Tervehdys!
Viimein viime viikonloppuna sain koskikauden kunnolla avattua. Kainuussa on vedet olleet varsin korkealla, eikä vesien virratessa vielä metsissä ole tullut lähdettyä taimenjahtiin. Tokihan Keski-Suomessa on sesonkia ollut jo viikkoja, mutten oikein osaa sinne suuntaan lähteä. Ehkä joskus pitäisi.
No, viimein perjantaina viiden maissa iltapäivällä päästiin Jarin kanssa matkaan. Suunnattiin Kuhmoon, mihinkäs muualle. Keli oli luvannut lämmintä, jopa hellettä, eikä pilviäkään ollut oikein luvassa. Tiedettiin siis, että teltassa yöunet jäävät vähiin, varsinkin, kun tähän aikaa vuodesta yökalastus on usein parhaimmillaan. Matkalla tehtiin ruokaostokset ja kosken rannalla oltiin puoli yhdeksän maissa. Kolme muuta autoa näkyi olevan, joten mukaan vielä mahtui. Siispä kamat kasaan ja menoksi.
Yhdeksän maissa päästiin vihdoin vesille. Vedenkorkeus näytti korkeahkolta, mutta varsin mukavalta. Pikaiset kuulumiset parilta kalastajalta kertoivat, että muutamia taimenia oli saatu saaliiksi. Kauaa ei tinselini ehtinytkään turhaan vedessä lillua, kun jo noin parinkymmenen heiton jälkeen vapa taipui ensimmäisen kerran. Sellainen hieman vajaa 50cm eväleikattuhan sieltä haaviin pullahti. Hyväkuntoinen kala ja laittoikin mukavasti hanttiin. Joko rasvaevä oli leikattu huonosti tai se oli kasvanut melkein kokonaan takaisin, mutta nopealla vilkaisulla rasvaevää olisi voinut luulla jopa täydeksi. Rinta- ja selkäevät kyllä kertoivat mistä kala oli peräisin.
 |
| Heikosti eväleikattu |
Jatkoin tuttujen kivien ja päävirran reunojen koluamista, pääosin ylä- ja poikkivirtaheitoilla. Pari hieman pienempää kalaa kävi kurkkaamassa, mutta mitään mainittavampaa ei hetkeen kuulunut. Siirryin vähitellen alemmas ja heittelin kovemman kosken virranreunoja. Pari räiskäyttäjää löytyi, mutta suurilta eivät kalat vaikuttaneet. Jututin Jaria hieman alempana, tapahtumia ei ollut vielä tullut. Reilun tunnin kalastelun jälkeen tinseli jälleen kelpasi kunnolla, kovasta virrasta "valkoisesta vedestä", juuri montun yläreunasta ja ylävirtaheitolla. Pirteä ja pulska kala osoittautui noin 47cm rasvaevälliseksi kalaksi, varsin komeaksikin. Mukavasti alkoi siis reissu.
 |
| Rasvaevällinen 47cm |
Kävin alempana kokeilemassa hieman rauhallisempaa virtaa, mutta aika nopeasti palasin kovemman virran ääreen. Kello oli jo reilusti yli yhdentoista, joten päätin laittaa jo siiman päähän mustan surffilaudan. Lähes heti ensimmäinen, ehkä noin 40cm taimen kävikin sitä moikkaamassa tarttumatta. Uudelleen ei enää noussut. Hetken heittelyn jälkeen alavirran puolelta virran reunasta suurempi suu hotkaisi surffin. Kohtuu nopeasti kala antautui ja haaviin solahti noin 57cm eväleikattu taimen.
 |
| Yhden evän vajaa, 57cm |
Jatkettiin matkaa ylävirtaan kalastellen "parhaita" paikkoja. Nälkä alkoi vaan haitata keskittymistä väsymyksen lisäksi. Puoli yhden jälkeen päätinkin lähteä virittelemään tulia grillipihvien paistoon, jotta jaksaa vielä tovin kalastaa. En ehtinyt kuin hetken valmistella hiillosta, kun eräs kalamies tuli kertomaan, että alapuolella joku kahlailee koskessa haavin kanssa yrittäen haavita kalaa. No arvasin heti sen olevan Jari ja lähdettiin porukalla katsomaan tarvitseeko apua. Jari juuri kahlaili kohti rantaa kun saavuimme. Ja mitä siellä haavissa olikaan. Todella komea 56cm, liki kirkas rasvaevällinen taimen. Sen verran hyvin tunnen paikat, että pidän käytännössä varmana, että kala on tullut järvestä hiljattain, oletettavasti salakan perässä. Oma rasvaevällinen on tuolla "koskitaimenen" normaali väritys. Mustaan surffiin tämäkin otti.
