Mukavaa streamerkalastusta Finnmarkissa

Terve!

Olipas mukava viikonloppu Finnmarkissa. Ehdin kalastaa perjantai-illasta sunnuntai alkuiltaan ja reissu tarjosi hienoja kalastushetkiä. 

Perjantaina ennen lähtöä tavoittelin taas Juhaa, josko olisin saanut tuoreimpia kuulumisia, mutta Juha oli kalalla huonojen kenttien alueella. Ajelin sitten rauhassa jokivarteen. Sen verran reippaasti tuuli, että päätin kasata vain streamersetin. Kävin kokeilemassa parilla streamerilla yhtä poolia, saldona tärppi. Palailin hiljalleen autolle ja kulutin tovin aikaa jokea tarkkaillen ja eväistä nauttien. Kasailin toiveikkaana myös pupasetin illan hätsejä odotellessa. Lopulta lähempänä yhtätoista näin ylempänä kalojen hyppivän ja käyvän pintaa pärskyttelemässä. Tallustelin sinne. Tarjoilin varsin ensin muutaman heiton tinseliä, pyrkien samalla tarkkailemaan näkyykö vesiperhosia. En nähnyt kuin kaksi. Kaloja ei kuitenkaan heti tinseliin iskenyt, joten päätin kaikesta huolimatta kokeilla pupia. Kaloja pärskäytteli useita, joten jotain ne söivät aktiivisesti. Tarjoilin reilun tunnin aikana varmaan kymmentä eri perhoa, saldona vain kaksi tärppiä pupiin. Koitin monenmoista perhoa kalvossa, kun ihmettelin kalojen hyppyjä, joita ei yleensä näy Rhyacophila-kuoriutumisen aikaan. Vesiperhosia ei näkynyt kuin muutamia kalastussession aikana. Tuuli yltyi ja vaikeutti kalastusta entisestään. Lisäksi alkoi satamaan reilusti. Kun pärskäyttelykin hieman hiipui, päätin vaihtaa kohtaa. Etsiskelin alempaa aktiivisia kaloja ja lopulta puoli kilometriä alempana näin kaksi pintakäyntiä. Pysähdyin siihen heittelemään, mutta näistä kaloista ei näkynyt enää evääkään. Hieman alempaa sain pienen taimenen. Kun sadetta tuntui piisaavaan ja tuulenpuuskat olivat reiluja, päätin luovuttaa kolmen jälkeen ja lompsin unten maille.

Heräilin kymmenen maissa ja ryhdyin kahvin keittoon. Hitaan aamun jälkeen päätin käydä hieman tarjoamassa kuulapäitä. Oliivissa larvassa kävi aika pian yksi kala, mutta muuta ei kuulunut. Hieman ylempää sain Princellä noin 35cm taimenen. Ottipaikat olivat aika kaukana ja tuulen vuoksi niiden koluaminen oli varsin hankalaa. Ylempänä paukautti ihan hyvän kokoinen taimen kiinni pheasant tail -nymfiin, mutta irtosi. Vaikutti noin 45-50cm kalalta. Lähdin pitämään taukoa. Juha ja kaverinsa Kosti olivat heränneet ja laittelivat kamojaan  kuivumaan yön sateiden jäljiltä. He olivat käyneet reilusti kauempana tiestä kalalla edellisyönä ja tulleet nukkumaan vasta aamulla. Oli ollut kuulema raskas reissu. Reissussa oli ollut seurana mm. karhu, aivan heidän lähellään ja vihellellytkin. Jälkiä ja jätöksiä oli ollut myös paljon. Kun kerroin edellisyön heikosta onnistumisestani, Juha kertoi hyppijöiden ajaneen luultavasti mutuja. Ihmekkös eivät pupiin niin innostuneetkaan.

