Viimeiset kuulumiset Kuhmosta

Moro!

Niin se kesä vierähti osaltani Kuhmossa. Kolmen kuukauden kesätyöpesti päättyi. Äkkiä aika kului, vaikka alkuun kalastuksen suhteen olikin varsin nihkeää. Kirjottelen nyt vain pikaisesti viimeisten viikkojen kalastuskuulumiset. Ajattelin loppukesästä taas vetää yhteen kokemukseni Kuhmosta tämän kesän osalta.

Kuten viimeisin kalastuspäivitykseni kertoi, koskikalastus on parantunut huomattavasti kesän edetessä. Ainakin mun mielestä. Viimeiset pari viikkoa kalojen aktiivisuus on ollut pääosin hyvää ja viimeisillä viikoilla sain kaloja melko hyvin. Ja se hienoin juttu on tietenkin se, että niitä rasvaevällisiä taimenia alkoi löytymään jälleen ja useista eri kohteista. Mitään suuria en saanut, pari yli 50cm kuitenkin. Useita oli myös lähelle 50cm. Pupahätseihin en viimeisillä viikoilla montaa kertaa osunut, osasyynä toki myös kalastuksen ajoittuminen pääosin arki-iltojen pikkupistoihin. Usein kun hätsit saattavat käynnistyä vasta yöllä ja arkisin päivystäminen niin myöhään ei ollut mahdollista. Useita pupakaloja kuitenkin sain siimani päähän huijattua, joista osa yksittäisiä pintovia taimenia. Koitin myös ottaa videolle pätkän pupakalastusta, kun näin kaksi pintovaa taimenta sopivasti aika lähellä toisiaan. Toinen lopetti näyttäytymisen heti yhteen ainoaan kertaan, ja toinenkin popsi vain pari pupaa. Asettelin kameran kuitenkin kivelle ja päätin koittaa. Vartin verran yritin niitä jallittaa tuloksetta kamera päällä. Kun suljin kameran ja koitin vielä heitellä hetken, sain suuremman niistä lopulta kelpuuttamaan pupani. Mukavan kokoinen taimen katkoi siimat, kun tapsiin oli tullut hiertymä huomaamattani. Onneksi ei siis päätynyt videolle. :) 

Kaloja tuli pääosin "nymfatessa" ranskalaistekniikalla beigellä ja oliivilla larvalla (hydropsychidae ja rhyacophila -jäljitelmät lienevät), sekä jäniksenkarva- ja pheasant tail -nymfillä ja iltaisin tähyilin pupien perässä pintovia kaloja. Ahvensurffiin ja ahvenstreamereihin sain myös muutamia kaloja innostumaan, samoin perusmustaan violetein lisävälkkein varustettuna.

Tunnelmallista yökalastusta

Kaveri Jari oli jälleen yhtenä viikonloppuna mukana kalastelemassa. Saatiin useita taimenia larvoilla ja jokunen pupillakin. Jari sai oikein komean 52cm rasvaevällisen taimenen. Väsyttelyssäkin riitti draamaa ja ohjelmaa, mutta päättyi onnellisesti.

Komea rasvaevällinen

Yksi hienoimmista viimeisen viikon hetkistä oli Pajakkakoskella. Reilun puolitoistatuntisen aikana käytin ylhäällä puolen tusinaa yli 40cm harria, 3 taimenta ja kymmenkunta säynävää. Harreista suurimmat olivat 45cm paikkeilla. Tämän lisäksi oli paljon tärppejä ja karkuutuksia, myös useista taimenista. Koomisin karkuutus tuli valitettavasti suurimmasta taimenesta, jonka arvioin kolmen metrin päästä ilmaloikasta paksuksi ja hyvinkin 55 senttiseksi, jollei suuremmaksikin. Kala otti alapuolella olevasta peilistä ollessani asettelemassa siimoja käsiini lenkeille pitkää nymffien linkoamista varten, kun oliivi larva sattui juuri osumaan veden pintaan. Ja komealla ilmaloikalla vielä. Luuli varmaankin kalvossa olevaksi pupaksi. Kala lähti melkein heti komeaan syöksyyn päävirtaan, jolloin jouduin jarruttelemaan menoa kämmenellä puolan reunasta. Tihkusateinen keli teki yllättävät kepposet, kun kuminen kammennuppi tarrasi ihmeellisesti peukalon ja kämmenen väliin jäävään uomaan. En tajunnut ottaa kättä heti kokonaan puolalta pois, vaan yritin kääntää peukaloa, jotta kampi mahtuisi pyörimään. Tämä värkkääminen kesti niin kauan aikaa, että kala katkoi 0,23mm fluorot. Ei se juurikaan haitannut, ihmetytti ja nauratti enemmänkin. Eipä ole koskaan noin käynyt. 

