Finnmarkin reissu

Tervehdys!

Tovi on reissusta jo vierähtänyt. Kotiuduttiin viime perjantaina myöhään, mutta kun jo lauantaina aamupäivästä oli auton nokka matkalla kohti perhereissua, niin ei ole raporttia ehtinyt kirjoittelemaan. Mutta tästäpä se lähtee:

Perjantaina 12.7. suunnattiin Jarin kanssa auton suunta kohti Finnmarkia heti töiden jälkeen. Kumpikin pääsi lähtemään töistä hyvissä ajoin, niinpä olimme liikkeellä jo kolmelta. Eväät ja päähankinnat oltiin tehty jo torstaina, mutta matkalta koitimme löytää vielä Jarille Thermacellia, turhaan. Monin paikoin hyllyt ammottivat tyhjyyttä. No, yhdellä kyllä pärjää, kun lähinnä leirissä sitä tulee käytettyä. Kun sille antaa vähintään 15 minuuttia aikaa, niin kummasti alkaa sääsket vähenemään.

Kautokeinossa olimme yhdeksän jälkeen. Päätimme ottaa desinfiointitodistukset varalta, vaikka välineet olivat kyllä kuivat ja nykyisten tarkennettujen ohjeiden mukaan sen pitäisi riittää. Eipähän tarvitsisi selitellä, jos joku olisi asiasta eri mieltä. Matka jatkui vielä puolisentoista tuntia, ennen kuin jätimme auton parkkiin. Lähdimme rinkkojen kanssa matkaan puolen yön maissa ihanan viileässä, noin viiden asteen kelissä. 

Keskiyön auringon paistaessa oli mukava lähteä vaeltamaan

Pitkän päivän päälle talsiminen tuntui hieman raskaalta, mutta tällä kertaa reissun lyhyyden vuoksi rinkat olivat poikkeuksellisen kevyet ja matka sujui kohtalaisen hyvin. Reilun kolmen tunnin marssin jälkeen löysimme sopivan paikan leirille ja kasasimme teltan. Jari kävi vielä pienen tovin heittelemässä ilman saalista, itse keräilin polttopuita aamuksi sekä kasasin perhovavat valmiiksi. Nukkumaan päästiin joskus viiden maissa.

Aurinko herätteli mut lämmittämällä telttaa kymmenen jälkeen. Jari jatkoi vielä tovin torkkumista, mutta nousi hikisenä pesulle, kun olin juuri tulia virittelemässä. Aamupalan jälkeen päätettiin marssia vielä muutama kilometri kauemmas teltalta. Otettiin kuitenkin alkuun "löysät pois" läheltä. Sainkin heti neljännellä heitolla 47cm aloituskalan, toinen samanmoinen taisi käydä sitä ennen ja lisäksi toinen reilusti yli 40cm oli käynyt käsissä ennen kymmentä heittoa. Ai niin, tätähän tämä täällä olikin...

Aloituskala

Ensimmäiseen tuntiin ylhäällä oli käynyt jo kymmenkunta 44-48cm kalaa. Homma vaan kävi heti alkuun hieman vaikeaksi, kun vanhasta Loopin CLW -kelastani jäi kammen nuppi käteen. Olin sen jo kertaalleen vuosia sitten liimannut, mutta nyt särkyi lopullisesti. Varakelaa nymfivapaan ei rinkkareissussa ollut, joten sillä oli pärjättävä. Jarikin pääsi jo niiden makuun ja testaili tyytyväisenä viime talvena hänelle rakentamaani #1/2-luokan nymfivapaa. On muuten mainion tuntuinen kepukka tuo Taniwhan nymfiaihio. Tyvessä on voimaa ja kärjessä herkkyyttä, tuntuma perhoihin loistava.

Jatkoimme marssia ja saavuimme päivän pääkohteellemme. Pienen hienkuivattelutauon jälkeen kalaan. Melko pian olikin ensimmäiset kalakontaktit, kun heti ensimmäisestä kohdasta pari reilumpaa harria kävi kiinni. Jari meni koluamaan erästä poolia, itse tutkistelin ylempiä virran reunoja ja tasavirta-alueita. Yläosan parhaan näköisestä tasavirrasta sainkin taas peruskokoisen eli noin 46-47 -senttisen harrin. Yllättäen pikaperkauksella en saanutkaan siitä enempää ja jatkoin matkaa vielä hieman ylemmäs. Olin jo palaamassa takaisin alemmaksi, kun päätin kuitenkin vielä hieman kokeilla parhaan näköistä paikkaa. Päävirran takaa vapa notkahtikin reilummin. Arvelin heti, että reissun ensimmäinen puolimetrinen on siiman päässä. Kala laittoi varsin kovasti kampoihin ja kolmosluokan kepillä sai kunnolla vääntää vastaan. Sain kalan jo lähelleni ja näin, että kala on suuri, pieni mahdollisuus jopa ennätykseen oli olemassa. Kala oli jo liki haavimisetäisyydellä, kun se vielä pyörähti keskivirtaan päin ja kun lisäsin hieman painetta, lensivät perhot kaarella taaksepäin kuin Pitkämäen keihäs konsanaan. Hieman jopa harmitti. Arvelin silloin kalan 52-54cm pituiseksi, mutta olisi se voinut olla jopa hieman kookkaampikin...

Sain sitten hetken kuluttua lohdutukseksi karvan päälle 50cm:n, mutta kyllä se näytti pieneltä edellisen jälkeen. Itse asiassa luulin sitä ensin taas "normikokoiseksi", mutta päätin varalta mitata, kun tuli tunne, että silmämitta heittää.

