Kuhmon koskireissu 14.-16.6.

Tervehdys!

Viime viikonloppuna sain viimein kunnolla kesän koskikalastuksen käyntiin. Toki kuun vaihteessa olin käynyt pikaisen muutaman tunnin piston "lähijoella" 130km päässä, mutta muuten kalastus on ollut vähäistä paria haukireissua lukuunottamatta. Jarilla haukikevät oli antoisa, ensin sai reilun metrisen ja seuraavalla viikolla mun kanssa käydessä komean reilun kahdeksan kilon hauen, jolla taisi olla pituutta 106cm. Mutta eiköhän mennä asiaan..

8,1kg ja 106cm

Perjantaina päästiin lähtemään töistä hyvissä ajoin ja matka kohti Kuhmoa starttasi jo kolmen jälkeen. Kaupassa käynnin ja syömisen myötä matka kesti sen verran, että auto ajettiin parkkiin seitsemän jälkeen. Päätettiin laittaa heti teltta valmiiksi, jottei yöllä tarvitse sitten alkaa leiriä laittamaan. Kahdeksan jälkeen aloiteltiin kalastus. Hannu saapui myös samoihin aikoihin koskelle ja kuulumisten vaihdon jälkeen suunnattiin alavirtaan. Mitään isompia tapahtumia ei alkuun kuulunut, lähinnä pieniä harjuksia, kunnes puoli yhdentoista maissa Jarilla nymfivapa niiasi paremmin, kun oliiviin larvaan iski kala. Riensin haavimisapuun ja kohta haavissa lepäsi komea ennätyskala. Jarin harmiksi kala oli muutaman millin vajaa 60cm, mutta varsin komeakuntoinen vanha istukas. Pyrstökin oli suuri ja ehjä ja rasvaevä liki täysi.

Jarin ennätys

Kalastusta jatkettiin hyvillä mielin, olihan tuota Jarin ennätyksen kohentumista jo jokunen vuosi odoteltu. Muuten kalan tulon suhteen piteli hiljaista, mutta painoahvenessani oli pari tälliä, joista toinen pari potkua kiinnikin. Harmikseni kala otti jo "upotusvaiheessa" ja huonon tuntuman vuoksi vastaisku tuli reilusti myöhässä. Hannu sai kuhan, ahvenen ja saikohan jonkun hauenkin, ilmeisesti yksi taimenen tärppikin oli. Vastapuolelta kyseltiin Nikolta kuulumisia, mutta siellä ei ollut tapahtumia senkään vertaa. Puoli kahden jälkeen Jari ja Hannu lähtivät suuntaamaan ylöspäin samalla kalastellen. Hetken kuluttua Hannulla vapa niiasi ja menin kaveriksi haavimaan. Kala oli ihmeen vaisu kokoisekseen ja kun se otti suunnilleen samoilta kohdilta, mistä Jarin kalakin, niin kaikilla tuli pieni epäilys mieleen. Ja haavissahan se paljastui oikeaksi, nimittäin kala oli täsmälleen sama, minkä Jari oli saanut kolmisen tuntia aiemmin. Yksi esimerkki taas siitä, kuinka nopeastikin kala voi vapauttamisesta selvitä. Tämän jälkeen he lähtivät kohti telttaa, Hannu siitä sitten kotiinsa, minä jäin vielä tekemään yhden laskun alaosille. Kun mitään merkittävää ei kuulunut, lähdin itsekin pikku hiljaa ylöspäin. Reilut 50m Jarin ja Hannun kalaa ylempää painopäiseen tinseliin nasahtikin ihan läheltä noin 50cm paksu istukas. 

Puolimetrinen

Vapautin kalan ja jatkoin matkaa teltalle. Päätin vielä käydä niskaa katsomassa, näkysikö kaloja. Siellä olikin muutama kalamies, joista yhden tunnistin tutuksi. Siinäpä se menikin toista tuntia Matin kanssa turinoidessa ja ottiperhojamme esitellessä vuoron perään. Aurinko alkoi mukavasti lämmittää jo rantapenkassa istuskelijoita. Siihen mennessä ei Matin porukalla ollut tullut vielä kummempaa saalista, miten lie loppureissu mennyt? Lopulta väsy oli jo sen verran reilu, että kömmin telttaan unten maille. Olihan kellokin jo 4:45.

