Hanget korkeat nietokset

Moro!

Sielläpä se pääsiäisen seutu vierähti Kuhmossa. Kelit olivat, ömhh..., vaihtelevat. Muuten olisin harkinnut koko reissua, mutta pitihän se lähteä Hans van Klinkeniä kuuntelemaan, kun herra kerrankin tulee Suomeen. 

Perjantaina ajelin iltapäiväksi Kuhmoon ja kirjauduin Hotelli Kainuuseen. Matka kesti pitkään kun oli vielä talvirajoitukset ja iso osa teistä aivan jäisiä. Kaveri Jari saapui tunteroisen myöhemmin. Kelit olivat pari ensimmäistä päivää erittäin aurinkoisia, eikä pilviä oikeastaan näkynyt. Sen myötä myös yöt olivat varsin kylmiä ja pakkanen kiri aina noin -15 tuntumaan. Aamupäivästä rannat olivat monin paikoin jään ja riitteen peitossa ja avautuivat hiljalleen vasta iltapäivästä. Jää olikin oikeastaan suurin haaste reissulla, se kun rajasi melkoiset määrät kalapaikkoja pois. Kalastelimme erittäin maltillisesti, reilusta tunnista ehkä kolmeen tuntiin päivässä. Pyhänä saatoin kalastaa jopa 3-4 tuntia. Enimmäkseen tuli siis nautiskeltua kauniista kevättalven kelistä rupatellen kanssakalastajien kanssa. Kalan tulo oli myös vaisua, toki vähäinen yrittäminen vaikutti myös siihen. Perjantaina Lehtosen Harri oli saanut Akonkoskelta mukavan taimenen. Lauantaina Lentualla oli pari harritärppiä simpussa ja valkoisessa liitsissä, ja Harri onnistui heti alkuun saamaan itse ehkä noin 35cm harrin valkoisella liitsillä. Taisi Hansilla olla myös yksi tärppi, mutta muuten oli ihan hiljaista. Pintakäyntejä ei näkynyt. Paikalla oli varmaan viitisentoista henkeä, osa ei kasannut edes perhovapoja vaan keskittyi seurusteluun forellibaarin luona.

Aurinkopläkää. Pajakan kausi alkoi vasta 1.4.

Pyhänä sentään näin jo muutaman pintakäynnin ja parikymmentä korria, ja kirjaston rannassa pääsin jopa muutaman minuutin viiveellä tarjoamaan pinturia sinne päin muutaman heiton verran juuri ennen hotellille paluuta. Näinä päivinä olisi ehkä potentiaalisin ottiaika ollut vasta alkuillasta, mutta iltaohjelmat vetivät hotellille aina ennen kuutta. Aurinkopläkä ei ole omien kokemusten mukaan ollut kovin helppo kalakeli korriaikaan. Valoa tulvii valkoisten lumimassojen heijastuksesta lähes kristallinkirkkaisiin vesiin valtavasti. Humusta ei tähän aikaan vuodesta vesissä juuri ole. Ja vedetkin ovat erittäin matalalla. Voi vain kuvitella kuinka selvästi kalamies erottuu veteen hangella huiskiessaan. Tai perhosiima osuessaan veteen. Kovin vakavasti ei tullut siis kalastusta otettua, toki hetkittäin piti vähän yritellä. Aamupalat tahtoivat myös venyä, kun saavuimme aina porukalla samoihin aikoihin syömään. Eipä alkupäivien kelitkään houkutelleet aikaisin kalalle, kun kymmenen aikaan saattoi olla vielä kymmenkunta astetta pakkasta. Kävimme katselemassa muita koskia pyhänä päivällä, mutta kalastuspaikkoja ei juuri Lentuan ja Pajakan lisäksi löytynyt. Yhden noin 25cm taimenen onnistuin sentään tummalla kanasimpullani naruttamaan. Nymfeissä ja pintureissa oli vain pari hentoista tärppiä. Itseasiassa jää tuntui hitusen lisääntyneen perjantaista sunnuntaihin kovien yöpakkasten myötä. Pajakan aloituspäivänä sunnuntaina oli kuitenkin virvelillä noussut ihan komeitakin kaloja, joten paremmalla taktiikalla olisi voinut onnistaa.

