Terve!
Viime viikonloppu tosiaan tuli vietettyä Kuhmossa perinteisillä Korriviikoilla. Lähtö viivästyi sen verran toivotusta, että kirjauduimme Jarin kanssa hotelliin hieman kuuden jälkeen. Kun iltaohjelma alkoi jo seitsemältä, ei iltapistoon oikeastaan jäänyt aikaa. Päätin kuitenkin käydä hetken Pajakan niskaa tutkimassa. Rannassa vetäsin vain kumpparit jalkaan ja menin rantaan kasailemaan vapaa. Yhtään pintakäyntiä ei näkynyt, joten päätin kokeilla hieman risukopalla. Koska aikaa oli vain parisenkymmentä minuuttia ja kopan uittaminen hitaassa vedessä varsin hidasta, en ehtinyt heitellä kuin korkeintaan 15 heittoa kun piti palata takaisin hotellille. Toiveissa lähinnä olikin, että olisi nähnyt kevään ensimmäiset pintakäynnit fiiliksen nostamiseksi. Jari oli sillä välin täydentänyt nymfiosastoaan perhonsidonnan merkeissä.
 |
| Hotellihuoneessa odotti kiva yllätys ennakkovaraajille |
Ilta kului Vannisen viimeisimpiä paikkavinkkejä kuullen, päivitettyjen Kalalla Kainuussa -sivujen ja Fish On -sovelluksen esittelyjä Yli-Lonttisen toimesta ja sen jälkeen Lehtosen Harri esitteli toimivaksi osoittautuneen Pajakka-pupan syntytarinaa. Sidoimme myös malliksi pari kappaletta Harrin opastuksella. Hans van Klinken oli seurailemassa myös iltaohjelmaa ja halusi loppuun kertoa tarinoita ympäri maailman upeiden valokuvien siivittämänä. Reilusti päälle 20 perhokalastukseen kiinnostunutta oli illan aikana seuraamassa.
Iltaohjelman jälkeen siirryimme saunomaan, missä tarinoita riitti itse kullakin. Ilta sujui joutuisasti ja kello oli livahtanut reippaasti seuraavan vuorokauden puolelle ennen kuin malttoi painaa pään tyynyyn. Jaria aikainen herätys hyydytti sen verran, että vetäytyi unille pari tuntia aiemmin.
Aamupalalle suunnattiin heti kahdeksalta. Muitakin kalamiehiä siellä jo näkyi ja vaihdoimmekin kuulumisia päivän suunnitelmien suhteen. Mukavasti porukkaa tuntui suuntautuvan eri koskille, niin ei tarvitse heittorinkiä pystyttää. Me päätettiin keskittyä tänään Pajakkajokeen.
Alkuun lumikenkäilyä ja hiki pintaan. Jo kamppeita kasatessa näyttäytyi ensimmäinen kohtuullisen kokoinen kala, todennäköisesti taimen. Siitähän sitä heti innostuttiin. Muita kaloja ei sitten toviin kuulunutkaan. Pikku hiljaa siirryin niskalle, jossa näinkin piakkoin pari tuikkia. April Orange ja metsorunkoinen Potemkin tuottivat vesiperän, taisin mustaa Klinkkiäkin tarjoilla. Välillä uittelin risukoppaa ja simppua. Risukopalla sainkin pikkuharrin, lisäksi setissä kävi yksi tälli. Kun sekä kaloja että korreja ei tuntunut näkyvän juuri lainkaan, päätimme vaihtaa paikkaa. Päätöstä helpotti myös tieto, että muualla oli pintovia kaloja näkynyt kohtalaisesti. Olimme siis väärässä paikassa sillä hetkellä.
