maanantai 3. joulukuuta 2018

Syksyistä hauenkalastusta

Moro!

Viimein on koulukiireet selätetty ja samalla koko koulu on saatu niin sanotusti pulkkaan. Tässä todistusta odotellessa on taas aikaa keskittyä olennaiseen ja muistella muutamia syksyisiä hauenkalastusreissuja. Ajattelin samalla raapustella muutenkin ajatuksia syksyisestä hauenkalastuksesta Oulun ja Rovaniemen seutuvilta. Rovaniemen alueella reissut ovat olleet vielä vähissä, joten kokemukset täältä ovat aika suppeat. Oulun seudulla olen kalastanut haukea pikkupojasta lähtien ja olen muutaman aika hyvän haukipaikan sieltä löytänytkin. Tällainen virtavesien ihminen ei oikein muualla osaa kalastaa kuin joella, joten kokemukset ovat pitkälti jokipainotteisia. Toki myös mereltä ja järviltä on kokemusta tullut.

Vaikka koulukiireitä pitikin urakalla, niin pakkohan sitä oli aina välillä käydä tuulettumassa. Kemijoella tuli käytyä muutaman kerran kellumassa ja syyslomaviikolla ehdin Oulun seudullakin kerran käymään lempihaukipaikallani. Hommasin syksyksi uudet räpylät kelluntapuuhiin, Keeperit. Kyllähän niillä edellisiä paremmin potkuttelee, tosin nilkoille ovat ehkä hieman armottomat.

Keeperin räpylät on olleet syksyn testissä, ovat ihan ok

Hauenkalastus on ollut itselläni 80-90% virvelivoittoista, mutta perhollakin tulee aina välillä pyydettyä. Kelluntarenkaan hankinnan myötä on lähes poikkeuksetta kulkenut molemmat vehkeet mukana. Virvelillä paikkojen laajempi koluaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa, mutta tiedettyjen ottialueiden perkaamisessa perho on kyllä mainio peli. Keväällä viritelty kaikuluotain on helpottanut kelluntarengaskalastusta huomattavasti. Vaikka luotaimeni on halpa perusluotain eikä erityisen hyvin kaloja erota, niin jo syvyyksien ja mahdollisten penkkojen tai vedenalaisten karien löytäminen auttaa kummasti kalojen paikallistamisessa. Toki seurailen myös mahdollisia pikkukalaparvia, mistä kaikuni niitä vaan löytää. Kemijoen kokoisella suurjoella virtaavassa vedessä renkaalla kalastaessa kokee itsensä äkkiä aika pieneksi, jos ei ole mitään hajua onko alla 3 vai 13 metriä vettä. Keväällä esimerkiksi pinnan päältä ei pystynyt mitenkään havainnoimaan, että kalastamani 4 metrinen vesi olikin yhtäkkiä yli 12 metriä syvää...

Kemijoella oman haasteensa perhokalastukseen tuo syvyys ja virtaava vesi. Pyydän haukea enimmäkseen 3-5 metrin vedestä, välillä jopa syvemmältä. Kun virtaamaa on useampi sataa kuutiota sekunnissa, niin perhosiima valuu kohtalaista vauhtia alavirtaan virta-alueilla. Kalat tuntuvat viihtyvän virran reunoilla, joten välillä heitän reilusti virran puolellekin. Välillä taas koluan rauhallisen, liki seisovan virran puolella. Kemijoella käytössäni on ollut täysuppoava sink3-siima, joka on jo kohtalaisesti uppoava, mutta mahdollistaa vielä suhteellisen rauhallisen uiton. Etenkin yli 4 metrin vedessä jopa hyvin rauhallisen uiton. Matalammassa uittonopeutta on pohjan löydettyään jonkin verran jo nopeutettava, jottei kolise pohjassa. Käytännössä aina heitto alkaa kuitenkin 5-10 sekunnin odottelulla, että siimat ja perho uppoavat. Virtaavassa kohdassa tämä tarkoittaa tietenkin selvästi ylävirran puolelle suunnattuja heittoja, jotta pohjan tuntumaan pääsee ennen kuin virran paine alkaa nostamaan siimaa ja perhoa ylös. Uitot ovat virta-alueella lyhyitä käytettyyn aikaan nähden ja yleensäkin, jos renkaasta tulee heiteltyä keskimäärin 15 metrin heittoja, tulee perho uimaan pohjan lähellä vain osan matkasta. Nopeuttaakseni perhon vajoamista ja siten maksimoidakseni uittomatkaa, käytän välillä myös painotettuja perhoja. Painona näissä on suurehkot messinkisilmät. Suuri epoksipää upottaa myös jonkin verran, mutta selvästi messinkiä hitaammin. Tavalliset perhot saa uppoamaan hyvin myös irtonaisen, perukkeeseen laitettavan volframiconeheadin avulla. Painotettu perho tarkoittaa yleensä myös hieman nopeampaa uittoa, mikä on joskus jopa hyvä asia kylmässäkin vedessä.

Uittotekniikoina olen käyttänyt pääosin joko perinteistä yhden käden sisäänvetoa erilaisin rytmein ja pituuksin tai vapa kainalossa kaksin käsin uittaen. Merkittävää eroa en ole tekniikoiden välillä havainnut, mutta ehkä kaksin käsin uittaessa on se hyvä puoli, että silloin ei tule tehtyä taimenenkalastajalle tyypillistä vapavastaiskua vaan kala on tartutettava käsin siimasta vetämällä. Kylmässä vedessä pidän uitoissa ajoittain useankin sekunnin pysäytyksiä ja aika usein tärpit on tulleet niiden aikana tai hyvin pian niiden jälkeen. Mutta kevään ja syksyn kokemusten perusteella vaikuttaa siltä, että Kemijoki on kohtalaisen haastava perhokalastusjoki. Kalakaveri Jere kalastaa pelkällä perholla, eikä ole vielä ainakaan päässyt oikein sinuksi joen kanssa. Eikä kalan saanti ainakaan perhoista jää kiinni, sen verran pyytävän näköisiä ne on.

Perhojen väreissä käytössä on hyvin pitkälti ärsyvärit. Oma suosikkini on ollut puna-kelta-kulta, joka on toiminut niin syksyisin kuin keväisin ja sillä on tilillään suurin perhohaukeni, noin 7kg kevätkala. Tänä vuonna on lime(chartreuse)-valkoinen lyönyt itsensä läpi Kemijoella antaen kalaa oikeastaan aina kun vain sitä olen uittanut. Lisäksi perhorasioissani on syksyn suosikkivärini oranssi-musta ja kelta-oranssi, toki myös puma-musta. Koska kalastan haukea kasiluokan välineillä ja vieläpä aika pehmeätoimisella 3zonella, asettaa siiman massa ja nopeus omat rajoitteensa perhoille. Mulla on suurimmat perhot kyllä jopa yli 30 senttisiä, mutta silloin silhuetti on suippo ja perho ei saa olla raskasrakenteinen eikä sellainen, joka kerää paljon vettä itseensä ja muuttuu liian painavaksi. Keskikoko perhoillani on noin 17-23cm.

Fl.kelta-oranssi painopääperho toimi heti sidontaa seuraavana päivänä

Tänä syksynä sain viimeiset perhohaukeni marraskuussa messinkisilmin ja epoksipäin painotetulla fluoresoiva keltainen-oranssi -värillä. Mitään isomuksia ei perhosiimani päähän tänä vuonna eksynyt. Keväällä karkuutin arviolta 5-6 kilon kalan, syksyllä suurin ylös tullut oli varmaan hieman vajaa 5kg. Sellaisia mukavia kaloja kasiluokan vavan päässä kuitenkin. Haaveena on muuten ollut rakentaa uusi haukikeppi talven aikana. Katsotaan kuinka käy.

Uistinpuolella heittokalastus on muuttunut hyvin pitkälti suurehkojen shädien heittämiseksi. Alkusyksystä olen käyttänyt myös spinnerbaitteja. Aikanaan omatekoisessa puna-mustassa spinnerissä kävi melkoisen rouhea hauki säikäyttämässä juuri kun olin nostamassa uistinta ylös vedestä. Yhden syöksyn se pysyi kunnes irtosi. Oulun seudulla mulla on soutuvene neliheppasen koneen kera. Silloin tykkään myös täsmäuistella 2-4 vavalla ja aina välillä sitten pysähtelen heittelemään. Parhaiten olen onnistunut aivan pohjan tuntumasta 3-5 metrin syvyyksistä, mutta joskus on vapa notkahtanut mukavasti myös syvemmän veden reunamilta parin metrin syvyydestä. Veden viilentyessä voimakasta, tikuttavaa laajaa potkua omaavat vaaput jäävät pois ja siirryn rauhallisemmin uiviin ja kylkeä näyttäviin vaappuihin. Suosikkiväreinä on ollut luonnonväreistä syyskuussa salakka/särki (mm. 15cm Sepen Tuuri) ja lokakuussa vaalea ahven. Ahvenväri on antanut useita toistametrisiä kaloja. Uistelussa suosikkivaappuni ovat rauhallisesti kylkeä näyttävän uinnin omaavat 23cm Westinit. Niillä on kertynyt eniten yli metrisiä haukia. Väreinä ovat toimineet vaalean ahvenen lisäksi punapäinen ahven, puna-musta, oranssi-keltainen vihreällä selällä ja ompa yksi yli kymppikiloinen tullut papukaijavärillä. Haukivärikin on antanut muutamia mukavia kaloja. Aivan viimeisillä reissuilla Rapalan 18cm Original värissä Firetiger on ollut erinomainen. Sillä sain aikanaan myös ensimmäisen yli 10kg hauen. Joidenkin suosimalla puna-valkoisella en ole onnistunut kuin lumisateella.

