Tervehdys!
Niin sitä saatiin asiat järjesteltyä, että päästiin Jarin kanssa lopulta käymään Finnmarkissa vielä lyhyellä kalareissulla kuun vaihteessa. Aiemmin olimme suunnitelleet reissua viikon päähän, mutta erinäisten muutosten myötä reissua piti aikaistaa. Vielä viime viikon keskiviikkona järjestelimme työasioita sille mallille, että pääsimme matkaan. Torstai-ilta meni pakkaillessa, jotta kaikki olisi valmiina.
Perjantaina töistä päästyäni lähdimme matkaan. Tavoitteena oli ehtiä perille siten, että voisimme käydä kalastamassa pahimmat poltteet puolilta öin luvan alkaessa. Matkalla vielä saimme Juhalta paikan päältä viimeisimmät tiedot ja sovimme suunnitelmaa viikonlopulle. Vettä sateli pitkin matkaa, mutta illasta pitäisi Finnmarkissa selkiytyä. Perillä olimme jonkin verran kymmenen jälkeen paikallista aikaa. Vaihdoimme kuulumisia illan kalastuksesta ja istahdimme hetkeksi tulille. Puolilta öin kävimme Jarin kanssa hetken kalalla, Juha ei jaksanut lähteä pimeään huiskimaan. Joki tuntui kuolleelta, pupahätsiä ei vaikuttanut olevan. Yhtään losausta ei kuulunut. Saimme kuitenkin ihastella upeita revontulia, jotka loimuttelivat vielä selkeällä taivaalla. Heittäminen suoraan pimeässä on heti reissun alkuun haastavaa. Jokunen heitto menee aina ennen kuin pääsee taas soittimien kanssa sinuiksi. Tunteroisen tyhjän pyytämisen jälkeen siirryimme mekin tulille. Väsy alkoi hiipimään puseroon, mutta kun tiedossa oli, että aamu alkaa jo tovin kuluttua sarastamaan, päätimme sinnitellä hereillä ja keskittyä aamuyön hetkiin.
Pimeän aikana taivas painui taas pilveen. Aamun vähitellen valjetessa nousi myös sankka sumu, joka hidasti aamun kajon saapumista selvästi. Niinpä aamuyön kalastushetkiä saatiin odotella puoli viiteen, ennen kuin lopulta virittäydyimme vapojen kanssa jokivarteen. Lähdimme koluamaan streamereilla lähialueita. Pienempiä taimenia kävikin pian tärppimässä, yksi vaikutti jo kohtalaisen kokoiselta. Kalat eivät vaikuttaneet alkuun kuitenkaan kovin ottihaluisilta. Ehdimme kalastaa jo hyvän tovin "tärppisoppaa", kunnes Jarin pienessä mustassa muddlerissa kala vaikutti pysyvän. Ja haaviin saakka se solahtikin, komea 47-senttinen taimen. Juhakin sai hetikohta noin 40cm kalan samoilta seuduilta. Oma kalastus oli väsyneenä nihkeää. Tärppejä sain kyllä, mutta pisimmilläänkin kala pysyi vain pari kolme potkua kiinni. Osa kaloista olisi kyllä olleet siellä 45-50cm hujakoilla tärpeistä ja pintamosauksista päätellen. Lopulta väsy vei voiton ja palasimme teltoille. Nukkumaan pääsimme paikallisen kellon lyödessä jo puoli yhdeksässä. Tulihan tuota taas oltua hereillä 27 tuntia, ihmekö väsyttikin.
 |
| Jarin 47cm |
Muutaman tunnin päästä heräilin kahvin keittoon. Veto oli poissa ja aamutoimet hitaita. Jarikin ilmestyi tovin kuluttua haukottelemaan. Tuuli oli yltynyt aamun aikana melkoiseksi. Halua oli kuitenkin päästä pinturilla kalastamaan, joten lähdin sinnikkäästi koittamaan erästä niskaa. Tuuli tuli inhottavasti heittokäden puolelta takaa, joten jouduin lähes koko ajan heitämään rystyltä tai selin kalastussuuntaan. Kovin montaa heittoa en kuitenkaan ehtinyt heittää, kun E-12:een posautti taimen kiinni. Tämäkin mittely jäi viiden sekunnin mittaiseksi, kunnes arviolta 45cm taimen vain irtosi. E-12:een ei kuitenkaan noussut enää kuin yksi taimen, sekin siinä vaiheessa, kun perho alkoi jo reilusti viistämään. Vaihdoin vaaksiaisen siiman päähän. Toisella heitolla kala iskikin kiinni. Reilu 40cm kala tarjosi mukavan vastuksen niskaimussa pitkän 4,5m perukkeen tuoden omat haasteensa, mutta sain kalan aika nopeasti haaviin.
