DIY - Dee Ite, tai ainakin Yritä

Olen luonteeltani sellainen, että pitää saada värkätä jos jonkinmoista. Helppo, eli täysin valmis, ei useinkaan kelpaa. Niinpä on tullut vuosien varrella kokeiltua monenmoista tekelettä. Löytyy niitä ikuisuusprojektejakin. Joistakin tekemisistäni on esimerkkejä jo vavanrakennusjutuissa (vapaputket ja -pussit, toki itse vavat myös).

Tarppi

Tein itse tarpin muutaman vuosi takaperin. Idea lähti oikeastaan siitä, että koin kevyet tarpit aika hintaviksi. Kaipailin kuitenkin tunneliteltan lisäksi lisää sade- ja säilytyssuojaa vaellusreissuille. Vaimon ompeluharrastuksen myötä kone löytyy kotoa, joten päätin tutkailla asiaa tarkemmin. Kerran kävimme huonekaluostosten yhteydessä saman rakennuksen Eurokankaassa ja sattumalta poistokorista löytyi ripstop-kankaita hyvin halvalla. Aikani pengoin ja löysin kaksi riittävän isoa palasta, noin 1,8m x 3m per pala. Palat olivat erivärisiä ja hieman erilaisia, mutta mitäpä se haittaa. Hain sitten loput tavarat Oulun Shelbystä, josta löytyy monenmoista värkkiä DIY -puuhasteluun. Ostin sieltä sopivaa nauhaa lenkkejä varten, kastuessaan turpoavaa pellavalankaa ompeluun ja laadukasta telttanarua kiinnittämistä varten. Kaikkinensa värkit kankaista lähtien maksoivat alle 50€. Sain vielä Shelbystä hyviä vinkkejä kaupan päälle.

Värkkäämistä

Kotona sitten suunnittelumyssy päähän ja töihin. Mittailin ensin, kuinka ison tarpista voi tehdä. Sitten leikkelin suuremman palan samoihin mittoihin. Kiinnityslenkkejä varten ompelin kolmion malliset vahvikkeet ylijääneestä palasta. Keskisauman taitoin kahdesti, jottei vesi pääse saumasta vuotamaan.

Vahvikkeet laitoin saumataitoksen alle, jotta kestävät.

Valmis vahvike

Laitoin lenkkejä toisille sivuille 5 ja toisille 4. Lisäksi tein keskelle päälle lenkin, jotta tarpin keskiosan saa muuta ylemmäksi. Jälkiviisaana sanottakoon, että myös alapuolen lenkille olisi käyttöä, jos ympärillä ei ole puita ja tarppia nostaa vaikka kävelysauvalla. Voi olla, että lisään itsekin sen jossain välissä. Näihin lenkkeihin pystyy sovittelemaan jo aika monenlaisessa ympäristössä riittävän määrän naruja siten, että vetosuunta on järkevä. Lenkit tein nauhasta jo ihan painosyistäkin, ne oli myös helppo ommella. Nauha laitetaan vain vierekkäin ompelukohtaan, jolloin nauhaan syntyy "itsestään" lenkki. Taisin käyttää sentin vahvuista nauhaa. 

Koeviritys

Muutaman tunnin väkertelyn jälkeen tarppi alkoi olla valmis. Kävin heti koevirittelemässä pihalla ja totesin sen aivan toimivaksi. Ripstop suojapussi vain lisäksi, josta tuli tarkoituksella hieman suuri mahdollisia lisänaruja ja märkänä pakkaamista varten. Silti tarpin pakkauskoko jäi erittäin pieneksi ja painoakin perusnarujen kera taisi kertyä 420 grammaa pusseineen. Kuivana tiivistettynä pussukka on ison nyrkin kokoinen. Kokoa valmiilla tarpilla on reilut 10 neliötä, olikohan noin 3,2 m x 3,5 m. Se antaa jo mukavasti lisää sateelta suojassa olevaa leiritilaa, ja painoonsa nähden näen hyödylliseksi lisävarusteeksi.

