Taimenkauden päätösreissu Finnmarkiin

Syksyinen tervehdys!

Ruska ja revontulet. Omaa rauhaa. Ruokailevien taimenten kalastusta. Voiko sitä oikeastaan enempää kaivatakaan hyvältä kalastusreissulta? Viime vuosina olen tykästynyt mahdollisuuden saadessani käymään Finnmarkissa taimenta kalastamassa vielä elo-syyskuun vaihteessa, jopa syyskuun puolivälissä. Jokien varsilla ei ole enää ruuhkaa, vaikka toki jokusia hulluja edelleen rannoilla näkee. Suomalaisia pääosin. Kelien viiletessä ruska etenee vauhdilla, alkaen yleensä maaruskasta. Selkeinä öinä on nähnyt lähes poikkeuksetta vähintään jonkinlaisia revontulia, välillä todella upeita. Toki viileät kelit tuovat omat haasteensa ja puolestaan jos on turhan lämmintä, polttiaisia voi olla todellakin haitaksi saakka. "Epäonnistunutta" loppukauden reissua en ole vielä tehnyt. Eikä sellaista tullut nytkään.

Kun elokuun lopun menoihini tuli peruuntumisia, alkoi näyttämään siltä, että Finnmarkiin voisi hyvinkin päästä käymään. Oli jopa kaksikin viikonloppua minkä ympärille rakentaa reissua. Jarin työkuviot mahdollistivat kuitenkin vain jälkimmäisen viikon. Niinpä matkaan lähdettiin elokuun viimeisenä tiistaina heti töiden jälkeen. Petekin oli kiinnostunut lähtemään mukaan, muttei valitettavasti saanut menojaan järkättyä reissun alta pois. Matka eteni pimenevässä illassa kohti rajaa. Lopulta puolen yön tietämillä saavuttiin perille. Käytiin heti moikkaamassa Juhaa hänen leirillä, paikalla oli myös pari Mattia ja yksi toisen Matin kaveri. Siinähän sitten vierähtikin aikaa kuulumisten vaihdossa useampi tunti ja lopun viimein saimme mennä nukkumaan Juhan telttaan. Eipähän tarvinnut alkaa väsyneenä omaa telttaa kasaamaan aamun sarastaessa.

Aamupäivästä aamiaisen jälkeen aloimme virittelemään kalastusvermeitä valmiiksi. Tuuli oli yltynyt aika reippaaksi, ajoittain taivaalla kulki myös synkän näköisiä pilviä. Oli aika ajella ensimmäistä kohdetta kohti. Tovin joutui ottamaan vielä askelta toisen eteen, ennen kuin joki avautui eteemme iltapäivän puolella. Veden korkeus vaikutti sopivalta. Tarjoilin ensi poltteisiin vaaksiaista virran sileisiin osiin, mutta innokkaita noukkijoita ei löytynyt. Niinpä otin streamervavan käyttöön. Ensimmäisestä kosken alusesta ei kuulunut mitään. Hieman ylempää sain kuitenkin ensimmäisen kalakontaktin, kun kymmensenttiseen ylävirtaan heitettyyn kultatinseliin kävi kohtalaisen kokoinen taimen räsäyttämässä. Ei tarttunut. Noh, oli hetkeä aiemmin yksi tärppi hieman alempana reunavirrassa, mutta se oli pieni. Taisipa se siinä ensimmäisen vesikuuronkin ripsauttaa. Kun kaloja ei enempää kuulunut, matkattiin alemmaksi.

Seuraavan kosken niska näytti upealta. Tuulen puuskista huolimatta kävin siihenkin hetken vaaksiaista heittelemässä, ilman tulosta. Kokeilin sitten streamerilla niskan alapuolen kivien ympäristöä ja nielua, mutta kaloja ei kuulunut. Pidin pienen tauon maisemaa ihastellen. Päätin sitten lähteä kokeilemaan alapuolen poolia. Jo heti ensiheitoilla kävi vauras taimen kurkkaamassa perhoa kovan päävirran takana. Olisi voinut olla jopa yli 60cm kala. Hieman hankala siihen oli saada toista onnistunutta heittoa tarjoiltua, milloin kova tuuli haittasi ja milloin päävirta ehti jo vetäistä tinselin vauhtiin. Sain kuitenkin pari tärppiä vielä kovasta virrastakin. Toisen tärpin jälkeen aloin jo ehkä hitusen turhautuneenakin vetämään siimaa sisään uutta heittoa varten, kun päävirrasta pari metriä irti sileästä virrasta tinseliin paukauttikin kala. Ja aivan komea noin 50cm taimen olikin. Hienosti peli auki. 

