Alkukesän kalastelua pohjoisessa

Terve!

Työt pyörähtivät käyntiin täällä Enontekiöllä. Jokusia iltapistoja ollaan tehty työkaveri/kaveri Peten kanssa lähiympäristössä. Vedet on vielä varsin kylmiä, mutta kuivuuden takia vedet ovat ajankohtaan nähden todella alhaalla, jopa loppukesän lukemissa. Pikku hiljaa on kalojakin löydetty. Eräs koski ei ole kovinkaan kaukana tiestä, mutta yhden vesiuoman ja suon ylityksen sekä parinkymmenen metrin "turistinkarkottimen" eli kolme metriä korkean pajukon lävistämisen se vaatii. Sieltä löytyi harria ihan mukavasti pikku kokeilullakin. 40 cm tuntumaan kaloja löytyi useampia ja suurin oli todella pulska, liki kiloinen harrin köriläs. Pituutta oli pikamitalla noin 46-48cm, eli varmaan aika lailla 47cm. Haastetta ylösottoon toi yläperhoon iskenyt noin kymmenen senttiä pienempi lajitoveri. Onnistuin kuitenkin molemmat saamaan haaviin. Ottiperhoina kunnostautuivat normaalit kuulapäät, oliivi larva ja pheasant tail -nymfi. Myös Klinkenin leadhead 3.0 kasvi-/kivikopalla sain pari kalaa. Taimenkontakteja ei näillä ensimmäisillä pikakopaisuilla olla saatu.

Pulska harri

Reilut 80cm harria

"Turistinkarkotinta"

Viime viikonlopun kalastuskohteita miettiessämme saimme kutsun Finnmarkiin taimenen pyyntiin. Peten kaveri Juha on asustellut Kautokeinossa muutaman vuoden ja on kolunnut niitä vesiä vuosikymmenet. Sain vielä viimeiset perhovinkit ja sidoin mutamia otikoita reissua varten. Lauantaiaamupäivästä lähdimme ajelemaan Kautokeinoon, missä tapasimme Juhan. Varsin kova, kymmenen sekuntimetrin tuuli latisti hieman kalastusintoa. Parin tunnin jutustelun jälkeen lähdimme kalaan. Pete ja Juha sonnustautuivat virveleillä ja minä otin #6-luokan perhovavan ja UL-setin. Tuulen takia Juha ei ottanut ollenkaan perhovälineitä matkaan. Heti ensimmäisellä heitolla kävi taimen kurkkaamassa pientä kultatinseliäni, mutta siitä kalasta ei enempää kuulunut. Juha testaili hetken päästä perhovapaani ja koukuttikin välittomästi reilun 40cm taimenen. 

Juha speijaili mallikalan

Illan aikana saimme muutamia taimenia koukutettua kovasta tuulesta huolimatta. Koko vaihteli 30-40cm välillä. Muun muassa oliivi larva ja musta nymfi kelpasivat kultatinselin lisäksi. Usein piti odotella tuulenpuuskan rauhoittumista, että sai perhon heitettyä edes kelvollisesti. Heittelinkin välillä UL-vavalla vaappua viskellen. Keskityimme enemmän tarinointiin, jossa Juha osoittautui mestariksi. Olen Juhaa vuosia sitten jututtanut Finnmarkissa, silloinkin mahtoi tunti vierähtää. Juha lähti illan tullen kotiinsa, me jatkoimme sinnikkäästi kalastusta. Kävin samalla vaihtamassa UL-vavan nymfisettiin kun odotin olosuhteiden hieman paranevan. Tuuli laantuikin hieman yötä kohden helpottaen kalastusta huomattavasti. Pete sai yhdentoista jälkeen sinisellä tinseliliitsillä komean 52cm taimenen koskenniskan yläpuolelta. 

