Joulukalan perässä

Tervehdys pitkästä aikaa!

Kun talven tuleminen on vähän tökkinyt, ei näillä korkeuksilla olekaan vielä normaaliin tapaan liki joka vesistö jäässä. Toki väki on jo pilkillä kulkenut viikkoja. Pari viikkoa sitten koitin päästä vielä veneellä vesillekin, kun piteli monta päivää lämpimän puolella, mutta jäässä olivat paikat pysyneet. Marraskuulla alkoi mielessä pyöriä, että jos se näitä lauhoja pitelee, voisi käydä joulukuussa vielä perhokalassakin. Kun kelit pysyivät sopivina ja saatiin aikatauluja sopimaan, niin mahdollisuus reissuun avautui Itsenäisyyspäivälle. Matkaan pääsi myös Jari ja sovimme treffit kalapaikoilla Hannun kanssa. Hannu olikin jo ehtinyt rauhoituksen päätyttyä käydä useastikin kalalla ja saanut runsaasti taimenia, kylläkin istukkaita liki kaikki. Siitäpä tuli ajatus, josko vielä saisi vaikka kalan joulupöytään. Muutamia perhoja oli pakko sitoa rasiaan ennen lähtöä. Kylmän kelin perhovalikoima näytti hyvin heikolta. Muutaman liitsin ja streamerin ehdin sitoa. Päävärinä oli valkoinen, höysteinä pinkkiä, oranssia, laventelia ja violettia.

Jarin kanssa lähdettiin matkaan ennen aamukuutta. Matka sujui jouhevasti, liikennettä ei juuri Itsenäisyyspäivän aamuna ollut. Perillä olimme reilusti ennen yhdeksää. Parin minuutin kuluttua Hannukin saapui paikalle. Viriteltiin välineitä, vaihdeltiin pikaisesti kuulumisia ja laitettiin lumikengät jalkaan. Lunta oli kuitenkin jo kolmisenkymmentä senttiä. Jarilla tuli heti vastaan pari takapakkia. Toinen vapaputki ammotti tyhjyyttään, matkassa oli siten vain yksi perhovapa. Lumikenkiä jalkaan laittaessa toinen siteistä paukahti poikki. Onneksi kävelymatkaa ei ollut kovin pitkästi, eikä hankikaan aivan joka kohdassa upottanut. Kun saavuimme rantaan, olin heti näkevinäni pintakäynnin. Kyselinkin Hannulta, oliko pintovia kaloja vielä joulukuussa näkynyt. Oli kuulema satunnaisia. Olin hieman yllättynyt, mutta toisaalta keli oli nollan tuntumassa. Liekö jokusia hoikkakorreja vielä kuoriutunut. Päivän aikana näimme muutaman tuikin, mutta kaikki olivat yksittäisiä ja eri paikoissa.

Päätin alkuun kokeilla liitseillä. Pohjien koluaminen tuotti nopeasti tulosta, nimittäin pari liitsiä oli piakkoin pohjassa. Aloinkin heti miettimään, että tällä tahdilla muutamat matkaan sidotut ei pitkäksi aikaa onnea suo. Päätin vaihtaa aika nopeasti taktiikkaa ja vaihdoin streamerin ja lähdin kokeilemaan hieman matalampia hidasvirtaisia kohtia. Jonkin aikaa myöhemmin olin siirtynyt reilummin ylöspäin ja aloin kalastamaan yhtä hyvin hidasta välivirtaa. Siiman päässä oli edelleen 6-7cm "jääpuikko" eli sinertävästä ice wingistä tehty tinseli, tosin höystettynä laventelilla selällä. Tästä alkoikin kaloja löytymään. Kauniita taimenia iski tämän tästä perhoon, mutta valitettavasti kovin pieniä. Sain useita 20-30cm kaloja nopeaan tahtiin. Yksi hieman isompi, ehkä noin 35-40cm, kävi myös perhoa maistamassa. Harmikseni kohdassa ei vaikuttanut olevan suurempia kaloja. Yksi monttu siinä kohti on, josta olen joskus koukuttanut korriaikaan paremman kalan. Tällä kertaa siitä ei kuulunut mitään, kalat ottivat hieman ylempää ja alempaa. Saattoihan siinä montussa siis nytkin olla jokin parempi kala, muttei vain perhooni reagoinut..

Ice wingiä, laventelia sekä ripaus pinkkiä ja violettia

Kokeilin ottikohdan vielä pikaisesti liitsillä, tuloksetta. Palailin takaisin alemmas, mistä Hannu oli onnistunut saamaan yhden istukastaimenen, muuten oli ollut hiljaista. Pidettiin hetki taktiikkapalaveria. Hannu päätti lähteä alemmas kalaan, itse päätin kokeilla hitusen ylempää ja Jari aikoi jatkaa syvemmän osan koluamista, lähinnä virvelillä. Sain mustalla miniliitsillä jokusen harjuksen, suurin oli noin 35cm. Taimenista ei kuulunut mitään. Jari alkoi viritellä nuotiota. Kävin vielä muutaman heiton heittämässä syvempäänkin, ei tulosta. Hannukin jo palaili alempaa takaisin. Hauen oli saanut. Vetäydyttiin makkaranpaistoon ja ihmeteltiin hieman vaisua ottia.

Tulistellessa vierähti varmaankin lähemmäs tunti. Päivä alkoi osoitella jo hämärtymisen merkkejä. Lähes koko päivän haitannut tuulikin tuntui tyyntyneen. Hannun kanssa siinä vähän tuumittiin, että pitäisiköhän sitä nyt olla heittämässä, haiskahti ottihetkeltä. Tovin päästä Hannu ei enää malttanut mieltään, vaan meni rantaan heittämään. Kyseli siinä minulta vinkkiä, että mihin heittää (niin kuin ei muka tietäisi missä kalat ovat... :D). Annoin ohjeeksi heittää hieman ylävirran puolella olevan särkän taakse. Montaa metriä ei Hannu ehtinyt kelatakaan, kun tärppäsi. Ei vaan tarttunut. Hannu heitti hieman ylemmäs ja kohta oli kala kiinni. Tovin kuluttua Hannun käsissä oli hoikahko reilu 60cm:n istukas. Ihmeteltiin pahoja viiltojälkiä pyrstössä ja peräevän kohdalla. Epäiltiin saukon tekosiksi. Kehotin ottamaan kalan, tuskin selviäisi talven yli.

Kun ensin tärpännyt kala oli aivan liian kaukana perholla koitettavaksi, pyysin Hannulta virveliä lainaan. Tapahtumat olivat tulleet meritaimenen kalastuksessa käytettävään käsialavieheeseen, sellaiseen lusikan ja vaapun välimalliin, hitaasti uppoavaan "puikkoon". Alkuun en osannut heittää ihan oikeaan kohtaan, kun muistelin siinä pikaisesti särkän väärin, mutta kolmatta heittoa ennen paikallistin oikean heittosuunnan ja heitin violetti-hopeisen vieheen juuri oikeaan kohtaan. Muutaman kammenkierroksen ja pikkunykäyksen ehdin tehdä, kun tuntui reilu tärppi. Kala vaikutti heti olevan hyvän kokoinen, vaikka itselle oudolla virvelillä tuntumasta oli vaikea tarkkaa kokoa arvioida. Pikku hiljaa kala tuli lähemmäksi, mutta pyrki vielä pääsemään jään reunan alle. Sain kalan suostuteltua kääntymään toiseen suuntaan ja pian sainkin kalan uitettua Jarin luo, joka odotti haavin kera. Vasta juuri haavitsemishetkeä ennen huomasin kalan olevan todella paksu. Kun Jari nosti kalan ylös vedestä, niin eihän siinä voinut kuin nauraa. Tämä todella paksu possu saisi koristaa joulupöytääni. Viehekin oli niin syvällä kiduksissa, että verta alkoi heti vuotamaan. Kolkkauksen jälkeen mitattiin kala. Päältä mitattuna pituutta oli sellaiset 67,5-68cm, mutta koska kala oli niin valtavan paksu, mittasin varsin myös mittanauha kalan alla. Tällöin pituutta oli reilut 66cm. Jarilla oli matkassa 4kg:n puntari, mutta se painahti pohjaan, joten yli neljän kilon possu kala oli. Kotona tarkistuspunnituksessa perattu kala painoi 3,8kg, joten maitikala suolineen ja kiduksineen oli varmaan noin 4,2kg.

Joulupossu

Yksi kala kävi vielä näyttäytymässä särkän alareunassa. Jari tarjoilikin sille vieheitä, mutta tämä kala ei suostunut yhteistyöhön. Hämärä lisääntyi ja kalojen aktiivisuus tuntui hiipuvan. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kalastusta heti kun huomasimme kelin muuttuneen makkaranpaiston aikana, mutta pitäähän sitä syödäkin ja pitää taukoa. Hannu antoi kalansa Jarille, niinpä matkamiehet saivat molemmat ruokakalat mukaan. Lähdimme Jarin kanssa talsimaan autolle, kun Hannu halusi jäädä kokeilemaan vielä viimeisten valonsäteiden hetken, innostuisiko joku kala iskemään nirhan ja streamerin viritelmään. Takaisin kotipihalla olimme puoli seitsemän maissa, joten reilu kellonympärys reissuun meni. Vajaa puolet tästä ajasta ehdimme kalastaa. Lyhyt on päivä tähän aikaa vuodesta. Naureskelimmekin kahden maissa, että on iltasyönnin aika, kun alkoi olemaan jo selvästi hämärtymässä.

Todennäköisesti vuoden kalastelut olivat tässä, jollei sitä ehdi vielä pilkille ennen vuoden vaihdetta. Nyt kun tuli muutama perho sidottua, niin toivottavasti siitä saa taas sidontamoodin päälle. Sidontanurkkauksen valaistusta on tarkoitus parantaa, josko ensi viikonloppuna ehtisi lamppuostoksille. Vavanrakennustakin on suunnitteilla talven sydänaikaan.

Oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille lukijoille ja alan harrastajille!

HK Open Syksy 2019

Terve!

