Tulvaiset toukokuun lopun kuulumiset Kuhmosta

Terve!

Meninkin Äitienpäivänä elättelemään toiveita, että tänä vuonna saatettaisiin välttyä suuremmalta tulvalta. Olisihan se pitänyt arvata. Pileen meni. Täysin. 

Jo Äitienpäivän illan ajomatka takaisin Kuhmoon muodostui varsinaiseksi seikkailuksi. Eipä ole ennen tullut ajeltua kesärenkailla lumisemmilla teillä mitä talvella tarttee ajaa. Lunta sateli illan ja yön aikana Kuhmoon paikoin yli 30cm. Ajomatka Rovaniemeltä Kuhmoon kesti reilusti yli 7 tuntia, 400km matka siis. Viimeiset 150 km sai ajella mateluvauhtia ja yrittää pysytellä tiellä. Paikoin lunta oli niin paljon, että maavara loppui ja lumi kahisi koko ajan pohjaan. Aura-autokin tuli vastaan ja sain muutaman kilometrin ajella vastaantulevien kaistalla aurattua tietä, jopa kuuttakymppiä! Mäkien päälle oli työlästä päästä, luistonesto välkytti jatkuvasti ja vauhti hiipui kävelyvauhdiksi jyrkimmissä mäissä. Auton keulakin tukkeutui lumesta täysin ja nosti siten lämmötkin tappiin loppumatkasta. Kovasti oli sääennuste perjantaipäivän ennusteista muuttunut, silloin katsoin kelin olevan kohtuullinen, toki lumi-/räntäsadetta ennustettiin jo silloin, muttei noin paljoa.

Tässäkin lunta oli jo toistakymmentä senttiä, mutta edessä vain paheni

Normaali äitienpäivän ajokeli

No, tämä reilu lumen määrä tietenkin tarkoitti sitä, että sulamisvesiä oli taas luvassa reilummanlaisesti. Kun vielä loppuviikosta vettä satoi yli 20mm, humahti vasta sataneet lumet hetkessä ja vedet lähti reiluun nousuun. Tulvahuippu ajoittuu aivan näille päiville, toukokuun loppuun. Kesäkuun alussa on siis vielä luvassa varsin korkean veden kalastusta vedenkin ollessa vielä erittäin kylmää.

21.5. vesi nousi 10cm päivässä -tahtia Pajakkajoessa

Koskilla olen käynyt useamman kerran. Vielä 16.5. pääsin todella mukavaan hankikorrihätsiin ja näin muutaman aktiivisesti pintovan taimenen, en kylläkään yhtään reilumman kokoista. Jostain syystä mun pintaperhotarjoilut eivät kelvanneet, mutta mustalla nymfillä sain kuitenkin yhden aktiivisen pintojan huijattua, vajaa viiskymppisen. Tällä reissulla matkassa oli myös UL-vapa, kun testissä oli pari jigikoukkuun väännettyä heittosimppua. Olen kaverille luvannut värkätä heittoliitsejä, ajattelin tekasta pari simppua ja ehkä jonkun ahvenen tai salakan myös. Vielä lähtiessä nakkasin rasiaan niiden matkaan yhden nirhan, pintakalastus kun on mukavaa virvelilläkin, silloin harvoin kun sitä nykyään harrastaa. Simppuihin ei tällä reissulla tällejä tullut, ei perhovermein tarjottuna eikä virvelilläkään. Mutta nirha kiinnosti kaloja, sen vähän mitä heittelin. Yksi oli melkein heti kiinni ja toisen sain, komean ilmaloikkatärpin kera. Oikein mukavaa kalastelua se tämäkin on.

Nymfiin haksahtanut, paksu kala

Hankikorreja kelluskeli jopa kymmenittäin 16.5.

Nirhaa nipistänyt

Nirhakokemukset saivat palautumaan mieleen muutaman vuoden takaiset suunnitelmat perhonsidonnan parissa, ja kun vielä Lehtosen Harrikin oli moisia testannut onnistuneesti, tekasin pari perhonirhaa testiin. Uittotekniikan ja toki lopullisen muodon kanssa saa varmasti vielä pähkäillä, mutta uskon näistä olevan iloa erityisesti sileillä virran osilla tulevaisuudessa.