Lähdin hieman alemmas kokeilemaan kovemman virran reunoja streamerilla. Aika nopeasti kultatinseliä kävikin reilu 50cm taimen kurkkaamassa, mutta siitä ei enempää kuulunut. Hieman alempaa sain taas reilun 30cm taimenen. Satakunta metriä alempana alkoikin sitten tapahtua. Näin jo kauempaa kalojen hyppivän. Kun pääsin kohdille, olin havainnut jo useamman kalan. Tarjoilin tinseliä ylävirtaan ja poikkivirtaan suunnatuin heitoin, siten että tinseli tuli alaspäin hieman virtaa nopeammin. Jo alkoi tapahtua. Kaloja nousi perhoon jokaisella onnistuneella uitolla, parhaimmillaan parikin kalaa kävi räsäyttämässä. Harva onnistui tartuttamaan itsensä ja osa tarttuneista karkasi heti alapuolella kovassa koskessa. Eniten harmitti kohtuullisen kookas taimen, jonka arvioin hyvinkin 60cm, jollei hieman isommaksikin. Tuuli oli harmikseni juuri kovimmillaan ja puuskat olivat todella kovia. Onneksi käytössä oli seiskaluokan vapa ja Narun SHA-siima, joilla sain jotenkuten onnistuneita heittoja aikaiseksi. 15-20 minuutin aikana suunnilleen sama määrä eri kaloja kävi perhoani ihmettelemässä, sellaisen reilun aarin alueella. En saanut ylös kuin kaksi kalaa, hieman alle 40cm, jonka otin eräksi, sekä hieman vajaa 50cm kalan. Juuri kun pienempi saaduista kaloista lähti alavirtaan tinselin perään ja paukautti kiinni, nousi alempaa hieman suurempi kala kohti perhoa, mutta kääntyi sitten takaisin kun toinen ehti ensin. Kovasti tinseli siis kiinnosti kaloja. Upea intensiivinen vartti tuulesta huolimatta. Parhaimmillaan varmasti neljällä viidellä peräkkäisellä heitolla kävi kala perhossa tai perhoa kurkkaamassa. Välillä vaadittiin muutama uitto ennen kuin perho tuli oikealla lailla kalan "ikkunaan".

Ensimmäinen

Yksi reilu 50cm karkasi, kun kova puuska painoi ihmeellisesti heittosiiman kovaan koskeen sillä seurauksella, että siima tarttui 30cm veden alla olevien kivien väliin. En kyllä ymmärrä miten, kala kun veti vastarannan suuntaan ja siima oli ylhäällä. Kaikkea sitä näkeekin. Kaiken kukkuraksi perho ja osa perukkeesta jäi lopulta niiden kivien väliin, onneksi siimaan ei tullut hankaumia. Rauhoitin kohdan puoleksi tunniksi ja palasin vielä uudelleen kokeilemaan. Muutama kala kävi vielä kurkkaamassa ja sainkin joitakin ylös saakka. Olikohan suurin 52-54cm luokkaa, en muista tarkalleen. Myös harmaarunkoinen, oravasiipinen ja oliivilla puppelipäällä tehty pienehkö (koukku #6 tai #8) streamer antoi pari kalaa. Joskus olen sellaisen mutujäljitelmäksi tehnyt. Kokeilin tarkoituksella välillä tuollaista valjumman väristä mutua kimaltelevan tinselin sijaan ja se tuntui tepsivän. Jälkimmäinen kala vaan vei oravasiiven mennessään. 

Yksi mutujen jahtaajista, tämä taisi iskeä oravasiipiseen streameriin

Mitenkään muuten uitettuna perho ei kelvannut, kuin virtaa nopeammalla uitolla ylävirran puolelle suunnatuin heitoin. Mutu joutuu kuulema helposti ajeeseen huonon uimataitonsa vuoksi, olikohan taimenet niitä siihen kovemman virran tuntumaan hätyytelleet ja nauttivat sitten helppoa ruokaa. Eräksi otetun kalan mahakin oli pullollaan mutuja, pari tuli haaviin jo haavitessa. Yksi Rhyacophilan pupakin mahasta löytyi. Oli kyllä hieno kalastushetki, vaikkei kaloja enempää ylös tullutkaan.

Syönnösnäytteessä mutuja ja yksi pupa

Palasin nälkäisenä leirille, jossa odotti upeat tuoksut. Juha ja Kosti olivat loihtineet herkullisen päivällisen, josta riitti mullekin. Eipä tuota voinut kieltäytyä naudan sisäfileestä kermakastikkeessa, pottumuusista ja paistetusta sipulista. Omat makkarat tai pussiruuat eivät olleet aivan yhtä houkuttelevia. Syönnin päälle oli hyvä ottaa iltalepo, jotta jaksaa kalastaa taas yöllä. Vajaan tunnin unien jälkeen nousin ylös ja tutkailin jokea tovin aikaa. Kiire ei ollut, kun tiesi mahdollisten hätsien alkavan vasta myöhään illalla tai vasta puolilta öin. Juha ja Kostikin heräilivät. Poristiin pitkä tovi kaikenlaista ja juotiin kahvit. Samalla huomattiin, että ylempänä hyppeli ja räsäytteli taas muutamia kaloja. Tovi siinä meni, ennen kuin pääsimme kalalle. Päätin lähteä alaspäin, Juha ja Kosti jäivät lähemmäs. Matkaan otin vain nelosluokan Looppini, ajattelin sillä kyllä pärjääväni, vaikka pitäisi tinseliäkin heitellä. Tuulikin oli mukavasti rauhoittunut illaksi.

