Koskikalassa Kuhmossa

 Hellurei!

Kesäkuun lähennellessä puoltaväliä, pääsin viimein koskikalastuksen pariin. Alun perin ajatuksena oli lähteä viikkoa myöhemmin, mutta kun se olisikin ollut Jarille hankala ajankohta, sain järjesteltyä omat menoni kuntoon ja lähdimme ajelemaan kohti Kuhmoa perjantaina 11.6. viiden tietämillä.

Kun matkalla kävimme kaupassa ja syömässä, olimme perillä puoli yhdeksän jälkeen. Matkalla jo mietitytti, kuinkahan paljon mahtaa olla jo väkeä paikalla, Kuhmossa sitä nykyään riittää. Hieman yllätykseksemme parkkipaikalla ei ollut kuin kolme autoa, joista yksi lähti melkein saman tien pois. Jutusteltiin kuulumisia parin kalastajan kanssa, kasattiin streamervälineet ja suunnattiin hieman yhdeksän jälkeen kalaan. Heti kun erehtyi kahlaamaan veteen, huomasi veden olevan ihmeen kylmän tuntuista. Päivällä oli kuitenkin ollut liki hellettä ja muutamaa päivää aiemmin kosken veden lämpö oli ollut 17 astetta. No, aloitin kalastamisen tutusta kiven huopeesta. Ehdin heittää muutaman heiton, kun puhelin soi. Nuorempi tytär soitteli hyvän yön soittoa. Pitelin siinä vapaa väärässä eli oikeassa kädessä samalla jutellessani. Kun siimaa oli ulkona parin vavan mitta, loput kolme neljä metriä olin vedellyt eteeni, jostakin syystä tuli huiskaistua oikealla kädellä tinseli peilin tyveen ylävirtaan. Ja eiköhän metrin uiton jälkeen taimen pasauttanut kiinni! Muistelen olleen reissun viides heitto. Siinä huikkasin sitten äkkiä tytölle, että "Nyt on kala kiinni, heippa!", ja koitin antaa ylimääräisen siiman juosta sormien välistä, jotta saisin jotenkin tilanteen hallintaan, mutta puhelin vasemmassa kädessä, taimen rimpuilemassa oikeassa kädessä olevassa vavassa sekä hämmentynyt kalamies, olivat sellainen yhdistelmä, että taimen irtosi aika nopeasti alavirran puolella. No ei se suuren suuri ollut, ehkä siellä 50cm kantturoilla. Hienosti alkoi kuitenkin reissu.

Ja sitten kyllä hiljenikin.. Kovasti sai tehdä töitä tapahtumien eteen. Aika pian pieni taimen kävi kurkkaamassa tinseliä, mutta seuraava parempi kala oli ehkä noin tunnin päästä kiinni parin potkun verran. Näin kalan jo tärpistä lähtien ja arvelin kuitenkin edellistä suuremmaksi, ehkä noin 55cm istukas. Hiljaista oli muillakin. Illan mittaan samalla rannalla oli pyytäjien määrä jo toisella kymmenellä ja vastarannallakin näkyi muutama kalastaja. Koko ajan täytyi seurailla muiden kalastusta, jos halusi koluta paikkoja siten, että olisi edes hetken rauha ollut. Illan aikana muilla taisi olla pari kolme reilun 40cm kalaa, joista yksi nousi ylös saakka ja oli ollut rasvaevällinen taimen. Päikkäriä lenteli kyllä taivaalla pilvin pimein, joten runsas päikkärikuoriutuminen oli iltapäivästä ollut. Myöhemmin illalla maltoin mitata veden lämmönkin, oli kokonaista 6 astetta. Ihmekös kalat olivatkin niin passiivisia, hurjat 11 astetta tippunut muutamassa päivässä. Voimakas tuuli oli puskenut yläpuolen järven pintavedet pois ja koskeen valui kylmää pohjavettä. Suurin osa kalastajista lopetteli kalastusta jo yhden maissa. Itsekin pidin parin tunnin tauon, mutta kävin vielä tovin heittämässä auringon nousun aikoihin. Yksi pienen kalan tärppi oli saldona. Illan aikana tuli kalasteltua niin painotetuilla kuin painottamattomillakin streamereilla sekä surffeilla. Lyijyäkin oli välillä perhon etupuolella. Sen jälkeen istuskeltiin tulilla vielä tovin aikaa. Parin oululaisen kanssa tuli enemmänkin turinoitua illan mittaan. Nukkumaan maltettiin lähteä neljän jälkeen.

Noin nelikymppinen rasvaevällinen

Heräilin aamulla auringon lämmittäessä taas turhan paljon telttaa. Ehti tuota kuitenkin viitisen tuntia ummistaa silmiä. Keittelin rauhassa kahvit ja tarkkailin koskea. Pari kalastajaa näkyi olevan. Oululaisporukka pakkaili kamppeita ja olivat vaihtamassa paikkaa. Jarikin ilmestyi aamupalalle, kun olin virittelemässä nymfisettiä. Kova polte olikin ollut päästä testaamaan talvella rakentamaani nymfikeppiä. Tovin kuluttua pari kalastajaa saapui alavirran suunnilta. Iso taimen oli kuulema karannut katkoen siimat ja haavikin oli tolskatessa tippunut koskeen. Lähdin perkaamaan nymfin ja larvan yhdistelmällä tuttuja ottipaikkoja. Ihmeen hiljaista piteli pikkuperhoihinkin. Viimein löysin noin 40cm rasvaevällisen taimenen, joka kelpuutti vihreänoliivin larvan. Välillä tuli pieni harjus, mutta muuten tärpit olivat todella vähissä. Olin jo palailemassa takaisin ylöspäin, kun päätin koittaa uudelleen yhtä tuttua ottikohtaa. Silloin erään kiven päältä jysähti raskaammin. Kala väänsi varsin vahvasti ylävirtaan. Uusi nymfikeppi tuntui vanhaa Flexteciä notkeammalta kärjestään ja tyven käyttö vaati enemmän vääntöä ja uskallusta, vaikkakin tyvessä selvästi potkua riitti. Hetki käytiin kädenvääntöä, ennen kuin sain kammettua kauniin karvan alle 50cm rasvaevällisen taimenen haaviin. 