Unta riitti liki puolille päivin, onneksi teltta oli sen verta varjossa. Päivästä oli tulossa lämmin. Aamupalan ja kahvittelun jälkeen suuntasimme kalalle. Kun Matin porukka oli jo ehtinyt niska-alueen  valloittaa, päätimme lähteä alaosille. Muutenkin tusinan verran kalastajia parin sadan metrin matkalla tuntui turhan paljolta. Tovin kalastelun jälkeen Jarilla niiasikin nymfikeppi taas paremmin, aika lähellä edellisyön paikkaa. Kohta haavissa lepäsi noin 55cm varsin hoikka istukas. Kala vapautettiin takaisin elpymään. Sama larva oli kelvannut kuin illalla. Itse sain muutamia harjuksia ja pikkutaimenia, harreista suurin oli jo aika lailla 40cm. Yksi parempi tälli oli, mutta siitä ei kuulunut sen enempää. Muutama tunti vierähti joutuin ja suuntasimme teltalle makkaratulille. Kellokin oli ehtinyt jo kuuteen. Tulistelun jälkeen kasasimme leirin ja vaihdoimme paikkaa. Sovimme jälleen Hannun kanssa, että illan päälle kohtaamme taas koskella.

Paikan vaihto ei paljoa väkimääräisesti tilannetta muuttanut, kymmenkunta kalastajaa oli koskella. No, kohtalaisen hyvin sekaan mahtui. En pitänyt suurempaa kiirettä, vaan aloitin kalastelun vasta yhdeksän maissa. Salakka oli jo selvästi koskessa, joten jatkoin kalastusta painotinselillä. Sainkin sillä koukutettua pari taimenta, joista suurempi oli noin 40cm. Välillä nymfasin, mutta saaliina oli lähinnä pikku harjuksia ja taimenia. Hannu ja Niko kavereineen kalastivat toisella puolella, joten kahlasin sinne turinoille. Jari liittyi myös seuraan. Siinä tovi istuskeltiin ja ihmeteltiin parempien kalojen ottihaluttomuutta tai sitä, oliko niitä jo varsin harvassa. Maailmanparantelun jälkeen jatkettiin kalastusta. Palasin takaisin toiselle rannalle muiden jäädessä vastapuolelle. Hannu liittyi myöhemmin seuraani ja kalastettiin koski ylös saakka, mutta yhtään yli 40cm ei saatu. Pienemmät oli selvästi otillaan, Hannun yli kymmensenttiseen salakkajigiinkin (tai kumikalaan, niin kuin hän itse sanoo) iski monta yli 30cm taimenta. Itsekin sain nymfaten ja tinselillä useampia. Jari tuli hieman perästä ja viimeisillä heitoillaan kompuroi koskessa ja kasteli hihojaan siihen malliin, että totesi olevan nukkumaanmenoaika. Alempana oli kuulema ollut parempi taimenkontakti streamerissa. Jatkoin vielä pienen hetken, mutta lähdin sitten itsekin teltalle. Kello näytti 4:40, kun laitoin pään tyynyyn.