Pari testinirhaa. Uusia protoja on luvassa pienin muutoksin

Vielä 18.5. bongasin pari tuikkivaa taimenta, joista toisen sainkin foamikorriin haksautettua. Kala vain karkasi muutaman sekunnin mittelön jälkeen. Noin puolimetriseksi arvioin tämän hetkeksi jääneen otannan perusteella. Viikonloppuna alkoi veden nousu jo aika selkeästi haittaamaan heittopaikoille pääsyä karsien kalastuskohtia edelleen. Jonkun kalan vielä yhytin, mutta selkeästi työläämmäksi kalastus meni. Mittasin varsin lauantaina 20.5. veden lämpötilan rantavedestä, auringon puolelta. Lämpöä oli iltapäivästä hurjat 0,8 astetta. Kyllä pikkukalat jo kilvan koskeen kiirehtii moisissa hellevesissä. Tokihan tämä on tarkoittanut vielä sitä, että kalat ovat viihtyneet varsin hitaasti virtaavassa vedessä. No, jospa jäät lähtisivät nyt reipasta vauhtia järviltä ja pintavedet pääsisivät lämpenemään, jotta taimenten herkut saisivat nousuinnokkuuden päälle ja pääsisi nauttimaan kunnon streamerkalastajan kulta-ajasta. 

Streamereiden sidonta poltteleekin jo kovasti. Muutamia olen saanut tehtyä, mm. painoahvenia #2 -koukkuun. Tein niihin rungon kanin karvasta dubbauslenkillä, siipenä zonkerkaistale siimalla kierrettynä paikoilleen. Pyrstössä on oranssia oravaa, rintaevät ovat kukonniskan pehmeitä haituvia. Siiven päälle laitoin vielä lisää kania muutaman kimpun verran ennen fish skull -pään asennusta. Rungossa on painotusta reiluhkosti. Lopuksi tussailin oliivilla ja mustalla tussilla lisäväritystä. Melko simppeleitä siis, ei niin harmita jos jää pohjaan. Näillä on tarkoitus kalastella pocket -tyyppisesti lyhyin heitoin ylävirran suuntaan kivien ympäryksiä, peilejä ja päävirran reunoja kalastellen.

Painoahvenia pohjaan jätettäväksi. Toivottavasti joku kalakin ehtii kelpuuttaa

Koukkujen kanssa on muuten hyvä olla tarkkana. Tyhmyyttäni (vai nuukuuttani?) sidoin loppuun vuosia sitten hankkimani edulliset jigikoukut (Hanak, Knapek tms.), joihin meni luotto pohjoisen harrireissuilla, kun jopa harrit oikoivat koukkuja. Tässäpä eräs luottamusta lisäävä kuva, ilman pohjatärppejä tai muita "normaaleita" syitä. Kuvassa musta kuulanymfi. Jälkeenpäin muistui mieleen, että tämä taitaa olla jo toinen tapaus, vaikka koukkuja on tainnut olla vain reilu parikymmentä. Luotettavia Tiemcon jigikoukkuja on kyllä ollut jo hetken käytössä, mutta tuli nyt nuo sidottua pois kun ovat lojuneet haittona. Hirveän kova jigikoukkujen käyttäjä en ole. Aika lailla suurin osa kuulanymfeistäni ovat Kamasanin B175- eli heavy -koukkuun tehtyjä, joiden kanssa ei tarvitse kestävyyttä miettiä. Toki saattaa muutama vuodessa jäädä enemmän pohjaan kun ovat koukun kärki alaspäin, mutta tietääpähän ainakin, että koukkuun voi luottaa ja saa antaa reilusti painetta väsyttäessä.

Musta nymfi

Kohtasin myös ikäviä tapahtumia. Tässäpä taas muistutus, miksi niitä pidempiä siiman pätkiä ei nakella veteen/maastoon vaan pannaan vaikka taskuun. Telkkä oli tukehtunut, kun siiman pätkä oli takertunut kielen ympärille. Siimaa oli parisen metriä, mutta oli sen verta tiukalla heinätupossa, ettei telkän voimat olleet riittäneet riuhtoa sitä irti. Ja siis ihan pelkkää siimaa, ei leikareita, perhoja, uistimia tms. Laita siis siimanpätkät talteen.