Ensimmäinen puolen metrin ylittäjä

Jari oli nostellut kaloja poolista runsaasti, muttei mitään normaalia suurempia. Testasin välillä Jarin vapaa ja ihastuin siihen itsekin. Helppo oli testailla, kun parhaimmillaan peräkkäisillä heitoilla sai väsytellä noita 45-48cm kaloja. Hieman alempana Jarillakin vapa niiasi mukavasti ja taistelun jälkeen haavissa köllötti 51cm harjus. Saatiin molemmat runsaasti kaloja, kunnes alueen parhaat paikat oli koluttu ja päätimme pitää ruokatauon. Pari aika vaurasta tärppiäkin mukaan mahtui.

Tauon jälkeen jatkoimme matkaa alaspäin. Päivä oli kääntynyt iltaan ja sen myötä alkoi näkymään päivänkorennon kuoriutumisia. Seuraavalla koskella olikin melkoinen lätinä päällä, kun siihen saavuimme. Alkuun sain useita kaloja kuulapäisillä nymfeillä, mutta päätin kokeilla kalvokalastusta foamiselkäisellä Pheasant tail -nymfillä. Ja se kelpasi loistavasti. Melkein jokainen näyttäytynyt kala kelpuutti perhon. Kovemmasta virrasta iski jokin riski kala, joka suoraan tärpistä lähti rynnimään valtavalla voimalla suoraan ylävirtaan, kunnes irtosi. Ei kyllä yhtään tuntunut harrilta... Taimen? Kalvonymfi kelpasi vielä kosken alla, mutta alapuolisen suvannon pintoville kaloille jo selvästi huonommin. Ruokailivatkohan lienee sitten jo aikuisilla, tai sitten kokonaan toisella lajilla.

Päikkärihätsipaikka

Kello kävi jo myöhäistä iltaa ja pikku hiljaa harrien ottikin tuntui hiipuvan. Käveltiin leiriä kohti ja tarkoitus oli koluta vielä reilun kilometrin päässä teltalta olevia kohtia. Tovi niillä main kalastettiin ja peruskokoisia saatiinkin, mutta selvästi otti oli jo laimeampaa. Palailtiin leirille väsyneinä mutta tyytyäisinä. Ensimmäiseen vuorokauteen mahtui runsaan taivaltamisen lisäksi kymmeniä, ehkä sata harria mieheen, joista iso osa 43-48cm välille. 50cm raja oli ihmeen tiukassa, 49cm oli tullut jo useita. Suurin osa kaloista tuli kuulapäänymfeillä, jäniksenkarvanymfi antoi eniten, Pheasant tail sitten. Illasta toimi hyvin myös kaksihäkiläinen ja Prince. Pintaperhojakin ajoittain tarjoiltiin, mutta kun pintomisia oli pääosin vähän, jäi käyttö aika vähälle. Toki niilläkin useita kaloja saatiin. Itse kalastin pääosin perus #12 Parachute Adamsilla, Jari pienellä Streaking Caddiksella. Leirillä tulisteltiin tovi ja nautiskeltiin iltapalaa, mutta nukkumatti kutsui aika nopeasti.

Sunnuntaina Jari päätti lähteä hieman alaspäin, itse päätin suunnata sinne mihin edellisiltana lopetimme, kun tiesin alueen erinomaiseksi. Suunnitelmissa oli mennä suoraan hyvälle pinturipaikalle, mutta matkalla muistin erään virranreunan, josta oli tullut mukavia kaloja aiemminkin. Ja heti ensimmäisellä heitolla vapa taipui. Sellainen 50-52cm harri piti hyvää rallia, eikä suostunut haaviin millään. Ja jälleen kävi perinteiset, eli hieman liikaa painetta ja kala irtosi puolen metrin päässä haavista. Seuraavalla kymmenellä heitolla sain vielä 2, joista ensimmäinen oli hieman päälle 50cm ja toinen "normikokoinen" sekä päälle yksi hyvä tärppi. Sitten pienialainen kohta hiljeni. 

Sunnuntain aloitus ja nupiton kela

Huomasin siinä kalastellessa, että yläpuolen pinturipaikalla pintoi kaloja. Kävellessä valitsin yhden paremman oloisen kalan kohteeksi ja heti ensimmäinen heitto #12 ruskealla laskuvarjohäkiläisellä "Adamsilla" kelpasi. Jälleen peruskokoinen eli noin 47cm. Sain pintaperholla kymmenisen kalaa, loput olivat "vain" 37-45cm haarukassa. Pikkuhiljaa pintakäynnit vähenivät ja päätin jatkaa matkaa.

