Terve!
Pahoitteluni, jos olette odotelleet blogitekstejä. Hiljaista on pidellyt useita viikkoja. Kovasti on kiirettä pidellyt, eikä kirjoittamiseen ole sitten oikein riittänyt virtaa. Itseasiassa olen jo parisen kuukautta sitten aloittanut kirjoittelemaan yhteenvetoa kesästä Kuhmossa, missä niputan viime kesän kokemuksia. Eiköhän sekin blogiteksti pulpahda pian ulos.
Mutta sitten tämän otsikon asiaan. Ehdin käymään syksyn aikana kokonaista kolme kertaa hauen perässä kalassa. Lokakuun puolivälissä yritti talvi jo kovasti tehdä tuloaan tänne Rovaniemelle, mutta viikon lauha jakso mahdollisti vielä kalastamisen kuun vaihteessa ja itseasiassa vielä isänpäiväviikonloppuna olisi ollut varmasti mahdollista käydä kalalla. Kävin kuitenkin tutustumassa ensimmäistä kertaa Kemijoen haukikantaan lokakuun aikana. Kemijokihan on noussut voimakkaasti esille parin vuoden aikana suurhaukiensa ansiosta. Potentiaali on ollut tiedossa minullakin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tässä parin vuoden aikana perehtyä siihen sen tarkemmin.
Ensimmäiselle reissulle varauduin monin välinein. Mukaan lähti virveli sekä perhovälineet. Ahdoin konttiin myös kelluntarenkaan. Lähtö kuitenkin viivästyi yli puolen päivän, joten montaa tuntia ei valoisan aikaa ollut tarjolla. Vesi oli sunnuntaina alhaalla ja rannalta pääsi kahluuhousuilla erinomaisesti koluamaan hitaiden virtojen seutuja. Olin kartasta katsellut muutaman paikan valmiiksi, missä olisi hidasta virtaa tai nivaa ja suvantoa. Uskoin haukien löytyvän sellaisista paikoista. Ensimmäinen paikka ei tarjonnut kuin parin shadin pohjaan jäämistä. Useita harjusten ja ainakin yhden taimenen tai kirjolohen pintakäynnin kyllä näin ja harmittelin pintaperhovermeiden kotiin jättämistä. Varsinkin kun toisillakin paikoilla näkyi tuikkeja, hyvän kokoisiakin. No haukikalaan sitä oltiin lähdetty.
Reilun tunnin kalastamaisen jälkeen päätin vaihtaa paikkaa. Seuraava paikka oli hieman matalampi, ylsin vain osittain koluamaan syvempää virtaa. Alapuolelle olisi saanut kivasti kelluntarenkaan sadan metrin kantamisella, toki jyrkkä rantapenkka olisi ollut tympeä kantaa, ainakin ylöspäin. Yläpuolella vajaan kilometrin päässä näin jonkun kelluntarenkailemassa ylemmällä suvannolla. Noin kiloinen hauki kävi ahvenen värisessä seeker shadissa tovin heitelyn jälkeen. Isommista, tai yleensäkään muista hauista ei näkynyt merkkejä. Kellokin oli jo sen verran paljon, etten kehdannut enää keluntarengasta raahata rantaan.
Peliaikaa oli reilun tunnin verran jäljellä ennen pimeää. Päätin lähteä katsomaan ylempää suvantoa, se oli houkuttelevasti kahden virran välissä ja vaikutti hieman syvemmältä. Kävin ensin rannassa katselemassa ja seurasin hetken kelluntarenkaalla kalastavaa. Isoa kalajigia näytti hänkin paiskovan ja tuntui jo potkiskelevan kohti rantaa. Paluumatkalla sai vielä hauen, joka vaikutti olevan jossain kolmen kilon seuduilla puolen kilometrin päästä mitattuna. Päätin tulla itsekin kokeilemaan vielä ennen pimeää. Hörppäsin autolla kahvit ja palasin rantaan virvelin kera. Heitin muutaman heiton seeker shadia, kunnes päätin siirtyä parempaan kohtaan, josta ylsi heittämään keskemmäs syvään virtaan. Heti ensimmäisellä heitolla vapa taipui reilusti ja painava hauki alkoi jumputtamaan. Kelailin kalaa minuutin verran lähemmäs siirtyen samalla itsekin jo rantaa kohti. Alle kymmenen metrin päässä minusta hauki päätti ottaa ritolat ja lähti vetämään kohti keskivirtaa. Vaikka käytössä oli vahvat kuitusiimat ja jarrukin tiukalla, veti hauki helposti 10-15 metriä, kunnes yhtäkkiä löysäsi. Luulin siiman menneen poikki, mutta perukkeen lukko olikin antanut periksi. Harmittelin omaa typeryyttäni hetken, sillä tiesin lukkojen olevan näissä perukkeissa hieman epävarmoja ja olin ostanut kunnon lukkoja tilalle. Nekin olivat vielä matkassa, tosin autossa. Laiskuus verotti. Haukea en missään vaiheessa nähnyt, mutta potkujen painavuudesta ja harvuudesta päättelin kalan yli metriseksi ja pohdin sen olleen arviolta 7-10kg. Mene ja tiedä. Kuitenkin useita yli metrisiä saaneena jonkinlainen käsitys on miltä ne siiman päässä tuntuvat.
 |
| Kuvassa syksyn suurin hauki |
Hämärän lisääntyessä hauet tuntuivat äityvän hetkeksi syönnille. Sain SavageGearin 4playlla vielä pari haukea, kooltaan tosin vaatimattomia suuremman ollessa noin kolmikiloinen. Hienon ensikosketuksen Kemijoki kuitenkin antoi ja polte jokea kohtaan vain lisääntyi. Kelluntarengas olisi laajentanut pelialuetta kovasti, mutta aika tuhraantui paikkojen etsintään ja tutustumiseen. Kiva reissu.
