Taimenkauden päätösreissu Finnmarkiin

Syksyinen tervehdys!

Ruska ja revontulet. Omaa rauhaa. Ruokailevien taimenten kalastusta. Voiko sitä oikeastaan enempää kaivatakaan hyvältä kalastusreissulta? Viime vuosina olen tykästynyt mahdollisuuden saadessani käymään Finnmarkissa taimenta kalastamassa vielä elo-syyskuun vaihteessa, jopa syyskuun puolivälissä. Jokien varsilla ei ole enää ruuhkaa, vaikka toki jokusia hulluja edelleen rannoilla näkee. Suomalaisia pääosin. Kelien viiletessä ruska etenee vauhdilla, alkaen yleensä maaruskasta. Selkeinä öinä on nähnyt lähes poikkeuksetta vähintään jonkinlaisia revontulia, välillä todella upeita. Toki viileät kelit tuovat omat haasteensa ja puolestaan jos on turhan lämmintä, polttiaisia voi olla todellakin haitaksi saakka. "Epäonnistunutta" loppukauden reissua en ole vielä tehnyt. Eikä sellaista tullut nytkään.

Kun elokuun lopun menoihini tuli peruuntumisia, alkoi näyttämään siltä, että Finnmarkiin voisi hyvinkin päästä käymään. Oli jopa kaksikin viikonloppua minkä ympärille rakentaa reissua. Jarin työkuviot mahdollistivat kuitenkin vain jälkimmäisen viikon. Niinpä matkaan lähdettiin elokuun viimeisenä tiistaina heti töiden jälkeen. Petekin oli kiinnostunut lähtemään mukaan, muttei valitettavasti saanut menojaan järkättyä reissun alta pois. Matka eteni pimenevässä illassa kohti rajaa. Lopulta puolen yön tietämillä saavuttiin perille. Käytiin heti moikkaamassa Juhaa hänen leirillä, paikalla oli myös pari Mattia ja yksi toisen Matin kaveri. Siinähän sitten vierähtikin aikaa kuulumisten vaihdossa useampi tunti ja lopun viimein saimme mennä nukkumaan Juhan telttaan. Eipähän tarvinnut alkaa väsyneenä omaa telttaa kasaamaan aamun sarastaessa.

Aamupäivästä aamiaisen jälkeen aloimme virittelemään kalastusvermeitä valmiiksi. Tuuli oli yltynyt aika reippaaksi, ajoittain taivaalla kulki myös synkän näköisiä pilviä. Oli aika ajella ensimmäistä kohdetta kohti. Tovin joutui ottamaan vielä askelta toisen eteen, ennen kuin joki avautui eteemme iltapäivän puolella. Veden korkeus vaikutti sopivalta. Tarjoilin ensi poltteisiin vaaksiaista virran sileisiin osiin, mutta innokkaita noukkijoita ei löytynyt. Niinpä otin streamervavan käyttöön. Ensimmäisestä kosken alusesta ei kuulunut mitään. Hieman ylempää sain kuitenkin ensimmäisen kalakontaktin, kun kymmensenttiseen ylävirtaan heitettyyn kultatinseliin kävi kohtalaisen kokoinen taimen räsäyttämässä. Ei tarttunut. Noh, oli hetkeä aiemmin yksi tärppi hieman alempana reunavirrassa, mutta se oli pieni. Taisipa se siinä ensimmäisen vesikuuronkin ripsauttaa. Kun kaloja ei enempää kuulunut, matkattiin alemmaksi.

Seuraavan kosken niska näytti upealta. Tuulen puuskista huolimatta kävin siihenkin hetken vaaksiaista heittelemässä, ilman tulosta. Kokeilin sitten streamerilla niskan alapuolen kivien ympäristöä ja nielua, mutta kaloja ei kuulunut. Pidin pienen tauon maisemaa ihastellen. Päätin sitten lähteä kokeilemaan alapuolen poolia. Jo heti ensiheitoilla kävi vauras taimen kurkkaamassa perhoa kovan päävirran takana. Olisi voinut olla jopa yli 60cm kala. Hieman hankala siihen oli saada toista onnistunutta heittoa tarjoiltua, milloin kova tuuli haittasi ja milloin päävirta ehti jo vetäistä tinselin vauhtiin. Sain kuitenkin pari tärppiä vielä kovasta virrastakin. Toisen tärpin jälkeen aloin jo ehkä hitusen turhautuneenakin vetämään siimaa sisään uutta heittoa varten, kun päävirrasta pari metriä irti sileästä virrasta tinseliin paukauttikin kala. Ja aivan komea noin 50cm taimen olikin. Hienosti peli auki. 

Peli auki

Kolusin poolin aika tarkoin läpi, miten vain ylsin heittämään. Sain vielä minikokoiseen kultatinseliin pari tärppiä, kunnes hiljeni. En ollut vielä oikein sinut uuden Guideline Bullet 2 -siiman kanssa. Kun olin tottunut kiskomaan Airflon 40+:lla aika helposti +25 metrin siivuja, tuntui seiskaluokan Bulletin kanssa olevan yli 20 metrin heitot jo melko työläitä. Saatika että 10cm tinseli olisi sitten enää nätisti oiennut. Siinä kolutessa huomasin Jarilla olevan virppavavan mutkalla. Menin Jarin luokse ja upean värinen hieman yli 50cm taimenhan sieltä tuli lusikalla. Hienosti peli auki Jarillakin. Jari oli ensin kolunnut virtaa tinselillä, muttei ilmeisesti ollut ihan kalalle saakka yltänyt heittää.

Pikku hiljaa kalasteltiin alaspäin eri koskia. Aina välillä heittelin pinturiakin, mutta sokkoheittely ei ainakaan tuonut minkäänlaista tulosta. Yhden taimenen pintakäynnin näin, mutta oli siihen tuuleen ja aika hankalaan virtaan melkoisen tekemätön paikka. Reilusti alempaa sain reilun 40cm taimenen mini kultatinselillä. Jarilla karkasi ainakin yksi taimen lusikasta ja sai pari pienempää lohdutukseksi. Kun ilta alkoi lähestymään ja nälkäkin kurnia, päätin lähteä kohti iltapäivän aktiivialuetta ja paistella pikaisesti makkarat samalla koskea seuraillen, alkaisiko kaloja näkymään.

Makkarat paistettuani alkoi olosuhteet vaikuttamaan sopivilta. Kävin vielä niskaa koluamassa, nyt sain jopa pienen kontaktinkin. Päätin siirtyä alemmas poolille. Tuulikin esitteli ajoittain rauhoittumisen merkkejä. Sain aika pian pitkällä heitolla päävirran toiselta puolelta minitinseliin kalan lyömään komealla posauksella. Kohta haavin perukasta löytyi toinen noin 50cm taimen, ehkä sentin edellistä pidempi. 

Onhan ne vain kauniita, kuva Jari K

Samoihin aikoihin alkoi taimenia hyppimään virran takana. Ehkä alle minuutin aikana kävi puolen tusinaa taimenta ilmassa. Mutuajot oli päällä. Yksi vähintään 60cm taimen hyppäsi komean kynttilähypyn. Lähellä sitä möyräytti puoliksi ilmassa toinen melkein yhtä suuri. Pari hyvinkin 50cm kalaa näyttäytyi myös heittokantamalla. Kahlasin hieman ylemmäksi kovaan virtaan ja aloin tarjoamaan tinseliä virran takusen kaloille. Melko hankala paikka oli, kova päävirta hankaloitti paljon uittoja. Olisikohan ollut kolmas heitto kun pinnassa posahtaa. No nyt on kala kiinni! Arvelin kalan alkuun suunnilleen samankokoiseksi, mutta toisaalta tärppi tuli sen toiseksi suurimman kohdilta... Aika pian haavi kuitenkin heilahti, onhan se selvästi aiempia suurempi. Komea pulska 56cm taimen. 

Komea mudun ajaja, kuva Jari K

Jari kokeili kaloja myös virpalla, mutta vieheisiin ei kaloilla tuntunut olevan kiinnostusta. Jatkoin poolin perkaamista, mutta yhtään kalojen hyppyä tai posautusta ei enää näkynyt. Illan hämärtyessä Jarilla oli samoilla kohdin parempi kala kiinni, mistä sai oman avauskalansa, mutta irtihän se pääsi. Illan pimetessä kolusimme vielä potentiaalisia paikkoja, mutta kalojen aktiivisuus tuntui hiipuneen. Se oli lyhyt mutta intensiivinen syöntihetki. Sain illan paremmat kalani vartin sisään. Pimeässä tallustelimme otsalamppujen avulla takaisin autolle. Yli 10km lenkki alkoi loppumatkasta jo jaloissakin tuntumaan. Ajeltiin takaisin Juhan telttaan yöpymään, samalla saatiin vaihdella päivän kuulumiset. Toinen Mateista oli nähnyt valtavan kokoisen taimenen hypyn ja sitä olivat sitten jahdanneet itse kukanenkin illan aikana, tuloksetta. Kuitenkin upea 63cm taimen oli tullut Matille tinselillä. Kala oli kuulemma aiemmin reissulla ollut parikin kertaa pinturissa kiinni, nyt tuli ylös saakka. Tällä kertaa virta oli miehistä niin vähissä, ettemme jaksaneet kovin kauaa porinoida, vaan vetäydyimme unten maille.

