Tulihan sitä sitten lähdettyä harjuksen perään Ruotsin puolelle viime viikonloppuna. Melkoisen heikolla valmistautumisella. Pari edellisiltaa meni vavanrakennustarpeiden tilauksia tehdessä. Niissä olikin palapeliä riittämiin, että sai haluamansa osat mahdollisimman vähistä liikkeistä eli mahdollisimman vähillä postikuluilla. No, sen myötä jäi myös valmistelut minimiin ja reissuun lähtö oli täynnä kysymysmerkkejä.
Reissuun lähdettiin kolmen miehen voimin. Minä ja Jari perhovermein ja Pete virvelillä. Pääsimme lähtemään Rovaniemeltä perjantaina yhden jälkeen Peten kanssa. Treffasimme Jarin Pellon Seolla, missä pidimme viimeisen taktiikkapalaverin. Alun perin kohteena oli eräs joki Pajalassa, mutta Pajalan kunnan kalastuslupapolitiikka on, jos mahdollista, epäselvempää kuin Suomessa. Kunta on täynnä pieniä alueellisia, kyläkohtaisia lupia sekä Lainionjoen lupapätkiä. Juuri mistään niistä ei netistä infoa löydä. Niinpä pohdimme kovasti, onko kyseisellä joella enää luvallista kalastaa, vai onkohan jo syysrauhoitus kauttaaltaan päällä. Koska emme tähän mistään varmaa tietoa löytäneet, ja kaiken kukkuraksi Pajalan turisti-infokin näytti internetin tietojen mukaan olevan jo talviteloilla, päädyimme pikaiseen hätäratkaisuun ja etsimme jonkin helpon kohteen Kiirunakortin alueelta. Lisämatkaa tämä tiesi vähintään 50km, mikä ei ole hyvä asia, jos haluaa ehtiä teltan pystyttää ennen pimeää. Lopulta löysimme asiallisen oloisen jokipätkän läheltä tietä, itseasiassa pieni metsäautotien pisto tuli sadan metrin päähän joesta. Sinne siis.
Kauppaostosten jälkeen pääsimme viimein matkaan. Pellosta ajelua oli vielä reilut 200km. Kohdetta lähestyessämme alkoi aurinko pikku hiljaa painua metsän ja tuntureiden taakse. Perille saavuttuamme kasasimmekin pikaisesti teltan sekä tarpin välinesuojaksi. Arvottu leiripaikka oli onneksemme oikein mukava, tosin telttaa ei ihan jokirantaan saatu. Komea tulistelupaikka kuitenkin oli jokitörmällä. Illalla ehdimme muutaman heiton hämärässä heittämään kotipoolissa, tuloksetta. Pimenevää ja usvaista syysiltaa oli mukava istuskella nuotion ääressä. Muutama tunti siinä vierähtikin. Taisi kello olla päälle puolen yön ennen kuin sujahdimme makuupusseihin.
Aamun valjetessa tuli kömmityä makuupussista ja tutkailtua lähiympäristöä aavemaisessa usvassa. Metso tai jokin muu suuri kanalintu lehahti lentoon aivan läheltäni kuusen latvasta, mutten nähnyt koko lintua sankan usvan läpi. Sulkien suhinat kuulin kyllä selvästi, sekä raskaan lentoon lähdön. Löysimme jonkin verran polttopuita, mitä raahasimme valmiiksi nuotiopaikalle illan ruokailua varten. Aamiaisen teimme kaasulla, koska kosteutta oli joka ikisessä oksassa, lupossa ja neulasessa. Aamiaisen jälkeen, usvan vähitellen hälvetessä, lähdimme kalastelemaan ylävirran suuntaan. Minä tosin pyörähdin alapuolellamme kosken loppuliu'un pyörteitä tutkailemassa, alla kun alkoi pitkä suvanto. Kaloja ei kuulunut, mutta joutsenparin säikäytin lentoon.
 |
| Muuttomatkalla |
Muutamia hyvännäköisiä hitaan virran pooleja kolusimme tuloksetta, kunnes Jari löysi yhdestä poolista puolen tusinaa harria, joista suurimmat lähentelivät 40cm:ä. Ottiperhoina oli tummanvihreä nymfi sekä musta miniliitsi.