Lähes 50cm rasvaevällinen

Selvästi on siis totuttelua uudessa vavassa, kuinka paljon täytyy ja uskaltaa vääntää, ettei väsytysajat veny pidemmiksi. Mutta vapa itsessään vaikuttaa varsin hyvältä, kärjessä on herkkyyttä ja kosketukset kiviin ym. tuntee paremmin. Kalastelin vielä vähän aikaa, mutta nälkä alkoi ohjaamaan suuntaa kohti tulipaikkaa. Virittelin tulet ja laittelin ruokavärkit valmiiksi. Jari tulikin kotvan päästä ja ryhdyttiin ruuan laittoon. Kyllä hurjan suuret pihvit, tillipotut ja grillisalaatti upposivatkin aika helposti mahan uumeniin, vaikkakin seurauksena oli melkoinen ähky. Tovi piti ruokaa sulatella, kun kahvitkin nautittiin päälle. Jari kävi vielä hetken heittämässä, kunnes päätetiin vaihtaa paikkaa.

Jo etukäteen mietittiin, että Suomi-Tanska -peli saattaisi vähentää väkeä koskilla. Hieman yllätykseksi seuraavalla koskella ei nähtykään kuin pari kalastajaa ja nekin eri rannalla kuin me. Viriteltiin teltta valmiiksi kasaan ja seurailtiin dramaattista peliä samalla puhelimesta. Hannu oli myös aikonut liittyä seuraan illan aikana. Mittailin veden lämmön, täälläkin oli kovasti viilentynyt ollen reilut 9 astetta. Kello taisi lähennellä yhdeksää kun lähdimme viimein kalalle. Aika pian löytyikin aktiivisia harjuksia. Alkuun tärppejä tuli tinseliinkin, mutta kun aloin perkaamaan aluetta nymfeillä, löytyi harria enemmänkin. Suurimmat olivat varmasti vähintään 40cm kaloja ja varsin pulskassa kunnossa. Sain kaikkinensa kymmenkunta harria sekä yhden taimenen penikan hyvin pieneltä alalta. Erityisesti Red ribbed killer oranssilla kierteellä tuntui miellyttävän harreja. Jarikin sai yhden tai kaksi pientä harria hieman ylempää.

Hannukin ehti juttusille. Oli saanut ylempää pari istukasta. Kalasteltiin tovin aikaa alempana, jossa mulla kävikin taimen pariinkin kertaan tinselissä, muttei tarttunut. Muutaman harrin sain vielä nymfeillä ja Hannulla oli hauki hetken kiinni, mutta sitten suunnattiin ylöspäin, koska pääosin paikka vaikutti hiljaiselta.  Kävin välillä yhden paikan kopaisemassa, jossa näinkin yhden kalan räiskivän, mutta se saattoi olla haukikin. Kerran kävi tinselin perässä, muttei ottanut. Jari ja Hannu olivat ehtineet jo ylemmäksi. Kun saavuin paikalle, Jarilla otti juuri parempi kala kiinni. Kevyellä #1/2-luokan nymfisetillä kesti hetken, ennen kuin sai kalan haavittua. Nätti noin 44cm rasvaevällinen taimen. 

Aika pian sen jälkeen viriteltiin tulet ja paisteltiin makkaraa. Jarin kanssa ei kiirehditty kalalle vaan nautittiin kauniista yöstä. Seurailin niskalla Hannun kalastelua. Huomattiin yhtäkkiä varsin komean taimenen hidas head&tail pintakäynti. Hannu jo ehdotteli, että mulla pitäisi siihen jotakin perhoa heittää, mutta eipä mulla ollut oikein pinturihommiin soveltuvaa välinettä siinä käsillä, sanoin vain, että heitä vaan uistinta. Eihän se siihen ottanut, eikä kyllä enää uudelleen näyttäytynytkään. Hannu lähti kotia kohti kolmen jälkeen. Tulisteltiin Jarin kanssa vielä hyvän aikaa, kunnes väsy alkoi hiipimään puseroon. Päätin kopaista vielä niska-aluetta streamerillä, Jari vetäytyi jo telttaan. Yksi pienempi taimen kävi streamerissa, muuten oli hiljaista. Puolen tunnin heittelyn jälkeen lähdin itsekin nukkumaan viiden jälkeen.