Peli auki

Kolusin poolin aika tarkoin läpi, miten vain ylsin heittämään. Sain vielä minikokoiseen kultatinseliin pari tärppiä, kunnes hiljeni. En ollut vielä oikein sinut uuden Guideline Bullet 2 -siiman kanssa. Kun olin tottunut kiskomaan Airflon 40+:lla aika helposti +25 metrin siivuja, tuntui seiskaluokan Bulletin kanssa olevan yli 20 metrin heitot jo melko työläitä. Saatika että 10cm tinseli olisi sitten enää nätisti oiennut. Siinä kolutessa huomasin Jarilla olevan virppavavan mutkalla. Menin Jarin luokse ja upean värinen hieman yli 50cm taimenhan sieltä tuli lusikalla. Hienosti peli auki Jarillakin. Jari oli ensin kolunnut virtaa tinselillä, muttei ilmeisesti ollut ihan kalalle saakka yltänyt heittää.

Pikku hiljaa kalasteltiin alaspäin eri koskia. Aina välillä heittelin pinturiakin, mutta sokkoheittely ei ainakaan tuonut minkäänlaista tulosta. Yhden taimenen pintakäynnin näin, mutta oli siihen tuuleen ja aika hankalaan virtaan melkoisen tekemätön paikka. Reilusti alempaa sain reilun 40cm taimenen mini kultatinselillä. Jarilla karkasi ainakin yksi taimen lusikasta ja sai pari pienempää lohdutukseksi. Kun ilta alkoi lähestymään ja nälkäkin kurnia, päätin lähteä kohti iltapäivän aktiivialuetta ja paistella pikaisesti makkarat samalla koskea seuraillen, alkaisiko kaloja näkymään.

Makkarat paistettuani alkoi olosuhteet vaikuttamaan sopivilta. Kävin vielä niskaa koluamassa, nyt sain jopa pienen kontaktinkin. Päätin siirtyä alemmas poolille. Tuulikin esitteli ajoittain rauhoittumisen merkkejä. Sain aika pian pitkällä heitolla päävirran toiselta puolelta minitinseliin kalan lyömään komealla posauksella. Kohta haavin perukasta löytyi toinen noin 50cm taimen, ehkä sentin edellistä pidempi. 

Onhan ne vain kauniita, kuva Jari K

Samoihin aikoihin alkoi taimenia hyppimään virran takana. Ehkä alle minuutin aikana kävi puolen tusinaa taimenta ilmassa. Mutuajot oli päällä. Yksi vähintään 60cm taimen hyppäsi komean kynttilähypyn. Lähellä sitä möyräytti puoliksi ilmassa toinen melkein yhtä suuri. Pari hyvinkin 50cm kalaa näyttäytyi myös heittokantamalla. Kahlasin hieman ylemmäksi kovaan virtaan ja aloin tarjoamaan tinseliä virran takusen kaloille. Melko hankala paikka oli, kova päävirta hankaloitti paljon uittoja. Olisikohan ollut kolmas heitto kun pinnassa posahtaa. No nyt on kala kiinni! Arvelin kalan alkuun suunnilleen samankokoiseksi, mutta toisaalta tärppi tuli sen toiseksi suurimman kohdilta... Aika pian haavi kuitenkin heilahti, onhan se selvästi aiempia suurempi. Komea pulska 56cm taimen. 