 |
| Vaaksiaisen pettämä |
Hetken kuluttua vaaksiaisen perässä pyöräytti selvästi isompi kala, jälleen juuri sillä hetkellä kun niskaimu alkoi jo viistättää perhoa. Kalaa ei enää kuulunut, mutta toisen kalan sain vielä kurkkaamaan perhoa. Kokeilin seuraavaksi isoa Streaking caddista, mutta siihen nousi vain yksi enintään 40cm kala. Kokeilin varsin myös sopuliperhoa, mutta siitä eivät kalat innostuneet. Eivätkä perus Caddiksestakaan. Heittelin vielä hetken hieman alempana, mutta kun kaloja ei pintaperhoihin kuulunut, siirryin streamerkalastuksen pariin. Siirryin aika nopeaan tahtiin reilusti alemmas. Siellä ei tuulestakaan ollut juuri haittaa. Sain muutamia pienempiä taimenia, suurimman ollessa noin 35cm. Vaihtelin perhoja etsien toimivampaa streameria, samoin uittotekniikoita muutin vähän väliä. Ylävirtaheitto, perhon pään kääntö alavirtaan, pari nykäystä että perho lähti liikkumaan oikein virtaan, valutus ja juuri siiman kiristäessä perhoon vauhtia hieman itseni alapuolella - ja tärppi. Sellainen tekniikka puri itsellä parhaiten. Ongelmana oli vain edelleen se, etteivät kalat tarttuneet millään. Karkuutin useita kaloja siten, etteivät ne olleet kuin pari potkua kiinni. Perhoissa oli kuitenkin erilaisia ja erikokoisia koukkuja, joten koukkuakaan ei voinut syyttää. Mahtoi olla miehessä suurin syy, oli se sitten mikä hyvänsä. Aika lailla normaalilla tavalla kuitenkin kalastin. Päätettiin lähteä ruokatauolle. Juhakin oli jo heräillyt.
Syönnin ja kahvin, sekä tietenkin "pienen" turinatuokion jälkeen olikin jo aika suunnata iltakalaan. Tuulikin mukavasti rauhoittui. Päätettiin Jarin kanssa lähteä jonkin verran alemmas. Juha suunnitteli kalastavansa lähempänä. Kun pintakäyntejä ei näkynyt, aloimme kalastaa streamereilla. Yksi taimen kävi kurkkaamassa vihertävää tinseliä. Välillä kokeilin myös pupia, josko sattumakala tulisi. Iltahämärä etenee alkusyksystä vauhdilla ja illan ottihetket voi olla lyhyitä. Tovin kuluttua vaihdoin pienen kultatinselin ja se alkoi kelpaamaan. Sain ihan mukavan karvan vajaan 50cm taimenen aika pian. Pari muutakin kalaa kävi, yhden karkuutin taas usean potkun jälkeen.
Kun pupalätinää ei näkynyt, päätettiin kuitenkin vaihtaa paikkaa. Siirryttiin jonkin verran ylöspäin. Pintakäyntejä ei näkynyt sielläkään ja hämärä alkoi muuttua pimeäksi. Kolusin nopeasti streamerilla ottikohtia tuloksetta. Päätin kuitenkin uittaa taas surffipupaa. Hetken kuluttua ihan lähellä rantaa kävi pupaan mulaus. Ajattelin sen olevan pienempi, joten kiristin painetta aika reilusti. Kala ei siitä tykännyt, vaan pyrki suoraan voimakkaaseen spurttiin alavirtaan. Ja irtosi. Ei se ollutkaan niin pieni...
Muuta ei enää kuulunut, joten lähdettiin leirille. Juha tuli juuri samaan aikaan ylempää. Kaloilla oli ollut paljon paremmin aktiivisuutta kuin alhaalla ja Juha oli saanut useita taimenia. Juha päätti lopettaa tyytyväisenä siihen, me lähdettiin vielä Jarin kanssa kokeilemaan. Menin heittelemään samaa niskaa jossa kävin iltapäivällä. Heti kuului pintakäynti kun pääsin paikalle. Kokeilin alkuun painottamatonta uppopupaa vapaasti uittaen, mutta sen kontrolloiminen alavirran puolelta oli todella vaikeaa kiihtyvässä virrassa ja pilkkopimeässä. Kokeilin sitten peurankarvasiipistä kalvoroikkujaa, jota kävikin pari kalaa kurkkaamassa. Ajattelin perhon olevan hitusen suuri ja laitoin #16 tumman ruskean Rackelhanen. Siihen nousikin toisella heitolla kala kiinni. Siimaa oli jo alavirran puolella pitkä lenkki ja kala jumputti ylävirran puolella. Lamppu piti laittaa äkkiä päälle, kun löysä siima tarrasi kelannuppiin eikä kelaaminen onnistunut. Pienen tovin siinä värkkäsin että sain siimat kelalle, kala oli siirtynyt siinä ajassa hieman ylävirtaan. Mutta kun lisäsin hieman painetta, niin kala vain yhtäkkiä irtosi. Varmaan tuli tehtyä heikko vastaisku tärppiin pimeässä.