Westin Jätte 23cm suosikkivärejäni syyskalastukseen, kaikilla on metri ylittynyt

Tämän syksyn ensimmäisen metrikkääni sain lokakuun puolivälissä ahvenen värisellä Westinillä Oulun seudulta. Päivä oli erittäin lämmin, olikohan 18-19 astetta lämmintä ja tuuli oli reipasta lounaistuulta. Veden lämmöt oli nousseet yli viiden asteen. Haukien aktiivihetki oli melkoisen lyhyt, enimmäkseen pyydeltiin Jarin kanssa tyhjää. Taisi saldoksi jäädä puolentusinaa kalaa.

Metrikäs Oulun seutuvilta ahven Westinillä

Shädivärit ovat hyvin pitkälti samanmoisia kuin vaapuissa. Eniten kalastamassani 3-6 metrin syvyydessä käytän nokalla lisäpainoa tilanteesta eli yleensä virtauksesta ja shädistä riippuen 10-25 grammaa. Yli 25-senttiset shädit olen rigaillut ainakin vielä kahdella kolmihaaralla, yleensä 3/0+2/0 yhdistelmällä, mutta katsotaan miten tulevaisuudessa toimin. Kemijoella hehkutettua saksanlippua en ole oikein saanut siellä syksyllä toimimaan, mutta Oulun seudulla se toimi erinomaisesti. Ahvenväri on toiminut hyvin myös Kemijoella. E
simerkiksi viime syksynä arviolta kympin kala otti ahvenen väriseen Stormin Seeker Shadiin ja sain sillä hyvin rauhallisesti soutu-uistelemalla seitsenkiloisen Oulun seudulta.

Syksyisiä shädivärejä

Firetiger oli (jälleen) syksyn viimeisten reissujen ottiväri, shädinä oli Svartzonker McRubber. Käytin siinä vain yhtä 3/0 kolmihaaraa leuan alla, joten kalojen irroitus oli myös vaivatonta. Jos kala oikeasti haluaa ottaa kunnolla, niin kyllä se imaisee tuollaisen 21cm kumin kokonaan pää edellä kitaansa. Sillä sain syksyn suurimman kalani, noin 7,3-7,4 kilosen Kemijoelta marraskuussa. Sinä päivänä taivaalta tuli kaikkea mahdollista ja illaksi keli painui pakkaselle. Kylmä keli oli kelluskella.

Firetiger McRubber ja koukutusesimerkkini

Reilu seiska otti marraskuun kymmenes McRubberiin

Moni pohtii säätä ennen reissua ja jopa suunnittelee reissut kelien mukaan. Mulla on mennyt viime vuosina lähinnä niin, että kalalle on menty kun vaan on päässyt. Joinakin vuosina jaksoin pitää tarkkaankin kirjaa sääolosuhteista, mutta viime aikoina olen luottanut aika pitkälti tuntemukseen. Oulun seudulla, mikäli kalastelin merellä tai jokisuistoissa, tarkistin aina merivedenkorkeuden. Länsi- tai lounastuuli nostaa aina vedenkorkeutta. Välillä se on ollut omassa kalastuksessa jopa haaste, kun on saattanut olla tutuissa paikoissa vaikeuksia saada uistimia oikeaan syvyyteen. Toki kaiun hankkiminen helpotti sitä ongelmaa. Länsi/lounastuulella olen saanut usein hyvin kalaa ja taitaapa olla molemmat 10kg ylitykseni tulleet länsituulella. Maatuulella eli itätuulella olen myös onnistunut, vaikka vesi on ollut reilusti miinuksella. Silloin on penkkojen ym. kalastus ollut helpompaa. Syöntiajat ovat saattaneet olla vaan varsin lyhyitä. Pohjoistuulella on tainnut olla työläintä kalojen saanti ja se on usein vaatinut koko päivän vesillä, että on sattunut joku aktiivijakso edes kohdalle. Lumi- tai räntäsade on yleensä aina ollut hyvä asia. Sumua olen kuullut pidettävän huonona kelinä, mutta joskus kala on ollut aktiivinen vain aamupäivän usvan ajan ja sen jälkeen syönti on hiipunut. Aurinkopläkä on ollut aika haasteellinen keli, mutta oman kokemuksen mukaan loppukaudesta se ei ole niin paha kuin keväällä tai alkusyksystä. Pakkasella kalastus vaikeutuu, muttei se estä kalan saantia. Kerran olin kalalla sinä päivänä, kun joki jäätyi. Pakkasta oli pois lähtiessä 8 astetta. Aamupäivästä alkoi jo riitettä lipua pitkin jokea ja puolilta päivin ei tahtoneet enää uistimet pysyä vedessä, kun joko vesi oli muuttunut jäykäksi hyhmäksi tai sitten pinnalla kellui useiden neliöiden kokoisia jäälauttoja. Iltapäivän puolella oli enää noin sadan metrin mittainen sula pätkä, josta onnistuin narraamaan kauden päätöskalaksi 6,4 kilosen. Tähän oli hyvä lopetella kalastus, varsinkin kun jo rantaan pääseminenkin pienellä soutuveneellä oli aika työlästä.

6,4kg kauden päätöskala 19.11.2011

Kellonajoista omia suosikkeja on aamupäivän kello kymmenestä kello kahteen, sekä neljän viiden väli iltapäivällä. Rovaniemellä on tuntunut kahden kolmen seutu olleen hyvää aikaa. Liian harvoin olen ollut vesillä aamuhämärässä, vaikka tiedän sen olevan erittäin hyvää aikaa saada SE suuri. Syksyllä pidän lokakuun toista ja kolmatta viikkoa parhaina ajankohtina. Syyskuun puolella olen saanut vain yhden kunnon kalan, 8,5 kilosen ja senkin ihan kuun lopulla. Tosin on sanottava, että aika vähän olen syyskuulla käynyt yleensäkään hauen pyynnissä. Marraskuussa puolestaan on tärppiväli ollut harva, mutta keskikoko ihan hyvä. Paras haukireissuni oli 11.10. Silloin sain toistaiseksi painavimman haukeni 10,3 kilosen lisäksi kaksi muuta yli metristä sekä ainakin pari todella painavaa tälliä. Lisäksi veneessä kävi muutama 4-5,5kg:n kala. Ja kaikki aika lailla parin kolmen tunnin sisään. Olen ajoittanut haukireissuni aika hyvin viime vuosina. Oulun seudulla olen käynyt neljän viimeisen syksyn aikana laskujeni mukaan yhteensä kuutena päivänä hauen pyynnissä, lähinnä syyslomaviikon mummulareissujen yhteydessä. Saldona 1 yli kymppi, Jarille hieman vajaa, 4 muuta yli metristä ja yksi oikein pulska 6,9kg/92cm. Lisäksi on ollut muutamia kunnon tällejä ja sellaisia mukavia yli 5 kilosia on tullut useita.

Tämä hyvin tankannut hauki oli 111cm pitkä ja painoi 10,3kg

Mitään mahtikaloja en siis tänä vuonna siimani päähän saanut, mutta kolme metrikästä on käytettyihin kalapäiviin nähden ihan mukavasti. Kymmenisen reissua kävin hauen perässä vuoden aikana, joista osa vain parin kolmen tunnin pistoja. Sellaisia neljän kilon molemmin puolin olleita oli kuitenkin varmaan suurin osa, mikä on jo ihan mukava koko pyytää.

Nyt koulukiireiden helpottaessa olisi aikaa alkaa sidoskelemaan perhoja. Työnsarkaa sillä osin riittääkin. Lisäksi on tarkoitus rakentaa pari vapaa, itelle haukivapa ja kaverille nymfikeppi. Valmistumisen myötä on töidenhakuprosessi edessä, joitakin hakemuksia olen jo laitellut. On jännä nähdä, mistä meidän perheen ensi vuonna löytää. On hyvin mahdollista, että muutto on edessä. Toivottavasti kuitenkin kohtalaisten kalavesien ääreltä. Muuten saattaa tehdä meikäläisellä aika tiukkaa asettautua.

Ai niin. Kunhan opinnäyteyöni linkki julkaistaan, niin ajattelin vähän raapustella siitäkin juttua. Oletan, että vesien tila kiinnostaa aika monia. Sanotaanko näin alkuun lyhyesti, että ylitysrakenteet ovat aika suuri ympäristöriski Suomessa. Niin kuin varmaan moni jo on osannut arvellakin.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Kauden viimeiset taimenenkalastukset Finnmarkissa

Terve!

Kesän kääntyessä syksyyn on koulukiireet alkaneet taas painamaan päälle urakalla, eikä töiden ja koulutöiden ohessa ole oikein riittänyt aikaa blogijuttuihin. Koitan tiiviisti kirjoittaa viime reissujen kuulumisia Finnmarkin puolelta.