Sunnuntaille oli luvattu kovaakin sadetta, joten olin valmistautunut siihen, ettei kalalle tule enää edes välttämättä mentyä. Heräsin kuitenkin puhelimen soittoon yhdentoista jälkeen ja vettä ei kuulostanut satavan. Katselin ennustetta, että kohta alkanee satamaan. Nousin nuotion laittoon, jotta ehtisi ainakin aamiaisen syödä. No aika pianhan se taivas repesi ja nuotiokin meinasi hiipua siinä sateessa. Syömään piti mennä kuusen suojiin, kuksaankin satoi vettä siihen malliin, että kahvi jäähtyi ja laimeni. Onneksi sade heikkeni kuitenkin pian. Päätin ottaa niska-alueelle uuden streameriskun. Siiman päähän valikoitui #4 Spuddler, joka on antanut minulle mukavasti tapahtumia vuosien saatossa nimenomaan sadekelillä. Tovin heittelyn jälkeen pinnan tuntumassa posahtaakin mukavasti. Kala laittoi kohtalaisesti hanttiin, kunnes sain sen haavittua. Pulska liki parikiloinen ja 54cm istukas. 

Pulska 54cm

Päätin ottaa kalan eräksi, kun tytöt sellaisen perään kyselivät kotona lähtiessä. Jos loimukalaa tekisi. Reissu oli jo niin lopuillaan, että kala säilyisi hyvin. Kun olin verestänyt ja tovin odottelun jälkeen suolistanut kalan ja jatkoin juuri kalastusta, alempana Jarilla nymfivapa niiasi. Menin haavimiskaveriksi ja tovin vääntelyn jälkeen haavissa möllötti lähes kaksoisolento minun kalaan nähden. Hyvin samanmittainen ja vielä hitusen pulskempi istukas. Jari otti myös kalan mukaansa.

Jatkoin streamerinheittoa vielä tovin aikaa, mutta kun en saanut siihen iskemään enää kuin yhden noin 30cm:n, kävin myös hakemassa nymfisetin ja kolusin sillä vielä muutamia kohtia. Pari harria sieltä löytyikin. Lopuksi päätin vielä käydä kokeilemassa kohtaa, mistä emme olleet kalastaneet vielä lainkaan reissun aikana, koska sinne oli reilummalla vedellä haastavaa päästä. Tarkkana saikin kahlata, mutta tuttu reitti helpotti kulkemista. Hyvän tovin kohtaa perkasin niin streamerillä kuin nymfeillä, mutten onnistunut saamaan kuin pari harria ja yhden taimenen penikan.

Oli aika laittaa pillit pussiin tällä erää ja lähteä kotimatkalle.

Kelpaa olla

Sääennusteet povailevat aika lämpimiä kelejä. Saa nähdä saako koskikalastuksestakin pitää taukoa, juuri kun sen sain käyntiin. Viime viikonlopun lauantai-iltana/yönä kävin pitkästä aikaa kelluntarenkaalla haukea pyytämässä joelta, mutten saanut ylös kuin yhden reilun kolmen kilon kalan. Muutama tärppi oli lisäksi. Siitä sainkin kerättyä itselleni perhonsidontamotivaatiota, ensin hauelle kesäinen kulta-kuparitinseli, sitten tuli sidottua kymmenkunta kuulapäätä, larvoja ja nymfejä. Jospa tästä taas innostuisi. Kuulia ja koukkujakin tuli hommattua lisää, vähän muutakin sidontatarvetta. Muutama streamer on mielessä mitä pitää tehdä, samoin pupia. Ja tosiaan noita pieniä kuulapäitä.  Juhannukseksi suunnataan mökille ja sidontavermeet lähtee mukaan, joten varmasti jotain saan aikaiseksi.

Saa nähdä milloin ehtii taas kalalle. Lomalla viimeistään, sekin alkaa jo viikon päästä. Haaveissa on käydä Finnmarkissa heinäkuun lopulla, mutta täytyy vielä seurailla koronatilannetta ja tehdä ratkaisut lähempänä.

Mukavaa kesän jatkoa! Käykäähän kalalla.

Kevään hauenkalastusta

 Tervehdys!

Korrireissun jälkeen ajatukset ovat pyörineet hauen kalastuksessa. Kävin ensimmäisen reissun 18.4., minkä jälkeen vesille olen ehtinyt reiluna kymmenenä päivänä. Osa niistä toki olleet varsin lyhyitä iltapistoja. Kalastus on tapahtunut pääosin virvelillä, perhoa heitin parilla eka reissulla vain tunteroisen. Kaverin kanssa on kyllä ollut puhetta, että käytäisiin lähiaikoina yksi iltapisto perkästään perhovälinein. Kala on vain niin paljon mukavampi siiman päässä perhovavassa kuin järeissä haukivirveleissä.

Haukikauden avaus

Kevät on sujunut kalojen koon suhteen enemmän kuin hyvin. 24. huhtikuuta sain jo komean 108cm ja noin 8,5kg hauen rannalta heittäen. Vaikka kalan mahassa näytti olevan mätiä, oli ihmeen hoikka kala. Saattaa toki olla, että oli jo osin kutenut ja kutu oli vielä kesken. Harvoin se hauki vaan silloin vieheeseen ottaa... Ottipelinä oli juuri hankittu 25cm Savagen Hard Eel värissä Golden Ambulance. Keli oli tuolloin kalamiehen keli. Räntää satoi vaakassa, lämmintä pari astetta ja reipas pohjoistuuli jyräsi.

6.5. taipui vapa jälleen raskaammin, kun jälleen hyisessä koillistuulessa ja muutaman asteen lämmössä tarkenin heitellä vain puolisen tuntia rannalta eräällä joella. Komea 110cm ja noin 9kg hauki kävi moikkaamassa. Sen jälkeen oli sormet niin jäässä, ettei heittämisestäkään tullut oikein mitään, joten parin hentosen vipin jälkeen pakkasin kamat ja lähdin tyytyväisenä kotiin.