 |
| Priimaluokan kala |
 |
| Pulska 56cm |
Hyvillä mielin lähdettiin pihvien paistoon. Siinä samalla huomattiin, että kalat on aktivoituneet kunnolla. Lähialueelta muut saivat muutaman taimenen ruokatauon aikana, suurimman ollessa sellainen 62-63cm eväleikattu. Selvästi koski oli "aktiivinen". Hieman venyneen ruokatauon jälkeen piti lähteä vielä jatkamaan, Jari ei enää jaksanut. Hieman tuntui syönti hiipuvan, kun kuului enää varovaisen oloisia tärppejä ja tökkäyksiä. En tainnut saada enää yhtään kalaa ylös. Kellon käydessä reilua kolmea laitoin pillit pussiin. Virta oli raskaan työviikon jälkeen vähissä ja väsyneenä ei tarkkaa kalastusta pysty toteuttamaan. Lähempänä viittä maltettiin laittaa nukkumaan.
Tiedossa oli, että Hannu tulee koskelle aikaisin aamulla. Olin tehnyt Hannulle pari heittosimppua ja Hannu puolestaan Jarille muutaman vaapun. Ilmottelin jo illalla, että koitetaan nukkua aamusta, että jaksetaan viikonloppu kalastaa ja voi tulla herättelemään, jos silloin vielä nukutaan. Reilusti kymmenen jälkeen teltta oli jo sen verran epämiellyttävä meikäläiselle, että nousin ylös. Samalla kuuntelin, että auton ovien pauketta kuuluu. No Hannuhan se sieltä juuri sopivasti saapui, oli ehtinyt jo koluta koskea hyvän tovin toiselta puolelta. Hiljaista oli kuulema pitänyt, mikä ei oikeastaan yllättänyt kun yöllä kala vaikutti niin aktiiviselta. Oli muistaakseni ainakin yhden taimenen kuitenkin saanut, mutta myös viehetappioita oli tullut. Vedenlämmönkin oli mitannut sen ollessa jo 17 astetta. Aika paljon siihen nähden, että vettä on vielä reilusti yli kesävirtaaman. Viehevaihtojen jälkeen Hannu suuntasi takaisin kalalle ja minä ryhdyin aamukahvin keittoon. Paikallinen tuttu Niko oli myös ollut aamun kalalla ja saapui makkaran paistoon. Perhoonkin oli ollut puru heikkoa. Jutustellessa aikaa kului ja kun oli muutenkin hieman hidas aamu, suuntasin kunnolla kalalle kellon käydessä reilusti yli puolen päivän. Muutaman heiton olin pyöräytellyt crocsit jalassa. Hannu lopettelikin samoihin aikoihin jo kalasteluaan.
Heti alkuun tutusta kuopasta nousi taimen kultatinseliä kurkkaamaan, mutta muita tapahtumia ei tinseleihin tuntunut löytyvän. Muitakin streamereitä kokeilin välillä, samoin surffilautaa. Päätin ryhtyä nymfaamaan, sen verran passiiviselta kala vaikutti. Kolusin ruohonvihreällä larvalla ja oliivilla nymfillä samoja seutuja, mistä saimme illalla kaloja. Eikä kovin kauaa mennyt, kun reilu 40cm taimen haksahti larvaan ja kävi näytillä. Paksu kala oli tämäkin. Ja ehkä 15 minuuttia myöhemmin tuli vielä jokusen sentin suurempi taimen nymfillä. Hieman heikosti leikattu rasvaevä oli taas toisella kalalla, kokematon sekoittaa kyllä tällaiset helposti.
 |
| Salakka koskessa ja painotettu fish skull -tinseli siiman päässä |
Tämän jälkeen olikin hiljaisempaa, enkä tainnut saada nymfaten enää kuin yhden pienen harjuksen. Kokeilin myös streamerkalastusta reiluilla painoilla, mutta kalat vaikuttivat varsin passiivisilta. Kävin välillä kahvin keitossa, liki helteinen paahde pehmittää kyllä kalamiehen, ainakin meikäläisen. Jari oli vetäytynyt päiväunille, tärpitön päivä oli ollut. Hannulta tuli viestiä, että oli mitannut varsin yhden pienemmän joen vedenlämmön, joka oli jo ajankohtaan nähden hurjat 21,5 astetta. Päätin vielä käydä reilun tunnin heittämässä, ennen kuin suuntaisimme toiselle koskelle. Yhtään kalaa ei enää näytille noussut ja taisi vain yksi kala käydä kurkkaamassakaan streameria. Laitettiin kamat kasaan ja suunniteltiin paikan vaihtoa. Pienen palaverin jälkeen päätimme ottaa noin tunnin siirtymän.
