplia. Tämän aihion kohdalla onnistuin muuten aika hyvin, mutta jokin ihme roska "hyppäsi" varmaan sähköistyneen tarran tarrapintaan kiinni kesken kaiken ja sen irroittelu pinseteillä jätti näkyviä jälkiä tarrapintaan. En alkanut kuitenkaan vaihtamaan suurempaan tarraan vaan tyydyn tähän. Näkyypähän kädenjälki. Laitoin tarran siten, että tarran yläreuna on suoraan ylhäällä eli kelaa vastapuolella ja teksti oikealla kyljellä. Suunnittelin tähän vapaan ja tästä eteenpäin aloittavani oman signeerauksen tekemistä tarralla, mutta ainoa kauppa, mistä talvella löysin kiiltäväpintaisia kalvotarra-arkkeja lasertulostimiin, näytti varastosaldot nollaa kun ajattelin tilaukseni tehdä. Mattapintaista en halunnut, kun dekaalitarrakin oli kiiltävä pinnaltaan. Suunnitelmana oli siis tehdä useampia valmiita oman nimimerkin "dekaaleja", mutta jätän suunnitelman tulevaisuuteen. Tarroja ei näin vähäiseen tarkoitukseen kannata teettää, hintaa kertyy melkoisesti. Itse lasertulostimella tehden olisi saanut simppelit mutta varmasti asiansa ajavat tarrat tehtyä. Teen siis tähän samanlaisen signeerauksen kuin edelliseen, by SK, valkoisella merkkauskynällä. Näkeepähän kuitenkin, että on oma vapa.

Dekaalin tarrojen reunat saa piiloon koristesidoksilla. Mukailin tyvisidoksia, mutta laitoin pari kierrosta enemmän vihreää. Koukunpidike laitetaan yleensä tähän kohti eli dekaalin alemman sidoksen kohtaan, joka alkaa jo Winding checkistä eli kahvan etureunasta, mutta sellaista en tähän vapaan halunnut. Pidän usein perhoa alimman vaparenkaan tyvessä siten, että peruke kiertää kelanjalan kautta. Lopuksi tein vihreällä ja kromilangalla pienen merkin tyviosaan 60cm kohtaan mittakaloja varten.

Dekaali ja koristesidokset

Kun sidokset on valmiit ja aihio muiltakin osin valmis, on seuraava vaihe sitten sidosten lakkaus. Siihen operaatioon pääsenkin luultavasti jo ensi viikonloppuna, kunhan kotiudumme hiihtoloman mummulakierrokselta. Toivottavasti saan kaikki pätkät lakattua seuraavan viikon aikana. Kerron siitä operaatiosta sitten viimeisessä osassa tarkemmin.

Lakkausta odotellessa

Vahvasti siis näyttää siltä, että vapa kyllä valmistuu hitaasti mutta varmasti ja saan tämän vavan testiin jo korrireissulle, joka toteutunee jälleen huhtikuun alkupuolella. Testaamista odotan jo innolla, viidet seiskaluokan siimat odottaa, josko löytyisi tähän vapaan sopivia. Korriperhoja olenkin jo jokusen saanut kiedottua. Tiedä vaikka niistäkin ehtisin kuvia laittamaan.