Piipahdin kolmen yön reissulla elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ajelin torstaina töiden jälkeen Norjan puolelle ja ehdin parisen tuntia kalastellakin. Sain 10 minuutin kalastuksen jälkeen noin 45cm taimenen violettirunkoisella ja mustasiipisellä streamerillä illan alkaessa jo hämärtää. Perho on Grayling Landin sivuilta aikanaan bongattu ja hieman muunneltu. Sellaisella karkuutin puolenkymmentä vuotta sitten komean taimenen Finnmarkissa. Tarkkailin peilejä ja pooleja pitkin iltaa monissa eri paikoissa, mutten nähnyt ainoatakaan pintakäyntiä, eikä vesiperhosiakaan kuoriutunut kuin muutamia. Heittelin jonkin verran streameria, mutta yhtään kalakontekteja ei enää kuulunut. Aivan viimeiset valonsäteet tuijottelin erästä sileäpintaista poolia, josko edes jokin kala näyttäytyisi, mutta turhaan. Pitkän istumisen jälkeen usva valtasi lopulta koko joen ja vieläpä niin sankasti, että valon turvinkin oli vaikeaa löytää autolle. Nukkumatti kutsui kohtalaisen aikaisin.

Reissun aloituskala

Huhtasen Akin streameria mukailtu

Nukuin harvinaisen pitkät yöunet. Aamupäivästä keittelin kahvit ja heittelin tovin virvelillä. Sainkin kultaiseen nirhaan iskemään puolimetrisen taimenen komealla tärpillä. Näin kalan nousevan syvempää ja kääntyvän nirhan perään alavirtaan, komea tapahtuma. 

Nirhaan napsahtanut

Vaihdoin pikku paussin jälkeen perhovälineisiin, mutta yllättäen tuuli alkoi taas puhaltamaan ja suunniteltu surffin heitto muuttui ilman takaheittotilaa niin tuskaiseksi, ettei intoa riittänyt kovin pitkään. Päätin sitten vaihtaa paikkaa ja pienen evästauon jälkeen säntäsin joelle. Kalantulo tuntui hieman nihkeältä, eikä oikein edes tärppejä tai kiinnostuneita nousuja perhoihin tahtonut saada. Kolme taimenta onnistuin kuitenkin illan mittaan narraamaan, joista suurin oli varsin vahva puolimetrinen taimen. Sille kelpasi mutuperhoni ja imaisikin sen erittäin syvälle. Kultatinseli ja oliivi larva taisivat antaa muut kalat, jotka olivat sellaisia 42-45cm "peruskaloja". Illalla alkoi satamaan varsin reilusti vettä, eikä pupahätsejä tuntunut alkavan. Suunnitelmissa olikin vaihtaa seuraavaksi päiväksi paikkaa, mutta sade taisi hieman aikaistaa suunnitelmia ja istahdin taas auton rattiin.

Noin puolimetrinen mudunnappaaja

Seuraavana päivänä kalantulo oli edelleen ihmeen nihkeää. Aktiivisia kaloja en onnistunut löytämään oikein mistään, eikä kaloilla ollut hirveästi nousuhaluja pinnan tuntumassa viilettäviin perhoihin. Pohjien kolistelu ei oikein kiinnostanut vaan toivoin saavani kalastella enemmän pinnan tuntumasta. Päivän mittaan tuuli alkoi yltyä erittäin kovaksi ja hankaloitti kalastusta. Parin pienehkön taimenen jälkeen päätin lähteä makkaran paistoon ja odottelemaan illan mahdollista aktivoitumista. Tovin tulistelun jälkeen taivas repesi kunnolla ja vettä sateli parisen tuntia kovien tuulenpuuskien kera. Kiirettä joelle ei ollut, istuskelin ja levähtelin autossa. Koitin käydä alkuillasta heittämässä erästä poolia, muttei siitä tullut yhtään mitään, kun tuuli heitti siimat useita metrejä alavirtaan vaikka miten päin kuutosluokan siimoja viuhtoi. Reilun vavan mittaisen siiman sai jotenkuten hallittua, mutta se oli kyllä auttamatta turhan vähän niillä kohdin. Lähdin etsiskelemään tyynempiä paikkoja ja onnistuinkin löytämään yhden suojaisemman mutkan. Kun tuuli ei ottanut rauhoittuakseen, jäin siihen kalastelemaan hämärän hetkiä. Kalat eivät oikein aktivoituneet, mutta muutamia pieniä sain surffipupalla ja tinseleillä jallitettua. Luovutin hieman pettyneenä jo ennen pimeää, vaikka potentiaalista kalastusaikaa olisi ollut vielä tunnin verran ainakin. Päivän suurin taimen oli noin 40cm.

Sunnuntaina kalastelin taas eri paikkoja, mutta virtaa pidempiin sessioihin ei miehestä löytynyt. Suurin osa päivästä menikin porinoidessa muiden kalastajien kanssa. Puolen päivän maissa kävin vajaan tunnin pinturoimassa erästä niskaa, mutta jälleen sopivasti yltynyt tuuli teki siitä hieman epämiellyttävää puuhaa. Yhden pienemmän hyppykoneen sain ja yksi varsin mukavan kokoinen taimen kävi kerran adamsiani vilkaisemassa. Iltapäivällä kävin parin tunnin piston hieman alempana, josta sain sentään muutaman taimenen. Suurin taisi olla mukava jonkin verran vajaa 50cm.

Kaunis väritys

Illalla vielä kävin ennen lähtöä kotimatkalle heittelemässä kenkäsilläni kolmevarttisen yhtä poolia, josta sain yhden taimenen ja muutaman kurkkauksen ja tärpin. Yksi kala vaikutti kohtuullisen kokoiselta, loput pieniltä. Pintäelämää ei tänäkään iltana näkynyt. Ihmeen huonosti sattui vesiperhoskuoriutumisia elokuun reissuilleni, mutta joskus se vaan menee niin, ettei kohdalle satu. Raahelaisporukka onnistui parina iltana pimeässä kohtalaisen hyvin ja olivat löytäneet aktiivisiakin kaloja. Ja Juhakin "väänsi puukkoa haavassa" myöhemmin seuraavalla viikolla laitellen kuvia komeista kaloista. Elokuun viimeisinä päivinä syönti oli ollut erinomaista ja useita yli 60cm kaloja oli käynyt näytillä, suurimman ollessa yli 70cm.



Kauden viimeiselle taimenreissulle päästiin vielä viime viikonloppuna. Osa paikoista on jo kiinni Finnmarkissakin, mutta monin paikoin on vielä mahdollisuus nauttia hienosta taimenen kalastuksesta. Ruokailevia kaloja näkee vielä syksymmälläkin ja järvissä voi kalastella "huoletta". Kutuasiat ovat ajankohtaisia vesien laskiessa kahdeksan asteen seutuville tai alle. 

Matkaan lähti Jari ja Pete. Juha liittyi porukkaan perillä. Ajelimme torstai-iltana perille ja viritimme leirin yön pimeydessä. Perjantaina aamupäivästä lähdimme kalaan. Mitattiin vedenlämpö, joka oli kymmenisen astetta. Keli oli upea aurinkoinen syyskeli. Joitakin pintovia kaloja näimme päivän aikana, pääosin suvannoilla tai hitaasti virtaavilla alueilla. Päivänkorentoja vaikutti lentelevän muutamia, samoin jotain mustia karvasääskiä tai vastaavia. Kävin pariin otteeseen jahtaamassa pintovia kaloja, onnistumatta. Tarjolla kävi niin erilaisia päikkäreitä, mustaa klinkkiä, monenmoisia nymfejä kuin jopa caddista ja surffipupaa. Juhan kanssa kokeilimme paria pintovaa kalaa narrata vuorotellen mitä ihmeellisimmillä yrityksillä, turhaan. Kalojen ruokavalio ei meille päivän aikana auennut. Muuten kalojen otti oli todella vaisua, eikä streamereihin, larvoihin tai muihin viritelmiin juuri tärppejä kummempaa tullut. Pete taisi saada tinseliliitsillä yhden pienemmän. Vasta aivan iltahämärässä ja pimeässä alkoi tapahtumaan. Jari heitteli väliin myös uistinta ja sai puna-mustalla smoltilla 44cm taimenen. Minä sain musta-violetilla streamerilla yhden 46-47cm kalan, sekä karkuutin pari kalaa. Juhalla oli joku tärppi. Ilta-aika on näin syksyllä jo aika lyhyt, kunnes tulee pimeää. Nälkä ja vilu aikaistutti ehkä hivenen lopettamispäätöstä, mutta saimmepahan ihastella todella upeita revontulia tovin aikaa, kun ei tarvinnut kalastaa. Harvoin olen niin hienoja loimuja nähnyt. Harmiksemme vaan taivas meni lopulta pilveen. Yön pimeydessä taioimme maittavaa ruokaa ja tulistelu venyikin pitkälle yöhön. 

Seuraavana aamupäivänä ylös kömpikin hieman väsyneitä miehiä. Keli oli jälleen upean aurinkoinen. Sen jälkeen oma päivä synkkenikin nopeasti. Nautiskelin aamupalaksi torstai-iltana avaamaani juotavaa jugurttia, ja vajaan tunnin päästä alkoi melkoinen ralli mahassa. Tyhjennystä riittikin sitten pari seuraavaa tuntia pohjia myöten. Mies meni melkoisen veteläksi eikä auttanut kuin ryhtyä lepäilemään. Kylmäkin tuli ja sai vetää lisää vaatetta niskaan. Muut lähtivät iltapäivästä kalalle, kun minä vetäydyin levolle. Parin tunnin unien jälkeen olo oli jo parempi. Pikku hiljaa uskalsin testailla, joko jotain saisi suuhunkin. Tuntui pysyvän. Veto oli miehestä poissa, mutta mieli kalalle oli kova. Päätin kalastella kevyesti leirin lähellä illan, toiset kun olivat kauempana ja kalaakin oli jonkin verran tullut. Sain heti alkuun pari kalaa innostumaan isohkosta tinselissä, jossa on siivessä myös violettia. Tärpeiksi ja räsäytyksiksi ne kuitenkin jäivät. Illan pimetessä kontakteja ei enää kuulunut mistään. Vettäkin alkoi satamaan. Muut olivat saaneet pienehköjä taimenia sekä hyvin harreja, suurimpien ollessa 45cm. Juhalla oli käynyt jokin vauraampikin taimen jumpsauttamassa. Illaksi loihdimme oikein maukasta kalakeittoa vesisateen yltyessä. Lopulta vettä tuli niin paljon, että vetäydyimme unten maille aika nopeasti syötyämme.

