Kuhmon korrireissu 2023

Pitkästä aikaa!

Huhtikuun puolivälissä koitti viimein kauan odotettu kauden avausreissu, tietenkin taas Kuhmon Korriviikoille. Reissua ennen ehdin jopa sidoskella jokusia korriperhojakin. Onneksi rasiat olivat kohtalaisessa kunnossa ennestään.

Korripinturitäydennyksiä

Matkaan lähdettiin Jarin kanssa torstaina puolilta päivin. Kauppareissun jälkeen käytiin viemässä osa tavaroista hotellille ja vaihdeltiin vähitellen kalastustamineita. Kun oltiin hieman evästetty, lähdettiin heittelemään vuoden ensimmäisiä heittoja. Minä varustauduin juuri valmiiksi saamallani #5 Red Truck Dieselilläni, Jari tyytyi kovin tuulisen ja kylmän kelin vuoksi nappaamaan iltapistolle vain virvelin.

"Eko-Diesel"

Korreja ei näkynyt kylmässä kelissä kuin pari rannoilla mönkivää, eikä toki pintakäyntejäkään näkynyt. Kalastelu oli leppoisaa, välillä vain oleilusta nauttien. Tosin jäitä sai raksia irti vaparenkaista pahimmillaan joka toisen heiton jälkeen. Heittelin alkuun korrinymfiä ja loppuajasta pääosin liitsiä. Lopulta aika tutulta kohdalta iskikin kala valkoiseen liitsiin kiinni kellon lähennellessä jo seitsemää. Varsin laiskasti taistellut taimen lepäili pian haavissa. Suuripäinen noin 63cm urostaimen sai toimia ihan mukiinmenevänä kauden avauksena. Yksi kala hieman yllättäen pintoi pariin kertaan heittokantamalalla, joten kokeilin hetken pinturiakin. Tuuli teki koettamisesta vaikeaa ja luovutin pian. Muita kaloja ei kuulunut, joten vajaa kolme tuntia oli kylmässä kelissä passeli aloitus.

Kauden avaus

Ajeltiin hotellille ruokailemaan, Jaska saapui samoihin aikoihin Kuhmoon ja liittyi joukkoon. Syönnin päälle käytiin vielä saunassa. Sidoin pari liitsiä illan päälle, josko nihkeät kelit jatkuvat ja niitä sattuu tarvitsemaan reissun aikana enemmänkin. Nukkumaan maltettiin laittaa kohtalaisen hyvissä ajoin. Vaikkakaan aamulla ei ollut tarkoitus pitää kiirettä, reilun kymmenen asteen yöpakkaset eivät houkuttele aamutuimaan kalalle.

Nautittiin rauhassa aamiaista ja vähitellen lähdettiin matkaan. Kun kasailtiin kamppeita autolla, kävivät rajavartijatkin varsin jututtamassa ja lupia tarkastamassa. Hienoa, että valvontaa tehdään. Toinen oli ollutkin viime vuonna Korriviikolla mukana eli kalamies itsekin. Yksi auto oli jo parkissa ja toinen tuli samaan aikaan meidän kanssa. Kun tiesimme, että Joel liittyy seuraamme päivän aikana, alkoi koskella olemaan jo tungosta. Kova yöpakkanen oli riittänyt jäähän rantoja ja hidasvirtaisimpia virran osia, jotka alkoivat vähitellen sulamaan auringon alkaessa paistamaan yhä lämpimämmin. Tosin tuulen puuskan rikkoivat riitettä aurinkoakin nopeammin. Kylmän yön jäljiltä korreja ei alkuun näkynyt oikein edes hangilla, mutta vähitellen niitä alkoi ilmestyä. Vedessä ei vain näkynyt kuin aivan yksittäisiä. Kävin tovin kalastamassa toista paikkaa, josta yhytin kyllä mukavasti kaloja, mutta suurinkin jäi alle 40cm. Nättejä rasvaevällisiä kaloja tosin, joukossa muutama harrikin. Korreja näkyi jokusia vedessä ja osa kaloista pintoikin, mutta yhtään parempaa kalaa ei tovin tutkailun jälkeen näyttäytynyt, niinpä heitin hetken sokkona pinturia. Mutta kun parhaan oloisilla kohdilla tuntui nousevan vain pieniä perhoon, vaihdoin valkoisen streamerin ja kolusin sillä pikaisesti parasta aluetta. Yksi tärppi tulikin, mutta en ollut siihen kyllä yhtään valmiina enkä älynnyt tehdä ajallaan edes vastaiskua. Leppoisasti viskellessä tuppaa aika helposti keskittyminen herpaantumaan.