Alempana alkoikin heti tapahtua. Tutkailin virran reunaa, näkyisikö pupien perässä räsäyttelijöitä. Havaitsin 50 metriä alempana pari taimenen hyppyä. Jahas, siellä taitaa olla mutuajot menossa. Laitoin minitinselin taas siiman päähän ja menin paikalle. Heti ensimmäinen heitto kelpasi ja kohta haavissa köllötteli komea hieman yli 50cm kala. Sain useita kaloja 50cm molemmin puolin seuraavan tunnin aikana, mutta osa kaloista oli todella tarkkoja uiton kanssa, toiset eivät reagoineet perhooni mitenkään. Osalle tinseli piti tarjota täysin ajeessa, ilman minkäännäköistä viistätystä. Se ei ole pyörteisessä virrassa kovin helppoa. Osalle kelpasi hieman alavirtaan viistävä uitto. Tarjoilinkin perhoa joko ylävirtaan tai poikkivirtaan jättäen siiman alapuolelle "pussille" tai sitten hieman yläviistoon ja hyvin pienellä ylävirran korjauksella jätin perhon ajeeseen. Mosuavia kaloja oli ainakin kymmenen heittokantamalla, joten mukavasti oli siihenkin kaloja kerääntynyt. Nyt kiinni ottaneet kalat pysyivät yhtä lukuun ottamatta, tosin virtauskin oli aivan toisenlainen, samoin uittonopeus paljon hitaampi kuin iltapäivän kovassa virrassa.

Yön ensimmäisen heiton tulos

Kävin hieman ylempänä kokeilemassa, josko pupaan edes joku kala ottaisi. Näinkin kaksi räpsäytystä pintakalvossa. Niiden ajattelin olevan pupien perässä. Sain toisen kalan surffipupalla, noin 40cm pirteä kala. Satunnaisella heittelyllä sain vielä pienen kalan hieman alempaa, kunnes palasin mutupaikalle. Hieman alempana näin yhden aktiivisen kalan vielä. Yö oli hämärimmillään, eikä perhon putoamista nähnyt. Vaalean heittosiiman pääkin oli hieman hankala jo havaita, joten aika "mutulla" piti heittää. Heitin tinselin omasta mielestäni aika lailla kohdille ja ehdin juuri tuumata, että tuossa se kala taisi olla, kun samalla pinta pärskähti. Komea kala sieltä ilmestyikin hetken väännön jälkeen haavin pohjalle, vapamitalla noin 57cm. 

Reissun suurin ylös tullut

Taisin saada vielä yhden kalan hieman ylempää, kunnes päätin vaihtaa paikkaa reilusti ylemmäs. Näin Juhaa, joka oli karkuuttanut todellisen monsterin ylempää. Oli varsin tuohtunut tapahtuneesta ja kertoi, että kymmenisen minuuttia oli sitä ehtinyt jo uitella ja nähnytkin kalan hahmon parin metrin päässä. Aamu alkoi jo selvästi valjeta ja aktiivisia kaloja ei pienten lisäksi oikein näkynyt. Pupahätsiä ei sattunut tällekään yölle. Juha olikin kertonut, että hellejakson aikana Rhyacophilaa oli kuoriutunut jo aika hyvin, joten ilmeisesti hätsit on alkaneet jopa tavallista aiemmin tänä vuonna. En saanut kuin pari pienempää taimenta ylempää ja yksi reilu nelikymppinen oli kiinni, kun päätin viiden maissa luovuttaa ja lompsin leirille. Juha ja Kosti istuivat jo tulilla. Kosti oli saanut muutaman kalan, Juha oli lopettanut kalastuksen ison karattua. Tarinoitiin niitä näitä ja välillä Juha loihti herkulliset burgerit. Aika kulki siivillä hyvien tarinoiden lomassa. Huomasin kellon olevan jo yli puoli kymmenen aamulla kun kömmin nukkumaan. Tarkoitus kun oli vielä sunnuntainakin jokunen tunti kalastaa. Juha ja Kosti olivat jaksaneet valvoa puolille päivin. Heillä onkin loman aikana rytmit kääntyneet hyvin, yöt ovat kalassa ja päivät nukkuvat.

