Reissu Ruotsin Norrbotteniin

  Terve!

Oma viimeinen lomaviikko ja Jarin ensimmäinen lomaviikko sattui kohdalleen, joten suuntasimme Ruotsiin heti Jarin loman alkaessa perjantaina. Edessä oli kahdeksan yön reissu. Torniossa suoritettiin taas perinteiset kauppaostokset ja mahan täytöt. Ilta eteni ja tiet pienenivät pikku hiljaa. Viimein olimme perillä. Muitakin oli samoilla seuduilla, joten sopivaa leiripaikkaa sai hieman etsiä. Löysimme lopulta sopivan leiripaikan. Virittelimme teltan, mutta molempia väsytti sen verran, ettei kolea ja kostea sää houkutellut kalalle vaan vetäydyimme yön kähmässä nukkumaan. 

Ensimmäinen yö tuli jostakin syystä nukuttua todella huonosti. Noustuani virittelin tarpin ja sen alle tuolia ja pöytää, jotta ruuanlaittokin on vähän mukavampaa sateessa. Jarikin nousi vähitellen ja söimme aamupalan jokimaisemasta nauttien. Vähitellen veri veti kalaan. Lähdimme tutkimaan alavirtaa. Jaria odotellessani kokeilin lähivirtaa, josta karkuutin pari harria. Toinen oli jo hieman paremman kokoinen. Vitosen Red Truckissani oli uusi siima testissä, nelosluokassa ihannesiimakseni muodostunut Wulff TT luokkaisenaan. Ja olihan se mahtava yhdistelmä. Myöhemmin heittelin kokeillessa siimatkin pihalle ja heittäminen oli varsin helppoa. Kaloja ei vain tuntunut löytyvän oikein mistään. Keli oli kylmä, kymmenisen astetta lämmintä, ja se mahtoi vaikuttaa kalojen aktiivisuuteen. Muutenkin alue tuntui vaisuhkolta. Päiväsessiolta en saanut kuin yhden noin kiloisen hauen, joka otti Orange Tagiin siten, että perho oli nätisti suupielessä. Lisäksi muutama pienehkö harri oli kiinni, mutta kaikki karkasivat. Jarilla oli ainakin pari ahventärppiä.

Päivälliseksi tein hampparit, jotka maistuivat kyllä oikein hyvin niissä olosuhteissa. Tauon jälkeen lähdimme iltapistolle ylöspäin. Kävelimme reilun kilometrin verran ylävirtaan, mutta koska siitä näytti olevan ainakin toinen samanmoinen matka edessä seuraavalle houkuttelevan näköiselle paikalle, päätimme aloittaa kalastuksen siltä koskelta ja kalastella rauhassa teltalle saakka. Etenkin kosken loppuliuku näytti oikein hyvältä. Kovasta yrityksestä huolimatta saaliiksi kertyi vain muutamia pieniä taimenia ja harreja. #4 koon musta streameri kiinnosti molempia kalalajeja sopivasti. Kun mitään hyönteiskuoriutumisia ei näkynyt, en viitsinyt hirveästi pupiakaan alkaa uittamaan. Illan edetessä lähestyimme telttaa, mutta vaikka kuinka hienon näköisiä paikkoja kalastimme, ei kaloja tahtonut löytyä millään. Tulimme siihen tulokseen, että joko kalat ovat aivan totaalisen syömälakossa, tai sitten paikoilla on sen verran kalastuspainetta, että kalaa on harvassa. Tai molempia. Illan saldoksi jäi alle kymmenen kalaa, suurin harri ehkä nippa nappa 35cm seutuvilla. Hieman harmissamme vetäydyimme leiriin, jossa pidimme pienet tervastulinuotiot ennen nukkumaanmenoa.

Päivällistä

Seuraava päivä valkeni ehkä hitusen parempana, mutta edelleen varsin viileänä. Ennusteet lupailivat jopa 12 astetta lämmintä ja sateita aina välillä. Päivän kohde vaati pienen autosiirtymän, sekä tunnin tallailun. Siihen viileä keli sopi täydellisesti, kun ei sattunut silloin satamaankaan. Perille päästyä oli itseasiassa jopa hyväkin pinturikeli ja näimmekin muutamia pienempiä pintovia kaloja. Pyysin pari harria lämpimikseni, suurempi ehkä noin 37cm. Alempana koskessa oli hyvän näköinen pooli. Koska mukana oli kutosluokan TFO BVK kahdella kelalla (pinturi- ja streamersiimat) sekä virppa, heittelin alkuun lipalla poolia saaden useita harreja, suurimmat oli jo 40cm luokkaa. Tämän jälkeen vaihdoin BVK:hon streamersiimat ja kolusin taimenen toivossa ottialueen parillakin streamerilla, tuloksetta. No pari pikkutaimenta kävi räpsimässä. Jarilla oli haspelikela lauennut alempana, josta sain kuin sainkin sanganlaukaisimen jousen jollakin tapaa kenttäolosuhteissa parsittua kasaan. Jari lähti kuitenkin niskalle pinturoimaan, minä kävin alempana katselemassa, olisiko loppuliukua tai muuta hyvännäköistä paikkaa. Kosken alunen oli kovin vaatimaton, joten matkasin melkein samoin tein takaisin välivirtaa koluamaan. Siitä iskikin painavaan lippaan reilusti kaloja, suurimman harrin lähennellessä 45cm. Sain myös pari taimenta 30-35cm seutuville. Heittelin vielä Jarin tavoin hetken niskalla, kunnes lähdimme kävelemään ylemmälle koskelle.

