Hauenkalastajat Open syksy 2020

 Tervehdys!

Kuten moni lukija on varmasti jo huomannut, on syksy mulla pääosin hauen pyyntiaikaa. Syyskuussa ehdin käymään kolme päiväreissua ja yhden iltapiston hauen perässä. Jari pääsi kerran matkaan, muuten mies oli niin kiireinen ettei kalalle päässyt. Tutuilla jokivesillä täkykalat ja hauet oleilivat jo tutuissa paikoissa ja sainkin syyskuun puolivälissä näytille muun muassa yhden 99cm hauen, pari mukavaa tärppiä päälle. Eräällä järvellä käytiin Jarin kanssa ensitutustuminen, josta sainkin komean noin 105-106cm hauen melko nopeasti ja useita pienempiä, mutta viikkoa myöhemmin Jaskan kanssa jäätiin yhteen tärppiin. Kelit olivat kyllä hieman haasteelliset mikä vaikutti myös kalan tuloon. Ennen Openia kumpikaan ei ollut kalastanut haukea kolmeen viikkoon, joten pieni jänitys oli päällä, onko täkykalat ja hauet vielä tutuissa paikoissa. Suunnitelma Openiin oli, että aloitetaan tutusta ja turvallisesta ja päivän perusteella päätetään, jatketaanko joella vai lähdetäänkö jopa järville. HK Openin suosio jatkaa kasvuaan, nyt mukana oli Kaikki peliin -sarjassa 200 venekuntaa ja meidän Rennosti -sarjassa hurjat 660 venekuntaa. Rennosti -sarjassa alamitta oli 70cm ja viiden pisimmän hauen yhteispituus ratkaisee. Kilpailuaika oli lauantaista kello 9 sunnuntain klo 15 saakka.

Syyskuun uuden järven testillä löytyi tämä 105-106cm

Lauantai 10.10.

Auto starttasi pihasta 6:35. Hain Jarin kyytiin ja matka jatkui rantaan. Saatiin viritellä vermeet valmiiksi pienen jännityksen kera, että pysyykö uljan paattimme pinnalla kaiken roinan painosta. Vesille lähdettiin hieman kahdeksan jälkeen, hitusen syvällä kyntäen..

Pelikaani valmiina viikonlopun koitokseen

Ajeltiin luotainta tuijottaen tuttuja monttuja koluten puolisen tuntia ja todettiin, että täkykalat tuntuvat olevan hukassa. Haukiakaan ei kaikuun sattunut. Kymmentä vaille 9 laitettiin vene parkkiin viime syksyn ottialueelle ja jäätiin seurailemaan aamun livelähetystä. Kaikkien odottama Tägisana eli "kilpailusana/-koodi" kerrottiin tasan kello 9. Sitten hommiin.

Aloitettiin uistelemalla syvemmän montun ympäryksiä, koska selkeitä täkyparvia ei löydetty, eikä kyllä haukiakaan. Ensimmäinen tunti sujui tärpeittä. Muutama pieni parvi löydettiin ahvenia/lahnoja/siikoja ja paikat painettiin muistiin. Reilun tunnin uistelun jälkeen päädyttiin vielä heittelemään. Molemmat kokeili niin shädejä kuin jerkkiäkin, tuloksetta. Olisikohan puolisentoista tuntia kulunut, kun päätettiin vaihtaa paikkaa. Kala ei selvästikään ollut purulla tässä, joten uutta paikkaa kohti ja myöhemmin uudelleen kokeilemaan. Siirtymällä käytiin kokeilemassa yksi virranreuna, josta Jari avasi pelin pienellä hauen tumpilla. Hauki otti 12cm Buster Jerk II:n, olikohan väri C31. No, peli auki.

Siirryttiin seuraavalle montulle, jota kierrettiin uistelemalla. Aika pian iskikin Jarilla 23cm Westin Jätte Roachiin montun yläpäästä aivan pinnasta, kun olimme jo kääntämässä venettä takaisin alavirtaan. Pian haavissa makoili ensimmäinen kisakala, pulska 85cm. Tästä se lähtee! Lähes pari tuntia kisa-aikaa meni ensimmäiseen. 

Peli auki

Jatkettiin montun reunojen perkaamista ja vajaa puoli tuntia myöhemmin tuntui mulla kunnon tälli Dexterin 34cm Power Perchissä vajaan 3 metrin vedessä. Kala vaikutti heti paremmalta harvoine pudistuksineen ja Jari oli valmiina haavin kanssa. Lyhyen väännön jälkeen komea hauki köllötteli haavissa. Katsottiin heti, että metri paukkuu reilusti. Mittalaudat, tägilaput ja kännykamera valmiiksi ja kala laudalle. Mitä, ihanko 115cm? Ohhoh, Jes! Meneeköhän kymppi rikki.. No ei aivan mennyt, sen verran tyhjä vatsa oli vaikka kohtuullisen pulska olikin. Painoa oli noin 9,8kg. Mutta olipa hieno kala ja lähtö kisaan! Pienet tuuletukset, kalan ilmoittaminen ja jännityksellä odottaminen, kelpaako kala. No tottakai kelpasi kun ottaa vain hyvät kuvat ja huolehtii kaiken menevän sääntöjen mukaan. 

115cm, 9,8kg

Hetki meni fiilistellessä ennen kuin jatkettiin. Montun ympäriltä ei tuntunut hetkeen mitään, joten jatkettiin matkaa. Muutama sata metriä alempana kaislan laidalla Power Perchiä vietiin taas! Tällä kertaa kala oli maltillisemman kokoinen, mutta saatiin 84cm kortille. Nyt vaikuttaa jo hyvältä.  Käytiin vielä hieman alempana, kunnes lähdettiin ajamaan kaislan reunaa takaisin ylöspäin. Noin 50 metriä edellistä tärppiä alempana iskee taas Jarin 23cm Jätte Roachiin. Kala haaviin ja mittalaudalle. Mitä, taas 84cm? Ei kai vaan.. Hetken selasin edellisen kalan ja nykyisen kalan kuvia ja todettiin, että kyllä se vaan on sama kala. Reilun puolen tunnin välein. Sama kala ei kelpaa, eikä sitä ilmoitettukaan. Hieman harmissamme vapautimme kalan ja jatkoimme kalastusta.

84cm klo 12:05

Ja kello 12:40

Käytiin mutka taas alempana ja jälleen parisataa metriä alempana Power Perchissä tälläsi kaislan laidalla. Ei tarttunut. Koitettiin sitten ylävirtaan tarjoilla Jarin Roachia ja siihenhän se iski. Harmillisesti vain pääsi irti muutaman sekunnin jälkeen. Sen verran ehdittiin nähdä, että kisakala oli, muttei välttämättä juuri yli 80cm, ennemmin vähän alle. Päätettiin sitten käydä rannassa jaloittelemassa ja rakon tyhjennyksellä. Rannasta lähtiessä piti vielä parsia Patriotin haavia kasaan kun huomattiin reikä sivussa. Vastahan se on toinen reikä, kun kevään Openissa 108cm meinasi mennä jo läpi. No sitten päästiin taas jatkamaan. Melkein heti kävi taas tälli Dexterissä, mutta uusintakiekalla kala ei enää ottanut. Päätettiin heittää hetki harvempaa kaislaa, missä kalat tuntuvat viihtyvän alkukaudesta. Heti kävikin yksi hauki Jarin Busteria kurkkaamassa, mutta siitä ei enempää kuulunut. Kun muita havaintoja ei saatu, lähdettiin jatkamaan uistelua. Tovi ehdittiin kierrellä, kunnes hieman alempana juuri veneen käännön jälkeen Power Perchissä tuntui mukava tälli. Arvelin heti kalan olevan taas parempaa kaliiperia. Tovin väännön jälkeen varsin pulska kala haaviin. Mittalauta ilmoitti kalalle pituutta komeat 97cm. Kala oli niin tuhti, että painoa oli varmasti reilusti yli 7kg. No niin, enää yksi kala ja kortti olisi viimein täynnä!

Pulska 97cm

Suunnattiin taas ylävirtaan ja kerroin Jarille, mistä kohdasta seuraava kala tulee. Matkalla kokeiltiin vielä aiemmin pari kertaa tärpännyttä kalaa tuloksetta. Ohjailin sitten tutun patin päälle ja melko lailla juuri siitä, mistä kalan pitikin ottaa, vapani taipui jälleen. Hoikka hauki saatiin haaviin melko nopeasti. Itse tuumailin siinä pikaisesti, ettei varmaan ole kuin 85cm, mutta Jari epäili heti, että on kai se nyt hyvinkin 90cm. Laittelin taas mittalaudan ja muut vermeet valmiiksi, Jari piteli haavia. Aloin nostamaan kalaa haavista mittalaudalle. Mitä ihmettä, tyhjä haavi? Jari nostaa hämentyneenä haavin. Ei ole totta, reikä haavissa, TAAS! Sinne meni täysi kortti.. Ei se auttanut kuin alkaa taas paikkomaan kuitusiimalla haavia. Eihän tähän voi luottaa enää lainkaan. Tovin tuskailun jälkeen homma jatkui. Ajoin taas saman patin reunaa kohti, kun 15 metriä aiempaa alempaa tärähtää jälleen Power Perchiin! Kala taas pian haaviin. Hoikahko ja hyvin saman kokoluokan kala on tämäkin, mutta kyllä nämä näyttää tosiaan 90cm kaloilta kun tarkemmin katsoo. Tällä kertaa kaikki sujuu hyvin ja saadaan mittalaudalta tulos 93cm. Jes, nyt on kortti täysi ja vielä aivan ok kaloilla! Tyytyväisinä hykertelemme, että nyt voidaan vain paineetta keskittyä tuloksen parantamiseen. Kortissa oli nyt 474cm ja 84 ja 85cm kalat olisi kyllä aika helposti vielä parannettavissa. Kellokin vasta hieman yli kolme. Viiden metrin rajaan oli nyt mahdollisuudet. Jossiteltiin vielä haavin läpi menneellä kalalla. Se olisi voinut olla ja todennäköisesti olikin jopa hieman päälle 90cm kala, hoikkuus hämäsi selvästi. Villi veikkaus 90-94cm.

93cm ja kortti täynnä!

Jatkettiin matkaa ylävirtaan. Ajatuksena oli lähteä taas koluamaan tutut montut. Mietittiin jo heittämään jäämistä 115cm hauen seutuville, mutta jostakin syystä tuli etiäinen, että nyt pitää mennä sinne aamun paikoille. Ja sinnehän sitten ajettiin, tosin montun yläreunassa iski vielä hauki kiinni Dexteriin. Tällä kertaa ei pysynyt. Arveltiin, että olisi voinut olla sama 85cm minkä Jari sai aamulla, niin samoilta kohdin se otti.  Aamun paikassa täkyä oli ilmestynyt taas enempi penkan laidoille ja neljän metrin veteen. Ensimmäinen kierros ei tuottanut tulosta, mutta toiselle kierrokselle päätin lähteä lähempää vedenalaista särkkää. Enkä ehtinyt kuin särkän alkupään tuntumaan kun oma vapa niiasi jälleen noin 3,5 metrin vedessä. Reilusta vastaiskusta huolimatta kala ei tuntunut mitenkään erityisen suurelta. Pari potkua tuntui ja kala tuli varsin nätisti venettä kohti. Tuumasin Jarille, että onhan tämä kyllä yli 70cm ja arvelin olevan upgreidausta. Mielessä pyöri sellainen 90cm kala. Ihmeen syvällä se vain ui. Ja muutaman metrin päässä venettä otti kunnon syöksyn. No onhan tämän pakko olla jo metrinen! Parin syöksyn jälkeen kala tuli jo hieman pinnemmaksi, muttei edelleenkään näyttäytynyt. Ihmeesti on virtaa. Sitten kala otti spurtin lähellä pintaa. Mitä ihmettä? Pyrstö on tuolla ja siima tuolla kohti kaukana pyrstöstä.. Nyt on kyllä taas ISO hauki. Vääntöä riitti varmaan kuuden syöksyn verran, ennen kuin kala antautui haaviin. Varovaiset tuulettelut heti ja äkkiä kaikki vermeet valmiiksi, ettei kala mene taas läpi.. Mielessä siinti kympin ylitys jo kun aloin nostamaan kalaa haavista. Sovittiin, että otetaan heti pönö, siitä mittalaudalle ja sitten heti haaviin. Jari vain räpsii kuvia minkä ehtii. Huh, on painava hauki. Nyt on kyllä (paino)ennätyskala! Kala mittalaudalle ja suut ympyröiksi. Mitä, jopa 121cm, huh huh! Vielä haavissa pikainen punnitus, vähennysten jälkeen noin 12,1kg. Uusi komea ennätys ja elämäni kolmas kympin ylitys! Edellinen 121cm painoi vain 9,9kg. Hetki ihasteltiin hämmästyneinä ja hykerrellen kalaa haavissa. Valtavan leveä selkä ja mahakin oli leveä ja laaja, mutta lahnaa tms. ei näkynyt pullistelemassa. Jos se olisi ollut vielä täynnä niin olisi ollut varmaan 13kg lähellä.