April Orange (tai February Red)

Korrinymfit

Kun kalastus ei oikein sujunut eikä innostanut, niin iltaohjelmat olivatkin sitten helmiä. Hans van Klinkenillä riitti valtavasti tietoa ja vinkkejä mitä imettiin itseemme kuin pesusienet. Toki oli paljon jo tiedettyjä asioita, mutta ammattimiehen kuulemana monet omat oletukset saivat vahvistusta. Esimerkiksi suurharjuksen kalastuksesta ja lohen pintaperhokalastuksesta tuli melkoiset määrät vinkkejä. Ja itse Klinkhåmer-perhon syntytarina oli mukava kuulla. Ihan nimeä myöten, joka sekään ei alunperin ollut Klinkhåmer, ennen kuin nimi julkaistiin sen nimisenä. Hans itse puhuu Klinkhammerista. Miksi hän päätyi perhomallissa käyrään koukkuun. Kuinka tarkkaan harkittuja ovat fly rite -dubbing lähes veden painoisena ja tuhti poly yarn siivessä. Tai miksi Hans ei käytä esimerkiksi vasikkasiipeä. Tai miksi hän käyttää niin isoja kokoja. Omissa klinkeissäni olen tykännyt tehdä hitusen pitkän häkilän ja kietaista vain muutaman kierroksen. Hans kertoi itsekin suosivan samaa tekniikkaa ja kertoi, että oikein sidottuna perhoa kelluttaa itseasiassa tuhti siipi, ei häkilä.  Hän käyttää myös häkilässä niskan pehmeitä höyheniä. Eli jäykästä häkilästä sidotut ohutsiipiset Klinkit ovat vastoin Hansin omaa ideaa. Mutta rungon pitää olla ohut.

Klinkhåmerin tarinaa

Englannin kielen taitoahan se toki vaati, kun kuunteli uskomattomia tarinoita, mutta itse selvisin omalla kielipäälläni kohtalaisen hyvin. Onhan se mies saanut aivan käsittämättömiä saaliita taannoin. Esimerkiksi eräällä norjalaisella lohijoella hänen päiväkeskiarvonsa oli 8 lohta. Eikä pari yli 60cm harjusta Skandinaviasta ole myöskään huono suoritus. Ja niitä +55cm näkyi kuvissa melkoinen määrä. On Hans päässyt kyllä myös uskomattoman hienoille kalapaikoille vuosien varrella. Hans kertoili tarinoita mm. purjekalan pyynnistä perholla ja kalastusreissuista keskellä viidakkoa. Ihmeen vähän vaan oli paikalle saapunut kuulijoita. Lauantaina oli Kuhmo-talolla ehkä reilut parikymmentä kuulijaa.

Suurharjuksen kalastuksen saloja

Ei kai parempaa mahdollisuutta voi enää saada, jos haluaa vinkkejä kalastukseensa? Tai nähdä ja kuulla miksi jostakin perhosta tulee toimiva? 

Klinkhåmer-kilpailun perhoja oli myös kiva katsella läheltä, näki vähän miten monet facebookin tai perhokalastajat.netin kautta nimenä tutuksi tulleet taitavat perhonsitojat olivat oman Klinkhåmerinsa toteuttaneet. Perhoja oli lähetetty muutaman kymmenen. Omani toimitin myöhässä, kun luulin sen ehtivän paikan päälle tuotuna. No, ei sillä varmaan voittoa olisi irronnut, vaikka Vanninen sillä ilmeisesti keskiviikkoiltana taimenen narauttikin kun annoin käyttöön.

Lehtosen Harri paljasteli myös omia ottiperhojaan (April Orange), jotka olivat mm. viime keväänä kylväneet tehokkuudella tuhoja vesien ääressä. Pidimme myös workshoppia, missä pääsimme sitomaan Hansin opastamana hänen tyylillään. Se oli oikeastaan aika haastavaa kun ei saanutkaan omalla tyylillä tehdä ja Hans aika mielellään tuli neuvomaan miten pitää toimia. Sidoimme kolme erilaista Hansin suosikkiperhoa.