Pajakkakoski on mun mielestä varsin helppo kahlailla nyt kunnostuksen jälkeen. Kolusin päävirran reunoja ja isojen kivien ympäryksiä. Vähän tuli sellainen tunne, ettei siellä ollut kovin moni vielä käynyt monttuja ronkkimassa, kun lähes jokaisesta kalapaikan oloisesta jysähti. Osa harreista oli mahtavan paksussa kunnossa. Perhomenekkiä vaan tuli varsin reilusti, kun kiviä on paljon eikä niiden sijaintia vielä osaa ulkoa. Virta on myös paikoin haastavaa tulkita kiven määrän vuoksi. Hieno kalastussessio oli kuitenkin.

Paksu Pajakan harri

Muutenkin viimeisellä viikolla taimenia tuli joka koskesta mitä kävin "hyvästelemässä". Ihmeellisen paljon tuli myös tupeloitua siimojen katkeamisten kanssa. Karkuutin useampia paremman kokoisia kaloja. Osa omaa syytä, osa sitten muista syistä. Ehdin myös vielä opastamaan koskikalastusta työkaveri Mikolle ja opettamaan perhonheiton alkeita hänen siskon pojalleen. Mikko vetäisi komean liki 50cm rasvaevällisen taimenen vaatimattomasti ensimmäiseksi taimenekseen, virvelillä ja sitomallani heittoliitsillä. Hyvin on alkanut "koskikalastusura", kun eka harri oli noin 45cm ja eka taimen kaunis rasvaevällinen. Kuhan pyynnissäkin kävin vielä yhtenä iltana kaverin Erikin kanssa, mutta kuhasaalis jäi silloin laihaksi. Keli oli kuitenkin komea ja ilta tyyni. Mukava sellaisella kelillä on vesillä olla.

Tämä vanhempi istukas kelpuutti violetti-mustan streamerin

Tässä olenkin jo ehtinyt muuttaa kamat takaisin Kuhmoon ja reissata perheen kanssa viikon päivät. Huomenna taas on suunta kotia kohti, maanantaina lähdemme Jarin kanssa Pohjois-Ruotsiin muutaman yön reissulle. Pienehkö vaellusreissu vain tällä kertaa, aika ei kaikkeen riitä. Mahtavaa on kuitenkin päästä vähäksi aikaa syrjäiseen luontoon, missä ei toivottavasti tapaa ketään muuta ja saisi myös kokea mukavaa kalastusta. Kelit eivät hääppöisiltä näytä ja vettähän siellä piisaa, mutta aika näyttää miten reissu onnistuu. Kirjoittelen toki siitäkin sitten jotain kuulumista.

Hieno kesä oli jälleen, kiitos Kuhmo!

Purokunnostusta

Viime- ja tämän viikon aikana kävimme kahtena iltana kunnostamassa hienoa kirkasvetistä puroa. Lähteinen vesi pysyy viileänä ja runsas puusto tuo paljon varjoa. Pohjassa on vesikasvillisuutta hyvin, joten ravintotilanne on erinomainen. Puroon on laskettu muutamana vuonna taimenen nollikkaita. Näimmekin muutamia noin 15 senttisiä tulevia mahtitaimenia kunnostusalueella. Huonenaiheena purossa oli tierumpu, jossa oli parinkymmenen sentin putous normaalivedellä. Kun rummun virtaus oli vielä varsin voimakas ja vettä oli vain kymmenisen senttiä, on ylöspäin kulkeminen ollut työlästä tai jopa mahdotonta pienille kaloille.

