Kalastusvuosi 2021

 Tervehdys!

Vuosi 2021 lähestyy loppuaan, joten ajattelin niputtaa yhteen kulunutta vuotta. Laskeskelin, että kalalla tuli käytyä yli 50 eri päivänä, joista osa toki vain hyvin lyhyitä, jopa puolen tunnin kalastushetkiä, kun kävin esimerkiksi pikaisesti tutustumassa johonkin potentiaaliseen paikkaan, tai saavuttiin myöhään illalla kalapaikoille eikä sinä iltana ehtinyt kauaa kalastaa. Näistä päivistä parikymmentä kului perhovapa kourassa ja kolmisenkymmentä hauen perässä virvelin kera. Parina päivänä kävin pitkästä aikaa ahventa pyytämässä. Niin no, pilkilläkin kävin. Ainakin kerran. Ei siis mikään älytön määrä eikä lähellä omia huippuvuosiani, mutta keskimäärin kerta viikkoon kuitenkin. Avovesikausi alkoi 9.4. Kuhmossa taimenten perässä ja päättyi 19.11. hauen pyyntireissuun. Haukiavovesikauden avasin 18.4.

Avovesikauden avauskohde

Perhokalastusreissut suuntautuivat Kuhmoon korrireissun ja kesäkuisen reissun verran ja pari reissua tehtiin Pohjois-Ruotsiin. Haukea pyysin perholla muistaakseni vain kolmena päivänä ja isomuksia ei sattunut niillä reissuilla siiman päähän. Suurin taisi olla karvan alle 90cm. Pitkästä aikaa tuli kalastettua myös hieman enemmän harjusta. Toiveissa oli ennen reissuja, että saisi tarjoilla pintaperhoja pintoville suurille harjuksille, mutta loppujen lopuksi vain kesän suurin, 53cm harri taisi olla sellainen, joka näyttäytyi ensin ja hyväksyi heti tarjoukseni. Taisi toinenkin yli 50cm tulla pinturilla, mutta sokkona heittäen. Taimenessa jäi tänä vuonna 60cm rikkomatta, tosin sillä nyt ei sinällänsä ole mitään väliä. Finnmarkin reissut jäivät nyt toteutumatta, enkä päässyt kalastelemaan ruokailevia ja näyttäytyviä taimenia lainkaan. Komeimmat kalani tulivat summassa heittäen. Pari oikein pulskaa 55cm luonnonkalaa olivat toki hieno saalis. Tosin toinen niistä tuli virvelillä. Muutamia komeita taimenia näin ja parista sain hieman tuntumaakin, mutta niiden saanti jäi tuleville vuosille. Mukavia uusia paikkoja kuitenkin löydettiin, missä tulee käytyä uudelleenkin. Pitkästä aikaa kalastin myös järvitaimenia, jotka nousevat kutuhommiin eivätkä syö lainkaan. Siinä onkin vielä kovasti opettelemista. Mieleen jäi myös korrireissun pinturitaimen haastavissa olosuhteissa, sekä kesäisen Kuhmon reissun rasvaevälliset taimenet. Perhonsidonnassa vuosi oli aktiivisin aikoihin, vaikka nyt en ole varmaankaan kolmeen kuukauteen sitonut ainuttakaan perhoa. Enköhän talvella innostu taas sidoskelemaan.

Näitä voisi jahtailla taas tulevina kesinä

Kun vedet lämpenivät jo alkukesästä koviin lukemiin, tuli mietittyä muitakin kalastusmuotoja. Niinpä innostuin käymään todella pitkästä aikaa ahvenen pyynnissä parin reissun verran. Heti ensimmäinen reissu antoi mukavan 38cm raitapaidan ja seuraavalla reissulla sain elämäni ensimmäistä kertaa 40cm rikki. Kilo on kuitenkin edelleen rikkomatta, kun kalat painoivat 940g ja suurempi 960g. Vanhan ennätyksen muistelen olleen jossain 800-850g paikkeilla joten sitä sain petrattua.

40cm ahven

Hauenkalastusvuosi sitten ylittikin kaikki odotukseni. Kuvittelin viime kauden jälkeen, että se oli huippuvuosi jonka kruunasi ennätyshauki 121cm ja 12,1kg, mutta se olikin vasta alkusoittoa tulevaan. Tämä vuosi alkoi mahtavasti, kun jo heti ensimmäisillä reissuilla, kun kalastelin vielä rannalta vesien olleen pääosin vielä jäässä, sain jo pari pitkästi toistametristä haukea. Kevään HK Open tarjoili makeaa mahan täydeltä viiden metrikkään verran ja yksi iso vielä karkasikin. Kelit olivat toki kamalat, mutta ikinä aiemmin en ole sellaisella hauen syönnillä ollut, missä kokokin oli lähes poikkeuksetta yli 80cm kalaa ja valtaosa varmaan siellä 85-93cm haarukassa. Minäkin sain yli 90cm haukia viikonlopun aikana arviolta 15-20kpl. Ja oltiinhan me upeasti kahdeksansia HK Openin Rennosti-sarjassa yli tuhannen venekunnan joukossa tuloksella 532cm. Metrihaukia tuntui tulevan melkein joka paikasta minne menin, myös uusista paikoista. 10kg raja vain tuntui olevan tiukassa, alkukauden pari painavinta haukea olivat 9,5-9,8kg haarukassa. Keskikesällä hauenkalastus jäi hyvin vähiin, heinäkuussa kävin parin yön reissun hauen perässä. Elokuun puolivälissä käytiin kuitenkin palautumassa maanpinnalle täyden "mp-reissun" myötä, muutama tärppi sentään saatiin, mutta oli kyllä hiljaista. Vedenlämmötkin oli edelleen 20 asteen yläpuolella. Syyskuussa alkoi uusien kohteiden tutkiskelu ja metrin molemmin puolin olevia haukia löytyi mukavasti liki joka reissulle, joku oli reilustikin päälle. Syksyn kruununi sain varsin vaikean HK Open kisan sunnuntaina upean 113cm ja 12,3kg hauen myötä. Niin tuli hilattua taas parisataa grammaa painoennätystä ylöspäin ja saavutettua toisena vuotena peräkkäin 12kg ylitys. Openissa suuret olivat tiukassa ja jäätiinkin sijalle 71 tuloksella 467cm. Pari metrikästä sain kuitenkin ongittua tuloskortille. Aivan viimeiset reissut olivat vaikeita, eikä suurista kaloista saatu oikein mitään havaintoja.

Openin todella tuhti yllättäjä

Vuosi 2021 antoi kuitenkin itselleni mahtavat 15kpl yli metrin haukia joista 6kpl ylitti 110cm ja 8kg taisi ylittyä 10 kertaa (kaikkia ei tule punnittua). 10kg ylittyi kuitenkin varmuudella vain kerran, mutta ylittyi sitten reilusti. Vuoden top 5 oli komeat 555cm, kun se oli viime vuonna 552cm, vaikka sain silloin 2 pidempää haukea kuin tänä vuonna. Valtaosa metrihauista tuli joilta (kolmelta eri joelta), yksi tuli järveltä ja yksi fladalta. Sellaisia 95-99cm haukia tuli lisäksi lukuisia. Samoilta kolmelta joelta tuli kaikista vähintään 110cm hauki. Olen kyllä innostunut nyt noista jokien tutkimisesta ja pelikaani on aivan loistava peli siihen hommaan. Muutamia sellaisia paikkoja on löytynyt, josta voi odottaa melkein mitä vain, eli kaikkien palasten loksahtaessa kohdalleen voi ennätykset siirtyä taas uusiin lukemiin. Riittävän syvää ja riittävästi tilaa, paljon täkyä, ei juuri merkkejä kalastuksesta jne.. Jännityksellä odotan tulevia vuosia. Joet ovat vain kovin arkoja voimakkaille olosuhteiden vaihteluille, joten HK Openin kaltaiselle yhtenä viikonloppuna toteutettavalle kalastukselle olisi hyvä löytyä "turvallisia" järviä, joissa olisi isompaa haukea, eikä nopeasti muuttuvat olosuhteet laittaisi aivan niin herkäksi kalastusta. Ennen syksyn Openia totesin, että nyt tullenee olemaan vaikeaa ja niin se olikin. Liian paljon tapahtui lyhyessä ajassa, vaikkei mikään tekijä yksittäin ollutkaan mikään valtava muutos. Mutta kaikki tavallaan "negatiivisia" muutoksia.

Erään tutustumisreissun mukava yllätys

Vaikka en edelleenkään näe itseäni varsinaisena kalastuskilpailuista innostuvana henkilönä, niin kävin syksyllä parissa paikallisessa hauenkalastuskisassakin kavereiden veneissä, kun mukaan pyysivät. Se on kuitenkin ihan mukavaa itsensä haastamista ja siinä kehittyy kalastajana, kun pitää tosissaan yrittää ratkoa olemassa olevia olosuhteita ja hauen senhetkistä käyttäytymistä, mitä ei välttämättä aina jaksa tehdä niin tosissaan normaaleilla kalareissuilla. Nämä kisat olivat vielä merellä, missä en ole kalastanut juuri lainkaan. Kohtalaisesti onnistuttiin, vaikkei isomuksia saatukaan.

Loppukauden haasteita

Hauen, harjuksen ja ahvenen kalastus antoi siis tänä vuonna mieluisia saaliita, en tosin taimenen suhteenkaan valita vaikka "isomus" jäi tänä vuonna saamatta. Hienoja reissuja pääsi tekemään, osa yksin ja suurin osa kavereiden kanssa. Vaikka isot kalat tuovat mukavia muistoja, niin aika usein olen fiilistellyt itseni kuitenkin jonnekin pohjoiseen joen varteen tulistelemaan tai katselemaan pintovia kaloja.

Tulevana talvena heittokalastusveneen rakennusprojekti vie paljon aikaa, mikä voi näkyä perhonsidonnassakin, mutta molempiin pitää aikaa löytyä. Samoin katkennut streamervapa pitäisi saada korjattua. Ensi vuonna toivon pääseväsi erityisesti pohjoiseen taimenenkalastuksen pariin, mutta voi se olla, että harjuksen peräänkin tulee mentyä. Ja kylmät kaudet kalastellaan taas haukea.

Talviprojekti

Aivan viime vuosina kirjoitusinto on jostain syystä ollut vaisumpaa. Toki on tullut myös "paluu arkeen" Kuhmon ja Hetan kesien jälkeen ja siten ehkä vähemmän kalapäiviä ja -reissuja ja perhokalastus jäänyt hieman aiempia vuosia vähemmälle. Parikymmentä vuotta on menty perhokalastus edellä, nyt lienee ensimmäinen vuosi sen jälkeen kun kääntyi toisin päin ajallisesti. Olen tässä hautonut mielessäni kirjoitusaiheita ja voipi olla, että kirjottelen mm, Kuhmon koskista hieman tarkempia esittelyjä jossain vaiheessa, ottivinkkejä myöten. Toiveitakin saa toki esittää.

