Terve!
Viime viikonloppuna kisailtiin tosiaan Hauenkalastajat Open syksy 2019 -kilpailu. Kisaan sai osallistua missä tahansa vesistössä Suomen rajojen sisällä, kunhan alueen luvat olivat kunnossa, kalasti vain veneestä yhdellä vieheellä ja veneessä oli oltava 2 tai 3 jäsentä, yksin ei voi osallistua. Ennen kisaa tilattiin mittatarra ja "tägilappu", johon oman joukkueen ja joukkuenumeron lisäksi sai tägisanan 10 minuuttia ennen kisan alkua. Kisaan lasketaan viisi pisintä haukea, mutta alamitta on 80cm. Kalat ilmoitetaan kisaan kuvina mittalaudalla, tägilapun on oltava näkyvillä, muuten kalaa ei hyväksytä. Tässäkin kisassa komeita kaloja oli pitänyt hylätä, kun kuvasta oli unohtunut tägilappu. Mulle ja Jarille HK Open oli toinen kerta, kevään ensikokemuksen jälkeen.
 |
| Team HK Kempele valmiina koitokseen |
Jarin kanssa suunniteltiin kisan strategiaa vielä perjantaina. Paikkana oli edelleen meille se kaikista tutuin, eipä me lähialueelta muita hyviä paikkoja niin hyvin tunnetakaan. Tunnustelureissut edellisviikoilla antoivat luvan odottaa kohtuullista onnistumista. Tarkoituksena oli olla vesillä reilusti ennen kahdeksaa ja koittaa jopa etsiä mahdollisia haukia tai ainakin pikkukalaparvia jo ennen lähtölaukausta. Rannassa oltiin lauantaiaamuna hieman seitsemän jälkeen. Sen verran välineitä viritellessä meni aikaa, että vesille pääsimme vasta 20 vaille 8. Pieni soutuveneemme oli jälleen täynnä tavaraa.
 |
| Vesille lähdön aika |
Päivä oli alkanut jo valkenemaan vauhdilla, joten veneelläkin näki jo hyvin ajaa. Mutta jo menomatkalla kone alkoi temppuilemaan sammuen vähän väliä. Niinpä matka aloituspaikalle kesti niin, että saimme aloittaa kalastuksen heti kun aloimme pikku hiljaa olemaan alueella. Päätettiin aloittaa sitten saman tien vetouistelemalla, pääosin 2,5-4 metrin syvyydessä penkkojen ja monttujen reunoja. Samallahan sitä näkisi mahdolliset pikkukalaparvet. Laitoin siiman päähän uuden 34cm Dexter shadin värissä Power perch. Jari aloitti Dexterin punavihreällä Craw fishillä. Reilut puoli tuntia ehdimme aluetta kierrellä, kun Jarilla vapa niiasi mukavasti. Vaan eipä tarttunut tämä hyvänkokoisen oloinen hauki. Ehdimme jatkaa matkaa enintään sata metriä, kun venettä reilummasti kääntäessäni tunsin vavassa tärpin. Koitin vetää vastaiskua, mutta tuntuma oli juuri sillä hetkellä niin heikko, ettei siitä kunnollista saanut. Tämäkin painavan oloinen kala irtosi hetimiten. Lupaava alku, kaksi hyvän kokoista kalakontaktia ensimmäiseen vajaaseen tuntiin. Kaiku ilmoitti myös pikkukalaparvien ja joidenkin suurempien kalojen (lahnaa, siikaa, ahventa, särkeä tms.) runsaahkosta läsnäolosta. Vedenlämmöt oli tippuneet jo viiteen.