Pintaperhoon ei enempää tärppejä kuulunut, eikä pintakäyntejä kuulunut enää ympäriltäkään. Kokeilin vielä mustaa streameria ja siihen kävi yksi kala täräyttämässä, mutta pimeäkalastus vaatii hurjaa keskittymistä, eikä väsyneenä oikein sellaiseen enää pystynyt. Päätin kokeilla vielä muutaman heiton pupaa alemmassa peilissä. Peili vaikutti täysin hiljaiselta, joten luovutin nopeasti. Istuskelin vartin verran kivellä pimeää virtaa tuijottaen ja hiljaisuudesta nauttien, ennen kuin lompsin tulille toisten seuraan. Parisen tuntia vierähti äkkiä tulilla poristen, kunnes väsy vei väkisillä unten maille.
Heräilimme Jarin kanssa jo aamusta. Oli aika vaihtaa paikkaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamat. Juha kävi sen verran hereillä, että sovimme tapaavamme illalla taas kalalla. Päivällä tuli formuloita ja muita tärkeitä asioita. Ajelimme Jarin kanssa uudelle leiripaikalle ja kasasimme teltan valmiiksi. Tuuli oli yltynyt varsin navakaksi. Pintaperhot ja muut kivat jutut sai heti unohtaa. Päätin kasata seiskaluokan stremervavan ja ottaa virvelin kaveriksi. Jari jäi lähettyville heittelemään virvelillä. Aloitin itsekin samoilta kohdilta. Jari näki 45-50cm taimenen hyppäävän ja jahtasi sitä tovin, tuloksetta. Jari lähti sitten autolle virittelemään perhovapaa. Kuljeksin pikku hiljaa ylöspäin, kävin parin kilometrin päässä leiriltä. Tuuli teki heittämisestä vaikeaa, eikä perhovavalla heittosuuntia juuri voinut valita. Vastatuulen puolelle heitto oli liki mahdotonta. Muutamia kalakontakteja kuului sieltä täältä, muttei mitään ihmeempää. Pari pienempää taimenta ja harria tuli ylös saakka. Matkalla onnistuin myös kompuroimaan niin, että toinen hiha kastui. Tuulessa sen kuivattaminen oli kuitenkin aika nopeaa, heittelin parikymmentä minuuttia ilman kahluutakkia ja paidat olivat liki kuivat.
Lopulta löysin kohdan, jossa vaikutti olevan aktiivisia kaloja. Olin juuri vaihtanut hopean tinselin ja lähes heti siihen iski taimen kiinni. Pyrstöstä ja mosuamisesta päätellen kala vaikutti ihan mukavan kokoiselta, kunnes sekin vain yhtäkkiä irtosi. Kala olisi voinut olla 50cm hujakoilla, ehkä päällekin. Tinselissä kävi vielä muutama muukin kala kurkkaamassa, yksi hieman pienempi hyppäsi komeasti ilmaankin. Yksi arviolta 50cm kala haki jotain pinnaltakin, mutta tinseli sitä ei kiinnostanut. Ja siinä tuulessa pintaperhon tarjoaminen olisi ollut melkoista taiturointia. Jo hieman turhautuneena jatkoin matkaa alaspäin kohti leiriä. Hieman alempaa sain "lohtukaloina" reilun 45cm harrin sekä hieman vajaan 40cm taimenen.
Jari oli ottanut kunnon päiväunet ja kalasteli vain tovin aikaa lähellä leiriä. Sovittiin olevan tuokatauon paikka. Juuri kun olimme syömässä, tuli Juha myös paikalle. Juha manaili myös tuulta ja oli miettinyt, lähteäkö ollenkaan kalalle. Tauon aikana tuuli tuntui kuitenkin hieman laantuvan. Elättelimme toiveita, että illaksi tyyntyy. Ruoka- ja kahvitauon jälkeen suunniteltiin illan kalastusta. Juha aikoi jäädä lähimmille alueille, Jari ja minä lähdimme ylöspäin, kun siellä oli ollut mukavasti tapahtumia. Mukaani lähti pinturi-/pupavapa sekä streamervapa. Jari otti lisäksi mukaan virvelin.