Komea mudun ajaja, kuva Jari K

Jari kokeili kaloja myös virpalla, mutta vieheisiin ei kaloilla tuntunut olevan kiinnostusta. Jatkoin poolin perkaamista, mutta yhtään kalojen hyppyä tai posautusta ei enää näkynyt. Illan hämärtyessä Jarilla oli samoilla kohdin parempi kala kiinni, mistä sai oman avauskalansa, mutta irtihän se pääsi. Illan pimetessä kolusimme vielä potentiaalisia paikkoja, mutta kalojen aktiivisuus tuntui hiipuneen. Se oli lyhyt mutta intensiivinen syöntihetki. Sain illan paremmat kalani vartin sisään. Pimeässä tallustelimme otsalamppujen avulla takaisin autolle. Yli 10km lenkki alkoi loppumatkasta jo jaloissakin tuntumaan. Ajeltiin takaisin Juhan telttaan yöpymään, samalla saatiin vaihdella päivän kuulumiset. Toinen Mateista oli nähnyt valtavan kokoisen taimenen hypyn ja sitä olivat sitten jahdanneet itse kukanenkin illan aikana, tuloksetta. Kuitenkin upea 63cm taimen oli tullut Matille tinselillä. Kala oli kuulemma aiemmin reissulla ollut parikin kertaa pinturissa kiinni, nyt tuli ylös saakka. Tällä kertaa virta oli miehistä niin vähissä, ettemme jaksaneet kovin kauaa porinoida, vaan vetäydyimme unten maille.

Kohtalaisen hyvien unien jälkeen pakkailimme kamppeet, söimme tukevan aamiaisen ja lähdimme vaihtamaan paikkaa. Hyvästien jälkeen auton nokka kohti uusia vesiä. Matkalla koitimme käydä tervehtimässä Jaskan porukkaa, olivat lasten kanssa kalareissulla samoilla seuduilla. Sen verran kaukana olivat asuntoautolta, että tyydyttiin heilauttamaan kättä ja jatkoimme matkaa. Toisellakin kohteella vesimäärä vaikutti aika sopivalta, vettä oli hieman normaalia enemmän. Tavoitteeksi asetettiin graavitaimenen saaminen, sitä herkkua teki mieli. Kovin oli vain taimenen syöntihalukkuus heikkoa päivällä. Kokeilin niin nymfejä, pinturia kuin streameriakin tuloksetta. Jari heitti välillä myös virppaa. Kaloista ei kuulunut mitään. Kuin kaivoon olisi heitellyt. Tiedossa kuitenkin oli, että loppukaudesta kala aktivoituu usein iltahämärissä. Välillä oli Masakin käynyt Jaria jututtamassa kaverinsa kanssa, olivat menossa hieman alemmas kalaan. Illan lähestyessä keittelimme kahvit ja paistoimme makkarat. Tauon jälkeen päätin laittaa hieman suuremman mutuperhon siiman päähän. Seitsemän maissa iskikin kala kiinni. Noin 40cm taimen oli oikein sopiva graavikalaksi kahdelle. Tämän kokoluokan kala suolautuu nopeasti. Illan alkaessa hämärtää, alkoi erään kosken niskallakin viimein tapahtumaan. Noin 45cm taimen hyväksyi taas minikokoisen kultatinselini. Toinenkin kävi sitä kurkkaamassa. Illan pimetessä vaihdoin pienehkön mustan streamerin. Sillä sainkin yhden yli 40cm taimenen ja toinen kävi hieman laiskasti räiskäyttämässä perhon luona.

Illan suurin

Keli alkoi muuttua jo kylmäksi ja sormillekin meinasi tulla kylmä. Kun viimein lopettelimme kalastuksen, oli reppujakkarakin jo kuuran peitossa. Tällä erää emme yhyttäneet parempia kaloja. Toisin kuin Masa oli kuulemma alempaa saanut komean 58cm taimenen. Kasasimme leirin auton luokse ja teimme tulet. Oli kevyen iltapalan vuoro. Tuhteja pihvejä paprika-sipuli-valkosipulinyyttien sekä foliopottujen ja pippurituorejuuston kera. Olihan se hyvää. Ruoka vain meinasi jäähtyä äkkiä kelin vuoksi. Hyvin syöneinä kömmimme makuupussien syövereihin.