Tuumaustauon jälkeen ajelimme Saarikoskelle makkaranpaistoon ja kahvinkeittoon, samalla ajattelimme käydä niskaa katsomassa. Aamupäivän eräs perhomies oli jo koskella ollut, ilman mainittavaa saalista. Paikallinen veneilevä perhomies oli kuitenkin saanut soutamalla yhden taimenen niskalta. Pitkähkön tauon jälkeen kävimme hetken niskalla, jossa oli juuri käynyt kala pinnassa. Luultavasti se kävikin sitten nymfissäni, tietenkin juuri silloin kun juttelin niitä näitä enkä ollut lainkaan keskittynyt. Taisi kala ehtiä olla jo useamman sekunnin kiinni ennen kuin tajusin, että siima tuli sisään nihkeästi kalan vuoksi eikä ollut jään reunassa kiinni. Toinenkin kala kävi kerran mulauttamassa, mutta se ei perhoistamme innostunut. Tovin kalastelun jälkeen päätimme lähteä Pajakan niskalle kellumaan. Jarikin oli käynyt viikolla ostamassa kelluntarenkaan.
Alkuun piti käydä kasaamassa Jarin rengas hotellilla ostopahvilaatikosta. Samalla viriteltiin kunnon looppi Jarin upposiimoihin. Rannassakin meni vielä melko pitkä tovi, ennen kuin saimme aluksemme vesille. Laitoin Deeperin myös päälle, jotta syvyyksien seuranta on helpompaa ja saattoihan sitä jonkin kalankin nähdä. Alkuun pyöriskelimme niskamontun ympärillä, johon kaiku piirsikin muutaman kalan pohjan lähettyville. Tärppiäkään ei niistä kuulunut. Kokeilin koppia, erilaisia simppuja ja valkoisia streamereita laihoin tuloksin. Hidastahan sen montun ronkkiminen oli, paikoin vettä oli reilusti yli 7 metriä.
 |
| Kelluntaan valmistautumista |
Kun kello alkoi olla jo iltaseitsemässä, päätin siirtyä lähemmäs niskaa. Samoihin aikoihin näkyi paikallinen uistinmestari Hannukin tulevan kalalle. Valuttelin itseni kolmen metrin veteen ja vaihdoin ruskean liitsin siiman päähän. Jo alkoi tapahtua. Heti ensi heitolla reilun kokoinen taimen paukautti perhoon, mutta harmikseni karkasi usean sekunnin uittelun jälkeen. Vaikutti yli 50cm kalalta. Heti seuraavalla heitolla iski seuraava kala. Tällä kertaa varsin nätti, hieman vajaa 40cm kala tuli ylös saakka. Rasvaevä vaikutti joskus leikatulta, vaikka melkein täysi olikin. Pyrstö ja evät olivat oikein mallikkaat. Huutemimme siinä sitten Hannun kanssa pikakuulumisia toisillemme. Niskan tuntumasta Hannu olikin saanut kaloja mukavasti. Parin tyhjän heiton jälkeen vapa jälleen taipui, mutta jälleen kala irtosi. Virran vuoksi jouduin potkiskelemaan oikeaan kohtaan aina 1-2 heiton välein, joten kalastus oli hidasta ja energiaa vievää. Virta ohjasi aivan väärään suuntaan, joten paikallaan pitäminen olisi edellyttänyt heittämistä ja kalastamista selän taakse viistoon, joka ei kyllä kelluntarenkaasta onnistu mitenkään järkevästi. Myös perho oli tämän tästä jossain kivessä kiinni, jota kävin sitten irroittelemassa. Tovin heittelyn jälkeen kävi taas seuraava kala, mutta sekin irtosi parin potkun jälkeen. Liitsin koukku oli jo melko tylsä, eikä tietenkään tullut koukkuviilaa matkaan renkaaseen, eikä rasiassa ollut varakappaleita ruskeita liitsejäkään. Vääntelin koukkua pohjatällien jälkeen suoraan ja jatkoin sinnikkäästi kalastusta. Vielä sain yhden tärpin, ennen kuin tärppisoppa alkoi turhauttamaan, samoin jatkuva potkutteleminen uudelleen heittopaikalle. Olihan hotellilla alkamassa Hansin ohjelmanumero, joten päätettiin laittaa kamppeet kasaan. Jarilla taisi olla tärpitön päivä.