Huima 121cm ja 12,1kg

Hymyilyttää ja vetää sanattomaksi

Sen verran kovat tärinät tuli kalasta, että lähdettiin hetkeksi rantaan huokasemaan. Tuloslivelähetyskin sattui alkamaan juuri kun kala tuli, niin jouduimme jännittyneinä odottelemaan kalan hyväksyntää tovin aikaa. Viimein järjestelmään tuli vihreä possu hyväksynnän merkiksi! Tuloskorttikin heilahti samalla reilusti yli viiden metrin tulokseen 511cm. 

Koluttiin vielä tovi montun ympärystä, mutta enempää emme ottihaluisia kaloja löytäneet. Heiteltiin hyvän aikaa tuttuja kohtia täkyjen lähettyvillä, minä pääosin XL snackbaitsia ja muita suurempia shädejä, mutta Jari kokeili monenlaista muutakin. Pari pohjaan jäänyttä uistinta päivän aikana sekä vähäiset kalatapahtumat turhauttivat vähän Jaria, mutta muuten tunnelma oli pääosin huikea. Kellon käydessä jo reilusti yli kuutta, päätettiin ajaa takaisin toiselle montulle. Sanoin, että siitä Jari nostat sitten meille upgreidauksen. Jätettiin Pelikaani ankkuriin penkan laitaan aika lähelle aamuista 85cm kalaa. Jari heitti henkarilippaa, jossa on 30cm firetiger Real eel kiinni, suoraan ylävirtaan penkan laitaan puolentoista metrin veteen. Ja melkein heti vapa taipuu! Pulska ja mukavankokoinen kala  tuo taas tyytyväisyyttä Jariin. Kun mittakin osoittaa kalan olevan tosiaan selvä parannus, kohentaa tämä 92cm hauki korttimme jo 518cm tulokseen. Nyt on jo kova tulos!

92cm, 7cm upgreidaus

Tovin heittelyn jälkeen koluttiin vielä hämärän ja alkupimeän hetkikin uistellen isoja shädejä, mutta tärppejä ei enää tule. Ajettiin rantaan juuri ennen puoli kahdeksaa, jolloin alkoi illan livelähetys. Kamppeita kasaillessa kuulimme HK Kempeleen olevan Rennosti -sarjassa selvässä kärjessä. Huikeaa! Tiedettiin kyllä, että voittoon tuo tulos tuskin riittäisi, joten parannusta olisi mukavaa saada. Sitten aloitettiinkin sunnuntain kohteen arpominen. Olin niin fiiliksissä huikean päivän jälkeen, että annoin Jarille vapauden valita. Aikamme pohdimme sitä, että jokea emme loppujen lopuksi kolunneet vielä "puhki" vaan jokainen kohta sai vain kohtalaisesti kalastuspainetta. Kalamäärä oli myös vaatimaton (ylhäällä 10 kalaa, joista yksi kahdesti) joten kaloja kyllä vielä riittäisi narrattavaksi. Toisaalta kesäiset/alkusyksyiset kokeilut muutamilla järvillä olivat lupaavia (4 eri järveä, kolmesta löytyi ensikosketuksella 105-110cm hauet) ja yhdenkin sellaisen saaminen vetäisi korttimme niin kovaksi, että palkintopallisijoitus olisi käytännössä varma. Tovin arvottuamme päädyimme vaihtavamme paikkaa ja lähtevämme riskillä järvelle. Lähellä olisi toinen järvi joista molemmista olimme saaneet komeat kalat. Ei muuta kuin kamat kasaan, Pelikaani kärryyn ja menoksi.

Järvelle saavuimme kymmenen maissa. Laitettiin venettä osittain valmiiksi jo vesille, jotta aamulla lähtö olisi nopeampaa. Sitten laavulle tulet, hetki fiilistelyä ja otettiin hienon päivän päälle rommikaakaotkin mieltä lämmittämään. Jarilla painoi lyhyet yöunet päälle ja hän kömpi makuupussin suojiin yhdentoista maissa. Itse kelailin vielä huikeaa päivää mielessäni tulta tuijotellen tunteroisen. Ajatella, mittalaudallakin käytin oman top 5 ennätyksen 510cm, mutta se haavin läpi mennyt oli suurempi, joten todellisuudessa oma top5 oli jossain 515-520cm haarukassa. Huikea päivä. Aivan heti ei uni tullut silmään, mutta onneksi ulkoilma nukuttaa ja pitkä päiväkin teki tehtävänsä.

Tulistelua huikean päivän päätteeksi

Kello herätti kuudelta. Virittelin tulet ja laitoin aamukahvit tulemaan. Kankeat miehet nousivat vaisusti ylös haukotusten saattelemana. Pakkailtiin yöpymiskamat autoon, syötiin aamupala ja laitettiin kalavermeet valmiiksi. Vene lähti vesille kevyessä usvassa aamukajon loistaessa hieman seitsemän jälkeen.

Nyt oli edessä erilainen päivä. Matala, rehevä järvi, jossa viistokaiusta ei ole juuri mitään apua, lähinnä vain pohjakasvillisuuden paikallistamiseen. Kuitenkin aika pian Jari saa ensimmäisen hauen, reilun 70cm pitkän. No, tästä se lähtee taas.

Aika monta ankkuripaikkaa ehdimme heittää, kun mulla Dexterin Atomic Chickenin perässä möyrähtää lumpeikossa. Ja möyrähtää parilla seuraavallakin heitolla, muttei ota kunnolla kiinni. Sitten hiljeneekin pidemmäksi aikaa. Kahdeksan jälkeen kuulemme kovaäänistä sepostusta järvellä menevältä veneeltä. Siellä kuulosti olevan suunnitelmissa laittaa HK Open ennätykset uusiksi. No, ei ainakaan itseluottamuksesta ollut siinä veneessä homma kiinni. Aamuyhdeksän livessä kuulemme olevamme edelleen kärjessä, mutta hieman lähemmäs oltiin tultu. Mukavana yllärinä sain myös tytöiltä kotoa terveiset livelähetyksen kautta, olivat illalla laittaneet ne liveä katsoessaan, mutta terveiset eivät aivan ehtineet siihen lähetykseen.

Kello kävi jo yli kymmentä kun puhelimeni soi. Toinen suurimmista puuhamiehistä, Haapasen Jyri soitti. Kyseli, että sopisiko jos he soittavat puolen päivän livessä meille, kun on niin hyvin pärjätty ja saatu varsin komea kalakin. No mikäpä jottei sopisi. Nähtiin pienempiä haukia mosuavan siellä täällä, muttei yhtään paremman kokoista. Eikä vieheisiin tuntunut löytyvän lainkaan purua, vaikka vieheitä vaihdeltiin jonkin verran. Kello lähenteli yhtätoista, kun pidimme pikaisen palaverin ja päätimme vaihtaa vielä järveä läheiselle hieman suuremmalle järvelle, joka antoi kolme viikkoa aikaisemmin sen reilun 105cm kalan.

Aika nopeasti päästiin uusille vesille ja ehdittiin uistella puolisen tuntia, kun puolen päivän live alkoi ja kohta puhelin soi. Onhan se hieman hassu tunne vastailla kysymyksiin kesken kisan satojen kuunnellessa. Oma perhe, appi ja anoppikin olivat kuunnelleet. Samalla selvisi myös se tosiasia, mitä odoteltiinkin käyväksi. Kärki oli vaihtunut ja ohi oltiin menty jo muistaakseni 10 sentillä. Kerroinkin lähetyksessä meidän ottaneen pienen(ison) riskin, mutta toiveissa oli yhä, josko yhdenkin kalan saisi kohennettua. Heti liven jälkeen iskikin hauki heittäen tarjottuun ruskeaan xl Snäckiin. Mittalauta ilmoitti kalalle pituutta 83cm. Ihan ok kala, mutta nyt ei näissä karkeloissa riitä. Välillä uisteltiin, välillä heiteltiin. Ison kalan toiveissa Jari piti uistellessa perässä enimmäkseen Savagen 32cm Roachia, minä uittelin lähinnä Papa Shadia värissä Spotted bullhead, mutta muitakin kokeiltiin. Heittäen mulla kävikin tunteroisen päästä hauki Snäkissä, mutta siitä ei enempää kuulunut. Todennäköisesti oli pienempi kala, mutta arvaukseksi jäi.

Kello kävi vauhdilla, eikä oikein mistään löytynyt haukia. Kala tuntui olevan hukassa ja passiivista. Tälläkään järvellä viistosta ei juuri apuja saa, sen verran matala järvi on. Pyrittiin löytämään pohjasta erilaisia rakenteita, mutta niiden etsiminen vie aikaa. Jari huokaili ja manaili paikkavalintaa. Varsinkin kun Jaska laitteli kuvaa omasta komeasta  112cm hauestaan, jäi väkisillä sellainen tunne päälle, että olisikohan se tuttu paikka antanut kuitenkin nyt hieman paremmin. Kaiun akku alkoi hyytymään puoli tuntia ennen kisan loppua, joten sammutin sen kokonaan. Päätettiin sitten ihan loppuaika heittaa vain "sokkona". Kun kisa-aikaa oli kymmenen minuuttia jäljellä, tulimme erään kivikon laidalle. Heitin xl Snäckiä värissä saksa kerran ja heti oli tärppi, mutta ei vaan tarttunut. Niinpä tuskaisena äkkiä paikkoheittoa. Ja ottihan se uudestaan. Aika pian harmikseni huomasin, että kala ei tule parantamaan korttia. Piti se vielä varmistaa mittalaudalla, mikä ilmoitti pituudeksi 79cm. Siihenpä se kisa sitten loppui. Kala jäi samalla pienimmäksi itsellä koko viikonloppuna saaduista kaloista, joten koko oli kohdallaan. Sunnuntain saldo mulle 2 haukea, Jarille 1. Olikohan kaksi vai kolme tärppiä päälle.

Sitten ajeltiin rantaan, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Tuloksissa oli pimentovaihe menossa, joten saisimme tietää lopullisen sijoituksen vata klo 16.10 alkavassa livelähetyksessä. Ja tietenkin silloin tökki hieman järjestelmät ja tuloksia jouduttiin odottelemaan tuskallisen kauan. Viimein vapautus tuli, HK Kempele pysyi TOISENA! Tasapituuteen oli kirinyt toinen venekunta, mutta pisin kala ratkaisi sijoituksen. Voittajajoukkueen tulos oli todella kova 529cm, siitä onnittelut heille. Toisesta sijasta palkintona on iso paketti KP Baitsin shädejä ja muuta kalastustarviketta hauen kalastukseen. Upea palkinto ja siitä iso kiitos heille.

HK Open tägilaput ovat päätyneet autotallin kaapin reunalle

Eihän sille mitään voi, että sunnuntaina tuli vieläkin spekuloitua sillä, olisiko pitänyt jäädä tuttuja vesiä koluamaan. Aika varma olen siitä, että jotain petrausta korttiin olisi tullut, mutta olisiko puuttuvat 11cm niin se on aivan toinen juttu. No upea kisa, otettiin vain riski joka ei toiminut. Hieno tulos ja sija 2/660 kertoo kaiken menneen varsin hyvin nappiin. Oikeastaan ensimmäisen päivän taktiikka meni täysin nappiin. Luotimme intuitioon, tutuilla vesillä kalojen ottipaikat on aika hyvin tiedossa joten niihin tulee satsattua ja pitää vain pyrkiä olemaan niillä paikoilla oikeaan aikaan. Ja varovainen toive parantaa kevään jo upeasta 12. sijasta toteutui myös. Ennen Openia vitsailin, että HK Kempele tavoittelee syksyn kisassa kevättä huonompaa sijoitusta, kun ollaan kerta Rennosti -sarjassakin. Ihan niin ei nyt mennyt, mutta en kyllä valita.

Eiköhän sitä keväällä jatketa taas Openin merkeissä.

Niin, Kaikki Peliin -sarja voittotulos oli 599cm ja viiden kalan keskipaino yli 12kg jos oikein muistan. Ja toiseksi sijoittuneella joukkueella saaliina mm. 130cm ja 17kg monsteri. Onhan ne aivan käsittämättömiä tuloksia ja kaloja mitä he saavat. Hatunnosto korkealle! Me oltaisiin oltu muistaakseni sijalla 18 tuossa sarjassa. Ja kiitos kaikille kisaajille ja onnittelut pärjänneille, ennätysten saajille ja kaikille joilla oli vesillä kivaa.

Vielä kerran Finnmarkkiin

 Tervehdys!

