Loppuvuoden kalastelut

 Tervehdys!

Kylläpä se loppuvuosi vierähti joutuin. HK Openin jälkeen kalastus jatkui pääosin hauenkalastuksen merkeissä. Lokakuussa kalastin muutamana päivänä pitkästä aikaa perholla haukea, lähinnä merellä rannalta kahlaillen. Mitään suuria kaloja ei tullut, mutta olihan se mahtavaa väsytellä lasikuidulla sellaisia +-80cm kalojakin. Ensimmäisellä reissulla oli kyllä tartuttaminen taas aivan hakusassa, taisin yli kymmenestä tärpistä saada ylös vain yhden. Seuraavilla reissuilla sujui sitten jo paljon paremmin. On vaikeaa taas muistaa olla tekemättä vastaiskua vavalla vaan vetää siimalla, kun kesän pyydät taimenta ja syksyn virvelillä haukea. Siten vastaisku vavalla tulee niin selkäytimestä, että sen muuttaminen on vaikeaa. 

Reilu 80cm hauki antaa jo kivasti vastusta lasikuidussa

Niillä reissuilla värilläkin tuntui olevan väliä. Selkeä ykköspyssy oli Nelli-perhon muunnelma, eli kuparinruskea pinkkipäinen perho. Kuulaana pakkasaamuna sini-hopea-valkoinen antoi hetkessä muutaman mukavan kalan, kunnes aamun ottihetki hiipui. Mutta auringonlaskut olivat upeita hetkiä viettää veden äärellä. Jaska oli parina päivänä matkassa, niin ei tarvinnut pelkästään yksin kalastella.

Nelli-muunnelma kiinnosti kovasti syyshaukia

Jaska heittelee auringon laskiessa

Marraskuun ensimmäinen päivä kävin vielä Pelikaania uittamassa tutulla joella. Vettä oli valtavasti, en ole noin korkealla vedellä kalastanut siellä edes keväällä. Viikkoa aiemmin Jarin kanssa käydessä vettä oli selvästi vähemmän. Silloin suurin veneessä käynyt oli mun 93cm, Jarilla karkasi noin metrinen veneen vieressä. Tulvan myötä oli kalatkin kovan työn alla, mutta lopulta ne löysin. Täkykalaparvi oli pakkautunut suojaisaan lahdukan pohjaan kosken alapuolelle noin kolmen metrin veteen. Laitoin veneen ankkuriin viereen ja aloin heittelemään 40cm Real eeliä ambulanssin värissä. Olikohan jo toinen heitto, kun veneessä kävi yli 90cm hauki näyttäytymässä. Kaloja löytyi useampia ympäriltä, mutteivat suostuneet tarttumaan. Veden lämmöt olivat jo niin alhaiset, että tärpit ovat hitaita ja tartutus vaikeaa. Sitten vapa taipuikin selvästi reilummin. Arvelin metrin rajan rikkoutuvan. Kala oli vahva ja yksin haaviaminen oli oma haasteensa. Haavissa tajusin kalan olevan todella pulska. Arvelin 10 kilon rajan rikkoutuvan taas. Mittasin ensin kalan ja olin todella yllättynyt, kun se olikin "vain" 103cm pitkä. Silti kala oli paksumpi kuin HK Openin 12,1 -kiloinen. Haavipunnitus osoitti kalan olevan 10,8-10,9kg haarukassa. Hurjan paksu possu. Ja oli muuten taas mennä haavista läpi, sain paikkoa reilun reiän tämän jälkeen. Näin tuli saatua samalle syksylle elämäni painavin ja toiseksi painavin hauki. Sain tämän jälkeen vielä hauen tai pari, mutta syönnin hiivuttua lähdin pois.