110cm

Toukokuussa on kartoitettu uusia kalapaikkoja ja olen käynyt parilla eri joella mutaman reissun, pääosin Jarin kanssa. Lisäksi käytiin tutustumassa yhteen matalaan järveen, joka vaikutti potentiaaliselta. Silloin 6-asteisesta vedestä suurin oli 92cm, mutta rantamatalassa oli kututohinaa päällä.

Toissa viikonloppuna 21.-23.5. oli viimein taas HK Openin vuoro. Kisakonsepti paisuu paisumistaan, nyt oli mukana jo hurjat yli 1300 venekuntaa, josta Rennosti-sarjassa noin 1150 venettä. Jarin kanssa molemmat oltiin varauduttu hyvin, perjantai oli vapaana. Siten ehdittiin hyvissä ajoin aloituspaikalle. Keli oli kylmä, märkä ja tuulinen ja sitä samaa oli luvattu koko viikonlopulle. Jokivedetkin olivat lähialueella kaikkialla nousussa ja veden lämmöt laskussa.  Tuttu paikka piti sisällään muutenkin pientä jännitystä, koska emmen olleet käyneet paikalla kertaakaan koko keväänä. Vesillä oltiin 2,5 tuntia ennen kisan alkua. Päätettiin käydä muutamasta meille tuntemattomammasta kohdasta hakemassa tuntumaa, löytyisikö uusia "hot spotteja". Meillä kun on keväälle ollut vain yksi "varma" noin 50x150 metrin kokoinen alue, josta haukea on löytynyt hyvin ja kokokin on ollut hyvää. Yhtä karkuun lähtenyttä haukea lukuunottamatta elon merkkejä ei löytynyt, mutta pari kohtaa vaikutti aivan kokeilemisen arvoisiltakin tarvittaessa. Koluttiin myös luotaillen yhden syvänteen ympärillä ilman tulosta. Käytiin vielä rannassa autolla lisäilemässä vaatetta ja pidettiin kovemman sadekuuron ajan autossa suojaa. Ajettiin aloituspaikalle ankkuriin 20 minuuttia ennen kilpailun alkua, joka oli siis klo 18.

Kun tägisana, joka piti lisätä kisakorttiin, ilmoitettiin tasan klo 18, alkoi kalastus. Jarilla kävi heti ensimmäisellä heitolla vauraan oloinen hauki Westin Shadteez 27cm Official Roachissa, muttei tarttunut. Virtaus oli reilumpaa kuin aiempina keväinä ja ylävirtaheitoilla tartutus on vaikeampaa. Pari heittoa myöhemmin oli jo seuraava tärppi. Mulla vapa niiasi reilummin viidennellä heitolla hieman alavirran puolelta, särkivärin 20cm Rapala Peto oli kelvannut. Näin heti, että hyvä kala on kyseessä. Komeasti hyppäsi puolittain ilmaankin pian tärpin jälkeen. Pian kala oli haavissa ja totesimme kisan alkaneen paremmin kuin hyvin. Pientä harjoittelemista taas kalan mittaamisen ja kuvaamisen kanssa ahtaassa pikkupaatissa, mutta 8 minuutin kilpailun jälkeen kuvattavana oli jo käynyt komea 110cm haukimamma. Koska mittailuissa vierähti tovi, laskin kalan nopeasti takaisin enkä alkanut punnitsemaan kalaa. Ei mikään paksukainen, muttei aivan hoikkakaan, joten olisi voinut olla siellä 9kg pinnassa. 

Heti alkuun 110cm

Siitä alkoikin sitten melkoinen ralli. Tuloskorttimme oli noi tunnissa täynnä, kun 19:05 mennessä kuvattavana oli käyneet myös 93cm, 96cm, 82cm ja viidentenä taas minulle upea 105cm hauet. Tuloskortissa jo nyt hieno 486cm. Ja sillä olimmekin piikkipaikalla Rennosti-sarjassa. Saimme vielä samoilta seuduilta parannettua tuloskortin pienintä ensin 83cm:iin, sitten 88cm:iin ja vielä yhdeksän maissa 89cm:iin. Kun alue oltiin viimein, arviolta yli 40 kalakontaktin ja yli 20 saadun hauen myötä viimein koluttua, tuntui paikka hiljenevän selvästi. Päätettin lähteä vetämään isoja shädejä hitaasti ylävirtaan. Minä laitoin siiman päähän 32cm Roachin särkivärissä ja Jari taisi laittaa musta-hopean 35cm Papa Shadin.

105cm

Oltiin noustu hiljalleen puolisen tuntia, kun nähtiin matalassa kaislassa asiallinen möyräys. Päätettin käydä kokeilemassa sitä heti, kun ruokaileva kala kerran nähtiin. Hetki ankkurissa lähettyvillä, mutta kalaa ei kuulunut. Ajoin takaisin syvemmälle ja aloimme laskemaan vieheitä taas vetoon. Huomaisn kaiusta, että kala on suoraan alla lähellä pohjaa reilun kolmen metrin vedessä. Syötin käsin siimaa lisää ja valutin Roachia hieman alemmas. Sitten sopivasti kaasua ylävirtaan ja Roachin vajottelua arviolta kohdilla ja PAM! Heti tunsi että iso kala on siiman päässä. Kova virta hankaloitti hommaa kummasti ja vene lähti tyhjäkäynnillä valumaan alavirtaan. Kala tuli varsin nopeasti lähelle ja alkoi teutaroimaan pinnassa, pää komeasi pinnan päällä. Näin heti, että kala on vain yhdestä takakoukusta kiinni aivan leuan kärjestä. Tiesin heti, että tämä kala irtoaa pian. Jari odotti haavin kanssa veneen keulalla ylävirran puolella. Koitin vetää kalaa väkisillä ylävirtaan, mutta eihän sellainen helpolla vastavirtaan liiku. Juuri kun Jari alkoi kurotella kalaa haaviin, hauki teki reilut pään ravistukset ja Roach irtosi. Hauki oli jo pyrstöpuolelta puoliksi haavissa. Jari koitti nopeasti rouhaista vielä kalan suuntaan, mutta samalla haavin varsi tarrasi vapatelineeseen kiinni, eikä "taipunut" enempää kalan suuntaan. Jari vielä huusi, että "on haavissa, on haavissa, on..." Ei ollut enää. Komea, silmämitalla noin 110cm hauki ei ollut tarkoitettu meidän veneessä mitattavaksi. 