420 g

Tarppi on ollut usealla reissulla mukana ja koettu oikeastaan aina hyödylliseksi. Vettä se ei päästä läpi muuten kuin ohuemmasta (sinisestä) kankaasta, mikäli se jää pussille ja vesi jää seisomaan ja jos se vielä ottaa johonkin kiinni eli alapuolella on tavaraa. Hyvin viritettynä vettä ei ole tullut läpi edes kaatosateessa. Puuttomassa maastossa toisen sivun voi kiinnittää teltan yli telttakiiloihin ja oven puolelle parin vaellus-/kahluusauvan avulla saa jo istumakorkeuden. Jos ei tuule, pärjää muutamalla narulla, mutta tuulisissa olosuhteissa kannattaa kiinnittää hyvin ja mahdollisimman vähän tuulelle alttiiksi. Kannan rinkassani aina varanarua lisäkiinnityksiä varten. Samaa narua voi käyttää sitten vaikka kahluukenkien nauhoina, teltan tai rinkan korjauksen jne. Narua kantanee jokainen rinkassaan. Aika näyttää kauanko tarppi kestää, ohuthan se on.

Leirielämää, sateellakin on kiva kokkailla

Tarppi on monikäyttöinen

En pidä tarpin tekoa kovinkaan vaikeana. Oma ompelukoneajokortti on varmasti vanhentunut ajat sitten. Parin kymmenen vuoden tauko yläasteen farkkupenaalista ensimmäiseen vapapussiin näkyi kyllä osaamisessa, mutta rauhallisesti ommellen saa melko suoraa jälkeä aikaiseksi. Säästöäkin tarpin teossa on mahdollista tehdä, mutta olennaisinta lienee tässäkin se oma puuhastelu. Suosittelen kokeilemaan.

Siimakori mallia IKEA

Moni on varmasti nähnyt tai lukenut juttuja IKEAn korokkeesta tehdyistä siimakoreista. Järjetön monen kympin pyyntö valmiista muovihärpäkkeestä tuntui omaan, erittäin harvaan käyttömäärään nähden kovalta. Niinpä hankin kolmisen euroa maksavan IKEAn korokkeen. Vanha kahluuhousujen vyö, nippusiteet, puukko, rautasaha, viila ja epoksi löytyivät omasta takaa.

Jakkara parempaan käyttöön

Alkuun leikkasin puukolla ja rautasahalla kehikon passeliin muotoon. Osa jättää korin syväksi, itse tein tällaisen "siili"-mallin. Porasin reikiä pohjaan veden paremman poistumisen toivossa. Kun muoto oli sopiva, viilailin pahimmat rosot pois. Tein vyölle kolot. Puhkoin puukolla sopivan tuntuisen määrän reikiä nippusiteille ja liimasin epoksilla kiinni. Ja kas, sehän olikin jo valmis. Helppoa kuin heinänteko kuivana kesänä.

Sahausoperaatio

Valmis "siili"

Kuten jo ennen tekoa arvelin, käyttö on ollut vähäistä. Rannalta kalastus hauen perässä on ollut harvinaista herkkua, onkohan kahdella vai kolmella reissulla päässyt "siili" käymään. Toimii kyllä hyvin, kun kääntää vielä hieman toisen lonkan puolelle kalastaessa. Tuntuu ainakin itsellä siima sattuvan helpommin kohdilleen. Ja budjetti oli tosiaan käyttömäärään sopiva.

Vuotavat kahluuhousut yksiin

Itse kullakin vuosia harrastaneella saattaa lojua vuotavis kahluuhousuja varaston hyllyt puolillaan. Haaveilin jokin vuosi sitten vyötärömallin kahlureista, mutta jälleen oletettu satunnaiskäyttö sai uusien hintaa kavahtamaan. Tovin tuumailtuani muistin varastossa lojuvan Rapalan kahlurit, joissa sukkaosat oli vuorattu Aquasurella useaan kertaan ja listi tihkuivat sekä Hodgmanin kahlurit, jotka alkoivat tihkua saumoista paikkailuista huolimatta. Kangaskin oli jännästi "kangistunut". Ajattelin, että eipä siinä montaa euroa hukkaa jos koittaisi niistä värkkäillä vyötäröhousut. Aikaa toki saattaa mennä "hukkaan", jos niin haluaa ajatella. Siispä tuumasta toimeen.

Alkutilanne, kahdet hyödyttömät housut

Leikkasin surutta vanhat sukkaosat molemmista irti. Tämän jälkeen purin Rapaloista yläosan kiinnikkeitä pois ja leikkasin vyötärömittaan. Jälkeenpäin totesin, että vyökiinnikkeet olivat aivan sopivalla korkeudella, joten irrotin ne turhaan. Hain jälleen Shelbystä värkkejä, kuten vedenpitävää saumanauhaa. Kavensin housuja hieman kapeammiksi ulkosaumoista. Ompelin myös vyötäisille muutaman kuminauhan, jotta housut istuisivat tasaisemmin vyötärölle. Liimasin sukat kiinni neopreeniliimalla. Tässä ongelmana oli, että sukat olivat hieman eli läpimittaisia nilkan kohdalta. Muille siis vinkiksi, että mittaa sukkaosat ensin huolella. Sain kuitenkin saumat parin erehdyksen jälkeen vedenpitäviksi. Päälle kiinnitin saumanauhan silitysraudalla. Laitoin nauhaa myös ulkoreisien ja vyötärön saumoihin kavennuksen takia. Suosittelen laittamaan suosiolla Aquasurea myös sauman ulkopintaan, niin pitää varmemmin vettä, jos siis saumoja alkaa ompelemaan.