Vettä piisasikin läpi yön, mutta aamulla herätessäni sade tuntui rauhoittuneen. Nousin kahdeksan jälkeen ylös ja suuntasin kalalle, kun energiatkin tuntuivat jo palautuneen. Otin varsin mukaan virvelin ja streamervavan. Ajattelin ronkkivani hitaita ja leveämpiä virtoja lusikalla nopeammin kuin streamerilla ja toki myös kauempaa. Suurehkossa tinselissä kävi heti ensimmäisellä heitolla taimen mulauttamassa, mutta muita kaloja ei streamereissa kuulunut. Pienet tinselit tosin jäivät teltalle, joten niitä en voinut testata. Uistimessakin oli vain yksi tälli. Parin tunnin heittelyn jälkeen suuntasin aamupalalle. Toiset olivatkin jo nousseet ja ehtineet aamukahvit keitellä. Päätimme kasata leirin ja ajella loppuajaksi eri paikalle. Kasailin varsin switchini, jolla en ole kalastanut koko kesänä. Kohtalainen tuuli helpotti valinnan tekoa, eipähän olisi tuulesta niin haittaa. Päivällä kalojen aktiivisuus ei ollut edelleen kovin korkealla, mutta samaan isoon tinseliin sain kaloja kyllä nousemaan. Pari sain jopa hieman tarttumaankin, mutta switchin kanssa oli kyllä melkoista hakemista alussa niin heittojen kuin tartutusten ja siiman tuntuman kanssa. Päivällä taisimme saada vain harjuksia ja pari pientä taimenta.

Evästauon jälkeen lähdin talsimaan reilusti ylävirtaan. Kalastelin siellä täällä, saaden edelleen lähinnä vain tärppejä. Tinseli kyllä kiinnosti muttei yksikään kala ottanut kunnolla kiinni. Osa kaloista oli kuitenkin selvästi sen kokoisia, että tuollainen 12-13cm tinseli on oikein sopiva kohde. Tuuli yltyi ja pukkasi pilviä luoksemme, ja perhon heitto kävi koko ajan hankalammaksi. Jari ja Juha luovuttivat perholla kalastamisen ja siirtyivät virveleihin. Itsekin välillä heittelin lusikkaa, jossa olikin yksi varsin kovan oloinen tälli. Kun Smoltti jäi vastarannan kiveen ja uistinrasia oli autolla, jatkoin pelkällä perholla. Ilta alkoi pikku hiljaa hämärtää ja taivas oli muuttunut haarmaaksi vettä satunnaisesti tihuttaen. Tuulen puuskat olivat kovia ja haittasivat jopa switchillä heittämistä, mutta kohtalaisesti sillä pystyi kalastamaan. Päätin tehdä pidemmän laskun ja talsin vielä ylemmäksi. Kun näin parin pienemmän taimenen pikkukalajahdissa, päätin lopulta vaihtaa pienen tinselin siiman päähän isojen perhojen jälkeen. Sainkin hetikohta pienemmän taimenen. Reilut 50 metriä ehdin laskua tehdä, kun lopulta perhon luona kävi parempi posaus. Kala laittoi mukavasti hanttiin ja kun kädessä oli oudompi vapa, ei oikein saanut selvää minkä kokoinen kala oli. Tärpistä näin kyllä jo jonkin verran, mutta mietin jo hetken voisiko kala olla likemmäs 60cm. Pitkä, viisimetrinen interperuke teki haavimisesta haasteellista, mutta lopulta sain kalan haaviin. Oikein mukava 54cm taimen antoi hyvän mielen tällekin reissulle. Kiva kauden päätöskala. Sain vielä muutamia taimenia, joista suurin oli 40cm, mutta nälkä ajoi aika reipasta vauhtia kohti autoa. Heittelin siellä täällä ja paremmat kohdat harvalla, viisi askelta ja heitto -tyylillä. Silti tapahtumia oli aina välillä. Tarkemmalla syynillä kalakontakteja olisi varmasti tullut enemmän. Muilla oli ollut illasta hiljaisempaa, eikä mitään mainittavampaa saalista ollut tainnut tulla. 

54cm

Niin tuli pitkähkö taimenenkalastuskausi päätökseen. Vai tulikohan sittenkään? No, tiistaina iltapäivästä alkoi tulla ihmeellinen polte päälle. Keli oli aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin. Kämpillä oli hommina vain siivousta, pakkailua ja toki oparin työstöä. Kaksi ensimmäistä olivat kyllä jo varsin hyvällä mallilla. Olisikohan tuota ehtinyt jossain vielä piipahtaa kalalla? Söin päivällisen ja emmin mille alkaisin. Niin vai polte vei voiton ja tajusin olevani matkalla rajan taakse. Vielä piti lähteä iltapistolle Finnmarkin puolelle. Reilun tunnin ajomatkalla pääsee jo monille paikoille ja illan mahdolliselle syöntihetkelle ehti vielä. Perillä olin seitsemän seutuvilla ja menin jokivarteen tutkailemaan tilannetta. Tiesin illan kylmenevän heti kun aurinko laskee, ennusteissa oli pakkasyö. Kun kaloja ei näkynyt, tarjoilin pientä tinseliä. Ensimmäisellä heitolla kävikin taimen mulauttamassa, sitten olikin hiljaisempaa. Joki vaikutti todella hiljaiselta. Odottelin illan pimenemistä silloin tällöin heitellen. Keli kylmeni vauhdilla ja usvaa alkoi kerääntyä. Kun oli jo varsin pimeää, menin eräälle niskalle heittelemään. Vapa taipuikin pian, ja lampun avulla haavittu kala osoittautui noin 44cm taimeneksi. Huomasin samalla vavan keränneen jo aihioon jäätä, ihmekös siimakin tuntui hieman karhealta. Puolisen tuntia myöhemmin vapa niiasi kymmenen metriä ylempänä. Pari kolme senttiä suurempi kala solahti kohta haaviin. Ottiperhona toimi musta-violetti muddler, myös sinertävää ja helmiäistä oli seassa. Taivaalla loisti kirkas tähtitaivas, revontulet tekivät loimujaan. Ai että. Vielä vartti myöhemmin kävi yksi kala mulauttamassa perhon perässä, kunnes tapahtumat hiljenivät. vaparenkaat olivat jäässä, aihio kauttaaltaan jäähileen peitossa. Auton mittari näytti yhtä pakkasastetta, kun puoli yhdentoista jälkeen palasin autolle. Kotimatkalla pysähdyin ihastelemaan valosaasteetonta tähtitaivasta, tähtiä näkyi valtavasti ja linnunratakin varsin hyvin. Revontulet olivat siirtyneet loimuamaan kauempana olevan pilvilautan taakse, pilven yläpuoli vain loisti hienosti. Hieno lopetus.

Reilu 45cm

Koko aihio oli jääriitteessä

No nyt taitaa sitten olla viimein taimenen kalastuskausi paketissa. Aloitin maaliskuun lopulla Kuhmosta ja päätin Finnmarkiin. Kauden suurimmaksi kalaksi taisi jäädä kauden ensimmäinen, joka oli jonkin verran päälle 60cm. Mutta oikein mukavan kokoisia, tuollaisia reilun 50cm kaloja tulikin sitten aimo nippu. En ole tarkemmin laskenut, mutta tänä vuonna tuli varmaan likemmäs 100 yli 40cm kalaa, joka tapauksessa runsain taimensaaliini koskaan. Useat reissut Finnmarkiin eri aikaan kesästä toivat paljon oppia. Aiemmin olemme kalastaneet useana päivänä harria ja taimenta lähinnä parina päivänä reissussa, joten oppiminen on ollut hitaampaa. Muun muassa Juhalta tuli paljon mahtavia vinkkejä, ja käytännön oppijana pääsin kokeilemaan monia vinkkejä tai omia ajatuksia onnistumisten merkeissä. Sellaiset antavat mukavasti uskoa siihen, että jotain oppiikin, joskus. Aktiivisten kalojen kanssa on helpoin testata oppeja tai todeta jokin asia toimimattomaksi. Perhopuolelle tuli myös mukavia uusia ja toimivia perhoja. Talvella voisi koittaa sidoskella lisää.

Nyt onkin edessä viimein paluu arkeen ja muutto takaisin Rovaniemelle. Kolmas kesä putkeen perheestä erossa ei ole herkkua, enkä oikein voi suositella kenellekään, jollei ole pakko. Upeita mahdollisuuksia nämä ovat innokkaalle kalamiehelle, mutta niinä päivinä kun kalalla ei ole, on illat olleet pitkiä, varsinkin loppukesästä. Enontekiön luonto on upeaa, valitettavan vähän tuli pitkän hellejakson vuoksi arki-iltoina kalasteltua. Mukavahan tänne olisi joskus palata jonkun reissun muodossa. Finnmarkissa tulee kyllä taas käytyä, se on varma. Nyt oli kolme kesää väliä, etten käynyt kertaakaan.