Kohtalaisen hyvien unien jälkeen pakkailimme kamppeet, söimme tukevan aamiaisen ja lähdimme vaihtamaan paikkaa. Hyvästien jälkeen auton nokka kohti uusia vesiä. Matkalla koitimme käydä tervehtimässä Jaskan porukkaa, olivat lasten kanssa kalareissulla samoilla seuduilla. Sen verran kaukana olivat asuntoautolta, että tyydyttiin heilauttamaan kättä ja jatkoimme matkaa. Toisellakin kohteella vesimäärä vaikutti aika sopivalta, vettä oli hieman normaalia enemmän. Tavoitteeksi asetettiin graavitaimenen saaminen, sitä herkkua teki mieli. Kovin oli vain taimenen syöntihalukkuus heikkoa päivällä. Kokeilin niin nymfejä, pinturia kuin streameriakin tuloksetta. Jari heitti välillä myös virppaa. Kaloista ei kuulunut mitään. Kuin kaivoon olisi heitellyt. Tiedossa kuitenkin oli, että loppukaudesta kala aktivoituu usein iltahämärissä. Välillä oli Masakin käynyt Jaria jututtamassa kaverinsa kanssa, olivat menossa hieman alemmas kalaan. Illan lähestyessä keittelimme kahvit ja paistoimme makkarat. Tauon jälkeen päätin laittaa hieman suuremman mutuperhon siiman päähän. Seitsemän maissa iskikin kala kiinni. Noin 40cm taimen oli oikein sopiva graavikalaksi kahdelle. Tämän kokoluokan kala suolautuu nopeasti. Illan alkaessa hämärtää, alkoi erään kosken niskallakin viimein tapahtumaan. Noin 45cm taimen hyväksyi taas minikokoisen kultatinselini. Toinenkin kävi sitä kurkkaamassa. Illan pimetessä vaihdoin pienehkön mustan streamerin. Sillä sainkin yhden yli 40cm taimenen ja toinen kävi hieman laiskasti räiskäyttämässä perhon luona.

Illan suurin

Keli alkoi muuttua jo kylmäksi ja sormillekin meinasi tulla kylmä. Kun viimein lopettelimme kalastuksen, oli reppujakkarakin jo kuuran peitossa. Tällä erää emme yhyttäneet parempia kaloja. Toisin kuin Masa oli kuulemma alempaa saanut komean 58cm taimenen. Kasasimme leirin auton luokse ja teimme tulet. Oli kevyen iltapalan vuoro. Tuhteja pihvejä paprika-sipuli-valkosipulinyyttien sekä foliopottujen ja pippurituorejuuston kera. Olihan se hyvää. Ruoka vain meinasi jäähtyä äkkiä kelin vuoksi. Hyvin syöneinä kömmimme makuupussien syövereihin.

Iltapalaa tulossa

Herättyämme kasattiin leiri. Oli aika siirtää leiriä vielä kerran. Viimeisessä kohteessamme laitettiin leiri heti valmiiksi, jottei tarvitse sitten pimeällä sen kanssa tolskata. Vähitellen kasailimme välineitä. Ajattelin koluta ensin hieman lähialueita, käydä sitten vähän välipalalla leirillä ja lähteä sitten kauemmaksi ja kalastella pimeään saakka. Mukaan lähti nyt myös itelläni virppavapa streamer- ja pinturivapojen lisäksi. Tuuli oli edelleen hankala, eikä suurempi joki yhtään auttanut asiaa. Lähikopaisu ei tuottanut kuin hauen. Tosin runsaan kävelyn myötä pari kertaa paikatut kahluuhousut alkoivat taas vuotaa, eikä kylmä vesi tuntunut erityisen miellyttävältä. Vaihdoin varahousut, joista oli tiedossa, että tihkuvat hieman sukista. Tauon jälkeen otin sitten tossua toisen eteen. Kosken alta yhytin parikin pienempää taimenta noin 8-9cm tinselilläni, mutteivat tarttuneet. Koska tuuli esti pitkien siivujen heittelyn jopa seiskaluokan vehkeillä, siirryin suosiolla eri paikkaan. Tuulenpuuskien mukana silloin tällöin ripsautti vähän vettäkin. Pohjoistuuli piti kelin edelleen kylmänä.

Kello lähenteli jo seitsemää, kun uittelin tinseliäni aika lähellä olevan virran mukana vapaasti, mutta tuntumaa pitäen. Olin kokeillut erilaisia uittosuuntia ja usein Finnmarkissa toimivia viistätyksiä tuloksetta. Yhtäkkiä siima pysähtyi. Kalahan siellä! Pirteä taimen jumputti alkuun kuin suurehko hauki olisi siiman päässä, jollaiseksi aivan alkuun kalaa luulinkin. Positiiviseksi yllätykseni huomasin, että taimenella oli tinseli aivan suupielessä kiinni ja kala juroi virtaa hyväksi käyttäen poikittain. Hieman tavallista vaikeampi haavittavahan se oli sen vuoksi, mutta pian kala lepäili haavissa. Komea yli 50cm taimen. Tämä sai päätyä illalliseksemme.

Noin 51cm komistus

Muuten alkuilta oli aika vaisua, Jari sai useita harreja kun jaksoi niitä pyytääkin. Suurimmat huitelivat 45cm seutuvilla. Sain tosin itsekin tinselillä muutaman harrin, suurimmat reilusti yli 40cm. Jari siirtyi vähitellen virpan heittoon, kun harrien syöntihalut heikkenivät. Olin kolunnut hetkeä aiemmin yhden oma suosikkikohdan perhoilla ilman minkäänlaista merkkiä kaloista. Päätin kokeilla vaapulla vastarannan virran reunaa, siellä on ollut aiemmin kaloja, kun on hyvissä olosuhteissa päässyt heittämään streameria pitkälle ja jotenkuten yltänyt sinne. Melko pian rouhasikin taimen 12cm violettiin Bomberiin. Heti tunsi kalan olevan hyvän kokoinen. Haavituksen jälkeen kala paljastui liki 55cm komistukseksi.

Bomberiin puraissut

Pikku hiljaa aloin suunnata leiriä kohti, valonrippeitä oli enää jäljellä eikä tarkkaa kalastusta voinut enää toteuttaa. Silti taisi vielä joku tärppi olla Bomberissa. Lopulta laitoin pillit pussiin ja talsin leirille hyvän pintahien kera. Leirimme lähellä olikin Masa kaverinsa kanssa lopettelemassa kalastusta, joten toivottelimme siinä hyvät jatkot ja totesimme todennäköisesti taas ensi kesänä tapaavamme. Heillä oli kotimatka edessä jo huomenna. Iltapalaksi loihdimme leivitettyjä voissa paistettuja taimenfileitä perunamuusin kera. Pakastuvassa yössä jälkiruuaksi maistui rommikaakaot. Selkeä yö tarjoili meille myös kohtalaisen kauniita revontulinäytöksiä. Lopulta maltoimme laittaa nukkumaan. Teltan pinnalla olevat vesipisarat olivat jäässä. 

Revontulinäytöstä kännykällä kuvaten

Viimeisenä kalastuspäivänä halusin satsata myös aamupäivään edes hitusen. Laitoin kellon soimaan ja sain itseni vesille kymmenen seutuvilla. Kolusin lähialueita streamereilla ja heitin myös virppaa. Ei tärppiäkään. Palasin sitten leirille, jossa nautittiin graavitaimenta kahvin kera. Ai että. Kun hymy ei meinannut hyytyä, oli lähdettävä kalaan. Pohdittiin hetki mitä tehtäisiin päivällä, taimen kun tuntui olevan paremmalla otilla illemmalla. Päätettiin käydä hieman eri paikassa harjusta kokeilemassa. Tuuli vaikutti kyllä sen verran rapsakalta, ettei se erityisesti houkutellut lähteä kahlailemaan vuotavilla kahlureilla, kun oletuksena oli ettei kummoista pintomistakaan ole nähtävillä. Perille päästyämme keli vaikutti nihkeältä. Tuuli oli kylmä ja tuuli joen suuntaisesti. Päätettiin kumpikin heittää vain virppaa, vaikka emmin kyllä hetken kasaisinko kuitenkin myös pinturikepin. Piponkin sai kaivaa päähän, sen verran kylmä oli keli. Saimme jokusia harjuksia sieltä täältä, muttei kala selvästikään kummoisella syönnillä ollut. Ylempänä oli kiinnostavan näköinen reunavirta heinäsaarekkeen ja rannan välissä. Heti ensimmäisellä heitolla parempi harri kävi lotossa, muttei tarttunut. Huomasin satunnaisia pintakäyntejä alueella, pinnalla kelluskeli harvassa pieniä tumman siniharmaita päivänkorentoja. Ollapa nyt se pinturikeppi mukana. No yhden pintovan vajaan 40cm harrin sain lotolla huijattua, mutta muut eivät siitä innostuneet. Kylmässä vedessä kahlailu ja tuulessa virpan viskominen ei oikein enää sytyttänyt, joten lähdin autolle päin. Jari tuli kohta perästä. Jarin suurin oli ollut kohtalainen noin 45cm harri.

Loppukauden harrivettä

Ajeltiin suoraan edellispäivän taimenpaikan lähelle autolla. Jaskan porukka oli siellä jo kalastellut aamusta saakka. Suurin taimen oli ollut 40cm paikkeilla ja harri jo ihan komea 48cm. Tosin jobin postina Jaskalla oli mennyt Scottin S4 streamerkeppi poikki. Keiteltiin kahvit ja syötiin vähän välipalaa, jotta jaksamme kalastaa viimeisen illan. Lähdin vähitellen ylöspäin koluten parhaiten tapahtumia antaneita kohtia. Olin laittanut siiman päähän ison yli 15cm tinselin, ajattelin sen houkuttelevan kaloja nyt hakemaan perhoa pinnasta, kun monenlaista muuta olivat ehtineet edellisen vuorokauden aikana näkemään. Edellispäivän tinselikalan seutuvilla kävi kohtalainen kala kurkkaamassa, muttei lyönyt kuitenkaan kiinni. Muutaman metrin kauempaa iski sitten kala. Varsin hoikka 43-44cm taimen ei hirveästi hanttiin laittanut, mutta peli kuitenkin auki tällekin päivälle. Kontrolloitu vapaa uitto tuntui olevan edelleen tällä joella tehokkain tapa tarjoilla perhoa. Toista, paremman kokoista kalaa en saanut enää uudelleen iskemään, vaikka koitin myös virpalla. Tovi myöhemmin hieman ylempänä isoa tinseliä vietiin taas. Komea taimen otti kunnon pintapommilla kiinni aika läheltä rantaa. Hienon rallin päätteeksi haaviin solahti nätin pulska 52cm taimen.