Hetken se kirpaisi, mutta kun on ollut näin hieno ilta, en osannut olla valtavan pettynytkään. Jarilla tuntui ottavan kovemmalle. Olisihan se ollut komea lisä tuloskorttiin, mutta ei niitä kaikkia vaan voi saada. Tämän jälkeen kaloja ei enää kuulunut, vaikka kohtuullinen tovi vielä vedettiinkin. Lähdettiin teltan pystytyksen yhden maissa. Onneksi koko illan jatkunut sade hieman taukosi silloin, niin saatiin teltta näppärästi kasaan ja tulet viritettyä. Tulisteltiin reilu tunti ja nukkumaan kömmittiin puoli kolmelta. Kädet olivat saaneet melko pahasti runtua, kun vesisateessa kumihanskojen jatkuva käsiin laitto ja poisotto alkoi tympimään, hanskat kun olivat jo sekä sisältä että ulkoa märät. Kuitenkin puhelimen kanssa värkkääminen vaati hanskojen poisottoa ja ilmoitettuja kaloja kertyi jo liki 10 illan aikana. Niinpä hanskojen käyttö loppui jo alkuillasta. Yksi noin 90cm hauki otti kunnon hepulit juuri kun olin vapauttamassa sitä, seurauksena hammas syvällä peukalon tyvessä ja runsas verenvuoto. Onneksi kuskaan matkassani teippiä ja laastareita, nyt sateessa laitoin teipillä haavan suojaan.

Todella huonosti nukutun, levottoman yön jälkeen raoteltiin silmiä kahdeksan maissa. Aamutoimet sujuivat hitaasti. Kädet oli siinä kunnossa, että alkuun sai teippailla melkein joka sormen haavat suojaan. Vettä alkoi jälleen sopivasti satamaan, yöllä oli tullut vain tihkua. Autolla tuli vaihdettua paremmin vettä pitävä takki päälle sekä vähän lisää vaatetta, kun koko päiväksi oli luvattu lähes taukoamatonta sadetta. Lämpötilakin laski parilla asteella sinne 3-4 asteen tuntumaan.

Kellon käydessä jo puoli kymmentä päätettiin ajaa alkuun tutulle paikalle kokeilemaan, olisiko siihen tullut uusia haukia ruokailemaan. Ja olihan siihen tullut. Laitoin siiman päähän Big McRubberin värissä Fegis ja se kelpasikin mainiosti. Pudotin heti alkuun arviolta 95-100cm hauen. Toinenkin noin 90cm putosi aika lähellä venettä. Pari haukea sain 80-85cm haarukkaan, kunnes toista haavitessa Big McRubber hävisi. Lukko oli haavitessa auennut ja shädi putosi sopivasti haavin ulkopuolelle veteen. Jarilla kävi myös yksi parempi kala ja sai ainakin yhden hauen, kunnes lähdettin ylöspäin matalaa tynkäkaislikkoa koluamaan. Sieltä saatiin mukavan kokoisia haukia sieltä täältä. Järkiään kaikki olivat 75-85cm ja valtaosa sitä +80cm. Vieheralliakin siinä käytiin, josko aktiivisuutta saataisin hieman paremmaksi. Yksi noin 90cm putosi taas aivan veneen vieressä oranssi-ruskeasta tuplalipasta. Välillä tuli kokeiltua ärsyvärejäkin ja mm. Firetigerin värinen McRubber antoi jokusen kalan. Mutta luomut tuntuivat antavan hieman karkeamman kokoista kalaa, joten palasin aika pian niihin takaisin.

Kun kaislikko oltiin koluttu, lähdettiin taas uistellen ylävirtaan, suunnitelmissa käydä heittämässäkin muutama paikka. Muutama sata metriä illan isomusta ylempänä näimme jälleen kohdallamme matalammassa vedessä vauraan oloisen pyöräyksen. Päätin koukata veneellä siihen suuntaan uistellen, oletin vettä olevan siinä parisen metriä. Vettä olikin yllätyksekseni alle metri. Pariin otteeseen koukkailin veneellä vastavirtaan niillä seutuvilla. Jarilla kävi Papa Shadissä tärppi heti alkuunsa. Lopulta hyvinkin mosauksen kohdilla Roachiin iski. Kala jumputti kolme potkua kunnes irtosi. Tuntui jälleen hyvältä kalalta, mutta iltaista pienemmältä. Jatkettiin matkaa, mutta päätettiin jo silloin, että käydään illempana perkaamassa heittäen kyseinen kohta. Usein vauraampia kaloja voi olla useampia lähekkäin, etenkin näin kevätaikaan. Koluttiin ylempänä tuttujen syksyisten ottialueiden läheidyysessä matalia rantoja, virran reunoja ja kasvustoisia kohtia. Heikoin tuloksin. Kylmäkin alkoi tulemaan, piti välillä käydä jalottelemassa ja lisäämässä verenkiertoa. Pikku Pelikaanissa kun ei paljoa liikuskella. Lähes jatkuva sade ja pikku vilu houkutteli ruokatauolle. Päätettiinkin lähteä syömään kunnon sapuskat, saadaan samalla sisällä lämmitellä. Tuhdin kebabin ja jälkkärikahvin jälkeen mieli oli jälleen virkeä. Kello oli sopivasti jonkin verran yli viiden, kun olimme rannassa tekemässä illan sotasuunnitelmia. Sovittiin, että ajellaan heti alkuun siihen päiväisen isomman kalan kohdille.