Jari väsyttelee

Kosken loppuliuku näytti todella mahtavalle. Kävimme kurkkaamassa järven puolella, olisiko niska minkälainen, mutta se oli haasteellisen leveä kalastettava. Palasimme loppuliuvun tuntumaan ruuanlaittoon. Sateen kastelemat risut ja oksat olivat töiseviä sytyttää, jopa tuohi paloi heikosti. Ruuanlaittoon kului kohtuuttomasti aikaa. Ja tottakai silloin alkoi tapahtumaan. Taimenia alkoi yhtäkkiä möyrimään pinnassa ja osa kävi jopa ilmassa alempana virran jo hieman tasoituttua. Osa oli aivan toivottoman kaukana yrittää perholla, mutta pari kalaa oli heittokantamalla. Osa kaloista oli varmasti yli 50cm. Virittelimme heti pupaa siiman päähän, mutta pikakopaisulla kalat eivät niistä kiinnostuneet. Saimme viimein syötyä ja juotua kahvit ja jatkoimme kalastusta. Pari ryöpsyä kuoriutumisia oli jo mennyt. Eikä lähellä olevista taimenista tuntunut kuuluvan mitään reaktiota meidän perhoihin, mutta pari komeaa harria sain hitusen alempaa. Suurempi oli 45cm luokkaa. Kokeilin useaa erilaista perhoa heikoin tuloksin. Päätin käydä pikaisesti kokeilemassa aivan loppuliuvun alun Ismo-pupalla, jolla sainkin todella paljon pienempiä harreja ja taimenia. Joku parempi harrikin löytyi, suurimpana noin 45cm harri joka karkasi. Palasin takaisin taimenten olinpaikalle, ja pian mosuamista näkyikin aivan lähelläni. Kokeilin monenmoista nymfistä pupaan ia pinturista pieneen tinseliin, tuloksetta. Virta oli kovin haasteellinen kuulapupan uittoon leiseringin tyylillä, mutta sitäkin hetken kokeilin. Heti alempana missä virta tasoittui, tuli silläkin menetelmällä harreja. 

Tovin kuluttua taimenet hiljenivät täysin, eikä niistä kuulunut enää mitään. Illan mittaan kolusimme aluetta niin perhoilla kuin virpallakin, muttei niistä kuulunut mitään. Vähitellen vesisateessa kalojen pinta-aktiivisuus hiipui ja puolen yön lähestyessä aloimme luovuttamaan. Paikka oli kyllä hieno, tänne palataan vielä! Yöllä tallustelimme autolle. Päätettiin käydä yöpesulla, kun tien varteen tuli sopiva hiekkarantainen järvi. Olihan se vesi melkoisen kylmää, mutta fiilis oli hyvä pesun jälkeen. Kuivaa ja puhdasta vaatetta päälle ja leiriin pienen iltapalan jälkeen nukkumaan. 

Karun kauniita maisemia

Seuraavan päivän suunnitelma oli käydä tutulla koskella harrin pyynnissä. Keli näytti paranevan entisestään, mutta tuuli oli edelleen pohjoisesta. Muitakin kalastajia näkyi koskelle eksyneen. Eräs suomalaisporukka oli juuri lähtemässä ja olivat saaneet pari harria 50cm tuntumaan. Me ryhdyimme kalastamaan tuttuja kohtia lähinnä pintureilla, Jari viritteli dry-dropperin. Nymfikepitkin kasattiin. Heittelin hetken yhtä loppuliukua, mutta nousuhaluja kaloilla ei tuntunut olevan oikeastaan lainkaan. Vastatuuleen nymfejä ei pystynyt edes heittämään. Siirryin seuraavaksi koluamaan hieman rauhallisempaa virtaa. Pinturin viskominen kauemmas oli töisevää, peruke kun ei millään halunnut oieta sivuvastaiseen. Kolme pintovaa kalaa bongasin järkevän matkan päästä ja kaikki sain nousemaan perhoon, kaksi niistä tarttui. Ei mitään jättiläisiä, mutta 40cm paremmalla puolella. Muuta ei kyllä näkynyt. Nymfaamista ei voinut siinäkään tuulen vuoksi harrastaa lainkaan. Pienen hetken epätoivoisesti yritin.