Niin onnellisestihan siinä kävi, että päästiin vielä viime viikolla käymään Finnmarkissa. Jarin kanssa soviteltiin reissua keskiviikolta sunnuntaihin. Kun aikataulut natsasivat vielä Petellekin, sovittiin että koukataan hänet kyytiin Kemistä. Keskiviikkoaamuiset uutiset tulevista rajoitteista aiheuttivat vielä harmaita hiuksia ja pari varmistussoittoa. Onneksi Finnmarkissa ei ole Koronasta ollut juuri mitään tietoa, monessa kunnassa on ollut korkeintaan yhtä tartuntaa ja niitäkin maaliskuulla (Norjan terveydenhuoltolaitoksen sivut ovat kyllä kätevät). Sain työasiat hoideltua sille mallille, että pääsin lähtemään kotoa hieman ennen kahta. Auton olin pääosin pakannut jo illalla. Varoittelin jo etukäteen Peteä, että tavaraa on lähdössä siinä määrin, etten voi luvata istumapaikkaa kuin paluumatkalle, kun mukaan lähti mm. lihalaatikollinen polttopuita. Sehän ei sopeutuvaista Peteä haitannut. Matkanteko Kemiin on hidasta vieden puolisen tuntia normaalia kauemmin, kun yli puolet matkasta Oulusta Kemiin on tietöitä. Pete saatiin tavaroineen vielä mahdutettua kyytiin, mutta Tornion kauppareissun jälkeen alkoi olemaan jo melko ahdasta. Kontti oli kattoa myöten täynnä, samoin takapenkillä riitti roinaa. Selvästi oltiin pikku reissulle lähdössä. Kun Ylitorniolla vielä pysähdyttiin syömään ja käytiin turha visiitti valtionkaupan ovella (oli jo kiinni), kesti matka lopulta yhdeksisen tuntia ennen kuin olimme perillä. Sopivasti ehdittiin kasata teltat lisääntyvässä hämärässä ja viritellä kalavehkeet rauhassa, kunnes päästiin kalaan kellon kirittyä torstain puolelle.

Keli oli muuttunut kirkkaaksi ja selvästi oli tulossa viileä yö. Usvaakin oli jo nousemassa joelle. Arvelin jo silloin, ettei taida tulla mitään kuoriutumisilotulitusta. Eikä kyllä tullutkaan. Muutaman tunnin kalastuksen aikana näkyi vain muutama pintakäynti, jotka vaikuttivat harreilta, pari toki ihan kohtuullisen kokosilta. Minäkin heittelin suurimman osan yöstä virpalla ja suurimmaksi kalaksi jäi noin 35cm taimen. Lämpötila laski yöllä pariin kolmeen asteeseen.

Öistä kalastelua usvan keskellä

Sain nukuttua viitisen tuntia, kunnes nousin nuotion ja aamupalan laittoon. Pete nousi samoihin aikoihin. Siinä samalla huomattiin, että polttiaisia on vähintään riittävästi. Sääskiä ei onneksi ollut juurikaan. Paikallinen mies kävi vähän jutustelemassa, oli käynyt sieniä poimimassa. Aamupalan jälkeen sovittiin, että käydään iltapäivä kokeilemassa toista paikkaa. Sinne tuli viriteltyä nymfisetti seiskaluokan streamerkepin kaveriksi. Pientä kalaa nousikin kohtuudella, mutta isommista ei kuulunut evääkään. Jari kolusi alempana ja Pete siirtyi hieman ylemmäksi. Liekö turhan lyhyt yö tai liian vähäinen veden juonti päivän aikana nostatti ikävän pään säryn ja siirryin rantakivelle istuskelemaan. Tovin istuskelun jälkeen päätin vielä käydä hieman kokeilemassa streamerillä. Aika pian huomasin Petellä olevan vavan mutkalla. Seurailin väsyttelyä ja tovin junnailun jälkeen haavi heilahti. Komea 52cm taimenhan sieltä nousi Vicke Slim -rannikkovaapulla. En enää jaksanut kalastaa yltyvän pääkivun kanssa ja kohta Petekin käveli tyytyväisenä alavirtaan. Lähdettiin sitten autolle päin ja nappasin särkylääkkeen. Tovin kuluttua Jarikin tuli. Ahvenstreamerissa oli kuulema ollut ihan mukava taimen kiinni, mutta muuten oli löytynyt vain pieniä. Ajeltiin takaisin leirille ja ryhdyttiin ruuan laittoon.

Entrecotepihvit, perunat ja salaatit vetivät miehet hieman veteliksi, mutta kahvin jälkeen lähdettiin kuitenkin ihmettelemään jokirantaan. Keli oli jonkin asteen lämpimämpi, joten toiveita mahdollisista kuoriutumisista eläteltiin. Ainakin me perhomiehet. Alkuun kaloja ei kuulunut, joten suunnattiin ylöspäin. Jari jäi välille koluamaan yhtä hyvännäköistä paikkaa, me siirryttiin Peten kanssa aika nopeasti ylöspäin. Ylempää alkoi pikku hiljaa löytymään kalojakin. Tinselissä kävi pari kalaa pyörähtämässä, mutteivat ottaneet kiinni. Päätin lähteä vielä ylöspäin Peten jäädessä niille seutuville. Ylhäällä oli ihmeen hiljaista. Tutuista kohdista ei tuntunut löytyvän yhtään kalaa kiinnostumaan streamereistä ja pupista. Lähdinkin valuttelemaan takaisin päin. Tyydyin streamerin heittoon, kun ylempänä ei näkynyt yhtään pintakäyntiä. Pian Peteltä tuli kuvaviestiä. Oli saanut 50cm:n juuri niiltä paikoilta missä tinseliinkin oli kiinnostusta. Pete oli saanut myös noin 35cm:n ja lisäksi oli ollut muutama tärppi, kaikki samalla vieheellä. Jarikin ilmoitteli alempaa, että kohtuullisen kokoisia harreja oli tullut, suurimmat 47-48cm paikkeilla. Taimenten suhteen oli ollut hiljaista.

Kun olin jo alle 50 metrin päässä Petestä, kävi mustaa streameria kurkkaamassa mukavan oloinen kala kahdesti, muttei tarttunut. Pete huikkasikin alempaa, että juuri niillä main oli kohtuullisen kokoinen taimen melskannutkin aiemmin. Annoin paikan hetken rauhoittua ja vaihdoin mustan surffin. Menin hieman alemmas heittämään ja valuttelin surffia. Luulin surffin menneen jo kohdan ohi, kun perhon kohdalla kävi imaisu. Tunsin vastaiskusta kalaa vain vähän ja hetken jo ajattelin sen olleen vain iso harri. Kun mietin tilannetta uudelleen, tajusin kalan käyneen hyvinkin tarkoin siinä kohdin streamerissa, eikä se kala todellakaan ollut harri. Isohko taimen oli käynyt nätisti imaisemassa surffin, mutta harmikseni ei tarttunut. Pete lähti jo alaspäin, kun minä jäin niitä seutuja koluamaan surffilaudalla. Sainkin vielä pari kalaa nousemaan siihen. Toinen niistä olisi voinut olla 50cm kokoluokkaa, toinen alle 40cm, mutta kumpikaan ei tarttunut. Kun kaloja ei enempää kuulunut, vaihdoin pienehkön mustan streamerin. Siinä kävi melkein heti yksi kala, mutta sitten oli hetken hiljaista. Menin vielä heittelemään hieman ylemmäksi, missä surffissa oli ollut parempi kala. Niiltä main sainkin keskempää tartutettua 45cm:n taimenen. Tulipahan viimein yksi kala ylöskin.

Noin 45cm mustalla streamerillä

Pete oli samoihin aikoihin karkuuttanut monsterin. Todella iso kala oli hetken juronut, kunnes oli oikonut kohtuu jämerän koukun. Harmitusta oli riittänyt hetken aikaa. Aika pian kalani jälkeen Jarikin sai virpalla taimenpelin auki noin 40cm kalalla. Laskeuduin pikku hiljaa alaspäin, kunnes näin kohdallani kohtuullisen kokoisen harrin läsäyttävän pinnassa. Tarjoilin pupaa ja parin uiton jälkeen räsähti. Hoikahko, mutta aika pitkä kala kävi käsissä pyörähtämässä. Kun katselin kalaa, hoksasin sen olevan olettamaani pidempi. Ajattelin käyttää sitä vapamitalla, mutta kala oli eri mieltä ja ponkaisi veteen. Siinä olisi voinut olla vaikka 50cm kala, ei varmasti ollut kaukana. Hoikkuus vaan hämäsi alkuun kalan kokoa, kun arvelin sen olevan 45-47cm. Kalojen aktiivisuus tuntui hiljenevän ja jatkoimme matkaa alavirtaan. Polttiaiset olivat tehneet työtään ja otsaa ja korvia kuumotti jo valtavasti. On se jännä, kun mikään myrkky ei tunnu niihin tepsivän. Aurinkokin alkoi jo nousemaan ja valoisuus lisääntyi vauhdilla. Kun toviin kaloista ei kuulunut enään oikein mitään, lopettelimme kalastuksen neljän viiden välillä. Hetken jaksoimme tulistella ja paistoimme makkarat, mutta väsy vei miehet aika pian telttoihin. Parempi, mutta edelleen hieman vaisu yö. Peten kala olisi toki ollut kiva nähdä.

Heräsin taas noin viiden tunnin unien jälkeen, mutta tovin yrityksen jälkeen sain vielä tunteroisen nukuttua. Ihmeen tiukassa on uni. Pete oli hetkeä aiemmin noussut aamutulia virittelemään. Edessä oli leirin kasaaminen ja paikan vaihto. Siinä pakkaillessa kävi suomalaismies hetken porinoilla. Oli melkeinpä samoilta seuduiltakin kuin me. Harria oli saanut, mutta taimenten suhteen oli ollut hiljaisempaa. Hän oli myös ihmetellyt, kun taimenet eivät aktivoidu pintaan vaikka oli sattunut pupahätsiinkin. Iltapäivä käytetään yhteen paikkaan ja sitten pystytetään leiri loppuajaksi eri paikkaan. Iltapäivä ja alkuilta ei paljoa muisteltavaa tarjoa. Pientä taimenta löytyi ja jokunen siikakin, mutta vain yksi "ehkäparempi" kävi perhoa maistamassa. Suurin ylös tullut taimen oli reilu 30cm, minä sain vajaa kymmenen kalaa ylös. Päätettiin ajella leirin pystytykseen ja ruuan laittoon.

Taimenfileitä paistellessa alkoi elämää näkymään joella. Taimenet vaikuttivat ajavan mutuja. No nyt alkaa näyttämään paremmalta. Muusit ja taimenfileet hävisivät lautasilta joutuin, mutta kahvia odotellessa kalojen aktiivisuus tuntui jo hiipuvan. Lähdettiin virittelemään vapoja valmiiksi. Juha ja Masakin tulivat saunareissultaan parin muun kaverin kanssa. Äkkiähän siinä hyvä tovi vierähti turinoidessa ja vapoja kasaillessa. Jarilta oli sen verran puhti pois, että päätti vetäytyä telttaan nukkumaan.

Lähdettiin Peten kanssa alavirtaan tutkimaan. Otin mukaani vain nelosluokan vavan pupahätsien toiveessa. Ensimmäisestä potentiaalisesta paikasta Pete nappasikin melkein heti 47cm taimenen pienellä Lotolla. Kuulimme hämärässä pari loiskausta, joten kokeilin tarjoilla muutamia pupiakin, mutta niihin ei tuntunut olevan lainkaan kiinnostusta. Sitten ryöpsäytti ensimmäisen sadekuuron, jonka jälkeen tuli hetkeksi tyyntä ja miljoonat polttiaiset ilmestyivät taas iloksemme. Iho oli niistä jo niin ärtynyt, että jokisen pureman tunsi turhan selvästi. Pete lähti kalastelemaan alaspäin. Minä päätin vielä hetken odotella kuuluuko kaloja. Kun kaloja ei kuulunut, eikä pupiin vaikuttaneet kalat innostuvan, päätin sirtyä hieman reilummasti alavirtaan. Huomasin heti lähtiessäni todella synkät pilvet ja hetken jo mietin, että onkohan tässä järkeä jatkaa. Loppureissulle oli lupailtu varsin epävakaista ja tuulista, huonolla tuurilla vettä tulisi varsin paljon. En ehtinyt edes kävellä perille kun taivas aukeni kunnolla. Vettä tuli liki kaatamalla vartin verran. Kyhjöttelin perille päästyäni koivupuskan alla ja nautiskelin oluen. Onneksi sade kuitenkin hellitti ja keli vaikutti hieman kirkastuvan. Harmikseni vaan samalla alkoi tuuli yltymään, eikä nelosluokan vavalla heittäminen ollut kovinkaan nautittavaa.

Yhtään kalaa ei edelleenkään näkynyt. Näin hiljaista en muista juuri koskaan nähneeni. Heittelin hetken sokkona pupia, mutta sitten päätin laittaa pientä vihertävää tinseliä siiman päähän. Petekin saavutti minut, väliltä ei ollut löytynyt mitään mainittavaa. Pete meni hieman alapuolelleni heittelemään. Aika pian Vicke Slim-vaapussa oli taas tärppi. Ja vain hetki alempana uusi, tällä kertaa pysyi kiinnikin. Heti otteista näki, että nyt on parempi kala. Lähdin haavikaveriksi ja kohta haavissa lepäili komea taimen. Mittaa saatiin kalalle 58cm. Aika pian Petellä kävi vielä yksi kala muttei tarttunut. Sitten hyppäsi mun vihreään pikkutinseliin taimen kynttiläloikalla kiinni. Sain kalan jo liki haavimisetäisyydelle, kunnes tämä arviolta 40-42cm kala irtosi. Pete ihmetteli noin kymmensenttistä vaaleahkoa ahventa rantavedessä. Nappasin sen käsin kiinni ja ihastelimme sitä hetken. Kauniin värisiä on kirkkaiden vesien ahvenetkin. Kun muuten kaloja ei enää kuulunut, lädettiin kokeilemaan vielä alempaa loppuliukua. 

