Syksyistä hauenkalastusta

Moro!

Viimein on koulukiireet selätetty ja samalla koko koulu on saatu niin sanotusti pulkkaan. Tässä todistusta odotellessa on taas aikaa keskittyä olennaiseen ja muistella muutamia syksyisiä hauenkalastusreissuja. Ajattelin samalla raapustella muutenkin ajatuksia syksyisestä hauenkalastuksesta Oulun ja Rovaniemen seutuvilta. Rovaniemen alueella reissut ovat olleet vielä vähissä, joten kokemukset täältä ovat aika suppeat. Oulun seudulla olen kalastanut haukea pikkupojasta lähtien ja olen muutaman aika hyvän haukipaikan sieltä löytänytkin. Tällainen virtavesien ihminen ei oikein muualla osaa kalastaa kuin joella, joten kokemukset ovat pitkälti jokipainotteisia. Toki myös mereltä ja järviltä on kokemusta tullut.

Vaikka koulukiireitä pitikin urakalla, niin pakkohan sitä oli aina välillä käydä tuulettumassa. Kemijoella tuli käytyä muutaman kerran kellumassa ja syyslomaviikolla ehdin Oulun seudullakin kerran käymään lempihaukipaikallani. Hommasin syksyksi uudet räpylät kelluntapuuhiin, Keeperit. Kyllähän niillä edellisiä paremmin potkuttelee, tosin nilkoille ovat ehkä hieman armottomat.

Keeperin räpylät on olleet syksyn testissä, ovat ihan ok

Hauenkalastus on ollut itselläni 80-90% virvelivoittoista, mutta perhollakin tulee aina välillä pyydettyä. Kelluntarenkaan hankinnan myötä on lähes poikkeuksetta kulkenut molemmat vehkeet mukana. Virvelillä paikkojen laajempi koluaminen on paljon nopeampaa ja helpompaa, mutta tiedettyjen ottialueiden perkaamisessa perho on kyllä mainio peli. Keväällä viritelty kaikuluotain on helpottanut kelluntarengaskalastusta huomattavasti. Vaikka luotaimeni on halpa perusluotain eikä erityisen hyvin kaloja erota, niin jo syvyyksien ja mahdollisten penkkojen tai vedenalaisten karien löytäminen auttaa kummasti kalojen paikallistamisessa. Toki seurailen myös mahdollisia pikkukalaparvia, mistä kaikuni niitä vaan löytää. Kemijoen kokoisella suurjoella virtaavassa vedessä renkaalla kalastaessa kokee itsensä äkkiä aika pieneksi, jos ei ole mitään hajua onko alla 3 vai 13 metriä vettä. Keväällä esimerkiksi pinnan päältä ei pystynyt mitenkään havainnoimaan, että kalastamani 4 metrinen vesi olikin yhtäkkiä yli 12 metriä syvää...

Kemijoella oman haasteensa perhokalastukseen tuo syvyys ja virtaava vesi. Pyydän haukea enimmäkseen 3-5 metrin vedestä, välillä jopa syvemmältä. Kun virtaamaa on useampi sataa kuutiota sekunnissa, niin perhosiima valuu kohtalaista vauhtia alavirtaan virta-alueilla. Kalat tuntuvat viihtyvän virran reunoilla, joten välillä heitän reilusti virran puolellekin. Välillä taas koluan rauhallisen, liki seisovan virran puolella. Kemijoella käytössäni on ollut täysuppoava sink3-siima, joka on jo kohtalaisesti uppoava, mutta mahdollistaa vielä suhteellisen rauhallisen uiton. Etenkin yli 4 metrin vedessä jopa hyvin rauhallisen uiton. Matalammassa uittonopeutta on pohjan löydettyään jonkin verran jo nopeutettava, jottei kolise pohjassa. Käytännössä aina heitto alkaa kuitenkin 5-10 sekunnin odottelulla, että siimat ja perho uppoavat. Virtaavassa kohdassa tämä tarkoittaa tietenkin selvästi ylävirran puolelle suunnattuja heittoja, jotta pohjan tuntumaan pääsee ennen kuin virran paine alkaa nostamaan siimaa ja perhoa ylös. Uitot ovat virta-alueella lyhyitä käytettyyn aikaan nähden ja yleensäkin, jos renkaasta tulee heiteltyä keskimäärin 15 metrin heittoja, tulee perho uimaan pohjan lähellä vain osan matkasta. Nopeuttaakseni perhon vajoamista ja siten maksimoidakseni uittomatkaa, käytän välillä myös painotettuja perhoja. Painona näissä on suurehkot messinkisilmät. Suuri epoksipää upottaa myös jonkin verran, mutta selvästi messinkiä hitaammin. Tavalliset perhot saa uppoamaan hyvin myös irtonaisen, perukkeeseen laitettavan volframiconeheadin avulla. Painotettu perho tarkoittaa yleensä myös hieman nopeampaa uittoa, mikä on joskus jopa hyvä asia kylmässäkin vedessä.