Sitten olikin hetken hiljaisempaa, kunnes hieman ennen kymmentä Power perchiäni vietiin juuri ennen reilun kuuden metrin monttua. Tunsin heti, että oikein mukavan kokoinen kisakala on kiinni. Nopeasti kala haaviin ja kuvat mittalaudalla tägilapun kera. Huomasin samalla, ettei kalasta saa kuvaa järjestäjien toivomalla tavalla, että koko mittatarrakin näkyisi jossain kuvassa kalan alta, sen verran paksu kala oli kyseessä. Päätin laittaa whatsappviestiä tuomaristolle, kala laitettiin odottelemaan haaviin. Kelloa katsoessa tajusimme, että tuomaristolla on juuri livetuloslähetys menossa Facebookissa, joten vastausta oli hetkeen turha odottaa. Seurailimme siis lähetyksen siinä odotellessa. Kun tarkennetut ohjeet tulivat, otettiin pari lisäkuvaa, ilmoitus kisasovellukseen kuvien kera ja odottelemaan, hyväksytäänkö kuvaa vai vaaditaanko vielä lisätodisteita. Hyväksyntä tuli nopeasti ja niin oli tuloskortissa ensimmäinen kala, hyväkuntoinen 98cm hauki. Painoksi laskimme noin 7,2 kiloa (850 gramman haavin kera 8,1kg). Pienet tuuletukset ja sitten kisaa jatkamaan puolen tunnin tauon jälkeen.
 |
| 98cm |
Jatkoimme saman alueen kiertelyä. Jonkin ajan kuluttua Jarin Craw fish Dexteriin iski hauki kiinni. Kala ei vaikuttanut kovin suurelta, mutta varalta se haavittiin ja mitattiin, 75cm eli liian pieni. No, Jarillekin peli auki. Tämän jälkeen tärppejä ei tuntunut enää vetämällä tulevan, vaikka vaihtelimme vieheitäkin, joten päätimme etsiä kaloja heittäen hieman eri syvyyksistä. Yhteistyöhaluisia haukia ei tuntunut löytyvän enää, yksi tärppi taisi vielä tulla.
Kellon ollessa jo yli puolen päivän, päätimme siirtyä alueelle, mistä sain viikkoa aiemmin 102cm hauen. Menomatkalla vedimme yhden montun ympäryksen pariin kertaan tuloksetta. Tämä monttu on ollut yksi aiempien syksyjen varmimpia 4-5kg:n haukien paikkoja, mutta tänä syksynä siitä ei ole tullut yhtään parempaa kalaa, eikä oikeastaan juuri mitään. Eikä tullut tänä viikonloppunakaan. Matka jatkuikin nopeasti kaislan viereen, jossa oleili edelleen sama suuri pikkukalaparvi kuin viikkoa aiemmin. Taisimme kiertää ensin kierroksen vetäen, kunnes aloimme heittelemään. Hetken heittelyn jälkeen vaihdoin Snackbaitsin XL-koossa (28cm) ja värissä saksanlippu. Olisiko ollut kolmas tai neljäs heitto, kun päätin heittää aivan kaislan rajaan ja tuumasinkin Jarille, että katoppa kun tuosta tulee kyllä nyt kala. Ja parin metrin kelauksen jälkeen vavassa tuntuu reipas isku ja vedenpinta posahtaa. Arvelin kalan heti noin 90-senttiseksi, hyväksi kisakalaksi. Veneen vierellä huomasimme kalan olevan vielä suurempi ja hauki laittoi lopussa kyllä varsin hyvin vastaankin. Kala haaviin ja jälleen pienet tuuletukset, hyvin menee! Mittaus osoitti kalan puolisen senttiä yli metriseksi, painoa tällä oli noin 7,4kg. Mukavan tuhteja nämä syyshauet. Kala kelpasi myös tuomaristolle.
