Kuhanpyynnin sivuosuma

Viime kesänä pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kunnolla kuhan pyyntiin, saaliina 1,5kg ruokakala. Tänä kesänä on tarkoitus tätä päästä myös harrastamaan. Ei vakavasti uistellen vaan nautiskellen ja siinä toivossa pyytäen, että jonkin ruokakalan saa. Kuhaa on Kuhmossa niin reilusti, että voi aivan huoletta pyytää ruokakaloja itselle. 

13.6. korkkasimme kuhakauden osaltani kolmen tunnin iltapistolla. Kaveri Erik pyysi omalla viikonloppunakin toimineella luottovaapulla Jessellään koko ajan, minä etsiskelin omista kuhalle suurehkoista (15cm) vaapuista ottiväriä. Välillä tarjoilin hauille 23cm Westinin Jättejäkin. Kiertelimme pääosin karikon ympäristöjä 3-5 metrin syvyyksissä. Pyörähdimme myös tutuilla keskikesän ottipaikoilla tuloksetta. Luottohaukivaappuni Sepen Tuurit, jotka ovat kyllä hyviä myös kuhalle, eivät meinanneet antaa kalaa, kunnes sain lopulta yhden mitallisen kultakylkisellä. Erik oli siinä välissä jo pari kuhaa saanut ahvenen ja parin pienehkön hauen lisäksi. Vaihdoin siiman päähän 15cm Ventti Syvärin hailakan oranssina, punaisella, keltaisella ja mustalla höystettynä. Melkein heti sainkin alamittaisen kuhan, jonka vapautin. Tovi myöhemmin vapa taipui raskaasti. Tiedustelinkin Erikiltä piakkoin, että mikä on suurin hauki mitä hän on nähnyt. Kerroin siiman päässä olevan yli metrisen hauen. Järeillä vermeillä hauki antautui aika nopeasti ja oli haavissa viidessä minuutissa, vaikka laittoikin kovasti hanttiin. Haaviin ujuttaminen oli hankalaa, sen verran ahtaaksi kävi "kuhahaavi". Lopulta pitkä pötikkä nousi veneeseen. Ja komeahan se oli. Pituutta hauelle oli kertynyt mojovat 121cm ja painoa 9,9kg. Hauki oli juuri kutenut. Muutamaa päivää aiemmin kala olisi painanut melko varmasti yli 12kg. Kymppikilon alle jääminen ei harmittanut, vaikka oletin kalan ylös nostettuani sen painavan 11-12kg. Kymppihaukia olen pari jo saanut, mutta pisin haukeni tämä on. Kakkossijalla pituudessa on nyt yli 20 vuotta sitten saatu 117cm. Eipä noilla senteillä ja kiloilla ole oikeasti niin suurta väliä, mutta isojen kalojen saaminen on kyllä mukavaa. Ehdottomasti. Tämäkin kala antoi sellaiset adrenaliinivirtaukset, ettei moni välttämättä edes ymmärrä. Hienoja kokemuksia. Videon pätkääkin väsytyksestä olisi, mutta taitaa olla sen verran suuri tiedosto etten yritä sitä blogiin ujuttaa.

Komea järvihauki

Haukea (ja vähän ahventakin) pyytelin muutaman tunnin joitakin päiviä aiemmin, ensin kellurenkaillen tuloksetta, mutta heti rannalle päästyäni näin ihan rantamatalassa pari haukea mekastamassa. Suurempi osoittautui 85cm ja pienempi kiloiseksi, iskivät 30cm Real Eeliin. Taisi olla vielä kutuaikoja tai juuri sen jälkeisiä hetkiä käsillä. Jonain päivänä pitäisi käydä isompaa ahventakin jahtaamassa. On vain tuo koskikalastuskausi parhaimmillaan niin on vaikea malttaa muuta tehdä. :D

Koskikalastuskaunti käyntiin!

Viimein se on koittanut! Koskilla alkaa olemaan jopa mukavaa kalastaa. Tulvat hellittävät, pienemmillä joilla kalastus on jo oikein mukavaa. Viime viikolla sainkin koskikalastuskauden kunnolla käyntiin. Toki koskilla on kalasteltu jo pari viikkoa, mutta alku oli tuskaista tulvien vuoksi. Esimerkiksi Änättijärvestä lähti jäätkin vasta 1.6. Silloin oli kuulema ollut jostain etelämpää kalastajia koskella. Hieman hankalaa oli ollut kun olivat saaneet jäälauttoja väistellä. Alla 3.6. ajelureissulla muutama kuva eri paikoilta, ei ollut hirveä polte lähteä kalastelemaan. Toki siellä täällä koitin vähän malliksi kalastella, mutta enemmän tuli nautiskeltua luonnosta.

Harriakin olen vähän koittanut pyytää (liian vähän), mutta isommat ovat olleet vielä hakusessa, enkä muutenkaan ole niitä vielä kovin paljoa saanut. Suurin ylössaatu on 41cm ja ainakin yhden yli 40cm olen karkuuttanut. Alamitan tuntumassa on joitakin ollut. No, harria ehtii vielä hyvin pyytämään.