Ison tinselin pettämä

Tyytyväisenä onnistumisiini kalastustahtini rauhoittui reilusti. Seurailin enempi toisten touhuja, vaikka kala tuntui olevan aktiivista. Oskari sai hieman alempaa jonkun paremman taimenen. Välillä kokeilin aina jotakin sopivaa kohtaa nopean setin tinselillä. Ilta hämärtyi nopeasti, mutta muille ei taimenia siiman päähän löytynyt. Jari lähti menemään jo pikku hiljaa autoa kohti virpalla ottikohtia heitellen. Itse päätin koluta vielä edellisillan ottialuetta, mistä sain 54cm vastarannan tuntumasta. Kun olin perhoilla alueen kopaissut, laitoin virpan päähän taas saman Bomberin. Melko pian posauttikin taimen kiinni lähellä vastarantaa. Kolme potkua ja irti! Vaikutti hyvältä kalalta. Muutaman heiton jälkeen kova tärppi hieman ylempänä. Ja taas hieman ylempää löi hyvä kala kiinni, mutta irtosi pari sekunnin jälkeen. No jo on kumma! Mietin hetken, mikä oikein mättää. Oikeastaan muuta syytä en keksinyt kuin sen, että edellisiltana kirrasin jarrun melko tiukalle väsytellessäni ja oman kokemuksen mukaan virpassa saa olla taimenta kalastaessa jarru aika löysällä tartuttamisen helpottamiseksi, kun kuitusiimat ei jousta lainkaan. Toki oli jo melko pimeää ja kala voi helpommin lyödä hieman epätarkasti, mutta se tuntui hassulta kolmesti peräkkäin tapahtuvaksi. No, pikku hiljaa minäkin lähdin alaspäin. Hieman alempana kävi vielä hentosempi tärppi, sitten hiljeni. Kokeilin lopussa Vicken meritaimenlusikkaa/-jerkkiäkin tuloksetta. Jari oli alimmalla ottikohdalla aika lähellä autoa, kun kala otti viimein kiinni. Hoikahko, mutta ihan komea yli 45cm taimen Lotolla antoi Jarillekin hyvän onnistumisen reissun loppuun hiljaisten päivien jälkeen. Siihen lopettelimmekin kalastuksen ja ajelimme leirille syömään. Pakkailimme myös kalavermeet valmiiksi. Aamulla oli kotiin lähdön aika.

Aamu valkeni aiempia päiviä tyynempänä ja tuntui selvästi lämpimämmältäkin. Lämpöasteitakin oli melkein tuplat edellispäivään verrattuna. Aamupesulla käydessämme keli vaikutti oikeasti "kalakeliltä", pintomisiakin olisi saattanut olla luvassa. Totta kai. Noh, pitäähän sitä jotain jäädä hampaan koloon onnistuneen reissun lopussakin. Kalastelin reissussa kuitenkin pari kolme tuntia pintureilla ilman tärppiäkään. Toki pupilla olisi voinut jonkun kalan saada illalla, kun muutamia sitkeitä vesiperhosia edelleen lenteli. Ei vain malttanut, kun en nähnyt parempien kalojen pupien perään olevan lainkaan. Harjuksia ja pari pienempää taimenta kyllä näkyi pinnassa parina iltana, mutta hyvin satunnaisesti. Pitkä kotimatka sujui kuitenkin aika rattoisasti mukavan reissun jälkeen ja toki uusia reissuja suunnitellessa. Oli hienoa päästä edes hetkeksi aktiivista syövää kalaa jahtaamaan ja jopa onnistua siinä, vaikkakin kesemmällä parhaat hetket ovat aivan eri luokkaa, kun olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kalamäärät ovat noilla seuduilla kuitenkin niin runsaat, ettei sitä ymmärrä ennen kuin ensimmäisen kerran näkee pinnan kunnolla "poreilevan" kaloista. Toisena hetkenä taas tuntuu siltä kuin kaivoon heittelisi. Eiköhän sitä ensi kesänä taas suunnata Finnmarkkiin päin.

Oli kauniita ja tyyniäkin hetkiä

Tuollaiseen reissuun oli mukava lopettaa koskikalastuskausi. Päiviä kertyi aiempia vuosia vähemmän, mutta mukavia onnistumisiakin tuli. Oikeastaan vain harjuksen kalastus tuotti pettymyksen. Nyt katseet suuntautuvatkin sitten taas hauen kalastukseen. Kävinkin reissun jälkeen jo yhden illan pyytämässä. Heitin jopa perhoakin tunteroisen, mutta lopun viimein isot tulivat vieheillä. Ja suurin taas upea 116cm. Jaskan kanssa oli kyllä puhetta, että käydään ihan perhollakin haukea vielä joku reissu pyytämässä. Pari haukiperhoa tuli sidottua, mutta askiin katsottuani on tullut tunne, että sitä puolta pitäisi kovasti jaksaa uudistaa. 

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Pohjois-Ruotsin reissu 15.-23.7.22

 Terve!

Heinäkuun puolivälissä koitti kesän odotettu kunnon kalareissu. Suunnittelut olivat jääneet kevään veneprojektin ja alkukesän kiireiden myötä todella vähiin, mutta Jarin kanssa päästiin yksimielisyyteen siitä, että nyt mennään Ruotsin puolelle. Ja että nyt otetaan taas muutaman vuoden tauon jälkeen vaellus ja irti puhelimista, somesta ja muusta hömpötyksestä. Lopulta lyötiin lukkoon suunnitelma, että ensin palataan Kiirunan suuntaan seitsemän vuoden takaiselle "harriparatiisille", jossa on valtavat määrät harjusta ja edellisreissulla jäi tunne, että sieltä voi löytyä aivan mitä tahansa. Ja olihan jo edellisreissun suurin mukavat 54cm. Loppureissu kalasteltaisiin sitten taimen mielessä teiden läheisyydessä. Reissun lähestyessä sääennusteet saivat aikaan huolia, vettä oli luvassa, ja reilusti. Virtaamaennusteet povailivat jopa tulvakorkeuksia. Mietittiinkin loppuun saakka vielä sitä, tehdäänkö vaellus reissun alussa vai lopussa. Kun sademäärät näyttivät siedettäviltä reissun alussa, ajateltiin hoitaa vaellus heti alkuun pois alta, saatettaisiin myös ehtiä kalastaa inhimillisemmillä vedenkorkeuksilla edes hetken aikaa.

Niin lähdettiin liikkeelle perjantaiaamuna. Matka oli pitkähkö ja välin kauppa- ja ruokailupysähdykset venyttivät matka-aikaa. Loppuviimein päästiin päätösparkkiin ja alettiin laittamaan rinkat kantokuntoon. Sopivasti kännykkäkentätkin olivat jo hävinneet. Lähdettiin vaeltamaan hieman seitsemän jälkeen Ruotsin aikaa. Luvassa oli monenlaista maastoa, osin helppoa ja paikoin hieman hankalampaa. Vettä oli sadellut edellisyönä reilusti, mikä hieman mietitytti, kuinka pehmeiksi märimmät osuudet ovat jo menneet. Pideltiin juomataukoja aina tunnin välein. Hiki virtasi, mutta matka jatkui kohtuudella. Ajatuksena oli saapua jokivarteen hieman edelliskertaa ylemmäksi, jotta oltaisiin lähempänä määränpäätä. Kompassin suunta oli sen mukaisesti otettu. Koitettiinkin vetää ylempänä hieman enemmän viistoon kohti ylävirtaa, kun koskien kohinat alkoivat kantautua korviin. Lopulta päätettiin vetäistä jokivarteen ja vaeltaa loppumatka rantoja pitkin edelliskerran tapaan. Pettymys oli melkoinen, kun huomattiin tulleemme täsmälleen samaan kohtaan kuin edelliskerralla. Matkaa olisi vielä lähes neljä kilometriä, ja jaloissa ja harteissa alkoi jo painaa. Positiivista oli, että vedenkorkeus ei vielä näyttänyt pahalta, toki hieman edelliskertaa enemmän sitä jo oli. Pidettiin vähän taukoa ja kasattiin itsemme loppuetapille. Ranta oli ihmeen huonokulkuista, pitkää heinää ja pajukkoa, tympeitä koloja siellä täällä missä oli vettä niin, ettei vaelluskengillä voinut harkitakaan moisiin astumista. Edelliskerran muistikuva oli, että ranta olisi ollut pääosin ok, paikoin huonokulkuista. Luultavasti heinä oli hieman pidempää tällä kertaa ja runsaat sateet olivat tehneet paljon lammikoita, mitä ei edelliskerralla ollut. Tunteroisen jälkeen Jari puhalsi jo raskaasti ja alkoi empimään, että noinkohan pääsee edes perille saakka. Itelläkin alkoi jo painaa. Annoin vaellussauvat Jarille loppumatkalle, niin saa vähän keventää askelia kun pitää koko ajan harppoa ja kierrellä. Lähdin menemään hieman edeltä käsin ja koitin muistella jokea, missä leiripaikka odottaa. Muisti oli tehnyt tepposia ja matka oli selvästi pidempi mitä viimeisellä tauolla muistelin. Viimeiset sadat metrit olivat jo melkoisen työläitä, kunnes viimein tuttu kohta näkyi. Yli viiden tunnin vaelluksen jälkeen sain viimein laskea rinkan selästäni ja nappasin pari riviä suklaata ensi hätään, että saan energiaa. Viimein Jarikin saapui kohdalle rantaa pitkin ja laski rinkan selästään. Jari ei alkuun edes hoksannut, että oltiin jo perillä, vaan kuvitteli matkaa olevan vielä muutaman sata metriä. Mielellään jäi kyllä siihen kohti leirin laittoon.