Viime viikonloppuna kisailtiin tosiaan Hauenkalastajat Open syksy 2019 -kilpailu. Kisaan sai osallistua missä tahansa vesistössä Suomen rajojen sisällä, kunhan alueen luvat olivat kunnossa, kalasti vain veneestä yhdellä vieheellä ja veneessä oli oltava 2 tai 3 jäsentä, yksin ei voi osallistua. Ennen kisaa tilattiin mittatarra ja "tägilappu", johon oman joukkueen ja joukkuenumeron lisäksi sai tägisanan 10 minuuttia ennen kisan alkua. Kisaan lasketaan viisi pisintä haukea, mutta alamitta on 80cm. Kalat ilmoitetaan kisaan kuvina mittalaudalla, tägilapun on oltava näkyvillä, muuten kalaa ei hyväksytä. Tässäkin kisassa komeita kaloja oli pitänyt hylätä, kun kuvasta oli unohtunut tägilappu. Mulle ja Jarille HK Open oli toinen kerta, kevään ensikokemuksen jälkeen.

Team HK Kempele valmiina koitokseen

Jarin kanssa suunniteltiin kisan strategiaa vielä perjantaina. Paikkana oli edelleen meille se kaikista tutuin, eipä me lähialueelta muita hyviä paikkoja niin hyvin tunnetakaan. Tunnustelureissut edellisviikoilla antoivat luvan odottaa kohtuullista onnistumista. Tarkoituksena oli olla vesillä reilusti ennen kahdeksaa ja koittaa jopa etsiä mahdollisia haukia tai ainakin pikkukalaparvia jo ennen lähtölaukausta. Rannassa oltiin lauantaiaamuna hieman seitsemän jälkeen. Sen verran välineitä viritellessä meni aikaa, että vesille pääsimme vasta 20 vaille 8. Pieni soutuveneemme oli jälleen täynnä tavaraa.

Vesille lähdön aika

Päivä oli alkanut jo valkenemaan vauhdilla, joten veneelläkin näki jo hyvin ajaa. Mutta jo menomatkalla kone alkoi temppuilemaan sammuen vähän väliä. Niinpä matka aloituspaikalle kesti niin, että saimme aloittaa kalastuksen heti kun aloimme pikku hiljaa olemaan alueella. Päätettiin aloittaa sitten saman tien vetouistelemalla, pääosin 2,5-4 metrin syvyydessä penkkojen ja monttujen reunoja. Samallahan sitä näkisi mahdolliset pikkukalaparvet. Laitoin siiman päähän uuden 34cm Dexter shadin värissä Power perch. Jari aloitti Dexterin punavihreällä Craw fishillä. Reilut puoli tuntia ehdimme aluetta kierrellä, kun Jarilla vapa niiasi mukavasti. Vaan eipä tarttunut tämä hyvänkokoisen oloinen hauki. Ehdimme jatkaa matkaa enintään sata metriä, kun venettä reilummasti kääntäessäni tunsin vavassa tärpin. Koitin vetää vastaiskua, mutta tuntuma oli juuri sillä hetkellä niin heikko, ettei siitä kunnollista saanut. Tämäkin painavan oloinen kala irtosi hetimiten. Lupaava alku, kaksi hyvän kokoista kalakontaktia ensimmäiseen vajaaseen tuntiin. Kaiku ilmoitti myös pikkukalaparvien ja joidenkin suurempien kalojen (lahnaa, siikaa, ahventa, särkeä tms.) runsaahkosta läsnäolosta. Vedenlämmöt oli tippuneet jo viiteen.

Sitten olikin hetken hiljaisempaa, kunnes hieman ennen kymmentä Power perchiäni vietiin juuri ennen reilun kuuden metrin monttua. Tunsin heti, että oikein mukavan kokoinen kisakala on kiinni. Nopeasti kala haaviin ja kuvat mittalaudalla tägilapun kera. Huomasin samalla, ettei kalasta saa kuvaa järjestäjien toivomalla tavalla, että koko mittatarrakin näkyisi jossain kuvassa kalan alta, sen verran paksu kala oli kyseessä. Päätin laittaa whatsappviestiä tuomaristolle, kala laitettiin odottelemaan haaviin. Kelloa katsoessa tajusimme, että tuomaristolla on juuri livetuloslähetys menossa Facebookissa, joten vastausta oli hetkeen turha odottaa. Seurailimme siis lähetyksen siinä odotellessa. Kun tarkennetut ohjeet tulivat, otettiin pari lisäkuvaa, ilmoitus kisasovellukseen kuvien kera ja odottelemaan, hyväksytäänkö kuvaa vai vaaditaanko vielä lisätodisteita. Hyväksyntä tuli nopeasti ja niin oli tuloskortissa ensimmäinen kala, hyväkuntoinen 98cm hauki. Painoksi laskimme noin 7,2 kiloa (850 gramman haavin kera 8,1kg). Pienet tuuletukset ja sitten kisaa jatkamaan puolen tunnin tauon jälkeen.

98cm

Jatkoimme saman alueen kiertelyä. Jonkin ajan kuluttua Jarin Craw fish Dexteriin iski hauki kiinni. Kala ei vaikuttanut kovin suurelta, mutta varalta se haavittiin ja mitattiin, 75cm eli liian pieni. No, Jarillekin peli auki. Tämän jälkeen tärppejä ei tuntunut enää vetämällä tulevan, vaikka vaihtelimme vieheitäkin, joten päätimme etsiä kaloja heittäen hieman eri syvyyksistä. Yhteistyöhaluisia haukia ei tuntunut löytyvän enää, yksi tärppi taisi vielä tulla. 

Kellon ollessa jo yli puolen päivän, päätimme siirtyä alueelle, mistä sain viikkoa aiemmin 102cm hauen. Menomatkalla vedimme yhden montun ympäryksen pariin kertaan tuloksetta. Tämä monttu on ollut yksi aiempien syksyjen varmimpia 4-5kg:n haukien paikkoja, mutta tänä syksynä siitä ei ole tullut yhtään parempaa kalaa, eikä oikeastaan juuri mitään. Eikä tullut tänä viikonloppunakaan. Matka jatkuikin nopeasti kaislan viereen, jossa oleili edelleen sama suuri pikkukalaparvi kuin viikkoa aiemmin. Taisimme kiertää ensin kierroksen vetäen, kunnes aloimme heittelemään. Hetken heittelyn jälkeen vaihdoin Snackbaitsin XL-koossa (28cm) ja värissä saksanlippu. Olisiko ollut kolmas tai neljäs heitto, kun päätin heittää aivan kaislan rajaan ja tuumasinkin Jarille, että katoppa kun tuosta tulee kyllä nyt kala. Ja parin metrin kelauksen jälkeen vavassa tuntuu reipas isku ja vedenpinta posahtaa. Arvelin kalan heti noin 90-senttiseksi, hyväksi kisakalaksi. Veneen vierellä huomasimme kalan olevan vielä suurempi ja hauki laittoi lopussa kyllä varsin hyvin vastaankin. Kala haaviin ja jälleen pienet tuuletukset, hyvin menee! Mittaus osoitti kalan puolisen senttiä yli metriseksi, painoa tällä oli noin 7,4kg. Mukavan tuhteja nämä syyshauet. Kala kelpasi myös tuomaristolle.

Nippa nappa metri rikki

Tästä innostuneena heittelimme kaislikon seutua tovin aikaa, mutta yhtä tärppiä kummempaa ei tainnut siitä enää kuulua. Päätimme lähteä kokeilemaan seuraavaa monttua, tai oikeastaan kahta monttua aika lähellä toisiaan. Tätä aluetta olemme kalastaneet harvemmin, mutta yksi yli metrinen on mulle sieltä muutama syksy sitten tullut ja toinenkin metrin tuntumaan. Matkanteko ja uistelu olivat vaan aika tuskaisia, kun konetta sai kiskoa tämän tästä käyntiin. Päivän aikana homma toistui varmaan 50 kertaa. Kun alueelta ei parilla kierroksella kuulunut mitään, päädyimme lopulta takaisin aamun paikoille. Kello alkoi lähentelemään jo neljää, kun ehdotin rantaan ajamista pientä jaloittelua ja pissataukoa varten. Päätimme heittää veneestä vielä syvän rantapenkan, siitä kun on joskus saatu vetämällä haukia. Ja niinhän siitä iski Jarille hauki kiinni läpikuultavaan violettiin 25cm Isluren shadiin. Heti näimme, että hyvä kala tämäkin on. Kala haaviin ja mittalaudalle. Taas 98cm. Koska kala iski noin 50 metrin päässä siitä, mihin laskimme aamuisen kalan, niin tarkistimme huolella kuvista, ettei kyseessä vaan ole sama kala. No lopulta painokin sen osoitti, että täysin eri kala oli kyseessä. Tämä oli selvästi kevyempi painaen normaalin kesäpainon verran, vain hieman yli 6kg. Liekö vatsa ollut liki tyhjä. No, nyt oli kortissa jo kolme kalaa ja keskimitta edelleen lähelle metriä. 

Jarin 98cm

Siinä jaloitellessa ja evästaukoa pitäessämme tuumimme, että nyt olennaista on saada enää kortti täyteen, niin voidaan olla hyvin tyytyväisiä. Tavoitteina kun oli lähinnä saada metrinen hauki ja kortti täyteen, toki myös parantaa keväistä tulosta. Päätettiin jatkaa alueen haravoimista, välilä vetäen ja välillä heittäen. Kaloja ei vaan enää kuulunut mistään. Kellon ollessa jo puoli kuuden seuduilla, siirryimme takaisin kaislan lähelle. Sovittiin, että vedetään hämärän hetki edestakaisin aluetta haravoiden. Jari laittoi siiman päähän Snackbaitsin XL:n firetigerin värisenä. Kaislan laidasta iskikin hauki varsin pian, mutta se osoittautui kilon puikkariksi. Kellon lähennellessä jo puoli seitsemää ja hämärän ollessa jo kohtalainen, päätin vaihtaa 35cm Captain Ollien Papa shadin värissä Saksa. Kauaa se ei ehtinyt vedessä uida, kun tuntui raskas tärppi. Vedin heti vastaiskun, kun vapa oli koko ajan kädessä, mutta suuren oloinen kala irtosi kolmen harvan potkun jälkeen. Kyllä sapetti, kala tuntui vielä päivän muita kaloja suuremmalta. Haukiguru Niko Saton mukaan kala oli kaukovapautettu. Uistelimme aluetta vielä hetken ja kävimme jopa lopussa kokeilemassa suurhaukea  heittäenkin, mutta alkoi olla jo niin pimeää, että hauki taisi aloittaa jo pimeän siestan. 