Autoa pakkaillessamme näin Hannun pariin kertaan kyykkivän rannassa siihen malliin, että kaloja oli löytynyt. Nihkeää oli Hannullakin ollut, vaikka jatkoi kalastusta pimeään saakka. Suurin oli kuitenkin ollut 55cm naaras. Ihmetystä herätti se, että meidän parin tunnin kelluskelun aikana ei näkynyt yhtään ainoaa tuikkia. Mitään ilotulitusta ei ollut muuallakaan, Ville oli kuitenkin saanut jänönymfillä 52cm harmillisen rumapyrstöisen vanhan istukkaan.
Autoa pakkaillessamme näin Hannun pariin kertaan kyykkivän rannassa siihen malliin, että kaloja oli löytynyt. Nihkeää oli Hannullakin ollut, vaikka jatkoi kalastusta pimeään saakka. Suurin oli kuitenkin ollut 55cm naaras. Ihmetystä herätti se, että meidän parin tunnin kelluskelun aikana ei näkynyt yhtään ainoaa tuikkia. Mitään ilotulitusta ei ollut muuallakaan, Ville oli kuitenkin saanut jänönymfillä 52cm harmillisen rumapyrstöisen vanhan istukkaan.
Hansin esitys oli jo loppusuoralla kun ehdimme matkaan. Nälkään saimme onneksi tilattua maukkaat kanakorit, jotka kummasti piristivät "lyötyjä miehiä". Tuttu kalastajaporukka tuli käymään myös juttusilla ja kertoivat laittaneen saunan päälle hetki sitten. Päätettiin lähteä saunomaan, vaikka lähiseudun kantriorkesteri olikin juuri aloittelemassa ohjelmaansa. No saunallahan kalajuttuja riitti varmaan parin tunnin verran ja kun suuntasimme takaisin ylös, oli orkesteri jo soittonsa soittanut. Jari päätti suunnata nukkumaan, itse jäin Antin, Simon, Mikan ja Antin vaimon Maaretin seuraan "hetkeksi". Vaan sitä tarinaahan riitti taas siihen malliin, ettei siitä oikein malttanutkaan nukkumaan lähteä. Kello olikin taas reilusti sunnuntain puolella, ennen kun sain pääni tyynyyn.
Ja kyllähän se aamulla väsytti, mutta kahdeksaksi tuli suunnattua aamupalalle. Olimme Hannun kanssa sopineet, että tapaamme Änätin suunnilla aamusta. Pakkasimme kamat, luovutimme huoneet ja suuntasimme matkaan. Perhonelikko aikoi suunnata Lentualle. Änätillä Hannu oli jo hetken kalastellut, muttei ollut saanut tärppiä kummempaa. Muutama kala näyttäytyi pinnassa piakkoin, ja ryhdyin jallittamaan niitä metsorunkoisella Potemkinilla. Pian 40cm harri kelpuuttikin perhon ja pääsi kohta vapauteen. Jarilla yksi kala kävi kurkkaamassa, muttei ottanut. Korreja näkyi pinnalla ja rannassa jonkin verran, samoin nymfinnahkoja. Vaikutti siltä, että kuoriutumista oli hiljattain ollut, liekö sitten edellispäivän korreja.
Yhtään nymfiä ei aamupäivästä rannoilla näkynyt. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tulemaan lisää. Tiesin, että Hansin seuruekin tulee päivemmällä, joten alkoi näyttämään hieman ruuhkaiselta. Kun hiljaiseloa tuntui pitelevän kalojen puolesta, lähti Hannu alavirtaan rauhallisemmille vesille.
 |
| Korrinnahkoja muistona aiemmasta kuoriutumisesta |
Yhtään nymfiä ei aamupäivästä rannoilla näkynyt. Pikkuhiljaa porukkaa alkoi tulemaan lisää. Tiesin, että Hansin seuruekin tulee päivemmällä, joten alkoi näyttämään hieman ruuhkaiselta. Kun hiljaiseloa tuntui pitelevän kalojen puolesta, lähti Hannu alavirtaan rauhallisemmille vesille.