Erittäin hyvin syönyt hauki, 10,8kg ja 103cm

Luulisi pärjäävän talven yli

Palasimme Jarin kanssa samoille paikoille parisen viikkoa myöhemmin, kun sulaa vielä riitti. Täkykalan etsiminen oli työlästä, parvi tuntui taas hävinneen jonnekin. Saimme pari pientä kalaa muualta kokeillen, mutta edellisen reissun ottipaikka oli hiljainen. Kävimme pienen lenkin ajelemassa, jolloin kaiku paljasti pienehkön täkyparven hieman eri paikassa kuin aiemmin, sekä siitä muutaman kymmenen metrin päässä kookkaampaa kalaa, saattoi olla ahvenia tai lahnoja. Jäätiin sitten siihen väliin ankkuriin. Heittelin Daiwan uutta Side Kick Shadia Magic Green värissä ja heti alkoi tapahtua. Saimme molemmat toistakymmentä tärppiä alle tunnissa, mutta karkuutusprosentti oli suuri. Mulla otti reilu metrinen (arvelin hyvinkin 8kg kalaksi) lähellä venettä, eikä ehditty saada haavia valmiiksi, kun kala jo karkasi. Sitten Jarilla oli hieman pienempi, mutta sitäkin arveltiin metriseksi ja sekin karkasi metrin ennen haavia. Tämän jälkeen mulla oli painavan oloinen kala kolme potkua kiinni, kunnes irtosi. Meinasi jo alkaa sapettamaan, kun suuret karkasivat. Saimme vain 4 kalaa ylös, joista suurin oli 90cm, mutta oli hieno syöntipiikki. Veden lämmöt olivat jo alle 2 astetta ja kalat siten varsin kankeita. Uiton piti olla jo hyvin hidasta, mutta samalla tartuttaminen oli haastavaa. Jari kävi vielä myöhemmin uudestaan kokeilemassa, mutta kalat eivät enää olleet otillaan.

Luulin haukikauden olevan jo päätöksessään, mutta niin vain löysin itseni jokirannasta vielä 22.11. Ja vielä kelluntarenkaan kanssa! Kaikenlaisia päähänpistoja sitä saakin.. Tällä kertaa ajatuksena oli kalastaa pääosin perholla ja tarvittaessa heitellä sitten shädiä, jos kaloja ei kuulu. Ottihalukkuus kaloilla oli hyvin laimeaa, perhossa oli yksi tärppi pariin tuntiin. Kymppiluokkainen Hook&Hacklen Xi-vapa tuntuu kyllä loistavalta hintaisekseen. Heittäminen on hyvin vaivatonta ja heitot saa pitkällekin halutessaan. Pitäisi malttaa käyttää enemmän. Vesi oli enää 1-asteista mikä tuntui aika nopeasti mm. varpaissa. Kun perhoissa ei meinannut kaloja kuulua, heittelin taas Side Kick shadia. Ja melkein heti siihen ottikin taas kunnon kala. Noin metrinen hauki kävi alle vavan mitan päässä näyttäytymässä jatkaen matkaa renkaan ohi spurtaten. Isossa kalassa on voimaa vielä kylmässäkin. Sitten alkoi "pelottavan" tuntuinen rauhallinen puistelu, jolloin usein väkäsettömät koukut vain pullahtavat suusta. Ja niinhän siinä kävi nytkin. Taas hyvän kalan karkuutus.. Sain vielä noin neljän kilon kalan kaivettua näytille, kunnes kylmä ajatti miehen rantaan. Siihen oli hyvä päättää mun mittapuulla huikea haukikausi.

Kylmää puuhaa

Vuoden suurimmat haukeni olivat 121cm 12,1kg, 115cm 9,8kg, 103cm 10,8kg, 108cm 7,6kg ja noin 105-106cm. Useita varsin kookkaita kaloja myös karkasi. Kun lasketaan vielä, että Jari sai keväällä 109cm 11,6kg ja pari muuta 108-110cm haukea, niin Pelicaanissa kävi kyllä vuoden aikana monta upeaa haukea näytillä.

Kun kuvittelin jo koko vuoden kalastelujen olevan ohi, alkoi mieli tehdä kuitenkin vielä Kuhmon koskille "joulukalan" pyyntiin taimenen kuturauhoituksen päätyttyä marraskuun lopussa. Sidoskelinkin marraskuun lopulla muutamia kylmän veden streamereita valmiiksi.