Välillä ihastelin maisemia ja räpsin kuvia. Saavuttuani seuraavalle kohteelle hipsin varovasti rannan tuntumaan, kun tiesin kaloja olevan aika reunassa, koska siinä on äkkisyvää. Tarjoilin ensimmäisen heiton jo parin kolmen metrin päästä rantaa ihan reunavirtaan ja välittömästi perhoa vietiin. Tiesin heti siiman päässä olevan taimenen. Ja varsin nätti kala olikin, totesin kalan köllötellessä haavin pohjalla. Mittaa oli tälle kohteelle mukavat 47cm.  Kammeton kela toi omat haasteensa väsyttelyyn, mutta tämän kokoisen kanssa pärjäsi vielä melko hyvin. Vapautin kalan ja jatkoin kalastusta. Samanlainen varovainen lähestyminen, heitto reunavirtaan... ja PAM! Taas kala, ja hyvänkokoinen. Tämän on oltava harri. Ja olihan se, oikein komea kala. Kala väänsi vahvasti niin kuin isot harrit tekevät ja varmaan reilun minuutin sain vääntää ennen kuin kala tuli haaviin. Mittaa oli ainakin 53cm, alusta kun ei ollut ihan suora niin tarkemmin en saanut mitattua. Mutta jotenkin kalaa katsellessa mietti, että olikohan se eilinen kala kuitenkin hieman suurempi... Ihmettelin upeaa aloitusta kohteella, mutta jatkoin sitten kalastusta. Seuraava heitto oli tyhjä, mutta neljännellä tuli taas sellainen 47-48cm:n. Sitä uitellessa huomasin, että muutama metri alapuolellani pintoo ihan nätti harjus. Kalan saatuani otin pintaperhon kehiin ja tarjoilin kalalle. Perho kelpasi heti ja osoittautui nätiksi 51cm:ksi. Alla videon pätkää kalasta kun se palailee kotimonttuunsa.

Eka heiton 47cm

Toka heiton 53cm

+50cm tämäkin

Niin joo, tätähän se harrinkalastus olikin. Välillä jopa "turhan helppoa". Samaa menoa jatkui tunteroisen. Aikaa meni enemmän kalojen väsyttelyyn kuin itse kalastamiseen, sen verran usein kaloja sätki siiman päässä. Komeita harreja kävi näytillä tämän tästä, ainakin pari ylös saatua kalaa ylitti vielä 50cm ja pari karkasi, useita oli 47-49cm haarukassa ja kymmenkunta 42-47cm välille. Yhtään alle 40cm:stä en siitä saanut. Kun kalan tulo alkoi hiipua, päätin lopettaa kalastuksen ja hipsin takaisin teltalle noin kolmen tunnin kalastuksen jälkeen. Jari kalasteli vielä parisen tuntia ennen kuin palasi teltalle. Peruskokoista harria oli noussut hyvin, lisäksi oli tullut 42cm taimen, jonka Jari otti graavikalaksi. Itse olin ehtinyt jo pakkailemaan suurimman osan tavaroista ja nautiskelin tulistellen ja jokea ihastellen. 

Tällä kertaa harrinkalastuksen "nälän" tyydyttämiseen riitti siis jonkin verran toistasataa harria, joiden keskipituus oli varmaan noin 44-45cm. Puoli metriä ylittyi ainakin puolitusinaa kertaa, yli kymmenen mahtoi käydä siiman päässä. Niitä hieman alle puolimetrisiä, mutta todennäköisesti yli kiloisia, oli varmaan vähintään sama määrä päälle. Jarilla puolen metrin ylitykset taisivat jäädä yhteen, mutta useita oli ainakin lähelle.  Suurten määrä on joskus ollut parempikin, mutta tällaiseksi pikavisiitiksi oikein hyvä käynti. Illalla lähdimme sitten vaeltamaan takaisin autolle. Jalat eivät olleet oikein yhteistyöhaluisia, nykykunnollemme tuollainen pitkästi yli 60000 askelta kahdessa vuorokaudessa ja kaikki se kahlailu ja seisoskelu päälle meinasi olla liikaa. Onneksi matka taittui suunnilleen menomatkan tahtiin ja reilun kolmen tunnin marssin jälkeen auto ilmestyi näkökenttäämme. Palauttelimme hetken energiaa autolla, kunnes ajelimme vielä tunnin verran seuraavalle kohteelle.

Saatuamme leirin kasaan ei virtaa isommalle kalastukselle riittänyt, sen verran jalat olivat väsyneet. Heittelimme tovin aikaa virveleillä, laihoin tuloksin. Kellon käydessä jo pitkällä aamuyötä painuimme pehkuihin. 

Maanantaihin heräilimme nihkeästi. Keli oli lupausten mukaisesti muuttunut edelleen koleammaksi. Tuuli puhalteli koillisesta ja taivaalla näkyi synkkiäkin pilviä. Vaihdoin nymfisiimat autolla olleelle Guideline Haze -varakelalle. Hitaiden aamutoimien jälkeen suuntasimme kalaan. Loppureissun ajan pääkohteena olisi taimen. Kala tuntui alusta alkaen kovin yhteisytyöhaluttomalta. Streamereihin ei juuri tärppejä saanut, tarjoili sitten isoja tai pieniä streamereita ja pinnasta pohjaan. Satunnaiset harjukset pitivät jonkinlaista keskittymistä yllä. Illalla tilanne ei taimenten suhteen muuttunut. Onnistuin kaivamaan 38cm taimenen larvalla, mutta streamereissa ei ollut koko päivänä kuin pari taimenkontaktia. Isompia harjuksia tuli sentään muutamia. Pinnassa ei näkynyt kuin muutama harjus, illan päälle ne toki ottivat hanakasti kuulapäihin, mutta se ei edellispäivien jälkeen innostuttanut mua yhtään. Jari jaksoi niitä jonkin verran pyytää. Suurimmat olivat kyllä ihan mukavia 45 -senttisiä. Vaikea päivä, mutta näitä tulee aina välillä näissä maisemissa. Tällä kertaa lopetimme kalastuksen jo puolen yön tietämissä.