Heittokantaman rajamailla oli yksi vauraampi taimen, jonka sain kerran nousemaan Potemkiniin, mutta olin jälleen hieman unessa enkä ehtinyt tehdä edes vastaiskua. Saattoihan se olla pelkkä kurkkauskin. Muuten kalat eivät kiinnostuneet perhoista lainkaan. Kohta alkoikin kuulua moottorikelkan urinaa, Hans sielä saateltiin rekikyydillä pelipaikoille. Hans oli reväyttänyt pohjettaan hiljan eikä pystynyt oikein vielä kävelemään. Niinpä meitä alkoikin olla se kymmenkunta ukkoa vajaan 100m matkalla. Osa ei kalastanutkaan sitten juuri lainkaan. Hansilla intoa riitti ja hän saikin kohta ensimmäiset pienemmät harrit koholla ja pienellä Leadheadillään.
Jonkin ajan kuluttua Hans alkoi etsimään toimivaa pintaperhoa, ja yhtäkkiä useampi kala nousi perhoon hyvin lyhyen ajan sisään. Ottiperhoksi osoittautui varsin pieni, olikohan koon #18 tumman harmaanmusta pintaperho. Sillä Hans sai 47cm taimenenkin, jonka sain haavita jään reunalta varoen, etten itse tipahda uimasille. Haavimisen jälkeen tarjosinkin Hansille "A trout with some ice", kun haavissa oli pari kiloa jäähilettä kalan lisäksi. Hans oli ohentanut perukkeen 0,12mm:iin. Olinkin juuri itselleni ohentamassa peruketta 0,11mm:iin, kun Hansilla kala otti. Sitä ennen olin käyttänyt 0,15mm:ä. Riittävän pientä pinturia ei vaan talviaskistani löytynyt. Kirkas aurinkopläkä ja hetkittäin peilityyni keli matalassa vedessä ei ole kovin hyvä yhdistelmä, varsinkin kun koko ajan oli porukkaa heittelemässä jään reunalta.
 |
| Hans van Klinken kalastaa, toiset tulistelee |
Jonkin ajan kuluttua Hans alkoi etsimään toimivaa pintaperhoa, ja yhtäkkiä useampi kala nousi perhoon hyvin lyhyen ajan sisään. Ottiperhoksi osoittautui varsin pieni, olikohan koon #18 tumman harmaanmusta pintaperho. Sillä Hans sai 47cm taimenenkin, jonka sain haavita jään reunalta varoen, etten itse tipahda uimasille. Haavimisen jälkeen tarjosinkin Hansille "A trout with some ice", kun haavissa oli pari kiloa jäähilettä kalan lisäksi. Hans oli ohentanut perukkeen 0,12mm:iin. Olinkin juuri itselleni ohentamassa peruketta 0,11mm:iin, kun Hansilla kala otti. Sitä ennen olin käyttänyt 0,15mm:ä. Riittävän pientä pinturia ei vaan talviaskistani löytynyt. Kirkas aurinkopläkä ja hetkittäin peilityyni keli matalassa vedessä ei ole kovin hyvä yhdistelmä, varsinkin kun koko ajan oli porukkaa heittelemässä jään reunalta.
Muilla ei kalatapahtumia juuri ollut. Jari kävi tovin ylempänä kalalla ja oli saanut pari pikkuharria ja pienen taimenen. Näin yläpuolen lahdukassa näitä pieniä kuoriutujia reilustikin, sellaisia suuren mäkärän näköisiä ne olivat. Mutta kyllä se #18 olisi vähintään saanut olla oikean kokoisen jäljitelmän käyttöön. Iltapäivällä Lentualta tuli hienoja kalakuvia, siellä oli Jaskan tarjoama April Orange kelvannut 58cm taimenelle. Hienoa, että jossain oli korriperhoillekin käyttöä. Myöhemmin oli vielä Ville saanut reilun 40cm taimenen oranssilla Klinkillä. Oranssien perhojen teho viitannee siihen, että siellä on korrejakin täytynyt kuoriutua.