Iltapalaa tulossa

Herättyämme kasattiin leiri. Oli aika siirtää leiriä vielä kerran. Viimeisessä kohteessamme laitettiin leiri heti valmiiksi, jottei tarvitse sitten pimeällä sen kanssa tolskata. Vähitellen kasailimme välineitä. Ajattelin koluta ensin hieman lähialueita, käydä sitten vähän välipalalla leirillä ja lähteä sitten kauemmaksi ja kalastella pimeään saakka. Mukaan lähti nyt myös itelläni virppavapa streamer- ja pinturivapojen lisäksi. Tuuli oli edelleen hankala, eikä suurempi joki yhtään auttanut asiaa. Lähikopaisu ei tuottanut kuin hauen. Tosin runsaan kävelyn myötä pari kertaa paikatut kahluuhousut alkoivat taas vuotaa, eikä kylmä vesi tuntunut erityisen miellyttävältä. Vaihdoin varahousut, joista oli tiedossa, että tihkuvat hieman sukista. Tauon jälkeen otin sitten tossua toisen eteen. Kosken alta yhytin parikin pienempää taimenta noin 8-9cm tinselilläni, mutteivat tarttuneet. Koska tuuli esti pitkien siivujen heittelyn jopa seiskaluokan vehkeillä, siirryin suosiolla eri paikkaan. Tuulenpuuskien mukana silloin tällöin ripsautti vähän vettäkin. Pohjoistuuli piti kelin edelleen kylmänä.

Kello lähenteli jo seitsemää, kun uittelin tinseliäni aika lähellä olevan virran mukana vapaasti, mutta tuntumaa pitäen. Olin kokeillut erilaisia uittosuuntia ja usein Finnmarkissa toimivia viistätyksiä tuloksetta. Yhtäkkiä siima pysähtyi. Kalahan siellä! Pirteä taimen jumputti alkuun kuin suurehko hauki olisi siiman päässä, jollaiseksi aivan alkuun kalaa luulinkin. Positiiviseksi yllätykseni huomasin, että taimenella oli tinseli aivan suupielessä kiinni ja kala juroi virtaa hyväksi käyttäen poikittain. Hieman tavallista vaikeampi haavittavahan se oli sen vuoksi, mutta pian kala lepäili haavissa. Komea yli 50cm taimen. Tämä sai päätyä illalliseksemme.

Noin 51cm komistus

Muuten alkuilta oli aika vaisua, Jari sai useita harreja kun jaksoi niitä pyytääkin. Suurimmat huitelivat 45cm seutuvilla. Sain tosin itsekin tinselillä muutaman harrin, suurimmat reilusti yli 40cm. Jari siirtyi vähitellen virpan heittoon, kun harrien syöntihalut heikkenivät. Olin kolunnut hetkeä aiemmin yhden oma suosikkikohdan perhoilla ilman minkäänlaista merkkiä kaloista. Päätin kokeilla vaapulla vastarannan virran reunaa, siellä on ollut aiemmin kaloja, kun on hyvissä olosuhteissa päässyt heittämään streameria pitkälle ja jotenkuten yltänyt sinne. Melko pian rouhasikin taimen 12cm violettiin Bomberiin. Heti tunsi kalan olevan hyvän kokoinen. Haavituksen jälkeen kala paljastui liki 55cm komistukseksi.

Bomberiin puraissut

Pikku hiljaa aloin suunnata leiriä kohti, valonrippeitä oli enää jäljellä eikä tarkkaa kalastusta voinut enää toteuttaa. Silti taisi vielä joku tärppi olla Bomberissa. Lopulta laitoin pillit pussiin ja talsin leirille hyvän pintahien kera. Leirimme lähellä olikin Masa kaverinsa kanssa lopettelemassa kalastusta, joten toivottelimme siinä hyvät jatkot ja totesimme todennäköisesti taas ensi kesänä tapaavamme. Heillä oli kotimatka edessä jo huomenna. Iltapalaksi loihdimme leivitettyjä voissa paistettuja taimenfileitä perunamuusin kera. Pakastuvassa yössä jälkiruuaksi maistui rommikaakaot. Selkeä yö tarjoili meille myös kohtalaisen kauniita revontulinäytöksiä. Lopulta maltoimme laittaa nukkumaan. Teltan pinnalla olevat vesipisarat olivat jäässä. 