Pete saikin melkein heti hauen. Pian mulla kävi tinselin perässä pyöräyttämässä kohtuullisesti, mutta en saanut kalaa enää uudestaaan ottamaan. Ei ottanut Peten vaappuunkaan (tai lusikka se melkeinpä ennemmin on), mutta reilusti alempaa perhon ulottumattomista Pete narautti yli 40cm taimenen. Tuuli oli jo yltynyt melkoiseksi, heittäminen perholla oli mahdollista enää sivumyötäiseen tai myötätuuleen. Puuskat olivat varmasti jo lähempänä kymmentä metriä sekunnissa. Kun loppuliu'usta ei muuta kuulunut, palattiin vielä aiempaan ottikohtaan. Aurinko oli ehtinyt nousta jo reilusti ja valoa riitti mukavasti. Ajattelin tinselinkin kelpaavan nyt paremmin. Onnekseni tuulen suunta oli hieman taaempana ja sain heittoihin pari metriä lisäpituutta. Kovin kauaa en ehtinytkään tinseliä tarjoilla, kun jälleen taimen iski komealla kynttiläloikalla kiinni. Tällä kertaa kala pysyi haaviin saakka. Mittaa paksulla kalalla oli noin 42-43cm. 

Kynttilähyppääjä

Juuri kun vapautin kalaa, kuului minun ja Peten välistä mosaus. Minä en aivan tarkasti nähnyt, vain suunnilleen, mutta Petellä oli tarkka käsitys kohdasta. Ryhdyinkin heti kokeilemaan, mutta kala oli hiukan kaukana ja vaati tuulessa nelosen välineillä varsin onnistuneen heiton. Heti, kun heitto onnistui ja sain tinselin valutettua oletetulle kalan kohdalle, pinnassa posahti. Tunsin heti, että kala on edellistä suurempi. Elättelin toiveita jo 50cm rajan rikkoutumisesta, mutta haavissa totesin kalan olevan hieman pienempi. Jälleen pulska kala, pituutta noin 46cm. Tämän jälkeen oli hetken hiljaisempaa ja miehistäkin alkoi loppumaan virta. Sain kuitenkin vielä hieman alempaa tärpin. Arviolta hieman alle 40cm kuitenkin irtosi aivan lähelläni. Sen jälkeen lopettelimme kalastuksen ja lompsimme väsyneinä miehinä pienen marssin teltoille. Kello oli yli kuuden paikallista aikaa. Tulistelimme vielä hetken aikaa, kunnes kömmimme nukkumaan lähempänä kahdeksaa.

46cm voimanpesä

Jostakin syystä uni ei taaskaan meinannut maistua. Kuulin kaikki tapahtumat ympärillä, nukkuminen oli lähinnä silmät kiinni torkkuilua. Kunnon koiran unta. Jari nousi ennen yhtätoista. Kun uni ei meinannut millään tulla silmään ja kuulin Jarin viritelevän kalavermeitään, kävin tovin ylhäällä kertoilemassa yön kalastuksesta ja kyselemässä Jarin kalastussuunnitelmia. Menin kuitenkin takaisin pötköttelemään ja surffailin tunteroisen puhelimella. Päätin vielä ennen yhtä yrittää nukkua. Onneksi torkahdin vielä reiluksi tunniksi ja nousin kahden jälkeen melkoisen nuutuneena. Pete oli jo ylhäällä. Nautiskeltiin aamupalaa rauhassa. Tuuli oli edelleen kova ja pari pientä sadekuuroakin pudotteli. Tulilla istuskeli muitakin ja aika kului vauhdilla turinoidessa. Jarilla oli pidellyt kalalla hiljaista, pieniä oli tullut. Olikohan yksi paremman oloinen käynyt tärppäämässä. Kellon lähestyessä jo alkuiltaa, päätettiin laittaa ruoka ja lähteä sitten viimeiseksi yöksi kalalle. Kasvishernari palvilihalla, sipulilla ja sinapilla höystettynä maistui kyllä joen äärellä erinomaiselle. Jälkkäriksi vielä kahvit cookien kera. Pannaria vaille täydellinen ateria. 

Onneksemme hetkeen ei ollut enää satanut. Ennusteen mukaan sateita voisi tulla pitkin yötä, joten oli tuurista kiinni miltä puolelta tuntureita pilvet sattuvat liikkumaan. Kahdeksan jälkeen otimme siirtymän autolla ja sitten laitoimme hyvän tovin tossua toisen eteen. Tällä kertaa varustauduin kutosen streamervavalla ja pupa-/pinturikalastusta varten kasasin lasikuidun, vaikka tuulta luvattiin pitelevän läpi yön. Mukavat pintahiet saatuamme päästiin viimein jokivarteen. Hikeä kuivatellessa katseltiin näkyisikö kaloja. Yhtään pintakäyntiä ei näkynyt, eikä kyllä vesiperhosiakaan. Alkoi vaikuttamaan siltä, ettei pupia tarvita tänäkään yönä. Hien kuivattua jäimme Jarin kanssa niille seuduille heittämään, Pete meni alapuolen loppuliu'ulle. Kaloista ei kuulunut mitään. Hämärä eteni vauhdilla, päätin lähteä alavirtaan katselemaan näkyisikö kaloja. Seuraavilla paikoillakaan ei tovin katselun jälkeen näkynyt kaloja, mutta päätin silti heittää hieman pupaa. Tuulen ja hieman haastavan virtauksen vuoksi into tyssähti pariin kymmeneen heittoon ilman tulosta. Mutta lasikuituun hommaamani Cortland 444 persikka wf tuntui kyllä tuovan enempi lasikuidun henkeä esiin mitä aiemmat siimakokeiluni. Jari tuli alapuolelleni kalastamaan, päätin itse mennä yläpuolen niskaa koluamaan tinselillä. Kahlailin varovasti niskalla ja heittelin niskalta yläpuolelle suvannon puolelle. Aika lailla heti, kun heitin päävirran keskelle reilusti nielun yläpuolelle, alas valuvaan tinseliin posautti komeasti. No nyt on parempi kala kiinni! Kalassa riitti virtaa ja hetki sinä meni ennen kuin se antautui haaviin. Kahlasin rantaan mittaamaan kalan ja otin pari kuvaa. Oikein kaunis ja hyväkuntoinen 54cm taimen. Sitä vapautellessa huomasin Petellä olevan otsalamppu päällä edellisessä loppuliu'ussa. Jahas, sielläkin on kala. Pian tulikin viestiä 43cm taimenen verran. Joku parempikin oli käynyt pari kertaa räsäyttämässä tarttumatta.

54cm niskalta illan pimetessä

Hetken fiilistelyjen jälkeen kahlailin niskalle jatkamaan. Yön pimetessä vaihdoin pienen mustan streamerin ja jatkoin heittelyä. Aika pian yksi kala kävikin läsäyttämässä perhoon, muttei tarttunut, eikä noussut enää uudelleen. Uusi Guidelinen Highwater Evolve siima tuntui aika passelilta luokkaisenaan BVK:hon ja pitkäbellyisenä (14,5m) siimana oli helppo käsitellä pitkälläkin siimalla. Voimaa riitti oikoa vielä pienehköt streamerit hyvin, vaikkei varsinainen stramersiima olekaan. Tuulisten kelien monikäyttösiimaksi pohjoiseen ja korriaikaan sitä kaavailinkin. Joko en ehtinyt päästä siiman kanssa aivan sinuiksi, tai aivan Rio Grandin veroiselta speijailusiimalta siima ei tuntunut. Asiansa ajavalta siimalta kyllä vaikutti. Kun enempää kalakontakteja ei kuulunut, lähdin sitten alaspäin. Pete oli siirtynyt alapuolelleni loppuliukuun, tai olisiko ennemmin välivirta. Jari oli heitellyt lähettyvillä hetken, mutta piteli taukoa kivellä istuen. Lähdettiin Jarin kanssa alaspäin seuraaville virroille. Jonkin verran alempana kuulimme Jes! -huutoja yläpuolelta. Tovin kuluttua tulikin kuvaa komeasta 63cm taimenesta. Harmi vain pikaisesti pimeässä napattu kuva oli pahasti heilahtanut. Kauaa emme ehtineet kalastaa seuraavalla virralla kun Pete soitteli ja ehdotteli makkaratulien virittelyä. Kalalle ei kuulema ollut enää kiirettä. Meillä Jarin kanssa poltetta vielä oli, joten Pete tallusteli seuraamme ja istahti toviksi kivelle. Mulla kävi streamerissa melkein heti kala, joka irtosi muutaman sekunnin jälkeen. Tuntui "normikokoiselta" eli arvelin sen 40-45cm kalaksi potkujen perusteella. Muita kaloja ei virrasta kuulunut. Istuttiin kolmestaan toviksi alas ja ihmeteltiin pimeää virtaa. Kaloista ei vaan kuulunut eikä näkynyt mitään. Ihmeellistä. 

Tovin istuskelun jälkeen lähdettiin katsomaan vielä seuraava virta. Sieltä Pete saikin melkein heti taas samalla luottopelillään reilun 40cm taimenen ja karkuutti pari. Paikka oli perhomiehelle hieman hankala pusikoiden vuoksi, joten hirveän kauaa en siinä jaksanut huiskia. Yhtäkkiä synkkien pilvien sijaan yläpuolella kajasti valoa. Katsoin ylöspäin ja leuka loksahti auki. Pilviverho rakoili juuri yläpuolellamme ja taivaalla loisti upea, liki valkoinen revontuli loimutellen. Kauaa ei tätä ehditty ihastella, kun se alkoi häipymään. Muutama tähti näkyi vielä jokusen minuutin, kunnes taivas peittyi taas pilveen. Olipa lähes maaginen hetki. Harmi kun ei heti älynnyt kaivaa puhelinta esille kuvaa varten. Siirryttiin takaisin ylemmälle virralle, jota Pete alkoi ronkkimaan uistimellaan. Ja johan löytyi aktiivisia kaloja. Harmikseen Pete sai vain yhden ylös. Noin nelikymppisen, jonka haavitsin. Yksi kala oli tuntunut ihan mukavalta. Mahtavasti oli nyt ottia uistimiin. Sanoinkin Petelle jo aiemmin, että nyt kannattaa nauttia ja "antaa palaa", kun kerrankin kala on hyvällä otilla uistimeen. Kunnon hyönteishätsien aikana saa yleensä virvelimies ihastella muiden touhuja. Silloin on kalan saaminen todella haasteellista uistimella.

Pilviverho repeää yöllä. Uuden puhelimen pimeäkuvauskyky on kyllä huikea

Peten koluttua koko virta jatkettiin matkaa ylävirtaan. Pikku hiljaa yön pimein hetki alkoi taittumaan. Kävin kokeilemassa samaa niskaa uudestaan. Mustaan streameriin ei tapahtumia. Laitoin seuraavaksi oranssirunkoisen cree-siipisen matukastreamerin. Melko pian niskan päällä kala kävi "merkkaamassa", muttei ottanut kiinni. Eikä suostunut enää uudestaan ottamaan. Peten otsalamppu syttyi pariinkin otteeseen alempana. Jari oli kaverina, lähinnä Peten kalastusta katsellen ja kuvia ottaen. Valuttelin myös hetken pientä vihertävää surffia tuloksetta. Vaihdoin sitten tutun vihertävän tinselin paikalleen. Niska tuntui hiljentyneen. Siirryin heittelemään välivirtaa. Pete kävi huikkaamassa matkalla ylöspäin, että 56cm ja 45cm oli tullut samasta paikasta, mistä 63cm tuli aiemmin. Silloin oli heittänyt siihen vain kaksi heittoa. Aikoi lähteä ottamaan revanssia ylempään loppuliukuun aiemmasta räsäyttelijästä.

Välivirta oli hiljainen. Menin Jarin kaveriksi heittelemään hetkeksi vielä hieman alemmas, mutta tuuli haittasi siinä pidemmän heiton heittämistä siinä määrin, etten montaa heittoa jaksanut. Jarikin lähti hieman edelläni jo kävelemään Peten luokse. Jo kävellessäni kuulin Peten mehustelevan jollakin kalalla Jarille. No sen revanssinhan mies oli saanut, paksun 56cm:n taimenen. Kaukaa oli ottanut, varmaan 40 metrin päästä suvannon puolelta loppuliu'usta, joten eipä olisi ollut perhomiehellä edes asiaa sille kalalle tarjota perhoa. 