Lähtötilanne, pykälä ei tässä niin selvästi erotu mitä oli todellisuudessa

Suunnittelua

Aloitimme kunnostuksen hidastamalla virtausta rummun sisällä kiveämällä sitä, samoin rummun yläpuolelle laitettiin pari hidastinkiveä. Koska rummussa kivet pysyvät tulva-aikaan huonosti paikoillaan, laitettiin kiviä 2-4 kpl peräkkäin ja aina kun mahdollista, betonirummun saumaa vasten. Hidastaminen nosti rummussa veden pinnan pariinkymmeneen senttiin. Tämän jälkeen nostimme rummun alapuolelta vettä tekemällä allasta ja ohjaamalla virran reunaan. Pari surehkoa kiveä määritti tällä kertaa kompromisseihin, koska niiden siirtely ei miesvoimin oikein onnistunut. Siitä huolimatta saimme veden pinnan nostettua 3-4 sentin päähän rummun reunasta. Kovan virran viereen saimme luotua myös levähdyspaikat kalalle. Parantelimme virtauksia myös muutamasta könkämästä. Puhdistelimme jo olevassa olevaa soraa putsaamalla hiekkaa liikkeelle ja siirtelemällä suurempia kiviä sivummalle.

Vedenpinnan nosto, virran hidastus ja lepopaikat saatiin tehtyä

Puhdistettua soraikkoa, tämäkin oli jo alkuperäistä parempi

Toisella reissulla kävimme viemässä kunnon sotaa potentiaaliselle kutupaikalle. Lopuksi parantelimme virtauksia pyrkien tarjoamaan tasaista virtaa sorakkoon. Sorakosta löytyy myös riittävästi pinta-alaa hieman eri vesimäärälle, jotta kala löytäisi mielekkään paikan syksyn vesitilanteesta riippumatta. Ensi kevät näyttää, kuinka muutokset toimivat korkealla vedellä ja pysyvätkö kivet toivotusti paikoillaan, mutta olemme optimisteja ja uskomme tilanteen olevan nyt aiempaa parempi.

Valmis soraikko. Kutupaikka kastettiin kuulema Samulin montuksi

Kalevalan Taimen on tehnyt jo vuosia työtä Kuhmon taimenen elinolojen eteen. Nyt talkoissa oli neljä henkeä. Talkoo saatiin toteuttaa yksityisen henkilön puroon hänen aloitteestaan. Siitä suuret kiitokset. Lisää vastaavia mahdollisuuksia tietenkin toivotaan. Pienistä puroista alkaa taimenen uusi tulevaisuus. 

Totuus löytyy Kalevalan Taimenen kirjoituksesta

Kuhmon kosket heräsivät henkiin

Kuinka mahtavaa onkaan olla väärässä. Ihmettelin viikko sitten, miten on tullut kovin vähän rasvaevällisiä, eikä korviini ollut kovin paljoa kuulunut muidenkaan saamista. Kuluneen viikon aikana olen itsekin saanut useita kauniita rasvaevällisiä taimenia ja kuullut myös muiden saamista. En ole saanut nyt mitään järin suuria, mutta yli 40cm kaloja kuitenkin. Kauniita, täysin suoraeväisiä kaunokaisia, joissa virtaa piisaa. Ja mukavien porinoiden myötä kuullut niitäkin nousevan useistakin paikoista. Alkukesä on vaan tuonut omia haasteita kalastukseen. Eihän niitä nyt edelleenkään mitenkään määrissä ole tullut, mutta kuitenkin jotain. 

Lisää näitä! Tämä oli vähän vajaa puolimetriä

Pupakalastuskausikin pyörähti hienosti käyntiin viime viikonloppuna. Perjantaina yöllä koin valtavan massiivisen pesiperhosten kuoriutumisen. Taivas oli pilvenä rantaa kohti lentäviä vesiperhosia. Viilenevä, lopulta erittäin kylmä yö nosti usvan alavirrasta ja orastava "pupalätinä" tuntui sammuvan kahteen taimenen pintakäyntiin. Odottelin sinnikkäästi puolisentoista tuntia ilman merkkiäkään kaloista, vaikka kuoriutuminen oli jatkuvaa. Kuvailin vesiperhosten massaa ja laskin omasta kahluutakistakin niitä parisenkymmentä kerralla. Lopulta ymmärsin lähteä etsimään aktiivisia kaloja muualta ja löysinkin useita pinnassa käyviä taimenia. Pari oli heittokantamalla ja sainkin heti toisen tarttumaan, mutta kala irtosi lähes välittömästi. Odottelin viitisen minuuttia ja toinen taimen alkoi jälleen käymään pinnassa pupia napsimassa. Kala vaati varsin tarkan heiton ennen kuin foamisuperpupani kelpasi. Kala esitti pari näyttävää ilmaloikkaa ja pakotti ohuen tapsin vuoksi seuraamaan alavirtaan. Kala onnistui sotkemaan itsensä siimaan ja lopulta katkoi koko 0,15mm tapsin. Näin kalan ja arvelin sen olevan kuitenkin vain non 45cm. Kolmen maissa aamuyöstä alkoi koski lopullisesti hiljenemään ja lopetin kalastuksen. Auton lämpömittari näytti +2 astetta. Ihmekö sormet olivatkin hieman kohmeessa ja ohut mikrofleecepaita tuntui riittämätttömältä. 