Kellon ollessa jo yli puolen päivän, päätimme siirtyä alueelle, mistä sain viikkoa aiemmin 102cm hauen. Menomatkalla vedimme yhden montun ympäryksen pariin kertaan tuloksetta. Tämä monttu on ollut yksi aiempien syksyjen varmimpia 4-5kg:n haukien paikkoja, mutta tänä syksynä siitä ei ole tullut yhtään parempaa kalaa, eikä oikeastaan juuri mitään. Eikä tullut tänä viikonloppunakaan. Matka jatkuikin nopeasti kaislan viereen, jossa oleili edelleen sama suuri pikkukalaparvi kuin viikkoa aiemmin. Taisimme kiertää ensin kierroksen vetäen, kunnes aloimme heittelemään. Hetken heittelyn jälkeen vaihdoin Snackbaitsin XL-koossa (28cm) ja värissä saksanlippu. Olisiko ollut kolmas tai neljäs heitto, kun päätin heittää aivan kaislan rajaan ja tuumasinkin Jarille, että katoppa kun tuosta tulee kyllä nyt kala. Ja parin metrin kelauksen jälkeen vavassa tuntuu reipas isku ja vedenpinta posahtaa. Arvelin kalan heti noin 90-senttiseksi, hyväksi kisakalaksi. Veneen vierellä huomasimme kalan olevan vielä suurempi ja hauki laittoi lopussa kyllä varsin hyvin vastaankin. Kala haaviin ja jälleen pienet tuuletukset, hyvin menee! Mittaus osoitti kalan puolisen senttiä yli metriseksi, painoa tällä oli noin 7,4kg. Mukavan tuhteja nämä syyshauet. Kala kelpasi myös tuomaristolle.
 |
| Nippa nappa metri rikki |
Tästä innostuneena heittelimme kaislikon seutua tovin aikaa, mutta yhtä tärppiä kummempaa ei tainnut siitä enää kuulua. Päätimme lähteä kokeilemaan seuraavaa monttua, tai oikeastaan kahta monttua aika lähellä toisiaan. Tätä aluetta olemme kalastaneet harvemmin, mutta yksi yli metrinen on mulle sieltä muutama syksy sitten tullut ja toinenkin metrin tuntumaan. Matkanteko ja uistelu olivat vaan aika tuskaisia, kun konetta sai kiskoa tämän tästä käyntiin. Päivän aikana homma toistui varmaan 50 kertaa. Kun alueelta ei parilla kierroksella kuulunut mitään, päädyimme lopulta takaisin aamun paikoille. Kello alkoi lähentelemään jo neljää, kun ehdotin rantaan ajamista pientä jaloittelua ja pissataukoa varten. Päätimme heittää veneestä vielä syvän rantapenkan, siitä kun on joskus saatu vetämällä haukia. Ja niinhän siitä iski Jarille hauki kiinni läpikuultavaan violettiin 25cm Isluren shadiin. Heti näimme, että hyvä kala tämäkin on. Kala haaviin ja mittalaudalle. Taas 98cm. Koska kala iski noin 50 metrin päässä siitä, mihin laskimme aamuisen kalan, niin tarkistimme huolella kuvista, ettei kyseessä vaan ole sama kala. No lopulta painokin sen osoitti, että täysin eri kala oli kyseessä. Tämä oli selvästi kevyempi painaen normaalin kesäpainon verran, vain hieman yli 6kg. Liekö vatsa ollut liki tyhjä. No, nyt oli kortissa jo kolme kalaa ja keskimitta edelleen lähelle metriä.
