Suurtaimenten perään Norrbotteniin

 Terve!

Elokuun lopussa kävin vielä Jarin kanssa uuden reissun Norrbottenissa. Mielessä oli erityisesti suuret taimenet, mutta tarkoitus oli kalastaa myös harjuksia. Matkaan pääsimme torstaina töiden jälkeen ja kotiin palasimme maanantai-iltana. Pitkien ajomatkojen vuoksi kalastusaikaa jäi siten kolmisen vuorokautta. Pakkailut ja valmistautuminen jäi melkoisen vähäisiksi, kun intouduin vaihtamaan taloudellisempaan autoon. Sopiva auto löytyi tiistaina ja kaupat tehtiin keskiviikkoiltana. Saipahan heti kunnon koeajon alle. Matkanteko kesti tietöineen ja kauppareissuineen yli seitsemän tuntia. 

Perillä ilta oli jo pitkällä ja runsas hämärä laskeutunut yllemme. Pakkailtiin rinkat kantokuntoon ja pikku patikan päätteeksi tulimme sopivalle leiripaikalle. Alettiin virittelemään heti kalastusvälineitä kuntoon. Jari otti pimeään pelkän virpan, minä streamerkepin ja virpan. Suurehkoa virtaa ei pystynyt mitenkään kalastamaan kauttaaltaan perhovälinein, joten virveli toi lisää ulottuvuutta ja siten uusia mahdollisuuksia taimeniin. Reissu alkoi melkoisen murheellisesti. Streamervapani CTS MX #7 9´ räsähti poikki kesken ensimmäisen heiton. Varmaan jokin kiveniskemä ollut ja aihio räsähti poikki 15cm liitoksen yläpuolelta. Leirille ei tullut kannettua varastreamervapaa, joten vein perhovavan sinne ja jatkoin virvelillä. Ajattelin, etten työpäivän perään jaksa hirveän pitkälle yötä kalastaa. Aivan pimeimpään hetkeen kalastus oli jo melkoisen vaikeaa, mutta kuunvalossa pystyi joten kuten kalastelemaan. Viehetappioita kuitenkin kertyi minulle yhden uistimen verran ja Jarille parin. Tosin sain myös takaisin jonkun paikallisen Bomber Long A 12cm vaapun. Yö oli kylmä ja lämpötila laski varmasti nollan tuntumaan. Muutamia muitakin kalastajia alueella liikkui. Päätin sitten jäädä yhden hieman syrjempänä olevan poolin kohdalle odottelemaan aamun kajoa, kun arvelin siihen olevan alle tunti aikaa. Heittelin aina välillä muutaman heiton ja vaihdoin viehettä ja odottelin kymmenisen minuuttia. Kolmen jälkeen paikallista aikaa alkoi pientä kajoa tulemaan. Kellon lähennellessä puoli neljää, heittelin Mepps Aglia Long Heavy 16 grammaista painolippaa taimenen värissä, kun poolin oman rannan puolella iski taimen kiinni. Tunsin heti, että hyvän kokoinen kala oli, muttei mikään monsteri. Aika pian sain kalan haaviin. Varsin komea ja pulska melkoisen kirkas 55cm taimen tuntui varsin hyvälle alun vastoinkäymisten jälkeen.

55cm reissun avauskala

Kuvan ja hetken fiilistelyjen jälkeen jatkoin kalastusta. Nousukalat kun saattavat tulla muutaman kalan parvissa. Muutama heitto myöhemmin tuntuikin ihan hyvä tärppi, muttei tarttunut. Vähitellen lähdin kalastelemaan ylempiä alueita kohti leiriä. Aurinko ehti jo hyvin nousta ennen kuin saavuin leirille. Jari oli ottanut välillä torkut ja käynyt hakemassa polttopuita. Tulisteltiin tovin aikaa ja katseltiin joelle päin. Yhtäkkiä selvästi yli 60cm kala hyppää komeasti ilmaan leirimmen kohdalla vastarannan puolella. Täällä ollaan. Kävin toki muutaman heiton tarjoamassa, mutta helppoja kalojahan ne hyppivät asentokalat eivät taida olla. Nukkumaan taidettiin päästä puoli seitsemän jälkeen sikäläistä aikaa eli vuorokausi tuli taas valvottua putkeen. 