Menomatkalla eräässä kahluukohdassa onnistuin jälleen kompuroimaan, suoraan selälleni. Tällä kertaa vettä roiskui tai hörppäsi jo useita litroja ja valui selkää pitkin molempiin lahkeisiin. Oikea kastui aivan läpimäräksi. Häntäluutakin satutin, komea mustelma löytyi myöhemmin kotona katsoessa. Kaikenlaista tunarointia sitä reissuun mahtuukin. En edes muista, milloin olisin viimeksi kahlatessa kunnolla kaatunut, saatika että kahdesti samana päivänä! Harmiksemme myös tuuli alkoi jälleen yltyä melko pian kalastuksen aloitettuamme. Näin varsin vauraan oloisen taimenen käyvän pariin otteeseen pinnassa. Koitin heittää siihen seiskaluokan vavalla streameria, mutta yritykset jäi siinä tuulessa paria metriä vajaaksi. Nelosluokan vavalla pintaperhon tai pupan tarjoaminen sinne saakka oli sula mahdottomuus siinä kelissä. Illan hämärtyessä siirryimme kohti iltapäivän ottialuetta. Päätin vaihtaa #4 mustan streamerin, jossa on lisäksi violettia ja sinistä. Toisella heitolla pinnassa pärskähti ja kala alkoi mosuamaan pinnassa. Taas ihan kohtalaisen kokoinen kala. Kala lähti alavirtaan syöksyyn, ja irtosi. Jo on ihme hommaa. Sekin kala olisi ollut varmasti 45-50cm luokkaa.
Kasailin hetken itseäni ja jatkoin kalastusta. Pari muutakin kalaa kävi perhoon tutustumassa, mutta yhtään ei enää kiinni tarttunut. Päätin siirtyä ylemmäksi, Jari jäi heittelemään paikkaan. Ylempää sain vain yhden pienen, muuten oli melko hiljaista. Tein laskua ottipaikkaan saakka. Jarilla oli ollut lusikassa parempi kala muutaman potkun kiinni ja lisäksi jokin tärppi. Kalojen innokkuus tuntui hiipuvan, eikä tärppejä enää kuulunut. Juhalta tuli viestiä, että oli saanut Smoltilla 60cm taimenen. Siellä tuuli oli tullut suoraan vastaan, eikä perhoa ollut voinut lainkaan heittää. Meillä tuuli oli suoraan ylävirrasta, mutta oli yltynyt sellaisiin lukemiin, että seiskaluokan siimatkin lähti tuulen matkaan ja perho meni useita metrejä aiottua alemmas. Lähdimme laskemaan alaspäin. Emme tainneet saada alempaa juuri mitään, joten suuntasimme leirille. Kaipasin kuivia vaatteitakin, tuulessa märissä kamppeissa olo ei ole niin mukava.
Juhakin oli juuri tullut leirille. Kun sain kuivaa vaatetta ylle, päätimme vielä käydä porukalla heittämässä virveleillä. Tovin kuluttua Jarilla loppui virta otsalampusta ja Jari päätti lähteä virittelemään nuotiota. Me jatkoimme Juhan kanssa heittelyä, pilkkopimeässä heittelyssä on oma jännityksensä. Päätimme käydä vielä heittämässä myös sen Juhan kalan ottikohdan. Molemmilla oli jokin tärppi, mutta muuten vaikutti hiljaiselta. Tuuli rauhoittui hitusen, mutta samalla alkoi tihuuttaa myös vettä. Kaloja kuului ja joten kuten näkyikin käyvän pinnassa lähistöllä. Taisivat olla pupien perässä. Päätettiin hakea leiriltä perhovavat ja kokeilla vielä pimeässä perhon heittoakin. Jarikin tuli hetkeksi seuraamaan, mutta mitään ei hetken yrityksellä tapahtunut. Ja oli sitä tuultakin edelleen sen verran, ettei heittäminen edelleenkään helppoa ollut. Päätettiin vetäytyä tulille. Tulisteltiin tovin aikaa, kunnes painuimme pehkuihin.
Heräilin aamulla siihen, kun Juha teki lähtöä. Juha ehti päräyttää autonsa käyntiin ja lähteä, ennen kuin sain itseni väännettyä ylös. Jarikin heräili kohta perään. Aamutoimien aikana vesisade alkoi yltymään. Tuuli oli hieman heikentynyt, mutta valitettavasti sitä edelleen piisasi. Kasattiin teltta ja muut välineet valmiiksi. Kauaa ei kalastukseen jäänyt aikaa ennen kotimatkaa.