Telkän tyly tarina

Löysin muuten yhden perhorasiankin. Ruosteesta päätellen viettänyt talven ulkosalla. Jos tunnistat omaksi, otin talteen. Perhot ovat varmasti pilalla, mutta rasiasta voi saada vielä käyttökelpoisen.

Sinunko salalarva-aski?

Vaikka kalalle ei ole olosuhteiden vuoksi ihan maksimaalinen polte aina ollutkaan, niin muuten luontoa on ollut kiva seurailla. Linnut ovat tuoneet ääntä luontoon, leskenlehdetkin jo paikoin kukkivat. Pääsin pariin kertaan töiden puolesta etsimään metson soitimia ja toisella kerralla hienosti tärppäsi. Kolme ukkoa oli soitimella, joista kaksi ottivat toisistaan mittaa todella kovasti. Häviäjä häipyi nolona ja matalana paikalta, voittaja tuli meille elvistelemään saavutustaan 10-15 minuutin ajaksi lumiselle metsätielle. Seurailimme tapahtumaa noin 70 metrin päästä. Kuvat ovat työkaveri Mikon ottamia.

Elvistelijä

Komeaa seurattavaa

Tulevina parina viikkona tulee varmasti koskillakin käytyä, mutta tulvahuippu ei oikein kiehdo, ainakin osa koskista menee todella vaikeiksi kalastettaviksi liikkumisen kannalta. Kausilupa on ostettuna myös Lentualle, jossa tulee käytyä varmasti jo piakkoin. Ehkä harrin kutukin olisi kohta varmuudella ohi, jotta pääsisi vaikka pienemmille joille harrin pyyntiin, niissä kun korkeasta vedestä ei ole niinkään haittaa. Ja tulipahan tehtyä taas uus välineädläys, kun hommasin itelleni viimein vuosia poltelleen kelluntarenkaan. Sain käytettynä edullisesti FishCat 4:n, niin tartuin tilaisuuteen. Ostin edulliset pumpun ja avokantaräpylät, pääseepähän ainakin näin alkuun. Ainakin ahvenen ja hauen perässä olisi tänä kesänä tarkoitus kokeilla. Jigeillä ja varmasti perhollakin.

Uusi vanha menopeli

Kyllä se kesä vielä tulee. Varmasti. 

Koskien varsilla tavataan!

Kylmän toukokuun kuulumisia Kuhmosta

Helei!

Eipä uskoisi, että on äitienpäivä ja toukokuun puoliväli, kun ikkunasta ulos katselee. Yöpakkasia, koviakin, on ollut melkein joka yö, lunta on sadellut lähes päivittäin eikä elohopea ole noussut montaa astetta plussalle viime viikon paria päivää lukuunottamatta. Kuhmossa pystyy edelleen monin paikoin huoletta pilkkimään, jääkansi peittää liki jokaisen järven. Niinpä tässä ensimmäisen parin viikon aikana, mitä olen Kuhmossa asustellut, olenkin käynyt muutaman kerran pilkillä. Toki koskillakin olen muutaman kerran pyörähtänyt. Pääsin kokeilemaan suurahvenen pilkintääkin, tosin kalan syönti oli ollut viimeiset pari viikkoa todella heikkoa. Päivän saldona olikin itellä yksi reilumman ahvenen tärppi, tukku pieniä ja hauki vei tasurin. Kolmen hengen porukastamme ehkäpä se osaavin, suurahvenia oli hänellä tällekin talvelle noussut (pari 1,3kg), sai ongittua kuitenkin mallikalaksi reilun 700g ahvenen. Tämä jäi ainoaksi suuremmaksi ylössaaduksi ahveneksi. Tällä järvellä jäät olivat jo varsin heikot ja jouduimme kävelemään rantojen tunumassa järven takaperukaan, keskellä oli jo käytännössä pelkkää kohvajäätä. Rannan tuntumastakin löytyi paikkoja, mittä ei kovaa jäätä ollut alla käytännössä lainkaan, enimmäkseen kuitenkin se 10-20cm, jonka päällä kohvaa kolmisenkymmentä senttiä. Toiselta järveltä saatiin sentään paistinahvenia, 100-200g haarukkaan. Nekin löytyivät yllättävän syvältä, 5-6 metristä ja olivat varsin heikolla otilla, kelpuuttaen lähinnä morrin joka oli liki paikoillaan. Muutama sentään erehtyi tasuriinkin. Kuhia käytiin pikku iltapisto kokeilemassa tuloksetta. 