Päätin siirtyä alemmaksi, vaikkakin edessä oli haastavampaa kahlaamista. Pääsisin joen kääntymisen vuoksi sentään hieman edullisempaan tuuleen heittämään. Mutta kaloja ei pinnassa näkynyt. Jari soitteli välillä ja kertoi sivu-uomasta löytyvän mukavasti kalaa. Siellä ei tuuli haitannut. Suurin oli ollut 45cm. Kolusin hetken parilla pinturilla maukkaan näköistä niskaa, josta sainkin pari hieman pienempää harria, mutta lähdin sitten seuraavaa virtaa tutkimaan. Siitä löytyi kyllä kovasti aktiivista kalaa, mutta koko oli vaatimatonta. Etenkin nymfeihin ja pienehköön kuulapupaan löivät pienemmät harrit ja taimenet hanakasti, mutta hyvänkään näköisistä kohdista ei isompaa kuulunut. Päätin lähteä autolle tauolle ja tankata hieman energiaa mahdollista ilta-aktiivisuutta varten.

Päivän liki ainoa tyyni hetki

Jari jatkoi sinnikkäästi sivu-uoman koluamista. Tauon aikana tyyntyi mahtavasti ja olosuhteet vaikuttivat otollisilta. Niinpä otin pinturivavan kouraan ja lähdin kohti päivän ensimmäistä virtaa. Ja samalla tuuli alkoi taas yltymään. Paria perhoa kokeilin sitkeästi vastatuuleen heittää, mutta olosuhteen muuttuminen harmitti sen verran, että palasin pian autolle uudelleen. Hetken pohdinnan jälkeen päätin lähteä takaisin alas, mihin lopetin kalastuksen aiemmin. Hikihän siinä talsiessa tuli. Kolusin ensin virtaa pupilla tuloksetta. Virittelin sitten streameriä siiman päähän paremman taimenen toivossa. Auringon kääntyessä puiden taakse ilmestyivät oikeastaan ensimmäistä kertaa reissun aikana inisevät ystävät hääräämään ympärillä, kun olin hieman tuulen suojassa. Lopun viimein häiritsivät sen verran, että tuli käytettyä koko reissun ainoan kerran sääskimyrkkyä. Kolusin taimenilta haiskahtavan kohdan kahdella eri streamerilla, mutta sain vain muutaman pienen taimenen koukutettua. Jari lähti pikku hiljaa autoa kohti. Itsekin lähdin hieman perästä, ajatuksena että kalastan vielä ylemmän hitaan virran alueen. Jari oli auton lähellä jutellut yhden suomalaisporukan kanssa, jotka tulivat myöhemmin iltapäivällä paikalle ja he olivat onnistuneet niskalla hienosti. Suurin oli ollut upea 55cm harri. Itsekin emmin kovasti niskalle menoa iltapäivällä, kun virtojen luona tuntui niin käsittämättömän hiljaiselta. Ei tullut mentyä. Autoa lähestyessäni ei paukkuja kummoiseen kalastukseen ollut. Olihan kellokin jo myöhäisen illan lopuilla, eikä harrien aktiivisuudesta tullut mitään merkkiä tuttujen virtojen luona. Jari sai jokusia +40cm harreja päivän aikana ja itsekin muutaman, mutta suurimmat lienee siellä 43cm seutuvilla. Päivä oli kyllä pettymys, koska alue pitää kyllä sisällään hyvin 50cm kalaa. Keli oli sentään jo kuiva, mutta tuuli oli hankala.

Pikku hiljaa lopettelimme ja ajelimme leirille ruuan laittoon. Tunnelman tuojaksi sytytimme tervastulet ja jälkiruuaksi keittelimme rommikaakaot. Pari tuntia jaksoimme sinnitellä tulilla, kunnes väsy vei miehet nukkumaan. Ensimmäiset päivät eivät olleet tarjonneet kovin kummoista kalastusta, toki olosuhteetkaan eivät aivan parhaat olleet. Jotain kertoo sekin, etten ollut ottanut vielä yhtään kalakuvaa.

Tässä kelpaa istuskella

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli leirin purku aamutoimien jälkeen. Oli aika pidemmälle siirtymälle. Matkalla kävimme huoltoasemalla pienellä tauolla. Perille päästyämme laitoimme heti teltan valmiiksi, ettei sitä tarvitse sitten väsyneenä laittaa. Ja ei myöskään satanut niin oli järkevää pystyttääkin. Tarppia emme nyt virittäneet, tarkoitus oli olla vain yksi yö tässä. Virittelimme kalakamppeet ja suuntasimme vielä harrin pyyntiin.