Laitoin kellon soimaan yhdeltä, jottei oma rytmini kovin sekoaisi. Maanantaina piti kuitenkin herätä töihin. Herääminen oli nihkeää. Veto oli poissa, muta kahvi piristi kummasti. Päätin käydä kokeilemassa edellisiltapäivän paikkaa. Tuuli oli taas hieman voimistunut, puhaltaen tällä kertaa ylävirran puolelta. Sain jo ylempää mennessä yhden pienemmän taimenen. Ottipaikassa yksi taimen näytti räiskäyttävän taas mutujen perässä. Tarjoilin tinseliä tuloksetta. Huomasin polarisoivilla laseilla parin taimenen käyvän noin 30cm päässä pinnasta jotain hakemassa. Ajattelin niiden syövän nymfejä. Pidensin perukkeen yli 4 -metriseksi, ohensin kärkeä ja koitin tarjoilla muutamaa nymfiä nyt käytössä olleella kutosluokan setilläni, mutta tuuli ja pyörteilevä virta tekivät uitoista turhan lyhyitä. Perho ei uponnut kunnolla eikä siihen saanut oikein tuntumaakaan. Kävin hakemassa autolta nymfivavan ja tarjoilin sillä. Parin perhon jälkeen päätin laittaa saman Pheasant tail -nymfin mitä käytin edellispäivänä. Se kelpasikin useammalle taimenelle, joista yhden noin nelikymppisen otin eräksi. Sen mahakin oli pullollaan mutuja, mutta ainakin kolme ruskeaa nymfiä löysin, kun hieman tutkailin. Suurin ylös tullut taisi olla hieman vajaa 50cm. 

Hienot valkoiset evien reunat oli tällä sankarilla

Palasin leirille ja pohdiskelin mille alkaisin. Vielä ehtisi tunnin pari kalastella, ennen kuin pitää lähteä ajamaan Suomeen. Päätin palata vielä yölliselle ottipaikalle. Hetken aikaa tutkailin virtaa, eikä merkkejä kaloista näkynyt. Ajattelin tarjoilla summassa perhoa, minitinseliä yllättäen. Heittelin hieman alempana, aika lailla niillä seuduin mistä sain sen 57cm yöllä. Kun kaloja ei kuulunut, päätin kokeilla tarkalleen siitä, mistä yöllä sain eniten kaloja. Saapuessani näinkin yhden kalan pärskäyksen. Toisella heitolla kala hyppäsi tinselin perään tarttumatta. Alle 40cm olisi ollut. Heti seuraavalla heitolla tarttui jo parempi kala, sellainen perus 45-50cm. Kala kuitenkin irtosi muutaman sekunnin jälkeen, jonka kala vietti vain pinnassa mosuten. Ja viidennellä heitolla sitten jytkähtikin taas raskaammin. Kala laittoi kunnolla hanttiin ennen kuin suostui haaviin. Oikein komea ja paksu kala, noin 55cm. Siihen olikin hyvä lopetella kalareissua, tosin muutamia heittoja vielä heittelin. Ja vielä kun olin jo poistumassa jokirannasta, posautti komea taimen nippa nappa heittokantaman päässä. Pakkohan sille oli vielä käydä kymmenkunta heittoa tarjoamassa. Ei napannut. Ei haitannut.

Päätöskala

Tyytyväisin mielin lähdin ajelemaan Suomen puolelle. Reissu ei tarjonnut toivomaani pupakalastusta, mutta tarjosi puolestaan aivan upeaa pintakalvossa tapahtuvaa aktiivisten taimenten streamerkalastusta. Enpä ole eläessäni nähnyt noin paljoa aktiivisia kaloja niin pienillä alueilla ajojahdissa. Pupahätseissä kalat kyllä saattavat olla hyvinkin tiiviisti pienellä alueella, mutta tällaiset mutuzembalot olivat mulle uusi kokemus. Hienoa oppia tuli taas erilaisten uittotekniikoiden suhteen, kuinka merkittävää niiden monipuolinen hallitseminen ajoittain on. Joskus, tai oikeastaan aina, se on avain onneen ja onnistumiseen. Yhtään ainoa kalaa en saanut alavirran puolella roikkuvalla perholla, vaikka usein uitin heitot loppuun. Lopulta lopetinkin uittoja välillä jo puolitiehen ja heitin uudestaan, kun kaloja ei kerran alavirrassa oleva perho kiinnostanut. Lyhyet, nopeat uitot tarkoittavat paljon heittoja, joten olkapäässä alkoi kyllä tuntua sunnuntai-iltana. Heittotarkkuus oli myös oleellista, esimerkiksi lauantai-iltapäivän ottipaikassa perhon piti mennä pyörteissä juuri oikeasta kohdasta, jotta kala iski kunnolla kiinni. Mahdollisimman kevyt setti helpottaa kalastusta, mikä ei tarkoita välttämättä pieniluokkaista, vaan hyvässä tasapainossa olevaa riittävän kevyttä settiä. Tosin nelosluokan Loop Cross S1:llä sain kyllä kohtuullisen helposti yöllisen 57cm haaviin ja yleensäkin kaikki kalat. Väsytysajat pysyivät lyhyinä.