Ja se olikin hyvä suunnitelma. Pian penkan laidalta matalasta jysähti taas raskaammin. Pitkään ajattelin hyvästä jumputuksesta huolimatta kalan olevan vain "upgreidaus", rapeaa 90cm kalaa arvelin. Vastavirtaan senkin kokoluokan pulska hauki laittaa aika mukavasti hanttiin. Mutta haavissa kala osoittautui yllättävän pitkän näköiseksi. Alkoi vaikuttaa metriseltä. Ja olihan se, komea 106cm hauki. Ottivieheenä jo aiemmin päivällä tehokkaan oloiseksi osoittautunut 28cm snackbaitsin Xl värissä 001, eli vaalea luomuväri, joka on tosin ottanut edellisen omistajan pakissa hieman keltaista väriä itseensä. 

106cm

Nyt olikin jo 3 komeaa haukea kortilla ja yhteistulos yli 5 metrin, mistä aloimme haaveilemaan hienon perjantain jälkeen. Ja heti seuraavalla heitolla Jarilla iski ylävirran puolelta, hyvinkin siitä kohti missä päivällä oli roachissa hauki kiinni. Ja komea 97cm hauki haaviin. Tämä tuli muistaakseni Westinin 27cm ShadTeezillä värissä Headlight. Nyt pienin kala kortilla olikin jo komea 96cm, kortin parannus alkoi olemaan entistä vaikeampaa. No kauaa ei kestänyt kun xl snackbaitsiani jälleen vietiin. Silmämitalla ehkä metrinen karkasi saman verran ennen haavia. Pian iski reilu 90cm hauki todella kovalla pintapommilla samaan vieheeseen, huima tärppi ja varsin komea kalakin. Puoli kalaa kävi tärpistä ilmassa. Saatiin pari mukavankokoista kalaa vielä hieman alempaa, kunnes oli jo liian matalaa ja kalan koko vaikutti pienenevän. Otettiin syvemmän veden laidalla ankkureita muutaman kymmenen metrin välein ja heitettiin sekä syvempää, penkan laitaa että matalaa. Muutamia kaloja ja tärppejä saatiinkin, mutta koko oli sitä normaalia 80cm molemmin puolin. Keskivaiheilta sain vielä komean reilusti yli 90cm hauen, mutta korttiin ei aivan saatu parannusta. Hauki möyräytti yli 30 metrin päässä veneestä, mutta heitto osui sopivasti kohdalle ja hauki löi heti eka heitolla kiinni. Kun oltiin koluttu iltaisen suuren karkurin kohtakin, päätettiin ajella suoraan kaislikon alle heittelemään. Aika pian penkan laidalta pinnassa möyrähti jälleen komeasti Snackbaittini perässä. Heti vaikutti taas paremmalta kalalta. Niinköhän neljäs yli metrin kala saataisiin korttiin? Haavissa totuus paljastui, varmasti saadaan! Komea 110cm hauki, joka punnittiinkin kun oli aika hyvässä lihassa. Aivan ei mennyt kymppi rikki, punnattiin 9,8kg kalaksi. Nyt oli kortissa jo meille käsittämätön tulos 528cm! Lahnan tai muun särkikalan harmaa pyrstö näkyi vielä nielussa, syönti on ollut päällä. Samalla oli BKK:n valmisrigistäni hävinnyt takakoukku kokonaan. Laitoin päivällä varsin valmiin oranssikoukkuisen 3/0 rigin, ajattelin siinä olevan sopiva lisä-ärsyke muuten luomuun väriin. En tiedä mihin lie hävinnyt. Onkohan sekin ollut kalassa kiinni ja väsytyksen lomassa irronnut. Onneksi oli etukoukut hyvin kidassa kiinni. Komean kalan jälkeen piti hetki kasailla itseäni ja palasin samalla takaisin omatekemiin turvallisiin rigeihin. Jari piiskasi ympäristöä, mutta muita vauraita kaloja ei löytynyt.

110cm ja 9,8kg

Kello kävi jo lähempänä yhdeksää. Päätettiin käydä vielä heittämässä tuttu ottikohta. Saatiin sieltä vielä useampia komeita haukia, suurimpana mun muutaman sentin päälle 90cm.  Käytiin vielä pieni lenkki uistelemassa ja heiteltiin yhden syvemmän montu laitoja, mutta mitään merkittävämpää ei enää tullut. Lopeteltiin kalastus yhdentoista jälkeen ja ajeltiin rantaan. Lähtiessä jo päätettiin, että sunnuntaille vaihdetaan jokea. Kotona olin lähempänä yhtä. Virittelin kaiun akun lataukseen ja levittelin hyvin kastuneita kamppeita sinne tänne kuivamaan. Kuuma suihku tuntui taivaalliselta...