Puolen tunnin kävelyn jälkeen saavuimme kohteelle. Keli vaikutti kohtalaiselta, tuulta oli tosin hieman haitaksi ja totta kai sopivasti "ylävastaisena" eli viistosti ylävirran ja vastapuolen suunnilta. Pintakäyntejä ei juurikaan näkynyt muutamia pienempiä kaloja lukuun ottamatta. Virittelin sekä pinturikepin, että perholitkan virppaan valmiiksi. Tämä kohde on niin leveä, ettei perhovavalla yllä kuin lähimmille kaloille perhoa tarjoamaan. Litkaan valikoitui pari erilaista veriperhosjäljitelmää sekä omasta mielestä paras ärsykeperho eli vaaksiainen. Jarilla litkaan eksyi melkein samanlainen setti. Kun pintovia kaloja ei näkynyt ja tuulikin oli hieman hankala, ryhdyttiin tutkimaan virtaa litkoilla. Tuuli vaikeutti todella paljon perhojen vapaata uittamista, kun painoi ylävirran puolelta siimaa alavirtaan. Hetki ehdittiin heitellä ennen kuin sain ensimmäisen harrin vaaksiaisella. Ja aika pian räpsähti suurempi kala. Ajattelin sen olevan reilu 45cm, mutta ihmeen kovasti junnasi kuitenkin vastaan. Ja vedessäkin näytti kyllä suuremmalta. Saatuani kalan haaviin aloin katselemaan tarkemmin, että tämähän voisi olla jopa 50cm. Etsin sopivan mittauskohdan ja mitoin kalan jopa 54cm:ksi. Olipa mukava kala heti alkuun! Painoa arvelin kalalla olevan 1,3kg.

Upea harri

Fiilistelin hetken aikaa ennen kuin jatkoin kalastusta. Sain muutamia harreja, joista suurimmat olivat 40cm seutuvilla. Tänään oli tarkoitus syödä harrisoppaa, joten pari 40cm seutuvilla olevaa harria oli tarkoitus ottaa ruuaksi. Otinkin yhden 40cm alkuun ja tutkin syönnöstä, jossa oli pääosin pohjaruokailun tuotoksia eli lähinnä kotiloita ja kivikoppien hiekkaa. Jarikin oli saanut jo jonkun kalan litkalla narutettua, vaikka uittaminen oli tosiaan vaikeaa tuulen vuoksi. Kohta Jari huikkasi olevan paremman kalan kiinni. Seurailin tilannetta ja kohta haavi heilahti. Vaikutti kohtalaisen kokoiselta kalalta ja päätin mennä katsomaan. Jari huuteli ensin, että otetaanko ruokakalaksi, mutta kohta perään kuului, että voi tämä olla lähemmäs 50cm. Kun pääsin Jarin luokse, katsoin haaviin. Ja ehdottelin heti, että eiköhän tämä kannata mitata. Kalahan paljastuikin Jarin uudeksi upeaksi ennätykseksi, liki 57cm harriksi. Sen verran hyvässä lihassakin oli, että painoi varmaankin yli 1,5kg.

Ja vielä upeampi harri

Hetki piti upeaa kalaa ihastella ja toki napsia kuvia. Sitten piti lähteä jahtaamaan toista ruokakalaa. Jonkin aikaa sitä saikin jahdata, ennen kuin hieman vajaa 40cm kala löytyi. Olin vaihtanut ruskean Pajakka-pupan litkaan ja se kiinnosti kaloja jossain määrin. Valtaosa kaloista tulikin joko vaaksiaisella, #14 koon caddiksellä tai Pajakka-pupalla. Kala tai pari tuli suuremmalla vesiperhosjäljitelmällä. Kuoriutumisia ei näkynyt, eikä hirveästi pintovia kalojakaan. Kumpikin iso kala nousi vaaksiaiseen näyttäytymättä aiemmin. Jarilla oli korjaamani kelan sangan patentti taas särkynyt eikä kelalla pystynyt lainkaan kelaamaan. Jari heittelikin loppuajan perhovavalla pinturia. Vähitellen lopettelimme kalastuksen ja lompsimme takaisin leirille. Matkalla törmäsimme aiempien vuosien tuttuun paikalliseen mieheen, jonka kanssa juttelimme kuulumisia hetken aikaa. Taimenia on kuulemma tullut hieman huonosti viime aikoina, vedet ovat olleet alhaalla. No, siirryimme leiriin harrisopan tekoon. Keitosta tuli oikein maittavaa ja se huuhdeltiin alas valkoviinillä. Hiemanhan siinä meinasi väsy tulla täydellä mahalla, mutta pikku hiljaa aloimme virittelemään taimenvälineet kuntoon illan/yön kalasteluja varten.

Harrisoppa pitää mielen virkeänä

Tovi piti yön kohteellekin kävellä. Paikalla näkyi muutamia kalastajia, mutta sekaan mahtui hyvin. Hetken juttelimme yhden hollantilaismiehen kanssa. Yksi taimen hyppäsi ilmaan lähellämme juttelun aikana. Pikku hiljaa siirryimme kalastelun pariin. Olin varannut mukaan streamervavan sekä virpan lähinnä vaappujen heittoa varten. Täälläkin on paikkoja mihin ei millään yllä perhovavalla, varsinkaan yksikätisellä. Kolusin ottipaikkoja molemmilla välineillä, mutta vain pikkutaimenista tuli havaintoja. Ei näyttänyt muillakaan vavat taipuvan. Pari kalaa hyppi muutamia kertoja ilmaan, mutta sellaiset kalat ovat kyllä todella vaikeita pyydettäviä. Keskityinkin valtaosin aivan muiden paikkojen koluamiseen. Välillä pidettiin taukoa ja seurailtiin muiden kalasteluja ja nautittiin mukavasta kelistä. Ei tainnut montaa pisaraa tulla koko illan ja yön aikana. Keli oli pikku hiljaa muuttumassa paremmaksi reissun edetessä.  Kalastelimme pikkutunneille saakka, kunnes viimein luovutimme ja käppäilimme leirille nukkumaan. Ei taidettu kovin kauaa ehtiä makoilla teltassa, kun pieni sadekuuro taas ropisi teltan suojaan. 

