Terve!
Lämmin kesäkuu vesitti varmasti monen koskikalastajan reissusuunnitelmia. Mullakin viimeisin koskireissu oli kesäkuun puolivälissä. Vielä, kun kesäloman alku meni perheen kanssa vaunulla reissatessa reilun viikon verran, alkoi sieltä kotiuduttua olla vahva tunne siitä, että koskelle on päästävä. Niinpä tiistai-iltapäivänä ajelin kohti Kuhmoa tarkoituksena kalastaa yksi lupa.
Perille päästyäni virittelin alkuun kosken rantaan yösijani, riippumaton ja tarpin. Sen jälkeen kalavermeet kasaan ja kalalle. Kello oli yli puoli seitsemän, kun olin viimein vapoineni rannalla. Virittelin alkuun nymfisetin ja streamervavan. Hannu oli hetkeä aiemmin aloittanut kalastelemaan vastarannalla. Muuta väkeä oli sen verran reilusti, että jonkun verran piti katsella missä on riittävästi tilaa kalastaa. Taisin laskeskella toistakymmentä kalastajaa kerralla näkyvillä. Tovin kalastelun jälkeen Hannu käytti ylhäällä yhden taimenen, vastarannalta mitattuna puolen metrin hujakoilla. Omissa perhoissa tapahtumia ei alkuun juuri ollut, hankala tuuli alavirrasta toi oman haasteensa. Alle tunnissa sain kuitenkin noinb 35cm taimenen oliivilla larvalla ja pari tärppiä. Hannu lopetteli kalastuksen jo reilun parin tunnin jälkeen. Itsekin vähän odottelin, josko väki hieman vähenisi ja kalat aktivoituisivat. Vesiperhosia oli pörrännyt jo jonkin aikaa, mutta pintakäyntejä ei näkynyt.
Iltayhdeksän jälkeen päätin kokeilla hieman pienempää tummaa streameria. Perhoksi valikoitui #4 Hevimies. Melko pian kohtalaisen oloinen taimen kävi perhon perässä pyöräyttämässä. Uudet uitot eivät saaneet kalaa uudelleen innostumaan, joten jatkoin laskua. Kun muuta ei hetkeen kuulunut, palasin kalan kohdalle nymfisetin kera. Useampi uitto tarvittiin, ennen kuin taimen viimein otti oranssikuulaisen oliivin larvan. Laitoin heti reilusti painetta, niinpä kala mosusi kunnolla pinnassa pyrkien ylävirtaan. Pysyttelin kalan alapuolella ja runsaalla paineella kala väsytti itsensä aika nopeasti ylävirtaan vääntäessään. Katsoin sopivan haavimispaikan ja koppasin kohtuu suuren kalan haaviin. Pikainen haavimittaus ilmaisi kalan olevan +61cm. Vaikka kala muuten oli ok kuntoinen, antoi pyrstö osviittaa siitä, että oli tämänvuotinen istukas. Mukavasti laittoi kuitenkin hanttiin.
 |
| Larvaan haksahtanut eväleikattu |
Vapautin kuitenkin kalan ja jatkoin kalastusta. Kun alempaa ei kuulunut kuin pari pienempää harria, suuntasin kymmenen jälkeen niskalle. Kasasin yötä varten James Greenin lasikuituni ja laitoin perhoiksi caddiksen ja foamiselkäisen superpupan, molemmat kokoa #12. Niskalla oli kahdeksan kalastajaa. Istahdin rantakivelle katselemaan. Tuuli oli asettunut, vesiperhosia pörräsi ja kuoriutui koko ajan. Tiesin, että niillä kohdin, missä kalat saavat olla rauhassa, voisi saada kalastaa pintovia kaloja.