Siinä jaloitellessa ja evästaukoa pitäessämme tuumimme, että nyt olennaista on saada enää kortti täyteen, niin voidaan olla hyvin tyytyväisiä. Tavoitteina kun oli lähinnä saada metrinen hauki ja kortti täyteen, toki myös parantaa keväistä tulosta. Päätettiin jatkaa alueen haravoimista, välilä vetäen ja välillä heittäen. Kaloja ei vaan enää kuulunut mistään. Kellon ollessa jo puoli kuuden seuduilla, siirryimme takaisin kaislan lähelle. Sovittiin, että vedetään hämärän hetki edestakaisin aluetta haravoiden. Jari laittoi siiman päähän Snackbaitsin XL:n firetigerin värisenä. Kaislan laidasta iskikin hauki varsin pian, mutta se osoittautui kilon puikkariksi. Kellon lähennellessä jo puoli seitsemää ja hämärän ollessa jo kohtalainen, päätin vaihtaa 35cm Captain Ollien Papa shadin värissä Saksa. Kauaa se ei ehtinyt vedessä uida, kun tuntui raskas tärppi. Vedin heti vastaiskun, kun vapa oli koko ajan kädessä, mutta suuren oloinen kala irtosi kolmen harvan potkun jälkeen. Kyllä sapetti, kala tuntui vielä päivän muita kaloja suuremmalta. Haukiguru Niko Saton mukaan kala oli kaukovapautettu. Uistelimme aluetta vielä hetken ja kävimme jopa lopussa kokeilemassa suurhaukea heittäenkin, mutta alkoi olla jo niin pimeää, että hauki taisi aloittaa jo pimeän siestan.
Tavallaan hyvin tyytyväisinä, mutta myös hieman huolissaan kahden kalan vajeesta tuloskortissa ajelimme rantaan ja vajaan tunnin verran kotiin. Tiedossa oli, että samojen paikkojen koluaminen peräkkäisinä päivinä näkyy yleensä seuraavana päivänä harvempina tärppeinä. Päivän jälkeen kortissa oli tulos 296cm ja sijoitus oli reilusti sadan paremmalla puolella. Sovittiin, että aamulla mennään takaisin puolisen tuntia lauantaista aikataulua myöhemmin, mutta kuitenkin niin, että ehditään vähän hämäräaikaakin kalastamaan.
Sunnuntaipäivään matkasi kaksi hieman väsynyttä, mutta optimistista kalamiestä. Rannassa oltiin aika lailla aikataulussa ja vene lähti vesille hieman kahdeksan jälkeen. Aamu oli viileä, kone ja vene olivat jäähileessä. Päivästä tuli iltapäivää lukuunottamatta myös tyynempi. Rannassa ihmettelin veneen takaosaan vuotaneen mustaa öljyä, selvästi kone on huollon tarpeessa. Kun päivällä veteen pullahteli vähän väliä bensalaikkuja, käytin koppaa irti ja totesin tiivisteiden olevan vaihtokunnossa. Saa nähdä onko muuta huoltotarpeita ehtinyt myös jo tulla... Huomaa, että kone on ollut viime vuosina varsin vähällä käytöllä ja huollolla.
Laitoin siiman päähän tällä kertaa Papa shadin Antipapukaija-värissä. Jo noin sadan metrin uiton jälkeen hauki kävi kahteenkin otteeseen iskemässä, muttei tarttunut. Koko jäi mysteeriksi, mutta kisakala se olisi hyvinkin voinut olla. Tovin kiertelyn jälkeen siinä kävi vielä toinenkin hauki, mutta sekään ei tarttunut. Pehmovieheillä uistellessa tärpit jää useammin tärpeiksi kuin vaikkapa vaapuilla, koska viehe ei luista hauen suussa lainkaan, jolloin koukutkin uppoaisivat helpommin suupieleen. Shädiuistelu vaatiikiin mielellään säpäkät vastaiskut, tai sitten koukutusta on toteutettava hieman eri tavalla. Yhdeksään mennessä paikka hiljeni täysin, eikä kaloja enää kuulunut. Kävimme jälleen koluamassa aiempien syksyjen luottomonttua, turhaan. Jatkoimme sitten edellispäivän ottialueelle. Keli muuttui alkuun pieneksi tihkusateeksi, muuttuen vähitellen useita tunteja kestäväksi räntäsateeksi.