Uittotekniikoina olen käyttänyt pääosin joko perinteistä yhden käden sisäänvetoa erilaisin rytmein ja pituuksin tai vapa kainalossa kaksin käsin uittaen. Merkittävää eroa en ole tekniikoiden välillä havainnut, mutta ehkä kaksin käsin uittaessa on se hyvä puoli, että silloin ei tule tehtyä taimenenkalastajalle tyypillistä vapavastaiskua vaan kala on tartutettava käsin siimasta vetämällä. Kylmässä vedessä pidän uitoissa ajoittain useankin sekunnin pysäytyksiä ja aika usein tärpit on tulleet niiden aikana tai hyvin pian niiden jälkeen. Mutta kevään ja syksyn kokemusten perusteella vaikuttaa siltä, että Kemijoki on kohtalaisen haastava perhokalastusjoki. Kalakaveri Jere kalastaa pelkällä perholla, eikä ole vielä ainakaan päässyt oikein sinuksi joen kanssa. Eikä kalan saanti ainakaan perhoista jää kiinni, sen verran pyytävän näköisiä ne on.

Perhojen väreissä käytössä on hyvin pitkälti ärsyvärit. Oma suosikkini on ollut puna-kelta-kulta, joka on toiminut niin syksyisin kuin keväisin ja sillä on tilillään suurin perhohaukeni, noin 7kg kevätkala. Tänä vuonna on lime(chartreuse)-valkoinen lyönyt itsensä läpi Kemijoella antaen kalaa oikeastaan aina kun vain sitä olen uittanut. Lisäksi perhorasioissani on syksyn suosikkivärini oranssi-musta ja kelta-oranssi, toki myös puma-musta. Koska kalastan haukea kasiluokan välineillä ja vieläpä aika pehmeätoimisella 3zonella, asettaa siiman massa ja nopeus omat rajoitteensa perhoille. Mulla on suurimmat perhot kyllä jopa yli 30 senttisiä, mutta silloin silhuetti on suippo ja perho ei saa olla raskasrakenteinen eikä sellainen, joka kerää paljon vettä itseensä ja muuttuu liian painavaksi. Keskikoko perhoillani on noin 17-23cm.

Fl.kelta-oranssi painopääperho toimi heti sidontaa seuraavana päivänä

Tänä syksynä sain viimeiset perhohaukeni marraskuussa messinkisilmin ja epoksipäin painotetulla fluoresoiva keltainen-oranssi -värillä. Mitään isomuksia ei perhosiimani päähän tänä vuonna eksynyt. Keväällä karkuutin arviolta 5-6 kilon kalan, syksyllä suurin ylös tullut oli varmaan hieman vajaa 5kg. Sellaisia mukavia kaloja kasiluokan vavan päässä kuitenkin. Haaveena on muuten ollut rakentaa uusi haukikeppi talven aikana. Katsotaan kuinka käy.

Uistinpuolella heittokalastus on muuttunut hyvin pitkälti suurehkojen shädien heittämiseksi. Alkusyksystä olen käyttänyt myös spinnerbaitteja. Aikanaan omatekoisessa puna-mustassa spinnerissä kävi melkoisen rouhea hauki säikäyttämässä juuri kun olin nostamassa uistinta ylös vedestä. Yhden syöksyn se pysyi kunnes irtosi. Oulun seudulla mulla on soutuvene neliheppasen koneen kera. Silloin tykkään myös täsmäuistella 2-4 vavalla ja aina välillä sitten pysähtelen heittelemään. Parhaiten olen onnistunut aivan pohjan tuntumasta 3-5 metrin syvyyksistä, mutta joskus on vapa notkahtanut mukavasti myös syvemmän veden reunamilta parin metrin syvyydestä. Veden viilentyessä voimakasta, tikuttavaa laajaa potkua omaavat vaaput jäävät pois ja siirryn rauhallisemmin uiviin ja kylkeä näyttäviin vaappuihin. Suosikkiväreinä on ollut luonnonväreistä syyskuussa salakka/särki (mm. 15cm Sepen Tuuri) ja lokakuussa vaalea ahven. Ahvenväri on antanut useita toistametrisiä kaloja. Uistelussa suosikkivaappuni ovat rauhallisesti kylkeä näyttävän uinnin omaavat 23cm Westinit. Niillä on kertynyt eniten yli metrisiä haukia. Väreinä ovat toimineet vaalean ahvenen lisäksi punapäinen ahven, puna-musta, oranssi-keltainen vihreällä selällä ja ompa yksi yli kymppikiloinen tullut papukaijavärillä. Haukivärikin on antanut muutamia mukavia kaloja. Aivan viimeisillä reissuilla Rapalan 18cm Original värissä Firetiger on ollut erinomainen. Sillä sain aikanaan myös ensimmäisen yli 10kg hauen. Joidenkin suosimalla puna-valkoisella en ole onnistunut kuin lumisateella.