Oikein mukavaa uutta vuotta lukijoille!

Suurtaimenten perään Norrbotteniin

 Terve!

Elokuun lopussa kävin vielä Jarin kanssa uuden reissun Norrbottenissa. Mielessä oli erityisesti suuret taimenet, mutta tarkoitus oli kalastaa myös harjuksia. Matkaan pääsimme torstaina töiden jälkeen ja kotiin palasimme maanantai-iltana. Pitkien ajomatkojen vuoksi kalastusaikaa jäi siten kolmisen vuorokautta. Pakkailut ja valmistautuminen jäi melkoisen vähäisiksi, kun intouduin vaihtamaan taloudellisempaan autoon. Sopiva auto löytyi tiistaina ja kaupat tehtiin keskiviikkoiltana. Saipahan heti kunnon koeajon alle. Matkanteko kesti tietöineen ja kauppareissuineen yli seitsemän tuntia. 

Perillä ilta oli jo pitkällä ja runsas hämärä laskeutunut yllemme. Pakkailtiin rinkat kantokuntoon ja pikku patikan päätteeksi tulimme sopivalle leiripaikalle. Alettiin virittelemään heti kalastusvälineitä kuntoon. Jari otti pimeään pelkän virpan, minä streamerkepin ja virpan. Suurehkoa virtaa ei pystynyt mitenkään kalastamaan kauttaaltaan perhovälinein, joten virveli toi lisää ulottuvuutta ja siten uusia mahdollisuuksia taimeniin. Reissu alkoi melkoisen murheellisesti. Streamervapani CTS MX #7 9´ räsähti poikki kesken ensimmäisen heiton. Varmaan jokin kiveniskemä ollut ja aihio räsähti poikki 15cm liitoksen yläpuolelta. Leirille ei tullut kannettua varastreamervapaa, joten vein perhovavan sinne ja jatkoin virvelillä. Ajattelin, etten työpäivän perään jaksa hirveän pitkälle yötä kalastaa. Aivan pimeimpään hetkeen kalastus oli jo melkoisen vaikeaa, mutta kuunvalossa pystyi joten kuten kalastelemaan. Viehetappioita kuitenkin kertyi minulle yhden uistimen verran ja Jarille parin. Tosin sain myös takaisin jonkun paikallisen Bomber Long A 12cm vaapun. Yö oli kylmä ja lämpötila laski varmasti nollan tuntumaan. Muutamia muitakin kalastajia alueella liikkui. Päätin sitten jäädä yhden hieman syrjempänä olevan poolin kohdalle odottelemaan aamun kajoa, kun arvelin siihen olevan alle tunti aikaa. Heittelin aina välillä muutaman heiton ja vaihdoin viehettä ja odottelin kymmenisen minuuttia. Kolmen jälkeen paikallista aikaa alkoi pientä kajoa tulemaan. Kellon lähennellessä puoli neljää, heittelin Mepps Aglia Long Heavy 16 grammaista painolippaa taimenen värissä, kun poolin oman rannan puolella iski taimen kiinni. Tunsin heti, että hyvän kokoinen kala oli, muttei mikään monsteri. Aika pian sain kalan haaviin. Varsin komea ja pulska melkoisen kirkas 55cm taimen tuntui varsin hyvälle alun vastoinkäymisten jälkeen.

55cm reissun avauskala

Kuvan ja hetken fiilistelyjen jälkeen jatkoin kalastusta. Nousukalat kun saattavat tulla muutaman kalan parvissa. Muutama heitto myöhemmin tuntuikin ihan hyvä tärppi, muttei tarttunut. Vähitellen lähdin kalastelemaan ylempiä alueita kohti leiriä. Aurinko ehti jo hyvin nousta ennen kuin saavuin leirille. Jari oli ottanut välillä torkut ja käynyt hakemassa polttopuita. Tulisteltiin tovin aikaa ja katseltiin joelle päin. Yhtäkkiä selvästi yli 60cm kala hyppää komeasti ilmaan leirimmen kohdalla vastarannan puolella. Täällä ollaan. Kävin toki muutaman heiton tarjoamassa, mutta helppoja kalojahan ne hyppivät asentokalat eivät taida olla. Nukkumaan taidettiin päästä puoli seitsemän jälkeen sikäläistä aikaa eli vuorokausi tuli taas valvottua putkeen. 

Untahan riitti sitten pitkälle iltapäivään ja silloinkin heräsin anopin vahinkosoittoon. Kunhan sain itseni ylös, niin käppäilin sitten autolle hakemaan kutosluokan streamervavan ja vein samalla katkenneen vavan autoon. Siinä parkkipaikalle sattui toinenkin suomalainen, jolla oli samoja aikeita. Tuore vapa oli katkennut ensi heitoilla. Kun pääsin takaisin leirille, Jarikin nousi aamupalalle. Sen jälkeen kasailtiin nymfi- ja pinturisetit valmiiksi. Ajatuksena oli ollut, että heräillään kohtuu ajassa ja lähdetään harrin pyyntiin. Taisi kello lähennellä jo puoli kuutta, kun viimein tein ensiheitot kivan näköiseen loppuliukuun. Pienehkö #4 golden shiner kiinnosti paria 30cm tuntumassa olevaa taimenta hyvin nopeasti. Kun pikaisella kopaisulla muuta ei kuulunut, aloin ronkkimaan nymfeillä. Harreja löytyikin heti muutama, joista suurin oli jo ihan mukava 47cm kala. Jari saapui samalle paikalle ja alkoi pinturoimaan alempaa osaa tuloksetta. Nymfeihini haksahti vielä muutaman kala, joista suurin, 39cm taimen päätyi graavikalaksi. 

Graavikalan syönnös

Syönnösnäytteessä oli runsaasti pientä vihreää nymfiä. #14 Prince kiinnosti eniten kaloja, oliivilla larvalla ja pienellä hares earilla tuli pari kalaa. Aurinko kääntyi puiden latvojen taakse ja samoin tein kalojen otti hiipui sekä hyönteisten lentelytkin siirtyivät muualle. Pintaperhot eivät tuntuneet kiinnostavan kaloja. Haettiin leiriltä takit ja lähdettiin kohti kauempia pooleja.

Hiki virtasi kun pääsin perille. Jari jäi välille koluamaan yhtä loppuliu'un aluetta. Alue näytti hyvältä, taimenia pitäisi sieltä löytyä. Perkasin pääosin streamereilla, mutta kokeilin myös pintureita ja parissa kohtaa nymfejäkin. Heti alussa sama streamer narautti yhden arviolta 40cm taimenen, joka irtosi hetken temuttuaan. Hämärä alkoi hiipimään, kaloista ei kuulunut jokusia pieniä enempää. Jarin kanssa soiteltiin, pieniä oli löytynyt, muttei sen kummempaa. Jari lähti leiriä kohti tallustelemaan pimenevässä illassa ja ikävässä kivikossa. Päätin kokeilla vielä niska-aluetta, johon piti varovasti kahlailla. Jokin kalan pakovana matalasta lähti, mutta saattoi olla haukikin. Aika pian ylävirran suunnasta mustaan streameriin matalan ja syvän nielun rajasta iski kala kiinni, muttei saanut itseään tartutettua. Olisi voinut olla se sama kala ja tärppikin vaikutti hauen tekosilta. Uudestaan ei kuitenkaan enää ottanut. Muuta niskalta ei kuulunut, joten minäkin lähdin pimeässä tepastelemaan kohti leiriä, nälkähän tuo jo oli. Lamput olivat siellä nätisti odottelemassa, joten olihan se metsässä melkoista taiteilua, mutta onneksi kuun kajosta oli apua.

Leiripoolissa oli useita paikallisia kalalla. Taimenia oli ilmeisesti juuri noussut ja ylös oli noussut muutama komea kala. Tekastiin nopeasti lounas ja päivällinen ilta yhdeltätoista ja alettiin valmistautumaan yökalastukseen. Väkeä vain tuntui perjantai-iltana riittävän, joten paikkaa sai katsella mihin mahtuu. Aika pian syönnin jälkeen suurin saaduista tuotiin näytille, kun saamamies pyysi Jaria ottamaan kuvan komeasta 4,5kg koirastaimenesta. Kuvaussession jälkeen lähdettiin kalaan. Yö alkoi olemaan jo pimeimmillään, joten hieman aiemmin olisi ollut mukava olla jo kalalla. Tuntui, että on jo hieman myöhässä. Komeita revontulia riitti kuitenkin läpi yön, joten mikäpä siinä oli kalastellessa ja välillä kuvaillessa. Sinne tänne pääsi aina hieman heittämäänkin, kun käveleskeli ja etsiskeli vapaita paikkoja. Rauhaa pooleihin ei kyllä ollut tarjolla, sen verran tiuhaan heittäjiä riitti. 

Tärppejä ei tainnut olla kummallakaan alkuyön aikana. Pimeän loppuhetkillä, aamunkajoa vähitellen viritellessä heittelin isoa mustaa roikaletta samassa poolissa, mistä sain edellisyön taimenen. Olin juuri ottanut askeleen alimmalle pienehkölle heittokivelle ja perho lipui kohti pientä niskaimua, kun horjahdinkin huonon tasapainon vuoksi ja jouduin ottamaan askeleen takaisin edelliselle kivelle. Tietenkin juuri silloin perhossa möyrähti mukavasti. Koitin vielä siitä takakenosta vetäistä vastaiskua, mutta mitään ei tuntunut. En tiedä, kävikö kala vain kurkkaamassa vai oliko vain tuntuma juuri sillä hetkellä aivan nollassa. Hieman harmitti, että taas juuri sillä väärällä hetkellä tapahtuu. Aina pitäisi olla valmiina. Joku pienempi tärppi taisi vielä olla, mutta en muista oliko muuta enää auringonnousun aikaan ja jälkeen. Mahdollisesti pari tärppiä vielä ylempänä, mutten ole varma olivatko ne toisen yön tapahtumia. Tulisteltiin hetki ja päästiin nukkumaan jo puoli kuuden jälkeen. Nukkumaan mennessä sama taimen hyppäsi malliksi metrisen ilmaloikan, kuten edellisaamunakin.