Tulevat viikot menevät mm. opinnäytetyön parissa, jossa on edessä loppukiri. Toiveissa olisi ehtiä ainakin hauen pyyntiin edes parin iltapiston verran, tai sitten syyslomaviikolla Oulun seuduille. Aika näyttää.

perjantai 17. elokuuta 2018

Mukavaa streamerkalastusta Finnmarkissa

Terve!

Olipas mukava viikonloppu Finnmarkissa. Ehdin kalastaa perjantai-illasta sunnuntai alkuiltaan ja reissu tarjosi hienoja kalastushetkiä. 

Perjantaina ennen lähtöä tavoittelin taas Juhaa, josko olisin saanut tuoreimpia kuulumisia, mutta Juha oli kalalla huonojen kenttien alueella. Ajelin sitten rauhassa jokivarteen. Sen verran reippaasti tuuli, että päätin kasata vain streamersetin. Kävin kokeilemassa parilla streamerilla yhtä poolia, saldona tärppi. Palailin hiljalleen autolle ja kulutin tovin aikaa jokea tarkkaillen ja eväistä nauttien. Kasailin toiveikkaana myös pupasetin illan hätsejä odotellessa. Lopulta lähempänä yhtätoista näin ylempänä kalojen hyppivän ja käyvän pintaa pärskyttelemässä. Tallustelin sinne. Tarjoilin varsin ensin muutaman heiton tinseliä, pyrkien samalla tarkkailemaan näkyykö vesiperhosia. En nähnyt kuin kaksi. Kaloja ei kuitenkaan heti tinseliin iskenyt, joten päätin kaikesta huolimatta kokeilla pupia. Kaloja pärskäytteli useita, joten jotain ne söivät aktiivisesti. Tarjoilin reilun tunnin aikana varmaan kymmentä eri perhoa, saldona vain kaksi tärppiä pupiin. Koitin monenmoista perhoa kalvossa, kun ihmettelin kalojen hyppyjä, joita ei yleensä näy Rhyacophila-kuoriutumisen aikaan. Vesiperhosia ei näkynyt kuin muutamia kalastussession aikana. Tuuli yltyi ja vaikeutti kalastusta entisestään. Lisäksi alkoi satamaan reilusti. Kun pärskäyttelykin hieman hiipui, päätin vaihtaa kohtaa. Etsiskelin alempaa aktiivisia kaloja ja lopulta puoli kilometriä alempana näin kaksi pintakäyntiä. Pysähdyin siihen heittelemään, mutta näistä kaloista ei näkynyt enää evääkään. Hieman alempaa sain pienen taimenen. Kun sadetta tuntui piisaavaan ja tuulenpuuskat olivat reiluja, päätin luovuttaa kolmen jälkeen ja lompsin unten maille.

Heräilin kymmenen maissa ja ryhdyin kahvin keittoon. Hitaan aamun jälkeen päätin käydä hieman tarjoamassa kuulapäitä. Oliivissa larvassa kävi aika pian yksi kala, mutta muuta ei kuulunut. Hieman ylempää sain Princellä noin 35cm taimenen. Ottipaikat olivat aika kaukana ja tuulen vuoksi niiden koluaminen oli varsin hankalaa. Ylempänä paukautti ihan hyvän kokoinen taimen kiinni pheasant tail -nymfiin, mutta irtosi. Vaikutti noin 45-50cm kalalta. Lähdin pitämään taukoa. Juha ja kaverinsa Kosti olivat heränneet ja laittelivat kamojaan  kuivumaan yön sateiden jäljiltä. He olivat käyneet reilusti kauempana tiestä kalalla edellisyönä ja tulleet nukkumaan vasta aamulla. Oli ollut kuulema raskas reissu. Reissussa oli ollut seurana mm. karhu, aivan heidän lähellään ja vihellellytkin. Jälkiä ja jätöksiä oli ollut myös paljon. Kun kerroin edellisyön heikosta onnistumisestani, Juha kertoi hyppijöiden ajaneen luultavasti mutuja. Ihmekkös eivät pupiin niin innostuneetkaan.

Lähdin hieman alemmas kokeilemaan kovemman virran reunoja streamerilla. Aika nopeasti kultatinseliä kävikin reilu 50cm taimen kurkkaamassa, mutta siitä ei enempää kuulunut. Hieman alempaa sain taas reilun 30cm taimenen. Satakunta metriä alempana alkoikin sitten tapahtua. Näin jo kauempaa kalojen hyppivän. Kun pääsin kohdille, olin havainnut jo useamman kalan. Tarjoilin tinseliä ylävirtaan ja poikkivirtaan suunnatuin heitoin, siten että tinseli tuli alaspäin hieman virtaa nopeammin. Jo alkoi tapahtua. Kaloja nousi perhoon jokaisella onnistuneella uitolla, parhaimmillaan parikin kalaa kävi räsäyttämässä. Harva onnistui tartuttamaan itsensä ja osa tarttuneista karkasi heti alapuolella kovassa koskessa. Eniten harmitti kohtuullisen kookas taimen, jonka arvioin hyvinkin 60cm, jollei hieman isommaksikin. Tuuli oli harmikseni juuri kovimmillaan ja puuskat olivat todella kovia. Onneksi käytössä oli seiskaluokan vapa ja Narun SHA-siima, joilla sain jotenkuten onnistuneita heittoja aikaiseksi. 15-20 minuutin aikana suunnilleen sama määrä eri kaloja kävi perhoani ihmettelemässä, sellaisen reilun aarin alueella. En saanut ylös kuin kaksi kalaa, hieman alle 40cm, jonka otin eräksi, sekä hieman vajaa 50cm kalan. Juuri kun pienempi saaduista kaloista lähti alavirtaan tinselin perään ja paukautti kiinni, nousi alempaa hieman suurempi kala kohti perhoa, mutta kääntyi sitten takaisin kun toinen ehti ensin. Kovasti tinseli siis kiinnosti kaloja. Upea intensiivinen vartti tuulesta huolimatta. Parhaimmillaan varmasti neljällä viidellä peräkkäisellä heitolla kävi kala perhossa tai perhoa kurkkaamassa. Välillä vaadittiin muutama uitto ennen kuin perho tuli oikealla lailla kalan "ikkunaan".

Ensimmäinen

Yksi reilu 50cm karkasi, kun kova puuska painoi ihmeellisesti heittosiiman kovaan koskeen sillä seurauksella, että siima tarttui 30cm veden alla olevien kivien väliin. En kyllä ymmärrä miten, kala kun veti vastarannan suuntaan ja siima oli ylhäällä. Kaikkea sitä näkeekin. Kaiken kukkuraksi perho ja osa perukkeesta jäi lopulta niiden kivien väliin, onneksi siimaan ei tullut hankaumia. Rauhoitin kohdan puoleksi tunniksi ja palasin vielä uudelleen kokeilemaan. Muutama kala kävi vielä kurkkaamassa ja sainkin joitakin ylös saakka. Olikohan suurin 52-54cm luokkaa, en muista tarkalleen. Myös harmaarunkoinen, oravasiipinen ja oliivilla puppelipäällä tehty pienehkö (koukku #6 tai #8) streamer antoi pari kalaa. Joskus olen sellaisen mutujäljitelmäksi tehnyt. Kokeilin tarkoituksella välillä tuollaista valjumman väristä mutua kimaltelevan tinselin sijaan ja se tuntui tepsivän. Jälkimmäinen kala vaan vei oravasiiven mennessään. 


Yksi mutujen jahtaajista, tämä taisi iskeä oravasiipiseen streameriin

Mitenkään muuten uitettuna perho ei kelvannut, kuin virtaa nopeammalla uitolla ylävirran puolelle suunnatuin heitoin. Mutu joutuu kuulema helposti ajeeseen huonon uimataitonsa vuoksi, olikohan taimenet niitä siihen kovemman virran tuntumaan hätyytelleet ja nauttivat sitten helppoa ruokaa. Eräksi otetun kalan mahakin oli pullollaan mutuja, pari tuli haaviin jo haavitessa. Yksi Rhyacophilan pupakin mahasta löytyi. Oli kyllä hieno kalastushetki, vaikkei kaloja enempää ylös tullutkaan.

Syönnösnäytteessä mutuja ja yksi pupa

Palasin nälkäisenä leirille, jossa odotti upeat tuoksut. Juha ja Kosti olivat loihtineet herkullisen päivällisen, josta riitti mullekin. Eipä tuota voinut kieltäytyä naudan sisäfileestä kermakastikkeessa, pottumuusista ja paistetusta sipulista. Omat makkarat tai pussiruuat eivät olleet aivan yhtä houkuttelevia. Syönnin päälle oli hyvä ottaa iltalepo, jotta jaksaa kalastaa taas yöllä. Vajaan tunnin unien jälkeen nousin ylös ja tutkailin jokea tovin aikaa. Kiire ei ollut, kun tiesi mahdollisten hätsien alkavan vasta myöhään illalla tai vasta puolilta öin. Juha ja Kostikin heräilivät. Poristiin pitkä tovi kaikenlaista ja juotiin kahvit. Samalla huomattiin, että ylempänä hyppeli ja räsäytteli taas muutamia kaloja. Tovi siinä meni, ennen kuin pääsimme kalalle. Päätin lähteä alaspäin, Juha ja Kosti jäivät lähemmäs. Matkaan otin vain nelosluokan Looppini, ajattelin sillä kyllä pärjääväni, vaikka pitäisi tinseliäkin heitellä. Tuulikin oli mukavasti rauhoittunut illaksi.