Vedenkorkeus tuloyönä

Kasailtiin teltta ja nukkumavälineet. Totesin itse heti, että kalalle ei kyllä enää virtaa ole, vaan nakkelen hitusen nymfisettiä leirin kohdilla vaelluskengät jalassa ja ryhdyn sitten tulistelemaan. Jari kasasi virppasetin ja viskoi lippaa. Harriahan löytyi heti tutuista kohdista vaikka kuinka paljon. Koukuttelin varmaan kolmisenkymmentä harria pieneltä matkalta, suurin oli aivan ok kokoinen, jonka silloin arvioin noin 47cm kalaksi, mutta jälkeenpäin silmän kalibroiduttua totesin sen olleen varmaankin aika liki 50cm. Tulisteltiin sitten vielä parisen tuntia. Mukava oli nautiskella kun oli kuivaa, seuraavalle päivälle oli luvattu sadetta. Taidettiin me nauttia lämpimät rommikaakaotkin.

Aika lailla sillä hetkellä, kun laitettiin nukkumaan, alkoi satelemaan. Ja sitä sadetta sitten riittikin. Nousin ylös kun sade oli vain pientä tihkua ja virittelin tarpin, jotta saadaan kamppeita pidettyä kuivana ja ripustella myös kuivamaan. Ja onpahan ruuanlaittosuojaa sadepäiville. Laiteltiinkin aamupala sateen suojassa kun sade taas yltyi. Jalat ja hartiat olivat niin jumissa vaelluksesta, ettei tänä päivänä ollut asiaa kovinkaan kauas. Etenkin jalkapohjat kipuilivat ja kramppasivat jatkuvasti. Koluttiin ensin muutama tunti aivan lähimpiä alueita ylävirtaan ja lähdettiin sitten ruuan laittoon. Ilta kalasteltiin sitten alavirran puolta. Vesi oli selvästi koko ajan nousussa, mutta harri oli kyllä hyvällä syönnillä ja sitä saatiin paljon. Isot kalat tuntuivat olevan nyt melko tiukassa. Suurin oli sentään 50cm ja muutamia saatiin sinne 45-46cm nurkille, mutta edelliskertaan nähden vielä harvemmassa oli suuret harrit. Sellaista 37-40cm kalaa kyllä tuli valtavasti. 

Reissun suurin pinkkikuulaisella Hares Earilla

Kovin myöhäiseen ei virtaa riittänyt ja kun vettä satoi käytännössä tauotta, oli takin hihansuusta imeytynyt kosteus ylöspäin kastellen paidat kyynärpäitä myöten, taisipa olla hieman hartioiden kohdaltakin läpi päässyt. Jari luovutti jo hieman aiemmin, mutta aika pian lähdin itse perässä kohti telttaa. Nukkumaan suunnattiin suoriltaan kevyen iltapalan perään, kamppeita ripusteltiin narulle kuivamaan, mutta kun ilmankosteus oli varmaan aika lailla 100%, oli kuivumista turha odotella ennen tuulia ja poutaisempaa säätä.

Leiri. Tarpin alla riitti pyykkinarulla kuivatettavaa

Kun heräiltiin, oli keli onneksi kirkastunut. Kamppeetkin olivat alkaneet kuivumaan. Vesi oli jatkanut selvää nousuaan ja kalastus muuttui koko ajan työläämmäksi. Päätin onkia ruokakalat heti alkuun ja laitoin kuulapäisen ministreamerin siiman päähän. Ylävirtaheitoin vajotellen ruokalat tulivatkin hetkessä, sellaiset sopivat 46cm ja 42cm harrit. Suuremman mahasta löytyikin kolme mutua ja iso larva. Pienempi oli keskittynyt pohjaruokailuun, mutta pari kellanoliivia pupaa löytyi myös. Osa kaloista oli siirtynyt jo aivan rantavirtaan ja sain kaloja 30cm päässä rannasta. Suurin otti pidemmän peilin alapäästä, tyypillisestä harrin paikasta.

Ruokakalat

Syönnösnäyte

Lähdettiin sitten jatkamaan alavirran paikkojen koluamista. Ajatus oli mennä suoraan sinne, mihin illalla lopeteltiin, mutta alapuolen lähipooli oli niin houkuttelevan näköinen, että päätin koluta sen nyt huolella ministreamerilla. Illalla tuli vain osin koluttua nymfeillä. Harriahan tuli sitten siitä poolista kymmenittäin, muutama jo aivan mukavia 45-46cm tuntumaan. Kolusin myös läheisen virran reunan, mistä illalla tuli se 50cm, mutta siitä ei muita isoja löytynyt. Kävelin sitten Jarin luokse alavirtaan. Siellä oli kuulemma ollut aika hiljaista ja Jari oli jo matkalla edelliskerran ottialueelle hieman ylöspäin. Päätin kuitenkin koluta sen kohdan poolin, josta edelliskerralla tuli mm yksi pulska kiloharri. Aika pian sainkin siitä pari reilusti yli 40cm kalaa ja hieman myöhemmin ihan mukavan 48cm urosharrin, jolla oli kokoisekseen upean kokoinen selkäevä. Pari vauraan oloista kalaa myös karkuutin. Hieman alempaa löysin vielä reunavirran, jossa oli aivan pienellä alueella ihmeen paljon kalaa. Mietin kyllä, että tuliko osa kaloista jo kahdesti, kun vavan mittaisella siimalla nymfaillen sain liki 15 harria samasta pikkukuopasta. Suurimmat taisi lähennellä 45cm.

Komealla purjeella varustettu

Lopeteltiin kalastus jo yhdeksän maissa ja lähdettiin ruuanlaittoon. Kyllähän ne leivitetyt voissa paistetut harrifileet muusin kera maistuivat mahtavalle kalastuspäivän päätteeksi. Ja kun oli taas kuivaa, niin innostuttiin tulistelemaan useampi tunti, parit rommikaakaot välillä nauttien. Aivan rannan tuntumasta löydetyt, jäiden kuorimat "kelottuneet" pajut paloivat mukavan helposti märkienkin päivien jälkeen. Jari kuivatteli märkiä hihansuita ja onnistui hieman käräyttämään yhden paidan kangastakin. Vesi virtasi jo pitkällä rantaheinikossa. Ja oli jokivesi viilennytkin useita asteita vedennousun myötä.

Illalla sovittiin, että aamupalaksi pidetään lättykestit. Siinähän aika vierähtikin kun lätyt paisteltiin ja nautittiin tukeva aamiainen. Mietittiin päivän strategiaa ja yhdessä tuumin oltiin sitä mieltä, että alunperin ajatuksena ollut visiitti ylempänä virtaavalle eri joelle saatiin unohtaa, vaellus painoi vieläkin sen verran jaloissa. Ehdotin, että kolutaan nyt huolella yläpuolen poolit ja järveltä tuleva niska, koska ne kuitenkin vaikuttavat eniten suurharripaikoilta, vaikkei niistä edelliskerralla löydettykään kuin yksi 51cm harri.

Lättykestit

Ja ei muuta kuin kalalle. Jari heitteli pooleissa virppaa ja kuulapäätinseliä, itse koitin pääosin pintureilla, mutta välillä vaihdoin ministreameria siiman päähän. Liekö alati nouseva vesi vaikuttanut, mutta kyllähän pintureihin nousevat kalat olivat tiukassa. Niskalla näin pari pintakäyntiä heittokantamalla ja sainkin molemmat heti ongittua. Suurempi oli ehkä 42cm.

Kivaa pinturiniskaa

Jari koukutti pienellä Rapalalla ison tukun harreja, mutta suurimmat olivat sitä 45-47cm luokkaa. Itsekin kävin vielä koluamassa ministreamerilla paria poolia ja sain pari parempaa sinne 45-46cm haarukkaan. Isoista ei vain näkynyt evääkään. Lähdettiin puoli kymmenen maissa kävelemään leirille ja kysyin sitten Jarilta, että olisiko tämä reissu tässä ja otettaisiinko syönnin perään pieni hiki pintaan vaelluksen merkeissä. Jari oli samaa mieltä, että näin tehdään. 

Vedenkorkeus lähtiessä

Niinpä pakkailtiin kamppeet, syötiin ja hyvästeltiin tulviva joki viimeistä kertaa puolilta öin. Sen verran lähistö oli märkää, että lähdettiin liikkeelle kahlureissa. Suunta oli suorin reitti autolle, vaikka välissä olikin korkeampi tunturi. Tarkoituksena vaihtaa vaelluskamppeet päälle märän osuuden jälkeen. Ensimmäinen tunti vedettiin kahlureilla, pidettiin sitten puolen tunnin paussi kun vaihdettiin kamppeet ja rinkkaa piti vähän uudelleen järjestellä. Kiipeäminen otti kyllä hieman koville, mutta maasto oli muuten selvästi mukavampaa kuin tuloreitti. Vettä alkoi satamaan ennen puoliväliä ja satoi koko loppumatkan. Saatiin kuitenkin ihastella komeita näköaloja läheltä tunturin lakea, josta näkyi jopa leiripaikan tuntumaan saakka.

Aamuyön nouseva aurinko vesisateessa

Autolla oltiin lopulta puoli viiden maissa, eli puolen tunnin tauosta huolimatta yli puoli tuntia nopeampi reitti, vaikka rinnettä piisasi jonkin verran. Ja tuli se matka kyllä muutenkin helpommin. Ajeltiin autolla erään pikkujoen varteen ja laitettiin siihen teltta pystyyn. Lopuksi käytiin kohtalaisen raikkaassa jokivedessä pesulla vesisateella. Kyllä virkisti.