Kylmään veteen streamereita

Vettä oli Kuhmossa edelleen lähes ennätyskorkeuksissa vesien virratessa metsän puolella, mutta niin vain sitä huomasi olevansa matkalla Kuhmoon 5.12. aamulla. Jarikin arpoi lähtöään, muttei sitten kuitenkaan jaksanut lähteä mukaan, kun olosuhteet olivat hankalat. Itsekin varustauduin tällä kertaa olosuhteiden vuoksi myös virvelillä, koska perholla ei pystynyt millään kattamaan kovinkaan laajoja alueita vesimäärän vuoksi.

Päätin aloittaa kalastuksen niskalta. Pari paikallista siinä myös kävi uistimia viskomassa, mutta kaloja ei kuulunut. Aloitin heittelyn virvelillä kevennettyä lusikkaa heitellen. Keli oli niskalla tyynehkö, mutta kaloja ei näkynyt. Siirryin heittelemään kohtaan, jossa paikallinen oli hetkeä aiemmin ollut. Kuvittelin hölmönä mahdollisten lähialueen kalojen jo siirtyneen kauemmas ja hyppäsin suoraan kiven päälle heittelemään. No samoin tienhän siitä reilun viiden metrin päästä yläpuolelta alle puolen metrin vedestä lähti pakovana syvyyksiä kohti. Kyllä siinä sai taas onnitella omaa ajattelemattomuuttaan.. Korkealla vedellä kun tietää kalojen voivan aivan hyvin olla aivan rannan likellä. No, jatkoin keskivirran ja vastapuolen ruohikkorannan pommitusta. Vastapuolella näin myös ensimmäiset taimenen jäljet, jotain siellä matalassa liikutaan, liekö ruokaa etsimässä. Heitin keltavalkoisen kevennetyn lusikan viiden metrin päähän kalasta, ja eiköhän se lähtenyt heti karkuun, kun uistin läsähti veteen. Jatkoin rauhallista uittoa keskivirtaan, kun viimein tärähti. Uskon kalan olleen eri kuin minkä näin. Mukavan kokoisen oloinen taimenhan siellä tuntui reuhtovan. Haavitessa katselin kalan olevan hyvin puolen metrin rajan tuntumassa. Tarkempi tutkailu osoitti kalan pulskaksi rasvaevälliseksi kalaksi. Mittasin kuitenkin kalan 49cm:ksi ennen kuin vapautin kalan. No, jotain tulee sentään.

49cm rasvaevällinen

Tämän jälkeen kasailin perhovavan ja heitin streameriä yhden laskun. Yksi mahdollinen tärppi oli aika matalassa rantakivikossa, muuten oli hiljaista. Satuin sitten huomaamaan niskan yläpuolella tuikin. Kala oli sen verran hankalan oloisessa paikassa, että päätin heittää virvelillä. Kala paukoi heti kiinni samaan lusikkaan, muttei jäänyt kiinni. Möyräyksestä päätellen oli hyvän kokoinen, arvelin vähintään 60cm kalaksi. Jatkoin heittelyä ja kala iski vielä kahdesti, mutta ei suostunut millään tarttumaan. Heittelin sitten uistimilla hieman laajemmalti ja sainkin yhden noin 35cm taimenen 10 metriä ylempää violettiselkäisellä 11cm shadow rapilla. Senkin näin ensin käyvän pinnassa. Yksi kala vaikutti liikkuvan matalassa lahdessa, mutten saanut sitä kunnolla innostumaan. Kerran tuli vanaa uistimen suuntaan, muttei aivan perään. Jotain pieniä kaksisiipisiä kalat pinnalta löysivät, mutta pintakäyntejä ei enempää näkynyt. Toki hyvin sakeaksi muuttunut lumisade saattoi edesauttaa, kun veden pintaan alkoi muodostua hyhmälauttoja. Päätin lähteä käymään kosken alla.

Lunta tuiskutti. Reppu oli tässä alle tunnin.