Päätin ottaa matkaan streamerkepin ja virvelin tuulen vuoksi. Jari päätti käydä alempana kalastamassa. Aloitin kalastuksen niiltä main, mistä Juha sai illalla kalansa. Isoon lippaan nappasi noin 40cm harri, muuten uistimiin oli hiljaista. Kokeilin syvemmän virran reunan suuresta peilistä hopealla surffilla, ja heti yksi taimen kävi siihen räsäyttämässä. Enempää ei kontakteja kuulunut. Kokeilin vielä hieman ylempää, tuloksetta. Päätin kuitenkin lähteä tarpomaan edellispäivän aktiiviselle alueelle, vaikka sinne oli liki 1,5km kävely. Heittelyaikaa ei jäisi kuin reilut puoli tuntia. Hiki siinä tuli, kun reippaasti kävelin paikalle. Kokeilin alkuun surffilla ja heti useampi kala kävi kurkkaamassa perhoa, mm. todennäköisesti edellispäivän noin 50cm pintoja. Yksi vajaa 40cm kala hyppäsi komean kynttilähypynkin. Yksikään kala ei kuitenkaan ottanut kiinni. Kokeilin seuraavaksi intersiimalla tinseliä, mutta se ei tuntunut kiinnostavan nyt lainkaan. Kello kävi joutuin, joten päätin vielä kokeilla uistimella. Pari pienempää taimenta ja harria niillä sain. Kokeilin vielä lähtiessä hieman alempaa muutamalla heitolla ja keskivirrassa tuntuikin parempi tälli. Uusintaheitolla ei mitään kuulunut, joten lopetin kalastuksen ja lompsin autolle. Jari oli saanut noin 45cm:n harrin alempaa. Vuorossa oli vielä pesulla käynti mukavan raikkaassa jokivedessä ennen kotimatkaa. Vettä sateli koko ajan enempi ja vähempi. Ja sitä vesisadetta riitti käytännössä koko kotimatkan, paikoin satoi aivan kaatamalla ja tiet tulvivat vedestä. Useat tietyöt hidastivat myös matkantekoa. Kotona olimmekin vasta myöhään illalla.
Reissu ei siis ollut mitenkään erityisen kalaisa saatujen kalojen suhteen, mutta kalakontakteja sain ihan mukavasti. Tartutus ja kiinni pysyminen oli jostakin syystä todella vaikeaa tällä kertaa. Totta kai tuulella on oma vaikutuksensa, samoin väsyneisyydellä, kun ei oikein malttanut nukkuakaan. Mutta siitä huolimatta ylös saatujen yli 40cm kalojen määrä oli kontakteihin nähden luvattoman heikko. No, ensi kerralla paremmin.
Virtavesien kalastuskausi tuli näin päätökseen. Tänä vuonna kalapäiviä tuli todella paljon vähemmän aiempiin kesiin nähden, mutta reissut suuntasimme aika laadukasta kalastusta tarjoaviin kohteisiin. Pari reissua Kuhmoon, pari Finnmarkiin ja yksi Ruotsiin. Ja jopa yksi päiväreissu "lähikohteeseen" lähes 150km päähän. Taimenen osalta 60cm jäi ylittämättä, mutta mukavia 55-57cm kaloja tuli kuitenkin useita. Tälläkin reissulla tuli uusia ajatuksia ja ideoita loppukauden taimenen kalastukseen, joten tulevina vuosina voi olla mahdollisuus onnistua entistä paremmin. Hienoa oli se, että heinäkuussa pääsin pitkästä aikaa jonkinlaiseen pupahätsiin ja sain komeilla pintaposauksilla mukavia pupakaloja. Streamerkalastustekniikoita saa edelleen monipuolistaa, vaikka käytänkin monenlaisia uittosuuntia ja nopeuksia. Tarkoitus on kaivella taas inter- ja upposiimoja useammin käyttöön erilaisia tilanteita varten. Pinnan tuntumasta kalastus on ilman muuta mielekkäintä, mutta joskus on vaan järkevämpää kalastaa välivedestä tai syvemmältä, jos kontakteja haluaa.
Nyt on aika keskittyä hauen kalastukseen. Ja kotimatkalla suunnittelimme, että tulevana talvena sidoskellaan perhoja vähän aktiivisemmin, vaikka sidontailtamien muodossa. Sidontanurkkausta on tarkoitus vielä ehostaa syksyn aikana mm. valojen ja säilytystilojen suhteen, jotta siitäkin harrastuksesta saisi entistä mielekkäämpää.
 |
| Liki 50cm |
Kun pupalätinää ei näkynyt, päätettiin kuitenkin vaihtaa paikkaa. Siirryttiin jonkin verran ylöspäin. Pintakäyntejä ei näkynyt sielläkään ja hämärä alkoi muuttua pimeäksi. Kolusin nopeasti streamerilla ottikohtia tuloksetta. Päätin kuitenkin uittaa taas surffipupaa. Hetken kuluttua ihan lähellä rantaa kävi pupaan mulaus. Ajattelin sen olevan pienempi, joten kiristin painetta aika reilusti. Kala ei siitä tykännyt, vaan pyrki suoraan voimakkaaseen spurttiin alavirtaan. Ja irtosi. Ei se ollutkaan niin pieni...