Graaviherkkua, tällä kertaa ei niin punaista lihaa kuin yleensä

Tiistaiksi vaihdoimme taas kohdetta, niinpä edessä oli leirin kasaus. Kello kävi jo iltapäivän puolella, kun pääsimme uudelle paikalle. Keli oli taas muuttunut hieman aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Nyt oli kova usko siihen, että ainakin ruokakala saadaan. Molemmilla oli halu päästä syömään leivitettyä taimenfilettä muusin kera. Päätin satsata heti alkuun ja marssin ottipaikalle. Ensimmäisellä heitolla larva tarttui heti kohta kiveen, mutta toisella uitto onnistui ja välittömästi vapa taipui. Ruokalaksi päätyi 45cm taimen. Päivä oli pelastettu. Tosin aloitus nostatti myös päivän odotuksia korkealle. Jari jatkoi ottialueen perkaamista, muttei saanut kontakteja ja siirtyi vähitellen ylöspäin. Itse virittelin pintaperhoa, mutta tovin tutkistelun jälkeen en nähnyt yhtään pintakäyntiä. Heittelin jokusen heiton sokkona tuloksetta. Päätin kokeilla itsekin vielä ottikohtaa, kun ihmettelin ettei enempää kaloja kuulunut. Päävirran takaa sain vielä yhden kalan ottamaan, joka tuntui hieman ensimmäistä suuremmalta, mutta 10-15 sekunnin jälkeen kala karkasi.

Aterian raaka-aine

Kävin alempana heittelemässä, mutta saaliina oli vain yksi pieni taimen. Suuntasin ylemmäs seuraamaan Jarin touhuja. Huomasin sitten Jarin alapuolella käyvän muutaman kalan pinnassa ja tarjoilin niille kalvonymfiä, lähin ja myös pienin kala kelpuutti perhon heti, mutta muille en onnistunut toimivaa perhoa löytämään. Suurin kala pintoi hyvin matalassa väliniskassa nilkkavedessä, joten kala taisi pelästyä tarjoiluitani ja lopetti pintomisen kokonaan. Kovasti ne pintakäynnit näyttivät kuoriutuvien hyönteisten kalvoruokailulta, mutta kalvoperhoilla en saanut kalaa narrattua.

Pikkuhiljaa suunnattiin ylöspäin. Lopulta löytyikin hieno paikka. Kaloja alkoi pintomaan vähän joka puolella. Erityisesti suvannon puolella näkyi välillä erittäin vauraita kaloja. Siinä näytti olevan ainakin yksi, ellei useampikin todella iso kala. Head and Tail -tuikkien perusteella olisi hyvin voinut olla 70cm taimenia. Joukossa oli myös suuria, useamman kilon siikoja. Jari yritti jallittaa alempana pintovia taimenia heikoin tuloksin. Itse onnistuin saamaan kaksi pienehköä siikaa, toisen pienellä Adamsilla ja toisen #16 koon emergentillä. Kokeilin kaikki peruspinturit useissa eri koossa ja värissä, monenlaisia nymfejä ja pupia, mikään ei tuntunut kummoisesti kelpaavan. Liki kolmisenkymmentä eri perhoa kokeilin. Hyönteisiä kuoriutui massoittain, laskeskelin yhtä aikaa kuoriutuvan ainakin neljää eri päivänkorentolajia, ainakin kolmea eri vesiperhoslajia sekä suuria massoja "jotain pientä". Siinä on kaloilla jo niin paljon valinnanvaraa, että oma perho on hankala saada kalalle kiinnostavaksi. Näytös kesti kaikkinensa pari tuntia, kunnes pikkuhiljaa tuikkien määrä alkoi hiipumaan, suuret kalat hävisivät suvannolta ja enää virtaavammassa vedessä kävi kaloja pinnassa. Nekin lopulta lopettivat ja nöyrinä myönsimme rökäletappiomme. Mutta olihan se aivan valtavan upeaa seurattavaa! Pintovia kaloja oli kymmeniä, useita kaloja oli yli 50cm ja sellaista +-40cm peruskokoa näkyikin sitten runsaasti. Lopussa pinnassa kävivät vain pienet kalat. Alla videon pätkä yhdestä aktiivisesti pintoneesta ihan mukavan kokoisesta, luultavasti +50cm taimenesta.

Pidimme autolla palaveria, mille alkaisimme. Päätimme vaihtaa kaikesta hienoudesta huolimatta taas kohdetta. Todennäköisesti kalojen saaminen olisi lähitunteina ollut edelleen haastavaa, koska kalat olivat kylläisinä suurhätsistä. Perille päästyämme pidimme alkuun ruokatauon. Taimenfileet hävisivät nälkäisiin suihin mukisematta. Runsas ruokailu meinasi hieman veltostuttaa miehiä, mutta keitimme iltakahvit ja lähdimme vielä yökalaan. Heti alkuun tuntui streamer viimein kelpaavan. Ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin siiman päässä oli käynyt jo kolme kalaa, ylös tosin sain vain yhden pienehkön.  Oranssirunkoinen matukastreamer oli siiman päässä. Pian kävi jo neljäskin taimen, kunnes tärpit hiljenivät. Kummallakaan ei ollut varmaan pariin tuntiin tärppiäkään, vaikka perhoja tuli vaihdettua. Alempana päätin kahlata hieman hankalampaan paikkaan, siellä kun näin yhden taimenen hyppäävänkin. olin vaihtanut matukastreamerin takaisin. Sainkin siitä pari pientä, kunnes siiman päähän iski pirteämpi kala. Haaviin soljahti todella paksu noin 38cm kala. Otettiin kala taas graavikalaksi. Tällaiset pienemmät ovat siihen hyviä, valmistuvat nopeasti ja niistä on helppo sipaista siivut muutamalle leivälle. Jokin tärppi taisi vielä olla päälle, kunnes väsy alkoi vallata miehet. Jarilla oli koko yönä vain yksi pieni taimen kiinni. Aamulla puoli seitsemän aikaan pääsimme nukkumaan.