Housujen kavennusta, tätä kannattaa harkita

Vyötäröön kuminauhoja paremman istuvuuden toivossa

Saumanauhojen kiinnitystä, lattialla henkseliviritelmä

Värkkäilin henkseleistä irrotettavat ja etuosaan laitoin Rapalan housujen sisäpuolella olevan taskun tarviketaskuksi. Housuja voi siis pitää pelkällä vyöllä tai sitten henkseleiden kera. Veden pitävyyttä jouduin testaamaan useasti, kun tuntui aina jostain hieman tihkuvan. Runsaalla Aquasurella sain kuitenkin vuodot tilkittyä. Jos olisin malttanut olla kaventamatta housuja, olisi vuodot saanut helposti kuriin. Saumanauhan tarttuminen housuihin vedenpitävästi on tarkkaa puuhaa. Lopputulemana oli kuitenkin vyötärömallin housut, jotka tein lähinnä purokalastukseen. Kovin on vaan harvaksi jääneet käyttökerrat, ainakin kerran muistan niitä kokeilleeni.😁

Irrotettavat henkselit

Vyötärön seutu, henkselin klipsit puuttuvat vielä

Jostain syystä en täysin valmiista kuvaa löytänytkään, enkä pakkasilla tohdi lähteä penkomaan täyteen ahdattua pihavarastoa. Tiedän niiden olevan erään pohjimmaisen laatikon pohjalla... Pitää melkeinpä kokeilla taas ensi kesänä, vieläkö pitävät vettä.

Puukko

Viime talvena päätin toteuttaa monen vuoden suunnitelmat tehdä itse puukko. Vapaprojektien ja muiden taustalla toteutettuna lopputulos ei aivan kaunein ole, mutta olihan sitä mukava väkertää. Perehdyin puukon tekoon oikeastaan vain netin videoiden ja blogien sekä kaverilta saatujen vinkkien perusteella. Päätin suosiolla ostaa valmiin terän, mahdolliset takomiset jätän johonkin myöhempään projektiin.

Tilasin kahvamateriaalit Brisasta ja kävin Kempeleessä Kivi-Pekat OY:ssä terä- ja tupentekovärkkiostoksilla. Teräksi halusin lyhyen, alle 70 mm terän. Päädyin 67 mm hiiliteräksiseen. Pitkiä 90-125 mm puukkoja löytyy jo useita, siksikin halusin lyhyemmän. Tein messinkihelan itse messinkilevystä. Halusin kahvaan hieman lisää pelkälle puulle, joten laitoin palan poronsarvea ja messingin sekä sarven väliin tuohta. Lestan tein umpinaiseksi puurimoista. Tuppi oli haasteellisin tehdä, osasyynä varmasti omaan tuntumaan nähden liian paksu 3 mm nahka. 2 mm olisi varmasti ollut paljon helpompi tehdä noin pienen terän tuppi. Enpä ymmärtänyt ohuempaa vaatia ostovaiheessa, kun sellainen mulle tarjottiin.

Helan takomista

Valmiina liimaukseen

Alkuun värkkäilin terän ruodin kanssa, hioen siitä sopivasti ohenevan. Sitten aloin tekemään kahvaa messinkihelasta aloittaen. Tein hieman liian ahtaan reiän tarkoituksella, jota tasoittelin ja muotoilin viilalla. Taoin sen pikkuhiljaa paikoilleen, jottei jäisi rakoa terän ja helan väliin. Kahvaan porasin reiän ja muotoilin sitä myös eripaksuisilla terillä. Tuohta löytyi appiukon halkoliiteristä ja sarveen oli helppo porata reikä. Kun kahva oli valmis liimaukseen, tein ruotiin koloja rälläkällä paremman liiman tarttumisen toivossa. Sitten naputin helan paikoilleen ja liimasin kahvan runsaalla epoksilla. Puristin kahvaa puristimella kuivaamisajan.