Muuta ei enää kuulunut, joten lähdettiin leirille. Juha tuli juuri samaan aikaan ylempää. Kaloilla oli ollut paljon paremmin aktiivisuutta kuin alhaalla ja Juha oli saanut useita taimenia. Juha päätti lopettaa tyytyväisenä siihen, me lähdettiin vielä Jarin kanssa kokeilemaan. Menin heittelemään samaa niskaa jossa kävin iltapäivällä. Heti kuului pintakäynti kun pääsin paikalle. Kokeilin alkuun painottamatonta uppopupaa vapaasti uittaen, mutta sen kontrolloiminen alavirran puolelta oli todella vaikeaa kiihtyvässä virrassa ja pilkkopimeässä. Kokeilin sitten peurankarvasiipistä kalvoroikkujaa, jota kävikin pari kalaa kurkkaamassa. Ajattelin perhon olevan hitusen suuri ja laitoin #16 tumman ruskean Rackelhanen. Siihen nousikin toisella heitolla kala kiinni. Siimaa oli jo alavirran puolella pitkä lenkki ja kala jumputti ylävirran puolella. Lamppu piti laittaa äkkiä päälle, kun löysä siima tarrasi kelannuppiin eikä kelaaminen onnistunut. Pienen tovin siinä värkkäsin että sain siimat kelalle, kala oli siirtynyt siinä ajassa hieman ylävirtaan. Mutta kun lisäsin hieman painetta, niin kala vain yhtäkkiä irtosi. Varmaan tuli tehtyä heikko vastaisku tärppiin pimeässä.
Pintaperhoon ei enempää tärppejä kuulunut, eikä pintakäyntejä kuulunut enää ympäriltäkään. Kokeilin vielä mustaa streameria ja siihen kävi yksi kala täräyttämässä, mutta pimeäkalastus vaatii hurjaa keskittymistä, eikä väsyneenä oikein sellaiseen enää pystynyt. Päätin kokeilla vielä muutaman heiton pupaa alemmassa peilissä. Peili vaikutti täysin hiljaiselta, joten luovutin nopeasti. Istuskelin vartin verran kivellä pimeää virtaa tuijottaen ja hiljaisuudesta nauttien, ennen kuin lompsin tulille toisten seuraan. Parisen tuntia vierähti äkkiä tulilla poristen, kunnes väsy vei väkisillä unten maille.
 |
| Aamutulilla puuroveden ja kahvin keittoa |
Heräilimme Jarin kanssa jo aamusta. Oli aika vaihtaa paikkaa. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamat. Juha kävi sen verran hereillä, että sovimme tapaavamme illalla taas kalalla. Päivällä tuli formuloita ja muita tärkeitä asioita. Ajelimme Jarin kanssa uudelle leiripaikalle ja kasasimme teltan valmiiksi. Tuuli oli yltynyt varsin navakaksi. Pintaperhot ja muut kivat jutut sai heti unohtaa. Päätin kasata seiskaluokan stremervavan ja ottaa virvelin kaveriksi. Jari jäi lähettyville heittelemään virvelillä. Aloitin itsekin samoilta kohdilta. Jari näki 45-50cm taimenen hyppäävän ja jahtasi sitä tovin, tuloksetta. Jari lähti sitten autolle virittelemään perhovapaa. Kuljeksin pikku hiljaa ylöspäin, kävin parin kilometrin päässä leiriltä. Tuuli teki heittämisestä vaikeaa, eikä perhovavalla heittosuuntia juuri voinut valita. Vastatuulen puolelle heitto oli liki mahdotonta. Muutamia kalakontakteja kuului sieltä täältä, muttei mitään ihmeempää. Pari pienempää taimenta ja harria tuli ylös saakka. Matkalla onnistuin myös kompuroimaan niin, että toinen hiha kastui. Tuulessa sen kuivattaminen oli kuitenkin aika nopeaa, heittelin parikymmentä minuuttia ilman kahluutakkia ja paidat olivat liki kuivat.
Lopulta löysin kohdan, jossa vaikutti olevan aktiivisia kaloja. Olin juuri vaihtanut hopean tinselin ja lähes heti siihen iski taimen kiinni. Pyrstöstä ja mosuamisesta päätellen kala vaikutti ihan mukavan kokoiselta, kunnes sekin vain yhtäkkiä irtosi. Kala olisi voinut olla 50cm hujakoilla, ehkä päällekin. Tinselissä kävi vielä muutama muukin kala kurkkaamassa, yksi hieman pienempi hyppäsi komeasti ilmaankin. Yksi arviolta 50cm kala haki jotain pinnaltakin, mutta tinseli sitä ei kiinnostanut. Ja siinä tuulessa pintaperhon tarjoaminen olisi ollut melkoista taiturointia. Jo hieman turhautuneena jatkoin matkaa alaspäin kohti leiriä. Hieman alempaa sain "lohtukaloina" reilun 45cm harrin sekä hieman vajaan 40cm taimenen.
 |
| Reilu nelivitonen |
Jari oli ottanut kunnon päiväunet ja kalasteli vain tovin aikaa lähellä leiriä. Sovittiin olevan tuokatauon paikka. Juuri kun olimme syömässä, tuli Juha myös paikalle. Juha manaili myös tuulta ja oli miettinyt, lähteäkö ollenkaan kalalle. Tauon aikana tuuli tuntui kuitenkin hieman laantuvan. Elättelimme toiveita, että illaksi tyyntyy. Ruoka- ja kahvitauon jälkeen suunniteltiin illan kalastusta. Juha aikoi jäädä lähimmille alueille, Jari ja minä lähdimme ylöspäin, kun siellä oli ollut mukavasti tapahtumia. Mukaani lähti pinturi-/pupavapa sekä streamervapa. Jari otti lisäksi mukaan virvelin.