Taimenten koko on ollut tänä vuonna hyvä, tosin rasvaevälliset ovat olleet hukassa. Uusia ja vanhoja istukkaita on lähinnä tullut. Toki joitakin noin 40cm rasvaevällisiä on perhoihin yritellyt. Taimenten keskikoko on tälle vuodelle reilusti yli 50cm. Suurimpana ihan komea 61cm. Yksi todennäköisesti yli 60cm veti pidemmän korren päättäen ottaa ritolat ja ampaisi alavirtaan kovaan koskeen. Koitin voimakkaasti pysäyttää kalan ja päästä perään, mutta kala mosusi kuohujen päällä päästen lopulta irti. Viisaampaa olisi varmaan ollut antaa mennä, mutta sitten matsi olisi saattanut jatkua vasta kymmeniä metrejä alempana, sen verran hankalassa paikassa olin. No, kiva kokemus sekin oli. Kalahässäkkä-tapahtuman aikana viime viikonloppuna kalastajia riitti. Viime viikolla oli myös noin kymmenen hengen puolalaisporukka, jotka kalastelivat eri koskilla ihmetelleen hankalia olosuhteita. 

Huhuja on jo 4-5 kilon luonnontaimenesta kosken niskalla, joka karkasi vaappumiehellä jaloista kun ei ollut haavia matkassa. Lisäksi ainakin yksi siimankatkoja on istutettu. Joten hyvänkokoisista kaloistakin on jo jotain kuulunut. Nyt on erinomaista aikaa saada kunnon kala, reilut vedet houkuttelevat isojakin kaloja järvistä. Salakkaakin on jo koskissa, vielä en ole yhtään salakka-ajoa nähnyt. Voi olla että tilanne vain paranee aivan lähiäivinä. Vedenlämmöt ovat suunnilleen 12-15 asteen seutuvilla riippuen koskesta.

61cm eväleikattu

Kalastustekniikat ovat mulla olleet aika lailla tyypillisiä korkealle vedelle. Kalojen ollessa aktiivisia niitä saa aivan pinnasta. Suurehkot ja suuret perhot toimivat varsin hyvin. Sainkin toissa yönä pari komeampaa taimenta mustalla surffilla, myös tuon 61cm:n. Useita jäi tärpeiksi ja muutaman potkun kontakteiksi. Ylä- ja poikkivirtaheitot antoivat tapahtumia, toki joihinkin peileihin joutui soveltamaan uittoja alavirran puolelta. Kalojen ollessa passiivisempia on syvällä kalastaminen tuottoisaa. Sunnuntaina kalastin painavahkolla painoahvenella jonka edessä 3,5 gramman lyijypaino. Valuttelut ottimonttuihin sekä ylävirtauitot toimivat. Perjantaina sain suurehkolla noin 12cm "kuituahvenella" yhden yli 50cm:n ja toinen kala karkasi hetkeä aiemmin. Ylävirtauitot pinnassa päävirran reunamilla tepsivät silloin. Kalat ovat jo aika lailla kesäisissä paikoissaan, toki runsaan veden vuoksi niitä voi löytyä ihan rannoiltakin. 

55cm, mustalla surffilla

Eiköhän sitä huomenna taas jollekin koskelle eksy. Juhannus menee perheen parissa rauhoittuen, tässä ehtisi siis vielä pari iltaa kalastella.

Purokunnostusta ja Kalahässäkkää

Kuhmon Kalahässäkkätapahtuman (17.-18.6.) pääteemana oli tänä vuonna Suomen Suurimmat Koskienkunnostustalkoot. Toiveissa oli jopa 150 talkoolaista, mutta paikalle saapunut noin 75 hengen talkooporukkakin loihti taimenen eteen jälleen upeaa työtä. Kuhmo kehittyykin pikku hiljaa taimenille entistä otollisemmaksi seuduksi. Mediaa oli paikalla mukavasti, mm. Arktiset Vedet kuvausryhmineen sekä Haavi Auki -ryhmä. Moni muistanee Haavi Auki -jengin erityisesti parin vuoden takaisesta jaksostaan Kuhmosta Konsta Pylkkäsen jäljillä. Taisivat löytää silloin Sinisen ajatuksenkin, ainakin omansa. Arktisten Vesien Kalahässäkkä-jakso esitetään marraskuussa, Haavi Auki ilmoittelee kunhan saa filmin valmiiksi YouTube -kanavalleen.

Heräilimme päivään nihkeästi, edellisiltana käytiin toki kalastelemassa kaverini Jarin kanssa ja unet jäivät siten lyhkäsiksi. Saimme kuitenkin itsemme väännettyä paikan päälle ajallaan. Ilmoittautumisten jälkeen porukka hajautettiin eri kohteisiin. Kuulin sivukorvalla, kun Timo puheli jollekin kaipailevan yhteen porukkaan paria lisämiestä. Minä ilmoitin heti, että voidaan Jarin kanssa tulla. Samaan aikaan alkoi koskitalkkari Juhani tiedustelemaan vähän matkan päässä mikrofonillaan, että löytyisikö pari kappaletta kameraa pelkäämättömiä talkoolaisia lähtemään Haavi Auki -porukan kanssa omalle kohteelle. Tuota... siis Haavi Auki... kamerat...Gulp! Naureskelimme Jarin kanssa, että mihin sitä taas tulikaan luvattua...