Peten 52cm

Kävin koluamassa erään saaren alapuolella yhtyviä virtoja ja löysin sitä useita taimenia. Suurimmat tosin olivat vain 40cm luokkaa. Viimeiseksi kalaksi jäi puoli kahden jälkeen saamani noin 43cm taimen mustalla nymfillä kalvon tuntumasta. Hieman aiemmin Pete sai reissun ainoan hauen mustalla heittoliitsillä. Lopettelin kalastamisen puoli kolmen maissa ja lompsin autolle. Pete tuli varttia myöhemmin. Tulistelimme tovin makkaraa paistellen ja yöllistä auringonpaistetta ihaillen. Telttaan kömmimme yöpuulle puoli viiden maissa.

Öistä auringonpaistetta kahden jälkeen

Huonosti nukuttujen muutaman tunnin jälkeen valuimme jokirantaan kahvin keittoon.  Tuuli oli edelleen rauhoittunut ja tyyniä hetkiäkin tarjottiin. Näin välittömästi taimenen pintakäynnin kalvossa, selkäevä ja pyrstö vain kävi pinnassa. Ajattelin nyt olevan keltaisen päivänkorennon kuoriutumisen meneillään, jota tähän aikaan kesäkuusta on yleensä näkynyt, joten sitaisin #12 koon keltaisen nymfin siiman päähän ja heitin keskivirtaan. Perhon valuttua alapuolelle ja lähdettyä hieman viistämään pärskähti vedenpinta taimenen paukauttaessa vauhdilla perhoon. Hetken kuluttua haavin pohjalla makaili kaunis 45cm taimen. Kahvien jälkeen jatkoin loppuliu'un perkaamista. Kun nymfiin ei enempää kontakteja tullut, ryhdyin nymfaamaan kuulapäillä pohjia koluten. Hetikohta edellisen kokoluokkaa oleva taimen hyväksyi oliivin larvan ja tarjosi kivat väännöt. On näissä pohjoisen kaloissa mahtavasti voimaa. Siirryin hieman ylemmäksi aivan kosken loppuun, missä loppuliuku alkaa syvenemään. Päävirran takareunasta jytkähtikin raskaammin, ja reilun minuutin väännön jälkeen haavissa lepäili komea 54cm pilkkukylki.

Keltaiseen nymfiin haksahtanut

54cm

Hieman alempaa sain vielä alle 40cm taimenen, kunnes siirryin alapuolen suvannolle pintakäyntejä bongaamaan. Pete olikin siellä heittelemässä ja kertoi nähneensä muutamia pintakäyntejä, osa ihan hyvän kokoisia. Hetken jälkeen näin alempana hyvän kalan ja lähdin sitä jahtaamaan. Seitsemän, kahdeksan eri perhon yrityksen jälkeen nostin hattua tarkalle kalalle ja palasin takaisin. Siinä se pintoi lähimmillään viiden metrin päässä. Ei se aina helppoa ole. Jotain kala kalvosta haki komein mulauksin, mutta erilaiset nymfit, Adamsit, caddikset yms eivät kelvanneet. Pupavaihtoehtokin tuli siinä pohdiskellessa vielä mieleen, että niitäkö se kalvosta popsii, mutta niitä en tällä kertaa kokeillut. Pete nautiskeli joentörmällä auringonpaisteesta ja ihaili tuikkivia kaloja. Päätimme vaihtaa kohdetta.