Kun nukkumaanmeno oli vierähtänyt reilusti aamuun, laitoin kellon herättämään, että ehdittäisiin vetäistä autolla reilu siirtymä kohti taimenpaikkoja. Kun vedet olivat Kiirunan suunnilla kauttaaltaan korkealla, tuntui fiksultakin päätökseltä istahtaa useaksi tunniksi autoon ja ajella selvästi etelämmäs. Koitettiin hetki kuivatella kamppeitakin kun oli poutaisempaa, mutta totta kai juuri ennen lähtöä vettä alkoi taas satamaan, eikä saatu telttaa kuivaksi. Autossa istumista riittikin sitten reilusti. Vetäistiin alkuun viiden tunnin sessio ilman sen kummempaa pysähtymistä, kunnes käytiin syömässä. Ajeltiin vielä reilu tunti, ennen kuin viimein saavuttiin perille kellon lähennellessä jo ilta yhtätoista. Ajatuksena oli jahdata nousevia suurtaimenia edellisvuoden paikoilla. Laitettiin leiri pystyyn ja viriteltiin kamppeet rauhassa. Kello oli jo puolen yön tuntumassa kun marssin koskelle. Jari jäi vielä laittelemaan kamppeita ja tuli tovin myöhemmin. Kun reissuväsymystä oli hieman päällä, otin mukaan virpan ja streamerkepin. Koskella joutui paikoin viskomaan pitkää heittoa, eikä muutamia hyviä kohtia yllä millään perhovavalla edes koluamaan. Kalastelinkin siten, että kokeilin alkuun ottikohdat parilla eri streamerilla ja sitten parilla vieheellä ennen paikan vaihtoa. Virpassa oli yksi todennäköinen parempi tärppi, kun ei se oikein kiveltäkään tuntunut, mutta muuten oli hiljaista lukuun ottamatta muutamaa pikkutaimenta. Lopetin kalastuksen hieman Jaria aiemmin ja lähdin telttaa kohti. Matkalla napsin muutaman kuvan auringon noustessa taivaalle.

Rauhallista. Myös kalojen suhteen

Aika hyvin nukutun yön jälkeen oli suunnitteilla lähteä harrin pyyntiin. Laitoin siksi kellon herättämään, että ehdittäisiin jo alkuiltapäivästä kohteelle mahdollisten päikkärikuoriutumisten vuoksi. Kohtalaisen ripeästi saatiinkin aamutoimet tehtyä. Leveään virtaan varustauduin pinturikepillä ja virpalla, johon oli ajatus tehdä perinteinen perholitka. Sillä pystyisi koluamaan sitten niitä alueita mihin perhovavalla ei mitenkään yllä. Parin kilometrin tallailun jälkeen olimme vihdoin perillä. Tuuli sattui juuri ikävästi alavirran puolelta ja rikkoi veden pintaa niin, ettei pintovia kaloja näkynyt lainkaan. Ei kyllä hyönteisiäkään juuri nimeksikään. Sokkoheittelyllä ei kovin kummoisia tuloksia tullut, joten tyynempiä hetkiä odotellessa aloin perkaamaan litkalla kauempia alueita. Tiukassa olivat harrit, mutta likempänä alapuolen niskaa löytyi jonkin verran aktiivisia kaloja. Näkyipä siellä yksi taimenen pintakäyntikin. Viimein sain pulskan 48cm harrin vaaksiaisella perholitkalla, sekä aika pian perään pari senttiä pienemmän streaking caddiksellä.

Pulska 48cm

Yleisesti ottaen alempana toimi perus caddis varsin hyvin, mutta rauhallisemmalla virta-alueella suuret vaaksiainen ja streaking caddis olivat harvoja perhoja, jotka edes hitusen kiinnostivat. Suuria harreja ei kyllä tällä kertaa näkynyt. Alkuillasta Jarilla nousi sitten hieman yllättäen aika mukavan kokoinen taimen vaaksiaiseen lähellä niskaa. Jarin harmiksi ehkä jopa yli 50cm taimen karkasi parin potkun jälkeen. Vaikka illaksi tyyntyikin, ei pintovia harreja vaan ilmestynyt. Aivan niskan luona oli selvästi aktiivisempaa kalaa, joten todennäköisesti jotain vesiperhosta kuoriutui. Paikallinen saapui illalla kumiveneellä keskelle niskaa ja saikin sieltä muutamia mukavan oloisia harreja, mutta nekin olivat niin kaukana, etten tahtonut edes litkalla yltää niin kauas. Hieman pettyneinä lähdimme teltalle ruuan laittoon. Hyvää harrinkalastusta ei tällä kertaa meidän reissulle tarjottu, loppureissu menee täysin taimenen pyynnissä. Siis erityisesti pintaperhokalastustahan sitä aina toivoo, mikään ei ole niin mukavaa harrin pyyntiä, kuin isot pintovat harrit ja niiden jahtaaminen pintaperholla.

Myöhäisen päivällisen jälkeen suunnattiin taas lähemmälle koskelle taimenjahtiin. Paikalla oli tuttu mies, paikallinen jonka kanssa tuli edellisvuoden reissulla pariinkin kertaan poristua. Hetken kuulumisten vaihdon jälkeen suunnattiin kalalle. Kalantulo oli kuulemma ollut nyt viime päivät todella nihkeää. Lähellä sijaitsevalta toiselta koskelta mies oli kuitenkin saanut hiljattain upean 6kg taimenen. Reilun tunteroisen kolusin taas parhaita paikkoja ilman kalakontaktia. Päätin sitten lähteä pienelle tauolle nuotioimaan ja samaan aikaan paikallinen mieskin lopetteli kalastusta. Siinä sitten vaihdettiinkin kuulumisia varmaan toista tuntia ja esiteltiinkin toisemme. Gunnar esitteli kalakuviaan edellisvuosilta ja keskusteltiin myös muista lähialueen paikoista. Valtavia taimenia on kyllä niiltä seuduilta saatu. Mistä oli tullut 90cm ja missä oli 10kg raja mennyt rikki. Gunnarillakin oli joskus ollut joitakin sukellusveneitä kiinni, mutta aivan niin suuria ei ollut ylös saakka tullut. Lopulta Gunnar lähti nukkumaan ja me palattiin vielä kalalle. Jaria tosin väsytti jo sen verran, ettei jaksanut enää kovin kauaa kalastaa, vaan lähti nukkumaan. Kävin läpi vielä parilla streamerilla ja parilla uistimella ottialueita, mutta kaloista ei näkynyt merkkiäkään. Tulistelin vielä tovin aikaa, kunnes lähdin itsekin nukkumaan. Pikkutaimenia kummempaa ei tänäkään yönä kuulunut.

Kanadanhanhiakin näkyi, vaikkei olla Kanadassa

Kun heräiltiin, pakkailtiin leiri pois ja syötiin aamiainen. Oli aika viimeiselle siirtymälle. Käytiin tutkimassa vielä hieman erästä lähialueen koskea ja sitten tehtiin kaupassa täydennysostokset loppureissulle. Päätettiin varata mökki viimeiselle kohteelle, jotta saataisiin viimein kamppeet kuivaksi ja kyllähän suihku ja kunnon sänkykin jo kiehtoi. Mökin ympärys täyttyi nopeasti kuivumaan levitetyillä kamppeilla ja ohikulkijoilla riitti ihmeteltävää. Eräs suomalainen kävi myös juttusilla ja kehui saaneensa muuan vuosi sitten hurjan 87cm taimenen lähikoskelta. Oma 71cm ennätys kalpeni kummasti, tosin tiesin kyllä siellä uivan suuriakin mörköjä. Suihkun ja kunnon päivällisen perään sai hieman kasailla itseään kalalle, vaikka intoa olikin. Jari päätti ottaa pienet päiväunet, että jaksaisi sitten yölläkin kalastaa.

Kasailin pelkän streamervavan matkaan. Tuuli haittasi jonkin verran pitkien heittojen heittämistä illan aikana, joita kohteella tarvitsee muutamin paikoin. Muita kalastajia oli ihmeellisen vähän normaalitilanteeseen nähden. Kolusin itselle tuttuja paikkoja ja sainkin pari yli 40cm taimenta, mutta suurista ei kuulunut mitään. Olin suunnitellut meneväni juuri kosken alle, kun sinne ehätti pari kalastajaa. Seurailin hetken heidän touhujaan ja toinen näytti saavan ensimmäisellä heitolla haavittavan kalan. Siellä oli selvästi hieman aktiivistakin kalaa. Tämä koskihan oli taas normaalia syövän kalan kalastusta, eikä nousutaimenten jahtaamista kuten edellinen kohde. Kello ehätti jo yön puolelle, eikä mainittavaa ollut vielä tullut. Jarin kanssa vaihdettiin kuulumisia, hiljaista oli ollut. Päätin lähteä niskaa päin, siellä en ollut nähnyt muita kalastajia. Matkalla yhytin kalastajakaksikon, jotka paljastuivat suomalaisiksi ja toinen vielä sopivasti Oulusta. Oli mukava vaihtaa ajatuksia suomeksi ja vieläpä osaavien saamamiesten kanssa. Molemmille kohde oli tuttu ja toinen oli käynyt useasti. Yli 60cm kaloja oli tullut edellisreissuilla reilusti, mutta 70cm oli vielä rikkomatta. Pitkän tovin tarinoituamme päätin viimein mennä niskalle. Laskin ensin lyhyemmän laskun heittäen "siikajäljitelmää", jonka yläpuolella oli paino. Mitään ei kuulunut, mutta oli kuitenkin sellainen tunne, että kalaa voisi kyllä tästä löytää. Kello oli varmaankin puoli kahden seutuvilla. Päätin tehdä pidemmän laskun isolla noin 15cm mustalla roikaleella, edelleen painon kera jotta sain vajoteltua perhoa hieman syvemmälle. Viimein niskaa lähestyessäni siima yhtäkkiä kiristyi vajottelun lopussa. Vastaiskun jälkeen kala ampaisi heti 10m spurtin. Tiesin nyt olevan parempi kala siiman päässä. Vedin seiskaluokan vavalla kovaa painetta heti kalan pysähdyttyä ja kelasin kalan lähelleni, kunnes kala päätti palata lähtöpaikkaan noin 15 metrin päähän kovan spurtin kera. Taas välittömästi kovalla paineella kala lähelle, mutta kala palasi uudelleen lähtökuoppaan kovaa vauhtia. Seuraava spurtti oli enää viisimetrinen ja sitten haavi heilahti. Kovalla paineella väsytys oli lyhyt. Haavissa lepäsi sitten upea liki kirkas 67cm taimen. Hoikahko, mutta oli riski kala. Nappasin pikaisesti pari kuvaa ja vapautin kalan.