Seuraavaan päivään herättyämme oli aika kasata leiri. Aamupalan jälkeen kamat olivatkin äkkiä autossa. Matkalla käytiin ostamassa Jarille uusi avokela särkyneen tilalle. Päätettiin käyttää hyväksi kruunun heikkoa kurssia ja intouduttiin ottamaan mökki loppureissun tukikohdaksi. Alkuun vapaata mökkiä ei vain meinannut löytyä, mutta lopulta saimme passelin mökin. Suihku tuntui kieltämättä hyvälle. Laiteltiin ruoka ja viriteltiin taimenen kalastukseen sopivat vermeet. Minä kasasin seiskan streamerkepin ja vitosen Red Truckin mahdollista pupahätsiä varten. Seiskan CTS:ssä oli testissä uusi siima, SA:n Anadro wf7f.

Käppäilin tutkiskelemaan lähintä virtaa ja sen alaosia. Muutama muukin kalastaja näkyi, mutta hyvin mahtui sekaan. Seurailin jonkin aikaa peilejä ja tasavirta-alueita, näkyisikö pinnassa tai kalvossa käyviä kaloja. Joitakin pienempiä näkyi ja tovin tutkailun jälkeen näin yhden taimenenkin heittokantamalla. Kala kävi vain yhden nousun ja vaikutti ruokailevan kalvosta. Tarjoilin kalalle ruskeaa Pajakka-pupaa, se kun oli parisen viikkoa aiemmin toiminut kaverilla oikeinkin hyvin. Siitä kalasta ei kuulunut merkkiäkään, mutta pari kolme muuta kurkkausta sain perhoon. Kun pinta-aktiivisuus ei vaikuttanut olevan kuitenkaan kovin kovaa, lähdin streamerilla jatkamaan. Kolusin päävirran ympäristöä ja kivien seutuvia heitellen aina loppuliukuun saakka, mutta kaloja ei oikein kuulunut. Uusi siima tuntui varsin työläältä heittää. Siimassa on todella pitkä heittopää, noin 18m, jonka ajattelin auttavan niin pidempiä heittoja kuin siiman hallintaa kauempana, mutta 25 metrin heitot olivat yllättävän tiukassa saada onnistumaan. Rannaria ei tuntunut lähtevän perään kuin pari metriä. Siima oli pinnaltaan liukas, mutta silti liikkui nihkeästi. Siimakin vaikutti osin alueen haravointiin ja heittosuuntiin, eikä aivan kaikkia haluamiani kohtia pystynyt kalastamaan toivomistani heittosuunnista. Vähitellen lähdin ylöspäin.

Jari heitteli ylempänä ja kuulumisia kysellessäni oli karkuuttanut arviolta 45cm taimenen hieman ylempää. Päätin lähteä kokeilemaan kovemman kosken alusta, olisiko "valkoisessa" vedessä aktiivisia kaloja. Paria erilaista streameria kokeiltuani menin kokeilemaan kovemman kosken paria peiliä. Heti ensimmäiseksi iskikin arviolta 45cm taimen #4 musta-violettiin streameriin. Mittailin kalaa hieman pienemmäksi ja pidin sitä todella tiukalla kivisessä koskessa enkä antanut käytännössä lainkaan siimaa. Niinpä se lopulta irtosi, mutta oli siltikin onnistunut hieromaan perukkeen vaihtokuntoon. Uuden kärjen jälkeen menin kokeilemaan josko yltäisin hieman suurempaan peiliin keskempänä. Tovin kahlailun ja kivillä loikkimisten jälkeen pääsin mieluisaan kohtaan heittelemään. Kovimman kuohun vierestä tärähtikin mukavasti ja vesi kuohahti. Nyt on parempi! Aika lujaa piti tätäkin kalaa ohjailla, ettei lähde virtaa alaspäin, mutta sain pidettyä peilissä ja vedin aika nopeastikin haaviin. Oikein komea pulska 53cm kala.