Menomatkalla eräässä kahluukohdassa onnistuin jälleen kompuroimaan, suoraan selälleni. Tällä kertaa vettä roiskui tai hörppäsi jo useita litroja ja valui selkää pitkin molempiin lahkeisiin. Oikea kastui aivan läpimäräksi. Häntäluutakin satutin, komea mustelma löytyi myöhemmin kotona katsoessa. Kaikenlaista tunarointia sitä reissuun mahtuukin. En edes muista, milloin olisin viimeksi kahlatessa kunnolla kaatunut, saatika että kahdesti samana päivänä! Harmiksemme myös tuuli alkoi jälleen yltyä melko pian kalastuksen aloitettuamme. Näin varsin vauraan oloisen taimenen käyvän pariin otteeseen pinnassa. Koitin heittää siihen seiskaluokan vavalla streameria, mutta yritykset jäi siinä tuulessa paria metriä vajaaksi. Nelosluokan vavalla pintaperhon tai pupan tarjoaminen sinne saakka oli sula mahdottomuus siinä kelissä. Illan hämärtyessä siirryimme kohti iltapäivän ottialuetta. Päätin vaihtaa #4 mustan streamerin, jossa on lisäksi violettia ja sinistä. Toisella heitolla pinnassa pärskähti ja kala alkoi mosuamaan pinnassa. Taas ihan kohtalaisen kokoinen kala. Kala lähti alavirtaan syöksyyn, ja irtosi. Jo on ihme hommaa. Sekin kala olisi ollut varmasti 45-50cm luokkaa.
Kasailin hetken itseäni ja jatkoin kalastusta. Pari muutakin kalaa kävi perhoon tutustumassa, mutta yhtään ei enää kiinni tarttunut. Päätin siirtyä ylemmäksi, Jari jäi heittelemään paikkaan. Ylempää sain vain yhden pienen, muuten oli melko hiljaista. Tein laskua ottipaikkaan saakka. Jarilla oli ollut lusikassa parempi kala muutaman potkun kiinni ja lisäksi jokin tärppi. Kalojen innokkuus tuntui hiipuvan, eikä tärppejä enää kuulunut. Juhalta tuli viestiä, että oli saanut Smoltilla 60cm taimenen. Siellä tuuli oli tullut suoraan vastaan, eikä perhoa ollut voinut lainkaan heittää. Meillä tuuli oli suoraan ylävirrasta, mutta oli yltynyt sellaisiin lukemiin, että seiskaluokan siimatkin lähti tuulen matkaan ja perho meni useita metrejä aiottua alemmas. Lähdimme laskemaan alaspäin. Emme tainneet saada alempaa juuri mitään, joten suuntasimme leirille. Kaipasin kuivia vaatteitakin, tuulessa märissä kamppeissa olo ei ole niin mukava.
 |
| Syksyllä hämärän hetki on lyhyt |
Juhakin oli juuri tullut leirille. Kun sain kuivaa vaatetta ylle, päätimme vielä käydä porukalla heittämässä virveleillä. Tovin kuluttua Jarilla loppui virta otsalampusta ja Jari päätti lähteä virittelemään nuotiota. Me jatkoimme Juhan kanssa heittelyä, pilkkopimeässä heittelyssä on oma jännityksensä. Päätimme käydä vielä heittämässä myös sen Juhan kalan ottikohdan. Molemmilla oli jokin tärppi, mutta muuten vaikutti hiljaiselta. Tuuli rauhoittui hitusen, mutta samalla alkoi tihuuttaa myös vettä. Kaloja kuului ja joten kuten näkyikin käyvän pinnassa lähistöllä. Taisivat olla pupien perässä. Päätettiin hakea leiriltä perhovavat ja kokeilla vielä pimeässä perhon heittoakin. Jarikin tuli hetkeksi seuraamaan, mutta mitään ei hetken yrityksellä tapahtunut. Ja oli sitä tuultakin edelleen sen verran, ettei heittäminen edelleenkään helppoa ollut. Päätettiin vetäytyä tulille. Tulisteltiin tovin aikaa, kunnes painuimme pehkuihin.