Liimauksessa

Kun kahva oli kuiva, pääsin muotoilemaan kahvaa. Halusin tehdä aika tuhdin kahvan ja katsoa miltä se näyttää. Ainahan sitä voi sitten pienentää. Nauhahiomakoneella hiominen on nopeaa ja aika äkkiä suunnilleen ajattelemani kahvan muoto oli löytynyt. Annoin ajatuksen hautua yön yli ja päädyin seuraavana päivänä vielä muokkaamaan kahvaa. Lopulta kahvan lopullinen muoto hahmottui. Poronsarvesta alkoi valkoinen tiivis osa hiotessa loppua ja hapras sisus hitusen pilkottamaan. Muuten olisin etuosaa vielä hieman hionut ohuemmaksi. Valmiin kahvan käsittelin vahalla pariin kertaan. Käsittääkseni vaha on hyvä myös luun ja sarven kanssa, siksi en öljynnyt. Kun kahva oli valmis, pääsin tekemään lestaa. Sen hiominen on nopeaa, joten se tuli äkkiä omaa mieltä tyydyttäväksi. Merkkasin lestaan keskisauman ompelemisen helpottumiseksi. Päätin tehdä tupesta vasemmanpuoleisen, vaikka olenkin vasurina tottunut kanniskelemaan oikeakätisten puukkoja. Jospa sitä tottuu vuosien varrella.

Kahva ja lesta valmiina

Kahvan saumoista tuli onnistuneet

Lopulta pääsin nahan työstöön. Leikkelin nahasta passelin palasen ja koitin parhaan kykyni mukaan ohentaa tupen yläreunaa. Paksu nahka on kuitenkin karkealla hiomapaperilla ja jopa karkealla viilalla haastavaa työstää. Kun sain mielestäni tyydyttävästi ohennettua, päätin alkaa ompelupuuhiin. Liotin nahkaa pitkät tovit, kunnes tuntui olevan kauttaaltaan pehmennyt. Laitoin kahvan ympärille kelmua jokusen kierroksen. Sitten ompelin tupen Suomen MM-lätkämatsia seuraillessa. Laitoin kuivamaan tupen ja jonkin aikaa kuivattuaan raotin kahvaa hieman tupesta ja annoin kuivaa loppuun kahvan puukon ollessa hieman irti. Siitä huolimatta tuppi jäi hitusen väljäksi. Varmaan ohuemmalla nahalla tämäkin olisi onnistunut paremmin. Myöhemmin kastelin vielä tupen uudestaan ja kuivatin lähes koko ajan puukko osin irti lestasta. Se kyllä auttoikin, vaikka tuppi on edelleen hitusen turhan väljä. Kyllä siinä puukko pysyy, mutta iän myötä luultavasti löystyy liikaa. Voi olla, että teen joskus uuden tupen ohuemmasta nahasta. Käytän puukkoa kuitenkin nyt, jotta näen, onko kahva käytössä mieluisa vai haluanko sitä samalla muotoilla uudelleen, Laitoin liimaa ompelusaumaan ja silottelin saumapuolenkin tasaiseksi. Lopuksi käsittelin tupenkin vahalla, joka tosin aiheutti pientä harmautta nahassa. Eka tekeleeksi aivan kelvollinen. Käyttöpuukoissa tärkeintä on, että se istuu omaan käteen hyvin ja on käyttötarkoitukseen soveltuva. Toistaiseksi nämä kriteerit on täyttyneet. Ajan kanssa tehden saisi kauniimpaa jälkeä, mutta kaikkeenhan ei aika riitä. Nytkin kalastuskausi painoi jo kovasti päälle.

Ennen vahaa

Sellainen siitä tuli

Tässä muutamia esimerkkejä omista rakenteluista vuosien varrelta. Lisäksi olen tehnyt mm. rintareppu + reppu -yhdistelmän Savotan repusta ja vyölaukusta. Siinä riitti lähinnä sopivien klipsien ompeleminen repun olkaimiin ja niihin sopivien nauhojen mittailu ja kiinnitys. Kaikki värkit löytyi kotoa. Tämä olikin muutaman vuoden käytössä, mutta turhan kookas rintareppu/vyölaukku jäi hiljalleen pois ja viime vuodet olen käyttänyt vain reppua. Muitakin pikkuprojekteja on ollut vuosien varrella.

Jos koet olevasi luonteeltasi yhtään saman kaltainen, niin rohkeasti vain tekemään. Vaikkei onnistuisikaan, niin harrastamista tämäkin on ja harrastuksiin menee yleensä rahaa joka tapauksessa.

