Terve!
Viime viikonloppuna pääsi viimein avaamaan tämän kalastuskauden. Sääennusteet lupailivat muuten ihan mukavia kelejä, mutta tuuli ja puuskat vaikuttivat harmillisen kovilta. Lähdimme Jarin kanssa perjantaina aamusta kohti Kuhmoa hyvissä ajoin. Matkalla kävimme kaupassa ja nautimme munkkikahvit. Kuhmossa olimme yhdentoista maissa. Alkuun kävimme Yli-Lonttisen Simppaa jututtamassa ja lainasimme Jarille lumikengät. Simo oli jo parina päivänä ehtinyt kalastella ja nautiskella heräilevästä keväästä. Ensimmäiselle kohteelle piti talsia lumikengillä jonkin matkaa. Muita jälkiä ei näkynyt kuin metsäsuksen jäljet. Jo kamppeita viritellessä tuuli alkoi viritellä voimiaan. Pääsin rantaan ennen Jaria ja aika nopeasti totesin, että alaosissa ei ainakaan tarvitse pintovia kaloja etsiskellä aallokossa. Jaria odotellessa heittelin hieman simppua intersiimoilla, mutta siinä kohdin tahtoi olla turhan matalaa, niinpä simppukin jäi pohjaan. Lähdettiin katselemaan ylemmäs, josko siellä pystyisi paremmin kalastamaan. Kun pienen hetken oli tyynempää, näin heti yhden pintakäynnin. Saattoi olla harrikin, muttei kuitenkaan mikään pieni kala. Virittelin pinturikeppiin foamikorrin ja menin niille main heittelemään. Olisiko ollut kolmas heitto, kun kala nousi perhoon ja irtosi muutaman potkun jälkeen. Kohtalaisen kokoinen harri vaikutti olevan. Otti kyllä kymmenisen metriä ylempää kuin missä näin tuikin, joten oli varmasti eri kala. Sain vielä jonkin pienen kalan maistamaan perhoa, mutta yltyvien puuskien keskellä heittäminen oli tympeää ja hankalaa. Pintoneen kalan kohtakin vaikutti kuolleelta. Heiteltiin vielä tovi hieman ylempänä, kunnes päätettiin vaihtaa paikkaa.
Jaska ja Joel olivat aamulla lähteneet Raahen suunnilta matkaan ja olimme sopineet, että saatamme päätyä samoille paikoille päivällä. Hiljaista oli heillä ollutkin muuten, paitsi Jaskan streamerin perässä oli taimen kerran möyräyttänyt. Tuuli jatkoi yltymistään, mutta päätimme Jarin kanssa viritellä kelluntarenkaat ja harrastaa tovi extremeurheilua. Tuulen puuskat olivat jo välillä niin kovia, että tavaroita lähti lentoon auton ympäriltä, kun kasailimme välineitä. Jari oli käynyt viemässä jo renkaansa rantaan odottelemaan, kun tovi erään erittäin kovan puuskan jälkeen Jari yhtäkkiä havahtui ja päätti lähteä tarkastamaan tilanteen rantaan. No siellähän se rengas kelluskeli itsekseen ja vaikutti uhkaavasti lähtevät alapuolen koskeen. Nappasin äkkiä oman renkaani ja räpyläni ja lähdin perään. Kaikki renkailleet tietävät, että se ei ole mitään vauhdin hurmaa potkiskella menemään, mutta pikkuhiljaa tavoitin rengasta. Tuulenpuuskat ohjailivat sitä minne sattuu, mutta vääjäämättä rengas vaikutti valuvan koskeen ennen kuin saan sen kiinni. Olimme jo aika lähellä niskaimua, kun tuulen puuska pukkasi renkaan onneksemme vastarannan kivikkoon. Olin päässyt itse jo varmaan 10 metrin päähän renkaasta. Jalkoja hapotti ja sydän hakkasi lujaa. Tuli otettua reippaat alkulämmöt.