Upean kirkas 67cm

Tämän jälkeen fiilistelin tovin aikaa, eikä oikein heittäminen innostanut. Istuskelin tovin kivellä koskea ihmetellen. Kävin pikaisesti koluamassa yhden peilin ja lähdin sitten alaspäin. Jari oli lopetellut kalastuksen ennen kahta ja oli jo mökillä. Suomalaiskaksikko oli kosken alla ja toinen tulikin porinoille, kun kuuli niskalta löytyneen paremman kalan. Tovin jälkeen tuli toinenkin ja siinä taas vierähti aikaa turinoidessa. Sellaisia mukavia 50-55cm kaloja oli löytynyt illan/yön mittaan useampia, mutta yhtä kovaa tälliä lukuun ottamatta isompia ei ollut kuulunut. Toinen viskoi kaksikätisellä ja ylsi hieman laajempaa aluetta ronkkimaan, mikä myös auttoi kalan saannissa. Osaamisen lisäksi. Seurailin vielä hetken heidän touhujaan ja lähdin toviksi seuraamaan yleisurheilun MM-kisoja ennen kuin maltoin nukkumaan kuuden jälkeen.

Seuraavana päivänä ei ollut hirveä kiire koskelle. Iltapäivästä tuli käytyä muutama tunti ja sainkin komean pullean noin 55cm kalan kaukaa loppuliu'usta Golden shinerilla. Pari 40cm päälle löytyi myös kovemmasta koskesta. Mukana oli myös nymfikeppi, jolla harrastin streamernymfausta painostreamereilla. Sillä sainkin parhaat kontaktit, mutta perhomenekkiä tuli muutaman streamerin kera. Ahvenet kelpasivat tinseleitä paremmin.

Pulska 55cm Golden Shinerilla

Syönnin jälkeen oli viimeisen illan ja yön kalastelut. Kala ei tuntunut alkavan missään vaiheessa aktivoitumaan ja kalastus oli todella nihkeää. Paremmista kaloista ei tullut varmoja havaintoja, niskalla oli yksi kohtuullinen tärppi. Jari lähti mökille jo varmaankin yhden jälkeen, itsekin lopettelin ennen neljää ja seurailin taas tovin kisoja ennen nukkumaanmenoa. Aamulla kello herätteli hyvissä ajoin pakkailuille, aamiaisen jälkeen oli kotimatkan aika.

Sellainen oli tämän kesäinen päämatka. Kahdeksan yön reissu sujui vaihtelevin kokemuksin. Vaellus oli rankka, vuosien aikana on fyysinen kunto heikentynyt ja vaivat tuovat omat haasteensa. Todettiinkin, ettei meistä ole noin pitkille vaellusmatkoille enää, jollei kunto kohene. Joka tapauksessa sille joelle tuskin tulee enää palattua, vaikka se yläpuolinen joki kiinnostaisi kovasti. Sateita riitti reissulla, mikä aina vaikuttaa viihtyvyyteen. Loppureissun mökkivaraus oli hyvä ratkaisu ja piristi loppureissua. Upea taimenhan toki kruunasi reissun. Jarilla oli harmillisen nihkeä reissu taimenten suhteen, se pinturitaimen olisi ollut kova juttu kun olisi ylös tullut. Mukavintahan reissaaminen on silloin, kun kaikki onnistuu kalarintamalla. Harria saatiin tosiaan paljon, mutta koko oli pettymys kun edelliskerta antoi odottaa parempaa. Lieköhän jo liian runsas kanta ja isot ovat entistä harvemmassa? Joka tapauksessa reissulla sai mukavasti akut ladattua ja perusarjen puurtamista jaksaa taas. Niin, osa kuvista on hieman epätarkkoja. Ostin sellaisen vedenpitävän pussukan kännykälle, joka roikkui kaulassa ja pystyi näppärästi napsimaan kuvia kastelematta puhelinta. Aivan näppärä laite, mutta toki vie kuvista laatua melkoisesti kun ei aina tarkenna kunnolla. 

Loppukesälle olisi haaveissa vielä päästä käymään Finnmarkissa, mutta ainoa mahdollinen ajankohta lienee syyskuun alku. Katsotaan onnistuuko reissu vai siirtyykö taas ensi vuoteen. Kyllähän niitä pupakalastushetkiä on jo kova ikävä, mitä Finnmark parhaimmillaan tarjoaa. Elokuun lopulla saattaa olla edessä myös käynti Kuhmossa.

Nyt tässä on edessä jokusia hauenkalastusreissuja. Perjantaina kävinkin pitkästä aikaa "kotijoella" hauen perässä ja sainkin mm. upean 115cm hauen. Heinäkuinen parin yön reissu Kemijoelle palkitsi upealla 120cm 12kg hauella. Kyllä niistä vähän korviketta saa näitä taimenreissuja odotellessa, vaikkakin mieluiten sitä kesät viettäisi taimenkoskien varrella. Siellä sielu lepää ja mies nauttii täysin rinnoin.

Taimenten perään Keski-Suomeen

 Tervehdys!

Juhannuksen jälkeen odotti kesäkalastukseni Suomen kohokohta. Jo tammikuussa oli varattu luvat Konnevedelle. Lisäksi lähdin itselleni oudomman kalastusporukan matkaan, vaikkakin järjestelijän Jannen tunnenkin. Myös Heikin olen muutaman kerran tavannut vuosia sitten. Kenenkään kanssa en ollut kuitenkaan aiemmin kalastanut. Lämpenevät vedet aiheuttivat vielä oman jännitysnäytelmän, mutta olimme tällä kertaa viimeiset jotka kalaan vielä pääsivät. Viime vuonna yritimme vastaavaa reissua, mutta kosket menivät kiinni ennen reissuamme ja avattiin päivä pari reissumme jälkeen. Sovittiin treffit ruokapöydän ääreen Konnevedelle jonka jälkeen suuntasimme ensimmäiselle koskelle. Kilpakalastajat Heikki ja Janne olivat mestareita myös välineiden virittelemisessä ja Heikki lähti suuntaamaan koskelle, kun itse virittelin vasta ensimmäisiä vehkeitä käyttökuntoon. Toki oma valmistautuminen oli ollut hieman vaillinainen edellispäivän rengasrikkojen, perämoottorin remontin ym. ylimääräisyyksien vuoksi ja paikalla piti tehdä mm. perukkeet uusiksi kaikkiin vapoihin. Mukaan otin streamer-, pinturi- ja nymfisetit. Kun pääsin viimein koskelle puolisen tuntia Heikin perään, oli rannalla jo kuvaussessiot menossa. Heti oli reissun ensimmäinen 60cm taimen löytynyt. Mitenpä muutenkaan maailmanmestari kalastustaan aloittaisi. Seurailin tovin muiden kalastelua tutustellen koskeen ja pian Jannekin sai komean 55cm taimenen. PT-nymfi vaikutti olevan ottava perho iltapäivän helteessä. Heikki narutteli kaloja sieltä täältä ja saikin pariin tuntiin useita, seuraavaksi suurin taisi olla noin 55cm. Atte nymfaili hieman rauhallisempaa virtaa ja sai useita harjuksia, suurin komea 47cm. Pikkuhiljaa lämmittelin itseänikin kalastuksen pariin, mutta mitään erityistä en siiman päähäni saanut. Kalastin aika paljon surffilaudalla, jossa kävikin illempana useita kaloja kurkkimassa ja osa otti paremmin kiinnikin, mutta reilu virtaama vaikeutti tartuttamista ylävirtaheitoissa. Suurin kurkkaajista olisi kyllä ollut jo komea, mutta muuten lähinnä 35-50cm kaloja. Vettä oli siis jonkin verran tavanomaista enemmän, mikä toi oman haasteensa kalastukselle ja erityisesti kahlaamiselle. Heikki narutti vielä mm. 50cm harjuksen nymfeillään. Itsellä alkusession suurin taimen oli 40cm luokkaa, mutta komeimmat kalat lienee parin kilon lahna ja puolen kilon siika. 

Janne lähti mökille ruuan tekoon seitsemän jälkeen. Aika pian nälkäiset kalamiehet kokoontuivatkin herkullisten burgereiden ääreen. Hieman sai pakottaa itseään liikkeelle tuhdin aterian jälkeen, mutta olettamus oli, että jonkinlaista vesiperhoshätsiä on todennäköisesti luvassa. Eläteltiinpä toiveita myös salakka-ajoista. 

Menin jatkamaan samaa aluetta nymfisetin kera, missä surffiin oli osoitettu selvää kiinnostusta. Kaloja ei kuitenkaan tuntuneet samat perhot kiinnostavan, jotka olivat toimineet iltapäivällä erinomaisesti. Välillä näin upeita salakka-ajoja keskellä koskea. Yksikin oli sellainen, että salakkaparven levittyä kahden taimenen iskusta, posahteli kaloja koko kosken leveydeltä monta kymmentä metriä alaspäin, kun salakat olivat ajautuneet kovaan virtaan ja ajelehtivat alaspäin. Varmaan kymmenkunta taimenta näkyi parhaimmillaan salakan perässä. Samoihin aikoihin huomasin Heikin väsyttelevän alempana vapa mutkalla. Vaikutti kookkaalta kalalta. Tovin väännön jälkeen kovassa virrassa Janne koppasi kalan haaviin. Kohta Whatsappiin ilmestyikin kuvia komeasta 63-64cm taimenesta. Surffilautaan oli ottanut, kun oli päässyt tarjoamaan perhoa sopivalta etäisyydeltä ja oikeasta kulmasta.