Tavallaan hyvin tyytyväisinä, mutta myös hieman huolissaan kahden kalan vajeesta tuloskortissa ajelimme rantaan ja vajaan tunnin verran kotiin. Tiedossa oli, että samojen paikkojen koluaminen peräkkäisinä päivinä näkyy yleensä seuraavana päivänä harvempina tärppeinä. Päivän jälkeen kortissa oli tulos 296cm ja sijoitus oli reilusti sadan paremmalla puolella. Sovittiin, että aamulla mennään takaisin puolisen tuntia lauantaista aikataulua myöhemmin, mutta kuitenkin niin, että ehditään vähän hämäräaikaakin kalastamaan.

Dexterit ovat osoittaneet toimivuutensa

Sunnuntaipäivään matkasi kaksi hieman väsynyttä, mutta optimistista kalamiestä. Rannassa oltiin aika lailla aikataulussa ja vene lähti vesille hieman kahdeksan jälkeen. Aamu oli viileä, kone ja vene olivat jäähileessä. Päivästä tuli iltapäivää lukuunottamatta myös tyynempi. Rannassa ihmettelin veneen takaosaan vuotaneen mustaa öljyä, selvästi kone on huollon tarpeessa. Kun päivällä veteen pullahteli vähän väliä bensalaikkuja, käytin koppaa irti ja totesin tiivisteiden olevan vaihtokunnossa. Saa nähdä onko muuta huoltotarpeita ehtinyt myös jo tulla... Huomaa, että kone on ollut viime vuosina varsin vähällä käytöllä ja huollolla.

Laitoin siiman päähän tällä kertaa Papa shadin Antipapukaija-värissä. Jo noin sadan metrin uiton jälkeen hauki kävi kahteenkin otteeseen iskemässä, muttei tarttunut. Koko jäi mysteeriksi, mutta kisakala se olisi hyvinkin voinut olla. Tovin kiertelyn jälkeen siinä kävi vielä toinenkin hauki, mutta sekään ei tarttunut. Pehmovieheillä uistellessa tärpit jää useammin tärpeiksi kuin vaikkapa vaapuilla, koska viehe ei luista hauen suussa lainkaan, jolloin koukutkin uppoaisivat helpommin suupieleen. Shädiuistelu vaatiikiin mielellään säpäkät vastaiskut, tai sitten koukutusta on toteutettava hieman eri tavalla. Yhdeksään mennessä paikka hiljeni täysin, eikä kaloja enää kuulunut. Kävimme jälleen koluamassa aiempien syksyjen luottomonttua, turhaan. Jatkoimme sitten edellispäivän ottialueelle. Keli muuttui alkuun pieneksi tihkusateeksi, muuttuen vähitellen useita tunteja kestäväksi räntäsateeksi.

Uistellessa ei tainnut tärppejä tulla, mutta päätimme haravoida aluetta heittäen ja kokeilemalla myös hieman pienempiä vieheitä. Jari heitteli pienempiä shädejä ja jopa lusikkaa, itse lähinnä keskikokoisia shädejä, mutta myös spinneriä, lippaa ja jopa jerkkiä. Uistellessa siiman päässä oli jo käynyt omia suosikkivaappujakin. Jarilla jäi uistellessa 34cm Dexter vahvaan köyteen kiinni, jonka pää jää juuri ja juuri pinnan alle ja köysi on pohjassa niin tiukassa, että vene kaatuu ennemmin kuin köysi inahtaisi. Jätin siihen yhden Westinin Jäten muutama viikko sitten. Onnistuin irrottamaan Dexterin melalla, kun sain painettua koukun poikki. Kuvittelin veneen ajelehtineen johieman köydestä sivuun, kun heitin 30cm Real Eeliä, mutta eiköhän se jäänyt juuri siihen köyteen kiinni, ja niin syvälle, ettei melalla yltänyt siihen lainkaan. Sinne jäi. 

Jonkin ajan tyhjän pyynnin jälkeen heittelin 21cm McRubberia Firetiger -värissä särkän reunalla. Erään heiton lopussa, juuri kun aloin nostamaan shädiä vedestä, ilmestyi reilu kita vauhdilla ja hauki  iski shädin osin jo ilmassa ollessa kiinni kunnon roiskeiden ja posauksen kera. No eihän se tietenkään kunnolla tarttunut. Säikähdin vietävästi ja päälle tuli vielä harmitus, kun kala oli selvästi kisakala, arviolta 85-90 -senttinen. Tästä saatiin kuitenkin lisää uskoa ja jatkettiin heittelyä. Käytän jerkkejä todella harvoin, mutta nyt laitoin siiman päähän Salmo Sliderin Firetigerin, taisi olla pienempää 10cm kokoa. Jatkoin saman särkän ympäristön perkausta. Pian yksi kala kävikin seuraamassa, muttei ottanut. Pari heittoa myöhemmin hauki iski jälleen aivan lopussa kiinni hotkaisten koko jerkin suuhunsa. Vaikka kala näytti pieneltä, nappasin sen varalta haaviin välittömästi. Pikamittaus osoitti kalan selvästi alamittaiseksi, ollen sellainen 72-73 -senttinen. Ei vieläkään täydennystä kisakorttiin, kello oli jo puolessa päivässä.

Tovin tyhjän heittelyn jälkeen laitoin siiman päähän jälleen Snackbaitsin XL:n saksanlipun värissä. Kovin kauaa en ehtinyt heitellä, kun särkän päästä noin kolmen metrin vedestä paukaisi hauki kiinni ja hetkessä vesi alkoi roiskumaan kunnolla. No nyt on taas parempi. Kala antautui aika nopeasti ja haavissa totesimme kalan olevan taas aiempien kokoluokkaa. Mittalauta osoitti pituudeksi hieman reilut 97cm, painoa oli tällä kaverilla reilut 6,4kg. Ihmeen samankokoisia kaloja tuntuu löytyvän.

Taas samoja kokoja, nyt 97cm

No tulihan sieltä viimein korttiin täydennystä ja kisa-aikaa oli vielä kolmisen tuntia jäljellä. Koitettiin valaa uskoa, että hyvä tästä vielä tulee, vaikka kala oli selvästi lauantaita passiivisempana. Jarilla vaan ei ollut ollut vielä edes yhtään tärppiä koko päivälle. Uusi hyrrä aiheutti myös aika ajoin pieniä tuulenpesiä, joita joutui selvittelemään ja taisipa se päivän päälle alkaa jo hieman tympimäänkin. Elämän ensimmäinen hyrräkela vaatii opettelua avokelamiehelle.

Lähes kolmeen saakka pommitimme aluetta, kunnes luovutimme ja päätimme loppuajan kalastaa kaislan lähellä ja koittaa sieltä kaivaa se viimeinen kala. Kello kävi jo puoli neljää, kun viimein jälleen saksanvärin XL Snackissä tuntui hyvä tärppi. Mutta ei tarttunut! Aaarghh! Eipä ole koskaan muulloin karanneet kalat näin harmittaneet, kyllä se kisa sen verran vetää mukaansa. 

Taistelimme sitkeästi kisan loppuun, klo 16 saakka, mutta niin vain jäi kortti yhtä kalaa vajaaksi. Ihmettelimme useasti, että mihin kummaan on ne paikan peruskalat, 3-5 -kiloiset hävinneet. Niitä kun tulee monesti useita reissulla. Ei olisi etukäteen uskottu, että sen kokoisesta kalasta jää homma kiinni. Karanneet kalat ja hyvät tärpit söivät hieman miestä, kun meillä olisi ollut loistavat mahdollisuudet pärjätä meidän mittapuulla varsin hyvin kisassa. Jos se illan karkuri olisi ollut muutamankin sentin päälle metrin, olisimme taistelleet top 20 sijasta. Ja vielä täysin "normaali" 80cm haukikin olisi nostanut meidät 50 joukkoon. Mutta nyt jouduimme tyytymään neljällä kalallamme (393cm) sijaan 109/436, joka toki oli neljä sijaa paremmin kuin keväällä, vaikka silloin saimme kortin täyteen ja tuloksen 425cm. Olimme tosin nyt paras neljän kalan joukkue. En tiedä kuinka mones jokikalastusjoukkue olimme, mutta varmaan ihan kohtalaisella sijalla. Kyllä me oikeasti aivan tyytyväisiä suoritukseen olemme, itseasiassa lauantaipäivä oli kautta aikain vasta toinen reissu, jolloin on samana päivänä saatu kolme yli 6-kiloista haukea. Mutta yhdellä lisäkalalla viikonloppu olisi ollut aika liki täydellinen meille ja tuolle kalapaikalle. Toki kahteen päivään seitsemän ylössaatua haukea on tosi vähän, kun normaalisti syöntipäivänä sieltä saa kyllä sen kymmenkunta haukea. Odotuksissa kyllä oli, että jos kortti täyttyy, niin saatuna olisi yksi vielä suurempi kala ja toisaalta sitten pari kolme pienempää kisakalaa,  joten keskikoko yllätti. Viiden metrin raja olisi ollut aika mahdollista saada, sellaisia kaloja kyllä siiman päässä kävi, joilla se olisi melkoisen varmasti täyttynyt. Niin joo, raahelaisporukka Kickling Marlinhan me päihitettiin, heillä oli ollut sunnuntaina vielä vaikeampaa ja jäivät lauantaina saatuihin kolmeen korttikalaan.