Kahdesti pupan pettämä

Lauantaina palasin samoille paikoille yhdentoista maissa illalla. Vesiperhosia lenteli siihen malliin, että alkuillasta oli ollut jo kuoriutumisia. Hieman asiaa harmittelin, mutta olin optimistinen sen suhteen, että vesiperhosia kuoriutuisi vielä lisää. Yhden maissa näinkin taas pari kohtuullisen kokoista pintovaa taimenta, vaikuttivat olevan samat mitä edellisyönä. Sainkin nyt molemmat kalat foamipuperpupalla ja yllätyksekseni suuremman, 49cm kalan kyljessä oli edellisyön pupani. Sain siis perhoni takaisin. Kala oli onnistunut irrottamaan väkäsettömän perhon suupielestä ja harmikseen tartuttanut sen kylkeen. Suussa perho alussa oli, yritin haavita jo alkuvaiheessa mutta kova virta "pakotti" antamaan myöten kun pelkäsin tapsin kestoa. Normaalisti käytän 0,18mm tapsia tai jopa 0,21mm kovemmissa virranosissa joilla uskaltaa aika kovan paineen kalalle antaa, mutta nyt takin taskussa olleessa 0,18mm rullassa olikin vain 20cm siimaa jäljellä. Mutta ahneita olivat kun peräkkäisinä öinä saman perhon kelpuuttivat. Sain pupalla jokusen pienemmän taimenen sekä ainakin yhden mitallisen harrin kahden yön aikana. Mitään isomuksia ei heittokantaman sisällä tai sellaisissa paikoissa, mihin pystyi heittämään, ei näkynyt. Mukavaa oli päästä pitkästä aikaa pupakalastuksen pariin.

Foamisuperpupia. Alempi väritys tuntui nyt toimivan paremmin.

Sunnuntaina tuli käytyä myös harrin pyynnissä, aika valjuin tuloksin. Hyvästä harripaikasta onnistuin reilun parin tunnin aikana saamaan vain puolenkymmentä harria, joista suurin paikalle vaatimattomat 41cm. Kumman nihkeää ollut pari viime vuotta siellä. Muualta on tullut myös mittaharjuksia viikon kuluessa, ainakin kolmesta eri paikasta. Mukavia juttutuokioita kertyi myös viikonlopun aikana. Eilen iltanakin iltapiston kalastelut jäivät vähiin kun aikaa kului tulistellessa ja porinoidessa. Sunnuntainakin oli alkuillasta ollut mukavasti kuoriutumisia ja onnistumisia oli tullut pintaperholla. Rasvaevällisiäkin vielä olleet. Hienoa. Nyt siis puparasiat matkaan ja nautiskelemaan yhdestä kesän hienoimmasta kalastusmuodosta. Parhaiten onnistuu illalla tai yöllä. Joskus kuoriutumisia jatkuu ainakin kolmeen neljään saakka yöllä. Joskus tulee vain viiden minuutin "hätsi" alkuillasta ja sen jälkeen ei merkkiäkään. Hereillä pitää siis olla jos niihin juhliin haluaa kuokkimaan.

Jonkin verran on näkynyt myös suuria kellanruskeita Vulgata päivänkorentoja sekä pienempiä hailakan vaaleankeltaisia, joiden suuret mustat silmät erottuvat erinomaisesti. Lienee tämän vuoksi vaalea jäniksenkarvanymfi on toiminut erinomaisesti ja kiehtonut myös mm. rasvaevällisiä kaloja. Streamersetillä tapahtumia on tullut ahvensurffilla ja ahventinselillä. Niin ja salakkaakin on näkynyt jo kovissakin koskissa.