Perhonsidontaa mestarin opissa

Kriittisen silmän alla. Photo: AV

Maanantaina keli kuitenkin muuttui. Aamupalapöydässä jo huomasi taivaan olevan pilvessä. Kalakeli! Tuulta vaikutti olevan puuskissa reilusti, mutta pitihän sitä kalaan päästä. Tiedettiin lumimyräkän alkavan iltapäivästä. Kymmenen jälkeen pääsin liikkeelle ja lähdin Pajakan niskaa ihmettelemään. Kohta puoliin tuli paikallinen uistinmestari Hannu ja siinähän se vierähti porinoidessa liki tunti. Hannu sitten nappasi malliksi ensimmäisellä heitollaan erittäin komean 55cm istukkaan. Kala piti ottaa, kun vaappu oli kitusissa saakka ja verta tuli. Koukut olivat kyllä väkäsettömät ja Hannu osaa kaloja käsitellä. Tutkimme sitten syönnöksen ja mahasta löytyi iso särki, erittäin pieni ahvenen poikanen (4cm) ja runsaasti kasvikoppia (kortteen pätkässä asustavia). Taimen oli siis ilmeisesti ruokaillut ihan rannan lähellä kortteiden seassa lähiaikoina. Näinkin pari päivää aiemmin parin taimenen pakovanat rantamatalasta, kun kävelin rannan tuntumassa. 

Hannu ja erittäin komea 55cm taimen

Päätin ryhdistäytyä ja viritellä kelluntarenkaan. Sitä viritellessä lasahti pumppu, ei tainnut oikein tykätä pakkasesta. Melkein täyteen ehdin saada renkaan. Soittelin Vannisen Antille, josko kirjastosta löytyisi pistorasiaa sähköpumppua varten. Anttihan tuli reiluna kaverina parissa minuutissa paikalle ja avasi kirjaston jotta saan renkaaseen ilmaa. Kohteliasta, etten sanoisi. Vaihdoin streamervapaan täysupposiimat ja laitoin painosimpun paikalleen. Tiesin edellispäivänä kaloja tulleen uistimella syvältä.

Viimein puolen päivän seutuvilla sain itseni vesille. Tuuli oli edelleen voimistunut ja niskan lahukan keskellä oli enimmäkseen vajaan sentin jääpeite. Lilluskelin jäälautan reunan tuntumassa ja heittelin maltillisia 10 metrin heittoja. Vajottelin pohjan tuntumaan ja uitin hitaasti perhoa. Tuuli yltyi yltymistään ja jouduin käytännössä tauotta potkimaan jotta rengas pysyi aloillaan. Keksinkin hetken kuluttua, että keula kannatti parkkeerata jäätä vasten ja rauhallisesti koko ajan potkutella niin pysyi paikallaan ja pystyi muutaman heiton heittämäänkin. Kauaa en ehtinyt heitellä kun vapa niiasi kunnolla. Perho ui silloin ehkä 4 metrin syvyydessä. Kala tuntui heti ihmeen riskiltä. Kun renkaassa olo vaikuttaa tuntuman saamiseen en ollut kuitenkaan varma kalan koosta. Kala kuitenkin jumputti vahvasti vetäen välillä jopa tiukahkolla olevaa jarrua, joten reiluksi kalan tiesin. Pyörin holtittomasti renkaalla kun en kokemattomana oikein osannut lähteä sitä samalla mihinkään ohjaamaan. Kala onnistuikin vetämään jääkannen alle ja jouduin laskemaan vavankärjen veteen ja ohjaamaan kalan pois. Varmaan parisen minuuttia vierähti ennen kuin kala osoitti väsymisen merkkejä ja yleensäkään näin koko kalan. Lopulta sain vahvan jässikän haaviin ja potkuttelin lähemmäs rantaa. Kylmän kelin vuoksi en tohtinut nostaa kalaa vedestä vaan nappasin pari kuvaa haavista kalan ollessa vedessä. Heikkoja kuvia vaan tuli, kun ei aurinkolasien läpi oikein nähnyt, miltä kuvat puhelimessa näytti. Mittasin kalan haavissa pikaisesti noin 61cm pituiseksi. Mittasin ensin leuasta selkäevän tyveen ja siitä pyrstön kärkeen, kun kala ei mahtunut haavissa lähellekään suoraan. Siinä voi olla pieni heitto suuntaan tai toiseen, mutta uskaltaisin sanoa kalan olleen vähintään sen pituinen. Sen verran paksu jässikkä se oli, että painoa oli varmaan liki 3,5 kiloa. Reippaana se lähti uimaan kun vapautin. Oikein komea eväleikattu kala. Vastarannalta Hannu oli ottanut pokkarillaan kuvia, mutta maksimizoomilla kuvan laatu jäi heikoksi. Kivoja muistoja kuitenkin.