Heräilin aamulla siihen, kun Juha teki lähtöä. Juha ehti päräyttää autonsa käyntiin ja lähteä, ennen kuin sain itseni väännettyä ylös. Jarikin heräili kohta perään. Aamutoimien aikana vesisade alkoi yltymään. Tuuli oli hieman heikentynyt, mutta valitettavasti sitä edelleen piisasi. Kasattiin teltta ja muut välineet valmiiksi. Kauaa ei kalastukseen jäänyt aikaa ennen kotimatkaa.
 |
| Potentiaalista taimenpaikkaa |
Päätin ottaa matkaan streamerkepin ja virvelin tuulen vuoksi. Jari päätti käydä alempana kalastamassa. Aloitin kalastuksen niiltä main, mistä Juha sai illalla kalansa. Isoon lippaan nappasi noin 40cm harri, muuten uistimiin oli hiljaista. Kokeilin syvemmän virran reunan suuresta peilistä hopealla surffilla, ja heti yksi taimen kävi siihen räsäyttämässä. Enempää ei kontakteja kuulunut. Kokeilin vielä hieman ylempää, tuloksetta. Päätin kuitenkin lähteä tarpomaan edellispäivän aktiiviselle alueelle, vaikka sinne oli liki 1,5km kävely. Heittelyaikaa ei jäisi kuin reilut puoli tuntia. Hiki siinä tuli, kun reippaasti kävelin paikalle. Kokeilin alkuun surffilla ja heti useampi kala kävi kurkkaamassa perhoa, mm. todennäköisesti edellispäivän noin 50cm pintoja. Yksi vajaa 40cm kala hyppäsi komean kynttilähypynkin. Yksikään kala ei kuitenkaan ottanut kiinni. Kokeilin seuraavaksi intersiimalla tinseliä, mutta se ei tuntunut kiinnostavan nyt lainkaan. Kello kävi joutuin, joten päätin vielä kokeilla uistimella. Pari pienempää taimenta ja harria niillä sain. Kokeilin vielä lähtiessä hieman alempaa muutamalla heitolla ja keskivirrassa tuntuikin parempi tälli. Uusintaheitolla ei mitään kuulunut, joten lopetin kalastuksen ja lompsin autolle. Jari oli saanut noin 45cm:n harrin alempaa. Vuorossa oli vielä pesulla käynti mukavan raikkaassa jokivedessä ennen kotimatkaa. Vettä sateli koko ajan enempi ja vähempi. Ja sitä vesisadetta riitti käytännössä koko kotimatkan, paikoin satoi aivan kaatamalla ja tiet tulvivat vedestä. Useat tietyöt hidastivat myös matkantekoa. Kotona olimmekin vasta myöhään illalla.
Reissu ei siis ollut mitenkään erityisen kalaisa saatujen kalojen suhteen, mutta kalakontakteja sain ihan mukavasti. Tartutus ja kiinni pysyminen oli jostakin syystä todella vaikeaa tällä kertaa. Totta kai tuulella on oma vaikutuksensa, samoin väsyneisyydellä, kun ei oikein malttanut nukkuakaan. Mutta siitä huolimatta ylös saatujen yli 40cm kalojen määrä oli kontakteihin nähden luvattoman heikko. No, ensi kerralla paremmin.
Virtavesien kalastuskausi tuli näin päätökseen. Tänä vuonna kalapäiviä tuli todella paljon vähemmän aiempiin kesiin nähden, mutta reissut suuntasimme aika laadukasta kalastusta tarjoaviin kohteisiin. Pari reissua Kuhmoon, pari Finnmarkiin ja yksi Ruotsiin. Ja jopa yksi päiväreissu "lähikohteeseen" lähes 150km päähän. Taimenen osalta 60cm jäi ylittämättä, mutta mukavia 55-57cm kaloja tuli kuitenkin useita. Tälläkin reissulla tuli uusia ajatuksia ja ideoita loppukauden taimenen kalastukseen, joten tulevina vuosina voi olla mahdollisuus onnistua entistä paremmin. Hienoa oli se, että heinäkuussa pääsin pitkästä aikaa jonkinlaiseen pupahätsiin ja sain komeilla pintaposauksilla mukavia pupakaloja. Streamerkalastustekniikoita saa edelleen monipuolistaa, vaikka käytänkin monenlaisia uittosuuntia ja nopeuksia. Tarkoitus on kaivella taas inter- ja upposiimoja useammin käyttöön erilaisia tilanteita varten. Pinnan tuntumasta kalastus on ilman muuta mielekkäintä, mutta joskus on vaan järkevämpää kalastaa välivedestä tai syvemmältä, jos kontakteja haluaa.
Nyt on aika keskittyä hauen kalastukseen. Ja kotimatkalla suunnittelimme, että tulevana talvena sidoskellaan perhoja vähän aktiivisemmin, vaikka sidontailtamien muodossa. Sidontanurkkausta on tarkoitus vielä ehostaa syksyn aikana mm. valojen ja säilytystilojen suhteen, jotta siitäkin harrastuksesta saisi entistä mielekkäämpää.