Peten saama pulska 56cm

Pete oli vinkannut Jarille virran tauksen pajupuskista, joiden luota Peten kaverit olivat saaneet taimenia viime kesänä. Tuuli vaan haittasi inhottavasti ylävirran puolelta. Vettäkin alkoi satamaan, välillä aika reilustikin. Lopulta Jari sai perhon kunnolla virran takareunaan, eikä perho valunut varmaan kuin metrin pari, kun pinnassa posahti. No nyt on Jarillakin pirteä menijä siiman päässä. Haavin hetken kuluttua kalan. Oikein mukava 50cm taimen, hieman hoikahko tosin. Jari jatkoi heittelyä ja siirtyi vähitellen hieman ylemmäksi. Niinpä minä päätin kokeilla vielä pari metriä kauempaa toisen pajupuskan juurelta, joka oli jo hieman virrasta irti, mutta mukavan pyörteen vieressä. Ylävirrasta tuleva tuuli oli vasurille hankala ja tarkan heiton saaminen vaati matalaa heittoa tiukalla loopilla. Muutamalla yrityksellä sain kuitenkin perukkeen oikeamaan suoraan eikä alavirtaan ja perho tipahti puolen metrin päähän puskasta. Eikä perho ehtinyt mennä metriäkään kun vedenpinta jälleen repesi. Kalassa oli mahdottomasti virtaa ja se veti vauhdilla sivulle. Hetken jo ihmettelin, että ottiko koskihauki kiinni, kun niin jännästi vei sivulle. Kala puski jopa ylävirtaan melkoista vauhtia. Aika nopeasti väsyessään kala lopulta paljastui mukavan kokoiseksi taimeneksi, jonka suupielessä perho oli aivan sivulla. Niinpä haaviin solahti komea 53cm taimen, joka oli jonkin verran paremmassa lihassa kuin Jarin kala. 

Jarin 50cm

Ja mun 53cm

Kun laskin kalan takaisin, huomasin molempien kalojen huilivan parin metrin päässä toisistaan. Hieno näky. Jari yritti vielä koluta loppuliukua, mutta tuuli teki hommasta vaikeaa. Minäkin kokeilin vielä hetken, mutten saanut kuin perhon kiinni perholiiveihin lapaluun kohdalla.. Mutta hieno lopetus saatiin reissulle! Kaikki saivat komeat kalat varmaan puolen tunnin sisään. Tyytyväisin mielin, mutta väsynein askelin taapersimme takaisin autolle. Sen verran loppuhuipennus venytti reissua, että olimme autolla vasta viiden jälkeen Norjan aikaa. Paistoimme leirillä pikaisesti makkarat ja kömmimme nukkumaan puoli seitsemän aikaan. Nukkumisaikaa jäi ruhtinaalliset neljä tuntia ennen kellon soittoa.

Herääminen oli oletetun mukaisesti varsin nihkeää. Vettäkin sateli lähes tauotta. Teltan pohja oli päästänyt vettä läpi kastellen makuualustan pohjan. Pakattuani omat nukkumavälineeni lähdin laittamaan aamupalaa. Pete ja Jari kokosivat sillä välin teltat. Kevyehkön ja pikaisen aamupalan jälkeen odotti reissun huipennus, pesulla käynti. Raikas jokivesi vesisateessa ei ehkä aivan kotisuihkulle ja saunalle vedä vertoja, mutta kyllä se kummasti piristi. Sitten oli edessä Juhan ja Masan hyvästeleminen ja pitkä kotimatka sai alkaa. Vettä ja kovia ukkosia riittikin yli puolet matkasta. Välillä vettä tuli niin, ettei auton konepeltiä nähnyt. Autoja oli ajanut parkkiin pysäkeille ja tien laitoihin odottelemaan, mutta meillä ei ollut siihen aikaa. Kieli keskellä suuta ajaen päästiin kotiin.

Rankka, mutta jälleen mukava reissu. En tiedä mihin unet on tänä kesänä kadonneet, normaalisti nukun kuitenkin kohtalaisesti reissussa. Harvoin mitään pitkiä unia kylläkään, mutta sellaisia 6-8 tunnin unia, joilla jaksaa jo aivan hyvin. Tämä reissu jää mieleen erityisesti Peten hienona onnistumisena, nyt oli uistinmiehen olosuhteet. Eipä se ole meiltä muilta pois, mahtavaa oli seurata sitä touhua ja miehen iloa. Mielelläni olisin toki tarjoillut pupiani pupahätsien keskellä lätiseville taimenille, mutta eipä sitä voi luonnon touhuja määräillä, vaan on mukauduttava niihin olosuhteisiin mitä tarjotaan. Mulla oli tapahtumamäärältään harvinaisen vähäinen reissu, mutta jokunen kala kävi sentään haavissa saakka. Yleensä on tosiaan vähintään tärppejä ja karkuutuksia tullut, jos saatujen kalojen määrä on ollut vähäistä. Hieno revontuli keskellä synkkiä sadepilviä oli myös mieleen painuva kokemus. Polttiaisia oli myös todella paljon ja ne kiristivät väliin jo hermojakin. Se on jännä, ettei niitä oikein millään myrkyllä saa pidettyä loitolla. Perjantai-iltana oli otsa ja korvat jo niin hellänä kuppaamisesta, ettei oikeastaan edes pystynyt laittamaan myrkkyä kun se kirveli niin paljon. Tuulessa ja sateessa oli se hyvä puoli, että silloin niistä ei ollut lainkaan haittaa ja iho sai huokaista.

Tässäpä taisi olla tämän vuoden virtavesikalastukset, jollei sitten taimenen rauhoituksen jälkeen vielä jonnekin Kainuuseen eksy. Tai vaihteeksi harriongelle. Todennäköisimmin kuitenkin keskityn hauen pyyntiin. Ja niin, sain kuin sainkin Jarin Red Truckin tehtyä ennen reissua. Aika voimakas ja pitkäheittoinen vapa on kyllä kyseessä. Tyvessä riittää vääntöä ja toiminta on aika kärkipainotteisestikin progressiisinen ja nopea. Tai näin minä pienellä kokeilulla tunsin. Vavalla heittää varmasti seiskaluokan siimojakin, mutta uskon sopivilla kutosen siimoilla hyvän rytmin löytyessä olevan melkoisen pitkäheittoinen.

Jarin Red Truck #6 9´

Ostin hiljattain uuden puhelimen, joten toivottavasti kuvien laatu hieman paranee. Ainakin tuolla Huawei P30 Prolla saa todella upeita kuvia ja hämäräkuvaus on käsittämätöntä. Pimeässäkin saa selviä kuvia. Talven tullen tulee varmaan taas jotain vavanrakennusta kehiteltyä. Pari ideaa on jo muhinut mielessä. Ja niitä perhoja. Kukahan niitä tekisi..? Mielessä on jo hetken ollut, että sitoisin streamer- ja pinturirasiat kuta kuinkin uusiksi. Sieltä löytyy jo joitain aika vanhojakin perhoja, jotka ovat ihan ok näköisiä, mutta kovin harvoin päätyvät siiman päähän. Vaatinevat siis pientä päivitystä, jotta nekin saisivat mahdollisuuksia siiman päässä. Aika harvoja perhoja kalat hakevat suoraan askista. Korkeintaan salalarvan.

Finnmarkin reissu

Terve!

Kesälomani loppuun pääsin vielä viikoksi Finnmarkiin. Kun kaikki kamppeet alkoivat olla torstaina 16.7. autossa jo iltapäivällä, kävi polte niin kovaksi että lähdin illalla yhdeksän jälkeen ajelemaan alkuperäisen suunnitelman eli perjantaiaamun sijaan. Ajelin yhtä soittoa 4,5 tuntia ja laitoin Muonion tuntumassa nukkumaan. Perjantaina jatkoin matkaa Norjan puolelle, jossa pidin pienen paussin.

Asuntoautoni

Vielä piti ajella yksi siirtymä ennen kuin viimein pääsin ensimmäiselle kohteelle. Pakkailin kamppeita päiväreppuun ja tallustelin jokivarteen. Vastaan tuli neljä suomalaista, jotka eivät olleet päivällä onnistuneet. Tuijottelin tovin virtaa, mutta kun mitään ei näkynyt, päätin aloittaa nymfaamalla. Kolusin alkuun tuttua virtaa, eikä kovin kauaa tarvinnut heitellä kun ensimmäisen kerran vapa niiasi, ruohonvihreä larva oli kelvannut. Hieman oli totuttelua taas näissä voimanpesissä. Tämäkin 45-50cm kala esitteli melkoisia volttisarjoja ja lopulta karkasi. Onhan se hienoa taas olla täällä. Laitoin myös lasikuidun pintaperhoineen sekä streamervavan valmiiksi. Muita kaloja ei siitä kuulunut, joten vaihdoin paikkaa. Kalat eivät tuntuneet olevan oikein kovalla otilla pohjan tuntumassa, lieköhän odottelivat jotain kuoriutumisia. Ehdin välillä pitää makkaranpaistotauonkin, jota häiritsi kovahko sadekuuro, kunnes kolmen tunnin kalastelun jälkeen haaviin solahti reissun ensimmäinen, hieman vajaa 45cm kaunokainen. Tämä otti samaan larvaan. Välillä olin ehtinyt jo hetken yhtä näyttäytynyttä kalaa jahdata tuloksetta. Alkuillasta palasin pintoneen kalan paikoille ja tovin jälkeen sama kala näyttäytyi jälleen. Mutta vain kerran. Kunnon hätsiä ei ollut päällä. Toki muutamia pienempiä kaloja näkyi ja koitinkin niiden avulla päästä jyvälle, minkälainen perho kelpaisi, mutta heikoin tuloksin. Rasioista tuli kaivettua erilaisia pintureita ja emergenttejä. Paria pupaakin tarjosin. Kun ilta ei vaikuttanut heräävän kunnolla, päätin kymmenen maissa lähteä talsimaan autolle ja vaihtaa paikkaa.

Reissun avauskala

Autosiirtymän jälken pidin pienen evästauon ja lähdin taas kalalle. No nyt näkyi jo pari aktiivista kalaakin. Pari perhomiestä kalasteli yläpuolellani, kunnes toinen lähti jonnekin alaspäin. Pari kertaa näin vavan mutkalla ja haavin heiluvan, joten kalojakin sieltä tuntui nousevan. Toinen jäi parkkiin kyttäilemään aina välillä heitellen. Ryhdyin alempana jahtaamaan ensimmäistä näyttäytynyttä kalaa, mutta pupani eivät kelvanneet. Siirryin sitten hieman ylemmäksi. Sieltä sainkin yhden kalan hyväksymään vihreän kalvoroikkujani. Kala oli taas sellainen 42-44cm. Paria muuta kalaa yritin saada myös siihen nousemaan heikoin tuloksin. Kokeilin sitten kirkkaan vihreää Pajakka-pupaa, jota voi uitella joko pintaa viistäen tai sitten vapaasti ajeessa. Vapaa aje oli nyt kalojen mieleen ja sain sillä pari kalaa 40cm molemmin puolin jujutettua, joista pienemmän päätin ottaa graavikalaksi. Se oli sopiva yhden hengen graavi. Kalalla oli maha aivan pullollaan koskikärpäsen/mäkärän tumman oliivia pupaa. Niitä pörräsikin valtavasti ilmassa ja puskissa. Muutamalle kalalle en kuitenkaan saanut mitään kelpaamaan, yksi niistä vaikutti sellaiselta 50cm kalalta, mutta oli kyllä hieman hankalassa paikassakin. Pientä tummaa vesiperhosta, joiden pupat ovat sellaisia tumman oranssinruskeita, kuoriutui myös, mutta oranssiperäisiin pupiin en kaloja saanut iskemään. Kuitenkin tyytyväisenä ensimmäisen yön tapahtumiin kömmin nukkumaan neljän maissa.

Pajakkapupan pettämä

Mäkärää/jotain koskikärpästä kuoriutui alussa massoittain

Heräilin jo yhdentoista maissa ja aamupalan jälkeen olin jo matkalla kalalle. Päätin mennä kokeilemaan niskaa, missä oli yöllä kalastajia. Näinkin pari pintakäyntiä ja aloin niitä jahtaamaan heikoin tuloksin. Puolen tunnin kalastelun jälkeen toinen kalamiehistä olikin seisomassa takanani. Norjalainen. Kehui saaneensa hyviä kaloja ja karkuuttaneen isomuksen. Kaveri oli saanut myös yli 2-kiloisen. No ihmekös ei siitä mihinkään koko yön aikana siirtynyt eikä muita siihen päästänyt. Hienoa paikan valtaamista itselleen. Annoin norjalaisen jatkaa, toisen tuijottaessa niskaa ei huvittanut kalastaa. Lähdin alaspäin yrittäen yhyttää ruokailevia kaloja. Eräässä virrassa en lieväksi yllätyksekseni nähnyt hetkeen yhtään kalaa, vaikka olin aivan varma että siinä kyllä ruokaillaan. Päätin sitten kokeilla sokkona virran keskiosaa, missä virta alkaa rauhoittumaan pooliin. Ja juuri, kun päästän etuheittoni menemään, siinä kohdassa käy taimen head&tail pintakäynnin. Puoli sekuntia tästä perhoni tipahtaa 30cm kalan yläpuolelle ja puoli sekuntia tästä kala nousee kalvoroikkujaani. Aivan uskomatonta! Se oli täydellisesti kalastettu kala. 😁 Ja ihan komea, vapamitalla noin 50cm. Sain vielä yhden pienemmän, kunnes alusta saakka oireillut selkäni pakotti tauolle.