Kuva ei anna oikeaa kuvaa kalan paksuudesta, tuhti oli

Nukuimme varsin hyvin, kun heräsimme vasta puoli kolmen maissa. Päätimme lähteä ylemmäs kalaan, mukaan lähti streamervapojen lisäksi nymfivavat. Heti alkuun kävi samassa matukassa pienempi taimen ja tovin heittelyn jälkeen tuli parempi tärppi. Ilmamittauksen perusteella noin 45cm taimen onnistui kuitenkin irrottamaan itsensä ennen aikojaan. Kun muuta ei kuulunut, jatkoin nymfeillä. Oliivilla nymfillä sainkin pian taas todella paksun noin 35-36cm taimenen. Muuten kalantulo oli ihmeen nihkeää. Siikoja saimme kumpikin. Itse sain pari aika hyvänkokoistakin, suurimmat olivat varmasti päälle 40cm. Pari pientä taimenta kävi vielä käsissä kääntymässä, kun lähdin itsekin alaspäin Jarin perässä. Alempana ei taimenten ottihalut tuntuneet yhtään paremmilta. Vettä alkoi satamaan reilusti, aiemmin oli tullut vain pieniä kuuroja. Lopettelimme kalastuksen hieman pettyneinä yhdeksän maissa illalla. Oli aika vaihtaa jälleen kohdetta.

Päätimme käydä "ihmisten ilmoilla" ja nautimme tuhdit hampurilaiset. Sadekin tuntui hellittävän. Olimme sopineet, että tapaamme "paikallista" Juhaa ja myös Pete oli kaverinsa Timon kanssa kalareissulla. Siinähän vierähtikin taas turinoidessa tovi jos toinenkin, mutta veri veti vielä kalalle. Jari ei enää jaksanut, muutama vaikea päivä oli vähän latistanut intoa.

Päätin käydä kokeilemassa erästä niskaa. Tiesin siinä olevan "vaikeita" kaloja, niinpä lähestyin niskaa alhaalta päin varoen kahlaamalla. Olin vielä 15 metrin päässä, kun niskalta lähti jo ensimmäisiä pakovanoja. Hitaasti etenin vielä muutaman metrin, kunnes totesin, ettei lähemmäksi taida päästä millään. Käytössä oli 4,5 -metrinen peruke 0,15mm kärjellä ja siiman päässä pieni #18 koon nymfi. Parinkymmenen metrin päässä pintoi kala. Heitän varoen pari metriä kalan yläpuolelle, siima laskeutuu nätisti pintakalvolle ja... pakovanoja lähtee joka suuntaan. Siis mitä, kalat pakenevat veteen laskeutuvaa 0,15mm siimaa ja minikokoista nymfiä! Masentavaa. Toki myös pari rohkeampaa lähemmäs jäänyttä kalaa pakenevat välittömästi pintaan sievästi tupsahtanutta valkoista nelosluokan siimaakin. Pienen hetken yritin sinnikkäästi kauimpia kaloja perhollani jallittaa, mutta niin vainoharhaisia kalat silloin keskellä yötä peilityynessä olivat, että totesin homman täysin mahdottomaksi ja lähdin suosiolla alemmas.

Alempana näinkin pari pintovaa kalaa. Päätin tarjoilla pupia. Vihreään ei tällä kertaa ollut mitään innostusta. Kokeilin sitten keltaista. Ja heti kelpasi. Onnistuin saamaan useita kaloja ja kaikki kalat, jotka näin, kelpuuttivat perhon. Alkuun homma oli taas sähellystä ja karkuutin pari parempaakin kalaa. Ensimmäinen esimerkiksi karkasi, kun pitkä peruke olikin oiennut huonosti ja jäänyt sotkulle. Kalahan sai tietenkin mukavasti löysiä sotkun annettua periksi ja karkasi. Lyhensin peruketta, kun arvelin virtavedessä yöllä riittävän hyvin kolmimetrisen perukkeenkin. Sitten sain erään noin 44-45cm kalan, jonka suupieleen pieni #16 koukku oli tarttunut ihmeen lujaan ja jouduin irrottamaan perhon suonipihdeillä. En kuitenkaan muistanut tarkistaa, tuliko pihdeillä siimaan tai solmuun jälkiä. Menin seuraavaksi tarjoamaan lähellä näkyneelle paremmalle kalalle. Taimen hotkaisikin heti pupan ja ampaisi armottomaan spurttiin. Alkuun siimaa oli ulkona enintään 5 metriä, spurtin jälkeen heittosiimaa oli kelalla ehkä 2 metriä.. Kala aloitti tyypillisen jumputuksen keskempänä, kunnes siima yhtäkkiä löystyi. Siima oli katkennut tuosta vaan, varmastikin suonipihtien käytön vuoksi, kun jouduin perhosta ottamaan kiinni aivan silmukan juuresta. Arvelin kalan noin 50-senttiseksi, mutta olisi toki voinut olla jokusen sentin päälle. Mikään suurkala se ei sentään ollut. Harmikseni mukanani ei ollutkaan enempää keltaisia silikoniperäisiä pupia. Onnekseni pieni foamiperäinen sekä hieman suurempi Pajakka-pupa kelpasivat myös kohtalaisesti, eivät tosin ihan silikonisen jatkoperäpupan veroisesti, sen verran sävyeroa oli. Sain parituntisen aikana ylös saakka vajaan 10 taimenta, suurimmat olivat siinä 45cm paikkeilla. Tärppejä ja karkuutuksia oli varmaan saman verran. Muu porukka ei ollut tulipaikalta kalaan ehtineet, vaan herkutelleet mm. lätyillä ja paransivat maailmaa. Itsekin istuin vielä reilun pari tuntia seurassa, kunnes vähitellen väki suuntasi nukkumaan. Kävihän se kellokin jo liki seitsemää.