Jälleen yö oli varsin levotonta koiranunta, vaikka aikaa nukkumiseen olisi ollut lähemmäs 7 tuntia. Silmiä sai tovin aukoa. Kotona riitti uteliaita kyselijöitä, miten on sujunut. Päivän kohteen virtaamat ja vedenlämmön runsas lasku sai hieman epäilemään valinnan järkevyyttä, varsinkin kun kokemusta oli ainoastaan puolen tunnin rannalta heittelyn verran. Mutta parin viikon takainen 110cm osoitti sen, että suurempi hauki viihtyy alueella. Ja siltä se rannalta käsin silloin näyttikin.  Kädet oli siinä kunnossa, että oli parempi pitää hanskoja käsissä suosiolla. Onneksi sateen piti olla hyvin maltillista ja saattoipa edessä olla sateettomiakin hetkiä.

Perille päästyämme vaati hieman paikan etsintää ja tetsailua, että saatiin vene työnnettyä rantaan ja raahattua muut kamppeet mukaan. Oltiin pelipaikoilla vasta kymmenen jälkeen. Alle 10 heittoa, kun tuttua Snackbaittia vietiin jälleen. 89cm hauki ei auttanut korttiamme. Puolen tunnin kalastuksen jälkeen aivan matalasta jysähtää. Haavissa näyttää siltä, että tuloskortti saattaisi edelleen hieman parantua. Hyvin tarkkojen mittausten jälkeen kala oli tasan 100cm, ehkä millin yli. Nyt on kaikki kalat tuloskortissa yli metrisiä. Komeaa! Kidassa taisi tälläkin näkyä kalan pyrstö.

"Hikimetri"

Saan vielä yhden noin 80cm hauen. kunnes päätimme siirtyä toiselle puolelle virtaa. Parin viikon takaisesta 110cm hauesta ei tällä puolella kuulunut merkkiä. Laitettiin paatti ankkuriin aivan loppuliu'un yläreunaan, rantaankin oli matkaa alle 10 metriä. Siitä veneen kohdilta pamahtikin Jarille McRubber Fegisiin mukavasti vääntävä kala. Käytettiin pikaisesti mitalla, reilut 98cm, tarkoin pyrstö supussa "venyttämällä" olisi melko varmasti 99cm saatu mitattua, mutta kun nähtiin, ettei kortti parane, vapautettiin kala pikaisesti. Saatiin ankkurista vielä muutama hauki lisää, mm. Jarille 98cm ja mulle noin 94cm. Pieninkin oli reilusti yli 80cm. Välillä vaativat vain selvästi tarkempia heittoja ja uittoja kuin aiemmin viikonlopun aikana, mahat alkoivat olemaan kaloilla täynnä ja siten aktiivisuus hiipumaan päin. Mun 94cm otti paikasta, mihin oltiin heitetty parin metrin tarkkuudella ainakin 5-6 heittoa. Parin ankkurin jälkeen tuntui meno rauhoittuvan, vaikka pari kalaa saatiinkin vielä. Kun aikaa oli enää 1,5 tuntia ja perkattavaa aluetta monen ankkurin edestä, päätettiin koluta paikka uistelemalla. Nakkasin jälleen 32cm Roachin vetoon, Jari laittoi oranssinpuhuvan xl Fättiksen. Ensimmäisellä lenkillä yllättävän kovastakin, mutta noin 3 metrin vedestä iski hauki Roachiin. Noin 90cm oli tämäkin, muttei apuja tuloskorttiin. Hieman ennen kahta kaiussa näkyi jälleen yksi pieni täkyparvi ja aika lailla niille seuduille vieheiden sattuessa Jarin vapa niiaa. Potkuista päätellen parempi kala. Kala haaviin ja varovaiset tuuletukset. Kyllä kai tämä vielä jonkun sentin tulosta parantaa! Paksu kala näytti muutaman sentin yli metriseltä. Jopa hieman pettymyksenä kala oli "vain" 101cm, eli sentin parannus. Mutta Jarille viikonlopun ensimmäinen yli metrinen kelpasi. Paksu kalakin oli, painoa varmasti lähempänä kahdeksaa kiloa. 

Pulska 101cm

Hetken myhäilyn jälkeen viimeisen tunnin kimppuun. Pitihän se kokeilla, josko kunnon mörkö vielä löytyisi. Aika pian Roachissa jytisi taas, mutta kala karkasi tovin jälkeen. Hieman heikosti tuntuu normikoukutuksella Roachit kaloja pitävän, varsinkin kun litistän aina väkäset pois. Täytyy kotona viritellä suuremmat koukut ja muutenkin miettiä koukutusta. Kierreltiin vielä pari kierrosta, mutta enempää tärppejä ei kuulunut. Kymmentä vaille kolme ajoimme vielä parkkiin toisen rannan puolelle, josko se 110cm vielä löytyisi. Muutamaa minuuttia vaille Snackbaitsiin iskee! Kala ei tunnu riittävän suurelta, mutta varalta kala haavitaan. Haavissa paljastuu noin 90cm kalaksi, joten päätän irrottaa kalan äkkiä kun on vain yhdestä takakoukusta kiinni, jotta ehdin heittää vielä muutaman heiton. Juuri kun alan kääntämään koukkua irti, kala päättää pyöräyttää pienet hepulit. Samassa yläkoukku (3/0 eli varsin järeä) uppoaa syvälle kämmenselkään peukalolihakseen. Kala sätkii yhä ja koitan myötäillä kalaa minkä pystyn. Saan onneksi aika reilusti vetämällä koukun irti, mutta sormista häviää tunto. Koitan hammasta purren heittää viimeiset heitot, kunnes kello löi 15.00. Ajettiin heti rantaan huokaisemaan ja evästauolle. Otin hanskat pois käsistä, koukun jäljen seutu oli turvonnut heti ja lihas oli kivikova. Tovi siinä huokailtiin, hörpittiin kahvia ja mietittiin mitä tuli tehtyä.