Juha liittyi jälleen seuraamme. Aika nopeasti Juha koukuttikin reilun 40cm taimenen pienellä tinselillä. Itse kolusin kivien välejä nymfaamalla oliivilla larvalla ja vihreällä nymfillä. Varustauduin sessioon streamervavan lisäksi nymfisetillä. Sain samoihin aikoihin peräkkäisillä heitoilla pari 40cm molemmin puolin olevaa taimenta, sekä karkuutin yhden. Juhalla oli muutamia tärppejä, mutteivat tarttuneet. Juha lähti alkuillasta toiseen paikkaan jatkamaan kalastelua. Sain kaiken kaikkiaan puolenkymmentä taimenta suunnilleen samaa kaliiperia, joista viimeisimmän, 43cm otin ruokakalaksi. Olikin upean punalihainen ja herkullisen makuinen. Kivien vierustat ja montut olivat ottipaikkoja. Lisäksi sain siikoja toistakymmentä, joista suurimmat olivat ihan mukavaa 45cm luokkaa. Siikatärppejä oli runsaasti. Kultatinselissä kävi yksi taimen komean loikan kera, muttei tarttunut. Pete joutui tyytymään tällä kertaa tärppeihin, mutta näki komean taimenen pintakäynnin. Muutaman tunnin kalastelun jälkeen oli aika suunnata auton nokka takaisin kohti Suomea.

Näitä tulee kesän aikana jahdattua enemmänkin, tässä öinen nymfikala

Sain kaiken kaikkiaan viitisentoista taimenta, joten ihan mukavasti meni pikavisiitti kalojen muodossa. Karkuutuksiahan tuppaa tulemaan, kun kalat ovat "hieman" totuttua aktiivisempia siiman päässä. Joillakin on upeita volttisarjoja takataskussa esiteltäväksi. Kaikki normaalikäytössä olevat perhoni ovat väkäsettömiä, mikä pohjoisessa lisää karkuutusten määrää. Teinkin muutamia väkäsellisiä perhoja matkaan. Petellä oli vähemmän tapahtumia, mutta komea taimen kuitenkin tuli. Kruununahan tuolla on luonto, rauha, keskiyön aurinko ja maisemat. Sen verran lähellä paikat nyt ovat, että varmasti tulee kesän aikana käytyä muutamaan kertaan. Sitä ennen pitää taas jaksaa sidoskella perhoja lisää. Ja kuukauden päästä alkaa sitten se paljon odotettu pupakausi. Toivottavasti sattuu joku pupahätsi omalle kohdallenikin. Se onkin sitten eri asia saako niitä taimenia jallitettua, ne kun osaavat olla nuilla seuduilla joskus todella oikukkaita pyydettäviä. Joskus todella nopeaan uittoon pitäisi osata lisätä väristyksiä vavan kärjellä tai muita vastaavia jippoja ennen kuin koukulliset pupan tekeleet kelpaavat. Vapaasti ajelehtivilla en ainakaan minä ole tuolla onnistunut, vaan aina on vaadittu uittoa.

Iltaisin on tullut jonkin verran täydennettyä myös kovin vajavaisia nymffausrasioita. Sarjatuotanto on sen verran karvasta kalkkia mulle, että välillä on pitänyt sitoa muutakin, kuten Petelle heittoliitsejä. Mutta ompahan hieman oliiveja, ruohonvihreitä ja vaaleanharmaita larvoja lisää, sekä jäniksenkarva- ja mustia nymfejä. Tein myös muutamia pink tageja CDC-häkilällä. Tosin tehdyistä perhoista jo kymmenkunta on jäänyt pohjaan, joten urakkaa piisaa edelleen.

Nyt nautitaan juhannuksesta perheen parissa, mutta eiköhän sitä juhannuksen jälkeen taas kalalle ehdi. Vettä on sadellut lähipäivinä siihen malliin, että vedenpinnat lähtenevät taas nousuun. Aika näyttää miten se vaikuttaa kalojen ottiin. Lämmöt alkavat olla kohta parhaimmillaan. Tällä hetkellä ne ovat kymmenen asteen seutuvilla tai hieman yli paikasta riippuen.

Laitellaan kuulumisia taas kun muutaman reissun ehtii tekemään.

Keväistä hauenkalastusta

Terve!

