Pitkästä aikaa!
Niin paljon on ollut menoa ja meininkiä, ettei blogipäivityksiin ole nyt liiennyt energiaa eikä kyllä aikaakaan. Niinhän siinä kävi, että kolmisen viikkoa sitten muutettiin takaisin Tyrnävälle. Sain työpaikan Raahesta ja siitä koko rumba lähti vyörymään. Ensin mietittiin, mihin suuntaan sitä palattaisiin Oulun suunnille. Alettiin miettimään paluuta tuttuun paikkaan, siellä olisi lapsillekin valmiiksi kavereita. Vaimo aloitti oman työnhakunsa, käytiin taloja katsomassa ja tutustuttiin kouluihin ym. Löytyi mukava talo, eikä puukiuas tai oma kota yhtään heikentäneet ostointoa. Takapihan pikkuvesistössä voi testailla tarvittaessa perhovermeitä. Muutamassa viikossa kaikki käytännön asiat oli järjestyksessä, ainakin periaatteessa. Muutto oli täynnä kaikennäköistä hässäkkää ja vastoinkäymistä (lopussa yksi mallikuva). Jälkeenpäin voi vain huokaista, että onneksi kaikki selvisivät hengissä muutosta. Ei ihme, että verenpaineet olivat katossa työhöntulotarkastuksessa.
Pikku hiljaa alkaa tärkeimmät tavarat olemaan paikoillaan, mutta eräs olennainen ei ole vielä kunnossa. Nimittäin perhonsidontanurkkaus. Vaimon kanssa valloitimme yhden pikkuhuoneen harrastehuoneeksi. Siellä on nyt mun perhonsidontavärkit ja vaimon ompelukamat samassa huoneessa. Ei siellä tosin ole vielä yhtään pöytää, vaimolle sentään jo satulatuoli. Mutta se pitäisi nyt tulevana viikonloppuna koittaa jollekin mallille saada, että pääsisi (korri)perhoja sitomaan. Suunnitelmissa on kuitenkin saada aiempaa viihtyisämpi sidontasoppi aikaiseksi. Pikku hiljaa. Reilut sata lisäneliötä antavat kyllä hyvät mahdollisuudet huomioida harrastusvälineiden säilytystä ihan eri tavalla, samoin myös lämmin talli ja varasto.
Tähän mennessä työpäivien jälkeiset illat ovat yleensä menneet eri kaupoissa ajellen, etsien milloin mitäkin lamppua tai verhonipsua. Onhan tuota auton mittariinkin kertynyt rapiat 6000km helmikuun alusta, joten autossakin on saanut istua. Työpäivät venyy vähintään kymmentuntisiksi, kun työmatka verottaa tunteroisen suuntaansa. Uusi elämänrytmi vaatinee tovin opettelua.
Ennen työn alkamista ja muuttohässäkkää kerkesin tehdä valmiiksi oman lasikuituvapani haukikarkeloihin, sekä Jarille nymfikepin. Lasikuidusta tuli hieman modifioitu. Lyhensin Taniwhan aihiota tuumalla ja lopputulos vaikuttaa erittäin tasapainoiselta nykyisen kelani kanssa. Siitä tuli myös lasikuiduksi varsin kevyt, 135 grammaa. Tein siitä massasta poikkeavan camo-henkisen eva/duplonkahvoineen ja dekaalin suunnittelin ja tulostin itse. Kelakiinnikkeeseen en laittanut inserttiä vaan halusin aihion näkyvän kiinnikkeen alta. Laitoin suuret renkaat, jotta loppukauden kylmillä keleillä ei kerääntyisi jäätä niin helposti heittoa hankaloittamaan.
 |
| Hauelle lasikuitua |
 |
| The Predator |
 |
| Camo-henkisyyttä tavottelin |
 |
| Harmaa silkki on läpikuultava, tässä eri valossa |
Nymfikeppi on myös Taniwhan aihiosta, 10´#2. Sorvasin insertin Thuya Burlista. Vavasta tuli tummasävyinen vain pienillä lisäväreillä höystettynä. Nymfiaihioon tein myös dekaalin, muttei se erottunut juuri lainkaan tummasta aihiosta. Tavallisella lasertulostimella ei saa riittävän vahvaa väriä vaaleilla sävyillä, jotta ne erottuisivat aihiosta. Samoin Fish Hawkin lanka oli itselle uusi tutavuus, eikä se tuntunut säilyttävän värisävyjä ProWrapin tasoisesti. Niinpä kaunis sininen lanka ei erotu juurikaan sidoksista. Lopputuloksista tuli kuitenkin ihan mukiinmenevät, nymfikepin ilme on maltillinen, kun Jari sellaista toivoi. Kohtalaisen kevyt siitä tuli, vaikka esimerkiksi kelakiinnikevalinnalla olisi voinut vielä hitusen keventää. Mielenkiinnolla odotan keväistä testiä lasikuidullani. Uskon vavan olevan parhaimmillaan väsytystilanteissa, mutta voimaa tuntuu piisaavaan heittämiseenkin riittävästi.
 |
| Työnimeksi tuli "Nymph King" |
 |
| Insertin sorvasin Thuya Burlista |
 |
| Sävy tummeni vielä hieman tästäkin kuvasta |
 |
| Kohtuu kevyt tuli vavasta. |
Nyt pitäisi tosiaan tehdä perhoja perinteiselle Hankikorriviikon reissulle Kuhmoon. Ennen muuttoa ehdin tehdä muutaman korrinymfin sekä risu/kivikoppia, jotka ovat mm. parina viime keväänä osoittautuneet erinomaisiksi alkukauden perhoiksi. Niillä voi sitten kaivaa kaloja, jos ei satu pinta-aktiivisuutta kohdalle. Myös Hans van Klinken tulee taas Kuhmoon, mukava päästä kuuntelemaan jälleen herran tarinointia. Ja hienoa päästä vuoden tauon jälkeen Kuhmon kalavesillekin. Kesä pohjoisessa verotti viime vuoden käynnit Kuhmossa ainoastaan korrireissuun. Jos satut olemaan Kuhmossa huhtikuun puolivälissä, niin emmeköhän törmäile jokivarsissa. Toivottavasti ei kuitenkaan samaan malliin kuin meikäläisen muuttotohinoissa.
Ai että, kohta se kevät ja kesä tulee!
 |
| Aina ei mene kuin strömssöössä. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja. |