Mutta mukava viikonloppu oli, vaikkakin jälleen hieman raskas. Kävimmekin tankkaamassa menetetyt kalorit välittömästi takaisin kebabaterioiden merkeissä. Kisan voitto meni Kemin porukalle tuloksella 559cm, jotka kalastivat merellä ja saivat mm. huikean 127cm hauen ja toiseksi tuli kempeleläisporukka tuloksella 557cm, joten pohjoinen menestyi nyt poikkeuksellisen hyvin. Kakkosjoukkue sai myös hurjan 122cm hauen. Tulostaso kärjen osalta jäi siis hieman viime keväästä ja viime syksystä, etelässäkin oli ollut monin paikoin hankalaa. Meidänkin taakse jäi todella kovan luokan hauenkalastajia. Mikäli tulevina vuosina edelleen skaboihin osallistutaan, pitänee meilläkin kartoittaa hieman uusia alueita vaihtoehtoja varten, tosin aivan läheltä ei huippupaikkoja taida ihan helpolla löytyä. Tuonnekin tulee itsellä ajomatkaa jo vajaan tunnin verran, lähempää ei tahdo paikkoja löytyä. Lähimmille potentiaalisille haukijärville tulee jo se satakunta kilometriä suuntaansa, joten pikkupistoille ei oikein ehdi kokeilemaan, vaan se vaatii päiväreissuja. Noita suurempia jokiahan lähistöllä virtaa, pitänee niitä käydä tarkemmin koluamassa. Mutta en usko, että aivan tosissaan kilpailemaan innostutaan ja sitä varten alettaisiin paikkoja etsimään. Saapahan tapahtuma liikkeelle ja voi kokeilla omaa osaamistaan. 

Ja suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille! Uusi sovellus oli toimiva ja päivitetyt säännöt nopeuttivat vapautusta. Olisiko ensi vuonna jo väkäsettömien koukkujen käyttöpakko? 😉 Saisi itsellekin sykäyksen siirtyä uistimissa samaan mitä on jo vuosia perhokalastuksessa toteuttanut. Ei karanneiden kalojen määrä juurikaan lisäännyt, sitä paitsi väkäsetön koukku tarttuu paremmin. Toki joku kala saattaa sitten irrotakin, mutta varmaan aika tasan menisi.

Viikonlopun jälkeen poltetta haukikalaan on edelleen ollut, eikä muiden someen ilmoittelemat mahtihauet ole sitä yhtään helpottaneet. Säätkin on välillä vaikuttaneet kunnon haukikeleiltä. Viikonloppuna päässenee taas renkailemaan, kun suunnataan mummolaan muutamaksi päiväksi. Josko tuota kävisi vaikka joella kellumassa.

Mukavia syyskalastushetkiä vain kaikille lukijoille!

Syksyn hauenkalastusta ja valmistautumista tulevaan Hauenkalastajat Open -kisaan

Terve!

Syys-lokakuussa en ole kovin usein kalaan ehtinyt, mutta sentään jokusen kerran olen käynyt hauen pyynnissä. Kelluntarenkaalla kävin kalastelemassa Pyhäjoen suistoalueella, tosin aika laihoin tuloksin. Parin päivän pistot antoivat yhden ylössaadun hauen ja muutaman karkulaisen sekä kolme suurta lahnaa selkäevästä. Suurin mahtoi painaa parisen kiloa. Ainoa hauki tuli pinkki-kulta-ruskealla perholla, Nelli-nimisen perhon muunnelmalla. Perhoissa oli myös pari muuta kontaktia. Shädeissä oli yksi parempi hauki kiinni tovin aikaa kunnes irtosi. Toisena päivänä renkaan toinen jäljellä oleva vanha ponttooni alkoi vuotamaan, joten pitänee talven aikana sekin vaihtaa uuteen. Uudet vaikuttavat olevan pehmeämpää materiaalia ja siten kestänevät kylmää vettäkin paremmin. Pyhäjokisuulla oli yllätyksekseni paljon kalastajia. Molempina päivinä näin useita venekuntia shädejä paiskomassa tai uistelemassa suurilla vieheillä. Haukipaikan maine on levinnyt niiltä ajoilta, kun siellä viimeksi viitisentoista vuotta sitten olen käynyt. Mukavaa oli kyllä päästä pitkästä aikaa kellumaan.

Pitkästä aikaa kellumassa

Syksyn aikana on myös "valmistauduttu" ensi viikonlopun Hauenkalastajat Open -tapahtumaan. Muutamia kertoja ollaan käyty Jarin kanssa tai yksin etsimässä parempia haukia. Vielä syyskuun alkupuolella meininki oli nihkeää, eikä saalis ollut kehuttavaa. Toissa sunnuntaina ehdin käydä pienen reilun parin tunnin piston. Vedenlämmöt olivat tippuneet jo kahdeksaan asteeseen ja kalat alkoivat löytyä taas tutuilta syyspaikoilta. Monenkokoisia pikkukalaparvia löytyi 2-5 metrin syvyisiltä vesiltä ja hauet tuntuivat oleilevan 2,5-3,5 metrin vedessä niiden lähettyvillä. Sain malliksi pikamitalla arvioituna noin 98-senttisen hauen 34cm Dexter shädillä värissä Atomic Chicken. 

Vajaan metrin hauki

Hetkeä aiemmin karkuutin veneen vierellä hieman suuremman hauen 27cm:n Savage Gearin Linethru Troutin Albino-värisestä pehmovieheestä. Deeper -kaikuluotaimen mukavia puolia on se, että voi kotona katsella luotauskuvia kellonaikoineen ja koittaa esimerkiksi löytää kalat, jotka ottivat vieheisiin. Alla todennäköinen hauki, jonka sain myös ylös. Hauki oli aika lähellä pienempien kalojen parvea, josta vielä muutama ruudussa näkyy, eli todennäköisesti aktiivinen kala joka oli saalistamassa, vaikka onkin poikkeuksellisen ylhäällä parveen nähden. Myös karanneen, hieman suuremman kalan onnistuin bongaamaan kaiusta, kun kotona selailin luotauskuvaa. Normaalisti en käytä kalakuvakkeita, koska kalat kyllä tunnistaa normaaleista käyristäkin, mutta nyt olin etsiskelemässä nimenomaan "täkykalaparvia", joten pienestä puhelimesta ei tarvitse niin paljoa jatkuvasti tihrustaa vaan kuvakkeet havaitsee sivusilmälläkin helposti ja voi keskittyä ajamiseen.

Saatu 98cm todennäköisesti ruudun keskellä hetki ennen tärppiä

Viime sunnuntaina kävimme vielä Jarin kanssa luotaamassa "kisa-aluettamme". Tällä kertaa löytyi kaislikoiden välistä todella suurikin pikkukalaparvi noin kolmen metrin vedestä. Ja löytyihän siitä likeltä komea haukikin, 102cm, joka iski isoon 35cm Captain Ollien Papa Shadiin värissä antipapukaija. 

102cm

Kaikkien näiden isompien kalojen jälkeen nämä kohdat on pyritty jättämään rauhaan, ettei vahingossakaan koukutettaisi useampaa suurkalaa alueelta. Niitä saattaa olla useita lähelläkin toisiaan, kun ovat näin syksyllä tankkauspuuhissa talven varalle. Jokunen pienempi hauki on myös tullut reissuilla, mutta eivät nämä reissut mitään hauenpyynnin ilotulitusta ole olleet. Toki iso vaikutus on ollut sillä, ettei olla koluttu tarkoin niitä parhaaksi tietämiämme paikkoja vaan lähinnä luodattu pohjakarttaa, etsitty pikkukalaparvia ja kokeiltu vieheiden värikarttaa, mistä kalat tuntuvat nyt tykkäävän. 

Kyllä kuitenkin näiden reissujen pohjalta voi ihan hyvillä mielin viikonloppuun lähteä. Viiden vähintään 80cm:n "kisahauen" saaminen vajaassa kahdessa päivässä voi olla näin syksyllä tiukassa, varsinkin jos hauki ei ole syönnillä, mutta sen suhteen olen aika luottavainen, että joku tai muutama parempi kala saadaan kaivettua kisakorttiin näytille. Tavoitteeksi voi asettaa vaikka sen, että tulos olisi kevään HK Openin tulosta 425cm parempi. Tai sen, että lyödään Raahen porukka (terveisiä vaan Jaskalle :D). Venekuntia on kisaan osallistumassa taas valtava määrä, 436kpl, joten sadan joukkoonkin sijoittumiseen voi olla erittäin tyytyväinen. Kisaan osallistuu kuitenkin paljon joukkeita, joilla on kunnon veneet kaikkine digitaalisine herkkuineen, pääsevät liikkumaan laajasti hyvillä kalapaikoilla ja satsaavat muutenkin varsin paljon hauen kalastukseen. Voittotulos tulenee olemaan taas jossain 570-580cm paikkeilla, jolloin viiden hauen keskipituus täytyisi olla 115cm tuntumassa. Meidän suurimmat viisi saatua haukea tuolta paikalta taitaa olla 113cm, 111cm, 108cm, 106cm ja 105cm (3kpl). Sillä sijoittuisi luultavasti jonnekin sijoille 5-8. Me lähdemme Jarin kanssa enemmänkin mittelemään omaa taitoamme, osaammeko pyytää komeita haukia "tarvittaessa" vai onko kyse enemmän siitä, että kun tarpeeksi jaksaa kulkea niin joskus onnistuu. 

Välinehankintojakin on syksyn mittaan tehty. Jari on ostellut kottikärrykaupalla uusia shädejä ja uuden hyrräsetin, itsekin olen jokusia pehmovieheitä hommannut lisää. Erityisesti muutaman suuren shädin, kuten 35cm Captain Ollien Papa Shadejä. Pari 34cm Dexteriä olen myös ostanut lisää. Nämä ovat pääosin täsmäuistelua varten, kun ovat aika raskaita heittää. Muutaman normaalisuuren 20-25cm shädin olen myös hankkinut "syysväreissä". Yhden perhon tein myös perhoaskin täydennykseksi. Kylmää keliä koillistuulineen ja mahdollisine sadekuuroineen on luvassa, joten olosuhteet on hieman erilaiset kuin kevään aurinkopläkässä. Vedenlämmöt ovat laskeneet viiteen asteeseen, mikä alkaa jo kangistaa haukia ja vaatii vieheiden uiton hidastamista.

Kilpailu alkaa lauantaina klo 8 ja päättyy sunnuntaina klo 16. Kun pimeä tulee jo seitsemän jälkeen illalla ja valkenee samoihin aikoihin aamulla, ehtii näin syksyllä sentään nukkua hyvät yöunet välissä.