Eräs keltaisen pupan pettämistä

Viimeiseen kalastuspäivään herättiin toiveikkaana. Sää oli parantunut ja lämpenemään päin. Alkuun tuli poristua hyvä tovi amerikkalaisen Stanin kanssa vavanrakennuksesta. Hän on innokas lasikuituvapojen rakentaja. Esittelimme toisille rakenteluitamme, upeita olivat Stanin vavat. Klassisella tyylillä toteutettuja. Saattoipa siinä poikia idea ensi talven rakenteluihinkin, hänellä kun oli suhteita mielenkiintoisiin vapa-aihioihin. Stan oli karkuuttanut todella komean taimenen edellispäivänä, mutta ei se näyttänyt hirveästi miestä haittaavan. 

Nuotiopiirissä tuli kutsu kalakeitolle kuudelta. Ehdimme siis parisen tuntia käydä kalastamassa sitä ennen. Päätimme Jarin kanssa käydä koluamassa läheisiä paikkoja. Alkuun ei näkynyt kaloja, mutta hieman alempana bongasin pari kalvoräpsäystä. Matkalla uittelin streameria laihoin tuloksin. Kokeilin sitten tarjoilla nymfejä kalvosta, taisinpa jotain pintaperhoakin kokeilla. Jari tuli ylempää samalle alueelle ja päätti kokeilla #16 koon mustakuulaista jänönymfiä. Siihen paukahtikin aika nopeasti hieman yli 40cm taimen. Pari muutakin kalaa kävi tärppimässä. Onnistuin itse saamaan yhden hieman alle 40cm vaaleanruskealla jatkoperäpäikkärillä pinnasta. Kala otti perhon, kun pudotin sen vavan mitan päähän ottaakseni lisää siimaa ulos, kun tavoitteena oli kauempana näyttäytynyt kala. Onnistuin saamaan vielä jonkin pienen, kunnes oli aika lähteä syömään. Ruoka olikin jo valmista ja pääsimme valmiiseen pöytään. Maittava keitto meni niin sanotusti jalkoihin, eikä kiirettä kalalle ollut. Lopulta innostus vei voiton ja suuntasimme kalaan. 

Menimme Jarin kanssa jonkin verran alemmas. Elättelin toiveita, että illan päälle saisimme vielä pupakalastusta harrastaa. Kun pääsimme rantaan, näkyi pintovia kaloja joka puolella. Päivänkorentoja näytti ainakin kuoriutuvan, ilmeisesti myös jotain vesiperhosta. Innokkaina aloimme heittelemään, mutta perhot eivät tuntuneet kelpaavan. Hieman ylempää sain vaaleanruskealla jatkoperäpupalla yhden reilun 40cm kalan, mutta muuten tärpit olivat harvassa. Selkeä pupalätinä jatkui joka puolella. Kaloja näkyi vähintään kymmeniä, jollei satakin noin sadan metrin matkalla. Muutama vaikutti varsin hyvän kokoiseltakin. 

Kauniita ovat Ruijan kalat, tämä taisi olla vajaa puoli metriä 

Kun pintaperhot ja nymfit eivät aiheuttaneet oikein mitään kiinnostusta, päätin vain kokeilla sinnikkäästi eri pupia. Oikein pieneen oliiviin sekä vaalean vihreään pupaan alkoikin kaloja nasahdella puolen yön lähestyessä. Myös pienehköllä oliivilla Pajakka-pupalla sain yhden. Otin yhden ruokakalaksi ja avasin sen. Mahassa oli pari nymfiä ja larvaa, puolen tusinaa vaalean oliivia pupaa ja yksi kirkkaan vihreä Rhyacophilan pupa. Ei siis kovin kummoisesti. Tuumasin heti Jarille, että surffipupa voisi jo toimia, josko Rhyacophilaa kuoriutuisi enempikin hämärimpänä hetkenä. Jari ei ollut saanut illan aikana kummoisesti kaloja kiinnostumaan perhoista. Jari ei vielä malttanut perhoa vaihtaa, mutta tovin heittelyn jälkeen vaihdoin itse. #14 koon läppäpupa/surffipupa alkoikin sitten kelvata hienosti. Kaloja nasahteli sieltä täältä perhoon. Pintalätinässä oli aina välillä muutaman minuutin taukoja, kunnes homma taas jatkui. Surffipupa kelpasi monelle näyttäytyneelle kalalle, mutta moni myös kävi hylkäämässä perhon pinnassa, eikä enää uudelleen ottanut. Mutta kun kohdekaloja riitti, en alkanut perhon vaihtoon. Laskeuduin pikkuhiljaa alaspäin, kunnes pintakalvosta kuului kunnon posahdus ja pupaa vietiin. Pian hyvänkokoinen kala hyppäsikin ilmaan. Kala tarjosi mainion vastuksen, mutta kohta haavi heilahti ja pääsimme ihastelemaan komeaa pupakalaa. Tuhdissa kunnossa ollut kala oli noin 55cm:n. 