Kalastelun lomassa olin huomannut vesiperhosten kuoriutumisen kiihtyvän ja niiden perässä näkyi niin liki huomaamattomia kalvokäyntejä, kuin raivokkaita hyppyjä pinnassa kuoriutuneiden vesiperhosten perässä. Vaihtelin nymfisetissä perhoja kokeillen mm. paria erilaista kuulapupaa. Viimein laitoin beigen larvan siiman päähän, joka alkoi kelpaamaan hyvin. Sai useita taimenia, tosin kooltaan vaatimattomia, suurimman  ollen ehkä noin 42cm. No, pääsin kuitenkin jo hieman jyvälle. Päätin vaihtaa kuitenkin paikkaa ja nappasin streamervavan ja pinturivavan matkaan. Tarjoilin tinseliä ja surffia heikoin tuloksin. Monin paikoin vaihteleva virtaus haittasi surffin uittoa ja jostakin syystä tinseliin en saanut kaloja innostumaan vaikka kokeilin monen kokoista ja myös kultaisena. Jokin siitä jäi vielä uupumaan kun ei kelvannut. Näin muutaman pintovan kalan lähelläni ja aloin jahdata niitä pintureilla ja pupilla. Useita erilaisia kävin läpi, mutta mikään ei kiinnostanut. Ei edes pieni caddis, joka on usein vähintään jonkin yksittäisen kalan antanut, kun taimenet ruokailevat vedessä kuoriutuvilla vesiperhosilla. Heikki oli käynyt välillä ylempänä koluamassa paikkoja, mutta kalojen otti tuntui hiipuvan illan edetessä. Syönnin hiipuessa ensimmäiset luovuttivat ennen yhtä, Heikki hieman jälkeen. Itse kolusin vielä iltapäiväistä ottialuetta tovin aikaa, mutta kahdelta laitoin itsekin pillit pussiin. Puoli kolmelta pääsin nukkumaan, tosin kämppä oli kyllä melkoisen kuuma ja nukahtaminen vaikeaa.

Aten kanssa herättiin viideltä kahvin keittoon. Janne oli aikonut herätä vartin yli, mutta kun häntä ei kuulunut ja kello lähenteli jo kuutta, lähdettiin kalaan. Menin nymfaamaan edellispäivän parasta aluetta ja jatkoin beigellä larvalla. Jannekin ilmestyi pian perässä. Noin tunnin kalastuksen jälkeen vapa niiasi paremmin. Ajattelin ensin, että reilu 50cm taimen on kiinni, mutta ihmeen tiukassa oli saada kalaa pintaan. Lähellä kala paljastuikin selvästi suuremmaksi ja arvelin nyt olevan yli 50cm kalan siiman päässä. Hetken sai suostutella kalaa kolmosen kepillä haaviin, mutta sinnehän se lopulta sujahti. Janne sattui sopivasti paikalle ja napsi pari kuvaa. Mitattiin kala vain pikaisesti haavissa ja todettiin ainakin 63cm:ksi, Janne ehdotteli että on varmaan 64cm kun kala oli vähän mutkalla. Kerroin, että mulle 63cm riittää hyvin eikä ole tarvetta tarkempiin mittauksiin. Kala takaisin elementtiinsä ja lähdin tyytyväisenä huilimaan rantaan ja hörppäämään vissyä.

63cm beigellä larvalla. Kuva Janne H. 

Janne jatkoi alueen koluamista ja saikin komean 47cm harrin. Muuten vaikutti aika hiljaiselta. Tosin kalat tuntuivat olevan aika kaukana, mikä vaikeutti kalastamista. Tovin seurailtuani toisten touhuja meni hieman alemmaksi kalaan. Alkuun sain pari siikaa, mutta sitten sain reilun 40cm pulskan taimenen ja hieman myöhemmin vielä 50cm:n. Tulipa jossakin välissä reilun 40cm harrikin.

Nätti 50cm

Päätin siihen lopettaa kalastuksen ja lähteä hetkeksi nukkumaan, että jaksaa vielä toisenkin luvan kalastaa. Heikki oli tullut hetkeä aiemmin kalaan ja näytti jo saavankin pari kalaa. Pari tuntia unta palloon ja mökin siistimistä ja kamppeet autoon. Atte alkio koluamaan lähtiessäni samaa aluetta ja annoin viime hetken perhovinkit. Ne olivatkin auttaneet ja Atte oli saanut kauniin 50cm taimenen vaivanpalkaksi. Heikki kalasti luvan loppuun sakka ja oli saanut nauttia hyvästä harjuksen aktiivisuushetkestä. Kymmenisen harria ja suurin taas noin 50cm. Taisipa olla jokin parempi kontakti +60cm taimeneenkin aivan loppumetreillä. Taitava osaa ja vielä kun jaksaa olla paljon koskella, niin sitten palkitaan runsaskätisesti.

Välillä käytiin taas syömässä ja kaupassa, ennen kuin vaihdettiin koskea. Vesien lämmötkin olivat kuulemma nousseet ja kosket olivat menossa kiinni. Tällä kertaa olimme onnekkaita. Janne ja Heikki olivat taas sähäkkinä ja lähtivät tutkimaan koskea jo ennen luvan alkua. Itsekin pääsin rantaan juuri kun lupa alkoi. Sain aika nopeasti noin 40cm pullean taimenen ja pari tärppiä, mutta perhomenekkiä tuli kun kalastin hankalavirtaista kohtaa pohjia ronkkien. Heikki ja Janne kalastelivat yläpuolellani ja kohta Heikki saikin ensimmäisen yli 50cm kalan. Kalalla oli todella upeat punaiset pilkut ja oli muutenkin aivan valioyksilö. 

Heikin saama upean värinen taimen. Kuva Janne H.

Atte kävi välillä paikalla katsastamassa mutta meni alemmas kalastelemaan. Mikko tuli kalastamaan hieman yläpuolellemme aivan niskaa ja niskan yläpuolista aluetta. Saikin siitä aika nopeasti pienemmän taimenen. Kun kala ei tuntunut olevan erityisen hyvällä otilla, Janne päätti lähteä aivan kosken alaosille. Itse lähdin samaan aikaan myös alemmaksi ja jäin hieman Jannea ylemmäs.

Kellon lähennellessä viittä alkoi tapahtua. Mutta ei ollenkaan toivotulla tavalla. Kalastellessani kosken alaosilla satuin katsomaan ylöspäin. Yhtäkkiä näin pään kelluvan koskessa 150 metriä yläpuolellani. Välillä pää hävisi pinnan alle ja tuli takaisin näkyviin. Sitten alkoi kuulua Aten huutoa ja näin hänen juoksevan rannalla ja välillä yritti kurotella koskeen päin. Arvioin Mikon pudonneen koskeen, niskallahan hän oli kun olin tovi aiemmin lähtenyt alaspäin. Kelasin äkkiä siimat ja nakkasin vavan sivuun ja perholiivit pois selästä. Samassa Heikki juoksi luokseni, oli menossa alas suoraan kosken alle ajatuksena, että ehtisi sieltä sitten uimalla mennä pelastamaan. Ei ollut nähnyt Mikkoa lainkaan matkalla, kun edessä oli paljon puustoa ja oli ehtinyt perään vasta myöhemmin kun oli joutunut kahlaamaan rantaan. Samassa näin Mikon istahtavan kivelle eräällä riutalla, aivan nuutuneena. Seurattiin hetki tilannetta, pysähtyikö matka varmasti, ja ehdotin Heikille, että mennään yläpuolelta riuttaa pitkin kahlaten hakemaan Mikko, muuten ei onnistuta. Hieman jännitti yläpuolelta juosten kiirehtiessä, että toivottavasti Mikko pysyy siinä kivellä sen aikaa, muuten käy huonosti. Kahlaaminen oli onneksi pääosin aika helppoa, mutta yksi syvempi ja kovemman virran kohta 20m matkalla oli. Mikko oli aivan poikki ja shokissa. Jalat eivät kantaneet yhtään. Selässä oli todella painavaksi muuttuneet perholiivit, jotka vein Atelle rannan tuntumaan. Heikin kanssa määrätietoisesti kahlaten saatiin Mikko rantaan turvallisesti. Mikko oli niin poikki, ettei jaksanut edes istua. Varmaankin 45 minuuttia vain makoili ja koitti hörppiä vettä. Välillä oksensikin, kun oli niin kovilla maitohapoilla, oli toki varmaan myös vettä hörpännyt. Pikku hiljaa shokki ja hapot helpottivat ja mies pystyi jo istumaan, sitten talutettiin mökille. Heikki kävi vielä hetken kalastamassa, mutta me muut ei siihen pystytty. Atte säikähti todella paljon, kun oli niin lähellä jo yltää, muttei kuitenkaan yltänyt ja näki vain Mikon lipuvan ohi kohti levenevää koskea. Ehti jo ajatella sen olleen viimeisen kohtaamisen. Ja olisi se varmaan ollutkin ilman sitä kiveä, johon juuri sopivasti osui. Ei Mikko olisi yksin sieltä kiveltä selvinnyt rantaan vastavirtaan kahlaten. Ei mitenkään.