Yllättävä talkooporukka 

No, päivästähän tuli oikein mainio. Seppo, Tomi ja Jan ovat sen verta mahtavia persoonia, että heidän kanssaan oli helppo tulla toimeen. Kun vielä kohdevalvojana oli kuhmolainen supliikkimies Timo, tuli kunnostustalkoista osaltamme erittäin mukavat. Päräytimme Haavi Auki -porukan uuden karhealla 80-luvun mersun matkailuautolla kohteeseen ja matkalla tutustuimme toisiimme. Alkuun kamera ja sovitut kuvaushetket vaativat totuttelua, mutta työn touhuissa kameraa ei enää edes noteerannut, mitä nyt heidän ammattimaista touhua välillä ihasteli. Muutaman tunnin lyhyehkön rupeaman aikaansaannoksena saimme yhden upean kutupesän luotua taimenille. Tämä vaati alkuun kohdan syventämistä 30-40 sentillä siirtämällä kaikki kivet, sorat ja hiekat sivummalle ja täyttämällä aikaansaatu kuoppa 40 sentin vahvuisesti kutupuuhiin soveltuvalla soralla. Rautakanki, lapiot ja kädet olivat kovalla käytöllä kaivuutyön aikana ja rakentelimme samalla alapuolelle porrasta, jotta vesi saadaan pidettyä riittävän ylhäällä syksylläkin. Kutupesästä tuli noin metrin levyinen ja pari metriä pitkä. Ämpärijono pyöri tovin aikaa ennen kuin kuopassa oli riittävästi soraa. Lopussa tutkailimme virtauksia ja ohjailimme niitä kutupesään paremmin soveltuvaksi. Kaivuutyön ohessa teimme löytöjä, mm. lasinsirpaleiden ja erittäin hienon pakin kannen verran. Ajan patinaa pakista löytyi jo kovasti. Saattoipa olla, että on lojunut purossa sodan ajoilta lähtien. Tämä jäi koskitalkkarille muistoksi kiitoksena hienosta rypistyksestä talkoiden järjestymiseksi.

Tomi ja Jan työn touhuissa. Vakavaa puuhaa niin kuin näkyy

Työmaata

Löytö

Kunnostustalkoot päättyivät ilmaiseen ruokaan kirjastolla. Samalla oli arvontaa ja muuta ohjelmaa. Ruodon myyntipisteelläkin tuli käytyä ostoksilla. Hauenkalastuskilpailukin olisi ollut ohjelmassa iltapäivällä. Talkoiden ja lyhyiden yöunien jälkeen olo oli sen verta naatti, että lähdimme Jarin kanssa päiväunille. Suunnitelmissa kun oli kalastella tulevana yönä pidempäänkin. Sään muuttuminen lähes hellekelistä sateeseen ja pilvinen yö lupaili hyvää taimenen kalastuksen suhteen. Näistä kalareissuista kirjoittelen eri jutun, olkoon kunnostukset ja Kalahässäkkä tässä jutussa ansaitusti pääosissa.

Purokunnostuksista on itsellä hieman kokemusta, mutta kutupesää en ole aiemmin rakentanut. Timo antoi asiantuntevia ohjeita hyvän lopputuloksen aikaansamiseksi. Syksyllä asiantuntijat käyvät vielä tarkastuskierroksen matalan veden aikaan varmistaen, että olosuhteet ovat edelleen otolliset kutua varten. 

Lopputulos

Mikäli kaikki on kunnossa, on luvassa ensi kevättalvella mätirasiaistutuksia, joilla autetaan uhanalaista taimenta pikku hiljaa lähemmäs entisajan loistoa. Kuhmo ansaitsisi tämän hienon kalan takaisin, täällä kun virtailee satoja kilometrejä rakentamattomia jokia ja järvien välisiä koskia, joissa taimenet ovat ennen muinoin kasvaneet lohen mittoihin. Kertoipa paikallinen tarinavirtuoosi erään pienehkön joen uittoväylien rakentamisesta 50-luvulla, kun räjäytystyöt olivat mätkäyttäneet rannalle 9 kilon taimenen ja tainnuttanut 12 kiloisen. Olisihan se hienoa, jos tulevaisuudessa päästäisiin edes lähelle moisia mahtikaloja, kunhan pääsevät taas sukua jatkamaan ja saavat lihoa järvissä rauhassa.

Kiitokset mukavasta päivästä erityisesti järjestäjille (Juhani, Jani, yms.) sekä tietenkin Haavi Auki -poppoolle hienosta päivästä. Filmiä odotellessa!