Untahan riitti sitten pitkälle iltapäivään ja silloinkin heräsin anopin vahinkosoittoon. Kunhan sain itseni ylös, niin käppäilin sitten autolle hakemaan kutosluokan streamervavan ja vein samalla katkenneen vavan autoon. Siinä parkkipaikalle sattui toinenkin suomalainen, jolla oli samoja aikeita. Tuore vapa oli katkennut ensi heitoilla. Kun pääsin takaisin leirille, Jarikin nousi aamupalalle. Sen jälkeen kasailtiin nymfi- ja pinturisetit valmiiksi. Ajatuksena oli ollut, että heräillään kohtuu ajassa ja lähdetään harrin pyyntiin. Taisi kello lähennellä jo puoli kuutta, kun viimein tein ensiheitot kivan näköiseen loppuliukuun. Pienehkö #4 golden shiner kiinnosti paria 30cm tuntumassa olevaa taimenta hyvin nopeasti. Kun pikaisella kopaisulla muuta ei kuulunut, aloin ronkkimaan nymfeillä. Harreja löytyikin heti muutama, joista suurin oli jo ihan mukava 47cm kala. Jari saapui samalle paikalle ja alkoi pinturoimaan alempaa osaa tuloksetta. Nymfeihini haksahti vielä muutaman kala, joista suurin, 39cm taimen päätyi graavikalaksi. 

Graavikalan syönnös

Syönnösnäytteessä oli runsaasti pientä vihreää nymfiä. #14 Prince kiinnosti eniten kaloja, oliivilla larvalla ja pienellä hares earilla tuli pari kalaa. Aurinko kääntyi puiden latvojen taakse ja samoin tein kalojen otti hiipui sekä hyönteisten lentelytkin siirtyivät muualle. Pintaperhot eivät tuntuneet kiinnostavan kaloja. Haettiin leiriltä takit ja lähdettiin kohti kauempia pooleja.

Hiki virtasi kun pääsin perille. Jari jäi välille koluamaan yhtä loppuliu'un aluetta. Alue näytti hyvältä, taimenia pitäisi sieltä löytyä. Perkasin pääosin streamereilla, mutta kokeilin myös pintureita ja parissa kohtaa nymfejäkin. Heti alussa sama streamer narautti yhden arviolta 40cm taimenen, joka irtosi hetken temuttuaan. Hämärä alkoi hiipimään, kaloista ei kuulunut jokusia pieniä enempää. Jarin kanssa soiteltiin, pieniä oli löytynyt, muttei sen kummempaa. Jari lähti leiriä kohti tallustelemaan pimenevässä illassa ja ikävässä kivikossa. Päätin kokeilla vielä niska-aluetta, johon piti varovasti kahlailla. Jokin kalan pakovana matalasta lähti, mutta saattoi olla haukikin. Aika pian ylävirran suunnasta mustaan streameriin matalan ja syvän nielun rajasta iski kala kiinni, muttei saanut itseään tartutettua. Olisi voinut olla se sama kala ja tärppikin vaikutti hauen tekosilta. Uudestaan ei kuitenkaan enää ottanut. Muuta niskalta ei kuulunut, joten minäkin lähdin pimeässä tepastelemaan kohti leiriä, nälkähän tuo jo oli. Lamput olivat siellä nätisti odottelemassa, joten olihan se metsässä melkoista taiteilua, mutta onneksi kuun kajosta oli apua.

Leiripoolissa oli useita paikallisia kalalla. Taimenia oli ilmeisesti juuri noussut ja ylös oli noussut muutama komea kala. Tekastiin nopeasti lounas ja päivällinen ilta yhdeltätoista ja alettiin valmistautumaan yökalastukseen. Väkeä vain tuntui perjantai-iltana riittävän, joten paikkaa sai katsella mihin mahtuu. Aika pian syönnin jälkeen suurin saaduista tuotiin näytille, kun saamamies pyysi Jaria ottamaan kuvan komeasta 4,5kg koirastaimenesta. Kuvaussession jälkeen lähdettiin kalaan. Yö alkoi olemaan jo pimeimmillään, joten hieman aiemmin olisi ollut mukava olla jo kalalla. Tuntui, että on jo hieman myöhässä. Komeita revontulia riitti kuitenkin läpi yön, joten mikäpä siinä oli kalastellessa ja välillä kuvaillessa. Sinne tänne pääsi aina hieman heittämäänkin, kun käveleskeli ja etsiskeli vapaita paikkoja. Rauhaa pooleihin ei kyllä ollut tarjolla, sen verran tiuhaan heittäjiä riitti. 