Kevät on vierähtänyt kouluhommia pakertaessa, mutta aina välillä on täytynyt päästä kalallekin, yhtä kahta kertaa viikossa. Pääosin virvelin kera, mutta välillä on matkassa kulkenut perhovapakin. Kirjoittelua olen saanut harrastaa riittämiin koulun ansiosta, niin ei ole sitten energiaa blogiin saakka piisannut.

Hauenkalastuskauden korkkasin huhtikuun lopulla. Kalastelin ensimmäiset reissuni keskikokoisen joen suvantoja ja välilampia. Aivan ensimmäisellä reissulla kahlailin paikoin reisiä myöten lumihangessa ja kalatkin olivat vaikealla päällä. Seuraajia kyllä riitti, mutta kolmea karannutta ja paria tärppiä enempää en onnistunut muutaman tunnin pistolla saamaan. Parhaillaan viehettä seurasi kolmekin haukea rinta rinnan, rantaan saakka. Selät olivat täynnä loismatoja, eli pohjassa ovat odotelleet vesien lämpeämistä. 

Haukikauden korkkaus

Seuraavalla reissulla sain jo tapahtumiakin. Viikonloppupistolla Oulun seudulla piti kävästä Jarin ja hänen puolison Virpin kanssa pikainen hauenkalastusreissukin tekemässä. Pariin parikiloiseen jäi saldo, tuuli oli melkoisen kylmä sillä reissulla.

Kolmas kerta toden sanoo. Palasin taas samoille seuduille, missä kävin ensimmäisen piston. Nautiskelin t-paitakelistä ja heittelin leppoisaan tahtiin retroperjantaita puhelimesta kuunnellen. Otin sen verran rennosti että välillä istuskelin tovin auringosta nauttien. Tauon jälkeen alkoi hetikohta tapahtua. Niin vapa niiasi hieman raskaammin ja kohta rantavedessä köllötteli paksu hauki. Totesin kalan olevan sen verta suuri, että päätin kaivaa punnituspussin ja puntarin esiin. Mitankin otin, melkoisen tasan metrin oli tämä varttaan kasvattanut. Pussipunnitus osoitti kalan olevan tuhdissa kunnossa. Painoa oli vähintään 7,5 kg, saattoi olla hieman enemmänkin. Komea kala lähti virkeänä odottelemaan kutuhetkeä.

Kauden eka metrikäs

Seuraavalle reissulle sain testiin uuden hyrräsetin. Nykyajan suuret vieheet on niin raskaita, ettei niitä ihan millä tahansa enää heittele. Jämyt välineet mulla on aiemminkin olleet käytössä, mutta kyllä yli 100 grammasten vieheiden paiskominen oli jo aika työlästä. Lähdin kelluskelemaan joen välilammelle. Lampi vaikutti houkuttelevalta. Virta valui keskelle lampea, ylä- ja alapuolella virtojen jälkeen oli suuremmat järvet. Ja lammessa oli vettä syvimmillään viitisen metriä. Kalat olivat vaan varsin yhteistyöhaluttomia. Pari reilumpaa tärppiä oli ja muutamia pääsin väsyttelemään, taisin jonkun pinemmän käyttää ylhäälläkin. Rannoilla kuulosti ainakin muutamilla pienemmillä kaloilla olevan kutu juuri käynnissä. Tai tavallaann maallahan ne olivat, tulva oli vasta muutama päivä sitten kääntynyt laskuun. Vaisusta reissusta huolimatta Daiwa Prorex ja Abu Svartzonker tuntui mukavalta yhdistelmältä. 