Aamupäivästä heräiltiin mielenkiintoiseen ihmisälämööön. Juuri siihen. Kaksi miestä ja koira kuulostivat olevan tulossa leirille päin. Ja sen kuuli jo kaukaa. Toinen käytännössä huusi murrettua suomea ja toinen vastaili ruotsiksi. Ja välillä komenneltiin koiraa. Jäivät virittelemään tulia leirin viereen, joten eipä siinä enää nukuttu. Noustiin ennen puolta päivää aamupalan laittoon. Selvisi, että olivat serkuksia suomalaisin sukujuurin, mutta asuivat Ruotsissa. Toinen oli syntynyt Suomen puolella. Ruukasivat jutella keskenään pääosin suomeksi että muistavat sen paremmin, ja tuntuivat kannustavat Suomea mm. jääkiekossa. Sen verran puheliaita olivat, että aamupala venähti pitkäksi. Tarkoitus oli kävellä autolle ja ottaa pieni siirtymä ja lähteä taas harrin perään. Matkalla törmättiin suomalaiskaksikkoon ja taas siinä tovi vierähti poristessa. Välillä nähtiin kirkkaassa vedessä myös yksi reilu 50cm taimen, jota hetki seurattiin ja koittipa Jari muutaman heiton tarjoilla pinturiakin, mutta kala hävisi ja oli selvästi meistä jo häiriintynyt. 

Oletuksena oli, että auton sai noin kilometrin päähän ja kävelyn pitäisi olla kohtalaisen helppoa. No sen verran huono reitin valinta oli, että viimeinen puoli kilometriä kahlattiin heinikkoisessa vedessä ja kivikossa, välillä oli vettä vyötäisiin saakka. Hikihän siinä aurinkoisena iltapäivänä taas tuli. Perillä oltiin puoli neljän maissa, joten haaveet hyvissä ajoin kalalla olemisesta sai taas heittää roskiin. Mutta saman tien kun päästiin perille, näkyi muutamia pintakäyntejä ja pari heittokantamalla. Eivätkä olleet pieniä. Virittelin lasikuidun. Laitoin sekä Adamsin, että pienehkön #14 koon cdc/peurankarvavesiperhosimitaation. Ensimmäinen heitto epäonnistui, kun äkkiseltään lasikuituun vaihtaminen vaati selvästi taas muistuttelua heittorytmistä. Toisella yrityksellä reilu 15 metrinen heitto oikeni kunnolla. Vesiperhoseni ehti uida ehkä noin metrin, kun harri imaisi sen suuhunsa. Arvelin kalan olevan reilu 45cm, mutta kun se tuli haavimisetäisyydelle, päätin ottaa haaviin kun jotenkin vaikutti suuremmalta. Ja haavissa näytti heti yli 50cm kalalta. Upean kirkas vesi vain hämäsi. Mitattiin kala 53cm pituiseksi ja Jari näppäsi pari kuvaa muistoksi. Kelpo aloitus.

53cm lasikuitunautinto

Noh, niinhän ne pintakäynnit sitten tuntuivat hiipuvan. Jari ryhtyi heittelemään virpalla, välillä taisi kokeilla nymfisettiä ja välillä pinturia. Kun perhovavan heittokantamalla ei tällä ehkä 150 metriä leveällä virralla näkynyt kaloja, päätin viritellä heittokohon ja pinturit virveliin. Sainkin sillä tavalla useita kaloja nousemaan perhoihin, mutta jostain syystä kalat hylkäsivät perhot kerta toisensa jälkeen. Pari kolme kaloista oli selvästi suuria. Siinä tiedettiin olevan parin kilon harrejakin, joten sinällään se ei tullut yllätyksenä. Ja paikka haisi suurkalalle. Mutta suuri leveys teki kalastuksesta vaikeaa. Viimein aloin saamaan kaloja ylös saakka, mutta suurin taisi jäädä reiluun 40 senttiin. Vielä yksi suurempi harri kävi kurkkaamassa, kunnes päätin lopettaa. Jari halusi kokeilla myös perholitkalla, ja aika pian perhoja kävikin taas yksi isomus katsomassa, ja pari muutakin asiallisen kokoisen oloista. Kello oli kääntynyt jo illan puolelle, eikä harrien pinta-aktiivisuudesta ollut merkkiäkään. Jari päätti mennä vielä aivan niskaimun lähelle kokeilemaan. Sieltähän se sitten pinturiin iski vielä kunnon kala. Katsoin hetken tilannetta ylempää ja räpsin pari kuvaa, kunnes arvelin kalan olevan haavikokoa. Jarilla oli chestpack rannalla, joten menin kaveriksi. Hyvä kalahan sieltä haaviin solahti, 50cm. 

Puolimetrinen haavissa

Taisi siinä vielä joku harri Jarilla käydä, mutta vähitellen Jarikin lopetti kalastuksen. Itse olin jo tovin aikaa lähinnä seuraillut sivusta. Pari komeaa taimenen hyppyäkin olin vastapuolella nähnyt, toinen varmaan 4-5kg kala ja toinenkin yli 60cm. Paluumatkalla löydettiin parempi reitti ja matka autolle sujui jouhevasti. Auton luona nähtiin sama suomalaiskaksikko ja vaihdettiin hetki kuulumisia. Ajettiin takaisin parkkipaikalle, jossa viereen sattui parkkeeraamaan ruotsalaisia yrittäjiä. Olivat juuri lanseeranneet uuden energiajuomamerkin ja antoivat meillekin maistiaiset. Hyvää oli, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten enää muista merkkiä. Leirillä laiteltiin ruoka ja jututettiin paikallisia. Osa oli samoja kuin edellisiltana. Puheliain oli juuri saanut reilun 50cm taimenen, jonka joutui ottamaan kun koukku oli kitusissa. Kalasteli sellaisella santikan näköisellä putkiperholla ja hyvin tuntui saavan kalaa.

Syönnin jälkeen suunnattiin kalalle. Tällä kertaa ehdittiin hämärän aikaan kohtalaisen hyvin. Pyytäjiäkin oli edellisiltaa vähemmän, mutta hieman joutui katselemaan missä olisi hyvä heittää. Kalastus vaikutti olevan täysin kuollutta. Paikallisistakin sen hyvin huomasi, kun moni lähti jo ennen puolta yötä pois. Kalasteltiin Jarin kanssa kuitenkin aamuyöhön saakka. Jari taisi lopetella jo aiemmin ja istuskeli tulilla, kun itse laitoin pillit pussiin. En muista oliko yön aikana tärppiäkään. Varhaisina aamun tunteina painuimme unten maille.

Sunnuntain suunnitelmana oli ajella vajaan kymmenen kilometrin päähän koskialueelle. Päivä kalastellaan harria ja jos näyttää lupaavalta, niin ilta ja yö taimenta. Alkuun ajeltiin väärään paikkaan, mutta lopulta löysimme perille. Jälleen edessä oli pieni marssi, mutta kulku oli helppoa. Koluttiin iltapäivä erilaisia virtoja varsin laihoin tuloksin. Vain muutamia pienempiä harreja ja taimenia saatiin. Yksi isompi taimen hyppäsi kerran ja yhdet suuret renkaat näin, jotka olisivat voineet olla myös taimenen loikan jäljiltä. Tai hauen. Suurin ylös saamani oli jälleen reilu 40cm ja otti Adamsiin. Pari hieman pienempää tuli pienellä Nelsonilla. Alkuillasta pidettiin ruokataukoa ja päätettiin, että jäädään illaksi sille alueelle. Olimme nähneet vain pari muuta kalastajaa ja taimenelle sopivia alueita oli löytynyt kuitenkin muutamia. 

Menimme parille poolille jo hyvissä ajoin illalla, kun hieman alkoi hämärtämään. Sama taimen näyttäytyi useaan kertaan illan aikana, välillä komein ilmaloikin. Vaikutti sellaiselta 65cm kalalta. Oikeasta suunnasta kahlaten pääsi yllättävänkin lähelle heittämään, joten perhoa sai tarjottua hieman alavirrasta tai sivulta päin. Jari heitteli virvelillä erilaisia vieheitä tarjoillen. Pimeän tultua päätin tarjoilla taas mustaa roikaletta. Uittelin sitä rauhallisin vedoin ylävirtaan suunnatuin heitoin lähellä pintaa. Yhtäkkiä perhon kohdalla räiskähti kovasti. Mitään ei kuitenkaan tuntunut vavassa. Selvästi kala reagoi perhoon, muttei kuitenkaan lyönyt kiinni. Muita reaktioita kalalta ei saatu. Heitettiin toinenkin pooli, ilman mainittavaa. Taisin yhden pienen taimenen saada koko illan aikana. Upeita revontulia oli kuitenkin taas seurana, kelpasi kalastella. Päätettiin lähteä autolle ja ajella leirille. Leirillä oltiin yhden jälkeen. Jätin perhovavat jo autoon, ettei tarvitse seuraavana päivänä enää niitä kannella takaisin. Tulisteltiin ja paranneltiin maailmaa. Rommikaakaotkin lämmitettiin. 

Pikku hiljaa alkoi aamu sarastaa. Katselin kelloa, että kohta on sitä aikaa, kun ensimmäisen yön taimen tuli. Hetken emmittyäni päätin lähteä virpalla kokeilemaan, muut välineethän olivat jo autolla. Heittelin alempana poolin läpi parilla uistimella. Tulin sitten ensimmäisen yön ottipaikalle. Siiman päässä oli löytö Bomber 12cm, taisi olla Brown Trout -väritys. Paikalliset kehuivat Bombereita hyviksi, kun pitävät kovaa meteliä ja ovat voimakaspotkuisia. Alemmasta poolista olin saanut sillä jo ehkä 5cm vaappua pidemmän taimenen. Olikohan toinen tai kolmas heitto siihen pooliin, kun valuttelin keskivirtaan poolin keskelle, oletettavasi syvimpään kohtaan. Silloin tuntui kovat kaksi potkua vavassa, PAM PAM! Jarrukin sirahteli, mutta kala ei tarttunut. Tuntui heti kyllä hyvältä kalalta. Olin tulilta lähtiessäni maininnut edellisreissusta, kun viimeisenä yönpikkutunneilla karkuutin oletettavasti reissun suurimman kalan. Siltä se vaikutti nytkin. Jatkoin kuitenkin kalastusta, muta kohta Bomber jäi pohjaan. Lyhyeksi jäi meidän tuttavuutemme. Heittelin vielä paria muuta viehettä siinä ja ylemmässä poolissa, mutta lopettelin pikku hiljaa, kun aamupäivästä oli herättävä, jotta ehtii ajallaan kotiin. Kotiin palatessa on aina hankala muistaa, että pitää lisätä tunti matka-aikaan kellojen siirron vuoksi.