Onnekseni puolellani olevat neljä kalastajaa lopettivat melkein heti saavuttuani. Kuulema kaloja oli pintonut heidän tullessaan, mutta kyllähän ne häiriintyy jos koko ajan joka puolella huiskitaan. Vastapuolellakin niskaa kolusi enää yksi perhomies. Eikä tarvinnut odotella kuin vartin verran, kun rauhoittuneella niskalla alkoi näkyä tuikkeja siellä täällä. Tarjoilin niille perhojani ja jokainen kala nousi superpupaani. Yksikään ei huolinut caddista. Niinpä laitoin toiseksi perhoksi pienen #16 foamiselkäisen superpupan, kun myös pieniä, hyvin tummanruskeita vesiperhosia lenteli. Niskan kalat olivat lähes kaikki harjuksia, osa mitallisia. Pari pienempää taimenta sain myös. Osan karkuutin ja osalta vedin perhon suupielestä. Hieman oli tatsi hukassa kesän ensimmäisessä pupasessiossa. Samoin oli opettelua lasikuidun kanssa, niin heittämisessä kuin siimojen hallinnassakin. Mutta olihan se kalojen väsyttely upeaa hommaa.
 |
| Mahtavaa hommaa |
Hieman niskan alla rikkonaisemmassa virrassa näkyi myös kaloja. Ja edelleen kaikki kalat joita näin, hyväksyivät tarjoiluni. Vapaat uitot olivat siinäkin kohdassa vielä aika helppoja toteuttaa, toki välillä joutui pitämään hieman liikaakin löysiä, ettei perhot viistä, jolloin tartutus on vaikeampaa. Sain useita kaloja ylös alempaakin, joista suurin osa oli pienehköjä taimenia, vaikkakin varmaan puolet kaloista sössin tai karkuutin parin potkun jälkeen huonon tartutuksen seurauksena. Yksi harri oli selvästi isompi, ehkä noin 45cm, joka karkasi. Ylös tulleista harreista suurin oli noin 40cm. Samoin yksi hieman parempi taimen kävi koittamassa perhoani, mutta siltä raapaisin perhon suupielestä eikä sitä enää kuulunut.
 |
| Oikein ajoitettu vastaisku tarkoitti yleensä perhon tarttumista suupieleen |
Vielä hieman alempana näin muutaman kalan, joista yksi taimen teki näyttäviä head&taileja alapuolellani reilun viiden metrin päässä. Heti eka uitolla kala nousi pupaani, mutta vetäisin vahingossa perhon suusta. Heti seuraavalla uitolla kala otti uudestaan, nyt maltoin odottaa kalan kääntyvän alas ennen vastaiskua ja heti tarttui. Taimen laittoi hienosti vastaan lasikuidussa ja haavissa kala paljastui hyväkuntoiseksi rasvaevälliseksi, noin 43-44cm kalaksi. Sain vielä yhden pienemmän huijattua kunnes parituntinen hieno hetki hiljeni. Sain tässä noin klo 23-01 aikana ylös reilusti toistakymmentä, ehkä viitisentoista kalaa, joista varmaan puolet oli taimenia. Muutama oli 30-40cm haarukkaan ja yksi yli. Mittaharreja tuli 3-4.
 |
| Mallikas kala kelpuutti pupani |
Lähdin pikku hiljaa alaspäin katsellen, vieläkö jossakin pintoisi kaloja. Koski oli kuitenkin hiljainen. Heittelin isohkolla mustalla streamerilla muutamia ottipaikkoja. Kahden jälkeen streameriin tulikin alavirrasta kunnon tärppi ja kohta haavissa lepäsi pulska vajaa 50cm rasvaevällinen taimen. Tämän jälkeen ei kuulunut enää mitään ja kolmen maissa vetäydyin makkaratulille. Puoli viiden maissa kömmin riippumaton suojiin.