Tilanne päällä, kala jään alla. Kuva HH

Haaviin tulossa, kuva HH

Tosi paksu +60cm

Jatkoin jonkin aikaa vielä kalan jälkeen ja yksi tukeva tärppi tuntuikin, mutta kylmä ajoi rantaan noin puolentoista tunnin jälkeen. Nesteelle munkkikahville lämmittelemään. Jari ei jaksanut kalastaa rannalta lainkaan vaan katseli touhuamista. Jari lähtikin sitten ajelemaan kotiin päin kahvittelun jälkeen. Lumimyräkkä alkoi kunnolla, eikä yltynyt tuuli yhtään lisännyt innostusta kalalle. Niinpä lopetin kalastelut tähän puolentoista tunnin hytistelyyn ja menin hotellille. Sidoin pari perhoa huoneessa ja lähdin katselemaan Hansin ja Harrin sidontaesityksiä. 

Vielä maanantai-iltana muutama innokas seurasi hyvin läheltä Harrin ja Hansin sidontatuokiota, jotka kuvattiin videolle. Hans paljasti vielä mielenkiintoisen nymfin reseptin, joka täytynee jossain muodossa ottaa testiin. Äärimmäisen miellyttävänä herrasmiehenä Hans jakeli myös hieman sidontamateriaaleja ja antoipa jokaiselle ottiperhonkin. 

Harri opettaa, Hans kuuntelee

Pääsi Hanskin vauhtiin. Muutama innokas oli paikan päällä

Päsiäisen aikana parina iltana saunottiin Hansin kanssa. Maanantai-iltana sidontafilmauksen jälkeen pienellä porukalla Juhanin ja Antin kera "bunkkerisaunassa". Oli hienoa olla moisten herrojen seurassa. Jotain Hansin suosiosta kertoo se, että hänellä on koko ajan 5000 fb-kaverin määrä täynnä. Saadakseen minut kaverikseen, joutui hän ensin "raivaamaan tilaa". Reilu kaveri. :D 

Mää ja mun uus fb-kamu

Tiistaina Antti ehdotteli iltapäivälle Pajakan niskalla veneestä kalastamista, kun lähtivät aamupäivästä viemään Hansia lentoasemalle. Tovin pähkäilyn jälkeen päätin lähteä toviksi kelluskelemaan eilispäivän tapaan. Lunta oli tullut myräkän aikana jo 15 senttiä eikä laantumisen merkkejä ollut. Virallinen lukema näytti lunta olevan 95cm. Veden pinta oli monin paikoin kuin sohjoa. Tällä kertaa tuuli oli hankalasti suoraan alavirrasta ja suunnitelmani päästä koluamaan niskan tuntumaa oli hankala toteuttaa. Jos potkutteli itsensä heittoetäisyyksille, niin yhden heiton aikana tuuli oli pukannut rengasta jo 20 metriä takaisin päin. Paikollaan pysyminen olisi vaatinut renkaan keulan kääntämistä tuulen suuntaan, mutta silloin niskan suuntaan kalastaminen olisi ollut mahdotonta. Niinpä seilasin reilun tunnin eestaas, homma otti jo jalkoihin. Perhojakin jäi pohjaan tämän tästä, kun tuntuman pitäminen oli eilispäivääkin hankalampaa. Yhden tärpin sain saaliikseni, kun päätin luovuttaa ja lähteä lämmittelemään.