Kamppeet on aika lailla jo pakattu viikonloppua varten. Katsotaan, kuinka äijien (HK Kempele, tiimi nro 353) käy.

Näillä mennään, mahdottomia määriä ei soutuveneeseen mahdu

Taimenen kalastuskausi päätökseen Finnmarkissa

Tervehdys!

Niin sitä saatiin asiat järjesteltyä, että päästiin Jarin kanssa lopulta käymään Finnmarkissa vielä lyhyellä kalareissulla kuun vaihteessa. Aiemmin olimme suunnitelleet reissua viikon päähän, mutta erinäisten muutosten myötä reissua piti aikaistaa. Vielä viime viikon keskiviikkona järjestelimme työasioita sille mallille, että pääsimme matkaan. Torstai-ilta meni pakkaillessa, jotta kaikki olisi valmiina.

Perjantaina töistä päästyäni lähdimme matkaan. Tavoitteena oli ehtiä perille siten, että voisimme käydä kalastamassa pahimmat poltteet puolilta öin luvan alkaessa. Matkalla vielä saimme Juhalta paikan päältä viimeisimmät tiedot ja sovimme suunnitelmaa viikonlopulle. Vettä sateli pitkin matkaa, mutta illasta pitäisi Finnmarkissa selkiytyä. Perillä olimme jonkin verran kymmenen jälkeen paikallista aikaa. Vaihdoimme kuulumisia illan kalastuksesta ja istahdimme hetkeksi tulille. Puolilta öin kävimme Jarin kanssa hetken kalalla, Juha ei jaksanut lähteä pimeään huiskimaan. Joki tuntui kuolleelta, pupahätsiä ei vaikuttanut olevan. Yhtään losausta ei kuulunut. Saimme kuitenkin ihastella upeita revontulia, jotka loimuttelivat vielä selkeällä taivaalla. Heittäminen suoraan pimeässä on heti reissun alkuun haastavaa. Jokunen heitto menee aina ennen kuin pääsee taas soittimien kanssa sinuiksi. Tunteroisen tyhjän pyytämisen jälkeen siirryimme mekin tulille. Väsy alkoi hiipimään puseroon, mutta kun tiedossa oli, että aamu alkaa jo tovin kuluttua sarastamaan, päätimme sinnitellä hereillä ja keskittyä aamuyön hetkiin. 

Pimeän aikana taivas painui taas pilveen. Aamun vähitellen valjetessa nousi myös sankka sumu, joka hidasti aamun kajon saapumista selvästi. Niinpä aamuyön kalastushetkiä saatiin odotella puoli viiteen, ennen kuin lopulta virittäydyimme vapojen kanssa jokivarteen. Lähdimme koluamaan streamereilla lähialueita. Pienempiä taimenia kävikin pian tärppimässä, yksi vaikutti jo kohtalaisen kokoiselta. Kalat eivät vaikuttaneet alkuun kuitenkaan kovin ottihaluisilta. Ehdimme kalastaa jo hyvän tovin "tärppisoppaa", kunnes Jarin pienessä mustassa muddlerissa kala vaikutti pysyvän. Ja haaviin saakka se solahtikin, komea 47-senttinen taimen. Juhakin sai hetikohta noin 40cm kalan samoilta seuduilta. Oma kalastus oli väsyneenä nihkeää. Tärppejä sain kyllä, mutta pisimmilläänkin kala pysyi vain pari kolme potkua kiinni. Osa kaloista olisi kyllä olleet siellä 45-50cm hujakoilla tärpeistä ja pintamosauksista päätellen. Lopulta väsy vei voiton ja palasimme teltoille. Nukkumaan pääsimme paikallisen kellon lyödessä jo puoli yhdeksässä. Tulihan tuota taas oltua hereillä 27 tuntia, ihmekö väsyttikin.

Jarin 47cm

Muutaman tunnin päästä heräilin kahvin keittoon. Veto oli poissa ja aamutoimet hitaita. Jarikin ilmestyi tovin kuluttua haukottelemaan. Tuuli oli yltynyt aamun aikana melkoiseksi. Halua oli kuitenkin päästä pinturilla kalastamaan, joten lähdin sinnikkäästi koittamaan erästä niskaa. Tuuli tuli inhottavasti heittokäden puolelta takaa, joten jouduin lähes koko ajan heitämään rystyltä tai selin kalastussuuntaan. Kovin montaa heittoa en kuitenkaan ehtinyt heittää, kun E-12:een posautti taimen kiinni. Tämäkin mittely jäi viiden sekunnin mittaiseksi, kunnes arviolta 45cm taimen vain irtosi. E-12:een ei kuitenkaan noussut enää kuin yksi taimen, sekin siinä vaiheessa, kun perho alkoi jo reilusti viistämään. Vaihdoin vaaksiaisen siiman päähän. Toisella heitolla kala iskikin kiinni. Reilu 40cm kala tarjosi mukavan vastuksen niskaimussa pitkän 4,5m perukkeen tuoden omat haasteensa, mutta sain kalan aika nopeasti haaviin. 

Vaaksiaisen pettämä

Hetken kuluttua vaaksiaisen perässä pyöräytti selvästi isompi kala, jälleen juuri sillä hetkellä kun niskaimu alkoi jo viistättää perhoa. Kalaa ei enää kuulunut, mutta toisen kalan sain vielä kurkkaamaan perhoa. Kokeilin seuraavaksi isoa Streaking caddista, mutta siihen nousi vain yksi enintään 40cm kala. Kokeilin varsin myös sopuliperhoa, mutta siitä eivät kalat innostuneet. Eivätkä perus Caddiksestakaan. Heittelin vielä hetken hieman alempana, mutta kun kaloja ei pintaperhoihin kuulunut, siirryin streamerkalastuksen pariin. Siirryin aika nopeaan tahtiin reilusti alemmas. Siellä ei tuulestakaan ollut juuri haittaa. Sain muutamia pienempiä taimenia, suurimman ollessa noin 35cm. Vaihtelin perhoja etsien toimivampaa streameria, samoin uittotekniikoita muutin vähän väliä. Ylävirtaheitto, perhon pään kääntö alavirtaan, pari nykäystä että perho lähti liikkumaan oikein virtaan, valutus ja juuri siiman kiristäessä perhoon vauhtia hieman itseni alapuolella - ja tärppi. Sellainen tekniikka puri itsellä parhaiten. Ongelmana oli vain edelleen se, etteivät kalat tarttuneet millään. Karkuutin useita kaloja siten, etteivät ne olleet kuin pari potkua kiinni. Perhoissa oli kuitenkin erilaisia ja erikokoisia koukkuja, joten koukkuakaan ei voinut syyttää. Mahtoi olla miehessä suurin syy, oli se sitten mikä hyvänsä. Aika lailla normaalilla tavalla kuitenkin kalastin. Päätettiin lähteä ruokatauolle. Juhakin oli jo heräillyt.

Syönnin ja kahvin, sekä tietenkin "pienen" turinatuokion jälkeen olikin jo aika suunnata iltakalaan. Tuulikin mukavasti rauhoittui. Päätettiin Jarin kanssa lähteä jonkin verran alemmas. Juha suunnitteli kalastavansa lähempänä. Kun pintakäyntejä ei näkynyt, aloimme kalastaa streamereilla. Yksi taimen kävi kurkkaamassa vihertävää tinseliä. Välillä kokeilin myös pupia, josko sattumakala tulisi. Iltahämärä etenee alkusyksystä vauhdilla ja illan ottihetket voi olla lyhyitä. Tovin kuluttua vaihdoin pienen kultatinselin ja se alkoi kelpaamaan. Sain ihan mukavan karvan vajaan 50cm taimenen aika pian. Pari muutakin kalaa kävi, yhden karkuutin taas usean potkun jälkeen.

Liki 50cm

Kun pupalätinää ei näkynyt, päätettiin kuitenkin vaihtaa paikkaa. Siirryttiin jonkin verran ylöspäin. Pintakäyntejä ei näkynyt sielläkään ja hämärä alkoi muuttua pimeäksi. Kolusin nopeasti streamerilla ottikohtia tuloksetta. Päätin kuitenkin uittaa taas surffipupaa. Hetken kuluttua ihan lähellä rantaa kävi pupaan mulaus. Ajattelin sen olevan pienempi, joten kiristin painetta aika reilusti. Kala ei siitä tykännyt, vaan pyrki suoraan voimakkaaseen spurttiin alavirtaan. Ja irtosi. Ei se ollutkaan niin pieni... 

Muuta ei enää kuulunut, joten lähdettiin leirille. Juha tuli juuri samaan aikaan ylempää. Kaloilla oli ollut paljon paremmin aktiivisuutta kuin alhaalla ja Juha oli saanut useita taimenia. Juha päätti lopettaa tyytyväisenä siihen, me lähdettiin vielä Jarin kanssa kokeilemaan. Menin heittelemään samaa niskaa jossa kävin iltapäivällä. Heti kuului pintakäynti kun pääsin paikalle. Kokeilin alkuun painottamatonta uppopupaa vapaasti uittaen, mutta sen kontrolloiminen alavirran puolelta oli todella vaikeaa kiihtyvässä virrassa ja pilkkopimeässä. Kokeilin sitten peurankarvasiipistä kalvoroikkujaa, jota kävikin pari kalaa kurkkaamassa. Ajattelin perhon olevan hitusen suuri ja laitoin #16 tumman ruskean Rackelhanen. Siihen nousikin toisella heitolla kala kiinni. Siimaa oli jo alavirran puolella pitkä lenkki ja kala jumputti ylävirran puolella. Lamppu piti laittaa äkkiä päälle, kun löysä siima tarrasi kelannuppiin eikä kelaaminen onnistunut. Pienen tovin siinä värkkäsin että sain siimat kelalle, kala oli siirtynyt siinä ajassa hieman ylävirtaan. Mutta kun lisäsin hieman painetta, niin kala vain yhtäkkiä irtosi. Varmaan tuli tehtyä heikko vastaisku tärppiin pimeässä.