Revontulinäytöstä kännykällä kuvaten

Viimeisenä kalastuspäivänä halusin satsata myös aamupäivään edes hitusen. Laitoin kellon soimaan ja sain itseni vesille kymmenen seutuvilla. Kolusin lähialueita streamereilla ja heitin myös virppaa. Ei tärppiäkään. Palasin sitten leirille, jossa nautittiin graavitaimenta kahvin kera. Ai että. Kun hymy ei meinannut hyytyä, oli lähdettävä kalaan. Pohdittiin hetki mitä tehtäisiin päivällä, taimen kun tuntui olevan paremmalla otilla illemmalla. Päätettiin käydä hieman eri paikassa harjusta kokeilemassa. Tuuli vaikutti kyllä sen verran rapsakalta, ettei se erityisesti houkutellut lähteä kahlailemaan vuotavilla kahlureilla, kun oletuksena oli ettei kummoista pintomistakaan ole nähtävillä. Perille päästyämme keli vaikutti nihkeältä. Tuuli oli kylmä ja tuuli joen suuntaisesti. Päätettiin kumpikin heittää vain virppaa, vaikka emmin kyllä hetken kasaisinko kuitenkin myös pinturikepin. Piponkin sai kaivaa päähän, sen verran kylmä oli keli. Saimme jokusia harjuksia sieltä täältä, muttei kala selvästikään kummoisella syönnillä ollut. Ylempänä oli kiinnostavan näköinen reunavirta heinäsaarekkeen ja rannan välissä. Heti ensimmäisellä heitolla parempi harri kävi lotossa, muttei tarttunut. Huomasin satunnaisia pintakäyntejä alueella, pinnalla kelluskeli harvassa pieniä tumman siniharmaita päivänkorentoja. Ollapa nyt se pinturikeppi mukana. No yhden pintovan vajaan 40cm harrin sain lotolla huijattua, mutta muut eivät siitä innostuneet. Kylmässä vedessä kahlailu ja tuulessa virpan viskominen ei oikein enää sytyttänyt, joten lähdin autolle päin. Jari tuli kohta perästä. Jarin suurin oli ollut kohtalainen noin 45cm harri.

Loppukauden harrivettä

Ajeltiin suoraan edellispäivän taimenpaikan lähelle autolla. Jaskan porukka oli siellä jo kalastellut aamusta saakka. Suurin taimen oli ollut 40cm paikkeilla ja harri jo ihan komea 48cm. Tosin jobin postina Jaskalla oli mennyt Scottin S4 streamerkeppi poikki. Keiteltiin kahvit ja syötiin vähän välipalaa, jotta jaksamme kalastaa viimeisen illan. Lähdin vähitellen ylöspäin koluten parhaiten tapahtumia antaneita kohtia. Olin laittanut siiman päähän ison yli 15cm tinselin, ajattelin sen houkuttelevan kaloja nyt hakemaan perhoa pinnasta, kun monenlaista muuta olivat ehtineet edellisen vuorokauden aikana näkemään. Edellispäivän tinselikalan seutuvilla kävi kohtalainen kala kurkkaamassa, muttei lyönyt kuitenkaan kiinni. Muutaman metrin kauempaa iski sitten kala. Varsin hoikka 43-44cm taimen ei hirveästi hanttiin laittanut, mutta peli kuitenkin auki tällekin päivälle. Kontrolloitu vapaa uitto tuntui olevan edelleen tällä joella tehokkain tapa tarjoilla perhoa. Toista, paremman kokoista kalaa en saanut enää uudelleen iskemään, vaikka koitin myös virpalla. Tovi myöhemmin hieman ylempänä isoa tinseliä vietiin taas. Komea taimen otti kunnon pintapommilla kiinni aika läheltä rantaa. Hienon rallin päätteeksi haaviin solahti nätin pulska 52cm taimen.