Täydellisesti pyydetty 50cm

Oioin selkääni jonkin aikaa, mutta polte kalalle oli edelleen kova. Niinpä nappasin kutosen streamerkepin matkaan ja lähdin koluamaan virtoja. Perhoksi valikoitui 8-9cm kultatinseli. Pari ensimmäistä kohtaa tarjosivat vain pienen tärpin, mutta pitkähkö peili osoitti jälleen keränneen kaloja. Jo ensi heitoilla kävi yksi kala perhon perään pyöräyttämässä. Koska peili on virran takana ja virtaus vielä kova, oli uittaminen todella vaikeaa ja uitot lyhyitä. Tinseli pitää saada tulemaan ylävirrasta pää alaspäin sopivalla vauhdilla, muuten ei kuulu mitään. Alavirran puolen heitoilla ei tullut lainkaan tapahtumia kun niitäkin jouduin kokeilemaan. Parinkymmenen heiton jälkeen parempi kala posautti pinnassa viistävään perhoon. Sain kalan aika nopeasti virran omalle puolelle vavan mitan päähän, mutta kalalla oli kovasti haluja mennä alapuolella olevien suurten kivien välistä, jonne en sitä halunnut päästää. Niinhän se sitten pinnassa mosutessaan irtosi, juuri kun käänsin vapaa matalalle. Hieman harmitti, vaikutti hyvinkin 55cm kalalta, jollei hieman suuremmaltakin. Selkäkipu ja pieni harmitus laitattivat menemään kyykkyyn. No hetken siinä oltuani en enää ylös päässytkään. Konttasin tuskissani lähimmälle kivelle, johon pääsin vähitellen hivuttautumaan ja sain alaselän kramppia löysäämään. Vähitellen sain jalatkin oikaistua. Istuskelin sitten 10-15 minuuttia ja mietin, että viisain olisi lähteä autolle selkää lepuuttamaan. Mutta eihän sitä malttanut, kun oli perkannut vasta peilin yläreunaa. Varoen nousin ylös ja kun tuntui, että pystyn taas seisomaan, jatkoin kalastusta. Kun siihen tinseliin tuli enää yksi kurkkaus, vaihdoin selvästi pienempään, noin 5cm kultaiseen minitinseliin. Taimenia nousikin peilistä vielä useita, kaiken kaikkiaan 7-8, joista puolet sain tartutettua. Yhtään vaan en saanut ylös, sen verran vaikea paikka se on uittotyylin ja virtauksen vuoksi. Toinenkin karkuutus jäi kyllä sapettamaan. Ensin iski sellainen perus 45cm kiinni, mutta irtosi parissa sekunnissa. Heitin heti metrin ylemmäksi, josta iskikin välittömästi toinen kala, ehkä pari senttiä suurempi. Mutta totta kai nopea heitto oli aiheuttanut heittosiiman kiertymisen alimman vaparenkaan ympärille, eikä kala saanut löysää, enkä minä saanut solmua auki, kun kala temusi kovassa virrassa. Reilun viiden sekunnin räiskeen jälkeen kala irtosi. Koko reissulla tuo oli ainoa kerta, kun siima takertui sillä tavalla...

Päätin vielä kokeilla hieman alempaa, missä virta vähän tasoittuu. Sainkin siitä aika nopeasti mukavan noin 48cm:n kalan "hyvitykseksi" sekä yhden noin 35cm:n. Ainakin paransi mielialaa. Mukavan tapahtumarikas streamersessio oli kyllä jälleen. Tuskailin itseni auton luokse, laitoin Thermacellin päälle, levitin takin maahan auton viereen, menin siihen selälleni ja nostin jalat ylös autoa vasten. Taisimpa siinä torkahtaakin, sen verran mukavalta tuntui kun selkäkivut hellittivät.

Kauniita on pohjoisen kalat

Tovin torkkuilun jälkeen otin särkylääkettä ja lähdin istuskelemaan leirille. Juha ja Masa olivat heräilleet edellisyön pitkältä reissultaan. Vaihdettiin kuulumisia ja tulisteltiin sekä syötiin. Ruuan ja kahvien jälkeen olikin taas miehessä virtaa ja särkylääkekin alkoi auttamaan. Päätin käydä vielä lähistöllä pienen kopaisun ennen paikan vaihtoa. Pientä tummanruskeaa vesiperhosta kuoriutui vedessä edelleen. Nämä pienet vesiperhoset tuntuivat kuoriutuvan pääosin alkuillasta, koska parina iltana olin selvästi hieman myöhässä päähätsistä ja kalojen aktiivisuus oli jo laskenut. Ja edelleen myös tuskailin ottiperhojen kanssa, kun rasiasta ei tuntunut löytyvän passelia, tai uittotyyli ei vaan osu kohdalleen. Kokeilin välillä mm. kuupapupia ja Leiseringin nostoa, erilaisia pupia rasvattuna ja rasvaamatta ja vapaasti sekä nykien. Heikoin tuloksin. Yhden reilun 40cm kalan onnistuin kuitenkin saamaan taas vihreällä foamipupalla. Rhyacophiloja kuitenkin aina silloin tällöin näkyi, mutta aivan yksittäisiä. Sitten edessä oli taas paikan vaihto. 

Automatkan jälkeen seurasi vielä tovin tallailu. Hikihän siinä lämpimähkössä illassa meinasi tulla. Selkä tuntui hieman jäykistyvän kävelystä, joten istahdin heti alkuun toviksi ja katselin, näkyisikö aktiivisia kaloja. Kun näin vain pari pienempää taimenta, päätin kokeilla parista poolista tinselillä. Tovin heittelyn jälkeen iskikin pirteä taimen, joka oli hieman alle 45cm.

Kultatinseli antoi taas hyvin kalaa

Tallustelin alavirtaan kalastellen parhaita kohtia, mutta selän jäykkyys piti ylimääräiset kalastelut kurissa ja heittomäärän vähäisenä. Tovin välein pidin istumataukoja. Yöllä ei näkynyt oikein mitään kuoriutumisia, joten kolusin paikkoja lähinnä streamerilla. Pupien sokkoheittely ei tunnu oikein sellaiselta tyyliltä, mitä haluaisi tehdä, kun tietää miten paljon hienompaa on heitellä nähdyille kaloille. Pari kohtuullista tärppiä sainkin, joista toinen oli pari sekuntia kiinni, mutta ylös saakka sekään ei halunnut tulla. Puoli viiden maissa sain kuitenkin vielä noin 43cm:n eräästä loppuliu'usta tinselöityä. Sen jälkeen ei enää virtaa kovin kauaksi aikaa riittänyt ja lähdin tallustelemaan autolle. Päätin ajella vielä takaisin leirille, jossa Juha ja Masa olivatkin tarinoimassa. Yksi suuri taimenkin oli yön aikana näyttäytynyt heille, muuten kalastus ei ollut tuottanut suurempia saaliita. Siinäpä aika vierähti reilusti aamuun. Välillä Juhan kanssa ihasteltiin Gintonicit käsissämme kun Masa kävi hetken kalastelemassakin. Syötiinpä jossain välissä Juhan loihtima herkullinen "aamupala". Kymmenen aikoihin kömmin lopulta nukkumaan ja nappasin vielä sirdaludin, josko selkä alkaisi löysäämään.

Untahan riitti aina viiteen saakka Norjan aikaa. Nousin aamupalan tekoon ja kyllä graavileivät maistuivatkin mahtavalta pitkästä aikaa. Selkä tuntui hieman löysänneen, mutta oli se edelleen kipeä. Olin jo laittanut slingpackin pois ja koitin sitten repulla ja chestpackilla, mutta chestpack ahdisti niin paljon edessä ja tuntui häiritsevänä koko ajan aktiivista uittoa, että kalastin koko loppureissun pelkkä reppu selässä, missä oli mahdollisimman vähän tavaraa ja kahluutakin taskuissa oli sitten osa perhorasioista, tippeteistä yms.

 

Kalareissujen suurimpia herkkuja - Graavi

Juha ja Masakin heräilivät vähitellen. Tovin pohdittuani mille alkaisin, päätin ajella takaisin yölliselle paikalle ja tallustella taas pidemmän pätkän. Sitä ennen sain vielä Juhalta Voltarenia selkääni ja nappasin särkylääkkeen päälle. Kävellessä Voltaren alkoi mukavasti lämmittämään ja särkylääke hellitti kipuja. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että nyt voisi taas jo kalastaa enemmän. Aika maltillisesti kuitenkin kalastelin edelleen tarkoituksella. Etsiskelin aktiivisia kaloja, mutta en nähnyt kuin pari pienempää. Yhden reilun 30cm sainkin pupalla koukutettua. Hieman alempana oli hienan näköinen loppuliuku, josta tinseliin iski pulska noin 45cm taimen. Kun siitä ei muuta kuulunut, lähdin katselemaan paikkoja ylöspäin. Kokeilin parhaan näköisiä virran reunoja, ja yhdestä iskikin sitten reilu 40cm kala vihreään Pajakkapupaan. Mukavaa sellaistakin kalaa on lasikuidulla väsytellä.

Lasikuidulla oli mahtavaa väsytellä kaloja. Tuuli vaan jälleen haittasi

Vielä ylempää löysin sitten pupahätsin ja aktiivisia kaloja. Kauempana vaikutti käyvän pinnassa vauraampikin kala, mutta sille heittäminen olisi vaatinut hieman kahlailua. Lupani oli pian päättymässä, joten päätin keskittyä kuitenkin pariin lähempänä olevaan kalaan. Sama ongelma jatkui kuin aiemminkin, pientä vesiperhosta kuoriutui vedessä, mutta oikeaa perhoa tai uittotyyliä ei meinannut löytyä. Yhden kalan onnistuin kuitenkin vielä huijaamaan kalvoroikkujalla ja foamipupaan sain pari kurkkausta. Taisipa muutama pikainen heitto tinselilläkin saada ainakin yhden räiskäyksen aikaan. Mutta sitten oli aika lopetella kalastus ja ajella uusille paikoille.

Perillä pidin pienen evästauon ennen kun suuntasin kalalle. Vesiperhosia pörräsi täälläkin, mutta hätsejä ei enää näkynyt. Kalastelin sitten pääosin streamerilla. Aamuyöstä kala olikin aktiivisena ja sain useamman kalan ylös saakka. Suurin taisi olla jälleen sitä 48cm luokkaa. Yhdestä peilistä neljä eri kalaa nousi siiten 8-9cm kultatinseliin, mutta niistä sain vain yhden ylös. Siinäkin heitto- ja uittokulma oli täysin ratkaisevaa. Heitin ensin hieman yläpuolelta, mutta alavirtaheitot ja viistätykset eivät antaneet tärppiäkään. Päätin koluta paikan vielä alapuolelta heittäen ja heti alkoi kaloja nousemaan. Kultatinselini väri oli jo reilusti haalistunut aamuun mennessä, vaikka sidoin perhon ennen reissua. Mutta lähes kymmenen ylössaatua ja vielä suurempi määrä tapahtumia oli tehnyt tehtävänsä. Tuollaisia keskikokoisia tinseleitä ei hirveästi rasioistani löydy, kun Kainuussa käytän yleensä suurempia ja pohjoisessa pienempiä. Mutta, kun kalojen ottihalukkuun hiipui selvästi ennen viittä, lähdin nukkumaan. Otin taas Sirdaludin, jotta selkä edelleen löysäisi. Hieman parempi päivä kuitenkin jo oli, vaikka pidinkin vielä taukoja tavallista enemmän.

Aamuyöstä 3-5 -välillä kalat olivat aktiivisia

Heräilin puolilta päivin ja nautiskelin aamupalaa jokivarressa maisemia ihaillen. Keli oli lämmin, mutta taivaalla näkyi sateisen oloisia pilviä. Hetken tuumailun jälkeen päätin lähteä ylemmäs nymfailemaan, sekä tarjoilemaan streameria. Kasasin nyt seiskaluokan CTS:n ja 40+-siimalla, jotta voin uitella perhoa hyvin kauempanakin ja heitän tarvittaessa surffilautaa pitkällekin. Aloitin streamerillä ja melkein heti alle 10cm kultatinselin perässä möyrähti taimen. Ei vaikuttanut kuin korkeintaan 40 -senttiseltä. Lieväksi yllätyksekseni muita kaloja ei kuitenkaan streamereihin noussut. Aloin sitten koluamaan paikkoja tarkemmin nymfeillä. Siikoja alkoikin heti paukkua perhoon, sain myös pari pientä taimenta. Vettäkin alkoi satelemaan. Ehdin jo tovin aikaa nymfata, kunnes kovan virran reunasta tömähti kovemmin. Tämä voimanpesä osoittautui jälleen "normikokoiseksi", sellainen 45-senttinen taimen. Sopivasti  aurinko pilkahti esiin tarjoten välillä jopa tuplasateenkaaria.  Nappasin kuvan taimenesta "sateenkaaren päässä". Kala iski suurehkoon ruohonvihreään larvaan.