Kurkistus pelivälineisiin

Oikein hyvää Uutta Vuotta! Perhokalastajat.netissä on ollut kiinnostava keskustelulanka, missä useammat perhokalastajat ovat kuvanneet ja kertoneet pelivälineistä, millä sonnustautuu kalalle. Kaikki taisi alkaa perhomaajoukkuemies Kai Kallion omasta rohkeasta aloituksesta. Tästä tuli ajatus avata itsekin hieman, mitä koskelle matkaan lähtee ja miksi. Kalastustekniikoiden ja välineiden avaaminen on ollut kyllä muutenkin ajatuksena, mutta tämä vaikutti mukavalta kokonaisuudelta. Erittäin harvoin käyttämääni haukisettiä en ala tässä sen enempää aukomaan, vaan keskityn nyt koskikalastukseen.

Pelivälineet

Yleensä autoon lähtee mukaan useita välineitä. Jos lähden yöreissuille, saattaa vapoja lähteä matkaan puolenkymmentä.  Vapoja olen hieman karsinut viime vuosina, eikä "varavapoja" juurikaan enää ole. Suurimman osan kalastuksesta olen nyt parin viimen kesän aikana toteuttanut oikeastaan neljällä eri vavalla. En ole välineiden suhteen kovin kova hifistelijä. Toistaiseksi mulle on riittänyt, kunhan kohtuudella pelittävät. Keloissakin tärkeintä on ollut, että ovat balanssissa ja jonkinmoinen jarru löytyy. Vavoissa on pyrkimys siirtyä pikku hiljaa täysin itse kasattuihin vapoihin. Keloja luultavasti päivitän pikku hiljaa laadukkampiin. Tätäkin blogikirjoitusta lukiessa huomaa varmasti mun valtavan merkkiuskollisuuden. Vavoissa ja keloissa merkkejä on laidasta laitaan. 

Streamervälineet

Streamerkalastuksessa käytän joko #7 9´ CTS Affinity MX:ää tai #6 9´ TFO BVK:ta. Siimoina näissä on kellusiimana #7 Airflon Scandi 85 ja BVK:ssa myös #6 Rion Grand. BVK:lla heittää helposti tuota seiskaluokan Scandia, joten suurilla streamereilla, pocket-tyyppisessä lähikalastuksessa Scandi on käytössä oikeastaan aina. Pidemmillä heitoilla, eli erittäin harvoilla järvikalastusreissuilla (lähinnä pohjoisessa), suvantokalastuksessa, hitaammissa virranosissa ym. vastaavissa pidempien heittojen tilanteissa Grand on ollut toimiva. Pinturikalastuksessakin on menetellyt kun olen joskus testannut. CTS:ään on myös pitkäheittoinen #7 Airflon 40+, joka menee vielä nippa nappa BVK:ssakin, mutta on jo hitusen turhan raskas. Kokeilin molemmissa vavoissa #7 SA:n SBT:tä, mutta se ei jotenkin sopinut omaan heittotyyliin. Intersiimana on viime kesäksi alekorista hommattu #7 Greysin GRXi lasi-inter. Ajaa kyllä asiansa, käytin erityisesti hankikorriaikana hitailla uitoilla pohjia myöten uittaessa. Upposiimaksi löytyi samasta alekorista SA:n Professional Type iv -upposiima, joka ei ole vielä päässyt tositoimiin. Muutamia muitakin siimoja on käynyt kierrossa, mutta nämä ovat nyt käytössä. Varasiimoja on toki joitakin. BVK:lle on lisäksi Airflon Streamermax uppokärkisiima, jota käytän harvakseltaan lähinnä korkean veden aikaan. Uppopolyleadereilla ja painoilla on pystynyt reagoimaan lähes kaikkiin tilanteisiin mitä on tarvinnut. 