Ison tinselin pettämä

Tyytyväisenä onnistumisiini kalastustahtini rauhoittui reilusti. Seurailin enempi toisten touhuja, vaikka kala tuntui olevan aktiivista. Oskari sai hieman alempaa jonkun paremman taimenen. Välillä kokeilin aina jotakin sopivaa kohtaa nopean setin tinselillä. Ilta hämärtyi nopeasti, mutta muille ei taimenia siiman päähän löytynyt. Jari lähti menemään jo pikku hiljaa autoa kohti virpalla ottikohtia heitellen. Itse päätin koluta vielä edellisillan ottialuetta, mistä sain 54cm vastarannan tuntumasta. Kun olin perhoilla alueen kopaissut, laitoin virpan päähän taas saman Bomberin. Melko pian posauttikin taimen kiinni lähellä vastarantaa. Kolme potkua ja irti! Vaikutti hyvältä kalalta. Muutaman heiton jälkeen kova tärppi hieman ylempänä. Ja taas hieman ylempää löi hyvä kala kiinni, mutta irtosi pari sekunnin jälkeen. No jo on kumma! Mietin hetken, mikä oikein mättää. Oikeastaan muuta syytä en keksinyt kuin sen, että edellisiltana kirrasin jarrun melko tiukalle väsytellessäni ja oman kokemuksen mukaan virpassa saa olla taimenta kalastaessa jarru aika löysällä tartuttamisen helpottamiseksi, kun kuitusiimat ei jousta lainkaan. Toki oli jo melko pimeää ja kala voi helpommin lyödä hieman epätarkasti, mutta se tuntui hassulta kolmesti peräkkäin tapahtuvaksi. No, pikku hiljaa minäkin lähdin alaspäin. Hieman alempana kävi vielä hentosempi tärppi, sitten hiljeni. Kokeilin lopussa Vicken meritaimenlusikkaa/-jerkkiäkin tuloksetta. Jari oli alimmalla ottikohdalla aika lähellä autoa, kun kala otti viimein kiinni. Hoikahko, mutta ihan komea yli 45cm taimen Lotolla antoi Jarillekin hyvän onnistumisen reissun loppuun hiljaisten päivien jälkeen. Siihen lopettelimmekin kalastuksen ja ajelimme leirille syömään. Pakkailimme myös kalavermeet valmiiksi. Aamulla oli kotiin lähdön aika.

Aamu valkeni aiempia päiviä tyynempänä ja tuntui selvästi lämpimämmältäkin. Lämpöasteitakin oli melkein tuplat edellispäivään verrattuna. Aamupesulla käydessämme keli vaikutti oikeasti "kalakeliltä", pintomisiakin olisi saattanut olla luvassa. Totta kai. Noh, pitäähän sitä jotain jäädä hampaan koloon onnistuneen reissun lopussakin. Kalastelin reissussa kuitenkin pari kolme tuntia pintureilla ilman tärppiäkään. Toki pupilla olisi voinut jonkun kalan saada illalla, kun muutamia sitkeitä vesiperhosia edelleen lenteli. Ei vain malttanut, kun en nähnyt parempien kalojen pupien perään olevan lainkaan. Harjuksia ja pari pienempää taimenta kyllä näkyi pinnassa parina iltana, mutta hyvin satunnaisesti. Pitkä kotimatka sujui kuitenkin aika rattoisasti mukavan reissun jälkeen ja toki uusia reissuja suunnitellessa. Oli hienoa päästä edes hetkeksi aktiivista syövää kalaa jahtaamaan ja jopa onnistua siinä, vaikkakin kesemmällä parhaat hetket ovat aivan eri luokkaa, kun olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kalamäärät ovat noilla seuduilla kuitenkin niin runsaat, ettei sitä ymmärrä ennen kuin ensimmäisen kerran näkee pinnan kunnolla "poreilevan" kaloista. Toisena hetkenä taas tuntuu siltä kuin kaivoon heittelisi. Eiköhän sitä ensi kesänä taas suunnata Finnmarkkiin päin.

Oli kauniita ja tyyniäkin hetkiä

Tuollaiseen reissuun oli mukava lopettaa koskikalastuskausi. Päiviä kertyi aiempia vuosia vähemmän, mutta mukavia onnistumisiakin tuli. Oikeastaan vain harjuksen kalastus tuotti pettymyksen. Nyt katseet suuntautuvatkin sitten taas hauen kalastukseen. Kävinkin reissun jälkeen jo yhden illan pyytämässä. Heitin jopa perhoakin tunteroisen, mutta lopun viimein isot tulivat vieheillä. Ja suurin taas upea 116cm. Jaskan kanssa oli kyllä puhetta, että käydään ihan perhollakin haukea vielä joku reissu pyytämässä. Pari haukiperhoa tuli sidottua, mutta askiin katsottuani on tullut tunne, että sitä puolta pitäisi kovasti jaksaa uudistaa. 

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!