Tärppejä ei tainnut olla kummallakaan alkuyön aikana. Pimeän loppuhetkillä, aamunkajoa vähitellen viritellessä heittelin isoa mustaa roikaletta samassa poolissa, mistä sain edellisyön taimenen. Olin juuri ottanut askeleen alimmalle pienehkölle heittokivelle ja perho lipui kohti pientä niskaimua, kun horjahdinkin huonon tasapainon vuoksi ja jouduin ottamaan askeleen takaisin edelliselle kivelle. Tietenkin juuri silloin perhossa möyrähti mukavasti. Koitin vielä siitä takakenosta vetäistä vastaiskua, mutta mitään ei tuntunut. En tiedä, kävikö kala vain kurkkaamassa vai oliko vain tuntuma juuri sillä hetkellä aivan nollassa. Hieman harmitti, että taas juuri sillä väärällä hetkellä tapahtuu. Aina pitäisi olla valmiina. Joku pienempi tärppi taisi vielä olla, mutta en muista oliko muuta enää auringonnousun aikaan ja jälkeen. Mahdollisesti pari tärppiä vielä ylempänä, mutten ole varma olivatko ne toisen yön tapahtumia. Tulisteltiin hetki ja päästiin nukkumaan jo puoli kuuden jälkeen. Nukkumaan mennessä sama taimen hyppäsi malliksi metrisen ilmaloikan, kuten edellisaamunakin.

Aamupäivästä heräiltiin mielenkiintoiseen ihmisälämööön. Juuri siihen. Kaksi miestä ja koira kuulostivat olevan tulossa leirille päin. Ja sen kuuli jo kaukaa. Toinen käytännössä huusi murrettua suomea ja toinen vastaili ruotsiksi. Ja välillä komenneltiin koiraa. Jäivät virittelemään tulia leirin viereen, joten eipä siinä enää nukuttu. Noustiin ennen puolta päivää aamupalan laittoon. Selvisi, että olivat serkuksia suomalaisin sukujuurin, mutta asuivat Ruotsissa. Toinen oli syntynyt Suomen puolella. Ruukasivat jutella keskenään pääosin suomeksi että muistavat sen paremmin, ja tuntuivat kannustavat Suomea mm. jääkiekossa. Sen verran puheliaita olivat, että aamupala venähti pitkäksi. Tarkoitus oli kävellä autolle ja ottaa pieni siirtymä ja lähteä taas harrin perään. Matkalla törmättiin suomalaiskaksikkoon ja taas siinä tovi vierähti poristessa. Välillä nähtiin kirkkaassa vedessä myös yksi reilu 50cm taimen, jota hetki seurattiin ja koittipa Jari muutaman heiton tarjoilla pinturiakin, mutta kala hävisi ja oli selvästi meistä jo häiriintynyt. 

Oletuksena oli, että auton sai noin kilometrin päähän ja kävelyn pitäisi olla kohtalaisen helppoa. No sen verran huono reitin valinta oli, että viimeinen puoli kilometriä kahlattiin heinikkoisessa vedessä ja kivikossa, välillä oli vettä vyötäisiin saakka. Hikihän siinä aurinkoisena iltapäivänä taas tuli. Perillä oltiin puoli neljän maissa, joten haaveet hyvissä ajoin kalalla olemisesta sai taas heittää roskiin. Mutta saman tien kun päästiin perille, näkyi muutamia pintakäyntejä ja pari heittokantamalla. Eivätkä olleet pieniä. Virittelin lasikuidun. Laitoin sekä Adamsin, että pienehkön #14 koon cdc/peurankarvavesiperhosimitaation. Ensimmäinen heitto epäonnistui, kun äkkiseltään lasikuituun vaihtaminen vaati selvästi taas muistuttelua heittorytmistä. Toisella yrityksellä reilu 15 metrinen heitto oikeni kunnolla. Vesiperhoseni ehti uida ehkä noin metrin, kun harri imaisi sen suuhunsa. Arvelin kalan olevan reilu 45cm, mutta kun se tuli haavimisetäisyydelle, päätin ottaa haaviin kun jotenkin vaikutti suuremmalta. Ja haavissa näytti heti yli 50cm kalalta. Upean kirkas vesi vain hämäsi. Mitattiin kala 53cm pituiseksi ja Jari näppäsi pari kuvaa muistoksi. Kelpo aloitus.