Tälläkin viikolla on lienee luvassa aika intensiivistä koskikalastusta. Purokunnostusta pitää myös käydä jatkamassa. Ajattelin tehdä siitä pienen blogijutun myös. Pienellä työmäärällä voi saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Perhojakin pitäisi sitoa, en vain tiedä missä välissä ehtii. :) Nyt pitää olla koskilla kun homma on mielekkäimmillään.

Missä on rasvaevälliset Kuhmon taimenet?

Moro!

Kalakuulumisia huomiota herättävällä otsikolla. 😁 Tämä kesä on ollut kyllä todellakin erilainen kuin viime kesä. Niin kelien, kalastusolosuhteiden, kuin kalojenkin suhteen. Taimenia on tullut hieman viime vuotta nihkeämmin, mutta 50cm ylityksiä on tälle vuodelle kuitenkin sentään toistakymmentä. Kaarneenkosken rauhoittaminen ja Lentuan myöhäinen tulva on pitänyt kookkaamman kalan pyyntiin sopivat paikkavaihtoehdotkin hieman suppeampana. Nyt Lentua kyllä paranee koko ajan ja mukavia kalojakin on jo tullut. Vajaassa kymmenessä kohteessa on kuitenkin tullut tälle vuotta perhoja uiteltua. Ihmettelyä on aiheutunut rasvaevällisten vähyydestä. Viime vuonna sain alkukesästä useista paikoista 35-45cm rasvaevällisiä ja jokusen suuremmankin, tänä vuonna rasvaevälliset ovat olleet todella tiukassa, vain muutama kappale on tullut. Tosin, viime kesän edetessäkin ne tuntuivat vähenevän. Helpoin johtopäätös tähän toki olisi, että niitä on päätynyt kalastajien reppuihin ja varmasti onkin, mutta oudolta tilanne silti tuntuu. Aiempina vuosina käyrä on ollut omalta osaltani nouseva. Kalastuskulttuuri muuttuu täällä hitaasti, mutta onneksi kuitenkin muuttuu. Voihan se olla, etten vain ole sattunut niiden aktiiviaikoihin paikoille tai muuten vain on taidot ruosteessa. Toivotaan näin. Ja en nyt puhu sellaisista "rasvaevällisistä", mitä Kuhmossa oli vielä pari vuotta sitten enemmänkin, eli oli "unohdettu" leikata rasvaevä istukkaalta. Niistäkin näkyi kuvia "luonnontainenina", kun kalastajat luulivat sellaisiksi selkeitä istareita. Rintaevät, selkäevän eturuoto ja pyrstö antavat hyvin viitteitä, onko kala kasvanut laitoksessa vai vapaana. Vanhan pari vuotta aiemmin istutetun istarinkin pystyy aika hyvin erottamaan, vaikka pyrstö olisikin jo täysi ja ehyt. Sitä, onko kala syntynyt luontaisesta kudusta, mätirasiaistutuksesta, istutettu nollikkaana tai yksivuotisena, en kyllä minä ainakaan pysty erottamaan. 😄 Eikä kyllä ole niin suurta väliäkään, kalastuksellisesti. Joten puhun yleensä luonnossa kasvaneista kaloista. Vanhojen, luonnonravinnolle oppineiden istareiden pyytäminenkin on kyllä mukavaa ja ajoittain haastavaa, mutta ne on kuitenkin istareita. Esim. juhannuskalaksi kolkkaamani 53cm eväleikattu oli vanha istari, jolta löytyi mahasta puoliksi sulanut särki, sekä toisen ruodot. Kiva kala toki. Mutta jos vain valita saisi, niin tokihan sitä mieluiten kalastaisi luonnonkaloja. Ja onhan täällä Kuhmossakin hyvät mahdollisuudet komeaan kalaan.

Missä nämä kahdeksaneväiset luuraavat?