Pari hiutaletta oli eksynyt yöllä auton katolle

Veteen vaan, sano hullu kun kalalle meni

Korri kelluskeli sohjon päällä

Sohjonmurtaja työssään

Keula teki hauskaa jälkeä

Antti soitteli ja totesi, ettei hänestä ole niskalle kylmyyteen lähtijäksi flunssan vuoksi. Tovin siinä hotellihuoneessa ihmettelin, että mitä sitä tekisi. Kello lähenteli kolmea joten aikaa olisi vielä kalastaa, keli vaan ei yhtään houkutellut. Päätin sitten lähteä Lentualle. Kinoksissa autolla huristellessa ihmettelin, kun niskan parkkipaikalla oli kaksi muuta perhokalastajaa. Muitakin hulluja! Hetki jutusteltiin ja suunnattiin laavulle. Kävimme tarkistamassa, menikö välisuvannolle polkua, mutta mitään jälkiä ei näkynyt. Tosin luntakin oli sadellut jo reilusti yli 15 cm ja tuisku muodosteli kinoksia tuulen puolelle. Toiset jäivät heittelemään möljän alapäähän. Päätin käydä kokeilemassa, jos pääsisin polkua pitkin lumikinosten läpi välisuvannolle. Kahlasin satakunta metriä reisisyvyisessä hangessa, välillä napaa myöten, ja totesin, etten todellakaan kierrä muutaman sadan metrin lenkkiä moisessa hangessa. Puuskutin takaisin laavulle ja päätin suunnata ison kosken niskalle ja hakea samalla reissulla lumikengät autolta. 

Niskalla sai nautiskellen heitellä lähes kymmenen metrin vastatuuleen lumituiskussa. Kesäkauden avaus totisesti, tuumiskelin. Heittelin intersiimalla kevyttä simppua, kun käytännössä ensimmäisellä heitolla taimen mulautti vielä pintakalvossa olevaan simppuun. Ei vain tarttunut. Hetkeä myöhemmin kymmenisen metriä alempaa iski 25-30cm taimen kiinni, mutta irrotti itsensä melkein heti. Niskallahan tuntui olevan aktiivisia kaloja. Kovimpien puuskien aikana heittämisestä ei tullut juuri mitään ja piti odotella puuskien rauhoittumista. Vaparenkaat jäätyivät jatkuvasti ja jäitä sai raksia pois vähän väliä. Muita tapahtumia en niskalta saanut. Muut perhomiehet tulivat niskalle katselemaan. Jätin heille paikan ja päätin lähteä makkaranpaistoon, kun olivat kuulema juuri tulistelleet. 

Muitakin kalahulluja oli yrittämässä. Mun kalakontaktit oli jään lähellä

Makkaran paiston ja kahvin keittelyn jälkeen kello lähenteli jo seitsemää. Lähdin lumikengillä välisuvannolle. Hikistä hommaa sekin oli, lumikengilläkin upposi usein reisiä myöten. Mukavasti alkoi pohkeissa hapottamaan kun pääsin heittopaikoille. Muutaman heiton heittelin loppuliu'ussa, kun päätin satsata suoraan pikku Lentuan niskalle. Onnekseni tuuli hieman hellitti ja lumisadekin tuntui laantuvan. Niinpä ehkä reilun kymmenen heiton jälkeen pitkähköllä parinkymmenen metrin heitolla nasahti intersiimalla tarjottuun painosilmäsimppuun. Kala tuntui nyt "normaalilta" kylmän veden kalalta, mukavan kokoiselta kuitenkin. Hetken kuluttua rantavedessä köllötti mukavan kokoinen, noin 53-55cm eväleikattu taimen. Vapautin kalan saman tien, vain pari kuvaa vedessä ollessa nappasin. Heittelin vielä muutaman heiton, mutta raskas päivä alkoi viedä miehestä mehut. 

Simputettu taimen

Tarvoin takaisin autolle käytännössä umpihangessa, tunnissa jäljet olivat jo monin paikoin peittyneet. Autolla puhelin näyttikin yli 13 000 askelta, joista suurin osa upottavassa hangessa, välillä napaa myöten. Päälle reilun tunnin potkuttelu kelluntarenkaalla. Kyllä sauna maistui, kun pääsin hotellille. Illalla porinoitiin pari tuntia näiden samaisten perhomiesten ja heidän kaverin kanssa hotellilla. Mukavia juttutuokioita.