Nättejä, mutta turhan pieniä

Aamulla haettu halkosäkki hupeni mukavaa tahtia, kun vähän väliä oli joku paistamassa makkaraa tai keittelemässä kahvia. Ja mukavahan siinä tulilla oli jutustella ja seurailla hidasta virtaa korreja etsiskellen. Yksi vauraampi kala kävikin hienon hitaan pintakäynnin matalassa vastarannan puolella, mutta liian kaukana. Vedessä korreja ei montaa näkynyt koko päivänä. Aloimme jo vähitellen pakkaamaan tavaroita, kun kuuden seutuvilla taimen kävikin aivan heittokantamalla pinnassa. Ja toisen kerran! Pian oli kolme perhovapaa huiskimassa perhoja veteen. Jaskan kanssa tarjoiltiin pintureita, mutta ei kala vain suostunut niihin nousemaan. Malliksi kävi vielä kerran pinnassa hieman kauempana, johon vaadittiin jo vähän tuulen apua ja onnistuneen heiton, että sai perhon suunnilleenkaan kohdalle. Puolen tunnin heittelyn jälkeen lopetimme ja lähdimme ajelemaan hotellille, sekä etsimään ruokaa. Kuhmossa menee nykyään ne aniharvat ruokapaikat varsin aikaisin kiinni, joten perjantaina klo 20 jälkeenkään ei tuntunut saavan ruokaa oikein mistään. Haimme siten pitsat ja menimme hotellille syömään. Ja sitten saunaan. 

Iltaohjelmat olivat jo kovasti alkaneet, emmekä lopulta ehtineet kuin aivan loppuhetkiin mukaan. Halosen Mikko oli sidotuttanut hienoja ottiperhoja. Ilta kuluikin sitten vanhojen ja uusien tuttujen kanssa jutellen ja kuulumisia vaihtaen. Todella mielenkiintoisiakin ajatusten vaihtoja korritapahtumaan, perhokalastukseen, kalastonhoitoon, taimenen tulevaisuuteen jne. liittyen. Jossain vaiheessa siirryimme kuuntelemaan ja osa myös laulamaan karaokea, jossa etenkin Jaska osoitti lahjakkuutta. Nukkumaanmeno vierähtikin lopulta pitkään, osasyynä taisi olla sekin kun tiesi ettei paukkupakkasten myötä aamulla houkuta kovin aikaisin lähteäkään kalalle.

Aamupalalle mentiin vasta yhdeksän seutuvilla, jonka jälkeen päätettiin mennä vielä lepäilemään. Loppujen lopuksi lähdimme kalalle vasta puolen päivän seutuvilla. Aloitettiin kalastelu istuskelemalla tovi tulilla kahvia juoden ja auringonpaisteesta nauttien. Kovin kirkasta oli taas. Nuotion ympärillä oli melkoinen määrä perhokalastuskokemusta, kelpasi siinä jutustella. Siinä kahvitellessa nähtiin kuitenkin parikin pintakäyntiä, joista toinen vaikutti taimenelta. Jaska kävi hetken heittämässäkin tuloksetta. Lähdettiin vähitellen ylemmäs kalastelemaan. Yksi taimen kävi pinnassa heittokantamalla, mutta en saanut sitä nousemaan perhoon vaikka tarjoilin pariakin erilaista. Tosin virta oli kohdassa hieman haasteellinen hyvälle uitolle. Muutkin kävivät välillä kokeilemassa. Kala ei toista kertaa näyttäytynyt, vaikka varmaan toista tuntia sitä vartoilin. Jari sai hieman ylempää reilun 30cm taimenen, joka kävi kertaalleen näyttäytymässä aivan edessämme. Kun lähialueella ei muita kaloja näkynyt, lähdin vähitellen takaisin alaspäin.