Tovin tallailun jälkeen pääsin perille. Vesi huilasi metsän puolella ja pinnassa oli inhottavasti sentti kaksi jäätä ja 15cm lunta päällä. Polvia myöten kahlaaminen oli raskasta, kun joka askeleella upotti. Heitin ensin streameriä, mutta sakea lumisade jääti vaparenkaat niin nopeasti, että parin heiton välein sai raksia jäitä pois. Myös tuuli oli paljon voimakkaampi kuin niskalla ja puhalsi suoraan alavirrasta. Aika nopeasti luovutin ja vaihdoin virveliin. Tiesin kalojen viihtyvät virran takareunalla, jonne ei seiskan siimoillakaan millään yltänyt edes heittämään. Aloin koluta lusikalla tuttuja kohtia. Aika pian kävi ensimmäinen kala räiskäyttämässä perässä, muttei halunnut ottaa kiinni. Ja muutaman heiton päästä toinen kävi pyörähtämässä. Mutta ei vain kiinnostanut niin paljoa, että ottaisivat kunnolla. Kokeilin eri sävyjä ja erilaisia uistimiakin tuloksetta. Muuta ei kuulunut. Viihdyin kosken alla vain alle tunnin, kun päätin lähteä vielä hämärän hetkeksi niskalle. Siellä oli kuitenkin helpompi kalastaa ja vedenkorkeus paremmin hallittavissa. 

Tulvan takia vettä oli "rannassakin" polveen saakka

Kaloja ei niskalla kuitenkaan enää kuulunut. Kokeilin välillä nirhaakin, josko joku kävisi merkkaamassa, muttei sekään kaloja kiinnostanut. Pääosan loppuajasta heittelin streamereitä. Hämärän loppuhetkillä virittelin jo makkaratulet valmiiksi. Heittelin välillä jokusen heiton ja siirryin sitten makkaran paistoon. Aivan viimeisillä hämärän rippeillä kuului selvä mulahdus yläpuolelta, niskalta reilusti ylävirtaan. Jälkiä en kuitenkaan nähnyt, mutta heittelin kuitenkin vielä sokkona hetken aikaa, kunnes luovutin. Lyhyt on päivä joulukuussa, olisinkohan sellaiset 3,5-4 tuntia ehtinyt kalastaa. Suurin osa ajasta sateli lunta, mutta se ei sinällänsä haittaa kalastusta jos vaparenkaat pysyvät sulana. Tuulen vinkan vuoksi jäitä sai raksia päivän aikana melko monta kertaa pois. Joulukala jäi tällä kertaa saamatta, jouduin tyytymään kalatiskin antimiin, mutta olihan se kiva vielä päästä käymään koskella.

Näin tuli kalastusvuosi 2020 osaltani päätökseen. Kalastuspäiviä kertyi tänäkin vuonna kaikkiaan kohtalaisesti, vaikka välillä kului viikkoja, etten kalalle ehtinyt. Haukikalassa kävin sellaiset kolmisenkymmentä kertaa ja koskilla jalokalojen perässä parikymmentä kertaa. Suurin taimen oli reilut 60cm, harjusten osalta vuosi oli vaisu, kun ei varsinaisesti niitä tullut kalastettuakaan, mutta suurin oli noin 48-50cm.

Joulukuussa aloitin perhonsidonnan streamereistä. Tarkoituksena päivittää käyttörasian perhot taas sellaisiksi, että niitä kehtaa siiman päähän laittaa. Pääosin se tarkoittaa tinseleiden, surffien, painoahventen, simppujen ynnä muiden sidoskelua. Onneksi saa muutaman häkiläsiipisenkin tehdä, josko pysyisi sidontainto päällä. Jonkin verran ehdin jo streamereita sitoa, kunnes keskittyminen siirtyi taas vavanrakennukseen. Kirjoittelen näistä erillisen jutun lähiaikoina.

Runsaasti sidontaintoa kaikille perhoja sitoville perhokalastajille, ja muistakaahan kaikki huoltaa kalastusvälineenne. Mulla on ainakin kelojen putsaus - ja öljyämisoperaatiot vielä tekemättä, samoin siimojen hoidot. Lisäintoa perhonsidontaan sain toivottavasti myös sillä, että näillä näkymin pääsen ensi kesänä ensimmäistä kertaa Keski-Suomeen Konneveden Siikakoskelle kalaan. Keski-Suomi on mulla ollut hyvin vähällä käynnillä, itse asiassa vain Huopanankoskella olen käynyt kerran ja siitäkin on yli 10 vuotta aikaa. Mukava lähteä katselemaan uusiakin paikkoja välillä.

Kuulumisiin!