Aamupäivästä heräiltiin kohtalaisen tolkusti ja pakkailtiin aamiaisen lomassa. Pesullakin tuli käytyä raikkaassa vedessä. Kotimatka sujui rattoisasti jossitellen ja todeten, että varsinkin nousutaimenten kalastus on itselle todella vieras laji. On aivan toinen maailma jahdata ruokailevia kaloja. Mutta koska alue vaikutti myös erinomaiselta harrinkalastuskohteelta, totesimme palaavamme vielä paikalle revanssin merkeissä. Tähän oli mukava päättää osaltamme taimenen ja yleensäkin koskikalastuskautemme.

Syksy jatkuu hauen kalastuksen merkeissä. Pääosin vieheillä, mutta kyllä perhoakin pitää päästä heittämään. Syksyn huipennuksena on tietenkin taas HK Open -tapahtuma, jossa olisi "puolustettavana" Rennosti-sarjan hopeasija. Sitten talven tullen alkaakin taas perhojen sidonta. Ja vähintään pitää korjata rikkoutunut vapa, mutta mieli halajaisi myös hieman pidempää streamervapaa.

Mukavaa syksyn jatkoa! 

5-osainen CTS

Heinäkuun lopun visiitti Norrbotteniin

Terve!

Lomani lopulla pääsin Jarin kanssa reilun viikon kalareissulle. Kohdetta arvottiin vielä viimeisinä päivinä ennen lähtöä, ja lopulta päätimme lähteä muutaman vuoden tauon jälkeen Ruotsin puolelle Finnmarkin sijaan. Pääsyynä oli mm. helpommalta vaikuttanut rajan ylitys molempiin suuntiin. Toki Finnmarkiin olisi myös päässyt, mutta omat rajoitteensa ja hidasteensa rajatoiminta olisi tuonut tullessaan. Tehtiin myös toinen normaalista poikkeava päätös, lähdimme asuntovaunun kera matkaan. Loppumetreille saakka vaihtoehtona oli myös muutaman päivän vaellus aiemmin käymällemme harrijoelle, jonka jälkeen olisimme siirtyneet taimenjahtiin. No, nyt näin.

Niinpä torstaina 22. päivänä aamupäivästä Volvon keula suunnattiin kohti Torniota, missä suoritettiin vielä kauppaostokset ja suunnattiin sitten Ruotsiin ja Norrbottenin eteläisempiin osiin. Näin päin raja ylitettiin normaalisti, mutta Suomeen päin näytti olevan jonoa ja Suomen rajavartijat työn touhuissa. Muutaman tunnin ajon jälkeen pidettiin vielä ruokatauko. Perille päästiin lähes 12 tunnin matkaamisen jälkeen. Vaunu parkkiin ja kalakamppeita kasaamaan.

Keli oli muuttunut matkalla melkoisesti. Perillä odotti 10 astetta lämmintä ja kylmää tuulta 15 metriä sekunnissa. Toki ennusteet oli katsottu, mutta puuskatuulet olivat kyllä melkoisen jatkuvia tarjoten vain hyvin lyhyitä heikomman tuulen pätkiä. Pintaperhoja ei juuri viskelty näissä oloissa, eikä hirveästi voinut nauttia koko perhon heitostakaan. Muutaman harrin saimme illan aikana, mutta kalastukset jäivät aika vähiin.

Kylmähkön yön ja varmaan osin siksi mukavien yöunien jälkeen heräiltiin kirkkaaseen keliin. Tuuli vain vaikutti edelleen varsin voimakkaalta, tosin illasta/yöstä oli kyllä hieman rauhoittunut. Iltapäivälle ja illalle lupaili "enää" 12 m/s puuskia. Rauhallisten aamutoimien jälkeen lähdettiin kalastelemaan. Mukaan tarttui pinturi- ja nymfisetti. Tuulenpuuskat olivat niin kovia, että kalastusta pystyi harrastamaan vain myötätuuleen. Pintaperhon sai toki heitettyä paikoin kauaskin, mutta ongelmana oli useimmiten se, että koko peruke oikeni väkisillä tuulen vaikutuksesta ja uitot olivat siten varsin lyhyitä. Kalan tuloon sillä ei välttämättä ollut kovin suurta vaikutusta, sillä harrit eivät selvästikään olleet pinta-aktiivisia. Liekö veden lämpö osin syynä, kun oli noin kymmenasteista. Toki jokusia kaloja saatiin, mutta koko oli aika vaatimatonta, suurimpien ollessa 42-43cm luokkaa. Kun pinturointi oli kovin tuskaista, koitin nymfailla. Tuuli teki siitäkin varsin hankalaa, mutta keskikoko parani heti. Kovin harvassa oli kuitenkin edelleen tärpit. Reilun tunnin nymfailun jälkeen sain lopulta paremman kalan tartutettua varsin pitkällä siimalla, oliivilla larvalla. Komea, mutta hoikahko harri venytteli haavimittailulla mittanauhaa noin 51cm verran.

Reissun eka 50cm ylittäjä

Kun syönti vaikutti edelleen vaisulta, lähdettiin aika pian ruuan laittoon. Syönnin, tovin lepäilyn ja kahvien jälkeen jatkettiin kalastusta. Koitettiin etsiskellä hieman tuulelta suojaisia alueita, aika heikoin tuloksin. Harreja kyllä saatiin sieltä täältä, mutta pintaelämää ei näkynyt, eikä juuri pintakäyntejäkään. Jari sentään onnistui kaivamaan eräästä loppuliu'usta kuulapupalla 50cm harrin. Eräs pooli vaikutti todella potentiaaliselta paikalta, myös taimenen suhteen. Hieman harmitti, kun matkassa oli vain nelosluokan pinturivehkeet, siinä tuulessa ei streamerin heitosta tullut mitään, hetken epätoivoisesti koitin. Aivan rannan tuntumassa oli suuri kivi, jonka taakse virran reuna pyörähti kivasti ja vettä oli varmasti 2-3 metriä heti kiven vieressä. Pudotin kiven taakse Streaking Caddiksen ja välittömästi suuri harri nousi syvyyksistä ja imaisi perhon. Muutaman sekunnin oli virnettä suupielessä, kunnes yhtäkkiä löysäsi. Peruke oli ottanut huomaamattani aiemmin kiviosumaa, ja katkesi reilun puoli metriä perhon yläpuolelta. Tämä harri ei ehtinyt vielä pohjakiviin saakka kolistelemaan. Tai en ainakaan usko, että ehti. Mutta harri vaikutti yli 50cm kalalta ja jäi kyllä hieman harmittamaan. Muutamia pintakäyntejäkin näkyi loppuliu'uissa, mutta olivat harvassa ja melko yksittäisiä. Pupien perässä vaikuttivat olevan. Toki erilaisia pupiakin uitin, mutta kiinnostus oli nihkeää. Illan suurimmat harrit jäivät varmaankin 45cm seutuville, Jarilla taisi yksi paremman oloinen olla kiinni. Muutamia pikku taimenia saatiin myös. Vaunulla tulisteltiin tovin aikaa ja painuttiin pehkuihin. Huomenna pitäisi tuulen jo hieman rauhoittua...

Välillä haaviakin tarvittiin

Aamupalaa laitellessa sää vaikutti selvästi paremmalta ja nostatti kivasti fiiliksiä. Joko tänään olisi tarjolla parempaa pinturikalastusta? Lähdettiin alkuun hieman eri paikkaan, ajettiin pätkä autolla ja perään oli kilometrin verran kävelyä. Heti koskelle päästyämme näin niskalla pintakäyntejä. No nyt! Vesiperhosia näytti lentelevän veden pinnalta kohti taivasta, joten oletin harrien ruokailevan vedessä kuoriutuvilla vesiperhosilla. CDC-peura-Caddis kelpasikin heti ensimmäisille näyttäytyneille kaloille, mutta vaihdoin perhon pois, kun kelluvuus heikkeni merkittävästi jo kolmen kalan jälkeen. Klinkkikin kelpasi ja sainkin sillä useamman kalan. Keskikoko oli kuitenkin vaatimatonta ja valtaosa kaloista oli 33-38cm luokkaa, muutamia siellä 40cm seutuvilla, ehkä ylikin. Yksi parempi kävi kerran pinnassa jonkin verran ylempänä. Lähdinkin kahlailemaan ylävirtaan sen suuntaan, mutta tarjoilin samalla perhoa matkalla näyttäytyneille kaloille, jotka kelpuuttivat hyvin perhoni. Sittenhän se tuuli taas yltyi ja kaikki pintakäynnit kauempana niskaa loppuivat. Aivan niskalla pintoi vielä muutamia kaloja, mutta keskikoko oli ehkä vieläkin vaatimattomampaa. Jari sai caddiksellä useita kaloja niska-alueelta, mutta päätti sitten lähteä kokeilemaan nymfeillä kosken alta. Itsekin heittelin niska-alueella pienen hetken nymfisetillä ja sainkin heti yli 40cm harrin. Päätin kokeilla vielä niska-alueella pienehköä Nelson Caddista, joka tuntui kelpaavan erittäin hyvin. Sain lyhyessä ajassa vielä kymmenkunta harria, kunnes päätin itsekin siirtyä kosken alle, siinäkin toivossa, josko siellä tuulisi hieman vähemmän.

Ehkä tuulta hitusen vähemmän olikin. Mutta Nelson kelpasi todella hyvin harreille myös kosken alla. Aika pian sain jo komean, ehkä noin 47-48cm:n. Ja kohta pari kolme senttiä lyhemmän. 40cm kalojakin tuli jo useita. Kalastus oli jo mieluisaa, mutta suurempia kaloja ei edelleen näkynyt pinnassa. Ja me tiesimme, että niissä vesissä kyllä ui niitä +50cm harreja jonkin verran. Harreja nousi pinturiin hyvään tahtiin ja vapa oli jatkuvasti mutkalla. Kun suurempia ei enää kuulunut ja keskikokokin vaikutti taas pienenevän, lähdettiin talsimaan takaisin autolle. Jari sai nymfeillä muutamia harreja, mutta heikohkoa oli kiinnostus niihin.