 |
| Jari nostamassa reissun ensimmäistä mittaharria |
Ylempää löytyi pitkä suvanto, mistä yritimme tähyillä tuikkeja. Tuloksetta. Suvannon yläpäässä kahtia haarautunut joki yhtyi, ja siinä oli erittäin hyvännäköistä hidasta virtaa. Yllättäen siitä tuli saaliiksi vain yksi reilun 30cm harri sekä pari tärppiä. Aurinko alkoi paistaa erittäin lämpimästi ja vaatekerroksia sai vähentää. Mäkäräisiä ja polttiaisia ilmestyi pörräämään ympärille. Takaisin leiriä kohti talsiessa alempana koskessa näin pieniä hiilenharmaita/mustia koskikorentoja lentelevän. Tuikkeja ei siltikään näkynyt. Petellä kävi lipoissa ja liitseissä ainoastaan pari haukea säikyttelemässä. Jari oli ehtinyt kotipooliin ennen meitä ja näin Jarin juuri väsyttelevän harjusta. Kun saavuin poolille, näkyi useita tuikkeja lyhyen ajan sisällä. Täällähän ne tietenkin tuikkivat, suoraan teltan edessä. Korentoja putkahteli pintaan siellä täällä. Vaihdoin #16-koon tummaa CDC-pintaperhoa kehiin ja sain nopeasti pari pientä harjusta. Isommat tuikkijat tuntuivat tarkoilta. Jari kalasteli edelleen tummanvihreällä kuulanymfillä. Yhden sai ylös ja toinen karkasi. Tuikit harvenivat ja lähes loppuivat. Päätimme laittaa kahvitulet, paistoimme samalla makkaraa. Seurailin tuikkien ilmestymistä ja vaihdoin pienen #18-koon mustan kalvonymfin. Lopulta paremman kokoinen harri tuikkasi aivan edessäni ja kävin tarjoamassa sille nymfiä. Parin sekunnin päästä vapa taipui ja noin 38cm harjus kävi käsissä pyörähtämässä. Harmikseni kalvonymfikään ei sen enempää kaloja antanut. Taisi olla kuoriutumiset jo loppusuoralla.
 |
| Tämä(kin) virtojen yhtymäkohta oli hiljainen |
Vatsat täytettyinä päätimme lähteä alemmas kalaan. Siirryimme autolla muutaman kilometrin. Täältä löytyikin sitten jo erittäin hienon näköistä poolien, lompoloiden ja kovienkin koskien vuorottelua. Pete korkkasi paikan heti reilun 30cm harrilla. Muutamia pieniä saimme sieltä täältä, mutta suuremmista kaloista ei ollut havaintoakaan. Pintakäyntejä emme nähneet kuin yhden, sekin saattoi olla hauki. Pete sai vaihteeksi hauen erään kosken loppuliu'usta. Hieman ennen hämärää löysin tasavirta-alueen, jossa oli reilusti harreja. Sain samoilta jalansijoilta 14 harria, joista tosin vain 2 oli yli 30cm. Perhoina olivat pieni streamer sekä tummanoliivi nymfi. Kahteen otteeseen sain tuplat eli molemmilla perhoilla yhtäaikaa. Palailimme autolle hieman pettyneinä. Joessa ei vaikuttanut potentiaalisista paikoista huolimatta olevan paremman kokoisia harreja juuri lainkaan. Kelin puolesta komean päivän saldona oli vain muutamia yli 35cm harreja, eikä yhtään yli 40cm. Toki pintovien kalojen jahtaaminen on aina hienoa, vaikka se tällä kertaa olikin vain lyhyt tovi.