Salakka oli jo koskessa - ja siiman päässä

Tällä kertaa teltta ei ollut niin varjoisassa paikassa, vaan aurinko ajoi pois pussista jo ennen yhdeksää. Sinnillä sain torkuttua yhdentoista seutuville, kunnes luovutin kun hien määrä oli "riittävää". Noustessani kuulin auton ovien käyvän ja auton/autojen lähtevän. Rantaan saapuessani huomasinkin, ettei koskella ollut ketään muuta. Aamupala tuli syötyä pitkän kaavan mukaisesti, kunnes veri veti vesille. Kävin hetken nymfailemassa kosken keskiosia, mutta aurinko porotti siihen suoraan ja vaikka kalastin t-paitasillani, hikeä virtasi norona pitkin naamaa. Aika nopeasti luovutin ja halusin varjoon.  Kävin hakemassa streamervavan ylempää, jossa Jarilla oli käynyt salakkastreamerissa parempi tälli. Kokeilin itsekin muutamalla heitolla, tuloksetta. Lähdin sitten alaspäin. Päätin kokeilla tutun ottimontun, jonka arvelin saaneen nyt olla rauhassa pidempään. Laitoin #2 spuddlerin ja vajaan parigrammaisen painon perukkeeseen, heitin montun yläpuolelle ja vajottelin. Heti ensimmäinen heitto, joka ulottui montun keskiosille, tuotti tulosta. Siima pysähtyi ja arvasin kalan iskeneen. Vastaisku, vapa niiasi syvään, muutama harvempi potku ja irti... Se oli jo selvästi vauraampi, meinasi vähän harmittaa. Kymmenen minuutin rauhoittamisen jälkeen kokeilin kohtaa vielä larvoilla, mutten saanut kuin montun ulkopuolelta pari pientä harria. Jatkoin kalastusta alaspäin, mutta kalakontaktit olivat tiukassa. Jari jatkoi matkaa aina alaosille saakka, itse kolusin tuttuja ottimonttuja painojen kera. Kovimmissa kuohuissa painoa sai olla 5 grammaa, että pääsi nopeasti kuohujen läpi syvemmälle. Parin tunnin rauhoittamisen jälkeen kävin vielä kokeilemassa ottimonttua, mutta kala ei ollut enää yhteistyöhaluinen. Se jäi nyt mysteeriksi, minkä kokoinen se oli.

Kun aurinkokin oli jo sen verran siirtynyt, ettei porottanut enää keskiosille, päätin siirtyä sinne nymfaamaan. Sainkin pian noin 47cm paksun istukkaan oliivilla larvalla. Ja parikymmentä minuuttia myöhemmin toisen, ehkä sentin lyhyemmän. Tämä oli jo paljon komeampi kala, pyrstö oli jo täysi ja teräväkärkinen. 

Jälkimmäinen larvakala

Kolusin vielä yläosan monttuja, mutta saaliiksi kertyi enää muutama taimen 25-35cm haarukassa. Positiivista oli toki se, että suurin osa niistä oli rasvaevällisiä. Kello kävi sen verran vauhdilla, että oli aika laittaa pillit pussiin ja siirtyä makkaran paistoon ja kahvin keittoon. Auton nokka lähti kotia kohti seitsemän jälkeen. 

Vaikka paremmat kalakontaktit olivat tällä kertaa tiukassa, niin mukavahan se oli taas Kuhmon koskilla pari vuorokautta pyörähtää. Kävijämäärä vaan alkaa hieman huolestuttamaan. Olen kuullut paikallisilta, että arkisinkin saattaa olla jo toistakymmentä kalastajaa kerralla. Lauantaina oli luvan myynnissäkin ollut porukkaa ostamassa lupia eri paikkaan, kun oli ollut heidän mielestään liikaa porukkaa. Jonkinlaista kiintiöintiä tulisi kyllä tällä tahdilla alkaa suunnittelemaan piakkoin. Kalat saavat paljon häirintää ja toki reikiä leukapieliinkin nykyisellä kalastuspaineella. Kiintiöt ja jonkinasteinen viikko-/vuorokausirajoitus tukisivat hyvin nykyaikaista koskikalastusta ja toki taimentakin, joka saisi edes ajoittain ruokailla rauhassa.

Kalajäljitelmiä

Seuraavaa koskireissua ei ole vielä tiedossa. Nyt onkin aikaa sidoskella perhoja tuleville reissuille. Iltapistot tarkoittavat nykyään hauen kalastusta. Siinä onkin opettelemista, sillä hauen kesäkalastusta en ole juuri lainkaan harrastanut varmaan viiteentoista vuoteen. Kalat saattavat majailla ihan eri paikoilla kuin viileällä vedellä. Eilen kävin muutaman tunnin illasta/yöstä kellumassa, saaliiksi tuli puolen kymmentä pienehköä haukea. Muutamia haukiperhoja on tullutkin sidottua "kesäväreissä".

Hauelle kesäpurtavaa

Kesälomaa viettelen heinäkuun lopulla. Silloin tulee käytyä ainakin jonkinmoinen pohjoisen reissu. Vielä on auki se, että ajellaanko Finnmarkiin ja Pohjois-Ruotsiin. Ilmeisesti ainakin taimenta lähdetään pyytämään, katsotaan löydettäisiinkö jokin kiva harripaikkakin, jossa saisi taas parin vuoden jälkeen 50cm rajan rikottua.