Vaikka suurin kala taas perinteisesti karkasi, ei se hirveästi mieltä korvenna. Laskeskelin saaneeni kuitenkin kolmisenkymmentä taimenta parissa vuorokaudessa, joten tapahtumia oli kyllä riittämiin. Kaikkine tärppeineen tapahtumien määrä perhon perässä oli varmaan kaksin-, ellei melkein kolminkertainen. Tarkoitus olisi käydä vielä Finnmarkissa ainakin kerran, mahdollisesti kahdesti. Isomman kalan jahti kiinnostaa, ymmärtääkseni loppukaudesta siihen on siellä hyvät mahdollisuudet. Saatan varustautua loppukauden reissuille hieman eri tavalla kuin kesäisille, mutta myös pupahätsejä voi olla hyvinkin vielä elokuun loppupuolella tarjolla. Aika näyttää. Perhoja pitää sitä ennen vielä sitoa, ottiperhotkin joutuivat aika koville viikonloppuna. Viikolla sidoskelin mutujäljitelmiä sekä mm. surffeja.

Ottiperhot joutuivat koville

Sidoin reissun jälkeen muutamia 4-6cm mutuja

Huomasin blogissani vierailleen jo yli 20000 kävijää. Mukavaa, että joitakin kiinnostaa kirjoitteluni. Kiitokset teille! Ajatuksena alun perin oli, että tuleepahan tehtyä edes jonkinmoista päiväkirjaa, kun vuosiin en ole sellaista jaksanut ylläpitää. Aikanaan kirjasin tarkoin reissut, joista näki säätiedoista lähtien oleelliset asiat. Lisäksi ajattelin, että kun olen itse oppinut kantapään kautta käytännössä kaiken perhokalastuksesta, niin on mukava yrittää jakaa jotain vinkkejä toisille. Toivottavasti joku lukija pääsee hieman vähemmällä vaivalla kuin minä. En ole kalastanut itseäni kokeneempien perhokalastajien kanssa juuri koskaan, josta olisi ollut suuri apu etenkin alkuvaiheessa. Varsinkin alkuvaiheessa se aiheutti paljon tuskan hikeä, kun kalan saanti oli ajoittain hyvin vaikeaa. Ja perhokalastuksessa kiehtoo myös se, että oikeastaan joka reissulla oppii jotain, kun vain muistaa pitää hoksottimet avoinna. Tänäkin viikonloppuna tuli esimerkiksi paljon nähneeltä Juhalta mukavia vinkkejä. Sellaiset auttavat kummasti, jos on itsellä hieman epätietoinen olo.

Ilmeisesti etelämmässäkin on alkaneet vedet viilenemään. Toivottavasti moni saa kokea vielä mukavia hetkiä koskien varsilla tälle vuodelle. Kiirettä ei kannata pitää, jos lämmöt vasta alkavat olemaan järkevän kalastuksen rajoilla. Maltti palkinnee sitten tulevina vuosina.

Kireitä!

Pistoja Finnmarkiin

Terve taas!

Helteet on nostaneet Enontekiölläkin vedet sen verran lämpimiksi, ettei ole tullut koskilla käytyä. Parilla järvellä kävimme heittelemässä varsin heikoin tuloksin. Kalat tuntuvat olevan aika vaisulla otilla. Finnmarkissa on lämmöt huidelleet myös paikoin jopa yli 21 asteen, mutta viileämpiäkin vesiä löytyy. 

Toissa viikonloppuna päätimme Peten kanssa käydä kalastelemassa Finnmarkin puolella etsien sopivia kohteita. Kävimme Juhaa jututtamassa Cabardaksella ja ihastelimme hyppiviä taimenia. Lupia ei turisteille myyty, vaan luvanmyynti on keskeytetty liian lämpimän veden vuoksi. Paikallisille kausikorttilaisille ja osakkaille kalastus oli mahdollista. Aikamme turinoituamme lähdimme ajelemaan kohti potentiaalista rautujärveä. Puolen yön jälkeen auto parkkiin ja pikkumarssi järvelle. Tuuli puhalteli sen verran, että aaltoja oli järvellä eikä pintakäyntejä näkynyt. Tyydyin uistimen heittoon, toivoen tuulen tyyntyvän. Aika pian Pete saikin pienehkön 300-400 grammaisen raudun. Heittelimme muutamia heittoja uistimia vajotellen ja siirryimme eteenpäin. Silloin tällöin tuntui joku tärppikin, mutta pääosin oli hiljaista. Muutaman heiton heitin streaking caddistakin pinnassa vedellen, kun satunnaisia pienempien kalojen tuikkeja näkyi. Matalassa lahdessa näimme jonkin suuremman kalan mosahtavan, luultavasti taimen. Sinne ehdittyämme kalasta ei kuulunut enää mitään. Aurinko nousi jo hyvää vauhtia, kun päätimme lopetella kalastusta ja marssia autolle. 