Kello lähenteli jälleen yhdeksää kun saavuimme uudelle koskelle. Paikalla oli vain yksi auto ja sekin lähti sillä välin kun kasasimme välineitä. Tosin yksi kalamies saapui parkkipaikalle ennen kuin ehdimme lähteä koskelle. Olisinko jälleen ehtinyt vain vartin verran kalastaa, kun reilusti painotettua tinseliä vietiin. Paksu 55cm eväleikattuhan se sieltä löytyi. Lisää kalastajia alkoi ilmaantua ilman viiletessä. Heittelin aika nopeasti kovemman virran reunoja läpi ja etenin alaspäin. Takanani kalasteli mies tarkoin nymfaten ja saikin joitakin tapahtumia, tosin kaikki oli myöhemmän jutustelun mukaan päätyneet karkuutuksiin. Kalastelin kosken alas saakka, tosin välillä piti pitää pieni tauko, kun selkään alkoi ottamaan jo niin paljon että piti ihan oikaista. Ja nälkäkin alkoi kurnimaan. Lähellä kosken alaosaa tinselin ollessa jo suoraan alapuolellani, kun kaivoin samalla sääskeä korvasta, vapa taipui yhtäkkiä varsin reippaasti, mutta rauhallisesti. Arvasin heti, mistä on kysymys. Raskas paino hilautui pikku hiljaa lähemmäs potkimatta lainkaan, kunnes vajaan kymmenen metrin päässä minusta alkoi vesi pärskymään. Leveä selkä vilahti pinnassa ja tutun näköinen pyrstö pinnan päällä. Kunnon koskihaukihan se. Suuri pääkin näyttäytyi kertaalleen, jolloin arvelin hauen olevan aivan varmuudella 4,5-5kg luokkaa, mutta mahdollisesti voisi olla metrinenkin. Muutama minuutti epätoivoista kädenvääntöä käytiin, kunnes yhdessä ravistelussa siima löysäsi, peruke oli katki arviolta 10-15cm perhon yläpuolelta. Syvälle oli tinselin hotkaissut.
Tämän jälkeen palailin ylöspäin aika nopeaan tahtiin surffilautaa heitellen. Vastapuolella kalasteli nuori mies streamerillä lähialueita perkaten. Päätin lähteä autolle syömään, jotta jaksan kalastella vielä tovin aikaa. Lyhyehköt, hikiset yöunet alkoivat vaatia myös veronsa kuuman päivän päätteeksi. Hieman ylempänä Jari tulikin vastaan ja lähti matkaan. Kalaa ei ollut kuulunut, muta yksi perhomies oli saanut noin 60cm kalan. Päätettiin laittaa teltta samalla valmiiksi jotta voi mennä nukkumaan, jos sattuu oma akku hyytymään. Sen verran kuollutta koskella tuntui yöllä olevan, että Jari ei kauaa jaksanut enää tahkota vaan lähti teltalle, enkä minäkään viihtynyt kuin puolisen tuntia pidempään. Pienen jutustelun jälkeen suuntasin autolle, jossa tovin aikaa vielä touhuilin omiani ennen kuin suuntasin lähempänä neljää nukkumaan.
Heräilin taas ensin yhdeksän maissa, mutta sain torkuttua vielä tovin aikaa hiestä huolimatta. Kymmenen maissa nousin ylös ja lähdin koskelle aamukahvin keittoon. Siinä kamppeita kasaillessa huomasin auton takarenkaan olevan liki tyhjä. Se onkin hieman vuotanut edellisviikon soratietuhojen jälkeen (kaksi rengasta rikki, neljä tubeless-paikkaa..), mutta nyt vuoto on pahentunut kun noin äkkiä on tyhjentynyt. Saapa nähdä miten sitä kotiin päästään...