Reilun 700g ahven on jo komea

Kovin talvista oli vielä 7.5.

Metsässä lunta vielä riittää, alkuviikostakin on vielä tarkoitus työpäivät moottorikelkan päällä viettää. Ennusteen mukaan kuitenkin tiistain - keskiviikon seuduilla viimein alkaa reilusti lämpenemään ja yöpakkaset hellittävät. Loput lumet lähtenevät aika vauhdilla. Voisi silti olettaa, ettei tänä vuonna tule kovia tulvia, koska aika paljon lumipeite on jo huvennut ja virtaavien vesien läheltä jäät ovat laajoin aluein kadonneet. Toivottavasti näin, jotta koskille pääsisi miellyttävämmin kalastelemaan viimeistään kuun vaihteen tienoilla.

Koskilla olen muutaman iltapiston tehnyt. Tai olosuhteiden vuoksi en oikeastaan koskilla, vaan lähes seisovassa ja vähävirtaisessa vedessähän kalat ovat vielä olleet. Vielä viime viikolla heittelin eräässä paikassa jään reunaltakin. Yhdessä erittäin rauhallisessa kosken osassa (välipooli) olen käynyt vähän heittämässä, muuten olen kalastellut huhtikuisia paikkoja eli koskien alusia suvantoon saakka. Niskat ovat myös vielä hyvää kalastusaluetta. Olen löytänyt jokusia taimenia oikeastaan täsmälleen samoilta paikoilta missä olivat huhtikuun alussakin. Suurin ylössaatu on 53-54cm luokkaa. Kalat alkavat vähitellen saamaan painoa takaisin, väsyteltäessä huomaa virtaa tulevan pikku hiljaa lisää. Korrejakin näin vielä viikon päivät takaperin. Nyt on alkanut näkymään myös jotain pienehköä kaksisiipistä sääskimäistä hyönteistä. Pintomisia on näkynyt, komeita rauhallisia head and tail -pintakäyntejä. En tiedä sitten, ottavatko jotain kalvosta, vai minkä perässä ovat tällä viikolla olleet. Eräänä iltana bongasin useita taimenia, joista yksi oli varsin hyvänkokoinen. Onhan se hieno näky, kun todennäköisesti nykymitallinen kala käy hitaasti head and tail -pintakäynnin. Oli vain vähän heittokantaman ulkopuolella. Pintaperhoon en ole kuitenkaan yhtään saanut nousemaan. Olen tarjoillut lähinnä korriperhoja ja pienempiä CDC-kalvopintureita. 

Kalakontaktit ovat tulleet omaan kevätkauden "suosikkitapaan" eli simppujen uittoon. Intersiima ja hitaasti vaaka-asennossa vajoava simppu on ollut toimiva yhdistelmä, tosin torstaina en saanut siihenkään tärppiäkään. Ei sekään siis aina toimi. Ei toiminut pinkki liitsikään, pitihän sitäkin muutama heitto kokeilla. Pohjahaat on verottaneet pohjan tuntumassa kalastaen simppuja turhan tiuhaan tahtiin, mutta niiden seutuvilta on tuntuneet kalatkin löytyvän. Volframi on ollut ainakin itsellä "kirosana", kun upottaa turhan nopeasti pää edellä ja vaatii siten liian nopean uittotyylin. Koskissahan ne on oikein hyviä. Messinkinen conehead ja koukun varressa pieni lisäpainotus tasapainottamassa uppoamisasentoa on rauhoittanut uppoamisnopeutta, kun perho uppoaa lähes vaa'assa. Näin voi halutessaan painottaa perhon uimaan koukku ylöspäin, tekemällä koukun varteen kölipainotuksen. Sellaisiakin olen käyttänyt ja taisipa suurin kala sellaisen kelpuuttaa. Intersiimalla on hyvä uitella painottamattomia perhoja ja olen niinkin kalastanut. Kylmän kauden väreillä en ole saanut tapahtumia, ehkäpä perhot ovat saaneet turhan vähän peliaikaa. Hyvin maltillisella, pelkällä runkopainotuksella ollut simppu on kelvannut ja sellaisia olen käyttänyt matalammassa. Kalat ovat tulleet reilun puolen metrin vedestä aina pariin metriin saakka, joten perhoja täytyykin löytyä erilaisia eri syvyyksiin, jollei jaksa siimoilla koko ajan pelata. Matalassa kellusiima ja vähän painotettu perho on toimiva yhdistelmä, parissa metrissä intersiima ja hieman enemmän painotettu on toiminut ja uittorytmi on pysynyt riittävän rauhallisena. Kohottelua olen myös kokeillut parilla nymfillä, mutta tärppejä en ole siten saanut. Harjoittelut jatkuu ensi viikolla. 