Keskiviikkona oli edessä pakkaaminen ja sähkökoekalastuskurssi. Tietenkin aurinko paistoi komeasti. Kurssilla oli mukavasti viitisentoista osallistujaa laajalta alueelta. Kuhmolaisia osallistui kolme. Tarkoitus olisi kartoittaa Kuhmon vesistöjä ja potentiaalisilla alueilla tutkia kalastoa ennen ja jälkeen kunnostusten. Ja tietenkin olisi hienoa jos löytyisi kohteita, mihin ei tarvitsisi tehdä mitään. Näissä kartoituksissa olisi tarkoitus tulevina vuosina talkoilla. Tai siis pitää talkoilla, lupasin Juhanille.

Kurssiluennolla

Kurssin päätyttyä kävin vielä Pajakan niskalla pyörähtämässä, jossa eräs paikallinen oli menossa juuri kelluntarenkaalla kalastelemaan. Kuinka lie kävi? Ja illasta olikin jo ensimmäiset taimenet napsineet pintaperhoon ja kalojen aktiivisuus vain virkistynyt selvästi torstaina. No, tämä reissu oli tällä kertaa anniltaan enemmän kuin itse kalastamista. Hansin kanssa vietetyt juttutuokiot Kuhmon omia herrasmiehiä unohtamatta olivat matkan arvoisia. Ja sainhan minäkin sentään pari kalaa kaivettua malliksi. Eikös kalan kaivaminen monen metrin syvyydestä, synkillä siimoilla ja painotetulla perholla tuulessa ja lumituiskussa, ole perhokalastusta kauneimmillaan ja aidoimmillaan? Kovin moni ei perholla kalaa saanut näillä keleillä. Ja osa ei jaksanut edes yrittää.

Hitusen jäi harmittamaan, ettei tullut risukoppaa edes kokeiltua reissulla, vaikka syönnösnäytteestäkin niitä löytyi. Torstaina sellainen oli ainakin hyvin toiminut. Toisaalta simppu tuntui jälleen kiinnostavan taimenia kohtalaisesti. Niitä ja muita streamereitä jäi vaan melkoinen määrä pohjaan, pelkästään simppuja reilu puolen tusinaa. Niitä vaan menee kun pohjia koluuttelee. Silläpä olenkin tehnyt yksinkertaisia zonkersimppuja, joita sitoo alle kymmenessä minuutissa. Toki tumma kanasimppuni on paljon hitaampi tehdä, mutta kevyempänä niitä jää vähemmän pohjaan. Tällä reissulla jäi yksi. Muutama liitsi ja nymfi jäi myös, joten korriaskiini tuli aikamoisia lovia täytettäväksi. No, nyt on taas liki vuosi aikaa sitä täydennellä. Tänä viikonloppuna on varmasti jo ihan eri tavalla aktiivista kalaa tarjolla, jos vain olosuhteet antavat mahdollisuuden yrittää. Kalastuspaikatkin ovat nopeasti laajentuneet. Olihan tänä vuonna aloitus viikkoa aiempia kertoja aikaisemmin, eikä tämä kylmä maaliskuu yhtään helpottanut tilannetta. 

Ei voi kuin syvästi kiittää Anttia, Juhania, Simoa, Kirsiä ja erityisesti Hansia hienosta viikonlopusta! Muita perhoveljiä ja -siskoja ja juttutuokioita unohtamatta. Eiköhän me ensi vuonna taas korrihommissa nähdä. Siis viimeistään. Ja Hanskin aikoi tulla. Ja ottaa kavereitaan mukaan. Ja toivottavasti tänä viikonloppuna paikallaolijat saa nauttia myös mielekkäästä kalastamisesta, eikä vain Arikon loistavista perhonsidontataidoista. Ja ja ja...

Nähdään ensi vuonna Korriviikoilla!

Tässä kuvassa oleellinen fiilis näistä kinkereistä. Kiitos.

It was a real pleasure to meet you Hans! I hope we'll see next year.