Uus hyrräsetti ja kaupan kylkiäiset

Kelluskelua erämaisella lammella ja uuden setin testaamista

Tulvan hellitettyä Kemijoessa olen tehnyt sinnekin muutaman reissun. Kelluntarenkaalla on päässyt koluamaan päävirran reunamia ja syvempiä vesiä. Sidoin muutamia uusia perhoja ennen ensimmäistä perhoreissua.  Koska heitän haukiperhoja 8-luokan vavalla, täytyy koot yrittää pitää maltillisina tai sitten pitää silhuetti vähän ohuempana. Aika reiluja niistä kuitenkin tuli. Perhojen koot olivat pääosin 23-27cm välillä, yksi oli alle 20cm. Harmaanmustaan laitoin wiggle tailin pyrstöksi eloa tuomaan. Tein myös jonkin verran yli 30cm madejäljitelmän jatkomallina. Ainakin Kemijoessa made kuuluu hauen ruokavalioon, ja niitä piisaa.

Muutamia haukiperhoja. Lime-valkoinen tuntui toimivan

Lime-valkoiseen paukahtikin mukava 5-6 kg hauki kiinni, joka irtosi todella komean loikan sävyttämänä. Lisäksi perhossa oli tärppi. Kalastin upposiimoilla, hitaalla uitolla ja pitkällä (10 sekuntia) odottelulla alkuun. Isohkoilla shadeilla sain pari kalaa 3-4 kilon väliin. Lisäksi oli muutamia tällejä, joista yhtä pääsin hetken uittelemaan. Kala oli perhosta karannutta suurempi eli ainakin yli 6 kilon kala. Kalat ottivat arviolta 4-6 metrin syvyydestä. Tosin suurempi ylössaaduista tuli rannalta toisella heitolla, ennen kun ehdin edes kellumaan. Tuuli oli varsin voimakasta haittaen niin kellumista kuin etenkin perhon heittoa. Rengas ajelehti nopeasti ylävirtaan rannan tuntumassa, keskellä virta vei nopeasti alavirtaan. Niiden välissä rengas pyrki koko ajan pyörimään joten vaati siinäkin jatkuvaa ohjaamista.

Seuraavana päivänä oli mukana koulusta tutuksi tullut perhomies Jere. Koska kalat tuntuivat olevan aika syvällä, ongelmana oli intersiiman piisamattomuus. Volframiconehead oli onneksi Jerellä parissa perhossa, niimpä hänkin pääsi paikoin pohjan tuntumaan ja sai myös pari kalakontaktia. Itse sain shadilla reilun kolmen kilon hauen. Haukea vapauttaessa oli huomaamattani lukko auennut ja kun pudotin shadin renkaan viereen hauen vapauttamisen ajaksi, nousi ylös enää peruke ilman lukkoa ja shadia.. Siirryin sitten perhokalastukseen kun tuulikaan ei ollut lähellekään edellispäivän tasolla. Sain samalla lime-valkoisella perholla vapamitalla mitattuna ihan mukavan 82-84cm hauen eli neljän kilon tuntumaan. Jokin tälli taisi olla lisäksi. Hauet särkivät perhon epoksipään, pitänee koittaa korjailla ja tehdä pari vedosta lisää kun tuntui kelpaavan.

Lime-valkoinen, toimiva väri tuntui olevan

Koska kalastellessa oli tullut useamminkin tunne, ettei vieheitä meinaa paikoitellen saada millään pohjaan, aloin miettimään omistamani kaikuluotaimen virittelyä renkaaseen. Olen aikanaan ostanut Lowrancen x-4 portable -mallin, jossa on näppärä imukuppikiinnitys anturille. Se on ollut helppo asentaa soutuveneeseen, millä yleensä ollaan Oulun seudulla kalasteltu pikku koneen kera. Yksinkertainenhan se on, mutta oleellisimmat eli vedensyvyys ja lämpötila siitä selviää, ja välillä se erottaa ihan hyvin kalatkin. Pohjassa möllöttävien kanssa on haastavampaa. Hetken ihmettelyn jälkeen puukko käteen ja vanhasta liukurista, vanhasta kahluuvyöstä ja ilmastointiteipistä värkkäsin helposti asennettavan kaiun renkaaseen. Kun se vielä sopivasti mahtui renkaan taskuun kaikkinensa kuljetuksen ajaksi, olin tyytyväinen rumaan, mutta ihan kätevään lopputulokseen. Opiskelijabudjetilla tehty, joskus myöhemmin voi kaunistella.