Aurinko nousee rautujärvellä

Päätimme vielä ajaa pitkähkön siirtymän ja pistää leiri pystyyn joen varteen, joka laskee pienelle järvelle. Kello oli jo reilusti yli kahdeksan aamulla kun pääsimme perille. Heittelimme väsyneinä muutaman heiton, sainkin heti pari harjusta 40cm molemmin puolin. Lopulta leiri pystyyn ja nukkumaan puoli kymmeneltä. Taisi mennä jo yliväsymyksen puolelle, työpäivään oltiin kuitenkin herätty seitsemän maissa eli yli 26 tuntia oli jo takana hereillä oloa. Teltta laitettiin ilman päälykangasta siinä toivossa, että aurinko ei niin nopeasti lämmittäisi telttaa pätsiksi. Varmaan se hieman auttoikin, mutta kuumuus herätti jo parin tunnin päästä. Ei siinä auttanut kun alkaa keräilemään nuotiopuita ja ryhtyä kahvinkeittoon. Tulet uskalsi tehdä, kun pari päivää aiemmin oli tullut kunnolla vettä ukkosen myötä. 

Aamupalan jälkeen suuntasimme järvelle. Kasasin kuutosluokan perhovavan, johon laitoin kuulapäisen orange tagin ja pienellä coneheadilla varustetun harjusstreamerin. Kokeilimme myös yhtä joen monttua, mutta vain yksi harjus osoitti kiinnostusta perhoon. Tuuli puhalteli aika kovasti järvellä ja haittasi perhon heittoa varsin paljon. Kahlasin jokisuiston hiekkasärkkää pitkin pitkälle järven puolelle syvänteen reunaan. Virvelillä harjuksia tälläsi joka suunnasta kiinni, kunhan ei tarttunut vesikasvillisuutta ensin, jota kyllä riitti. Yksi vauraan oloinen kalakin kävi tömayttämässä. Suurimmat harjuket olivat jonkin verran päälle 40cm. Perhoa jouduin heittämään selin järveen eli "rystypuolelle", muuten tuuli olisi painanut siimat ja perhot päälleni. Harjukset ottivat hanakasti perhoihin, suurin taisi olla noin 45cm. Perhoissa kävi myös yksi selvästi kovempi tälli. Pete heitteli vastapuolella järven rantaa ja sai 43cm taimenen sinipilkkuisella hopealla Meppsillä. Taimen meinasi joutua nopeasti parempiin suihin, kun Pete jatkoi kalastusta kalan perattuaan, aivan parin metrin päässä kalasta. Liekö ollut ensimmäinen heitto vielä menossa, kun takaa oli alkanut kuulua ihmeellistä ääntä ja Peten kurkatessa taakseen, ei kalaa näkynyt enää missään. Heinät heiluivat epäilyttävästi parin metrin päässä ja Peten sännättyä perään minkki oli luopunut saaliistaan, jättäen vain hampaajäljet taimenen päähän muistoksi. Itsekin sain vielä vajaa 40cm taimenen uistimella viimeisiä heittoja heittäessäni ennen paikan vaihtoa.

Särkän reunan lähistöllä oli runsaasti kaloja

Päätimme käydä katsastamassa alapuolen joen, vaikka arvelimme sen olevan näillä keleillä hankalaa. Mittasin joella veden lämmön, joka oli hieman alle 20 astetta. Vesi oli kuitenkin niin vähänä, ettei kaloille oikein löytynyt kunnon paikkoja. Pete lähtikin aika pian takaisin järvelle, itse jatkoin vielä puolisen tuntia alaspäin. Löysin pari hieman syvempää kohtaa, joista paremmasta iskikin heti noin 40cm taimen kiinni, mutta irtosi komean loikan aikana. Tallailin Peten perään takaisin järvelle. Pete oli onnistunut hetkeä aikaisemmin saamaan todella komean 58cm taimenen samoilta kohdilta mistä sai edellisenkin. 

Peten 58cm

Minä jäin heittelemään niille main vielä toviksi, vaikka väsy ja nälkä olivat jo melkoiset. Tuuli hellitti hetkittäin, jolloin tuikkeja näkyi joka puolella järveä. Osa vaikutti olevan siikoja. Kortteiden reunamilla näkyi taimenten pintakäyntejä, joten siirryin lähemmäksi. Uistintani seurasikin muutamia taimenia, joista suurimmat oli hieman yli 40cm. Yhden 45-50cm näin hyppäävänkin ja taimen kävi läiskäyttämässä siimaani kun tarjoilin uistinta. Lopulta luovutin, kun energiaa ei oikein enää kalastukseen ollut. Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ajelemaan Peten kavereita moikkaamaan, jotka olivat Norjassa reissaamassa. Puolen yön maissa pääsimme perille. Teimme porukalla ruokaa ja nautimme tulistelusta yli kolmeen, kunnes väsy vei väkisillä nukkumaan.

