Joulukalan perässä

Tervehdys pitkästä aikaa!

Kun talven tuleminen on vähän tökkinyt, ei näillä korkeuksilla olekaan vielä normaaliin tapaan liki joka vesistö jäässä. Toki väki on jo pilkillä kulkenut viikkoja. Pari viikkoa sitten koitin päästä vielä veneellä vesillekin, kun piteli monta päivää lämpimän puolella, mutta jäässä olivat paikat pysyneet. Marraskuulla alkoi mielessä pyöriä, että jos se näitä lauhoja pitelee, voisi käydä joulukuussa vielä perhokalassakin. Kun kelit pysyivät sopivina ja saatiin aikatauluja sopimaan, niin mahdollisuus reissuun avautui Itsenäisyyspäivälle. Matkaan pääsi myös Jari ja sovimme treffit kalapaikoilla Hannun kanssa. Hannu olikin jo ehtinyt rauhoituksen päätyttyä käydä useastikin kalalla ja saanut runsaasti taimenia, kylläkin istukkaita liki kaikki. Siitäpä tuli ajatus, josko vielä saisi vaikka kalan joulupöytään. Muutamia perhoja oli pakko sitoa rasiaan ennen lähtöä. Kylmän kelin perhovalikoima näytti hyvin heikolta. Muutaman liitsin ja streamerin ehdin sitoa. Päävärinä oli valkoinen, höysteinä pinkkiä, oranssia, laventelia ja violettia.

Jarin kanssa lähdettiin matkaan ennen aamukuutta. Matka sujui jouhevasti, liikennettä ei juuri Itsenäisyyspäivän aamuna ollut. Perillä olimme reilusti ennen yhdeksää. Parin minuutin kuluttua Hannukin saapui paikalle. Viriteltiin välineitä, vaihdeltiin pikaisesti kuulumisia ja laitettiin lumikengät jalkaan. Lunta oli kuitenkin jo kolmisenkymmentä senttiä. Jarilla tuli heti vastaan pari takapakkia. Toinen vapaputki ammotti tyhjyyttään, matkassa oli siten vain yksi perhovapa. Lumikenkiä jalkaan laittaessa toinen siteistä paukahti poikki. Onneksi kävelymatkaa ei ollut kovin pitkästi, eikä hankikaan aivan joka kohdassa upottanut. Kun saavuimme rantaan, olin heti näkevinäni pintakäynnin. Kyselinkin Hannulta, oliko pintovia kaloja vielä joulukuussa näkynyt. Oli kuulema satunnaisia. Olin hieman yllättynyt, mutta toisaalta keli oli nollan tuntumassa. Liekö jokusia hoikkakorreja vielä kuoriutunut. Päivän aikana näimme muutaman tuikin, mutta kaikki olivat yksittäisiä ja eri paikoissa.

Päätin alkuun kokeilla liitseillä. Pohjien koluaminen tuotti nopeasti tulosta, nimittäin pari liitsiä oli piakkoin pohjassa. Aloinkin heti miettimään, että tällä tahdilla muutamat matkaan sidotut ei pitkäksi aikaa onnea suo. Päätin vaihtaa aika nopeasti taktiikkaa ja vaihdoin streamerin ja lähdin kokeilemaan hieman matalampia hidasvirtaisia kohtia. Jonkin aikaa myöhemmin olin siirtynyt reilummin ylöspäin ja aloin kalastamaan yhtä hyvin hidasta välivirtaa. Siiman päässä oli edelleen 6-7cm "jääpuikko" eli sinertävästä ice wingistä tehty tinseli, tosin höystettynä laventelilla selällä. Tästä alkoikin kaloja löytymään. Kauniita taimenia iski tämän tästä perhoon, mutta valitettavasti kovin pieniä. Sain useita 20-30cm kaloja nopeaan tahtiin. Yksi hieman isompi, ehkä noin 35-40cm, kävi myös perhoa maistamassa. Harmikseni kohdassa ei vaikuttanut olevan suurempia kaloja. Yksi monttu siinä kohti on, josta olen joskus koukuttanut korriaikaan paremman kalan. Tällä kertaa siitä ei kuulunut mitään, kalat ottivat hieman ylempää ja alempaa. Saattoihan siinä montussa siis nytkin olla jokin parempi kala, muttei vain perhooni reagoinut..

Ice wingiä, laventelia sekä ripaus pinkkiä ja violettia

Kokeilin ottikohdan vielä pikaisesti liitsillä, tuloksetta. Palailin takaisin alemmas, mistä Hannu oli onnistunut saamaan yhden istukastaimenen, muuten oli ollut hiljaista. Pidettiin hetki taktiikkapalaveria. Hannu päätti lähteä alemmas kalaan, itse päätin kokeilla hitusen ylempää ja Jari aikoi jatkaa syvemmän osan koluamista, lähinnä virvelillä. Sain mustalla miniliitsillä jokusen harjuksen, suurin oli noin 35cm. Taimenista ei kuulunut mitään. Jari alkoi viritellä nuotiota. Kävin vielä muutaman heiton heittämässä syvempäänkin, ei tulosta. Hannukin jo palaili alempaa takaisin. Hauen oli saanut. Vetäydyttiin makkaranpaistoon ja ihmeteltiin hieman vaisua ottia.