Keskusteltiin tapahtuneesta hyvä tovi ja todettiin kaikkien tehneen parhaansa ja sen, mitä yleensäkin siinä hetkessä pystyi tekemään. Onneksi alkoikin olla sopiva aika Jannen bravuurille, Janne loihti upean päivällisen Entrecôtesta kaikkine lisukkeineen. Heikki tuli sopivasti kalalta saunaa lämmittämään. Ison kalan ikkuna oli ollut auki ja Heikki oli hankalassa paikassa menettänyt kaksi isoa taimenta siimojen paukkuessa kiviin. Lohtuna oli saanut vielä noin 60cm, karanneet olivat olleet suurempia. Oliivi larva oli ollut ottipelinä. Siinä olisi varmaan ollut hyvä hetki olla kaikkien kalalla, mutta nyt meni tilanne toisin. Todella maittavan illallisen ja saunan jälkeen oli itsellä kova kiire jo kalalle. Mutta iltakalastus ei vaikuttanut oikein mitenkään lähtevän käyntiin. Oikein kenelläkään ei tuntunut tulevan tapahtumia. Kello lähenteli jo puolta yötä, kun Janne sai isolla mustalla streamerillä noin 50cm kalan. Oma iltakalastus sisälsi vain yhden tärpin ja päätin lähteä nukkumaan ennen yhtä. Ajattelin panostaa taas aamuun. Atte lopetteli samaan aikaan, Janne ja Heikki jäivät vielä koskelle. Heikki saikin sitten vielä ennen yhtä reilun 50cm kalan. 

Uni ei taaskaan tullut kovin helpolla, vaikka väsytti melkoisesti. Liekö päivän tapahtumilla vaikutusta asiaan. Viideltä silmät eivät meinanneet millään aueta, mutta Aten kanssa sinnikkäästi taimenenkiilto silmissä lähdettiin. Toki vuotavat kahluuhousut eivät myöskään liiemmin houkutelleet (molemmat mukana olleet vuotivat niin että toinen sukka oli aina aivan märkä), mutta sinnillä tuli lähdettyä. Päätin tarjoilla nyt streamereitä reilun painon kera. Alkuun laitoin perukkeeseen pari grammaa, mutta kun tuntui, ettei sillä pääse riittävän syvälle, vaihdoin 3,5 gramman mönttiin. Sitten alkoikin tapahtua. Ensin oli pienessä salakkastreamerissa tärppi. Samoin mustassa streamerissa hieman eri kohdassa. Kun kunnon otteja ei kuulunut, vaihdoin ison kultatinselin, se on ennenkin toiminut kovissa kuohuissa hyvin. Ja pian ottikin komea taimen loikan kera kiinni. Koska olin aika hankalassa paikassa heittämässä, olin jo etukäteen päättänyt, että paremman kalan iskiessä lähden heti kahlaamaan parikymmentä metriä alanpäin, missä on sopiva kivi ja kiven huove haavimiseen. Ja niin tein ja kala tuli uskollisesti mukana. Nopea väsyttely ja kala haaviin. Pulska ja komea tämäkin. Pikaiset haavimittailut antoivat mitaksi 61cm. 

61cm kultatinselillä. Kuva Atte S.

Kala tuntui sen verta hyvälle, että lähdin taas tauolle. Seurailin Aten kalastelua tunteroisen, kunnes päätin vielä heitellä vartin verran. Sitten päätin lähteä vielä pienille unille ja kalastaa sitten luvan lopun. Juuri kun pääsin mökille, Heikki viestitteli karkuuttaneensa 70cm mörön. Ja sitten oli saanut samasta peilistä lohtuna pari 50-55cm taimenta surffilaudalla. Selvästi olisi siis ollut aktiivisuutta jos vain olisi jaksanut kalastaa.

Tunnin unien jälkeen vielä koskelle. Menin perkaamaan kovaa kosken osaa samalla setillä, kultatinseli ja iso paino. Heittelin ylävirtaan, upotin ja pidin tuntumaa. Yhtäkkiä alavirran puolella, juuri kun siima oikeaa ja perho alkaa pyörähtämään suoraksi siiman jatkeeksi, tulee aivan karmean kova tärppi! Vapa melkein putoaa. Ja irti! Kelailen hämmentyneenä siimat ja totean 0,35mm siimojen katkenneen noin 30cm perhon yläpuolelta. Hämmästelin hetken, mutta samalla myös harmittelen "laiskuuttani". Aamuinen kala teki hyvin pienen nirhauman siimaan. Huomasin sen kyllä silloin, ja kiskoin siimasta "täysillä" eli niin kovaa, että alkoi uppoamaan pikkurillin nahkaan, saamatta sitä poikki. Tuumasin vain silloin Atelle, että kyllä tämä mun kalat kestää. No, siitä se nyt meni poikki. Eli tuohan ei ollut mun kala kun ei kestänyt.. Mutta en kyllä ole moista tärppiä tainnut toiste kokea, tai ehkä se 71cm ennätyskalani alavirtatärppi oli samaa luokkaa. Kalan kokoa en tiedä, muttei se toki pieni voinut olla ja sellaisesta ison kalan paikasta se otti. Veikkaan, että kala oli lähtenyt perhon perään alavirtaan ja perhon pysähtyessä veti siihen virran tuomana todella vauhdilla. Uskoisin, että +60cm nyt kuitenkin vähintään. 

Ottipaikkaa, kovien kuohujen alta syvästä vedestä

Sen jälkeen en saanut enää kaloja kiinnostumaan streamereistäni. Muita vapoja en ottanut enää viimeiselle sessiolleni mukaan. Heikki oli löytänyt vielä aktiivisia kaloja nymfaten eli pikku perhot kelpasivat. Atte oli kolunnut juuri samaa aluetta, mutta niin vai Heikki nosti kolmella peräkkäisellä heitolla +50cm taimenet. Heikki kalasteli taas viimeiseen saakka ja sai lopussa vielä useita kaloja, joista suurin noin 60cm. Perhoja oli joutunut jo vaihtelemaan että oli saanut viimeiset kalat ottamaan, mutta on se vain helppoa kun osaa. Noissa olosuhteissa oli erityisen suuri merkitys sillä, että sai perhot riittävän nopeasti riittävän syvälle, mutta tuntuma piti silti osata säilyttää, muuten olisi ollut perhot pohjassa jokaisella heitolla.

Sitten olikin aika laittaa kamat kasaan, siistiä mökkiä ja lähteä kotimatkalle. Ensikertalaisena voin olla kohtalaisen tyytyväinen, sain kuitenkin pari komeaa kalaa ja lisääkin oli tarjolla, mutta jotenkin oma streamerkalastus oli tehotonta, samoin surffin uitto. Erityisesti surffilla olisi tärkeää muistaa uittaa jokainen uitto huolella ja heittää tarkkoja heittoja, veikkaan siinä ajoittain hieman oikoneeni. Tällaisissa paikoissa, missä on jatkuva kalastuspaine ja paikoilla käy varmasti paljon taitavia perhokalastajia, pitäisi tehdä asia vielä huolellisemmin kuin yleensä. Samoin painojen kanssa streamerin heittoa olisi voinut harjoittaa hieman enemmän jo aiemmin. Ensimmäisenä iltapäivänä uitin tovin jigikoukkuun sidottua painavaa tinseliä, mutta muuten jäi kokeilut vähälle. Samoin pupahätsissä jäi huolelliset leiseringin nostot tms. nostouitot vähiin, kuulapupa-arsenaalia olisi pitänyt laajemmalti kaivaa. Se on kuitenkin usein toimivin taktiikka kun vedessä kuoriutuvaa vesiperhosta kuoriutuu massoittain. Tai olisihan se Pandoran lipas voinut aueta vielä kokoa pienemmällä Caddiksellakin. Mene ja tiedä. Nymfaamiseen en käyttänyt niin paljoa aikaa kuin muut, mutta onhan se tehokasta kun jaksaa lirkkiä pohjan tuntumasta. Heikiltä sai myös hyviä vinkkejä kehittää sitä muotoa edelleen. Reilu vesi hankaloitti ensikertalaista ja karsi pois ison osan heittopaikkoja, paikoin kun ei päässyt edes veteen, saatika heittämään. Varmasti matalammalla vedellä ottipaikkojen erottaminen helpottuu, samoin niiden kalastaminen. Mutta lisääntyy silloin niiden häirintäkin kun muutkin pääsevät heittämään, eli eipä se välttämättä siitä juuri helpotu.

Pitäkäähän kuitenkin itse kukakin harkinta päässä kun kahlaatte suurilla koskilla. Nytkin Mikko oli nähnyt vielä hieman keskemmällä taimenen, mille lähti tarjoilemaan perhoa. Ja edellisreissulla siinä oli ollut helppo kahlata... Näin ne tilanteet muuttuvat ja olosuhteiden mukaan pitää muistaa toimia. Nyt oli tuuri matkassa.

Omat perhokalastusreissut jatkuvat reilun viikon päästä, kun lähdetään Jarin kanssa Ruotsin Lappiin. Keväthän meni hauenkalastuksen merkeissä, ja oltiinhan me taas HK Openin Rennosti-sarjan kuudensia, sentin erolla kolmanteen. Pari kymmenen kilon ylitystä sain silloin, joten eipä ole hauenkalastuksen suhteenkaan valittamista. Talvinen veneprojekti valmistui toukokuun puolivälissä ja vei kyllä paljon aikaa ja puhtia. Mutta nyt kelpaa kalastella sillä. 

Vuoden eka kymppi ja ensihetket uudella veneellä, kuva Jari K.

Tässä välissä saatan käydä pikaisesti Kemijokea koluamassa haukien merkeissä, katsotaan ehdinkö ja lähtevätkö vesien lämmöt laskuun vai eivät. Mutta eiköhän Ruotsin reissun jälkeen rapsaa taas tule. Suunnitelmissa on kalastaa alkuun harria ja loppureissu ollaan taimenen perässä. Finnmarkiin halajaa myös mieleni, toivottavasti pääsen elokuun lopulla.

Nyt koskivedet ovat vielä monin paikoin lämpimiä, malttakaa mielenne. Mutta sitten, koskilla nähdään!