Keloja on muutama useiden siimojen vuoksi. Scandi 85 on Orvis Access 7-9:ssä, Grand puolestaan Ruotsista ostetussa edullisessa Wild Trout 7/8 kelassa. Greysin GRXi 5/6 -kasettikelalla on SA:n Professional uppo, Greysin lasi-inter ja Airflon StreamerMax. Airflon 40+ on haukikelaksi hankitulla Sonikin 7/8 SK3-kasettikelalla, kun vaatii puolalta tilaa. Pohjasiimoja on 50-120m kelasta riippuen. Olen ostanut viime vuosina kuitusiimoja pohjiksi, joissa väri vaihtuu 10 metrin välein. Näin tiedän tarkalleen, minkä verran pohjia on kun suuremmasta puolasta laittaa. Ja nykyään on saatavilla aika pehmeitä kuitusiimoja, jotka soveltuu mun mielestä hyvin pohjasiimaksi. Perukevahvuutena on nykyään streamerkalastuksessa lähes aina 0,28-0,33mm kärki. Toki poikkeus vahvistaa säännön eli erityistilanteita tulee, esimerkiksi pienellä joella saatan käyttää 0,23-0,25mm kärkeä. Teen perukkeet itse kaikissa perhokalastusmuodoissa. Streamerkalastuksessa perukkeen tyvi on usein 0,53mm ja kärki 0,33mm. Pituutta tällöin pari metriä. Jos teen pidemmän perukkeen, tulee yleensä väliin vielä 0,40mm 50-80cm. Grandiin käytän tyvessä useammin 0,48mm, tuntuu oikenevan hieman tasaisemmin.

Streamervälineet. Näillä kuudella siimalla kattaa laajalti eri tekniikat

Suuremmilla joilla ja harvoilla suuremman taimenen pyyntireissuilla on pelissä myös switchini, MHX #7 11´. Kelaksi hankin vuosi sitten Vision Renfors III:n. Siimapolitiikka on ollut hieman hakusessa, mutta tänä kesänä tykästyin skagitteihin. Rakentelin itse noin 6,5 metrisen 28 grammaisen skagitin/ampparin Hardyn ampumapäästä, lisäksi testissä on 29 grammainen Airflon Skagit Compact, mutta olen harkinnut sen keventämistä (ja lyhentämistä) noin 26-27 grammaseksi. Juoksusiimana on Airflon Ridgeä, kun halvalla sain. Pohjasiimoina on 120 metriä 0,30mm kuitusiimaa. Ekan kesän käytössä oli Barrion Switch 7/8, mutten oikein hyvin päässyt sen kanssa sinuiksi. Sitä tosin heitti tarvittaessa takurillakin. Tähän mennessä olen mennyt polyleadereilla (inter ja fast sinking), mutta tarkoitus on kokeilla kyllä tippejäkin tulevaisuudessa.

Switch-setti

Pintaperho- ja pupakalastusvälineet

Pintaperho- ja pupakalastuksessa on käytössä ollut lähes aina itse kasattu TFO Finesse #4 8´9. Mukavan pehmeä vapa joka pitää kalatkin yleensä rauhallisina. Heittopituudet eivät ole vahvin osa-alue, niinpä tuulisiin keleihin ja muutenkin hieman nopeampana vapana talvella valmistuu LOOP Cross S1 #4 9´. Aikaisemmin omistin Visionin Gt4fourin #4 8´, joka oli kyllä varsin hyvä vapa, mutta päädyin silti myymään sen. Pikkupuroilla ja harrikalassa käytän myös Flextec Streamtec #3 7´6:sta. Sillä kyllä pärjää isommankin kalan kanssa kohtuudella. Siimana molemmissa on pintaperhoilla ja yleensä pintapupakalastuksessa myös Wulffin TT #4. Kelana on GLoomis Eastfork 3/4. Purokalastuksessa ja "yleissiimana" on #4 Rion Gold Guidelinen Haze 2-4 kelassa. Varasiimana kaapissa on ainakin Airflon Ridge Delta #4, joka on mun mielestä varsin mukavaheittoinen siima. Puroilla käytän välillä vapana Flextec Streamtec #3 7´6:sta. Pupakalastuksessa peruke on yleensä suunnilleen vavan mittainen ja kärkenä 0,15-0,23mm. Pintaperholla kalastaessa tilanteet vaihtelevat paljon. Lyhimmillään vavan mittainen peruke riittää helposti ja välillä peruke on vähintään 4 metrinen. Kärkikin vaihtelee 0,10-0,20mm. On saattanut kovassa koskessa olla paksumpikin. Pohjoisen reissuilla on nykyään aina mukana paksuuksia 0,10mm saakka. Välillä kalat ovat todella arkoja.