Pidettiin taas vaunulla ruokataukoa ja keräiltiin voimia iltakalastukseen. Tuulta oli edelleen turhan paljon, vaikka olikin hieman jo rauhoittunut. Paikalle ilmestyi suomalaisporukka, olivat olleet jonkin verran ylempänä kalalla ja tulivat vielä piipahtamaan siinä ennen kotimatkaa. Siiman päähän näkyi valikoituvan musta streameri ja suunta oli suoraan eiliselle poolille. Kovin kauaa ei kuulunut, kun alempaa kuului huutoja ja haavi näytti heilahtavan. Myöhemmin kala paljastui komeaksi 50cm taimeneksi. Hieman harmitti se, kun ei edellisiltana pystynyt itse koittamaan kunnolla, löytyisikö taimenia, mutta heille hieno saalis ja lopetus reissulle. Kahluukamoja päälle pukiessani huomasin oikean kengän repsottavan liki koko matkalta auki sisäterästä. Olinkin jo kerran aiemmin sitä viime tai toissa kesänä liimannut, kun jäin kerran pahasti kivien väliin jumiin ja jalka piti voimalla irrottaa ja silloin kumireuna repesi halki. Mutta on Loikat kyllä hintansa haukkuneet, varmaan yli 150 päivää niillä on rymytty ja minun käyttöni on aika säälimätöntä. Kahluukenkäostoksille kuitenkin joutuu. Sitkuttelin kengillä kuitenkin vielä pari päivää, kunnes otin varalla olleet huopapohjaiset Makot käyttöön. Ne vaan eivät tue nilkkaa kovin kummoisesti ja pohjakin saisi olla jäykempi omaan makuun, samoin lestiltään ovat turhan väljät. Siksi ovat jääneetkin jo kauan sitten varakengiksi.

Loikat eläkkeelle, sormikin meni kengän sisään

Itse suuntasin tasavirta-alueelle pinturin heittoon ja kasasin sitä varten lasikuituni. Tuuli haittasi edelleen aika paljon. Heittämään pystyi mukavan pitkälle myötäiseen ja sivumyötäiseen, mutta perukehan tahtoo väkisillä oieta kokonaan ja siten uitot jäävät lyhyiksi. Tosin väliin viistätetyt caddikset tai streaking caddikset kiinnostivat harreja paremmin kuin vapaasti ajelehtivat. Sivu- tai vastatuuleen ei tarvinnut edes yrittää heittää. Tasavirta-alueella harrien kiinnostus pintaperhoihin oli edelleen heikkoa, mutta muutaman sain nousemaan ja suurin komea 50cm. Se tuli Caddiksella. Yksi vauraan oloinen harri kävi myös sitä pariin otteeseen kurkkaamassa, mutten saanut sitä mihinkään enää nousemaan. Tarjoilin varmaan viittä kuutta eri perhoa vielä sille. Jari pinturoi loppuliukua ja siellä kalat olivat selvästi aktiivisempia hakemaan perhon pinnalta saakka. Suurin taisi Jarilla olla mukava 48cm. Kun en saanut pintureilla kuin pari muuta harria enää ylös, lähdin vaunulle pikku tauolle. Jarikin tuli kohta perässä.

Puolen metrin caddis-kala

Tovin huilailun jälkeen lähdettiin vielä kokeilemaan erästä sivuvirtaa, joka vaikutti hyvältä, mutta tuuli oli hieman haastava siihen. Onneksi tuuli alkoi kuitenkin hitusen laantumaan. Kalasteltiin auringonlaskun seutu, mutta mitään mahtavaa ottia ei ollut. Harreja toki saatiin, suurin taisi olla Jarin noin 45cm. Pintureilla ja pupilla sai tapahtumia. Aikomuksena oli käydä vielä hieman alempana yhdellä kivellä heittelemässä. Kun pääsin kiven luokse, alkoi melkoinen lemu haista ja kivi paljastuikin mädäntyneeksi ja puoliksi syödyksi hirven raadoksi. Tai hirveksi minä tulkitsin pitkistä jaloista.  Kokonsa puolesta olisi muuten voinut olla porokin. Kovin läheisesti en mennyt tutkimaan. Sen verran tuoksu etoi, etten niillä main kauaa viitsinyt heitellä. Laitoin pillit pussiin. Jari kävi vielä pikku hetken toisella virralla heittelemässä, kunnes liittyi joukkoon nuotiolle. Tervaskanto paloi iloisesti pari tuntia, kunnes vetäydyimme yöpuulle. Tulistellessa kumpikin tuijotteli tien suuntaan. Jotenkin se vain häiritsi molempia. On se vaan niin eri asia, kun talsit jonnekin syrjään omaan rauhaan, etkä välttämättä edes näe muita moneen päivään. Silloin on oikeasti rauhassa ja fiilis aivan toinen.

Aamupäivästä keli vaikutti taas paremmalta, ainakin lämpimämmältä. Varjossa oli varmaankin jo parisenkymmentä, vaunussa kolmisenkymmentä astetta. Tuulen puuskia oli kyllä edelleen. Sovittiin, että otetaan pari reilun 40cm harria keittoa varten. Lähdin tällä kertaa kolmen vavan voimin, päätin käydä heittämässä streamerilla nyt sen poolinkin. Lisäksi mukaan lähti lasikuitu pinturin heittoon ja nymfikeppi ronkkimiseen. Kävelin ensin eräälle niska-alueelle. Sainkin aika nopeasti silmämitalla 42cm harrin, mutta vapautin sen vielä, kun ajattelin kalastellessa menevän pari kolme tuntia ja kala menisi äkkiä auringossa pehmeäksi. Muita kaloja ei niskalta kuitenkaan perhoihin noussut. Kolusin poolia tarkoin streamereilla, mutta paremmista taimenista ei kuulunut mitään. Jarikin jo soitteli ja palaili vaunulle, ei ollut saanut ruokakalaa vaan otti oli ollut heikkoa. Aivan poolin alaosilla vaihdoin #4 koukkuun sidotun harmaanruskean muddlerin. Muutaman heiton jälkeen sainkin sillä noin 42cm harrin, jonka otin ruokakalaksi. Sittenpä ei poolista eikä alemmasta loppuliu'usta kuulunut kuitenkaan mitään mainittavaa. Päätin palata takaisin niska-alueelle, oli kuitenkin jo iltapäivä pitkällä ja luotto siihen, että kiinnostus pintaperhoihin hieman paranisi. Päätin heittää vain muutaman heiton per perho ja vaihtaa heti, jos ei kuulu mitään. Tarjoilin ensin muutaman heiton jotain toista pintaperhoa, jolla sainkin yhden pienemmän. Kun muuta ei 5-6 heitolla kuulunut, vaihdoin kellanoliivin Klinkin. Ensimmäisellä heitolla perho imaistiin mukavasti. Tiesin heti, että ruokakala kokoa kala varmasti on. Kala osoittautui lopulta varsin nätiksi 48cm harriksi, mutta otin sen kuitenkin ruokakalaksi, kun saanti vaikutti sen verran epävarmalta. Perkasin ja suomustin senkin kalan ja talsin leirille.

Harrikeiton aines

Keiton teossa kului hyvä tovi aikaa ja mahat täynnä ei ollut kiire mihinkään. Pohdittiin siinä sitten jatkosuunnitelmia. Vielä ehdittäisiin vaihtaa illaksi paikkaa, jos halutaan. Hetki siinä vaihtoehtoja pyöriteltiin, mutta päätettiin vaihtaa, vaikkakaan paikka ei selvästikään olosuhteiden vuoksi päässyt parastaan näyttämään. Vaunu kyytiin ja matkaan. Laskeskelin, että matkaa on noin 110-120km ja arvelin pikku teillä vievän aikaa parisen tuntia. Yllättäen matkalla olikin siltaa poikki ja muuta mukavaa, mikä teetti lisäkilometrejä jonkin verran. Päästiinkin uuden joen varteen vasta kolmen tunnin ajon jälkeen. Tovi siinä vielä meni, että löydettiin sopiva paikka vaunulle. Huomattiin siinä olevan suomalaisporukan telttaleiri 50 metrin päässä. Huomattiin myös sellainen, että puhelimet ei pelanneetkaan jokilaaksossa. Ei auttanut kuin lähteä ajelemaan takaisin päin, jotta saadaan luvat ostettua, vaunu sentään jätettiin parkkiin. Varmaan vartin verran piti ajella takaisin, kunnes löytyi niin vahva kenttä, että saatiin luvat ostettua. 

Iltahan oli sitten jo pitkällä, kun viimein ehdimme kalalle. Jari päätti sitten ottaa vain virpan mukaan ja kokeilla, jos sattuisi taimenen saamaan. Itse varauduin pelkällä seiskaluokan streamervavalla. Alkuvaiheessa ei kaloja oikein löytynyt. Talsiskelin pikku hiljaa alaspäin parhaan näköisiä kohtia kokeillen streamerilla. Alempaa löytyi kivan näköinen tasavirta. Siinä heitellessä huomasin, että alapuolella alkoi kaloja lätisemään pinnassa. Harreilta vaikuttivat. Selvää pupahätsiä pukkasi käyntiin. Hetken sitä seurailin, mutta pakkohan se oli sitten viritellä pupaa siiman päähän. Tein nelimetrisen perukkeen, jottei painava heittosiima häiritse liikaa uittoa, jos joutuu viistämään tai uittamaan nopeasti. Hämärässä ei nähnyt, olivatko pupat uivia Rhyacophiloja vai jotain vedessä kuoriutuvia. Kokeilin useita erilaisia pupia ja paria pinturiakin, mutten saanut kuin yksittäisiä kaloja niihin innostumaan. Harrit olivat kyllä aivan hyvän kokoisia, keskikoko hyvinkin 40cm ja suurin noin 45cm, joten päätin jatkaa kokeiluja. Laitoin sitten pienehkön #14 -koon surffipupan siiman päähän, Jarikin sitä jo ehdotteli. Aika hankalasti se piti kalan eteen uittaa että kelpasi, mutta kun löysin sopivan uittokulman, alkoi kaloja tulemaan hieman paremmin. Aika ylävirran suunnasta piti saada pupa vedettyä kalan eteen. Pupahätsejä tuli siinä yön kähmässä muutamia, ja sain valtaosan näkyneistä kaloista koukutettua. Pari parempaa lopettivat pintomisen aika alkuvaiheessa ja niitä ei enää näkynyt. Jari sai lipalla myös jonkin verran harreja, keskikoko jäi hieman pienemmäksi. Parisen kymmentä harria sain varmaan kaikkinensa, kun muutama tuli vielä hieman alempaa. Suurimmat olivat sellaisia 44-46cm haarukassa ja yli 40cm tuli kymmenkunta. Jari suuntasi pikku hiljaa vaunulle, minä kolusin vielä alemman loppuliu'un ja olin vaunulla joskus viiden jälkeen.