Aurinko herätteli jo kahdeksan jälkeen väsyneen kalamiehen. Veto oli poissa eikä kalalle ollut kiire. Aikaa kulutettiin useampi tunti, kunnes viimein iltapäivän puolella päätimme palata vielä rautujärvelle, kun satuimme kohtalaisen lähellä olemaan. Talsimme tällä kertaa järven toiselle puolelle. Kalat vaikuttivat olevan heikolla syönnillä eikä tärppejä kuulunut. Parista kohdasta löysin ilmeisesti pienehköjä taimenia, joiden tärppejä kertyi iltapäivän mittaan  kymmenkunta. Pari kalaa seurasi rannan tuntumaan, suurempi reilu 40cm. Tuulen ansiosta ei sääskistä eikä muistakaan ollut mitään haittaa joten siinä mielessä järvellä oli mukava olla. Alkuillasta päätimme luovuttaa ja ajella Suomen puolelle. Veto oli miehistä poissa, kun untakin oli kertynyt turhan vähän. Lämmin keli ei yhtään helpottanut.

Reissusta palautumiseen meni pari päivää eikä virtaa kalalle riittänyt. Viikonloppuna kävin Rovaniemellä perheen kanssa laatuaikaa viettämässä, sunnuntaina sai taas ajella takaisin. Jari ja Virpi olivat lähdössä Finnmarkkiin lomareissulle ja ajelivat Rovaniemen kautta. Olimme sopineet, että ehdin vuorokaudeksi heidän mukaan sinne kalalle, kun olin tehnyt maanantain työpäivän jo sisään. Lunastimme luvat alkamaan maanantaina, joten sunnuntai-iltana ei ollut kiire. Finnmarkissa olimme leiriä kasailemassa puoli yhdentoista maissa. Puolen yön jälkeen suuntasimme koskelle. Pupakuoriutumista ei näkynyt juurikaan, mutta ilmeisesti pari taimenta räiskäytti jonkin satunnaisen pupan perässä. Tarjoilin silti parhaissa kohdissa pupaakin, mutta vain siiat kiinnostuivat. Streamerilla kokeilin sitten pupan jälkeen samoja kohtia. Auringon jo noustessa jätin pupavavan jo suosiolla rantaan ja heittelin vain streameria. Lopulta oranssimustaan matukastreameriin paukautti noin nelikymppinen taimen kiinni. Se päätyi ruokakalaksi. Kalaa avatessa selvisi, että se kala oli ainakin syönyt illan aikana pupia. Jarillakin oli oranssirunkoisessa spuddlerissa taimen kiinni, mutta karkasi. Mulla kävi pari kalaa tärppäämässä, mutta muita tapahtumia ei kuulunut. Puoli kuuden maissa aamulla kömmimme unten maille. 

Pupan mallia perhonsidontaa varten

Ennen puolta päivää nousin kahvin keittoon. Polte oli kova nymfailemaan. Olin illalla päättänyt, että käyn koluamassa koskia kunnolla. Aamupalan jälkeen säntäsin kalaan, Jari ja Virpi tulivat perässä. Kaloja ei meinannut millään kuulua, vaikka hyvännäköisiä kohtia saikin kalastella. Alavirrasta tuleva tuuli haittasi nymfaamista melko paljon, etenkin jos yhtään kauempaa yritti kalastaa. Kalastelin parhaita paikkoja varsin nopeasti siirtyen ylöspäin. Siiman päähän eksyi vain satunnaisia pieniä taimenia ja siikoja. Lopulta eräästä peilistä iski parempi taimen kiinni. Vastaiskun jälkeen puolimetrinen todella kauniin värinen taimen olikin metrin ilmassa aivan vieressäni ja hetken kuluttua näytti toisen volttisarjan. Tämän jälkeen kala harmikseni karkasi. Jatkoin peilin koluamista ja pari heittoa myöhemmin vapa taas taipui. Tällä kertaa nelikymppinen taimen tuli haaviin saakka.

Kauniita on Finnmarkin taimenet

Ylempänä alkoi tapahtumia tulla reilummin. Siikoja paukkoi perhoon jatkuvasti, yksi karannut oli varmaan jo lähemmäs kiloa. Suurimmat ylös tulleet olivat puolen kilon tuntumaan. Sain myös pari pienempää taimenta. Sitten päävirran reunasta tuli kovempi tälli. Tunsin heti kalan hieman vauraammaksi ja peruutin pois koskesta rantaan. Sain kalan aika nopeasti lähelleni kovaa painetta antaen. Parin syöksyn jälkeen kala oli jo parin metrin päässä ja aloin irrottelemaan haavia selästä, kun kala yllättäen karkasi. Vaikutti noin 55cm taimenelta. Hetken harmittelun jälkeen jatkoin kalastusta ja karkuutin nelikymppisen taimenen. Ihmeesti tuntui kaloja tippuvan. Aloin muistelemaan, että onkohan mulla ollut joskus aiemminkin kokemusta juuri tuosta Partridgen czech nymph larvakoukusta, että olisi kaloja ihmeellisesti irtoillut. Täytyy laittaa seurantaan. Onneksi mulla ei ole enää montaa siihen koukkuun sidottua larvaa jäljellä. Oliiviin larvaan otti kalat parhaiten, joitakin tuli myös mustalla nymfillä, siikoja erityisesti.