Pintaperhoon ei enempää tärppejä kuulunut, eikä pintakäyntejä kuulunut enää ympäriltäkään. Kokeilin vielä mustaa streameria ja siihen kävi yksi kala täräyttämässä, mutta pimeäkalastus vaatii hurjaa keskittymistä, eikä väsyneenä oikein sellaiseen enää pystynyt. Päätin kokeilla vielä muutaman heiton pupaa alemmassa peilissä. Peili vaikutti täysin hiljaiselta, joten luovutin nopeasti. Istuskelin vartin verran kivellä pimeää virtaa tuijottaen ja hiljaisuudesta nauttien, ennen kuin lompsin tulille toisten seuraan. Parisen tuntia vierähti äkkiä tulilla poristen, kunnes väsy vei väkisillä unten maille.

Aamutulilla puuroveden ja kahvin keittoa

Heräilimme Jarin kanssa jo aamusta. Oli aika vaihtaa paikkaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamat. Juha kävi sen verran hereillä, että sovimme tapaavamme illalla taas kalalla. Päivällä tuli formuloita ja muita tärkeitä asioita. Ajelimme Jarin kanssa uudelle leiripaikalle ja kasasimme teltan valmiiksi. Tuuli oli yltynyt varsin navakaksi. Pintaperhot ja muut kivat jutut sai heti unohtaa. Päätin kasata seiskaluokan stremervavan ja ottaa virvelin kaveriksi. Jari jäi lähettyville heittelemään virvelillä. Aloitin itsekin samoilta kohdilta. Jari näki 45-50cm taimenen hyppäävän ja jahtasi sitä tovin, tuloksetta. Jari lähti sitten autolle virittelemään perhovapaa. Kuljeksin pikku hiljaa ylöspäin, kävin parin kilometrin päässä leiriltä. Tuuli teki heittämisestä vaikeaa, eikä perhovavalla heittosuuntia juuri voinut valita. Vastatuulen puolelle heitto oli liki mahdotonta. Muutamia kalakontakteja kuului sieltä täältä, muttei mitään ihmeempää. Pari pienempää taimenta ja harria tuli ylös saakka. Matkalla onnistuin myös kompuroimaan niin, että toinen hiha kastui. Tuulessa sen kuivattaminen oli kuitenkin aika nopeaa, heittelin parikymmentä minuuttia ilman kahluutakkia ja paidat olivat liki kuivat. 

Lopulta löysin kohdan, jossa vaikutti olevan aktiivisia kaloja. Olin juuri vaihtanut hopean tinselin ja lähes heti siihen iski taimen kiinni. Pyrstöstä ja mosuamisesta päätellen kala vaikutti ihan mukavan kokoiselta, kunnes sekin vain yhtäkkiä irtosi. Kala olisi voinut olla 50cm hujakoilla, ehkä päällekin. Tinselissä kävi vielä muutama muukin kala kurkkaamassa, yksi hieman pienempi hyppäsi komeasti ilmaankin. Yksi arviolta 50cm kala haki jotain pinnaltakin, mutta tinseli sitä ei kiinnostanut. Ja siinä tuulessa pintaperhon tarjoaminen olisi ollut melkoista taiturointia. Jo hieman turhautuneena jatkoin matkaa alaspäin kohti leiriä. Hieman alempaa sain "lohtukaloina" reilun 45cm harrin sekä hieman vajaan 40cm taimenen. 

Reilu nelivitonen

Jari oli ottanut kunnon päiväunet ja kalasteli vain tovin aikaa lähellä leiriä. Sovittiin olevan tuokatauon paikka. Juuri kun olimme syömässä, tuli Juha myös paikalle. Juha manaili myös tuulta ja oli miettinyt, lähteäkö ollenkaan kalalle. Tauon aikana tuuli tuntui kuitenkin hieman laantuvan. Elättelimme toiveita, että illaksi tyyntyy. Ruoka- ja kahvitauon jälkeen suunniteltiin illan kalastusta. Juha aikoi jäädä lähimmille alueille, Jari ja minä lähdimme ylöspäin, kun siellä oli ollut mukavasti tapahtumia. Mukaani lähti pinturi-/pupavapa sekä streamervapa. Jari otti lisäksi mukaan virvelin.

Menomatkalla eräässä kahluukohdassa onnistuin jälleen kompuroimaan, suoraan selälleni. Tällä kertaa vettä roiskui tai hörppäsi jo useita litroja ja valui selkää pitkin molempiin lahkeisiin. Oikea kastui aivan läpimäräksi. Häntäluutakin satutin, komea mustelma löytyi myöhemmin kotona katsoessa. Kaikenlaista tunarointia sitä reissuun mahtuukin. En edes muista, milloin olisin viimeksi kahlatessa kunnolla kaatunut, saatika että kahdesti samana päivänä! Harmiksemme myös tuuli alkoi jälleen yltyä melko pian kalastuksen aloitettuamme. Näin varsin vauraan oloisen taimenen käyvän pariin otteeseen pinnassa. Koitin heittää siihen seiskaluokan vavalla streameria, mutta yritykset jäi siinä tuulessa paria metriä vajaaksi. Nelosluokan vavalla pintaperhon tai pupan tarjoaminen sinne saakka oli sula mahdottomuus siinä kelissä. Illan hämärtyessä siirryimme kohti iltapäivän ottialuetta. Päätin vaihtaa #4 mustan streamerin, jossa on lisäksi violettia ja sinistä. Toisella heitolla pinnassa pärskähti ja kala alkoi mosuamaan pinnassa. Taas ihan kohtalaisen kokoinen kala. Kala lähti alavirtaan syöksyyn, ja irtosi. Jo on ihme hommaa. Sekin kala olisi ollut varmasti 45-50cm luokkaa. 

Kasailin hetken itseäni ja jatkoin kalastusta. Pari muutakin kalaa kävi perhoon tutustumassa, mutta yhtään ei enää kiinni tarttunut. Päätin siirtyä ylemmäksi, Jari jäi heittelemään paikkaan. Ylempää sain vain yhden pienen, muuten oli melko hiljaista. Tein laskua ottipaikkaan saakka. Jarilla oli ollut lusikassa parempi kala muutaman potkun kiinni ja lisäksi jokin tärppi. Kalojen innokkuus tuntui hiipuvan, eikä tärppejä enää kuulunut. Juhalta tuli viestiä, että oli saanut Smoltilla 60cm taimenen. Siellä tuuli oli tullut suoraan vastaan, eikä perhoa ollut voinut lainkaan heittää. Meillä tuuli oli suoraan ylävirrasta, mutta oli yltynyt sellaisiin lukemiin, että seiskaluokan siimatkin lähti tuulen matkaan ja perho meni useita metrejä aiottua alemmas. Lähdimme laskemaan alaspäin. Emme tainneet saada alempaa juuri mitään, joten suuntasimme leirille. Kaipasin kuivia vaatteitakin, tuulessa märissä kamppeissa olo ei ole niin mukava. 

Syksyllä hämärän hetki on lyhyt

Juhakin oli juuri tullut leirille. Kun sain kuivaa vaatetta ylle, päätimme vielä käydä porukalla heittämässä virveleillä. Tovin kuluttua Jarilla loppui virta otsalampusta ja Jari päätti lähteä virittelemään nuotiota. Me jatkoimme Juhan kanssa heittelyä, pilkkopimeässä heittelyssä on oma jännityksensä. Päätimme käydä vielä heittämässä myös sen Juhan kalan ottikohdan. Molemmilla oli jokin tärppi, mutta muuten vaikutti hiljaiselta. Tuuli rauhoittui hitusen, mutta samalla alkoi tihuuttaa myös vettä. Kaloja kuului ja joten kuten näkyikin käyvän pinnassa lähistöllä. Taisivat olla pupien perässä. Päätettiin hakea leiriltä perhovavat ja kokeilla vielä pimeässä perhon heittoakin. Jarikin tuli hetkeksi seuraamaan, mutta mitään ei hetken yrityksellä tapahtunut. Ja oli sitä tuultakin edelleen sen verran, ettei heittäminen edelleenkään helppoa ollut. Päätettiin vetäytyä tulille. Tulisteltiin tovin aikaa, kunnes painuimme pehkuihin.

Heräilin aamulla siihen, kun Juha teki lähtöä. Juha ehti päräyttää autonsa käyntiin ja lähteä, ennen kuin sain itseni väännettyä ylös. Jarikin heräili kohta perään. Aamutoimien aikana vesisade alkoi yltymään. Tuuli oli hieman heikentynyt, mutta valitettavasti sitä edelleen piisasi. Kasattiin teltta ja muut välineet valmiiksi. Kauaa ei kalastukseen jäänyt aikaa ennen kotimatkaa.

Potentiaalista taimenpaikkaa

Päätin ottaa matkaan streamerkepin ja virvelin tuulen vuoksi. Jari päätti käydä alempana kalastamassa. Aloitin kalastuksen niiltä main, mistä Juha sai illalla kalansa. Isoon lippaan nappasi noin 40cm harri, muuten uistimiin oli hiljaista. Kokeilin syvemmän virran reunan suuresta peilistä hopealla surffilla, ja heti yksi taimen kävi siihen räsäyttämässä. Enempää ei kontakteja kuulunut. Kokeilin vielä hieman ylempää, tuloksetta. Päätin kuitenkin lähteä tarpomaan edellispäivän aktiiviselle alueelle, vaikka sinne oli liki 1,5km kävely. Heittelyaikaa ei jäisi kuin reilut puoli tuntia. Hiki siinä tuli, kun reippaasti kävelin paikalle. Kokeilin alkuun surffilla ja heti useampi kala kävi kurkkaamassa perhoa, mm. todennäköisesti edellispäivän noin 50cm pintoja. Yksi vajaa 40cm kala hyppäsi komean kynttilähypynkin. Yksikään kala ei kuitenkaan ottanut kiinni. Kokeilin seuraavaksi intersiimalla tinseliä, mutta se ei tuntunut kiinnostavan nyt lainkaan. Kello kävi joutuin, joten päätin vielä kokeilla uistimella. Pari pienempää taimenta ja harria niillä sain. Kokeilin vielä lähtiessä hieman alempaa muutamalla heitolla ja keskivirrassa tuntuikin parempi tälli. Uusintaheitolla ei mitään kuulunut, joten lopetin kalastuksen ja lompsin autolle. Jari oli saanut noin 45cm:n harrin alempaa. Vuorossa oli vielä pesulla käynti mukavan raikkaassa jokivedessä ennen kotimatkaa. Vettä sateli koko ajan enempi ja vähempi. Ja sitä vesisadetta riitti käytännössä koko kotimatkan, paikoin satoi aivan kaatamalla ja tiet tulvivat vedestä. Useat tietyöt hidastivat myös matkantekoa. Kotona olimmekin vasta myöhään illalla.