Järeät pupavehkeet

Hellepäivä paahtoi ulos vaunusta jo aamupäivästä. Kun hikisenä katselin vaunun mittaria, oli lämmintä sisällä 34 astetta. Tarkoitus oli jättää vaunu varjoon, kun tiedettiin kuumia päiviä olevan tulossa, mutta siinä iltahötäkässä, kun matkakin kesti paljon odotettua pidempään, ei asiaa tullut enää niin tarkoin noteerattua. Aamutoimet olivat kuumuudessa hitaita, mutta iltapäivän puolella päästiin kalalle. Päätettiin käydä autolla parin kilometrin päässä eri koskella. Hiki valui kun laitteli vapoja kuntoon ja puki kahlurit, mutta onneksi pääsi välillä veteen viilentymään ja jokusia tuulen puuskiakin saatiin vilvoittamaan oloa. Menin kosken yläosille perkaamaan välivirtaa. Kun pintakäyntejä ei näkynyt, aloitin nymfisetillä. Sain ensimmäisestä kohdasta muutaman harrin. Koko oli edelleen hyvää, reilusti päälle 40cm pulskaa kalaa. Yksi noin 30-35cm taimen hyppäsi komeasti ilmaan virran takana, mutta muutamaa pikkutaimenta lukuunottamatta taimenia ei perhoihin kuulunut. Jari sai myös useita harreja hieman ylempää. Suurimmat harrit olivat taas siellä 44-47cm haarukassa, ei niitä tullut mittailtua. Kun pikku hiljaa vieressä tekeytynyt ukkonen alkoi tulla päälle ja salamoitakin iski lähistöllä maahan saakka, päätettiin lähteä autolle ja vaunulle ruuan laittoon. 

Synkkyys valtasi taivaan, muttei mieliämme

Siinä autolle kävellessä vastaan käveli tutun näköinen pitkä mies. Hetki piti ihmetellä, mutta sitten uskoin näkemääni. Kemin porukkaahan sieltä tallustaa, Jari kaverin kanssa. Ensimmäinen kysymys olikin, että "Mitä TE täällä teette?". Siinä tovi vaihdettiin kuulumisia, koronatilanteen vuoksi hekään eivät sillä porukalla voineet Finnmarkkiin mennä, kun osa tuli punaiselta alueelta ja olivat siksi päätyneet Ruotsiin. Jari kertoi, että heidän leirinsä on 50m päässä vaunusta ja leirillä pitäisi olla kaverini Petenkin. Kyllä siinä piti hetki ihmetellä, että miten voi toisistaan täysin tietämättä, normaalisti Norjaan menevät porukat, eksyä täsmälleen samalle Pohjois-Ruotsin joen varrelle vierekkäisille leireille yhtä aikaa! No Petehän piti mennä heti herättelemään, olivat kaverinsa kanssa käyneet pitkän päivävaelluksen sivujoella yöllä ja olivat siitä vielä toipumassa. Hetki poristiin, mutta päästettiin jatkamaan unia. Vettäkin oli vähän aiemmin alkanut satamaan ja ukkonen jyrisi jatkuvasti. Lähdettiin vaunulle ruuan laittoon.

Maittavan burgeriaterian ja kahvien jälkeen keli ei ollut yhtään paranemaan päin. Ukkospilviä myllytti ylitse jatkuvasti, vettä kuitenkin satoi ihmeen maltillisesti. Pelattiin korttia ja kulutettiin aikaa. Varmaan nelisen tuntia ukkosta piisasi, kunnes se alkoi näyttämään laantumisen merkkejä. Teimme myös illan aikana päätöksen, ettei hommata enempää kalastuslupia joelle, vaan kalastetaan tämä ilta jos ukkonen päästää ja lopetellaan sitten kun lupa loppuu. Seuraavana päivänä herättyämme vaihdetaan sitten kohdetta. Kun ukkonen suntui siirtyvän jo hieman ohitsemme, päätettiin vielä lähteä puoleksitoista tunniksi kalaan, sitten lupa loppuisi. Jari otti nymfivehkeet nyt mukaan ja meni kalastelemaan edellisyön pupa-aluetta. Sateen jälkeen hätsejä ei näkynyt, kokeilin kuitenkin hetken pupilla heikoin tuloksin. Jarin nymfit kelpasivat varsin hyvin ja Jari saikin kaloja mukavaan tahtiin. Hieman pienempää oli vaan nyt keskikoko yöhön verrattuna. Lähdin sitten tekemään streamerlaskua alapuolella olevaan pitkään ja syvään loppuliukuun taimenen toivossa. Lupa-aika hupeni joutuin, eikä mainittavaa saalista tullut. Muutamia harreja. Takaisin ylöspäin kävellessäni sain ihmetyksen aihetta. Joku oli päivällä unohtanut reilun  40cm taimenen kivelle. En kehdannut sitä enää ottaa, kun oli selvästi ehtinyt päivän auringonpaisteessakin ehtinyt olemaan. Harmitti kyllä, että kala meni haaskiin, eläinten ruuaksi. 

Unohdettu

Kun kävelimme vaunulle, huomattiin Kemin leirissä olevan nuotio tulilla ja makkaranpaistot menossa. Vaihdettiin vaatteet ja liityttiin seuraan. Siinä vierähtikin sitten viitisen tuntia maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen. Aamuyöllä loppuporukka eli 4 henkeä, jotka tulivat vastaa iltapäivällä, palasivat yli 20km rankalta kalareissultaan. Ukkosta oli riittänyt, se oli kastellut miehet ja kalastus oli jäänyt varsin vähiin. Olivat alle 12 tuntia reissussa, joten on siinä joutunut aika reippaasti liikkumaan, jos on mielinyt edes välillä vähän kalastaa. Ja saalis olikin ollut heikko. Kello oli taas jo aamun puolella, kun menimme nukkumaan. Tiedossa oli taas hikinen aamuherätys, pilvet olivat kaikonneet ja hellepäivää oli povattu.

Niinhän se oli, hikinen herätys. Mittari näytti taas 34 astetta kun aamupäivästä kömmin ylös ja hieroskelin silmiä auki. Syötiin aamupala pihalla varjossa ja käytiin vähän yläpesua suorittamassa, että vähän edes sai hikeä pois. Sen verran matala ja kivinen ranta oli niillä kohdin, ettei uimaan oikein päässyt. Petekin kävi siinä vielä moikkaamassa, suunniteltiin vielä mahdollista Finnmarkin reissua loppukesälle/alkusyksyyn, jos koronatilanne sellaisen sallii. Laitettiin vaunu perään ja lähdettiin ajelemaan uusille vesille.

Tovin ajelun jälkeen saatiin viimein laittaa vaunu parkkiin tutun kosken rannalle. Kuuma hellepäivä ei vetänyt hirveästi puoleensa kalastuksen suhteen, mutta pikku hiljaa sitä viriteltiin vermeitä kalastuskuntoon. Sovittiin, että käydään lyhyt setti kalalla ja tullaan vielä syömään vaunulle ennen ilta-/yösessiota. Kolusin kovempaa koskea tinseleillä ja sainkin muutamia kalakontakteja, mutta suurin pariinkin otteeseen kultatinseliin räiskäyttänyt oli noin 40-42cm. Välillä uittelin painoahventa ja surffiakin taisin hetken heittää, mutta mainittavaa ei tällä alun puolentoista tunnin "löysät pois" -heittelyllä tullut. Käytiin vaunulla syömässä ja keräilemässä energiaa yötä varten. Aurinkokin taipui pikku hiljaa puiden taakse ja vaunussa alkoi lämpötila laskemaan alle 30 asteen.

Kello oli varmaankin jo puoli yhdeksän seutuvilla Ruotsin aikaa, kun suuntasin takaisin kalalle. Loppuosissa ja loppuliu'ussa näkyi jonkin verran pintovia harreja ja pari taimentakin, mutta yrityksistä huolimatta pupiin eikä pintureihin parempia kaloja iskenyt. Aivan lähelläni hyppäsi reilusti yli 40cm taimen ilmaankin, mutta perhoihini sitä en saanut kiinnostumaan. Hieman myöhemmin kolutessani aluetta jo streamerilla, pintoi aika lähellä paremman kokoinen taimen. Uittelin surffin ruokailulinjalle ja taimen kävi heti merkkaamassa, muttei ottanut kunnolla kiinni. Vaikutti hyvinkin 50cm kalalta, jopa suuremmalta. Uudelleen en kalaa saanut enää nousemaan, eikä iskenyt myöskään streamereihin, vaikka rauhoitin paikan välillä toviksi. Jari sai ylempää peilistä 42cm taimenen mustalla streamerilla, mutta muuten tuntui ihmeellisen hiljaiselta. Hämärän ajan satsasin lähinnä streamerin heittoon, mutta yöksi koski tuntui vain hiljenevän entisestään. Muut kalastajatkin kaikkosivat yksitellen. Koko yön saldona mulla taisi olla muutama pienehkö harjus ja pari taimenta. Suurimmat harrit varmaan siellä 40cm seutuvilla, tarkoin en muista. Taimenet olivat pienempiä. Aamuyön tunteina laiteltiin pillit pussiin. Jari taisi lähteä hieman aiemmin vaunulle ja minä seurasin tovin päästä perässä.

Karuuden keskellä on myös kauneutta

Ja aamuherääminen oli taas tuttua. Järjetön hiki päällä ja vaunussa taas sama 34 astetta lämmintä. Hellepäivänä touhuaminen oli jälleen hidasta, ei osannut pitää kiirettä kalalle menon suhteenkaan. Aamutouhujen jälkeen aloin kuitenkin vähitellen kasailemaan välineitä. Päätin lähteä alaosille lähinnä pinturoimaan ja nymfaamaan, mutta otin myös streamervavan matkaan. Kello oli varmankin kahden seutuvilla iltapäivällä ennen kuin lähdin kalaan. Jari jäi vielä touhuilemaan vaunulle.

Muutamia kaloja näyttäytyi aika pian rantaan päästyäni. Kaikki näyttivät harreilta. En kuitenkaan tainnut saada kuin yhden nousemaan pinturiin, joten aloin perkaamaan kohtaa nymfeillä. Harreja alkoikin tulemaan hyvin. Heti alkuun jo suurimmat olivat siellä 45cm nurkilla ja keskikokokin varsin mukava, ehkä 40cm paremmalla puolella. Osa kaloista oli vain haastavan kaukana, jopa 15 metrin päästä. Ilman heittosiimaa sinne heittäminen on oma haasteensa, samoin vapaasti uittaminen tuntuma kuitenkin edes jotenkin pitäen. Sain reilun parituntisen aikana varmaan yli 20 harria. Vastapuolella heitteli eräs mies virvelillä. Kun hän huomasi vavan olevan minulla vähän väliä mutkalla, ryhtyi mies vain seuraamaan kalastustani. Kohta pari hänen kaveria tuli alempaa hänen juttusille, ja kun mies viittilöi suuntaani ja selitti jotain, oli kohta katsojia useampiakin. Eivät varmaan olleet ennen nähneet tuollaista perhokalastusta. Onneksi lähtivät vähän ajan päästä pois. Kalojen koko tuntui vain paranevan, mitä alemman loppuliukua kahlasin. Lopulta oli jo turhan syvää, mutta heitin viimeiset heitot lypsäen vielä pari metriä lisää siimaa, jotta sain koluttua vielä alempaa. Perhot nousivat lopussa leisering-tyylisesti pintaa kohti, ja sama tekniikka oli ylempänäkin antanut muutaman kalan. Aivan alhaalta iski kuitenkin lopulta mukavan kokoinen harri. Vaikeasti haavissa mitattuna ainakin 49cm. Lopettelin aika pian kalan jälkeen heittelyn, kun kauas heittäminen oli muutenkin työlästä.