Lopulta pääsimme kalastelemaan, mutta tuuli ja alkanut lumisade teki hommasta vähintään haastavaa. Kalastelin upposiimalla ja tarjoilin simppua, liitsiä ja White marabou muddleria. Jari kalasteli kellusiimalla ja kevyesti painotetuilla streamereilla välivedestä. Koitin koluta aluetta, missä niska madaltuu kolmesta metristä kahteen ja allekin. Siinä on aiemminkin ollut kaloja. Yhden tärpin sain kaivettua, mutta tunteroisen heittelyn jälkeen päätimme lopettaa, oli se sen verta työlästä hommaa siinä kelissä. Luntakin ehti sadella jo pari senttiä. Ajelimme sitten Lentiiran lomakylään, missä majoituimme Jaskan ja Joelin kanssa. Jaska oli vielä eri koskelta onnistunut karkuuttamaan reilun 40cm taimenen streamerista. Illan päälle sauna ja illallinen maistuivat. Naapurimökissä oli majoittuneena Vanninen Simon kanssa, sekä Toni ja Halosen Mikkokin innostui lähtemään korrikalaan. Kajaanin porukkaakin oli yhdessä mökissä. Illan aikana tulikin jaeltua monenlaisia ajatuksia kalastuksen tiimoilta. Juttua riitti taas perinteisesti pitkälle yöhön ja aamulla herätys herätti turhan aikaisin.
 |
| Korreja riitti tänä viikonloppuna |
Maukkaan aamiaisen jälkeen suunnattiin kalalle. Meidän mökkikunta lähti samalle koskelle, mukaan lyöttäytyi Joelin pari kaveria, jotka majoittuivat asuntoautossa. Korreja näkyi rannoilla jo heti aamupäivästä runsaahkosti. Kun rannoilla kömpi myös nymfejä ja "ruttusiipiä", innostus nousi mukavasti. Tuuli vain puhalteli siihen malliin, että heittäminen oli työlästä, eikä aallokkoon ilmaantunut pintakäyntejäkään. Tovin ihmettelyn jälkeen päätimme käydä Jaskan kanssa hieman eri kohdassa, siihen ei tuulikaan pääse haittaamaan. Näin jo saapuessamme kalan pintovan ahkerasti virran reunassa. Arvelin kalan olevan 40-45cm, mutta selkäevästä päätellen oli taimen. Hiivin varovasti lähemmäs ja tarjoilin April Orangea varovaisesti kalalle, mutta pintominen loppui siihen paikkaan, eikä kalaa enää kuulunut. Kaiken kaikkiaan varmaan kymmenen eri kalaa pintoi virran reunoilla ja alla, mutta muut olivat pienempiä. Pari kalaa arvioin "jopa" 35-40cm kaloiksi. Tarjoiltiin tovi pintureita, mutta saatiin vain muutama pieni harri. Jaska lähti aika nopeasti alaspäin, mutta minä jäin vielä tarkkailemaan ja annoin paikan olla hetken rauhassa. Tovin kuluttua muutama kala kävi vielä satunnaisesti pinnassa, joista sain ylös pari n 30cm harria ja viimein reilun 30cm taimenen. Oranssi/oranssinruskeat pinturit kelpasivat mustia paremmin. Tuoreita korreja kelluikin joessa melkoisesti. Sitä suurinta kalaa ei enää näkynyt, joten minäkin lähdin muiden luokse. Toiset olivat tehneet nuotion ja osa paisteli makkaraa. Kaloja ei ollut näkynyt. Eläteltiin toiveita, että jossakin vaiheessa iltapäivällä tyyntyisi hieman. Lopulta tulikin pari tyvenempää hetkeä. Olimme juuri sopineet, että annetaan paikan välillä rauhoittua, josko joku kala näyttäytyisi. Pian yksi komeampi taimen kävikin pinnassa. Jaska yritti sitä houkutella pinturiin, turhaan. Sitä kalaa ei uudelleen näkynyt. Hetken päästä kaksi muutakin taimenta tuikkasi. Toinen vaikutti taas yli 50m kalalta, toinen ehkä alle. Joel sai paremman niistä kerran kurkkaamaan April Orangea, mutta niistäkään kaloista ei sen enempää kuulunut. Lopulta oli aika luovuttaa ja lähteä syömään. Hieman jäi sellainen kutina, että ilta olisi voinut olla hyvää aikaa tuolla.
Maittavan illallisen jälkeen pääsi savusaunan löylyihin ja kertoilipa Mikko upeita tarinoita suurharjuksista ja ulkomaan kalastusreissuista. Avannossakin tuli pulahdettua jäälauttojen seassa. Lunta sateli taas illalla muutaman sentin lisää.