Reissu ei siis ollut mitenkään erityisen kalaisa saatujen kalojen suhteen, mutta kalakontakteja sain ihan mukavasti. Tartutus ja kiinni pysyminen oli jostakin syystä todella vaikeaa tällä kertaa. Totta kai tuulella on oma vaikutuksensa, samoin väsyneisyydellä, kun ei oikein malttanut nukkuakaan. Mutta siitä huolimatta ylös saatujen yli 40cm kalojen määrä oli kontakteihin nähden luvattoman heikko. No, ensi kerralla paremmin.

Virtavesien kalastuskausi tuli näin päätökseen. Tänä vuonna kalapäiviä tuli todella paljon vähemmän aiempiin kesiin nähden, mutta reissut suuntasimme aika laadukasta kalastusta tarjoaviin kohteisiin. Pari reissua Kuhmoon, pari Finnmarkiin ja yksi Ruotsiin. Ja jopa yksi päiväreissu "lähikohteeseen" lähes 150km päähän. Taimenen osalta 60cm jäi ylittämättä, mutta mukavia 55-57cm kaloja tuli kuitenkin useita. Tälläkin reissulla tuli uusia ajatuksia ja ideoita loppukauden taimenen kalastukseen, joten tulevina vuosina voi olla mahdollisuus onnistua entistä paremmin. Hienoa oli se, että heinäkuussa pääsin pitkästä aikaa jonkinlaiseen pupahätsiin ja sain komeilla pintaposauksilla mukavia pupakaloja. Streamerkalastustekniikoita saa edelleen monipuolistaa, vaikka käytänkin monenlaisia uittosuuntia ja nopeuksia. Tarkoitus on kaivella taas inter- ja upposiimoja useammin käyttöön erilaisia tilanteita varten. Pinnan tuntumasta kalastus on ilman muuta mielekkäintä, mutta joskus on vaan järkevämpää kalastaa välivedestä tai syvemmältä, jos kontakteja haluaa.

Nyt on aika keskittyä hauen kalastukseen. Ja kotimatkalla suunnittelimme, että tulevana talvena sidoskellaan perhoja vähän aktiivisemmin, vaikka sidontailtamien muodossa. Sidontanurkkausta on tarkoitus vielä ehostaa syksyn aikana mm. valojen ja säilytystilojen suhteen, jotta siitäkin harrastuksesta saisi entistä mielekkäämpää.

Pikavisiitti Ruotsiin

Terve!

Kun muutamaan viikkoon ei pääse kunnolla kalaan, alkaa poltteet käydä sellaisiksi, että johonkin on lähdettävä. Finnmarkin reissun jälkeen olen käynyt vain yhden pienen iltapiston hauen pyynnissä. Viime viikonlopuksi järjestyi mahdollisuus lähteä kalaan. Jarilla oli vielä lomaa, joten hän pääsi matkaan. Kohdetta mietittiin aina torstai-iltaan saakka, jolloin illalla varasin meille majoituksen tutusta tukikohdasta Ruotsista.

Perjantaina töistä päästyäni oli edessä 500km siirtymä. Mökki piti ehtiä lunastaa ennen iltayhdeksää Ruotsin aikaa. Alkumatka Oulusta Kemiin on lähes pelkkää tietyötä, joka hidasti reilusti matkantekoa. Torniossa pysähdyttiin ruokaostoksille ja eväät sekä kahvit otettiin mukaan eat and drive -periaatteella. Onneksi loppumatka sujui ongelmitta ja ehdimme ajallaan. Mökkiin asettauduttuamme kasattiin välittömästi kalavermeet.

Suuntauduin joelle switchin ja kutosen streamerkepin kera. Ajatuksissa oli, että hämärä tullenee jo sen verran pian, ettei pupakalastukseen oikein ehdi paneutua. Eikä aiemmilla reissuilla ole sellaisia täällä oikein ollutkaan. Jari otti mukaan seiskaluokan streamervavan ja pupa/pinturivavan. Ehdin hieman ennen Jaria joelle ja suuntasin kosken alaosille. Tarjoilin alkuun mustaa surffia ja se herätti heti kalojen mielenkiinnon. Alle kymmenen heittoa ja ensimmäinen, arviolta 50cm kala kävi sitä kurkkaamassa. Toiset kymmenisen heittoa tarvittiin, kun nelikymppinen loikkasi ilmaan surffin ohi vilahtaessa. Lisäksi pari pienempää oli myös jo osoittanut kiinnostuksen. Kalat vaikuttivat aktiivisilta! Jarin tullessa paikalle kerroin tämän "ilouutisen". Jatkoin matkaa hieman alemmas, Jari kokeili pintaperhoa ja pupaa näille surffin perässä mosunneille veijareille, kun vesiperhosiakin näkyi kuoriutuvan.

Vastarannalla heitteli pari perhomiestä kosken alimpiin peileihin. Olin hetkeä aiemmin huomannut alapuolen järveltä ajelevan pari venettä uistellen koskea kohti. Toinen tuli edeltä ja jäi fiksusti loppuliu'un viereen heittelemään ajelehtivasta veneestä. Kalastellessani seurailin toisen veneen touhuja. Ensin se ajeli matalahkon lopppuliu'un poikki koneella ja kävi rannassa pyörähtämässä. Sitten se puski koneella suoraan kosken alaosan parhaaseen peiliin ja nakkasi ankkurin. Vastarannan perhomies alkoi viittilöimään ja huutelemaan veneilijöille, hän kun oli juuri sitä peiliä heittämässä. Vastentahtoisen oloisesti vene valutti 15 metriä alemmas ja alkoivat heitellä siinä uistinta. Siinä vastarannan perhomiehen kanssa viittilöitiin ihmeissään, että kaikenmoisia urpoja sitä onkin liikkeellä. Onneksi tämä vene siirtyi kuitenkin aika pian myös loppuliu'un sivuun ja vähän alemmas. Jokunen kalakin oli käynyt edelleen surffiani kurkkaamassa heittelyn tuoksinassa, mutta vaihdoin sitten streameriin kun tartutuksia ei tullut.

Laskeuduin vähitellen viimeisiä peilejä kohti. Veneen lähtiessä kävin kokeilemassa tätä parasta peiliä. Tarjoilin ylävirtaheitolla mustanpuhuvaa streameriä, jossa on mm. violettia ja sinistä lisukkeena. Montaa heittoa en ehtinyt kokeilla, kun pinnassa posahti ja siimaa vietiin. Kala sai ihmeen vahvasti väännettyä itseään virtaan ja väsytys kesti hieman normaalia pidempään. Näin alussa hieman kalaa ja tiesin sen olevan hyvänkokoinen, mutten odottanut mitään suurta kalaa kuitenkaan. Väsytellessä mielessä alkoi kuitenkin siintää 60cm raja, kun oli niin haastavaa saada kala lähelle. Haavin heilahtaessa syykin selvisi. Streamer oli aivan suupielessä kiinni, koukun kärjen pilkottaessa posken puolelta. Kala sai kammettuaan itseään sen ansiosta koko ajan hieman poikittain ja pääsi virtausta hyödyntämään. No, oikein komea ja paksu 55cm kala kelpasi kyllä aloituskalaksi. Eikä oltu ehditty kalastaa kuin tunnin verran. Hieman harmitti, ettei vene enää ollut paikalla. Olisivat nähneet, kuinka kala otti juuri siitä, missä olivat puoli tuntia aiemmin olleet ankkurissa...

Reissun eka, 55cm

Pimeän lisääntyessä kalastaminen kävi haasteellisemmaksi. Vettä oli hieman aiempien vuosien reissuja vähemmän, siten myös pintakiviä enemmän esillä hämärä-/pimeäkalastusta haittaamassa. Yö oli pääosin selkeä, joten aivan säkkipimeäksi keli ei sentään muuttunut. Lähdimme kalastelemaan ylempiä osia. Jarilla oli käynyt pienempiä kaloja pupia maistelemassa, mutta mitään merkittävää ei ollut siiman päässä kuulunut. Jari jäi kosken keskivaiheille heittämään, itse siirryin vielä ylemmäs. Muutamia kalakontakteja sieltä täältä löytyikin, muttei mitään suurempia. Kalojen aktiivisuus tuntui kuitenkin selvästi heikentyvän. Yön pimeimmän hetken seutuvilla heittelin switchillä erästä virran reunaa. Siiman päässä oli reilun kokoinen (12-14cm) musta hahmostreamer. Suuren kiven vierestä siima kiristyi. Jälleen oli switchin kanssa tuntuma hakusessa ja vastaisku oli pehmeä ja hidas. Puolenkymmentä potkua tuntui, kunnes siima löystyi. Ei mikään jätti, mutta 50cm olisi saattanut rikkoontua. Hieman on tuo switch-kalastus hakusessa. Yhtään ei helpota se, että vähien heittomäärien lisäksi kovassa virrassa pitkällä inter-polyleaderilla suuren perhon heittäminen tuntuu vaativan tarkkaa ajoitusta. Täytynee vähän siimapolitiikkaa vielä miettiä... Jari suuntasi mökille, itse jäin vielä pari ottipaikkaa koluamaan. Enää ei mitään merkittävää kuulunut ja pitkä päivä väsytti itseänikin niin, että aamunkajon lisääntyessä lopettelin itsekin kalastuksen. Aamuyöstä olisi kyllä voinut olla vielä hyvää aikaa... Illan saldoksi jäi muutama pienempi ylöstullut avauskalan lisäksi.