Päätin heitellä alaosan vielä streamerilla. Olin valinnut jo vaunulla siiman päähän #4 Golden Shiner variaation golden olive grizzle -siivellä. Aurinkoisena iltapäivänä sen tyyppiset ovat ennenkin antaneet kalaa. Ja onpahan samasta loppuliu'usta tullut hieman tummemmalla #2 häkiläsiipiahvenella oma 71cm ennätyskalakin muutama vuosi taaksepäin puolipilvisenä iltapäivänä. En ehtinyt koluta kovinkaan laajalti alaosaa, kun alavirran puolella lähellä pintaa vilistävään perhoon jysäytti taimen. Ja pian kala olikin jo ilmassa. Ja kohta toinen metrinen loikka. Ilmamittailin kalaa 45cm:ksi, mutta lähelläni kala juntturoi ihmeesti vastaan, eikä meinannut suostua pullahtamaan haaviin. Haavissa huomasinkin kalan olevan luulemaani suurempi ja vielä varsin hyvässä lihassakin. Mittasin kalan noin 50cm:ksi. 

Puolimetrinen kaunokainen

Ottiperho

Alempaa en saanut kuin pari pienempää tärppiä, joten suuntasin vielä hieman ylemmäs koskea. Jari tuli reilusti jälkeeni kalaan ja kalasteli ylempiä osia. Mitään suurempaa ei olut siiman päähän eksynyt. Kuulema tuttu kuhmolainen perhokalastuspariskunta koiransa kanssa oli ollut myös kalassa vähän aikaa. Kauaa en enää jaksanut kokeilla, kun lähdettiin ruuan laittoon. Kellokin oli jo reilusti yli kuuden. Hyvä päästä vähän taas tauolle ja syömään, että jaksaa illan ja yön kalastaa.

Ruuan ja kahvien jälkeen alkoi vähitellen poltteet kasvaa takaisin kalalle. Tuli siinä kuitenkin pari tuntia taukoa pideltyä. Kokeilin alkuun edellispäivän peiliä, missä perhossani kävi arviolta 40-42cm taimen. Sainkin sen nyt sitten ottamaan kultatinseliin ja sellainen ehkä 42cm se olikin. Suurempia kaloja siitä peilistä ei kuulunut. Heitin vielä hieman alempana yhden kovan virran reunan, kunnes huomasin pääseväni suunnilleen samoille kohdille lähemmäksi päävirtaa toiselta puolelta. Sinne siis. Tovi poristiin Jarin kanssa ennen kuin menin heittämään. Kello alkoi lähestyä iltakymmentä. Montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun valkoisen veden keskeltä iski kiinni. Heti tunsin, että nyt on parempi kala kiinni. Jari oli hetkeä aiemmin vielä katselemassa kalastustani, mutta oli juuri lähtenyt menemään. Kun sain vahvan juntturan haavittua ja näin, kuinka valtavan paksu kala oli, soitin Jarille että tulee katsomaan kunnon porsasta. Kala oli hopeinen ja mustapilkkuinen. Todennäköisesti tullut vasta aika hiljattain koskeen ruokailemaan. Todella paksu kala oli 55cm pitkä, mutta painoi varmaan saman verran kuin yleensä 60cm kalat painavat. Muutama räpsy otettiin pikaisesti, mutta hieman huonoon asentoon kala kuvissa jäi, jotta paksuuden näkisi kuvistakin paremmin.

Todella paksu 55cm, kuva ei ollenkaan kerro todellisuutta

Hetken fiilistelyjen jälkeen Jari lähti alemmas heittelemään ja minä jatkoin kovan virran perkausta, sekä hieman myös alapuolista poolia. Muuta alueelta en kuitenkaan enää saanut, mutta kohdasta jäi sellainen tunne, että kalaa siinä on. Kävin heittelemässä niska-alueella. Pinturilla sain reilun 30cm taimenen, mutta muuten oli hiljaista. Loppuliukukaan ei antanut kummempia tapahtumia. Jari oli hieman aiemmin laittanut jo pillit pussiin, itsekin lopettelin kalastuksen varmaan puoli kolmen maissa. Vaunulla tuli jonkin aikaa seurailtua olympialaisia ja hienoja suomalaissuorituksia, ennen kuin laitoin nukkumaan.

Ja jälleen aamurutiinit olivat tutut. Järjetön hiki päällä ja vaunussa taas 34 astetta. Kyllä se vain vetää ainakin meikäläisen niin pehmeäksi, kun on liian kuuma, ettei tahdo saada mitään aikaiseksi. Pikku hiljaa sain kuitenkin itseni liikkeelle. Iltapäivälle lupaisi ukkosen mahdollisuutta ja vähitellen pilvet alkoivatkin lipua päälle. Päätin nyt lähteä nymfailemaan keskialueen kovemman virran ympäryksiä. Edellisillan isomman kalan paikkeilta karkuutin noin 45cm taimenen ja sain pari pienempää. Synkkä ukkospilvi pyöri aivan vieressä, koko ajan sai seurailla, että tuleeko päälle vai meneekö ohitse. Alapuolisesta poolista onnistuin saamaan noin nelikymppisen taimenen sekä muutamia harreja, joista suurimmat olivat yli 45cm. Kolusin pooliin työntyvän virran myös toiselta puolelta ja sieltä tuli pari senttiä pidempi taimen. Heittelin vielä ylempää laajempaa tasavirta-aluetta, josta sain useita harreja ja jonkun pienemmän taimenenkin. Tuuli haittasi jo jonkin verran kauempaa nymfailua, kahlaamaan kun niillä kohdin ei päässyt lainkaan. Jari soitteli, että oli kosken alla liukastunut kivillä ja aurinkolasit olivat tippuneet veteen. Löysin ne kuitenkin onneksi melkein heti, virta oli sen verran rauhallinen niillä kohdin. Alaosissa ei ollut kuulema aivan eilisen veroista kalastusta ollut, mutta muutamia harreja oli nymfeillä tullut. Suunnattiin vaunulle ruuan laittoon.

Parin tunnin tauon jälkeen suunnattiin takaisin koskelle. Jari otti illaksi nymfivavan ja virpan mukaan. Heittelin alkuun surffilla laajempaa peilialuetta, Jari meni perkaamaan isoimman saadun kalan aluetta nymfeillä. Aika pian kala olikin kiinni ja haavin pohjalle solahti reilu 40cm taimen. Siirryin itse ylemmäksi kovan kosken peilejä heittelemään. Näin sieltä, että Jarilla oli kohta taas nymfivapa mutkalla. Pian tulikin ilmoitusta 49cm taimenesta. Itse siirryin hämärän edetessä niskan yläpuolen rauhalliselle virta-alueelle. Ajattelin tehdä pitkähkön streamerlaskun reilusti painotetulla tinselillä. En ehtinyt montaa heittoa heittää, kun 100 metriä alempana lähellä niskaa hyppäsi reilun kokoinen taimen ilmaan. Heitin vielä kerran, kunnes mietin, että pitäisi kai sitä nähtyä parempaa kalaa käydä heti kokeilemassa. Kelailin siimat ja lähdin kävelemään alemmas, kun joku virppamies alkoi juuri heittelemään hypänneen kalan seudulle. Niinpä palasin takaisin jatkamaan laskuani. Vartin päästä hyppäsi toinen ison oloinen taimen vielä lähempänä niskaa. Virppamies pommitti molempia onnistumatta. Kävin vielä aivan niskan tuntumasta heittämässä mustaa surffia alemmalle kalalle ylävirtaheitoin, mutta kummastakaan kalasta ei kuulunut enää mitään. Harvoinpa nuo muuten vaan ilmaan hyppivät taimenet kiinni iskevät. Jari heitteli lusikkaa vastapuolella niskaa ja oli kuulema yhden hyvän tärpin saanut.

Kesäyön kauneutta

Kävin sitten perkaamassa kovemman virran aluetta, tuloksetta. Kello mahtoi olla jo yli yhden, kun päätin mennä heittämään loppuliukua. Pikku hiljaa etenin loppuliu'un alimpia osia, mihin yltää heittämään, kun #2 mustan streamerin kohdalla pärskähti, perho kun meni melko lähellä pintaa. Heti tärpin jälkeen vesi vaahtosi ja näin, että kala on hyvän kokoinen. Muutaman pintaposauksen jälkeen kala lähti rynnimään alavirtaan, ja irtosi. Meinasi hieman kismittää. Kala tuntui ja näytti edellisiltaista suuremmalta, olisi voinut olla 60cm kala. No, ei makeaa mahan täydeltä. Muuta ei alhaalta enää kuulunut harritärppiä kummempaa. Jari lähti sitten jo vaunulle päin. Päätin vielä käydä kokeilemassa välipoolia. Heittelin sen molemmat reunat lävitse ilman tärppiä. Tjaa, taisin itseasiassa yhden harrin vielä saada. Aurinko alkoi jo nousta ja aamu valjeta, kun lopettelin kalastuksen ja kiitin mukavista kokemuksista. Aamupäivästä oli aika lähteä kotiin.

Aamutoimien jälkeen laitettiinkin vaunu taas auton perään ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Vettä sateli pitkin matkaa, paikoin reilustikin. Sadetta olikin lupailtu lähipäiville. Se, kuinka se vaikutti mahdollisesti kalojen syöntiin, jää meille mysteeriksi ja toisten kirjoitettaviksi tarinoiksi. Aivan parasta antia meille ei ruokailevien kalojen suhteen suotu, mutta muutamia oikein mukavia hetkiä kuitenkin ja kohtalaisen kokoisia kalojakin saatiin. Hieman sellainen tunne tuli kesän "pääreissun" suhteen, että jotenkin vaunu ei tuntunut omalta tavalta olla ja liikkua. Voikin olla, että seuraava pääreissu tehdään taas teltalla. Se, onko rinkka jälleen mukana, jää nähtäväksi. Toki on sanottava, että kun puolet reissusta vaunu on kuin pätsi hereillä oloajan, ei sitä pysty parhaalla tavalla hyödyntämäänkään. Esimerkiksi perhoja ei tullut sidottua kuin pari koko reissulla, vaikka jonkinnäköinen setti välineitä sitä varten tuli mukaan otettua.