Alempana alkoikin heti tapahtua. Tutkailin virran reunaa, näkyisikö pupien perässä räsäyttelijöitä. Havaitsin 50 metriä alempana pari taimenen hyppyä. Jahas, siellä taitaa olla mutuajot menossa. Laitoin minitinselin taas siiman päähän ja menin paikalle. Heti ensimmäinen heitto kelpasi ja kohta haavissa köllötteli komea hieman yli 50cm kala. Sain useita kaloja 50cm molemmin puolin seuraavan tunnin aikana, mutta osa kaloista oli todella tarkkoja uiton kanssa, toiset eivät reagoineet perhooni mitenkään. Osalle tinseli piti tarjota täysin ajeessa, ilman minkäännäköistä viistätystä. Se ei ole pyörteisessä virrassa kovin helppoa. Osalle kelpasi hieman alavirtaan viistävä uitto. Tarjoilinkin perhoa joko ylävirtaan tai poikkivirtaan jättäen siiman alapuolelle "pussille" tai sitten hieman yläviistoon ja hyvin pienellä ylävirran korjauksella jätin perhon ajeeseen. Mosuavia kaloja oli ainakin kymmenen heittokantamalla, joten mukavasti oli siihenkin kaloja kerääntynyt. Nyt kiinni ottaneet kalat pysyivät yhtä lukuun ottamatta, tosin virtauskin oli aivan toisenlainen, samoin uittonopeus paljon hitaampi kuin iltapäivän kovassa virrassa.

Yön ensimmäisen heiton tulos

Kävin hieman ylempänä kokeilemassa, josko pupaan edes joku kala ottaisi. Näinkin kaksi räpsäytystä pintakalvossa. Niiden ajattelin olevan pupien perässä. Sain toisen kalan surffipupalla, noin 40cm pirteä kala. Satunnaisella heittelyllä sain vielä pienen kalan hieman alempaa, kunnes palasin mutupaikalle. Hieman alempana näin yhden aktiivisen kalan vielä. Yö oli hämärimmillään, eikä perhon putoamista nähnyt. Vaalean heittosiiman pääkin oli hieman hankala jo havaita, joten aika "mutulla" piti heittää. Heitin tinselin omasta mielestäni aika lailla kohdille ja ehdin juuri tuumata, että tuossa se kala taisi olla, kun samalla pinta pärskähti. Komea kala sieltä ilmestyikin hetken väännön jälkeen haavin pohjalle, vapamitalla noin 57cm. 

Reissun suurin ylös tullut

Taisin saada vielä yhden kalan hieman ylempää, kunnes päätin vaihtaa paikkaa reilusti ylemmäs. Näin Juhaa, joka oli karkuuttanut todellisen monsterin ylempää. Oli varsin tuohtunut tapahtuneesta ja kertoi, että kymmenisen minuuttia oli sitä ehtinyt jo uitella ja nähnytkin kalan hahmon parin metrin päässä. Aamu alkoi jo selvästi valjeta ja aktiivisia kaloja ei pienten lisäksi oikein näkynyt. Pupahätsiä ei sattunut tällekään yölle. Juha olikin kertonut, että hellejakson aikana Rhyacophilaa oli kuoriutunut jo aika hyvin, joten ilmeisesti hätsit on alkaneet jopa tavallista aiemmin tänä vuonna. En saanut kuin pari pienempää taimenta ylempää ja yksi reilu nelikymppinen oli kiinni, kun päätin viiden maissa luovuttaa ja lompsin leirille. Juha ja Kosti istuivat jo tulilla. Kosti oli saanut muutaman kalan, Juha oli lopettanut kalastuksen ison karattua. Tarinoitiin niitä näitä ja välillä Juha loihti herkulliset burgerit. Aika kulki siivillä hyvien tarinoiden lomassa. Huomasin kellon olevan jo yli puoli kymmenen aamulla kun kömmin nukkumaan. Tarkoitus kun oli vielä sunnuntainakin jokunen tunti kalastaa. Juha ja Kosti olivat jaksaneet valvoa puolille päivin. Heillä onkin loman aikana rytmit kääntyneet hyvin, yöt ovat kalassa ja päivät nukkuvat.

Laitoin kellon soimaan yhdeltä, jottei oma rytmini kovin sekoaisi. Maanantaina piti kuitenkin herätä töihin. Herääminen oli nihkeää. Veto oli poissa, muta kahvi piristi kummasti. Päätin käydä kokeilemassa edellisiltapäivän paikkaa. Tuuli oli taas hieman voimistunut, puhaltaen tällä kertaa ylävirran puolelta. Sain jo ylempää mennessä yhden pienemmän taimenen. Ottipaikassa yksi taimen näytti räiskäyttävän taas mutujen perässä. Tarjoilin tinseliä tuloksetta. Huomasin polarisoivilla laseilla parin taimenen käyvän noin 30cm päässä pinnasta jotain hakemassa. Ajattelin niiden syövän nymfejä. Pidensin perukkeen yli 4 -metriseksi, ohensin kärkeä ja koitin tarjoilla muutamaa nymfiä nyt käytössä olleella kutosluokan setilläni, mutta tuuli ja pyörteilevä virta tekivät uitoista turhan lyhyitä. Perho ei uponnut kunnolla eikä siihen saanut oikein tuntumaakaan. Kävin hakemassa autolta nymfivavan ja tarjoilin sillä. Parin perhon jälkeen päätin laittaa saman Pheasant tail -nymfin mitä käytin edellispäivänä. Se kelpasikin useammalle taimenelle, joista yhden noin nelikymppisen otin eräksi. Sen mahakin oli pullollaan mutuja, mutta ainakin kolme ruskeaa nymfiä löysin, kun hieman tutkailin. Suurin ylös tullut taisi olla hieman vajaa 50cm. 

Hienot valkoiset evien reunat oli tällä sankarilla

Palasin leirille ja pohdiskelin mille alkaisin. Vielä ehtisi tunnin pari kalastella, ennen kuin pitää lähteä ajamaan Suomeen. Päätin palata vielä yölliselle ottipaikalle. Hetken aikaa tutkailin virtaa, eikä merkkejä kaloista näkynyt. Ajattelin tarjoilla summassa perhoa, minitinseliä yllättäen. Heittelin hieman alempana, aika lailla niillä seuduin mistä sain sen 57cm yöllä. Kun kaloja ei kuulunut, päätin kokeilla tarkalleen siitä, mistä yöllä sain eniten kaloja. Saapuessani näinkin yhden kalan pärskäyksen. Toisella heitolla kala hyppäsi tinselin perään tarttumatta. Alle 40cm olisi ollut. Heti seuraavalla heitolla tarttui jo parempi kala, sellainen perus 45-50cm. Kala kuitenkin irtosi muutaman sekunnin jälkeen, jonka kala vietti vain pinnassa mosuten. Ja viidennellä heitolla sitten jytkähtikin taas raskaammin. Kala laittoi kunnolla hanttiin ennen kuin suostui haaviin. Oikein komea ja paksu kala, noin 55cm. Siihen olikin hyvä lopetella kalareissua, tosin muutamia heittoja vielä heittelin. Ja vielä kun olin jo poistumassa jokirannasta, posautti komea taimen nippa nappa heittokantaman päässä. Pakkohan sille oli vielä käydä kymmenkunta heittoa tarjoamassa. Ei napannut. Ei haitannut.

Päätöskala

Tyytyväisin mielin lähdin ajelemaan Suomen puolelle. Reissu ei tarjonnut toivomaani pupakalastusta, mutta tarjosi puolestaan aivan upeaa pintakalvossa tapahtuvaa aktiivisten taimenten streamerkalastusta. Enpä ole eläessäni nähnyt noin paljoa aktiivisia kaloja niin pienillä alueilla ajojahdissa. Pupahätseissä kalat kyllä saattavat olla hyvinkin tiiviisti pienellä alueella, mutta tällaiset mutuzembalot olivat mulle uusi kokemus. Hienoa oppia tuli taas erilaisten uittotekniikoiden suhteen, kuinka merkittävää niiden monipuolinen hallitseminen ajoittain on. Joskus, tai oikeastaan aina, se on avain onneen ja onnistumiseen. Yhtään ainoa kalaa en saanut alavirran puolella roikkuvalla perholla, vaikka usein uitin heitot loppuun. Lopulta lopetinkin uittoja välillä jo puolitiehen ja heitin uudestaan, kun kaloja ei kerran alavirrassa oleva perho kiinnostanut. Lyhyet, nopeat uitot tarkoittavat paljon heittoja, joten olkapäässä alkoi kyllä tuntua sunnuntai-iltana. Heittotarkkuus oli myös oleellista, esimerkiksi lauantai-iltapäivän ottipaikassa perhon piti mennä pyörteissä juuri oikeasta kohdasta, jotta kala iski kunnolla kiinni. Mahdollisimman kevyt setti helpottaa kalastusta, mikä ei tarkoita välttämättä pieniluokkaista, vaan hyvässä tasapainossa olevaa riittävän kevyttä settiä. Tosin nelosluokan Loop Cross S1:llä sain kyllä kohtuullisen helposti yöllisen 57cm haaviin ja yleensäkin kaikki kalat. Väsytysajat pysyivät lyhyinä.