Heräilin noin kuuden tunnin unien jälkeen. Mieli oli sen verran levoton, ettei unta enää saanut, vaikka hieman vielä väsytti. Sadekuurokin ropisi kattoon, eikä ainakaan lisännyt kiirettä. Aloittelin hitaasti aamutoimia ja Jarikin heräili vähitellen. Vettä sateli aamupäivän, välillä tuli kovaki kuuro. Jarille suoritettiin siimanvaihto-operaatioita, jotta sai käyttämänsä siimat mieluisemmille keloille. Sidoskelin samalla yhden ison mustan lisää rasiaan, yöllä kun oli taas yhden perhon menekki tullut. 

Mustaa otikkaa hämärään ja pimeään

Kalaan suunnattiin vasta puolen päivän jälkeen. Tällä kertaa mukana oli nymfi- ja streamervapa. Heti nymfailun alkuun luulin hetken jo piteleväni kunnon kalaa, kun siiman kiristyessä tuntui mukavaa jytkettä ja vapa vain taipui lisää painetta antaessa. Pian "tärppi" paljastuikin vain kiveksi. Kova virta vatkasi yläperhoa ja siimaa sopivasti nykien ja hämäten täysin. Naureskelin hetken omalle innokkuudelle. Ylävirtaan liikkuessani aivan rannasta parin kiven välistä lähti reilun 50cm taimen karkuun. Olipa ihmeen rannassa, haasteellista olisi ollut edes perhoa siihen tarjota. Jonkun pienen sain, kunnes kyllästyin ja päätin kokeilla reissuun tekemääni pientä läpikuultavaa ahvenjäljitelmää. Kauaa en sitä ehtinyt heittää, kun jälleen arviolta 50cm tuntumassa oleva kala kävi sitä peilissä kurkkaamassa. Enempää kalasta ei kuulunut. 

Matalan veden vuoksi päätin lähteä koluamaan kovan kosken keskellä olevia peilejä. Työlästä sinne oli mennä, kahlaamista ja kiveltä toiselle pomppimista riitti. Kokeilin peilejä parilla pienemmällä streamerillä tuloksetta. Päätin kokeilla isoa kultatinseliä, kovassa koskessa reilu hahmo ja erottuva perho on usein hyvä herättämään kaloissa mielenkiintoa. Ja heti alkoikin tapahtua. Parin pienemmän kontaktin jälkeen peilin alaosassa päävirran reunassa vilahti suurempi pyrstö ja vapa niiasi. Kutosluokan vavalla sai taas kammeta mukavasti voimakkaassa virrassa teutaroivaa kalaa vastaan. Upea 57cm tuhti kala solahti kuitenkin haaviin melkoisen nopeasti. 

57cm

Upea kala

Hetken päästä oli kala taas kiinni, mutta 45-50cm kala karkasi, kun vedin aika reippaasti kohti haavia. Lisäksi kävi muutamia 40cm molemmin puolen olevia kaloja tärppimässä, yhden hieman vajaan sainkin. Lisäksi tuli pari pienempää. Kiviltä toiselle hyppiminen ja voimakkaassa virrassa kahlaaminen alkoi vaan vaatia veronsa ja jalat pehmenivät. Yhtä kohtaa oli vielä mieli mennä kokeilemaan, mutta kun tuntui, ettei jaksa enää edes virtaa vastaan kammeta, päätin luovuttaa ja palata rantaan. Pienen tauon jälkeen heittelin vielä hetken, kunnes lähdin mökille ruuan laittoon. Jarilla oli ahvensurffia käynyt yksi mukavan kokoinen kala kurkkaamassa ja nelikymppinen hyppäämässä, samoin oli nähnyt yhden paremman kalan hypyn, mutta muuten oli ollut hiljaista.

Ottipeili oli suurin peili kuvan yläosissa

Tuhdin aterian ja pienen ruokalevon jälkeen oli taas virtaa lähteä ongelle. Iltaa varten varasin nyt itsekin matkaan pupa-/pinturivavan streamervavan lisäksi. Heittelin alempana laajemmassa poolissa hetken sokkona pinturia, mutta vain pienempiä kaloja näkyi. Aloin perkaamaan ottipaikkoja kultasurffilla. Joitakin kaloja sain kiinnostumaan, mutta huolestuttavan hiljaiselta meno vaikutti. Alkoi kuitenkin olla jo ilta. Yksi hieman parempi kala, arviolta 45-50cm kävi sentään surffin perässä möyräyttämässä, mutta muuten paremmat kalat eivät innostuneet tarjoiluista. Kun surffiin ei kalat kiinni ottaneet, siirryin streamerin heittoon. Veneet olivat taas tullee loppuliukuun hämärää odottamaan. Iltapäivälläkin kävivät tovin siellä heittelemässä. Kävin välillä ylempänä ihmettelemässä, mutta palasin vielä alaosille kokeilemaan hämärän tullessa. Kaloista ei kuulunut oikein mitään, vain yksi pienempi kävi tärppäämässä. Veneetkin olivat jo luovuttaneet. Lähdin ylöspäin ottipaikkoja koluten. Jarillakin oli ollut ihan hiljaista ja hän luovutti jo yhdentoista jälkeen lähtien mökille. Itsekään en jaksanut kuin yhteen saakka. Yksi hieman parempi kala kävi vielä mustaan streameriin päräyttämässä, mutta kyllä oli hiljainen ilta muuten. Kenenkään en nähnyt saavan oikeastaan mitään. Illan suurin taisi olla noin 35cm, enkä montaa kalaa saanut. Kuoriutumisiakaan ei ollut juuri mitään, parissa kohdassa jokusia pienempiä kaloja pintoi.

Sunnuntaina herättyämme kasasimme kamppeet, siivosimme mökin ja luovutimme avaimet. Suuntasimme sen jälkeen vielä toviksi kalaan. Päätin aloittaa taas kultasurffilla. Eikä kauaa mennyt, kun pinnassa posahti ja vapa niiasi kovan kosken peilissä paremmin. Tämä kala lähti onnekseni puskemaan ylävirtaan ja tuli lähelleni, muuten olisi ollut tuskainen väsyttely edessä. Kala pääsi vielä alapuolelleni kovempaan virtaan, josta jouduin kampeamaan kalan plaanissa haaviin. Nätti 55cm tämäkin, hitusen aiempia hoikempi. Huomasin kalan olevan vanha eväleikattu, joten päätin ottaa kalan ruuaksi. 

Toinen 55cm

Jari tuli ihmettelemään myös kalaa ja siirryin rantaan perkaamaan. Tutkimme syönnöksenkin, mutta maha oli tyhjä. Suolessa sentään oli tavaraa. Ei ollut kala ollut viime päivinä aktiivinen. Vaan meinasipa kalalle kertyä kilohintaa! Kalan saatuani jätin vavan kahden ison kiven päälle, 30cm virran yläpuolelle. Perhoa vaan en kiinnittänyt lainkaan vaan asetin keskelle kiveä. Välillä tarkistin vavan edelleen olevan tallessa, mutta kalan perkattuani sitä ei näkynyt missään. Tuuli oli varmasti sirtänyt heittosiiman päätä sen verran, että virta oli kaapannut surffin mukaansa. Siinä on sen verran kova virran vastus, että vetää kyllä helposti vavan matkaansa. Ja kohdassa oli varsin kova virtakin. Sellaista kivikkoa siinä kohdin oli, että etsiminen oli hyvin hankalaa. Mielessäni jo manailin menetettyjä perhovälineitä. Kävin hakemassa rannalta kepin kahluutueksi ja avuksi penkomiseen. Jari lähti jatkamaan kalastusta. Parikymmentä minuuttia myöhemmin ja parikymmentä metriä alempana näin kivisärkkää vasten vaaleaa. Tuo on pakko olla kahva! Ja kelakin erottui. Ylsin juuri kädellä kaivamaan vavan ylös. Onnekseni vavan kärki oli pysynyt pintavirtauksessa ja oli kuin ihmeen kaupalla pysynyt ehjänä. Huh huh!

Pienen huokailun jälkeen jatkoin kalastusta. Joitakin pienempiä kaloja kävi surffia moikkaamassa, mutteivat tainneet ylittää 40cm. Kävin koluamassa kovan kosken peilejä vielä toiseltakin puolelta kultatinselillä, josta sainkin sellaisen 40-42cm:n ja pari pienempää. Heittelin parhaita paikkoja aika pikaisesti koluten, mutta mitään isompaa ei enää kuulunut. Aika loppuvaiheessa vielä yksi, arviolta 40-45cm kävi tinselin perässä. Loppuliu'ussa oli taas veneet parkissa. Vettä alkoi vähitellen satamaan ja kotimatka kolkutti edessä. Päätimme sitten luovuttaa ja suunnata kotimatkalle.

Ottiperho ja pelastetut välineet

Aika pikainen, mutta minulle antoisa reissu oli. Pohdimme matkalla, että joskus pitäisi varata monta päivää, että sattuisi varmemmin hyvät olosuhteet kohdalle. Tuolta kun on hyvät mahdollisuudet tartuttaa mahtitaimen. Tällä kertaa niitä ei näkynyt. Aika raskaita reissuja tällaiset ovat. Pitkän autossa istumisen lisäksi isojen perhojen viskely kauas ei ole kevyttä puuhaa, tai suurilla kivillä loikkiminen ja syviä monttuja väistellen kovassa virrassa kahlailu. Silti sitä jo odottaa seuraavaa mahdollisuutta päästä tuonne. Klassisempia streamereita tuli myös jonkin verran uiteltua, mutta niihin ei tällä erää ollut kiinnostusta. Täytyy sidoskella niitä kuitenkin lisää. Joudun vain hankkimaan solakampia höyheniä eli varmaan satulaa tms., jotta voi tehdä Rangeley-tyylisiä tai vastaavia vähän helpommin. Oatmanin ja kumppaneiden perhoja täytyy myös tutkailla lisää.

Aika näyttää, oliko taimenen kalastukseni tämän kesän osalta jo tässä. Ohjelmaa on taas kertynyt tuleville viikoille. Alustavasti oli kyllä puhetta, josko saisi vielä yhden reissun johonkin väliin buukattua. No, katsotaan kuinka käy. Haukea ainakin pitää käydä välillä pyytämässä.