Pupa- ja pinturisetti

Nymfikalastusvälineet

Nymfisetissä mulla on vain yksi vaihtoehto. Vapana toimii Flextec Streamtec #3 10´, jolla on kyllä toistaiseksi pärjännyt mutamille yli 60cm taimenillekin. Kelana on toiminut Loop CLW 2-6, joka tasapainottaa vavan sopivasti. Nymfikalastuksessa hyvällä balanssilla on merkitystä, koska vapaa kannatellaan koko ajan ylempänä tai kättä ojentaen. Tai näin ainakin minä teen. Kelalla on vain 50 metriä pohjia ja noin 30 metriä 0,26mm indikaattorisiimaa. Indikaattorisiimalla on helppo lingota perhot kauas, jopa yli 15m päästä on tullut kaloja ongittua. Myös tuntuma perhoihin on erinomainen. Toki voi käyttää tavallista monofiiliä tai vaikka keltaista Streniä, mutta tykkään helposti erottuvasta siimasta omassa käytössä. Haasteet tulevat sateella, jolloin siima ihmeellisesti takertuu vapa-aihiota vasten ja jo parin vavan mittaiset "heitot" ovat työläitä. Pitkät heitot toteutan ottamalla pari kolme löysää siimalenkkiä toiseen käteen ja linkoan painavat perhot vavan mittaisella siimalla takaviistosta (samalla voimavedon tehden) korkeahkolla kaarella päästäen lenkit perään. Jos perho/perhoja on vedessä, saa vielä hieman lisää vapaa "ladattua". Vähäisellä harjoittelulla saa pitkiin heittoihin kohtalaisen tarkkuuden, mutta ei näin toki kannata kovin kapeita kiven välejä alkaa ronkkimaan tai saa varautua jatkuvaan perhomenekkiin. Indikaattorisiimaan sidon perukkeen nykyään tippetringillä. Perukkeena on oikeastaan joko 0,23mm tai 0,18mm fluorocarbonia, riippuen tilanteesta. Jos on pitänyt tilanteen vuoksi päätyä muuhun paksuuteen on siimana monofiiliä, koska muita fluoroja en ole vielä hankkinut. Joskus toki on muuten vain monofiili käytössä, mutta fluorocarbon tuntuu kestävän hankauksia paremmin ja pitäisi myös upota hieman paremmin. Perukkeen pituus on yleensä puolisen metriä enemmän kuin paikalla on syvyyttä. Perhoja on yleensä aina kaksi, harvoin kolme. Noilla olen kokenut aika hyvin pärjääväni. 50cm taimenet vääntää tällä setillä 5-20 sekunnissa haaviin jollei ole erittäin kovaa virtaa tai muuten vain tavallista riskimpi kala. Olen joskus nostanut 47cm harrin suoraan "plaaniin" ja haaviin, toissa kesänä 59cm taimen tuli noin kolmessa sekunnissa ylös. No saattoi mennä neljäkin sekuntia, mutta suoraan haaviin se tuli.

Nymfivermeet

Muut välineet

Kelat säilytän usein Greys GRXi:n tai Sonikin kelalaukussa tai omissa kelapussukoissaan muovipussissa, kun pakkaan autoa. Siellä on lähes kaikki muukin pienempi tavara. Pussin saatan laittaa reppujakkaran sisälle, joskus pakkaan ihan sellaisenaan. Kahluuvermeet säilytän ja kuljetan Rapalan kahluukamalaukussa. Perukemerkkinä olen käyttänyt jo vuosia pääosin Rion Powerflexiä. Kivijalkaliikkeissä en sitä ole täällä päin nähnyt, joten olen koittanut ostaa aina muutaman rullan kerralla jos jossain olen sattunut näkemään. Perhorasioita kulkee mukana 1-12, riippuen reissun luonteesta. Muut olennaiset varusteet ovat ainakin kalaluvat muovitaskussa, suonipihdit, timanttiviila, polarisoidut aurinkolasit (ruskeat tai kellertävät linssit), siimaleikkurit, minipuukko, tippetsiimoja, kelluntarasvaa ja perhonkuivausainetta sekä haavi. Mukana lähes aina myös kamera, mitta, uppoavia polyleadereita, painoja, thingamablobbereita (kohoja) ja kalapussi. Ruokakaloja otan varsin harvoin, mutta on myös vastuutonta vapauttaa mitallinen kala, jos se on selkeästi vahingoittunut. Monessa vavassani on apumitat (yleensä 50cm tai 60cm) valmiiksi, joten mittanauhaa ei tarvitse aina käyttää.  Monet mitoistani onkin +-2cm haarukalla, vaikka "tarkkoja" senttejä käytänkin. Kamat survon joko kahluutakkiin tai reppuun. Vuosia käytössä ollut Savotan reppu on tullut tiensä päähän. Viime kesänä sain jo sitä paikkailla. Olen siihen tehnyt itse chestbagin Savotan vyölaukusta, mikä ajoi hyvin asiansa tarvittaessa. Ensi kesäksi tulee kuitenkin hankittua uusi kantolaite, varmaankin chestbag+reppu tai liivi+reppu -yhdistelmä. Käytössä on kaksi haavia, joista suurempi on taimenkalassa ja pienempi lähinnä pohjoisen harrireissuilla. Haavit on kiinni magneettivapauttimella ja karbiinihaalla, jolloin haavin vaihtaminen repun ja kahluutakin välillä käy helposti. Puroilla en yleensä haavia kuskaa matkassa, samoin pohjoisen pusikkorannoilla saatan jättää pois.