Tulistellessa vierähti varmaankin lähemmäs tunti. Päivä alkoi osoitella jo hämärtymisen merkkejä. Lähes koko päivän haitannut tuulikin tuntui tyyntyneen. Hannun kanssa siinä vähän tuumittiin, että pitäisiköhän sitä nyt olla heittämässä, haiskahti ottihetkeltä. Tovin päästä Hannu ei enää malttanut mieltään, vaan meni rantaan heittämään. Kyseli siinä minulta vinkkiä, että mihin heittää (niin kuin ei muka tietäisi missä kalat ovat... :D). Annoin ohjeeksi heittää hieman ylävirran puolella olevan särkän taakse. Montaa metriä ei Hannu ehtinyt kelatakaan, kun tärppäsi. Ei vaan tarttunut. Hannu heitti hieman ylemmäs ja kohta oli kala kiinni. Tovin kuluttua Hannun käsissä oli hoikahko reilu 60cm:n istukas. Ihmeteltiin pahoja viiltojälkiä pyrstössä ja peräevän kohdalla. Epäiltiin saukon tekosiksi. Kehotin ottamaan kalan, tuskin selviäisi talven yli.

Kun ensin tärpännyt kala oli aivan liian kaukana perholla koitettavaksi, pyysin Hannulta virveliä lainaan. Tapahtumat olivat tulleet meritaimenen kalastuksessa käytettävään käsialavieheeseen, sellaiseen lusikan ja vaapun välimalliin, hitaasti uppoavaan "puikkoon". Alkuun en osannut heittää ihan oikeaan kohtaan, kun muistelin siinä pikaisesti särkän väärin, mutta kolmatta heittoa ennen paikallistin oikean heittosuunnan ja heitin violetti-hopeisen vieheen juuri oikeaan kohtaan. Muutaman kammenkierroksen ja pikkunykäyksen ehdin tehdä, kun tuntui reilu tärppi. Kala vaikutti heti olevan hyvän kokoinen, vaikka itselle oudolla virvelillä tuntumasta oli vaikea tarkkaa kokoa arvioida. Pikku hiljaa kala tuli lähemmäksi, mutta pyrki vielä pääsemään jään reunan alle. Sain kalan suostuteltua kääntymään toiseen suuntaan ja pian sainkin kalan uitettua Jarin luo, joka odotti haavin kera. Vasta juuri haavitsemishetkeä ennen huomasin kalan olevan todella paksu. Kun Jari nosti kalan ylös vedestä, niin eihän siinä voinut kuin nauraa. Tämä todella paksu possu saisi koristaa joulupöytääni. Viehekin oli niin syvällä kiduksissa, että verta alkoi heti vuotamaan. Kolkkauksen jälkeen mitattiin kala. Päältä mitattuna pituutta oli sellaiset 67,5-68cm, mutta koska kala oli niin valtavan paksu, mittasin varsin myös mittanauha kalan alla. Tällöin pituutta oli reilut 66cm. Jarilla oli matkassa 4kg:n puntari, mutta se painahti pohjaan, joten yli neljän kilon possu kala oli. Kotona tarkistuspunnituksessa perattu kala painoi 3,8kg, joten maitikala suolineen ja kiduksineen oli varmaan noin 4,2kg.

Joulupossu

Yksi kala kävi vielä näyttäytymässä särkän alareunassa. Jari tarjoilikin sille vieheitä, mutta tämä kala ei suostunut yhteistyöhön. Hämärä lisääntyi ja kalojen aktiivisuus tuntui hiipuvan. Olisi varmaan pitänyt jatkaa kalastusta heti kun huomasimme kelin muuttuneen makkaranpaiston aikana, mutta pitäähän sitä syödäkin ja pitää taukoa. Hannu antoi kalansa Jarille, niinpä matkamiehet saivat molemmat ruokakalat mukaan. Lähdimme Jarin kanssa talsimaan autolle, kun Hannu halusi jäädä kokeilemaan vielä viimeisten valonsäteiden hetken, innostuisiko joku kala iskemään nirhan ja streamerin viritelmään. Takaisin kotipihalla olimme puoli seitsemän maissa, joten reilu kellonympärys reissuun meni. Vajaa puolet tästä ajasta ehdimme kalastaa. Lyhyt on päivä tähän aikaa vuodesta. Naureskelimmekin kahden maissa, että on iltasyönnin aika, kun alkoi olemaan jo selvästi hämärtymässä.

Todennäköisesti vuoden kalastelut olivat tässä, jollei sitä ehdi vielä pilkille ennen vuoden vaihdetta. Nyt kun tuli muutama perho sidottua, niin toivottavasti siitä saa taas sidontamoodin päälle. Sidontanurkkauksen valaistusta on tarkoitus parantaa, josko ensi viikonloppuna ehtisi lamppuostoksille. Vavanrakennustakin on suunnitteilla talven sydänaikaan.

Oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille lukijoille ja alan harrastajille!