53cm lasikuitunautinto

Noh, niinhän ne pintakäynnit sitten tuntuivat hiipuvan. Jari ryhtyi heittelemään virpalla, välillä taisi kokeilla nymfisettiä ja välillä pinturia. Kun perhovavan heittokantamalla ei tällä ehkä 150 metriä leveällä virralla näkynyt kaloja, päätin viritellä heittokohon ja pinturit virveliin. Sainkin sillä tavalla useita kaloja nousemaan perhoihin, mutta jostain syystä kalat hylkäsivät perhot kerta toisensa jälkeen. Pari kolme kaloista oli selvästi suuria. Siinä tiedettiin olevan parin kilon harrejakin, joten sinällään se ei tullut yllätyksenä. Ja paikka haisi suurkalalle. Mutta suuri leveys teki kalastuksesta vaikeaa. Viimein aloin saamaan kaloja ylös saakka, mutta suurin taisi jäädä reiluun 40 senttiin. Vielä yksi suurempi harri kävi kurkkaamassa, kunnes päätin lopettaa. Jari halusi kokeilla myös perholitkalla, ja aika pian perhoja kävikin taas yksi isomus katsomassa, ja pari muutakin asiallisen kokoisen oloista. Kello oli kääntynyt jo illan puolelle, eikä harrien pinta-aktiivisuudesta ollut merkkiäkään. Jari päätti mennä vielä aivan niskaimun lähelle kokeilemaan. Sieltähän se sitten pinturiin iski vielä kunnon kala. Katsoin hetken tilannetta ylempää ja räpsin pari kuvaa, kunnes arvelin kalan olevan haavikokoa. Jarilla oli chestpack rannalla, joten menin kaveriksi. Hyvä kalahan sieltä haaviin solahti, 50cm. 

Puolimetrinen haavissa

Taisi siinä vielä joku harri Jarilla käydä, mutta vähitellen Jarikin lopetti kalastuksen. Itse olin jo tovin aikaa lähinnä seuraillut sivusta. Pari komeaa taimenen hyppyäkin olin vastapuolella nähnyt, toinen varmaan 4-5kg kala ja toinenkin yli 60cm. Paluumatkalla löydettiin parempi reitti ja matka autolle sujui jouhevasti. Auton luona nähtiin sama suomalaiskaksikko ja vaihdettiin hetki kuulumisia. Ajettiin takaisin parkkipaikalle, jossa viereen sattui parkkeeraamaan ruotsalaisia yrittäjiä. Olivat juuri lanseeranneet uuden energiajuomamerkin ja antoivat meillekin maistiaiset. Hyvää oli, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten enää muista merkkiä. Leirillä laiteltiin ruoka ja jututettiin paikallisia. Osa oli samoja kuin edellisiltana. Puheliain oli juuri saanut reilun 50cm taimenen, jonka joutui ottamaan kun koukku oli kitusissa. Kalasteli sellaisella santikan näköisellä putkiperholla ja hyvin tuntui saavan kalaa.

Syönnin jälkeen suunnattiin kalalle. Tällä kertaa ehdittiin hämärän aikaan kohtalaisen hyvin. Pyytäjiäkin oli edellisiltaa vähemmän, mutta hieman joutui katselemaan missä olisi hyvä heittää. Kalastus vaikutti olevan täysin kuollutta. Paikallisistakin sen hyvin huomasi, kun moni lähti jo ennen puolta yötä pois. Kalasteltiin Jarin kanssa kuitenkin aamuyöhön saakka. Jari taisi lopetella jo aiemmin ja istuskeli tulilla, kun itse laitoin pillit pussiin. En muista oliko yön aikana tärppiäkään. Varhaisina aamun tunteina painuimme unten maille.

Sunnuntain suunnitelmana oli ajella vajaan kymmenen kilometrin päähän koskialueelle. Päivä kalastellaan harria ja jos näyttää lupaavalta, niin ilta ja yö taimenta. Alkuun ajeltiin väärään paikkaan, mutta lopulta löysimme perille. Jälleen edessä oli pieni marssi, mutta kulku oli helppoa. Koluttiin iltapäivä erilaisia virtoja varsin laihoin tuloksin. Vain muutamia pienempiä harreja ja taimenia saatiin. Yksi isompi taimen hyppäsi kerran ja yhdet suuret renkaat näin, jotka olisivat voineet olla myös taimenen loikan jäljiltä. Tai hauen. Suurin ylös saamani oli jälleen reilu 40cm ja otti Adamsiin. Pari hieman pienempää tuli pienellä Nelsonilla. Alkuillasta pidettiin ruokataukoa ja päätettiin, että jäädään illaksi sille alueelle. Olimme nähneet vain pari muuta kalastajaa ja taimenelle sopivia alueita oli löytynyt kuitenkin muutamia. 