Korrivesiä

Paistoin makkaraa ja tutkailin jokea. Hannu oli myös saapunut ja lähestyi pikku hiljaa. Lähdin vastaan jutustelemaan. Siinä kuulumisia vaihdellessa huomasimme todennäköisen taimenen pintovan meidän ja nuotion välillä. Jaska ja Joel kahvittelivat, mutteivat tainneet nähdä kalaa. Tovi siinä ihmeteltiin, kunnes minä päätin lähteä hakemaan vapaa ja kokeilemaan, josko kala nousisi April Orangeen. Korreja oli kuitenkin taas näkynyt silloin tällöin virrassa, vasta kuoriutuneitakin pörräämässä. Kahvia olisi kuulema ollut valmiina, mutten malttanut siinä jäädä kahvittelemaan kun on aktiivinen kala aivan kohdilla. Tämäkin kala oli tietenkin päävirran takana, mutta siihen sai kuitenkin kohtalaisen hyvin perhoa tarjottua. Onnistuneen heiton jälkeen kala kävikin kurkkaamassa. Ja kohta uudestaan. Ei vain ottanut kunnolla. Sen verran kuonoa näkyi, että arvelin 40-50cm taimeneksi.. Pari heittoa myöhemmin nousi harri perhoon parin metrin päässä taimenesta, mutta räpisteli itsensä irti tovin kiinni oltuaan. Huomasin samoihin aikoihin paremman oloisen tuikin hieman kauempana ja ylempänä. Vaihdoin hieman heittokulmaa, jotta sain tarjoiltua perhoa takaheitolla. Sen verran pitkää heittoa jo vaadittiin, että onnistuneeseen heittoon meni muutama yritys. Mutta kun sain viimein perhon kohdille, nousi kala metrin uiton jälkeen. Heti tunsin kalan kohtalaisen kokoiseksi taimeneksi. Jari ja Hannu tulivat lähemmäs seurailemaan ja Jari otti Hannun reilun kokoisen haavin valmiiksi. Nopeasti kala tuli lähelle ja haaviin. Mukavan vaalea ja hyväkuntoinen kala, hieman hoikka tosin. Mittailtiin kala noin 56cm pituiseksi. Oli kahvitauon paikka.

April Orangen pettämä

Ylempänä näyttäytyi myös taimen, mutta oli sen verran kovan virran takana, ettei siihen pystynyt tarjoamaan kuin metrin uittoja, eikä kukaan saanut kalaa nousemaan perhoon. Pikku hiljaa vavat alkoivat jäädä rannalle tanaan luovuttavien kalamiesten viereen ja nälkä alkoi ohjaamaan vähitellen kohti autoa. Tällä kertaa halusimme pitää huolen, että ehdimme syömään ennen kuin kaikki ruokapaikat menevät kiinni. Näin myös kävi ja kylläisinä lähdimme hotellille saunomaan. Iltaohjelmat olivat taas jo ehtineet alkaa, mutta saunomassa oli myös kajaanilaisporukka, joiden kanssa jutun juurta riitti. Niinhän siinä kävi, ettemme ehtineet sitten Juha Pusan ohjelmaan ollenkaan, mikä kyllä hieman harmitti. Vähitellen siirryimme saunalta hotellin ravintolaan, jossa olikin jo muita perhokalastajia. Jonkin ajan kuluttua osaava rautalankabändi aloitteli livesoitannat, joiden parissa iso osa viihtyikin hyvän aikaa, samoin tanssilattialle ilmaantui päteviä parkettien partaveitsiä. Loppujen lopuksi tänä iltanakin porinat venyivät varsin pitkiksi ja nukkumaan mentiin reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Sunnuntaina Jaska suuntasi kotimatkalle jo aamupalan jälkeen. Joelkin oli ollut aamulla reippaana ja ehti kalalle ennen meitä. Aamiaisen jälkeen pakkailtiin tavarat, luovutettiin huone ja suunnattiin kalaan. Yöpakkasta oli taas ollut reilusti. Ja aurinko porotti liki pilvettömältä taivaalta, kuten lähes koko reissun oli tehnyt. Ennen saapumistamme Joel ei ollut nähnyt vielä yhtään kalaa, eikä virrassa näkynyt korrejakaan. Kyttäiltiin Jarin kanssa parissakin paikassa, mutta nähtiin vain pari harrin tuikkia. Kuopiolainen Matti oli myös tutkimassa samoja alueita, muttei ollut nähnyt pintakäyntejä. Kohta puoliin hän lähti suuntaamaan autoaan kohti ja kotimatkalle, mutta lähtiessä vielä soitteli ja ilmoitti, että oli huomannut pintakäyntejä lähtiessään. Päätettiin lähteä vähitellen samaan suuntaan, mutta virittelin kuitenkin vielä nuotion ja paistelimme makkarat ja nautittiin kahvit päälle. Tovihan siinä vierähti.