Rantaan lähtiessä herättelin Jariakin. Hiki virtasi auringon puolella kahvia juodessa, välillä viilensin itseäni kastamalla päätä vielä viileähkössä vedessä. Ihana keli olla kahluuvermeissä. Aloittelin kalastusta juuri kun Jari saapui kahville. Jari päätti kalastaa toista puolta ja minä jäin auringon puolelle. Kalastelin nymfaten ja surffilautaa uitellen, heikoin tuloksin. Laitoin sitten tinselin siiman päähän ja päätin koluta vielä kovan kosken poteroita. Edelleenkään ei kaloja kuulunut. Siirryin vähitellen alemmas ja viimein sain ensimmäisen kalakontaktin. Poolin alareunassa kiven yläpuolelta kävi taimen iskemässä tinselin perään. Kalaa ei enää kuulunut, joten siirryin alemmas. Hieman alempana kolusin kovaa virtaa, kun viistävään tinseliin tuntui tälli. Siirryin hieman alemmas ja heitin ylävirtaan, kunnes parin heiton jälkeen tärähti. Kala teki heti jännän pyörähdyksen ja luulin sen jo karanneen, mutta sain kuin sainkin pidettyä siiman tiukalla. Sitten kala ottikin kunnon spurtin alavirtaan, seiskan kepillä sai kunnolla vääntää ja räikkä rallatti. Ja sitten kala olikin irti. Hieman meinasi sapettaa. Selvästi vauraampi kala oli kyseessä ja virtaakin oli aivan eri luokkaa kuin aiemmissa kaloissa. Tämän jälkeen kaloja ei enää kuulunut ja helteisessä kelissä kalastaminen alkoi uuvuttaa. Puoli kolmen maissa laitettiin pillit pussiin, huoli kotiin pääsystäkin hieman joudutti lähtöä. Onneksi auton perästä löytyi tupakansytytinkäyttöinen kompressori, kuvittelin siellä olevan vain paikka-aineen ja paineilmapullon.
 |
| Auton "ensiapupakkaus" |
Niinpä matkaan päästiin hyvin ja aina kotiin saakka. Paluumatkalla totesimme reissun olleen onnistunut, vaikka kelit tekivät siitä hieman haastavan ja epämiellyttävän. Myös kalastustunnit jäivät hieman normaalia vähemmiksi. Ei kalastaminen ole mukavimmillaan kun hiki virtaa silmiin ja joka puolelle koko ajan. Jarilla oli koko viikonloppuna vain yksi tärppi, mutta se olikin sitten laadukas. Minä käytin ylhäällä kuusi yli 40cm kalaa ja ehkä sama määrä kävi tarjolla. Ylävirtaheitot olivat tehokkaimpia. Välillä kelpasi niin surffi kuin pinnan tuntumassa viilettävä tinseli, mutta välillä piti kalastaa syvemmältä painotetuilla streamereilla. Ja tutut nymfi ja larva antoivat myös kalat, vaikka aika vähän loppujen lopuksi nymfailin. Saapa nähdä joutuuko juuri käynnistyneen koskikauden saman tien laittamaan jäähylle odottelemaan vesien viilenemistä. Kun koskivesien lämmöt nousevat yli 20 asteen, tulee taimenenkalastusta miettiä tarkoin. Aiemmin olen sellaista 20-21 astetta pitänyt ylärajana kalastukselle. Mieli koskille kyllä halajaisi hetimiten.
Maanantaina rengas oli jälleen tyhjä joten suunnistin renkaiden ostoon. 😄
Parin viikon päästä alkaisi kesäloma. Hassu tilanne, kun en ole yhtään suunnitellut lomareissuja mihin pääsee kalalle, kun ei ole ollut tietoa avautuuko raja vai ei. Viimeisimmän tiedon mukaan Norjaan pääsee, joten eiköhän tuota tule Finnmarkiin suunnattua. Jarin loma on vasta elokuussa, joten voi olla että matkaan yksin. Perhoja pitää sidoskella kyllä kesän reissuille, muistan ainakin puparasiassa muutamia puutteita viime kesän syötyjen tilalle. Muutaman perhon sidoinkin ennen reissua ja nyt reissun jälkeenkin. Ja Jarin vapakin odottelisi vielä kasausta.
Ja niin.. käytiinhän me toissa viikonloppuna tutustumassa uuteen järveen hauenkalastuksen merkeissä. Kovasta tuulesta huolimatta saatiin jotenkin kalastettuakin ja tulihan sieltä Jarille oikein komea noin 110cm hauki. Voipi siis olla, että käydään uudestaan.
 |
| Uuden järven onnistunut testi |
Mukavaa juhannusta lukijoille! Muistakaa, että jos mielitte vesille juhannuksena niin liivit päälle ja vetoketjuttomat housut jalkaan.