Iltapistoilla kalojen aktiivihetket ovat olleet kuuden seuduilla ja vielä illalla yhdeksän jälkeenkin on muutama kala käynyt pinnassa. Kelit ovat olleet haasteellisia, siimarenkaat jäätyvät jatkuvasti, useat siimat toimivat kylmässä heikosti jäykistyen kovasti ja tämä tietenkin näkyy heittopituuksissa. Pohjoisen tuuli on ollut välillä sen verran napakkaa, että on vaikeuttanut heittämistä. Puuskat ovat heittäneet lumipöllyä siimaan jäätyen siihen välittömästi. Hetkittäin on ollut tyynempää ja aurinkokin on lämmittänyt. Tämä on usein aktivoinut kaloja, vaikkakin tuikkeja on näkynyt kesken lumikuuronkin. Pahimmillaan jäitä on saanut raksia pois kolmen heiton välein. Tämä toki jo vähän lannistaa yrittämistä. Tähän aikaan vuodesta osaa kuitenkin nauttia sesongin alkamisesta myös ilman heittoja, niinpä välillä tulee vain oleiltua ympäristöä tutkaillen ja mahdollisia tuikkeja bongaten.

Jäätyneet vaparenkaat ja koho vinkkaavat ajankohdasta

Välillä on taimeniakin eksynyt siiman päähän

Perhoja on tullut muutamia kymmeniä sidottua. Täydentelin alkuun nymfiaskia. Sinne sain tehtyä oliiveja, mustia ja pheasant tail -nymfejä, vihreitä, oliiveja ja vaaleanruskeita larvoja sekä muutamia muita kuulapäitä, kuten Kurtin Heikin askista kopioituja CDC-häkilällisiä Orange Tag -muunnelmia. Koukkukoot ovat olleet niitä suuremman pään eli lähinnä #10-12, larvoissa myös #8. Pienempiä ehdin jo muutaman tehdä, mutta #14-16 kokoja pitää vielä jokunen tehdä. Kasasin tälle vuotta varsin pienen, Vissun Slim -askin nymfausta varten. Rasia ei vie paljoa tilaa ja siten mukava kuskata matkassa. Reissun jälkeen voi sitten täydennellä puuttuvat kolot toisista askeista. Uskon reissuillani pärjäävän pikkuaskilla, jossa on yksinkertainen valikoima perhoja. Nymfaus ei kuitenkaan ole mun pääkalastusmuoto. Välillä sitäkin on kiva harrastaa, onhan se tosi tehokasta. Streamereissä olen ehtinyt oikeastaan vain simppuja tekemään. Tein perhoinventaarion ja kirjasin ylös puuttuvat perhot. Pinturipuolelle ja puparasiaan pitää myös täydennyksiä tehdä, mutta kohtuu kunnossa rasiat ovat. 

Alkuviikkoon on vielä ehkäpä pilkkireissua suunnitteilla, sitten tulee siirryttyä kokonaan kesäkalastuksen pariin. Koskilla tullee vietettyä siten enempi aikaa, vaikka vedet ovatkin nousussa ja siten olosuhteet muuttuvat haastavammiksi. Pikku hiljaa pääsee kuitenkin siihen mielekkäimpään puuhaan, eli KOSKIKALASTUKSEN pariin seisovan veden kalastuksesta.

Vaan nyt jatkan äitienpäivän viettoa perheen parissa, illalla ajelen takaisin Kuhmoon pariksi viikoksi töitä tekemään ja tietenkin kalastelemaan. Nauttikaahan niin omasta ajastanne rakkaan harrastuksenne parissa, kuin myös tärkeimmästä ajasta perheen parissa.