Aika heppoisten koiranunien jälkeen nousin ylös puoli yhdentoista jälkeen. Taisin virittää riippumaton hieman liian löysälle ja jalat tuntuivat olevan nukkuessa liian ylhäällä. Asennon muuttaminen ei auttanut. Toki tyynykin olisi voinut unen laatuan parantaa. Keittelin tulilla aamukahvit ja katselin koskea. Muita kalastajia ei näkynyt. Vierähtipä tovi puhelimessakin Finnmarkin kalajutujen lomassa. Puolen päivän jälkeen lähdin kalaan, mukana jälleen nymfi- ja streamerkepit.
Vaikka koski oli saanut olla ainakin jonkin aikaa rauhassa, ei kaloja juuri kuulunut. Taisin saada vain pari pienempää harria. Päätin lähteä taas niskaa katselemaan. Pintakäyntejä ei näkynyt, mitä nyt jokunen pienin räpsäytti silloin tällöin. Nymfaillessakin tuntui hiljaiselta, vain joku pienempi kala. Ahvensurffiakin uittelin, mutta yksikään kala ei innostunut sillä itseään merkkaamaan. Tovin jutustelin paikalle juuri tulleen kalamiehen kanssa, joka kaverinsa kanssa kolusi koskia nimenomaan nymfaillen. Muilta koskilta olivat saaneet jonkin verran, väkeä kuulosti olleen muuallakin. Aika pian sen jälkeen, kun kerroin päiväajan olleen hiljaista, alkoi itse kullakin vapa taipua. Jokainen meistä sai nymfeillä useampia kaloja, suurin taisi olla toisella kaverilla 46cm. Mulla suurin oli ehkä karvan päälle 40cm eväleikattu. Yksi parempi tärppi oli, mutta kala otti niin pian uiton alkuun, että hieman myöhästyin vastaiskussa. Jäniksenkarvanymfi oli selkeästi paras ja oli kuulema toiminut muuallakin. Monesti kalat ottivat uiton lopussa perhon noustessa pintaa kohti. Eikä ihme, kun jokusia päivänkorentoja kuoriutuikin. Kello kävi kuitenkin jo neljässä, joten päätin jättää niska-alueen muille ja lähdin hipsimään alaspäin. Päätin vielä kokeilla alaosilla yhden hankalamman kohdan, johon joutui hieman kahlaamaankin, kun sitä en ollut vielä lainkaan kokeillut. Sain heti pari harjusta, kunnes perho jäi pohjaan siiman katketen yllättäen indikaattorisiimasta. Virittelin vielä uuden perukkeen, mutta pikakopaisulla sain huijatua vielä jänönymfillä noin 35cm pulskan taimenen, muuta ei enää kuulunut. Oli aika lopetella kalastus, pakata kamppeet ja ajella kotiin.
Vaikka isommat kalat olivatkin nyt tiukassa, oli yöllinen pupasessio niin mukavaa, että reissusta jäi erinomainen fiilis. Harvoin Kuhmossa pääsee noin hyvin tarjoilemaan pintoville kaloille perhoja, ennemminkin ne ovat olleet muutamia nähtyjä kaloja, joita on päässyt jahtaamaan. Suunnitelmissa olisi päästä noin viikon päästä Finnmarkiin, aika näyttää toteutuuko reissu. Tämä oli kyllä hyvää harjoitusta sitä ajatellen. Väkeä alkaa nykypäivinä olemaan näin loma-aikaan Kuhmossa melkoisesti, kalakannat saattavat kyllä tästä kovasti kärsiä. Nytkin näin otettavan mittaharreja, vaikka niitä ei kuitenkaan kovin vahvaa kantaa ole, ennemminkin vain kohtalaisesti. Pohjoista ajatellen perhoja olen jo sitonut jonkin verran, erityisesti pupia, larvoja, nymfejä ja muutaman pinturin, myös päivänkorennon spenttinä eli kuollutta imitoimaan. Pari surffia ja streameria olisi vielä ainakin tarpeen tehdä, ehkä myös jokunen vesiperhosen emergentti.
 |
| Mm. tällaisia perhoja on tullut sidottua, osa on jo rasioissa |