Sateenkaaren alla on kultakylkiä

Jatkoin nymfailua, mutta sain enää siikoja ja yhden noin 30cm taimenen. Yläpuolelleni tuli perhomies viskelemään sen verta lähelle, että päätin lähteä autolle evästauolle. Auton luona oli pari suomalaista virittelemässä vermeitä. Vaihdeltiin siinä kalakuulumisia Finnmarkista laajemminkin. Hienoja saaliita olivat saaneet aiempina vuosina. 

Paussin päälle lähdin kalastelemaan kahden vavan voimin, mutta nymfivavan sijaan mukaan lähti pupasetti.  Sen verran heikkoa oli kalojen ottihalut larvoihin ja nymfeihin. Kalastelin rauhallisesti parhaan oloisia paikkoja kokeillen ja ympäristöä tutkaillen, josko kaloja alkaisi aktivoitumaan. Streamereihin ei tuntuneet oikein kalat innostuvan, eikä pupien sokkoheittely hirveästi innostanut. Sain kuitenkin pari pienempää taimenta ja useita siikoja, kun sinne tänne muutamia tunnusteluheittoja heitin. Kello alkoi lähennellä iltayhdeksää, kun näin pari pintovaa kalaa. Toisen sainkin muutaman heiton jälkeen iskemään surffipupaan. Sellainen perus hieman reilut 40cm. Toinen kala oli virtausten suhteen niin hankalassa paikassa, että kun jo heittäminenkin oli jo työlästä, niin kunnollista uittoa ei niihin pyörteisiin enää pystynyt tekemään, eikä kala miten sattuu menevään pupaan intoutunut. Tarkkailin poolia vielä tovin ennen kuin siirryin alemmaksi. Kellon käydessä puoli yhtätoista tulin hyvän näköiselle poolille. Heti ensimmäisellä heitolla surffipupaan iskettiin räväkästi. Hetikohta kala olikin jo ilmassa ja sirautteli mukavasti Hardyn Rulon-jarrua. Tovi siinä meni, ennen kuin sain vahvan ja pulskan kalan haavittua. Mittaakin oli jo mukavat 52cm. Ja tottakai juuri silloin alkoi tuulemaan reilusti ja sitten heti perään satamaan reippaasti. Nelosen vavalla en saanut kuin yhden auttavan heiton tarjottua pooliin tuulen vuoksi, mutta siihenkin iski reilu 30cm taimen. Sen verran sapetti olosuhteiden muuttuminen juuri väärään aikaan, että kävelin autolle ja päätin vaihtaa paikkaa. 

Reissun suurin, komea pulska kala

Jo ajellessa tuumin, että olikohan tuo viisasta lähteä, kun selvästi paikka oli juuri herännyt "henkiin". Tuskin se olisi siihen loppunut, jos vain olisi malttanut odotella tuulen ja sateen laantumista. Samoihin aatoksiin olivat päätyneet nämä kaksi suomalaista, kun ajeltiin peräkanaa toiseen paikkaan. Päätin tehdä ruuan ennen kuin jatkan kalastusta. Sen jälkeen kävelinkin reiluhkosti ylävirtaan, josta ajattelin pikku hiljaa tulla alaspäin. Joki vaikutti todella hiljaiselta muuten, mutta harjuksia ja pienempiä taimenia näkyi jonkin verran. Yhtään paremman kokoista kalaa en nähnyt. Heittelin tuttuja ottikohtia streamereilla, mutta yhtään kalaa ei vaikuttanut niistä innostuvan. Lähdin ylhäällä tekemään pidempää laskua streameröiden. Tovin jälkeen vaihdoin taas kultatinselin siiman päähän. Melko pian 40cm harjus iski perhoon. Ja hetki tästä ensimmäinen taimen kävi näyttäytymässä ilmaloikalla. Uudestaan se ei enää noussut, mutta kalakin oli korkeintaan 40cm. Viitisen metriä alempaa iski sitten kala jo kiinni saakka. 43cm taimen tuli nopeasti haaviin. Otin kalan ruuaksi, kun laajakitainen koukku oli lävistänyt silmän kun koukku tuli posken puolelta läpi. kala oli ahminut itsensä aivan täyteen oranssinruskeaa pupaa, joten selvät hätsit täälläkin on aiemmin illalla ollut. Lisäksi löysin kaksi rhyacophilaa, toinen tutumpi vihreä ja toinen oliivinkellertävä.

Oranssinruskeaa pupaa oli alussa runsaasti, Rhyacophiloita odoteltiin

Tämän jälkeen joki tuntuikin hiljenevän lähes täysin. En saanut perhoihin kuin pari pienempää tälliä. Siirryin aika nopeasti alavirtaan. Onnistuin vielä saamaan pupilla pari 35-40cm harria ja yhden pienemmän taimenen, mutta sitten laitoin pillit pussiin ja lompsin autolle. Ja hyvin samoihin aikoihin taas samat kaksi suomalaista tulivat myös autolle. Heillä oli ollut koko ilta hyvin nihkeää, eikä mitään suurempaa ollut tullut saaliiksi. He päättivät lähteä takaisin illan kohteelle, samoin minä pääti ajella sinne takaisin yöksi. Tuttu Raahen porukka oli tulossa sinne myös. Mietiskelin vielä ajellessa, että jaksaisikohan sitä vielä käydä streamerilla paikkoja koluamassa, kun edellinen aamuyökin oli ollut ihan kohtuullista meininkiä. Perillä veto oli kuitenkin jo niin pois, etten jaksanut lähempänä neljää enää sonnustautua kahluuvermeisiin, vaan laitoin neljän jälkeen jo unten maille.

Heräilin ennen puolta päivää turhan lämpimään oloon. Hikeä oikein pukkasi kun aurinko meinasi aina välillä lämmittää. Pätin käydä aamupalan yhteydessä pulahtamassa raikkaassa jokivedessä. Olin aiemmin mittaillut eri jokien vesien lämpöjen olevan siellä 11-13 asteen haarukassa. Raikas pesu virkisti kyllä mieltä. Jaskalta tulikin viestiä, että olivat ajelleet kuitenkin suoraan paikoille ja kalastelleet aamuyön kohtalaisin tuloksin, ei kuitenkaan mitään erityisen suuria ollut tullut. Niinpä tietysti. Menin käymään heidän juttusilla asuntoautolla ja nautiskelin kahvit. Hyvä tovi siinä rupateltiin ja esiteltiin perhorasioita. Sitten alkoikin käydä jo polte kalalle. Kun tuuli meinasi hieman vaivata ja sadetta tuntui olevan tulossa, päätin käydä ensin kokeilemassa uutta ul-kelaani. Parikymmentä minuuttia ehdin heitellä ennen kuin vettä rupesi satamaan ja jouduin paitasillani juoksemaan autolle etten aivan läpimäräksi kastuisi. Oikeastaan en ehtinyt heitellä juuri lainkaan, kun ostamani kuitusiima oli selkeästi liian pehmeää avokelaan ja siten erittäin sotkuherkkää. Tuulessa jää hyvin helpolla pieni löysä lenkki, joka sitten seuraavalla heitolla imaisee ihanat sotkut. Kaksi kertaa jouduin pätkäisemään siimaa vähemmäksi, onneksi kuitenki yhteensä vain noin 15 metriä. Tarjoilin lähinnä nirhaa, mutta kalat eivät siinä ajassa ehtineet siihen innostua. Sateen myötä sonnustauduin kahluuvermeisiin. 

Kun sade hellitti, lähdin rantaan paistamaan yöllisen taimenen. Kyllähän se perunamuusin kanssa oli melkoista herkkua ja yhden miehen annokseksi aivan liian suuri. 

Reissussa pitää muistaa syödä hyvin että jaksaa kalastaa

Ähkyissäni katselin jokea ja toisten kalastelua. Jaska tulikin siihen kohdalle heittelemään, oli alempaa jo saanut ainakin yhden taimenen. Olkapäävaivojen vuoksi streamervapa ei ollut nyt ollenkaan matkassa, vaan hän heitteli virppaa ja tarjoili pupia kevyemmällä vavalla. Melko pian sen jälkeen kun sain Jaskalle kerrottua, missä aika usein taimen ruukaa majailla, iski niiltä main taimen kiinni. Taas sitä normaalikokoa, ehkä noin 45cm. Tärppejäkin tuntui olevan aika tiuhaan hopeassa "puikkolusikassa", kun vaan tarpeeksi nopeasti uitti. Vähitellen aloittelin itsekin kalastelua. Alkuillasta ei aktiivisia kaloja näkynyt. Joku kopaisu tuli sieltä täältä, kun vain jaksoi heitellä. Illalla pintomisia alkoi kuitenkin näkyä. Samoin sitä tummaa pientä vesiperhosta, jonka pupia ne oranssinruskeat olivat. Tarjoilin jälleen pienniä oranssinruskeita jatkoperäpupia, laihoin tuloksin. Kun jaska sai ruskealla Pajakkapupalla muutaman kalan, joista yhden näin hänen koppaavan haaviin ja arvioin jo kohtuullisen kokoiseksi (paljastui myöhemmin noin 45cm:ksi), päätin lompsia autoon sitomaan pari pupaa. Olin ottanut varsin hintsun hätävarasetin sidontavermeitä matkaan ja kalvossa uivan oikeanvärisen pupan tekeminen aiheutti pientä päänvaivaa. Tein kuitenkin pari eri kokoista pupaa testiin. Tovin uittelujen jälkeen en kuitenkaan saanut kummallakaan ainuttakaan kalaa. Pienempää kävi sentään yksi kurkkaamassa. Kun aika lähellä minua pintoi yksi taimen aktiivisesti, päätin lopulta tarjoilla sille surffipupaa, jonka kala otti heti. Jälleen sellainen hieman yli 40cm. Alempana sain vielä useita pieniä aktiivisia kaloja sillä ongittua, mutta yhtään parempaa en enää nähnyt pintovan. Raahelaisillakin oli ollut aika vaatimaton ilta, Jaskan kalat taisivat olla suurimmat. Kun vettäkin oli sadellut pitkin iltaa, lopetteli suurin osa kalastuksen jo aika varhain yöllä. Minä koitin säästellä heittojani ja tutkailin ahkerasti eri alueita, josko jostain löytyisi aktiivisia kaloja. Yö oli kuitenkin varsin hiljainen, enkä tainnut saada enää yhtään mainittavaa kalaa. Lopettelin kalastuksen neljän maissa.

Peruskokoa. Tätä 40-45cm kalaa tuli ihan hyvin

Seuraavana päivänä satoikin lähes tauotta. Raahelaiset lähtivät kuluttamaan aikaa Altaan ja elättelivät toiveita sein pyynnistä. Minä jaksoin käydä reilun tunnin heittämässä virpalla, mutta sain vain pieniä kaloja. Yhtään yli 40cm ei tainnut edes käydä uistimissa. Kyllästyin nopeasti sateisessa ja tuulisessa kelissä viskelyyn. Siirryin autoon lueskelemaan kirjaa. Välillä kävin ajelemassa ja ihastelemassa maisemia. Alkuillasta soittelin Juhalle, joka kertoi olevansa juuri ruuan laitossa ja tuovan sapuskat leirille. Mullekin kuulema piisaisi. No pakkohan sellaiseen oli tarttua ja ajelin leirille odottelemaan ja lueskelemaan. Kymmenen jälkeen laitoimmekin ruokajonon pystyyn Juhan auton peräkontille. Kyllä oli green curry -kana herkullista! Masa näytti kuvia, kun oli saanut komean 60cm taimenen edellisyönä. Ja hänen kaverinsa Samuli oli ensikertalaisena onnistunut myös saamaan yli 40cm kalan. Toisillakin oli ollut onnea ja eräs kokemattomampi naisperhokalastaja oli myös saanut yli 40cm kalan. Kuulin myös, että Kemin porukka oli matkalla sinne. Ja niinhän ne reilu tunti myöhemmin sinne tulivat ja pääsivät myös syömään. Siinä tuli sitten Juhan teltan absidissa parannettua maailmaa aamuun saakka. Kahdeksan henkeä siihen mahtui, tunnelmaa saatiin kaasukäyttöisellä rengaspolttimella jossa Juha piti pikku tulta. Vettä satoi edelleen liki taukoamatta...

Heräsin iltapäivällä outoon ääneen. Ei nimittäin satanut. No se ilo loppui viidessä minuutissa. Söin rauhassa aamupalaa ja kulutin aikaa. Parin tunnin jälkeen en enää malttanut vaan nousin ylös. Vesi oli noussut joessa jo reilusti, hyvinkin 25cm. Ja tulisi nousemaan vielä reilusti lisää. Kävin kuitenkin pienen kopaisun kalalla, olihan perhokalastuksestakin ollut taukoa jo hyvinkin 36 tuntia. Eräskin mökijäura oli muuttunut upeaksi pikkujoeksi. Hienot virrat ja poolit vuorottelivat ja näyttivät todella kalaisilta. En ole aivan varma, mutta taisin parissa poolissa nähdä kirkkaan taimenen kyljenkin välähtävän... Kalat tuntuivat varsin passiivisilta. Onneksi sade oli kuitenkin reilusti hellittänyt otettaan, eikä satanut enää juuri lainkaan. Tovin yrittämisen jälkeen tepastelin leirille. Osa porukasta oli jo herännyt.