 |
| Tällaisia paikkoja löytyi useita, mutta hiljaisia olivat |
Illalla pidimme kestit tulilla. Naudan sisäfilee, foliopotut tsatsikituorejuustolla ja pekonisipulinyytit maistuivat luonnon kattauksessa mainiolle. Ruoka huuhdeltiin alas makoisalla oluella. Todettiinkin tulistelun lomassa, että vaikkei kalastuksellisesti päivä erikoinen ollutkaan, niin puitteet olivat muuten hienot. Keli oli upea syyskuun lopulle ja jokimaisema kaunis. Rauhassakin saimme olla, vaikka pariin kertaan poromiesten mönkijöiden pörinät kuuluivat. Hieno irtiotto arjen hälinästä. Illalla keli pysyi selkeänä ja ihastelimme kirkastuvaa tähtitaivasta. Kelikin muuttui viileäksi. Haimme Jarin kanssa autosta toiset makuupussit nollakelipussien lisäksi, kun vaikutti tulevan vilpoisa yö.
Olihan se. Aamulla pakkasta oli viitisen astetta. Joka paikka oli kuurassa, tarpin katolle tiivistynyt vesi umpijäässä. Peten kuivumassa olleet housut olivat kuin talon rännit, pyöreät ja kivikovat. Kahluukengät olivat myös umpijäässä. Aamulla ei siis ollut kiire mihinkään, vaan söimme aamupalan pitkän kaavan kautta tulistellen. Toki kotipoolissa tuli perhoa heiteltyä ja sainkin pari 35-38cm harria ja yhden pienemmän. Vaparenkaat vain jäätyivät hetkessä.
 |
| Nämä kamppeet eivät olleet kovin kutsuvia päällelaitettavia |
 |
| Aamun pakkasharri |
 |
| Syyskalastusta |
Eilisen kalastelun ja kelin perusteella päätimme pakata leirin ja käydä jollakin järvellä vielä pyörähtämässä parisen tuntia ennen kotimatkaa. Sopiva kohde löytyi parinkymmenen kilometrin päästä. Jari ei jaksanut kahluukamppeita päällensä laittaa, minä sulattelin pankkojäisiä kahluukenkiä pariasteisessa järvivedessä tovin aikaa. Pahan kuuloisesti ne rutisivat vielä jalkaan laitettaessa, mutta hyvin ne siitä vertyivät. Liimausten puolesta oikeastaan eniten pelotti. Perhovavaksi valikoitui kutosluokan BVK pitkäheittoisuuden vuoksi. Perhoiksi laitoin ministreamerin sekä mustan nymfin. Kasasin myös UL-vavan paremman heittokantaman vuoksi, jos vaikka kauempana rannasta näkyisi kaloja. Kalastelimme parisen tuntia ja totesimme järven varsin kalaisaksi. Kohdekala vaan ei ollut toivottu. Saimme reilusti toistakymmentä haukea, kooltaan puolesta kilosta reiluun kiloon. Pari iski perhoon, loput uistimiin. Muista kalalajeista ei saatu havaintoakaan, mitä nyt rannassa oli läjä hopeisia isohkoja suomuja. Siikojako lienevät. Verkkoja roikkui puolenkymmentä kuivumassa vieressä. Oli alkanut myös tuulla, mikä teki kelistä paljon kylmemmän kuin lauantaina. Aurinkokaan ei jaksanut usvan tai aueren läpi puskea, vaikka järvellä ei enää usvaa ollutkaan.
Kotimatkalle lähdettiin kahvinkeiton jälkeen. Matkalla käytiin keskustelua mm siitä, kuinka tällainen ex-tempore reissu poikkeaa paljon omista totutuista reissuista. Tykkään suunnitella reissut huolella ja pyrkiä löytämään paikat, mistä uskon myös kalaa tulevan. Nyt meillä ei ollut lähtiessä edes varmuutta mihin päädymme, saatika että olisi ehtinyt tutustua kohteeksi päätyneeseen jokeen ja sen ympäristöön tarkemmin. Kalallisestihan reissu oli toki pieni pettymys, mutta reissusta tuli muuten oikein mukava arjesta irrottautuminen ja rauhoittuminen hyvässä seurassa. Onneksi kalat eivät ole meidän reissuilla pääosissa, vaikka ison harjuksen pyytäminen mahtavaa ja koukuttavaa hommaa onkin. Ehkä ensi kerralla sitten taas erilaisia kokemuksia.