Westin Jätte 23cm suosikkivärejäni syyskalastukseen, kaikilla on metri ylittynyt

Tämän syksyn ensimmäisen metrikkääni sain lokakuun puolivälissä ahvenen värisellä Westinillä Oulun seudulta. Päivä oli erittäin lämmin, olikohan 18-19 astetta lämmintä ja tuuli oli reipasta lounaistuulta. Veden lämmöt oli nousseet yli viiden asteen. Haukien aktiivihetki oli melkoisen lyhyt, enimmäkseen pyydeltiin Jarin kanssa tyhjää. Taisi saldoksi jäädä puolentusinaa kalaa.

Metrikäs Oulun seutuvilta ahven Westinillä

Shädivärit ovat hyvin pitkälti samanmoisia kuin vaapuissa. Eniten kalastamassani 3-6 metrin syvyydessä käytän nokalla lisäpainoa tilanteesta eli yleensä virtauksesta ja shädistä riippuen 10-25 grammaa. Yli 25-senttiset shädit olen rigaillut ainakin vielä kahdella kolmihaaralla, yleensä 3/0+2/0 yhdistelmällä, mutta katsotaan miten tulevaisuudessa toimin. Kemijoella hehkutettua saksanlippua en ole oikein saanut siellä syksyllä toimimaan, mutta Oulun seudulla se toimi erinomaisesti. Ahvenväri on toiminut hyvin myös Kemijoella. Esimerkiksi viime syksynä arviolta kympin kala otti ahvenen väriseen Stormin Seeker Shadiin ja sain sillä hyvin rauhallisesti soutu-uistelemalla seitsenkiloisen Oulun seudulta.

Syksyisiä shädivärejä

Firetiger oli (jälleen) syksyn viimeisten reissujen ottiväri, shädinä oli Svartzonker McRubber. Käytin siinä vain yhtä 3/0 kolmihaaraa leuan alla, joten kalojen irroitus oli myös vaivatonta. Jos kala oikeasti haluaa ottaa kunnolla, niin kyllä se imaisee tuollaisen 21cm kumin kokonaan pää edellä kitaansa. Sillä sain syksyn suurimman kalani, noin 7,3-7,4 kilosen Kemijoelta marraskuussa. Sinä päivänä taivaalta tuli kaikkea mahdollista ja illaksi keli painui pakkaselle. Kylmä keli oli kelluskella.

Firetiger McRubber ja koukutusesimerkkini

Reilu seiska otti marraskuun kymmenes McRubberiin

Moni pohtii säätä ennen reissua ja jopa suunnittelee reissut kelien mukaan. Mulla on mennyt viime vuosina lähinnä niin, että kalalle on menty kun vaan on päässyt. Joinakin vuosina jaksoin pitää tarkkaankin kirjaa sääolosuhteista, mutta viime aikoina olen luottanut aika pitkälti tuntemukseen. Oulun seudulla, mikäli kalastelin merellä tai jokisuistoissa, tarkistin aina merivedenkorkeuden. Länsi- tai lounastuuli nostaa aina vedenkorkeutta. Välillä se on ollut omassa kalastuksessa jopa haaste, kun on saattanut olla tutuissa paikoissa vaikeuksia saada uistimia oikeaan syvyyteen. Toki kaiun hankkiminen helpotti sitä ongelmaa. Länsi/lounastuulella olen saanut usein hyvin kalaa ja taitaapa olla molemmat 10kg ylitykseni tulleet länsituulella. Maatuulella eli itätuulella olen myös onnistunut, vaikka vesi on ollut reilusti miinuksella. Silloin on penkkojen ym. kalastus ollut helpompaa. Syöntiajat ovat saattaneet olla vaan varsin lyhyitä. Pohjoistuulella on tainnut olla työläintä kalojen saanti ja se on usein vaatinut koko päivän vesillä, että on sattunut joku aktiivijakso edes kohdalle. Lumi- tai räntäsade on yleensä aina ollut hyvä asia. Sumua olen kuullut pidettävän huonona kelinä, mutta joskus kala on ollut aktiivinen vain aamupäivän usvan ajan ja sen jälkeen syönti on hiipunut. Aurinkopläkä on ollut aika haasteellinen keli, mutta oman kokemuksen mukaan loppukaudesta se ei ole niin paha kuin keväällä tai alkusyksystä. Pakkasella kalastus vaikeutuu, muttei se estä kalan saantia. Kerran olin kalalla sinä päivänä, kun joki jäätyi. Pakkasta oli pois lähtiessä 8 astetta. Aamupäivästä alkoi jo riitettä lipua pitkin jokea ja puolilta päivin ei tahtoneet enää uistimet pysyä vedessä, kun joko vesi oli muuttunut jäykäksi hyhmäksi tai sitten pinnalla kellui useiden neliöiden kokoisia jäälauttoja. Iltapäivän puolella oli enää noin sadan metrin mittainen sula pätkä, josta onnistuin narraamaan kauden päätöskalaksi 6,4 kilosen. Tähän oli hyvä lopetella kalastus, varsinkin kun jo rantaan pääseminenkin pienellä soutuveneellä oli aika työlästä.