Karkuuttelujen jälkeen oli hyvä siirtyä makkaratulille ja kahvin keittoon. Jari oli saanut ahvenen, muuten oli pidellyt hiljaista. Päätimme vaihtaa paikkaa. Siirtymän jälkeen kahlurit jalkaan ja menoksi. Alkoi olla jo ilta, joten kovin kauaa en voinut kalastella jotta selviän seuraavana aamuna töihin. Kaivoin heti alkuun malliksi reilun 40cm taimenen, sitä ennen oli jo tärppi ja karkuutus. Mintun vihreä larva tuntui toimivan tässä tilanteessa hyvin. Pidin hetken taukoa ja katselin Jarin kalastelua. Pari tärppiä oli Jarillakin, mutteivat jostain syystä kunnolla ottaneet. Pari pupan perässä räsäyttävää taimentakin nähtiin ja tarjoilin niille paria eri pupaa, muttei kaloista näkynyt sen enempää. Päätin käydä hieman ylempänä vielä yhden montun nymfaamassa. Ja kannattihan siellä käydä, kun käytännössä heti kun perhot oikeaan kohtaan heitti, oli jo kala kiinni. Ja melkoinen voimanpesä olikin, tosissaan sai kammeta että sain kalan haaviin. Varsin paksu vähintään 50cm komea taimen. Käytin vain pikaisesti vapamitalla, en halunnut kalaa enempää kiusata. Sen jälkeen olikin aika lopetella kalastusta, heitin vielä jokusen heiton hieman alempana, mutta kellon käydessä jo yli iltakymmentä oli pakko laittaa pillit pussiin. Ajomatkaa kämpille oli kuitenkin reilusti. Jari ja Virpi päättivät myös palata leirille.

Pulska ja vahva kala

Mukava pikku pistohan se taas oli, vaikka kaloja karkailikin liikaa. Useampi mukavan kokoinen kala kuitenkin löytyi. Pupakalastusaika tuntuu olevan ihan käsillä, onhan niitä jo saattanut hyviä iltoja ollakin. Nyt ei ollut kunnon pupahätseistä havaintoja. Parin kalamiehen kanssa jutellessa selvisi, että Pikefossenista oli saatu jokunen päivä sitten todella komea, 86cm taimen. Lieköhän ollut putouksen alapuolen montussa viileämmästä ja hapekkaammasta vedestä nauttimassa. Tavanomaista lämpimämmät vedet saattavat vaikuttaa jonkin verran kalojen syontihalukkuuteen ja sykleihin. Varmasti hyviä aktiivijaksojakin tulee ja nythän vedet viilenevät koko ajan. Suunnitelmissa on lähteä taas tulevana viikonloppuna Norjan puolelle taimenjahtiin. Virtaavan veden kalastus on paljon enemmän omaan mieleen kuin seisovan veden kalastus, joten koskilla tulee varmaan nyt loppukaudesta aika ahkerasti käytyä. Tänään torstaina on vettä tullut todella paljon täällä Hetassa ja sääkarttojen perusteella myös Kautokeinon seutuvilla. Viikonloppuna vettä pitäisi sadella kohtalaisesti lisää, joten vedet on varmasti nousussa. Saa nähdä mitä se tarkoittaa kalojen aktiivisuudessa ja pupahätseissä.

Perhoja on tullut sidoskeltua taas jonkin verran. Lähinnä puparasian täyttöä #12-16 koukkuihin ja hieman pienempiä #14 koon nymfejä. Ennen viikonloppuahan kisoja seuraillessa ehtii vielä muutamia pyöräyttelemään. Lisäksi on tullut tehtyä välinehuoltoa mm. siimojen hoidon muodossa. Testasin muuten keväällä ostamaani Narun SHA -siimaa  ensimmäistä kertaa maanantaina ja täytyy sanoa, että tykkäsin todella paljon. Tuntuu sopivan mulle. Aika näyttää, riittääkö puhti #7 siimalla kääntää suurimmat surffit ja streamerit, mutta siima oli todella helppo- ja pitkäheittoinen CTS:ni kanssa.

Pupia rasiaan, foamijatkoperiä ja surffi/läppäpupia

Ja lisää, vähän erilaisia vedoksiakin, mm. Pajakkapupaa