Reissun eka parempi taimen

Perkasin peiliä vähän lisää ja sain ehkä karvan vajaa 40cm tosi paksun kalan. Sen jälkeen kahlailin rantaan ja siirryin niskalle. Niskalla ei ole takaheittotilaa ja #2 streamerin sekä pienen lyijypainon heittäminen vedestä lähtevillä heitoilla tuntui aivan myrkyltä uudella siimalla. 15 metriä oli kova suoritus. Tein sitten aika nopean laskun niskaimuun saakka ja pidin sitten vähän paussia selkää ja hermoja lepuuttaen. Jari oli jo suunnannut mökille kun alempana oli ollut hiljaista. Olihan se kellokin varmaan jo yhden maita paikallista aikaa. Istuskelin parikymmentä minuuttia, kunnes päätin lähteä laskemaan alaspäin parhaita kohtia koluten ja mikäli virtaa riittää, käyn illan loppuliuvussa saakka. Aktiivisia kaloja ei kuulunut, eikä koskillakaan näkynyt ketään muita. Mietin jo luovuttamista ja mökille menoa, mutta päätin kuitenkin kävellä illan paikoille. Aurinko oli sopivasti jo noussut, josko se aktivoisi kalat. Väsy painoi jo kyllä päälle, kello oli jo kolmessa paikallista aikaa. Loppuliuvussa kävikin yhtäkkiä kala selvästi kurkkaamassa #2 mustaa streameriani. Heitin hieman eri kulmassa ja valuttelin vapaasti perhoa kalan ottipaikkaan ja toisella heitolla siima kiristyi. Kala laittoi kyllä mukavasti hanttiin, mutta pian haavissa lepäili nopean mitan perusteella noin 51cm taimen. 

Ja toinen

Kalasta tuli mukavasti lisää virtaa ja perkasin loppuliukua niin pitkälle kuin ylsin. Kahlasin ikävän liukasta suurta kivikkoa, jossa jalat pysyivät lähinnä vain kivien väleissä, niin pitkälle kun järkevästi pääsi. Toinen suunnilleen saman kokoluokan kala näyttäytyi myös, mutta sitä en saanut yrityksistä huolimatta perhoon iskemään. Lopulta päätin laittaa keskikokoisen tinselin siiman päähän. Uskon taimenien ruokailevan lähinnä siian ja/tai harrin poikasilla, jollei vesiperhoshätsejä ole. Mitään ei kuitenkaan siihenkään kuulunut. Aloin jo kelaamaan siimat sisään ja luovuttamaan, kun tuli vielä etiäinen. Jospa heittäisin vielä kerran niin pitkälle viistoon kuin vain yllän ja lypsän siimaa muutaman metrin, jotta yllän kaukana häämöttävään peiliinkin perhoa tarjoamaan. No sen päätin vielä tehdä ja otin siimaa takaisin ulos. Töisevä heittely oli vienyt hyvin mehut olkapäästä ja ranteesta, mutta sain runtattua vielä sellaisen 25m heiton. Aloin heti lypsämään siimaan perään varmaan kolme-neljä metriä perhoa valuttaen ja sitten alkoi tapahtua. Kova tärppi suoraan peilin puolivälistä! Vapa niiasi ja jarru alkoi heti laulamaan kunnon laulua. No nyt on kunnon kala! Parit pitkät spurtit kala otti ja välittömästi vauhdin rauhoituttua aloin kelaamaan siimaa ronskisti sisään niin paljon kuin sain. Siten kala pysyi järkietäisyydellä ja käytiin vain kahdesti pohjilla. Sain kalan alle 10 metrin päähän, missä se hetken juroi virtaa hyväksi käyttäen, mutta vähitellen sain kalan luokseni ja haaviin. Jes! Kahlailin haavia vedessä pitäen lähimpien kivien luokse, jossa sain mittailtua kalan. 66cm ja varsin tukevassa kunnossa. Pyrstössäkin kunnolla kokoa. Ai että! Kuvien jälkeen kala lähti heti uimaan kun päästin. Olin jo lopettamassa kalastuksen heti tähän, mutta pienen harkinnan jälkeen päätin käydä vielä kokeilemassa valuttelua, se kun oli vasta ensimmäinen sellainen heitto. Muutaman kerran jaksoin kokeilla, mutta mehut olivat kyllä kädestäkin jo niin menneet, että kelasin siimat pois ja lähdin lompsimaan kohti mökkiä. Todella tyytyväisenä. Mökillä menikin sitten varmaan tunti fiilistellessä, nautinpa parit huikat laatuviskiäkin. Puoli kuuden jälkeen kömmin viimein nukkumaan.

Upea kruunu yön kalastelulle

Unta ei hirveän moneksi tunniksi piisannut, mutta mieli oli virkeä. Rauhallisten aamutoimien jälkeen lähdettiin päiväkalalle, tarkoituksena pyytää lähinnä harria ja jonkin sortin ruokakala oli puhe ottaa. Mukaani otin nymfisetin, pinturisetin dry-dropper -viritelmällä eli noin 40cm tapsissa pintaperhon perässä oli vielä #16 hares ear -nymfi, sekä varalle streamersetti jos innostuu taimenta kokeilemaan. Tallailtiin lähimmille virroille. Vaikka tovin tutkimisen jälkeen en nähnyt yhtään pintakäyntiä, päätin kokeilla dry-dropperilla alkuun. Sainkin aika nopeasti siinä olleella nymfillä vajaan 40cm harrin. Mutta kun muita kaloja ei tuntunut kuuluvan, aloin nymfaamaan. Aika nopeasti sainkin pari pientä taimenta ja yhden noin 45cm harrin. Parin pienemmän harrin jälkeen vapa taipui reilummin. Kuvittelin saavani noin 47cm harrin, jonka ajattelin olevan vielä sopiva ruokakalaksi ja otin kalan. Kuitenkin haavissa tuli tutkittua kalaa tarkemmin ja päätin mitata. Kalahan olikin aika liki 50cm ja kun myöhemmin punnitsin Jarin haavilla, oli painoakin komeat 1100g. Hieman iso ruokakalaksi, mutta nyt näin. Lopettelin kalastuksen ja verestin kalan. Olin myös hukannut minipuukkoni, joten jouduin kävelemään mökille hakemaan puukkoa. Vein samalla jo vavat ja kalastusvälineet ja palasin sitten suomustamaan ja perkaamaan kalan. Jari jäi vielä kalastamaan ja minä lähdin mökille ruuan laittoon. Ilmoitin, että varmasti kolme varttia menee ainakin ennen kuin on sapuskat valmiina. Taisi siinä tunti vierähtää, mutta pääsimme nauttimaan aika maukkaan päivällisen leivitetyn ja voissa paistetun harrifileen johdolla.