Saatiin juuri raahattua vermeet autolle ja laiteltin viimeisiä kyytiin, kun tulosten julkistaminen alkoi. Taso oli tänä vuonna hurjan kova, mikä oli tullut selväksi viikonlopun aikana. Viime kevään tuloksemme 488cm, millä irtosi silloin kahdestoista sija, olisi tänä vuonna piisannut vasta sijaan 52. Huikea tuloksemme 532cm olisi riittänyt syksyn Rennosti-sarjan voittoon. Mutta nyt loppusijoituksemme oli kahdeksas! Upea sija ja hukea tulos, ei voi olla pettynyt. Toki voidaan hieman spekuloida sillä perjantain puoliksi haavitulla kalalla. Jos se olisi ollut vaikka 111cm, olisimme olleet kolmansia ja upeilla palkinnoilla. Mutta eiköhän niitä isomuksia ole viikonlopun aikana karannut muiltakin. Voittotulos oli käsittämättömän kova 586cm, jolla olisi voittanut kevään Kaikki peliin -sarjankin. Heillä pienin hauki oli 115cm.

Kotiin päästyäni olin aivan puhki. Hyvä että jaksoi raahautua sohvalle. Koitin sinä torkkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Seuraavan yön unikin oli melko levotonta, mutta onneksi sai jo kohtalaisesti nukuttua. Näin keväällä pimeän aika on hyvin lyhyt ja auringonnousukin tunnetusti hyvää aikaa hauen kalastukseen. Mutta meistä ei kyllä ole puoli neljältä heräämään. Toki jos malttaisi päivällä ottaa parin tunnin unet, jaksaisi ehkä senkin ihan eri tavalla. Mutta vesillä oltiin viikonloppuna yhteensä noin 30 tuntia ja jatkuva kalastus on yllättävän raskasta. Varsinkin suurien vieheiden heittäminen. Toki tuo reilu kalojen määrä tuntui myös. Ranteissa tuntuu, kun vähän väliä on 4-6kg hauki siiman päässä. Laskeskelin, että saatiin viikonlopun aikana hyvinkin 40-50kpl yli 80cm haukia, joista iso osa oli varsin pulskassa kunnossa. Kaikki sunnuntain kalat olivat yli 80cm. Metrikin ylittyi 6 kertaa ja 90cm varmaan parisenkymmentä kertaa. Parasta hauenkalastusta ikinä, mitä olemme kokeneet. Pääosin kalat ottivat varsin rajusti kiinnikin. Useita todella hienoja tärppejä aivan pinnasta. Käytännössä uistelua lukuun ottamatta kaikuluotain oli kiinni. Sunnuntaina näimme sentään jokusia täkykalaparviakin ihan lopussa. Muuten emme nähneet oikeastaan muuta kuin sen yhden hauen kaiussa, joten tänä viikonloppuna viistokaiku oli meille täysin turha. Aivan samalla tavalla olisimme kierrelleet nuo uistelulenkkimme mitä tehtiin. Jos täkyparvet olisimme nähneet jo aamusta, oltaisiin varmasti heitelty niiden läheisyydessä tarkemmin.

Ja vielä onnittelut kisoissa pärjänneille, upeita tuloksia!

HK Openin jälkeen on vielä muutaman reissun ehtinyt tehdä. Viime sunnuntaina käytiin uudestaan toukokuisella järvellä. Nyt se antoi Jarille paksun 96cm hauen, joka kävi ensin mulla offset-koukullisessa shädissä ja sain siten houkuteltua hauen ulos tiheästä kaislasta, mistä se sitten iski Rapala Petoon aivan veneen vieressä. Keskiviikkona käytiin meren lahdella Jaskan ja Jarin kanssa. Vasta illasta kala aktivoitui, mutta runsaan kasvuston seasta saatiin vain pari haukea ylös saakka. Yksi noin metrinen oli mulla ensin pari potkua kiinni ja irtosi komeassa puoliksi ilmassa tehdyssä pään ravistelussa ja pian se seurasi Jaskan junnu pigiä aivan veneen lähelle saakka.  Viime yönä Jari sai toisella uudella järvellä 22cm River Roachilla elämänsä toisen 10kg hauen, kun 110cm hauki painoi aika lailla 10,0-10,1kg. Minä sain 10 minuuttia aiemmin hoikan 101cm. Se olikin mulle jo kahdeksas yli metrinen tälle vuotta. Lisäksi alkureissusta jo mulla oli pari potkua todella hyvän oloinen kala kiinni, ja Jari karkuutti vajaa tunti kympistään toisen melko varman yli metrisen. Vesien lämmöt vaan on nousseet matalissa vesissä jopa yli 20 asteen, joten tässä saa pitää nyt vähän aikaa taukoa ainakin järvikalastuksessa, ainakin mikäli ennusteet pitäät paikkaansa.

Jarin 110cm ja 10kg

Mieli halajaa kovasti jo koskille taimenen pyyntiin. Alkaa tulvahuippukin jo olla ohitettu Kainuussa. Kohta se salakka on jo koskessa. Toivottavasti tässä pian pääsee. Streameraskit järjestelinkin jo valmiiksi.

Kevät ja alkukesä on kyllä monella tavalla hienoa aikaa!