No, nyt kun tästä reissusta on ehtinyt kulua jo kolmisen viikkoa hitaahkon blogikirjoittelun etenemisen vuoksi (olen siis kirjoittanut tätä liki pari viikkoa, kaikenlaista rautaa on taas tulessa ja vähäinen vapaa-aika kuluu kaikkeen muuhun), ollaan siinä pisteessä, että ensi viikon loppupuolella olisi vielä uusi Ruotsin reissu luvassa. Olin suunnitellut meneväni silloin Finnmarkiin, mutta koronatilanne kun on vain heikentynyt viime aikoina, ei sinne tarvitse nyt haaveilla menevänsä. Jari sai vapaansa soviteltua myös ja pääsee matkaan. Lyhyt neljän yön reissu on tarkoitus tehdä. Tavoitteena ja toiveena olisi saada suurempi taimen, josta Jaska näytti mallia viikko sitten saamallaan upealla 69cm kalalla Ruotsin vesiltä. Eiköhän siitäkin reissusta sitten tule raporttia kirjoiteltua. Muutamia streamereitä on tullutkin jo sidottua reissua varten.

Kireitä itse kullekin taimenenpyynnin loppusesonkiin!

Green Gighlander -henkinen streamerviritelmä

Loma-ajan kalasteluja

Terve!

Pitkä helteinen jakso on varmasti vaikuttanut monen kalastussuunnitelmiin. Niin minunkin. Vesien lämmettyä pitkälle yli 20 asteen, ei ole tarvinnut koskikalastuksesta haaveilla. Perhoja on sentään vähän tullut sidottua tulevia koitoksia varten. Tarpeeksi pitkään kun on kalastamatta, tulee kuitenkin tunne, että on pakko jonnekin päästä kalastamaan. Niinpä innostuin pari viikkoa sitten todella pitkästä aikaa lähteä pyytämään ahventa.

Olin kuullut tästä pienestä lammesta aiemmin ja tiesin siellä majailevan suuria ahvenia. Hankalakulkuisuuden vuoksi menin sinne ilta-/yökalaan kelluntarenkaalla. Aamuun saakka viihdyin vesillä, sain varmaan yli sata ahventa, mutta suurahvenia löysin vain yhden. Se oli kyllä komea, noin 940 grammaa. Sain lisäksi yhden hyvinkin puolikiloisen sekä muutaman 200-300g seutuville. Mukava reissu.

Liki kiloinen.

Viime viikolla peruuntuneen Siikakosken reissun tilalle piti keksiä jotain. Jarin kanssa oli ollut alustavasti puhetta, että voisi harkita vaikka Kemijoella käyntiä hauen perässä. Torstaina pääsin lähtemään iltapäivästä, mutta yksin, kun Jari ei pystynyt lähtemään. Olin suunnitellut kalastavani Pelikaanilla sellaisiakin kohtia, mihin isoilla veneillä ei ole asiaa. Lähtiessä laitoin varsin viestiä Rovaniemellä asuvalle Jerelle, jonka kanssa koluttiin useampikin kellurengasreissu Kemijoella Rovaniemellä asuessani. Jerehän innostuikin lähtemään mukaan ja sovimme treffit suoraan pelipaikoille. Minä olin perillä ennen yhdeksää ja virittelin vähitellen välineitä valmiiksi. Jere tuli puolisen tuntia myöhemmin ja vesille lähdettiin kymmeneltä, kun saimme raahattua veneen ja muut välineet 50 metrin päästä rantaan.

Haasteita luvassa.

Heti kun lähdettiin liikkeelle, alkoi satamaan vettä. Kymmenen minuutin kuurosta tuli kohtuudella maahan saakka. Jo parinkymmenen minuutin veneajelun jälkeen koettiin ylimääräistä jännitystä, kun lähes kolmen metrin vedessä keula kahahti johonkin ja Pelikaani keikahti voimakkaasti. Onneksi ei hörpännyt vettä. Joko siinä oli todella suuri ja teräväkärkinen kivi, tai tukki pystyssä. Pintaan saakka ei näkynyt, mutta 10cm pinnan alla pilkotti hieman jotain, kun pikaisesti ohi mennen vilkaisin. Reilu tunti etsittiin kaloja ja lopulta vetouistelemalla ne sitten löydettiin jopa hieman yllättäen "vain" vajaan kolmen metrin vedestä. Yleensä Kemijoella hauet on tulleet pääosin 4-6 metrin syvyydestä, toki pienempiä matalampaa. Ensimmäinen hauki oli reilu 80cm, toinen jo yli 90cm ja kolmas sitten jo komea noin 112cm hauki. Sen verran hoikka vaan oli, ettei mennyt vieläkään tälle kesälle 10kg rikki. Sain vielä pari haukea ja karkuutin yhden selvästi vauraan kalan, kunnes otti hiljeni selvästi yhden maissa. Jerelle ei suotu tärppiäkään, kokeiltiin loppuvaiheessa mun suuria shädejä hänellekin, mutta taisi syönti ehtiä hiipua liikaa. Ottivieheenä oli 32cm roach värissä ft. Ensimmäisen sain 22cm River roachilla samassa värissä, kun laitoin sen varsin perään heittelyn jälkeen, kun aloimme luotaamaan paikkaa laajemmalti. Olisiko ollut korkeintaan 30 metriä perässä, kun siihen jysähti. Yksi kala tuli yli kolmen metrin vedestä, loput alle. Läheltäkään ei löytynyt kuin reilun neljän metrin vesi eli loivaa penkkaa virran alla oli alue, missä hauet saalistivat. Läheltä löytyi reilun kuuden metrin monttu, mutta oli kyllä pohjapiirteiltäänkin varsin ilmeetön, eikä sieltä löydetty yhtään kalaa.

Noin 112cm

Puoli kolmen maissa lopeteltiin ja ajettiin rantaan, Jerellä oli kuitenkin aamulla töihin meno. Tuulikin alkoi hieman haitata pikku pelikaanilla liikkumista, joutui jo aallokon mukaan linjoja valitsemaan eikä voinut ajaa penkan reunan mukaisesti. Turinoitiin vielä tovi rannassa ja jatkoin kalastusta lähempänä puoli neljää. Aika nopeasti vapa taas taipui, tällä kertaa perässä oli 40cm Real eel värissä Golden ambulance. Komea 102cm. Sain vetäen vielä pari haukea, mutta auringon noustessa tuntui isompien ottihalukkuus hiipuvan ja kerran mm hauki pyörähti jo hieman laiskasti aika pinnassa uivan shädin perässä. Heittelin vielä jonkin aikaa penkkojen laitoja ja sainkin pari haukea Lazy Jerkillä värissä Magic Orange. Tuli muuten sen jerkin eka heitolla heti hauki. Keväällä taisi tulla Cartoon Pike -värillä vasta neljännellä heitolla. Täytyy jatkossa harkita tarkemmin mihin heittää, ettei niin montaa turhaa heittoa heitä..

Leppoisaa yöllistä puksuttelua.

Äkkiä tulikin jo aamu ja ajelin rantaan seitsemän maissa. Hieno yö, kymmenisen haukea ylös ja pienin saattoi olla nippa nappa alle 80cm. 85-90cm oli valtaosa. Kova urakka oli raahata kaikki vermeet takaisin 50 metrin päähän autolle ylämäkeen, varsinkin vene. Kaiken lisäksi vesi oli laskenut 60-70cm yön aikana ja rannassa oli melkoinen penkka, tätähän se Kemijoella tahtoo olla.. Nukkumaan pääsin kahdeksan maissa, nukuin taas autossa patjalla. Jo nukkumaan mennessä katselin, että taitaa jäädä unet lyhyeksi, kohta paistaa aurinko suoraan autoon. Ja niin paistoikin, kolmisen tuntia ehdin nukkua.

Päivä meni laiskotellessa ja ruokaa tehdessä ja kahvia keitellessä. Sain hieman siirrettyä autoa varjon tekeleeseen iltapäivällä, ja kävin autossa pötköttelemässä reilun tunnin, mutten ole varma torkahdinko lainkaan. Viiden maissa päätin lähteä ajelemaan uuteen kohteeseen. Matkalla hain hieman evästä ja meni joen rantaan syömään ja ihastelemaan kesäistä päivää.

Kelpaa evästää.

Vesille lähdin vasta lähempänä kahdeksaa. Luvassa oli selkeämpi ja viileämpi yö, mikä vähän arvelutti, varsinkin kun edellisyönä oli hauki selvästi aktiivinen. Haastava yö olikin, sain puoli neljään mennessä kolme haukea ylös, joista suurin oli noin 90cm. Kiertelin paljon laajemmalla alueella kuin edellisyönä, joten jonkin alueen tarkemmalla syynäämisellä olisi saalis voinut olla parempikin. Kemijoella on tärkeää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Isojen syönti-ikkunat voivat olla lyhyitä ja muulloin niiden saaminen on todella vaikeaa.

Pakkasin tavarat autoon ja nostin veneen kärryyn siten, että neljältä olin valmiina. Päätin ajella suoraan kotiin, jos vain jaksan. Saisipahan nukkua sitten kotona paremmin. Kerran piti pysähtyä jaloittelemaan, kun nouseva aurinko meinasi laittaa silmiä luppasemaan, mutta muuten matka sujui mukavasti. Kahdeksan maissa sain kotona laittaa pään omaan tyynyyn. Se oli sellainen pikainen 38 tunnin Kemijoen reissu, mutta kannatti kyllä käydä. Jokivesi oli noin 20-asteista, joten hieman oli alkanut jo viilenemään. Täytyy katsoa, ehtisikö vaikka syyskuussa käymään vielä uudestaan. Varsinkin ensimmäisen yön paikka osoitti arvelemani potentiaalin ja kohtalaisen lähellä sitä on oma suosikki kelluntarengaspaikkani.

Porot matkalla ruokailemaan.

Mutta, nyt onkin auto pakattu jo valmiiksi uusia seikkailuja varten. Aamulla suuntaamme Jarin kanssa kohti Norrbottenia eli Pohjois-Ruotsia. Alkuun kalastelemme muutaman päivän harjusta, sitten keskitymme taimeneen. Poltteet kunnon perhoreissulle on jo valtavat ja ottiperhoja on pitänyt vielä viime päivinä sidoskella. Kirjoittelen siitä sitten taas uutta juttua.

Viime hetken sidoksia.