55cm tuhti pupakala

Punapilkkuinen noin nelivitonen

Jari vaihtoi itselle lähes samanlaisen surffipupan, tosin hieman kookkaampana. Kurkkauksia alkoi kyllä tulemaan, mutta tärpit olivat harvassa. Jari lähti kokeilemaan hieman alempaa. Itse kolusin aktiivisinta kohtaa ja sain useita kaloja, suurimpien ollessa vähän vajaa 50cm. Viimein Jarillakin vapa niiasi ja mies haavasi reilun 40cm taimenen. Alkoihan se homma käyttää. Vähitellen lätinä alkoi hiipumaan usvan lisääntyessä, toki useita kaloja oli jo saatu tai käynyt siiman päässä. Selkeästi pupaa vaikutti olevan vedessä jo vähemmän. Sitten Jarin vapakin näytti notkuvan jo reilummin. Päätin lähteä katsomaan lähemmäs. Jarilla oli joku kala vienyt vasta perhon ja karkuutuksiakin oli ollut, niin mies ei tohtinut ihan normaalia painetta kalalle antaa. Molemmat kyllä näkivät, että parempi kala on nyt siiman päässä. Tovi siinä vierähti, kunnes haavin kalan. Oikein kaunis 53cm taimen pelasti Jarin taimenen kalastuksen tällä reissulla. Kovin vaikeita olivat muutamat päivät olleet, eikä illan pupakalastuskaan meinannut alkuun sujua. Hieno palkinto sitkeästä yrityksestä!

Jarin reissun pelastuskala pisti suupielet hymyyn

Tämän jälkeen molemmat heittelivät tyytyväisenä vielä pienen hetken, en muista saatiinko enää yhtään kalaa.  Sumu oli jo sankkaa ja pintakäynnit loppuivat kokonaan. Päätettiin lopettaa kalastus, tosin ajattelimme käydä pikaisesti katsomassa vielä toista kohtaa, josko siellä vielä näkyisi aktiivisia kaloja. Muutamia kaloja saimme pupien perässä pyörähtämään, mutta yksikään ei ottanut kunnolla kiinni. Aurinko alkoi nousemaan jo niin ylös, että usvan määrä väheni. Päätimme lopettaa kalastuksen, seuraavana päivänä olisi kotiin lähtö hyvissä ajoin. Tulistelimme vielä jonkin aikaa Juhan, Hannun, Peten, Timon ja Stanin kanssa, vatsalihakset saivat hyvää treeniä siinä jutuille nauraessa. Kuuden maissa suuntasimme yöpuulle.

Kello herätteli ennen puolta päivää. Aamupalan jälkeen oli edessä leirin purku ja pitihän sitä vielä lähtöpesulla käydä. Kotimatkalle lähti kaksi tyytyväistä kalamiestä. Alkureissu oli hienoa harjuksen kalastusta. Välillä oli vaikeampaa, mutta kahtena viimeisenä päivänä/yönä sain mukavasti kaloja. Ja viimeisenä yönä oli hieno pupakalastussessio, jollaiseen en sattunut kertaakaan viime kesänä, vaikka kävin Finnmarkissa useita reissuja. Nyt ei odotukset sen suhteen olleet kovin korkealla, kun ajankohta oli turhan aikainen, mutta kerrankin sattui näin päin. Eivätkä viime vuonna jatkuvasti kiusanneet tuuletkaan haitanneet juuri lainkaan. Ensi kertaan Finnmark!

Tällaisissa maisemissa sielu ja mieli lepää ja omaa rauhaa riittää

Kohti pohjoista!

Terve!

Varsin nihkeästi olen tässä ehtinyt kalalla käymään. Omakotitalo suurine pihoineen teettää nyt alkuvaiheessa varsinkin jos jonkinmoista (piha)hommaa. Vieraitakin on ollut, joten ei ole viikonloppuisinkaan oikein aikaa irronnut. Viikonloppuna olisi ollut Kuhmossakin Kalahässäkkä-tapahtuma, joka jäi nyt jo toista kertaa putkeen väliin. Toivottavasti siellä oli onnistunut viikonloppu! Hauen pyynnissä olen ehtinyt pari kertaa käymään. Reilu viikko sitten käytiin vaimon kanssa pitkästä aikaa kahdestaan kalalla. Muuten oli hiljaista, mutta juuri ennen lähtöä sain muutamaa senttiä vajaan metrisen, oikein pirteän kesähauen. Muuten kalat ovat olleet pieniä. Pyhäiltana ehdin pikaisesti myös pistäytyä vesisateessa hauen pyynnissä, kun Rovaniemeltä Jere oli Oulun seudulla käymässä ja saatiin aikataulut natsaamaan myöhäisillan pistolle. Saldona oli tärpit molemmille.

Perhoja sentään on tullut aina välillä pyöriteltyä. Juhannuksena aloitin nymfirasian täyttöprojektin. Aloin sitomaan tyhjään rasiaan perhoja aina muutaman kerrallaan, erityisesti illan futismatseja katsoessa oli helppo muutama tehdä. Jaksoin tehdä viitisenkymmentä nymfiä ja larvaa, lienee oma ennätys noin lyhyellä ajalla. En tykkää yhtään sarjasidonnasta, keskittyminen loppuu viimeistään kolmannen samanlaisen perhon kohdalla täysin. Mutta onpahan nyt jonkin verran täytettä rasiaan ja jäänee muutama varallekin.

Kuulapääprojektia...