Vaikka suurin kala taas perinteisesti karkasi, ei se hirveästi mieltä korvenna. Laskeskelin saaneeni kuitenkin kolmisenkymmentä taimenta parissa vuorokaudessa, joten tapahtumia oli kyllä riittämiin. Kaikkine tärppeineen tapahtumien määrä perhon perässä oli varmaan kaksin-, ellei melkein kolminkertainen. Tarkoitus olisi käydä vielä Finnmarkissa ainakin kerran, mahdollisesti kahdesti. Isomman kalan jahti kiinnostaa, ymmärtääkseni loppukaudesta siihen on siellä hyvät mahdollisuudet. Saatan varustautua loppukauden reissuille hieman eri tavalla kuin kesäisille, mutta myös pupahätsejä voi olla hyvinkin vielä elokuun loppupuolella tarjolla. Aika näyttää. Perhoja pitää sitä ennen vielä sitoa, ottiperhotkin joutuivat aika koville viikonloppuna. Viikolla sidoskelin mutujäljitelmiä sekä mm. surffeja.

Ottiperhot joutuivat koville


Sidoin reissun jälkeen muutamia 4-6cm mutuja

Huomasin blogissani vierailleen jo yli 20000 kävijää. Mukavaa, että joitakin kiinnostaa kirjoitteluni. Kiitokset teille! Ajatuksena alun perin oli, että tuleepahan tehtyä edes jonkinmoista päiväkirjaa, kun vuosiin en ole sellaista jaksanut ylläpitää. Aikanaan kirjasin tarkoin reissut, joista näki säätiedoista lähtien oleelliset asiat. Lisäksi ajattelin, että kun olen itse oppinut kantapään kautta käytännössä kaiken perhokalastuksesta, niin on mukava yrittää jakaa jotain vinkkejä toisille. Toivottavasti joku lukija pääsee hieman vähemmällä vaivalla kuin minä. En ole kalastanut itseäni kokeneempien perhokalastajien kanssa juuri koskaan, josta olisi ollut suuri apu etenkin alkuvaiheessa. Varsinkin alkuvaiheessa se aiheutti paljon tuskan hikeä, kun kalan saanti oli ajoittain hyvin vaikeaa. Ja perhokalastuksessa kiehtoo myös se, että oikeastaan joka reissulla oppii jotain, kun vain muistaa pitää hoksottimet avoinna. Tänäkin viikonloppuna tuli esimerkiksi paljon nähneeltä Juhalta mukavia vinkkejä. Sellaiset auttavat kummasti, jos on itsellä hieman epätietoinen olo.

Ilmeisesti etelämmässäkin on alkaneet vedet viilenemään. Toivottavasti moni saa kokea vielä mukavia hetkiä koskien varsilla tälle vuodelle. Kiirettä ei kannata pitää, jos lämmöt vasta alkavat olemaan järkevän kalastuksen rajoilla. Maltti palkinnee sitten tulevina vuosina.

Kireitä!


torstai 9. elokuuta 2018

Pistoja Finnmarkiin

Terve taas!

Helteet on nostaneet Enontekiölläkin vedet sen verran lämpimiksi, ettei ole tullut koskilla käytyä. Parilla järvellä kävimme heittelemässä varsin heikoin tuloksin. Kalat tuntuvat olevan aika vaisulla otilla. Finnmarkissa on lämmöt huidelleet myös paikoin jopa yli 21 asteen, mutta viileämpiäkin vesiä löytyy. 

Toissa viikonloppuna päätimme Peten kanssa käydä kalastelemassa Finnmarkin puolella etsien sopivia kohteita. Kävimme Juhaa jututtamassa Cabardaksella ja ihastelimme hyppiviä taimenia. Lupia ei turisteille myyty, vaan luvanmyynti on keskeytetty liian lämpimän veden vuoksi. Paikallisille kausikorttilaisille ja osakkaille kalastus oli mahdollista. Aikamme turinoituamme lähdimme ajelemaan kohti potentiaalista rautujärveä. Puolen yön jälkeen auto parkkiin ja pikkumarssi järvelle. Tuuli puhalteli sen verran, että aaltoja oli järvellä eikä pintakäyntejä näkynyt. Tyydyin uistimen heittoon, toivoen tuulen tyyntyvän. Aika pian Pete saikin pienehkön 300-400 grammaisen raudun. Heittelimme muutamia heittoja uistimia vajotellen ja siirryimme eteenpäin. Silloin tällöin tuntui joku tärppikin, mutta pääosin oli hiljaista. Muutaman heiton heitin streaking caddistakin pinnassa vedellen, kun satunnaisia pienempien kalojen tuikkeja näkyi. Matalassa lahdessa näimme jonkin suuremman kalan mosahtavan, luultavasti taimen. Sinne ehdittyämme kalasta ei kuulunut enää mitään. Aurinko nousi jo hyvää vauhtia, kun päätimme lopetella kalastusta ja marssia autolle. 


Aurinko nousee rautujärvellä

Päätimme vielä ajaa pitkähkön siirtymän ja pistää leiri pystyyn joen varteen, joka laskee pienelle järvelle. Kello oli jo reilusti yli kahdeksan aamulla kun pääsimme perille. Heittelimme väsyneinä muutaman heiton, sainkin heti pari harjusta 40cm molemmin puolin. Lopulta leiri pystyyn ja nukkumaan puoli kymmeneltä. Taisi mennä jo yliväsymyksen puolelle, työpäivään oltiin kuitenkin herätty seitsemän maissa eli yli 26 tuntia oli jo takana hereillä oloa. Teltta laitettiin ilman päälykangasta siinä toivossa, että aurinko ei niin nopeasti lämmittäisi telttaa pätsiksi. Varmaan se hieman auttoikin, mutta kuumuus herätti jo parin tunnin päästä. Ei siinä auttanut kun alkaa keräilemään nuotiopuita ja ryhtyä kahvinkeittoon. Tulet uskalsi tehdä, kun pari päivää aiemmin oli tullut kunnolla vettä ukkosen myötä. 

Aamupalan jälkeen suuntasimme järvelle. Kasasin kuutosluokan perhovavan, johon laitoin kuulapäisen orange tagin ja pienellä coneheadilla varustetun harjusstreamerin. Kokeilimme myös yhtä joen monttua, mutta vain yksi harjus osoitti kiinnostusta perhoon. Tuuli puhalteli aika kovasti järvellä ja haittasi perhon heittoa varsin paljon. Kahlasin jokisuiston hiekkasärkkää pitkin pitkälle järven puolelle syvänteen reunaan. Virvelillä harjuksia tälläsi joka suunnasta kiinni, kunhan ei tarttunut vesikasvillisuutta ensin, jota kyllä riitti. Yksi vauraan oloinen kalakin kävi tömayttämässä. Suurimmat harjuket olivat jonkin verran päälle 40cm. Perhoa jouduin heittämään selin järveen eli "rystypuolelle", muuten tuuli olisi painanut siimat ja perhot päälleni. Harjukset ottivat hanakasti perhoihin, suurin taisi olla noin 45cm. Perhoissa kävi myös yksi selvästi kovempi tälli. Pete heitteli vastapuolella järven rantaa ja sai 43cm taimenen sinipilkkuisella hopealla Meppsillä. Taimen meinasi joutua nopeasti parempiin suihin, kun Pete jatkoi kalastusta kalan perattuaan, aivan parin metrin päässä kalasta. Liekö ollut ensimmäinen heitto vielä menossa, kun takaa oli alkanut kuulua ihmeellistä ääntä ja Peten kurkatessa taakseen, ei kalaa näkynyt enää missään. Heinät heiluivat epäilyttävästi parin metrin päässä ja Peten sännättyä perään minkki oli luopunut saaliistaan, jättäen vain hampaajäljet taimenen päähän muistoksi. Itsekin sain vielä vajaa 40cm taimenen uistimella viimeisiä heittoja heittäessäni ennen paikan vaihtoa.

Särkän reunan lähistöllä oli runsaasti kaloja

Päätimme käydä katsastamassa alapuolen joen, vaikka arvelimme sen olevan näillä keleillä hankalaa. Mittasin joella veden lämmön, joka oli hieman alle 20 astetta. Vesi oli kuitenkin niin vähänä, ettei kaloille oikein löytynyt kunnon paikkoja. Pete lähtikin aika pian takaisin järvelle, itse jatkoin vielä puolisen tuntia alaspäin. Löysin pari hieman syvempää kohtaa, joista paremmasta iskikin heti noin 40cm taimen kiinni, mutta irtosi komean loikan aikana. Tallailin Peten perään takaisin järvelle. Pete oli onnistunut hetkeä aikaisemmin saamaan todella komean 58cm taimenen samoilta kohdilta mistä sai edellisenkin. 

Peten 58cm

Minä jäin heittelemään niille main vielä toviksi, vaikka väsy ja nälkä olivat jo melkoiset. Tuuli hellitti hetkittäin, jolloin tuikkeja näkyi joka puolella järveä. Osa vaikutti olevan siikoja. Kortteiden reunamilla näkyi taimenten pintakäyntejä, joten siirryin lähemmäksi. Uistintani seurasikin muutamia taimenia, joista suurimmat oli hieman yli 40cm. Yhden 45-50cm näin hyppäävänkin ja taimen kävi läiskäyttämässä siimaani kun tarjoilin uistinta. Lopulta luovutin, kun energiaa ei oikein enää kalastukseen ollut. Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ajelemaan Peten kavereita moikkaamaan, jotka olivat Norjassa reissaamassa. Puolen yön maissa pääsimme perille. Teimme porukalla ruokaa ja nautimme tulistelusta yli kolmeen, kunnes väsy vei väkisillä nukkumaan.