Päätin kokeilla intersiimoilla ja simpulla sekä myöhemmin valkoisella liitsillä. Simput eivät kaloja kiinnostaneet, mutta valkoisessa liitsissä kävi pari varsin hyvää tärppiä muutaman metrin välein toisistaan. Kun sekin perho jäi pohjaan, päätin jättää ronkkimiset ja tyytyä odottelemaan, josko korrit taas kelpaisivat. Päivä sujuikin lopulta enemmän muiden kanssa turinoidessa ja Hansin kalastelua katsellessa. Iltapäivällä näin parin korrin kelpaavan jo taimenillekin, mutta ajoittain vastaisesta suunnasta tulleet kevyet tuulenpuuskat estivät riittävän pitkälle heittämisen itse kullakin, varsinkin kun siihen kohti ei saanut oikein takaheittotilaakaan hyödynnettyä. Myös rannalla näkyi muutamia tuoreita korreja, joten pientä kuoriutumista oli iltapäivällä. Viiden jälkeen laitoimme kamat nippuun, myönsimme nöyrästi tappiomme näille viekkaille otuksille ja lähdimme ajelemaan kotiin päin.
Vaikka kalallisesti reissu oli varsin heikko, niin oppia tuli taas lisää. Ensimmäistä kertaa näin konkreettisesti tilanteen, että tähän aikaan vuodesta pintovat kalat olivatkin muun ravinnon perässä kuin korrien. Alkuiltapäivästä yksikään tuikki ei näyttänyt tulevan pinnalla lipuvien korrien kohdille, vaan tuikkien kohdilla ei näkynyt pinnalla mitään. Tämän takia tuli kokeiltua myös korrinymfejä, tuloksetta. Paikan vaihtoa mietittiin pariinkin otteeseen, mutta todettiin ettei paikan vaihdon jälkeen ehdittäisi juuri lainkaan kalastaa. Sunnuntain aurinkopläkä olisi voinut olla fiksumpaa kalastaa edes hieman syvempää vettä, tai ainakin sellaisia kaloja joita ei jatkuvasti häiritä. Eniten ihmetytti kuitenki se, etten nähnyt Pajakan niskalla yhtään tuikkia. Sellaista reissua en muista viime vuosilta yhtään. Lauantaina olosuhteet tuntuivat kalastuksellisesti paremmilta, mutta kaloja ei silloinkaan juuri näkynyt.
Tämäkin reissu osoitti sen, että tuurilla on aina oma osuutensa lyhyillä reissuilla, satutko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai et. Jarin kanssa suunniteltiinkin, että ensi vuonna yritämme päästä useammaksi päiväksi, jotta olosuhteet sattuisivat edes kerran kohdilleen. Taktiikoita tuli mietittyä paluumatkalla. Kohottelua olisi voinut itsekin kokeilla, mutta taimenet vaikuttivat erittäin tarkoilta sunnuntain ajoittain täysin tyynellä aurinkokelillä, ainakin Änätillä. Toiveissa kuitenkin näillä reissuilla on pinnasta pyytäminen, joten innokkuutta jatkuvaan taktiikan vaihtoon ei oikein ollut. Aivan varmasti kaloja olisi sanut koukutettua enemmänkin "totisella" tahkoamisella ja taktiikoiden vaihdoilla, mutta ne eivät olleet tällä reissulla niin tärkeitä. Ja ehkä sinnikkäällä pinturin viskelylläkin, mutta oma keskittymiskyky ei millään riitä sellaiseen. Sitä ihmettelin kyllä ajellessa, että miten en muistanut rasiastani löytyvän pari mustaa #16-18 koukun pikkunymfiä, joilla olen muutaman taimenen aiempina vuosina saanut pinturin kanssa rigillä kalastellessa. Olisihan se kortti kannattanut ilman muuta kokeilla. No, ensi kerralla.