 |
| Talvi on taittumassa |
Sunnuntaina siivoiltiin mökki, nautittiin maittava ja tukeva aamiainen ja lähdettiin kalaan. Päätettiin Jarin kanssa tehdä alkuun pikapisto yhdelle niskalle ja yhytämme sitten muut. Niskalla ei kuulunut kuin yksi tärppi ja Jari näki yhden pienemmän kalan pintakäynnin. Pari pääkaupunkiseutulaista tuli juuri paikalle kalastelemaan, kun lopettelimme. Mainittavia saaliita ei heillekään ollut kertynyt viikonlopun aikana. Aika nopeasti ajelimme toisten perään. Jaska kertoili paikallisen uistinmiehen karkuuttaneen yhden komean taimenen ja saaneen toisen ylempänä. Tuuli haittasi monin paikoin edelleen kalastamista, joten mieluisat paikat olivat todella katselussa. Välillä sitä vain istuskeltiinkin ja ihasteltiin joutsenia, kun aurinko kuitenkin paisteli mukavasti. Jaska ja Joel päättivät mennä vielä ennen lähtöä uistinmiehen paikkoja kokeilemaan, siellä oli kuitenkin näkynyt kaloja. Jarin kanssa mentiin katselemaan yhtä suosikkikohtaa, mutta siinä olikin jo yksi perhomies. Vaikeaa kuulosti olleen hänelläkin, mutta korreja oli jokusia lipunut vedessä. Tovin jutustelun jälkeen menimme hieman ylemmäs. Kolusin hidasta virtaa risukopalla ja melko nopeasti näytillä kävi reilusti yli 40cm harri. Jari sai pinturilla melkein saman moisen. Alempana perhomies kyttäsi hetken kalaa ja saikin sen huijattua. Myöhemmin paljastui noin 45cm taimeneksi. Muutamia kaloja pintoi kohdallani päävirran takana, mutta tuulen vuoksi en saanut sinne millään heitettyä. Tosin tarkemmin niitä seurailtuani kaikki vaikuttivat harreilta. Siinä kohdin kyllä taimeniakin pyörii. Kun Jaska laitteli kuvaa mukavasta 42cm pinturitaimenesta ja kertoi karkuuttaneensa vielä suuremman, alkoi tuuli ottaa jo henkistä yliotetta. Miksi kiskoa väkisillä siinä tuulessa, kun pienellä siirtymällä pääsee helpompaan paikkaan heittämään. Jaska ja Joel olivat lähdössä kotiin, joten päätettiin Jarin kanssa mennä sinne vielä hetkeksi ennen kotimatkaa. Kuulema muitakin kaloja oli pintonut siellä.
Tuuli haittasi selkeästi vähemmän ja heittäminen oli taas mukavampaa. Harmiksemme korreja ei enää näyttänyt kelluvan vedessä, emmekä nähneet yhtään parempaa pintakäyntiä. Päätin alkaa heittämään sokkona nielua potentiaalisimmilta kohdilta. Aika pian April Orange hävisikin pinnalta tuikin myötä. Mukavaa jumputusta tuntui viimein siiman päässä. Jopa yllättävänkin vahvasti kala juntturoi vastaan, mutta aika nopeasti haavi heilahti. Kala oli noin 44cm istukas, mutta pyrstö oli todella iso.
 |
| Reilupyrstöinen kala |
Olin aiemmin päivällä Jarille sanonut, että näiltä reissuilta ei kalastuksellisesti odotakaan oikeastaan muuta kuin, että saisi yhden pinturitaimenen. Omat heitot jäivät kalan jälkeen aika vähiin, mutta Jari koitti vielä ahkerasti. Yksi pienempi kala nousi vielä pinturiin, mutta on se sokkoheittely aika puuduttavaa puuhaa. Kotimatka koitti meilläkin kuuden maissa.
No, olosuhteet olivat taas mitä olivat. Niihin ei voi vaikuttaa, jos kalaan on lähdettävä silloin kun pääsee. Korria kuoriutui erittäin hyvin viikonloppuna, joten inhimillisimmillä tuulilla viikonlopusta olisi voinut tulla loistava. Streamereillä ja yleensäkin syvemmältä tuli kalasteltua loppujen lopuksi kohtuullisen vähän. Mukavaa oli kuitenkin taas, seuraavia korrireissuja odotellessa. Lentiiran lomakylässä oli mukavat puitteet reissun tekoon. Eiköhän sitä kesäkuussa pääse seuraavan kerran Kuhmoon.
Nyt jäävätkin lohikalat osaltani toviksi tauolle ja keskityn tulevat viikot lähinnä hauen kalastukseen. Pari haukiperhoakin piti sidoskella lämpimikseen. Tänä viikonloppuna pääsen aloittamaan hauenkalastuskauden. Pääosin vesistöt ovat vielä jäässä, mutta ensimmäisille paikoille pääsee jo hyvin.