Pienen juttutuokion jälkeen lähdin käymään hieman alempana, mutta yhtä hiljaista piteli sielläkin. Kalastus oli hieman hakusessa, kun poolit olivat voimakkaasti virtaavia "koskia" ja rantojen pajupuskat olivat reilusti veden vallassa. Koitin parista eri paikasta, mutta mitään ihmeempää en nähnyt. Pari pientä taisin saada. niinpä tallustelin leirille ruuanlaittoon. Kemiläiset päättivät lähteä eri suunnille kalaan ja pakkailivat kamat. Ehdittiin kuitenkin Peten kanssa suunnitella tulevia reissuja, josko vielä päästäisiin porukalla käymään jossain. Oulun suunniltakin oli tullut tuttuja ja Jannen kanssa vaihdettiin kuulumisia. Sen verran asiaa riitti, että joelle lähtö viivästyi aikomastani selvästi. Päätin kuitenkin mennä jonkin verran alemmaksi kalalle. Vesi oli noussut entisestään eikä tutut paikat näyttäneet enää kovin tutuilta. Vesi virtasi jo rantapuskissa, eikä tasaisia virran alueita ollut, vaan vesimassat vyöryivät vauhdilla alaspäin. Etsiskelin tovin aktiivisia kaloja, mutta näin vain pari pienemmän pintakäyntiä. Kouriutumista ei vaikuttanut olevan käytännössä lainkaan. Kolusin ensin streamereilla ottipaikkoja heikoin tuloksin. Päätin sitten tarjoilla surffipupaa kovemman virran reunoihin, vaikkei hätsiä tuntunutkaan olevan. Näin vain aivan yksittäisiä vesiperhosia ja koko iltana vain pari Rhyacophilaa. Kuitenkin surffipupa kiinnosti kaloja sen verran, että sain jokusen pienemmän ja ainakin yksi hieman parempi kävi räiskäyttämässä. Muutama pienempi kala intoutui pintomaan enemmänkin. Tuijotin vedenpintaa eräänkin kalan kohdalla pitkän aikaa, mutten nähnyt mitään elämää pinnalla. Mitä lie söivät, mutta aivan kalvosta ne ruokaa hakivat. Kokeilin varsin kaloista suurimmalle, ehkä noin 35cm taimenelle useita erilaisia perhoja heikoin tuloksin. Kun kunnon elämää ei näkynyt, päätin palailla leirille kyselemään muiden kuulumisia.

Hiljaista oli selvästi pidellyt, kun osa oli jo nukkumassa. Jututin tulilla tovin Juhaa, hiljaista oli kuulema ollut kalan tulon suhteen kaikilla. Päätin kuitenkin käydä vielä niskaa heittelemässä, olihan seuraavana päivänä kotiin lähdön aika. Ehdin katsella niskaa ehkä 20 sekuntia, kun näin ensimmäisen pintakäynnin. Virittelin kutosluokan BVK:hon pitkähkön pinturiperukkeen, noin nelimetrisen. Tuuli kävi hieman vastaan hankaloittaen heittoa ja erityisesti perukkeen oikaisua. Näin muutamien kalojen yksittäisiä pintakäyntejä ja tarjoilin niihin paria eri perhoa heikoin tuloksin. Päätin sitten laittaa Nelson Caddiksen (vai olikohan Karelia Caddis?), jonka runko on oranssinvihreä. Vedessä lipui välillä tummanruskeasiipisiä vesiperhosia, jotka kuivattelivat siipiään hassusti takaviistoon pystyssä. Ajattelin tuuheasiipisen pintaperhon sopivan imitoimaan. Ja aika hyvin sopikin. Erän taimen pintoi uudestaan aika lähellä ja tarjoilin Nelsonia. Perho kelpasi heti. Mukavasti taimen väänsi ennen kuin tuli haaviin. Arvelin kalan haavissa yli 45cm pituiseksi ja vapautin. Juha oli toisen kalamiehen kanssa katsellut touhuani kiikareilla ja mitanneet kalan haavissa 50cm:ksi. No, sellainen 47-50cm kala se oli, eli ihan mukava. 

Reissun viimeinen parempi kala

Aika pian toinenkin kala nousi perhoon, mutta juuri silloin kun perho alkoi imussa viistämään, eikä ehtinyt napata perhoa. Kala oli samaa kokoluokkaa. Jahtasin tovin yhtä hieman paremman oloista, mutta sitä ei enää näkynyt, enkä saanut sokkoheitoilla nousemaan. Vastatuulessa perukkeen oikenemisen kanssa oli ongelmia ja osa heitoista meni pieleen tuuhean perhon napatessa heittosiimaan. Jouduin tekemään ihmeellisen rannekäännön aina heiton lopussa, jotta sain loopin pysymään tarpeeksi suurena. Se vaan tahtoi pudottaa metrejä heitosta. Päätin sitten runtata pitkän heiton reilusti niskan yläpuolelle syvimpään uomaan. Heittäessä kuului jännä ääni ja ajattelin liitosten löystyneen pitkiä siivuja kiskoessa. Aloin sitten heti tarkastamaan tilannetta, ja juuri kun tutkailin kärkiliitosta, näin sivusilmällä valtavan möyrähdyksen perhossa. EI NYT, EIII!! Tottakai. Juuri silloin, kun on se ainoa hetki koko pinturointihetkenä jolloin et ole valmiina, nousee SE kala. Elämäni suurin pintaperhokala. Mitään en voinut tehdä. Toisella kädellä pitelin kahvan yläpuolelta ja toisella kurottelin kärkiliitokseen. Siimat olivat jo alapuolella pussilla menossa hyvää vauhtia kohti niskanielua. Löysää siimaa oli varmaan 10 metriä. Eihän se tietenkään voinut tarttua kun minkäännäköistä vastaiskua ei pystynyt tekemään. En tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Se kala oli varmuudella reilusti yli 60cm, mutta en olisi ollut yhtään yllättynyt, jos olisi ollut yli 70cm. Sellaisia kaloja siinä kuitenkin pyörii, ja reilusti ylempänä näinkin pari vaurasta pintakäyntiä aamuyön tunteina. Tottakai tarjoilin vielä useita kertoja perhoa samaan paikkaan, mutta sitä kalaa ei suotu minulle. Loppuheittely meni sitten vähän turhan voimakkaissa tunteissa ja vielä yksi kala, jonka sain nousemaan, onnistuin vetäisemään perhon suupielistä niin, että tuntui vain pieni raapaisu. Sekin olisi voinut olla päälle 50cm kala. Lyöty mies kelaili siimat kelalle, kun pintomisiakaan ei enää toviin näkynyt. Lähdin tulistelemaan vielä viimeisen yöni päätteeksi. Siinä olisi ollut upea reissun päätöskala.Siinä parannettiin maailmaa vielä pari tuntia, kunnes puoli kahdeksan maissa lähdin nukkumaan. Ei oikein uni tullut silmään.

Reilun kolme tuntia sain nukuttua ja tovin pyöriskeltyäni nousin puolilta päivin. Aamupalan jälkeen päätin lähteä ottamaan revanssia niskalta. Janne oli kaverinsa Juhon kanssa jo tovin kalastellut, mutta kovin kummoista ei ollut kuulunut. Näin jälleen niskalla muutamia yksittäisiä pintakäyntejä. Alkuun kalat eivät tuntuneet Nelsonista innostuvan. Sitten alle 10 metriä yläpuolellani hyvän kokoinen kala kävi uudelleen pinnassa. Nyt olin valmiina ja heitin heti hieman yläpuolelle. Perho lipui kalan kohdalle, ja kala kävi heti hakemassa kunnon pyöräyksellä. Vastaisku, ja melkein heti kala hyppäsi komean loikan. Näin heti, että mukavan kokoinen kala on kyseessä, hyvinkin 55-60cm. Kala väänsi itsensä niskan yläpuolelle keskivirtaan, johon jäi juromaan. Pitelin kalaa maltillisesti painetta lisäten. Kala päätti ottaa pienen spurtin ylös viistoon ja yhtäkkiä perho lentää kaarella kalan suusta. Mitä ihmettä?!? Koukku oikeni! Eikä väkäsetön tietenkään pidä jos koukun kärki on lähes 90 asteen kulmassa. Kamasan b170 koossa 10 ei muka kestänyt tuon kokoluokan kalaa sivusta tulevalla paineen lisäyksellä. Olikohan joku maanantaikappale. Mulla on minitinselit järkiään #8 ja #10 b170 -koukuissa ja olen niissä pidellyt 50cm kaloja kovassa koskessa pinnassa ilman ongelmia. Sapetuksen määrä oli jo melkoinen. Miten voi kaikki paremman kalat karata tai muuten vain sössiä. Alkureissun suuremman tinselikalan karkuutuksen voi laskea omaan piikkiin, siinä pidin kovan paineen alapuolen kivien vuoksi, mutta tämä oli aivan erilainen tilanne ja painetta paljon vähemmän. Toki kutosluokan BVK on aika riski vapa, saatoinhan epähuomiossa pitää kalaa aika tiukilla. Mutta o,18mm kärjellä ei kyllä aivan valtavaa painetta kosken niskalla tule yleensä pidettyä jollei ole aivan pakko. Vääntelin koukun taas muotoonsa ja jatkoin kalastusta. Melkein heti otti reilu 30cm taimen niskan tuntumasta. Koukku oli jälleen hieman oiennut, joten perho oli pakko vaihtaa pois.

Eikä korvaavaa perhoa löytynyt, ei millään. Kävin läpi todella monenlaisia vesiperhospintureita ja kalvoroikkujia läpi. Yhdessäkään ei vain ollut oikein mitään, mikä imitoisi niitä takana viistossa kuivavia siipiä. Koitin varsin jopa todella suuria Streaking Caddista ja Halosen Lepakkoa, kun silloin tällöin vedessä lipui varsin suuria, hyvinkin kolmesenttisiä vesiperhosia. Niskalle tuli pari muuta perhomiestä. Vielä muutamia kaloja kävi pinnassa, mutta kun kelpaavaa perhoa en löytänyt, laitoin pillit pussiin. Kalastajat olivatkin tuttuja miehiä, joiden kanssa tulikin tovi turinoitua. Sitten autolle pakkailemaan tavaroita. Jannella oli pidellyt hiljaista, mutta Juho oli saanut hieman alempaa yhden yli 40cm kalan. Kello oli Suomen aikaa jo seitsemässä, kun suuntasin kotimatkalle. Kotona olin puoli kolmen maissa. Soittelin Raahen porukallekin matkalla. Jonkinlaisia hyviäkin hetkiä oli kalastuksessa ollut, mutta aika haasteellista kun vettä oli niin paljon. Ja lauantaina he olivatkin jo päivällä lähteneen kotimatkalle, päivän etuajassa. Aina ei olosuhteet natsaa.

Jos sataa kahdessa vuorokaudessa yli 40h, alkaa se jo näkyä...

Syy perukkeen huonoon oikenemiseenkin selvisi, ei ollutkaan pelkän tuulen vika. Siiman pinta oli murtunut lenkin tyvestä. Vaikka uusin lenkin juuri ennen reissua. Vanha Grandin pinta ei näköjään kestä enää oikein mitään, pääsee siimakaupoille.

Sellainen oli tämän vuoden "pääreissu". Tavallaan ihan ok kalastusta, sain kuitenkin kohtalaisesti +40cm kaloja ja suurin ylös tullut oli todella komea ja pulska kala. Yhtään hyvää hätsiä ei sattunut kohdalle, mutta sellaisia orastavia hetkiä sentään muutamia. Ja sain kuitenkin pupalla ja pintaperholla varmaan puolet kaloistani. Mutta kyllähän nuo lopun tapahtumat korpeaa. Tavallaan myös tietenkin ne oli upeita hetkiä. Ei se ole jokapäiväistä, että näet tuollaisten kalojen nousevan pintaperhoon. Olisin kyllä mielelläni nähnyt sen yöllisen mahtikalan. Se möyräys oli sellainen, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa pupaan tai pintaperhoon. Muutamia komeita head&taileja olen vuosien varrella nähnyt, suurimmat on varmasti olleet yli 70cm kaloja. Mutta tuollainen nopea pyöräys on ihan erilaista, massan huomaa kyllä heti kun sitä on reilusti. Sateet nostivat jokivesien pintoja reilusti ja hankaloittivat monin paikoin kalastusta. Pienemmillä joilla vedennousu voi olla vain hyvä asia. Mm. Kemin porukka oli saanut todella komean yli 70cm taimenen pari päivää paluuni jälkeen, sekä ainakin yhden noin 60 -senttisen. Osaavia kalamiehiäkin kyllä ovat.

Hieman tässä on suunniteltu Jarin kanssa vielä Finnmarkin visiittiä. Jarilla alkoi vasta loma ja katson, jos saisin työasiani järjesteltyä niin, että elokuun loppupuolella vielä ehdittäisiin käydä. Kyllähän sellaisesta aika tiukka ajelureissu tulee, mutta on ne vedet vaan niin hienoja, että sen vuoksi voi vähän kärsiäkin.

Vavan rakennuksen parissa on viime ajat menneet reissun jälkeen. Josko saisin Jarin Red Truckin kohta valmiiksi, vaikka ennen reissua...