Tämäkin reissu osoitti sen, että tuurilla on aina oma osuutensa lyhyillä reissuilla, satutko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai et. Jarin kanssa suunniteltiinkin, että ensi vuonna yritämme päästä useammaksi päiväksi, jotta olosuhteet sattuisivat edes kerran kohdilleen. Taktiikoita tuli mietittyä paluumatkalla. Kohottelua olisi voinut itsekin kokeilla, mutta taimenet vaikuttivat erittäin tarkoilta sunnuntain ajoittain täysin tyynellä aurinkokelillä, ainakin Änätillä. Toiveissa kuitenkin näillä reissuilla on pinnasta pyytäminen, joten innokkuutta jatkuvaan taktiikan vaihtoon ei oikein ollut. Aivan varmasti kaloja olisi sanut koukutettua enemmänkin "totisella" tahkoamisella ja taktiikoiden vaihdoilla, mutta ne eivät olleet tällä reissulla niin tärkeitä. Ja ehkä sinnikkäällä pinturin viskelylläkin, mutta oma keskittymiskyky ei millään riitä sellaiseen. Sitä ihmettelin kyllä ajellessa, että miten en muistanut rasiastani löytyvän pari mustaa #16-18 koukun pikkunymfiä, joilla olen muutaman taimenen aiempina vuosina saanut pinturin kanssa rigillä kalastellessa. Olisihan se kortti kannattanut ilman muuta kokeilla. No, ensi kerralla.
Kuvia ei tullut valitettavasti juurikaan otettua. En esimerkiksi ottanut yhtään kalakuvaa, kun ei tullut mitään mainittavaa saalistakaan. Pyrin kuitenkin vapauttamaan kaikki kalat pikaisesti ja mielellään vedestä nostamatta, niin suottapa pienempiä kaloja edes nostelee esille.
Kiitos kuitenkin tästäkin reissusta Kuhmo ja tapahtuman järjestäjät! Sosiaalinen tapahtumahan tämä jo melkein enimmäkseen on, jotenkin näihin tapahtumiin on itsellä hankala yhdistää hampaat irvessä kalojen perässä juoksemista. Niitä reissuja tulee sitten muulloin tehtyä, vaikkakin varmaan vähenevissä määrin. Tärppimäärä ei ole enää niin oleellista, vaikka sellaista tärppieuforiaakin on aina välillä mukava kokea.
Kyllä me ensi vuonna tavataan taas Korriviikoilla. Tähän mennessä on tullut aina saavuttua paikalle jo ensimmäisenä päivänä heti tapahtuman alkuun, saa nähdä jatkuuko sama tyyli. Ja tänä kesänä pääsee taas käymään Kuhmon koskilla yhden kesän tauon jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus korkata hauenkalastuskausi, vaikka sulat vedet on vielä erittäin vähissä Oulun korkeuksilla. Malttamattomana olen odotellut uuden lasikuituvavan testejä, kuinka se hauenkalastukseen istuu ja sopivatko omistamani siimat siihen lainkaan.
Loppuun vielä Antti Vannisen kuvaama video Korriviikolta.
Kiitos kuitenkin tästäkin reissusta Kuhmo ja tapahtuman järjestäjät! Sosiaalinen tapahtumahan tämä jo melkein enimmäkseen on, jotenkin näihin tapahtumiin on itsellä hankala yhdistää hampaat irvessä kalojen perässä juoksemista. Niitä reissuja tulee sitten muulloin tehtyä, vaikkakin varmaan vähenevissä määrin. Tärppimäärä ei ole enää niin oleellista, vaikka sellaista tärppieuforiaakin on aina välillä mukava kokea.
Kyllä me ensi vuonna tavataan taas Korriviikoilla. Tähän mennessä on tullut aina saavuttua paikalle jo ensimmäisenä päivänä heti tapahtuman alkuun, saa nähdä jatkuuko sama tyyli. Ja tänä kesänä pääsee taas käymään Kuhmon koskilla yhden kesän tauon jälkeen. Huomenna olisi tarkoitus korkata hauenkalastuskausi, vaikka sulat vedet on vielä erittäin vähissä Oulun korkeuksilla. Malttamattomana olen odotellut uuden lasikuituvavan testejä, kuinka se hauenkalastukseen istuu ja sopivatko omistamani siimat siihen lainkaan.
 |
| Ainakin tämä pinkki-charttiperho pääsee huomenna testiin |
Loppuun vielä Antti Vannisen kuvaama video Korriviikolta.