Onnekseni joillakin on ollut kunnon taimentapahtumia siiman päässä. Virvelikalastaja oli karkuuttanut kesäkuun puolivälissä 4-5 kilon taimenen kun ei ollut haavia käsillä, karkuutus oli päätynyt surkuhupaisasti siten, että niskasta nostoyrityksellä oli tarttunut vaapun koukku sormeen. Kun koukku oli sormesta irronnut, oli siima katkennut ja kala painunut vaappu suussa koskeen. Tämä oli ilmeisesti järvestä laskeutunut kala. Viime viikolla jututin erästä perhomiestä eri koskella, joka oli karkuuttanut muutamaa tuntia aiemmin oman arvionsa mukaan yli 70cm taimenen. Reilun kokoinen istarikin Kuhmosta on saatu, 73cm. Tämän kesän istukkaita, "siimankatkojaksi" laitettu viikkoa aiemmin. Itellä on tän kesän suurin reilu 62cm eväleikattu, jonka sain kahdesti muutaman päivän sisään. Olen karkuuttanut pari vaurasta kalaa, molemmat saattoivat olla +60cm. Toinen otti viime viikolla hienosti mustaan surffiin alavirtaan päin perään hypäten, mutten saanut kunnolla tartutettua kun kala kääntyi heti tärpin jälkeen pää ylävirtaan. Se matsi jäi viiden sekunnin mittaiseksi, mutta loikka jäi mieleen pidemmäksi aikaa. Eilen sain kesän kauneimman kalan, paksun ja melko kirkkaan 53cm rasvaevällisen kalan, jolla oli kyllä mainiosti virtaa.

Näitä on kiva pyytää

Ihmettelyä on herättänyt myös se, etten ole bongannut kunnon salakkaparvia koskista. Varmasti niitä jo monissa koskissa on, mutta niissä mitä olen parin viime viikon aikana iltapistoilla käynyt kalastelemassa, salakat ovat olleet oikeastaan koskien alaosissa. Siis näillä suuremmilla reittikoskilla. Pikkujoissahan vedenkorkeudet ovat jo hyvinkin kesävedellä. Pupahätseihinkään en ole vielä törmännyt. Yhden suurehkon head and tail tuikin olen nähnyt, luultavasti päikkärin perässä, suvannossa. Lohtua tähän pintaelämän hiljaiseloon on tuonut surffikalastus, joka on kyllä mainiota ajanvietettä. Kaloja on tullut määrällisesti enemmän painoahvenilla ja tinseleillä sekä larvoilla, mutta surffilla keskikoko on ollut parempi. Käyttämäni surffit ovat aika kookkaita, 10-12cm. Koukkuna Kamasanin B800 #2. Saattaapa jossain olla #1, en muista tarkalleen.

Koskilla onkin ollut hyvin aikaa jutustella muiden kalastajien kanssa. Eilen iltapistollakaan ei aktiivista kalastusta ajallisesti paljoa kertynyt, mutta mukavaa ajatusten vaihtoa kalastuksesta sitäkin enemmän. Työkaverille ja hänen siskon pojalle koitin opettaa koskikalastuksen saloja haastavissa olosuhteissa viime viikolla. Ilman sääskimyrkkyä sinnittelimme itikka-armeijan keskellä parisen tuntia matalahkossa ja kivisessä koskessa, mutta vaivannäkö palkittiin parilla reilusti yli 40cm harrilla. Siskon poika oli kuulema reissun jälkeen tilannut itselleen perhosetin, joten hukkaan reissu ei mennyt. 

Perhonsidonnassa olen viime viikkoina lähinnä täydennellyt rasioihin ilmestyviä koloja. Tekasin myös kaverille parinkymmenen perhon setin Finnmarkin reissulle, toivottavasti pelittää. Itelläkin näyttäis toteutuvan elokuun alkuun jonkinmoinen pohjoisen reissu ja sitä pitäisi alkaa suunnittelemaan. Normaalisti reissut on tullut jo talven aikana aika pitkälti suunniteltua. Tykkään viettää aikaa ilmakuvien, karttojen ja googlen äärellä. 

Mm. tällainen päikkärisetti lähti kavereille

Huomenna onkin edessä taas hyödyllinen ilta, toivottavasti. Käymme kunnostamassa yhtä puroa. Sen vaivannäön ja pienen mahdollisuuden nämä Kuhmon vedet ansaitsevat. Ja vaivannäön palkaksi kuulema meillekin sauna lämpiää.

Kyllä ne pupahätsitkin vielä alkavat. Myös silloin, kun minäkin olen koskella.