Suurehko ruokakala

Mutta olihan se hyvää!

Päätimme lähteä iltakalalle aivan toiselle joelle. Ajomatkaa oli jonkin verran ja kävelyäkin varmaan puolisen tuntia, mutta kohta huomasimme olevamme jo matkalla. Hetki piti hikeä kuivatella perille päästyämme. Kelit olivat muuttuneet alun koleista keleistä mukaviin parin kymmenen asteen lämpötiloihin. Synkkiä pilviä kyllä taivaalla seilasi, mutta onneksemme ohittivat meidät aika hyvällä prosentilla. Ukkonenkin jyrähteli päivällä. Pari muuta kalastajaa näkyi vastarannalla. Niskalla hyppäsi reilu 50cm taimen ilmaan. Jari aloitteli virpalla, minä lähdin kokeilemaan niskaa. Mutta olipa harvinaisen tympeää kahlata niskalle. Isoa liukasta kiveä ja vettä vyötäröön saakka. Kokeilin parilla perholla niskaa tuloksetta. Jari matkasi ylemmälle koskelle, minä kalastelin hieman alaspäin. Kun taimenista ei kuulunut mitään, hain pinturivavan ja päätin laittaa ruskean pajakkapupan siiman päähän. Vesiperhosia oli alkanut lentelemään, olihan kello jo yli yhdeksän Ruotsin aikaa. Koitin ensin hieman alempaa peilistä, mutta vain pienet kalat nousivat perhoon. Hieman ylempänä näkyikin pintakäyntejä ja sainkin välittömästi jo sellaisia 30-38cm harreja useamman. Seurailin sitten aivan kivien väleistä tulevia kovempia virtaryöppyjä, ja siellähän näkyi kaloja. Heittelin aivan ylimmät virrat ja heti kalan koko kasvoi entisestään. Muutamia yli 40cm harreja tuli ja suurin oli aivan mukava noin 47cm kala. Sain parikymmentä harria ylös saakka, kunnes hieman hiljeni ja lähdin alavirtaan.  

Mukavan pupasession suurin

Seuraavasta pienialaisemmasta virranreunasta iski vielä heti ensi heitolla lähes 45cm ja seuraavilla heitoilla pari pienempää harria, mutta siitä ei sen enempää kaloja löytynyt. Siirryinkin taas streamerin heittoon, mutta hyvännäköisistä välivirroista, kivien ympäristöistä eikä loppuliuvuista kaloja kuulunut. Päätin mennä kokeilemaan, pääsisinkö alempana näkyvälle herkulliselle loppuliuvulle heittämään. Hetken etsiskelyn jälkeen reitti löytyi. Heitin ensin pikaisesti sen läpi tuloksetta ja päätin pitää tauon ja lepuutella taas vähitellen kipeytyvää selkää. Jari intoutui tulemaan myös samaan paikkaan virppaa heittämään ja kolusikin suvantoon työntyvää virtaa useilla vieheillä, mutta mitään ei kuulunut. Jari lähti sitten vähitellen ylemmäs. Heitin loppuliuvun vielä parilla streamerilla ja kokeilin uppokärkeäkin, tuloksetta. Vähitellen minäkin lähdin ylöspäin. Kello oli lähempänä yhtä, kun päätimme pakata kamppeet ja lähteä kävelemään autolle. Huominen olisi viimeinen kalastuspäivä ja edellisyön tapahtumat houkuttelivat palaamaan sinne. Autolle päästyämme ihailimme hetken upeaa järvimaisemaa, kunnes ajelimme mökille. Hetken aikaa paransimme maailmaa, kunnes laitoimme nukkumaan.

Kaunista

Unta riitti pitkälle aamupäivään. Aamupalan jälkeen kasailtiin pikku hiljaa kamppeita ja lähdettiin päiväkalalle. Kokeilin taas nymfailla ja pinturoida lähinnä harreja, mutten saanut kuin pari harria ja pikku taimenta. Kala vaikutti olevan huonommalla otilla kuin edellispäivänä. Alempaa sain kuitenkin ongittua larvalla mukavan harrin, mahtoi olla jotain 47-48cm luokkaa. Muutama tunti vierähti nopeasti. Päätettiin lähteä mökille tauolle ja ruuan laittoon. 