Aurinko herätteli jo kahdeksan jälkeen väsyneen kalamiehen. Veto oli poissa eikä kalalle ollut kiire. Aikaa kulutettiin useampi tunti, kunnes viimein iltapäivän puolella päätimme palata vielä rautujärvelle, kun satuimme kohtalaisen lähellä olemaan. Talsimme tällä kertaa järven toiselle puolelle. Kalat vaikuttivat olevan heikolla syönnillä eikä tärppejä kuulunut. Parista kohdasta löysin ilmeisesti pienehköjä taimenia, joiden tärppejä kertyi iltapäivän mittaan  kymmenkunta. Pari kalaa seurasi rannan tuntumaan, suurempi reilu 40cm. Tuulen ansiosta ei sääskistä eikä muistakaan ollut mitään haittaa joten siinä mielessä järvellä oli mukava olla. Alkuillasta päätimme luovuttaa ja ajella Suomen puolelle. Veto oli miehistä poissa, kun untakin oli kertynyt turhan vähän. Lämmin keli ei yhtään helpottanut.



Reissusta palautumiseen meni pari päivää eikä virtaa kalalle riittänyt. Viikonloppuna kävin Rovaniemellä perheen kanssa laatuaikaa viettämässä, sunnuntaina sai taas ajella takaisin. Jari ja Virpi olivat lähdössä Finnmarkkiin lomareissulle ja ajelivat Rovaniemen kautta. Olimme sopineet, että ehdin vuorokaudeksi heidän mukaan sinne kalalle, kun olin tehnyt maanantain työpäivän jo sisään. Lunastimme luvat alkamaan maanantaina, joten sunnuntai-iltana ei ollut kiire. Finnmarkissa olimme leiriä kasailemassa puoli yhdentoista maissa. Puolen yön jälkeen suuntasimme koskelle. Pupakuoriutumista ei näkynyt juurikaan, mutta ilmeisesti pari taimenta räiskäytti jonkin satunnaisen pupan perässä. Tarjoilin silti parhaissa kohdissa pupaakin, mutta vain siiat kiinnostuivat. Streamerilla kokeilin sitten pupan jälkeen samoja kohtia. Auringon jo noustessa jätin pupavavan jo suosiolla rantaan ja heittelin vain streameria. Lopulta oranssimustaan matukastreameriin paukautti noin nelikymppinen taimen kiinni. Se päätyi ruokakalaksi. Kalaa avatessa selvisi, että se kala oli ainakin syönyt illan aikana pupia. Jarillakin oli oranssirunkoisessa spuddlerissa taimen kiinni, mutta karkasi. Mulla kävi pari kalaa tärppäämässä, mutta muita tapahtumia ei kuulunut. Puoli kuuden maissa aamulla kömmimme unten maille. 

Pupan mallia perhonsidontaa varten

Ennen puolta päivää nousin kahvin keittoon. Polte oli kova nymfailemaan. Olin illalla päättänyt, että käyn koluamassa koskia kunnolla. Aamupalan jälkeen säntäsin kalaan, Jari ja Virpi tulivat perässä. Kaloja ei meinannut millään kuulua, vaikka hyvännäköisiä kohtia saikin kalastella. Alavirrasta tuleva tuuli haittasi nymfaamista melko paljon, etenkin jos yhtään kauempaa yritti kalastaa. Kalastelin parhaita paikkoja varsin nopeasti siirtyen ylöspäin. Siiman päähän eksyi vain satunnaisia pieniä taimenia ja siikoja. Lopulta eräästä peilistä iski parempi taimen kiinni. Vastaiskun jälkeen puolimetrinen todella kauniin värinen taimen olikin metrin ilmassa aivan vieressäni ja hetken kuluttua näytti toisen volttisarjan. Tämän jälkeen kala harmikseni karkasi. Jatkoin peilin koluamista ja pari heittoa myöhemmin vapa taas taipui. Tällä kertaa nelikymppinen taimen tuli haaviin saakka.

Kauniita on Finnmarkin taimenet

Ylempänä alkoi tapahtumia tulla reilummin. Siikoja paukkoi perhoon jatkuvasti, yksi karannut oli varmaan jo lähemmäs kiloa. Suurimmat ylös tulleet olivat puolen kilon tuntumaan. Sain myös pari pienempää taimenta. Sitten päävirran reunasta tuli kovempi tälli. Tunsin heti kalan hieman vauraammaksi ja peruutin pois koskesta rantaan. Sain kalan aika nopeasti lähelleni kovaa painetta antaen. Parin syöksyn jälkeen kala oli jo parin metrin päässä ja aloin irrottelemaan haavia selästä, kun kala yllättäen karkasi. Vaikutti noin 55cm taimenelta. Hetken harmittelun jälkeen jatkoin kalastusta ja karkuutin nelikymppisen taimenen. Ihmeesti tuntui kaloja tippuvan. Aloin muistelemaan, että onkohan mulla ollut joskus aiemminkin kokemusta juuri tuosta Partridgen czech nymph larvakoukusta, että olisi kaloja ihmeellisesti irtoillut. Täytyy laittaa seurantaan. Onneksi mulla ei ole enää montaa siihen koukkuun sidottua larvaa jäljellä. Oliiviin larvaan otti kalat parhaiten, joitakin tuli myös mustalla nymfillä, siikoja erityisesti.

Karkuuttelujen jälkeen oli hyvä siirtyä makkaratulille ja kahvin keittoon. Jari oli saanut ahvenen, muuten oli pidellyt hiljaista. Päätimme vaihtaa paikkaa. Siirtymän jälkeen kahlurit jalkaan ja menoksi. Alkoi olla jo ilta, joten kovin kauaa en voinut kalastella jotta selviän seuraavana aamuna töihin. Kaivoin heti alkuun malliksi reilun 40cm taimenen, sitä ennen oli jo tärppi ja karkuutus. Mintun vihreä larva tuntui toimivan tässä tilanteessa hyvin. Pidin hetken taukoa ja katselin Jarin kalastelua. Pari tärppiä oli Jarillakin, mutteivat jostain syystä kunnolla ottaneet. Pari pupan perässä räsäyttävää taimentakin nähtiin ja tarjoilin niille paria eri pupaa, muttei kaloista näkynyt sen enempää. Päätin käydä hieman ylempänä vielä yhden montun nymfaamassa. Ja kannattihan siellä käydä, kun käytännössä heti kun perhot oikeaan kohtaan heitti, oli jo kala kiinni. Ja melkoinen voimanpesä olikin, tosissaan sai kammeta että sain kalan haaviin. Varsin paksu vähintään 50cm komea taimen. Käytin vain pikaisesti vapamitalla, en halunnut kalaa enempää kiusata. Sen jälkeen olikin aika lopetella kalastusta, heitin vielä jokusen heiton hieman alempana, mutta kellon käydessä jo yli iltakymmentä oli pakko laittaa pillit pussiin. Ajomatkaa kämpille oli kuitenkin reilusti. Jari ja Virpi päättivät myös palata leirille.

Pulska ja vahva kala

Mukava pikku pistohan se taas oli, vaikka kaloja karkailikin liikaa. Useampi mukavan kokoinen kala kuitenkin löytyi. Pupakalastusaika tuntuu olevan ihan käsillä, onhan niitä jo saattanut hyviä iltoja ollakin. Nyt ei ollut kunnon pupahätseistä havaintoja. Parin kalamiehen kanssa jutellessa selvisi, että Pikefossenista oli saatu jokunen päivä sitten todella komea, 86cm taimen. Lieköhän ollut putouksen alapuolen montussa viileämmästä ja hapekkaammasta vedestä nauttimassa. Tavanomaista lämpimämmät vedet saattavat vaikuttaa jonkin verran kalojen syontihalukkuuteen ja sykleihin. Varmasti hyviä aktiivijaksojakin tulee ja nythän vedet viilenevät koko ajan. Suunnitelmissa on lähteä taas tulevana viikonloppuna Norjan puolelle taimenjahtiin. Virtaavan veden kalastus on paljon enemmän omaan mieleen kuin seisovan veden kalastus, joten koskilla tulee varmaan nyt loppukaudesta aika ahkerasti käytyä. Tänään torstaina on vettä tullut todella paljon täällä Hetassa ja sääkarttojen perusteella myös Kautokeinon seutuvilla. Viikonloppuna vettä pitäisi sadella kohtalaisesti lisää, joten vedet on varmasti nousussa. Saa nähdä mitä se tarkoittaa kalojen aktiivisuudessa ja pupahätseissä.

Perhoja on tullut sidoskeltua taas jonkin verran. Lähinnä puparasian täyttöä #12-16 koukkuihin ja hieman pienempiä #14 koon nymfejä. Ennen viikonloppuahan kisoja seuraillessa ehtii vielä muutamia pyöräyttelemään. Lisäksi on tullut tehtyä välinehuoltoa mm. siimojen hoidon muodossa. Testasin muuten keväällä ostamaani Narun SHA -siimaa  ensimmäistä kertaa maanantaina ja täytyy sanoa, että tykkäsin todella paljon. Tuntuu sopivan mulle. Aika näyttää, riittääkö puhti #7 siimalla kääntää suurimmat surffit ja streamerit, mutta siima oli todella helppo- ja pitkäheittoinen CTS:ni kanssa.

Pupia rasiaan, foamijatkoperiä ja surffi/läppäpupia

Ja lisää, vähän erilaisia vedoksiakin, mm. Pajakkapupaa