Kahvi maistui korrillekin

Viimein saimme siirryttyä pintoneiden kalojen luokse, mutta eihän siellä enää kaloja näkynyt. Muutamia korreja pörräsi parituntisen aikana ja kaksi kalaakin nähtiin, mutta toinen ainakin oli selvästi pienehkö harri, toinen olisi voinut olla jopa taimenkin, mutta ehkä todennäköisemmin harri sekin. Pintaperhoihin ei nousuja saatu yrityksistä huolimatta. Samalla huomasin, kun heitto oli ollut kovin nihkeää hetken aikaa, että Guidelinen Highwater siimasta oli loopin tyvi murtunut ja siksi peruke ei oikein suostunut oikeamaan. Innostuttiin sitten senkin myötä lopuksi hieman kokeilemaan erilaisia siimoja. Jari testaili seiskan siimojani varsin kutosen Red Truckissaan, mutta taitaa edelleen pitäytyä luokkaisissa. Minä testailin lasikuituuni hommattua vitosluokkaista Cortlandin persikkaa Red Truckissani, joka on kyllä mainion presentaation siima, muttei siitä oikein korrikauden siimaksi ole, jossa pitäisi saada siimaan nopeuttakin ja heittoihin "helppoja" metrejä.

Oli aika suunnata auton nokka kotia kohti. Kivaa oli taas, kiitos Kuhmo! Ja kiitos perhokalastavat ystävät! Olihan se taas kiva aloittaa perhokalastuskausi ihan mukavalla pinturikalalla. Osalla kalamäärät tai edes kontaktit jäivät vaisuiksi ja jopa nollaan, mutta olosuhteet eivät olleet kyllä kovin otolliset ansiokkaalle kalastukselle. Huhut kertoilivatkin seuraavalla viikolla saadun oikein komea rasvaevällinen taimen Kuhmosta pintaperholla ja korreja oli lipunut virrassa taas selvästi enemmän. No, jospa ensi kerralla meilläkin.

Talvi on muuten kulunut taas hieman aktiivisemmin perhokalastuksen parissa. Olen pitänyt Oulun seudun perhokalastajille vavanrakennuskurssia, samoin pidin esitelmöinnin Kuhmon koskikalastuksesta ja yhdellä kerralla sidoimme siellä toimineita korriperhoja. Raahessakin kävin kertaalleen Raahen Urheilukalastajille pitämässä perhonsidontaopastusta. Viimeisimpänä puuhana entisöin tutun vanhan Orvis Henry´s Forkin kahvan ja kelakiinnikkeen, kun olivat menneet jo varsin rujoon kuntoon. Mukavia vaihteluita arkeen tällaiset puuhat.

Entrattu Henry´s Fork. Ensi talvena ehkä sidokset uusintaan

Nyt menee lähiviikot hauen kalastuksessa. HK Open kolkuttelee jo viikon päässä. Keski-Suomessa alkaisi jo koskikausi käynnistymään ja tuttuja olisi lähdössä jo Ruotsin puolelle järvikalaan taimenjahtiin, mutta jospa toisella kertaa.

Mukavaa kevättä lukijoille! Niin, perustin kalastusinstankin vihdoin ja viimein. Ottakaahan @samppafishing seurantaan!