Sen verran meni ruoka jäseniin, että oikasin hetkeksi. Jari päätti ottaa ruokalevon, että jaksaa kalastaa pidemmälle yöhön. Kello kävi kuitenkin jo ilta kahdeksaa, joten polte alkoi olla jo melkoinen iltakalalle. Niinpä laitoin vermeet yökalastusta varten kuntoon ja lähdin stremervavan ja pinturivavan kanssa tallustelemaan joelle. Sain heti alkuun pari kohtuullista 40-45cm harria ruskealla pajakkapupalla. Virta oli vain siinä niin rypyläistä ja vaahtoakin, että kalastus oli varsin vaikeaa enkä jaksanut sitä kovin pitkään. Päätin kokeilla sitten streamerilla ja kolusin tinselillä parhaan näköiset kohdat. Kivien välistä tinselin valuessa tuntuikin kevyt tärppi ja veden pinta pärskähti. Kala kääntyi vielä perään ja pari metriä alempana pärskäytti uudestaan, muttei saanut perhoa suuhunsa. Ihan mukavan kokoisen oloinen kala! Kokeilin vielä pari uittoa ja vaihdoin perhoakin, mutta kun ei enää kuulunut, lähdin ylemmäksi. Välillä juttelin ruotsalaismiehen kanssa, joka oli nähnyt saavani kalaa ja tiedusteli ottiperhoa. Kiitollisena ryhtyi tutkiskelemaan perhorasiaansa kun kerroin minkälaiseen perhoon oli kiinnostusta ollut. Tovin jälkeen päätin käydä vielä kokeilemassa alempana ollutta taimenta uudestaan hieman eri suunnasta. Tarjoilin paria eri streameria, mutta kalasta ei kuulunut enää mitään.

Heittelin illan edetessä monenlaisia virtoja ja virranreunoja. Aktiiviset kalat tuntuivat olevan tiukassa. Jarilla oli ollut joku kovempi tärppi päävirran reunassa, muuten oli ollut hiljaista. Kalastelin vähitellen ylemmäksi ja kävin erästä niskaakin kokeilemassa. Siellä näyttikin hämärimpään hetkeen ruotsalaismies saavan ihan komean kokoisen taimenen virvelillä. Niskan tuntumassa myös hyppeli parikin kalaa, joista toinen oli varmaan noin 65cm. Sillekin sain nippa nappa perhoja tarjoiltua, mutta eipä niihin reaktioita tullut. Yöllä pyytäjämäärä väheni ja koskilla kalasteli enää minä ja Jari. Kellon käydessä jo kolmea paikallista aikaa, päätin mennä kokeilemaan toissa yön ottipaikkoja. Hieman ylempää paukauttikin vahva jässikkä #4 musta-violettiin streameriin. Kuvittelin vähän paremmaksikin, mutta olikin tosi vahva noin 47cm kala. Komea kuitenkin väreiltään ja malliltaan. 

Alle puolimetrinen

Ja viitisen heittoa myöhemmin jarru taas sirrasi kunnolla. Nyt oli vähän parempi! Pari minuuttia väännettiin, kunnes haavissa lepäili viitisen senttiä edellistä suurempi yksilö. Tästä tuntui suomut irtoilevan heti haavissa, joten kala oli varmaankin tullut aivan vasta kosken alle syönnökselle.

Yli puolimetrinen

Kaloista innostuneena perkasin aluetta parilla eri perholla, mutta muita kaloja ei enää kuulunut. Jari oli käynyt kokeilemassa illan tärppääjää, ja olihan sieltä uusi ilmoitus olemassaolosta tullut, mutta eipä ollut tarttunut silläkään kerralla. Vähitellen oli aika lopetella kalastus. Jari suuntasi edeltä, minä kopaisin vielä yhden alueen ja fiilistelin vähän aikaa virtaa tuijotellen. Olipa mukavia streamerhetkiä!

Aamulla heräilimme siivoamaan ja luovuttamaan mökin. Pohdimme hetken, että vieläkö kävisimme parituntisen kokeilemassa, mutta keli oli varsin tuulinen ja tummia pilviä näkyi joka puolella, joten sade oli alkamassa hetkenä minä hyvänä. Niinpä päätettiin lähteä ajelemaan kotimatkalle.

Näin kesän "pääreissu" saatiin päätökseen. Alku oli nihkeää ja kelit kylmät ja märät, mutta loppureissusta jäi kalojen suhteenkin paljon muisteltavaa. Muutama kohteista oli sellaisia, että niissä tulee varmasti käytyä uudestaankin. Uusia paikkoja tutkiessa aina välillä osuu kultasuoneen, välillä löytyy vain hiekkaa.

Elokuun loppupuolella pääsee vielä käväisemään aika pikaisen reissun Finnmarkissa. Toivottavasti siellä sattuisi joku pupahätsi kohdille. Se se olisi hienoa.

Mukavaa loppukesää ja kireitä siimoja kaikille!