Streamereitä on tullut sidottua parisenkymmentä. Kuulapääkärsimyksen jälkeen halusin sitoa jotain ihan muuta, niinpä tein muutamia häkiläsiipisiä streamereitä. Osassa on pyritty sitomaan hieman Carrie Stevens -henkeen ja perhot ovat pienisilhuettisia "päiväperhoja". Värimaailmoissa tavoiteltu mm. mutua ja siianpoikasta. Davie McPhailin sidontavideoiden jälkeen oli vaan hieman masentavaa sitoa, kun itellä ei sitoessa höyhenet aina asetu heti ensimmäisellä kerralla kuten hänellä, samoin rungon teko on hitaampaa. On sillä miehellä vaan hurja rutiini ja taitotaso sidontaan. Katson aika harvoin sidontavideoita, mutta hyvä niitä on aika ajoin tutkiskella, sillä niiden avulla pystyy omaakin tekniikkaa kehittämään. Lisäksi olen tehnyt perusstreamereita pohjoiseen, lähinnä zonkereita ja tinseleitä sekä ehostin muutamia kovia kokeneita ottiperhoja.

Muutama häkiläsiipi

Mustaa hahmoperhoa

Perhoja pohjoiseen

Pintaan ja kalvoon ei ole tarvinnut tehdä niin kovasti täytettä rasioihin, kuin mitä kuvittelin. Tein kuitenkin yhden vaaksiaisen lisää, samoin läppäpupia ja pari kalvonymfiä. Perhorasioiden uudelleen järjestelyssä meni paljon aikaa, mutta ovatpahan nyt hieman järkevämmässä järjestyksessä. Käyttöstreamerit ovat nyt kahdessa askissa, lisäksi pari rasiaa on yleensä autossa matkassa varalla. Nymfaillessa matkassa kulkee vain pikkuaski, täyttöperhoja on sitten kaksipuoleisessa Visionin rasiassa, jossa on myös pupia ja painottamattomia nymfejä. Pinturit ovat pääosin kahdessa rasiassa, joista toisessa on isommat (Caddikset, päikkärit, E-12:t, skaterit ja Nalle Puhit yms.) ja toisessa pienemmät (Klinkkejä, CDC:tä yms.) ja erittäin pienet pinturit (Black Gnatit yms.). Lisäksi pikku hiljaa on muodostunut oma "Pohjoisen aski".

Pieni musta kalvonymfi on ollut ajoittain loistoperho pohjoisessa

Pietun Läppäpupa, tehokas pupahätsin aikaan

Nymfiaski kuosissa

Streamerrasia #1 järjestyksessä

Streamerrasia #1

Streamerrasia #2

Pinturiaski

Pohjoisen rasian kalvo + pintaperhot

Pohjoisen rasian streamerpuoli

"Vara-aski"

"Vara-aski"

Näillä pärjännee Finnmarkissa

Mutta mennäänpä otsikon aiheeseen. Lyhyt kesälomani alkaa viikon päästä. Heti tulevana perjantaina olisi tarkoitus kääntää auton nokka kohti pohjoista noin viikoksi. Emme ole Jarin kanssa ehtineet suunnitella reissua juuri lainkaan, kun on ollut pitkään epäselvää, päästäänkö reissuun ja moneksiko päiväksi. Niinpä päätettiin, että suunnataan tutuille vesille Finnmarkiin. Ajatuksena on kalastella pari päivää harria ja loput päivät sitten jahdataan taimenia. Ajankohta ei välttämättä ole vielä paras mahdollinen pupahätsien kannalta, mutta toivottavasti sitäkin päästäisiin harrastamaan. Päikkärikuoriutumisia nyt todennäköisesti ainakin on, mikäli kelit yhtään suosivat. Ja toivottavasti mukavaa streamerkalastusta.

Nyt on siis edessä välineiden huoltoa ja etsiskelyä muuton jälkeen, pakkailua ja ehkä vielä hieman perhonsidontaa. Viikonloppuna ehdin jo rinkan pestä, samoin vaelluskengät huoltaa ja puukon liipata. Kasailin muutenkin jo hieman kamppeita alkuun. Parina iltana olen katsellut vanhoja Finnmarkin kuviani muistellen, millaisilla perhoilla onnistumisia on tullut ottiperhojen mieleen palauttamiseksi.

2014 hienon pinturisession muistoja

Esimerkiksi kesällä 2014 harrinkalastuksen viimeisenä päivänä sain kokea hienon pintaperhosession puolen päivän/alkuiltapäivän seutuvilla. Viikko oli helteinen ja kalojen ottihalut olivat selvästi heikenneet, samoin kalantulo muuttunut paljon nihkeämmäksi. Kävin ennen paluuvaellukselle lähtöä vielä tutkimassa pitkän suvannon alapäätä, josko pääsisin hieman tarjoilemaan pintaperhoa. Paikalle päästyäni huomasin kaloja käyvän pinnassa siellä täällä. Aloitin kahdella perholla haravoinnin, mutta siirryin aika nopeasti yhteen, kun pari liki kiloista harria otti yhtä aikaa ja toinen katkoi sitten sivutapsin. Käytössä oli 0,15mm kärki. Sain useita +-50cm harreja ja paljon sellaisia 40-47cm haarukkaan olevia lyhyen ajan sisällä. Selkeästi paras perho oli vaaksiainen, mutta sain kaloja myös Adamsilla ja Caddiksella sekä pinkillä murkullakin tuli pari.

Reissun jälkeen on tietenkin tarkoitus kirjoitella raporttia. Palaillaan siis silloin taas jutun merkeissä!