Menimme parille poolille jo hyvissä ajoin illalla, kun hieman alkoi hämärtämään. Sama taimen näyttäytyi useaan kertaan illan aikana, välillä komein ilmaloikin. Vaikutti sellaiselta 65cm kalalta. Oikeasta suunnasta kahlaten pääsi yllättävänkin lähelle heittämään, joten perhoa sai tarjottua hieman alavirrasta tai sivulta päin. Jari heitteli virvelillä erilaisia vieheitä tarjoillen. Pimeän tultua päätin tarjoilla taas mustaa roikaletta. Uittelin sitä rauhallisin vedoin ylävirtaan suunnatuin heitoin lähellä pintaa. Yhtäkkiä perhon kohdalla räiskähti kovasti. Mitään ei kuitenkaan tuntunut vavassa. Selvästi kala reagoi perhoon, muttei kuitenkaan lyönyt kiinni. Muita reaktioita kalalta ei saatu. Heitettiin toinenkin pooli, ilman mainittavaa. Taisin yhden pienen taimenen saada koko illan aikana. Upeita revontulia oli kuitenkin taas seurana, kelpasi kalastella. Päätettiin lähteä autolle ja ajella leirille. Leirillä oltiin yhden jälkeen. Jätin perhovavat jo autoon, ettei tarvitse seuraavana päivänä enää niitä kannella takaisin. Tulisteltiin ja paranneltiin maailmaa. Rommikaakaotkin lämmitettiin. 

Pikku hiljaa alkoi aamu sarastaa. Katselin kelloa, että kohta on sitä aikaa, kun ensimmäisen yön taimen tuli. Hetken emmittyäni päätin lähteä virpalla kokeilemaan, muut välineethän olivat jo autolla. Heittelin alempana poolin läpi parilla uistimella. Tulin sitten ensimmäisen yön ottipaikalle. Siiman päässä oli löytö Bomber 12cm, taisi olla Brown Trout -väritys. Paikalliset kehuivat Bombereita hyviksi, kun pitävät kovaa meteliä ja ovat voimakaspotkuisia. Alemmasta poolista olin saanut sillä jo ehkä 5cm vaappua pidemmän taimenen. Olikohan toinen tai kolmas heitto siihen pooliin, kun valuttelin keskivirtaan poolin keskelle, oletettavasi syvimpään kohtaan. Silloin tuntui kovat kaksi potkua vavassa, PAM PAM! Jarrukin sirahteli, mutta kala ei tarttunut. Tuntui heti kyllä hyvältä kalalta. Olin tulilta lähtiessäni maininnut edellisreissusta, kun viimeisenä yönpikkutunneilla karkuutin oletettavasti reissun suurimman kalan. Siltä se vaikutti nytkin. Jatkoin kuitenkin kalastusta, muta kohta Bomber jäi pohjaan. Lyhyeksi jäi meidän tuttavuutemme. Heittelin vielä paria muuta viehettä siinä ja ylemmässä poolissa, mutta lopettelin pikku hiljaa, kun aamupäivästä oli herättävä, jotta ehtii ajallaan kotiin. Kotiin palatessa on aina hankala muistaa, että pitää lisätä tunti matka-aikaan kellojen siirron vuoksi.

Aamupäivästä heräiltiin kohtalaisen tolkusti ja pakkailtiin aamiaisen lomassa. Pesullakin tuli käytyä raikkaassa vedessä. Kotimatka sujui rattoisasti jossitellen ja todeten, että varsinkin nousutaimenten kalastus on itselle todella vieras laji. On aivan toinen maailma jahdata ruokailevia kaloja. Mutta koska alue vaikutti myös erinomaiselta harrinkalastuskohteelta, totesimme palaavamme vielä paikalle revanssin merkeissä. Tähän oli mukava päättää osaltamme taimenen ja yleensäkin koskikalastuskautemme.

Syksy jatkuu hauen kalastuksen merkeissä. Pääosin vieheillä, mutta kyllä perhoakin pitää päästä heittämään. Syksyn huipennuksena on tietenkin taas HK Open -tapahtuma, jossa olisi "puolustettavana" Rennosti-sarjan hopeasija. Sitten talven tullen alkaakin taas perhojen sidonta. Ja vähintään pitää korjata rikkoutunut vapa, mutta mieli halajaisi myös hieman pidempää streamervapaa.

Mukavaa syksyn jatkoa! 

5-osainen CTS