6,4kg kauden päätöskala 19.11.2011

Kellonajoista omia suosikkeja on aamupäivän kello kymmenestä kello kahteen, sekä neljän viiden väli iltapäivällä. Rovaniemellä on tuntunut kahden kolmen seutu olleen hyvää aikaa. Liian harvoin olen ollut vesillä aamuhämärässä, vaikka tiedän sen olevan erittäin hyvää aikaa saada SE suuri. Syksyllä pidän lokakuun toista ja kolmatta viikkoa parhaina ajankohtina. Syyskuun puolella olen saanut vain yhden kunnon kalan, 8,5 kilosen ja senkin ihan kuun lopulla. Tosin on sanottava, että aika vähän olen syyskuulla käynyt yleensäkään hauen pyynnissä. Marraskuussa puolestaan on tärppiväli ollut harva, mutta keskikoko ihan hyvä. Paras haukireissuni oli 11.10. Silloin sain toistaiseksi painavimman haukeni 10,3 kilosen lisäksi kaksi muuta yli metristä sekä ainakin pari todella painavaa tälliä. Lisäksi veneessä kävi muutama 4-5,5kg:n kala. Ja kaikki aika lailla parin kolmen tunnin sisään. Olen ajoittanut haukireissuni aika hyvin viime vuosina. Oulun seudulla olen käynyt neljän viimeisen syksyn aikana laskujeni mukaan yhteensä kuutena päivänä hauen pyynnissä, lähinnä syyslomaviikon mummulareissujen yhteydessä. Saldona 1 yli kymppi, Jarille hieman vajaa, 4 muuta yli metristä ja yksi oikein pulska 6,9kg/92cm. Lisäksi on ollut muutamia kunnon tällejä ja sellaisia mukavia yli 5 kilosia on tullut useita.

Tämä hyvin tankannut hauki oli 111cm pitkä ja painoi 10,3kg

Mitään mahtikaloja en siis tänä vuonna siimani päähän saanut, mutta kolme metrikästä on käytettyihin kalapäiviin nähden ihan mukavasti. Kymmenisen reissua kävin hauen perässä vuoden aikana, joista osa vain parin kolmen tunnin pistoja. Sellaisia neljän kilon molemmin puolin olleita oli kuitenkin varmaan suurin osa, mikä on jo ihan mukava koko pyytää.

Nyt koulukiireiden helpottaessa olisi aikaa alkaa sidoskelemaan perhoja. Työnsarkaa sillä osin riittääkin. Lisäksi on tarkoitus rakentaa pari vapaa, itelle haukivapa ja kaverille nymfikeppi. Valmistumisen myötä on töidenhakuprosessi edessä, joitakin hakemuksia olen jo laitellut. On jännä nähdä, mistä meidän perheen ensi vuonna löytää. On hyvin mahdollista, että muutto on edessä. Toivottavasti kuitenkin kohtalaisten kalavesien ääreltä. Muuten saattaa tehdä meikäläisellä aika tiukkaa asettautua.

Ai niin. Kunhan opinnäyteyöni linkki julkaistaan, niin ajattelin vähän raapustella siitäkin juttua. Oletan, että vesien tila kiinnostaa aika monia. Sanotaanko näin alkuun lyhyesti, että ylitysrakenteet ovat aika suuri ympäristöriski Suomessa. Niin kuin varmaan moni jo on osannut arvellakin.