Näistä valikoin tavarat koskelle, toiset jäävät autoon

Reppu ja haavit, joista suurempi taimenen pyyntiin ja pienempi harrireissuille

Nämä perhorasiat kulkee useimmin repussa, oikealla sumari- ja lapin askit

Kahluuvälineinä on pääkäytössä Simms Freestone -housut, Simms Headwaters -takki ja Visionin Loikka Gummi -kengät. Nastat olen varalta ostanut, mutten ole vielä päätynyt niitä laittamaan kun pito on ollut riittävä. Varahousuina on vanhat Simmsin Headwatersit ja Vision Extremet, jotka molemmat tihkuvat hieman läpi ja molempia on paikottu useita kertoja. Varakenkinä on huopapohjaiset Visionin Makot sekä aika loppuun kulutetut kumipohjaiset Simms Freestone -kengät. Päässä on yleensä aina lippis, kylmällä kelillä pipo. Kylmällä kelillä käytän jonkin verran kynsikkäitä, mutta jos on riittävästi vaatetta päällä, tulee harvoin sormille kylmä ja pärjää hyvin avokäsin. Lähinnä tuulella ja kostealla kelillä tulee kylmä, jos saa kaloja ja joutuu käsiä liottelemaan kylmässä vedessä.

Kalalle sonnustautuessani kasaan yleensä aina jomman kumman streamersetin. Tai joskus kasaan molemmat, jolloin yleensä laitan toiseen surffin ja toiseen streamerin. Tykkään kalastaa eniten streamerilla. Lisäksi kasaan usein joko nymfisetin tai pupasetin. Joskus kaikki kolme on kasassa ja matkassa. Välillä lähden yhden vavan taktiikalla ja vain tiettyjä asioita kokeilemaan, esimerkiksi streamerkalastamaan tai nymffaamaan. Viime kesänä ratkaisin monipuolisemman kalastuksen mahdollisuuden kahdella vavalla siten, että kasasin nymfisetin normaalisti ja otin reppuun Eastforkin kelan, missä on Wulff TT #4. Mikäli kuoriutumista tapahtui, vaihdoin vain kelan ja kalastin kymppijalkaisella pupakalastusta. Vapa on varsin hyvä rullausheitoissa ja nelosen siima on oikein passeli. Tekniikan vaihto on myös nopeaa kelaa vaihtamalla. En oikeastaan havainnut juuri mitään negatiivisia puolia tässä tavassa, joten tätä tulee käytettyä tulevina vuosina.

Korriaikana tyypillinen varustukseni, BVK ja Finesse

Puroreissuilla tai pelkällä nymffausreissulla mukana saattaa olla vain yksi perhorasia. Mikäli kasaan koskelle jopa kolme settiä (streamer, nymfi ja pupasetti), on rasioitakin luonnollisesti useita. Yleensä tällöin repussa on 1-3 streameraskia, 1 nymfiaski, 1 nymfi/pupa-askiyhdistelmä ja 1-2 pinturiaskia.

Tässäpä jonkinmoisen selostus minun pelivälineistä, jotka useimmin kulkeutuvat matkassani koskilla. Toivottavasti tästä on joillekin hyötyäkin ja saatte uusia ideoita omia vermeitä päivittäessänne. Jokaiselle muotoutuu omat tavat ja takniikat ja sitä myötä välineet sen mukaisesti. Mietin alun perin tähän yhteyteen myös perhorasioihin kurkkaamista, mutta rasiat ovat kesän jäljiltä vielä pahasti vajaina, joten järkevämpää tutustua niihin sitten kun niissä on taas perhojakin. Perhonsidonnan olen saanut jo alkuun, viimeinkin. Ja Loopit ovat myös edistyneet, eiköhän ne kevääksi valmistu.

Mukavaa talven jatkoa ja ahkeria sekä idearikkaita hetkiä sidontapenkin ääressä!