DIY, niistä mitä kotoa löydät 

Kaikupatentti

Ja pitihän kaikua päästä testaamaan heti seuraavana päivänä. Lähdin iltapistolle taas Kemijoelle. Seitsemän jälkeen pääsin vesille. Tuuli oli puuskittaista liu'uttaen välillä turhan nopeasti rengasta takaisin rantaan. Onneksi oli tyynempiä hetkiä, jotta sain heitellä useammankin heiton virran reunassa. Heti alkuun sain reilun kilon hauen päävirran reunasta. Välillä pari hauenkalastajaa kävi porisuttamassa ja jatkoivat veneellä hetken heittelyn jälkeen ylävirtaan. Kävin parisataa metriä alempana tutkailemassa syvyyksiä ja löytyihän niitä, kun kaiku näytti parhaimmillaan yli 13 metriä vettä. Huomasin toisen ponttoonin vuotavan sen verran, että oli parempi käydä lisäämässä vähän ilmaa, ettei kelluskelut lopu kesken kaiken. Pikku tauon jälkeen palasin virran reunamille. Sainkin ensimmäisellä heitolla noin 85cm laihahkon hauen Daiwan Duckfin shädillä. 

Kemijoessa on joeksi reilusti vettä

Noin 85 senttinen

Sen jälkeen hauenkalastajat palasivat ylävirrasta, heittelivät taas hetken lähelläni ja jatkoivat matkaan alaspäin. Isompia ei ollut heilläkään siiman päässä kuulunut. Vähän ennen yhtätoista illalla, kun suunnittelin jo pois lähtöä, kuului huutoja reilu kilometri alavirrasta päin. Arvelin, että nyt on parempi kala tullut. Ja aamulla Facebook kertoi, että komea 9,7kg hauki sieltä oli noussut. Se on tuo paikanvaihto vähän helpompaa veneellä kuin renkaalla. Valitsemallani paikalla ei sattunut nyt isompi hauki otille (ainakaan mun tarjontaan), vaikka niitä siinäkin takuulla on. Jopa todistetusti, muiden saamina. Komea, ajoittain täysin tyyni ilta asetti kuitenkin mukavat puitteet kellunnalle. Hieman yhdentoista jälkeen pakkasin kamat autoon ja ajelin kotiin. Perhoa ei tullut tällä reissulla heitettyä kuin reilu parikymmentä heittoa.

Kelpaa olla vesillä

Ensi viikolla onkin sitten muutto Enontekiölle eli Hettaan edessä. Siellä pitäisi paiskia töitä syyskuuhun saakka. Eihän se perheelliselle ihanteellista ole olla taas monen sadan kilometrin päässä, mutta pakko on vaan töitä saada ja otettava sieltä mistä saa. Onneksi on mummulat, mihin lapset pääsee kesälomalle. Ajokilometrejä on luvassa, kun toiseen mummulaan kertyy lasten luokse matkaa sitten jo liki 600 km. No, ikävän helpotukseen on iltapistoja kalastuksen merkeissä töiden jälkeen kyllä luvassa. Jospa löytyisi kivoja harjuksen, taimenen, ahvenen ja hauen pyyntipaikkoja. Siikaakin voisin käydä kelluntarenkaalla kokeilemassa kesäkuussa, jos sopiva kohde löytyy.

Koskikalastus on jäänyt nyt täysin unholaan, ja perhoaskit näyttää pahasti vajavaisilta. Saas nähdä missä välissä niitä ehtii täyttämään. Taitaa tämä kesä mennä vähän suppeammalla valikoimalla, eikä uusiin viritelmiin taida kannattaa satsata. Jollei sitten kesän mittaan jotakin ideaa taas keksi.