Syyslomaviikollani lähdin lasten kanssa mummuloihin, ensin Oulun seudulle ja loppuviikosta Pyhäjoelle. Oulun seudulla pääsin omalla veneellä pitkästä aikaa hauen pyyntiin. Jarin piti alkuun lähteä matkaan, mutta estyi lopulta. Lähdin liikkeelle jo aamusta ja olin varautunut olemaan joella tarvittaessa koko päivän. Kalat tuntuivat alkuun passiivisilta ja aikaa kului aktiivisten kalojen etsintään ja ottivieheiden valintaan. Yksi pienempi hauki kävi hetken ravistelemassa itseään, samoin yksi parempi tärppi tuntui. Uistelin hitaasti kolmella ja neljällä vavalla. Jo alkuvaiheessa kone temppuili oudosti, eikä oikein jaksanut käydä alhaista tyhjäkäyntiä. Reilun tunnin jälken kone tuntui kuumenevan ja katku alkoi haisemaan. Sammutin koneen ja totesin koneen olevan niin kuumana, ettei sitä uskalla käyttää. Niinpä heittelin tovin kalajigejä ajelehtivasta veneestä, tuloksetta. Päätin kokeilla hidasta soutu-uistelua shadeilla. Kauaa ei mennyt, kun vapa taipui ensimmäisen kerran. Seuraava kala olikin vauraampi ja oli erittäin pulskassa kunnossa. Punnitsin kalan puunituspussissa, 6,9kg. Pituutta oli vain 92cm, joten kala oli erittäin tuhti. Ahvenen värinen seeker shad oli jälleen ottiviehe. Ahvensävyiset ovat olleetkin viime vuosina omia suosikkeja syyshauen pyyntiin. Sain päivän aikana vielä muutaman hauen, kokohaarukassa 3-4,5kg. Seeker shad tuntui olevan ylivertainen tällä kertaa, melkein kaikki tapahtumat olivat siinä. Ottipelin jäätyä pohjaan hiljeni tärpitkin. Paluumatkalla autolle muutaman kilon hauki kävi vielä tovin potkiskelemassa ennen irtoamistaan. Ihan asiallinen reissu, vaikka todellisista isomuksista ei kuulunut mitään tällä kertaa. Seuraavana päivänä tutkiskelin moottoria ja saavitestin mukaan vesikierto ei pelaa. Siinäpä on sitten talvelle tutkimista, Jari aikoi asiaan perehtyä kun sen varastossa konettakin säilytetään.
 |
| Syksyn suurin, vajaa 7kg pullukka |
Vielä lokakuun lopulla lauhat säät antoivat mahdollisuuden pikaiselle haukipistolle. Päätin palata ison hauen kohdille Kemijoelle. Keli oli pari astetta pakkasella, lunta oli yöllä satanut kymmenen senttiä. Edellispäivä olisikin ollut melko varmasti erinomainen haukikeli, nuhjuista ja kosteaa, pari astetta plussalla. Pakkanen ei ole mitenkään mukava kaveri kuitusiimalla kalastavalle, siimaan jäätyy vettä ja kelan puola alkaa täyttymään turhan nopeasti. Samoin vaparenkaista sai raksia jäitä jatkuvasti. Reilun parituntisen lopussa sain kauden päätöskalaksi hieman alle 4kg hauen 30cm oranssi-keltaisella Real Eelillä. Lunta ehti tänä aikana sadella vielä muutama sentti lisää, joten talvisissa maisemissa sain ajella kotiin.
 |
| Kauden päätöskala |
 |
| Talvista |
 |
| Kotimatkalla |
Vaikka hauen kalastus jäikin tänä syksynä varsin vähälle, oli mukava saada pari vauraamman hauen kontaktia kuitenkin siiman päähän. Tuollainen seitsemän kilon paikkeilla oleva hauki on jo ihan komea, joten käytettyyn aikaan nähden voi saldoon olla tyytyväinen. Hauen kalastus on itsellä nykyään aika pitkälti suurempien kalojen jahtaamista, joten teemana kalastuksessa on "laatu korvaa määrän". Ja sainhan minä kesällä upean 121cm hauen, joten hieno vuosi haukien suhteenkin. Syksyllä jäi liian monta luottopeliä pohjaan, joten black fridaysta tai muusta alennuksesta on varmaan ostettava joitakin tilalle. Toivottavasti ensi kesänä pääsen kelluntarenkailemaan Kemijoelle ja silloin matkassa on myös perhovapa. Se on nimittäin melkoisen mahtavaa puuhaa, kun järeä hauki taivuttelee perhovapaa. Haukiperhoja varten on tullut ostettua muutamia uusia materiaaleja, toivottavasti talven aikana löytyy inspiraatiota niiden tekoon.