Uistellessa ei tainnut tärppejä tulla, mutta päätimme haravoida aluetta heittäen ja kokeilemalla myös hieman pienempiä vieheitä. Jari heitteli pienempiä shädejä ja jopa lusikkaa, itse lähinnä keskikokoisia shädejä, mutta myös spinneriä, lippaa ja jopa jerkkiä. Uistellessa siiman päässä oli jo käynyt omia suosikkivaappujakin. Jarilla jäi uistellessa 34cm Dexter vahvaan köyteen kiinni, jonka pää jää juuri ja juuri pinnan alle ja köysi on pohjassa niin tiukassa, että vene kaatuu ennemmin kuin köysi inahtaisi. Jätin siihen yhden Westinin Jäten muutama viikko sitten. Onnistuin irrottamaan Dexterin melalla, kun sain painettua koukun poikki. Kuvittelin veneen ajelehtineen johieman köydestä sivuun, kun heitin 30cm Real Eeliä, mutta eiköhän se jäänyt juuri siihen köyteen kiinni, ja niin syvälle, ettei melalla yltänyt siihen lainkaan. Sinne jäi.
Jonkin ajan tyhjän pyynnin jälkeen heittelin 21cm McRubberia Firetiger -värissä särkän reunalla. Erään heiton lopussa, juuri kun aloin nostamaan shädiä vedestä, ilmestyi reilu kita vauhdilla ja hauki iski shädin osin jo ilmassa ollessa kiinni kunnon roiskeiden ja posauksen kera. No eihän se tietenkään kunnolla tarttunut. Säikähdin vietävästi ja päälle tuli vielä harmitus, kun kala oli selvästi kisakala, arviolta 85-90 -senttinen. Tästä saatiin kuitenkin lisää uskoa ja jatkettiin heittelyä. Käytän jerkkejä todella harvoin, mutta nyt laitoin siiman päähän Salmo Sliderin Firetigerin, taisi olla pienempää 10cm kokoa. Jatkoin saman särkän ympäristön perkausta. Pian yksi kala kävikin seuraamassa, muttei ottanut. Pari heittoa myöhemmin hauki iski jälleen aivan lopussa kiinni hotkaisten koko jerkin suuhunsa. Vaikka kala näytti pieneltä, nappasin sen varalta haaviin välittömästi. Pikamittaus osoitti kalan selvästi alamittaiseksi, ollen sellainen 72-73 -senttinen. Ei vieläkään täydennystä kisakorttiin, kello oli jo puolessa päivässä.
Tovin tyhjän heittelyn jälkeen laitoin siiman päähän jälleen Snackbaitsin XL:n saksanlipun värissä. Kovin kauaa en ehtinyt heitellä, kun särkän päästä noin kolmen metrin vedestä paukaisi hauki kiinni ja hetkessä vesi alkoi roiskumaan kunnolla. No nyt on taas parempi. Kala antautui aika nopeasti ja haavissa totesimme kalan olevan taas aiempien kokoluokkaa. Mittalauta osoitti pituudeksi hieman reilut 97cm, painoa oli tällä kaverilla reilut 6,4kg. Ihmeen samankokoisia kaloja tuntuu löytyvän.
No tulihan sieltä viimein korttiin täydennystä ja kisa-aikaa oli vielä kolmisen tuntia jäljellä. Koitettiin valaa uskoa, että hyvä tästä vielä tulee, vaikka kala oli selvästi lauantaita passiivisempana. Jarilla vaan ei ollut ollut vielä edes yhtään tärppiä koko päivälle. Uusi hyrrä aiheutti myös aika ajoin pieniä tuulenpesiä, joita joutui selvittelemään ja taisipa se päivän päälle alkaa jo hieman tympimäänkin. Elämän ensimmäinen hyrräkela vaatii opettelua avokelamiehelle.
Lähes kolmeen saakka pommitimme aluetta, kunnes luovutimme ja päätimme loppuajan kalastaa kaislan lähellä ja koittaa sieltä kaivaa se viimeinen kala. Kello kävi jo puoli neljää, kun viimein jälleen saksanvärin XL Snackissä tuntui hyvä tärppi. Mutta ei tarttunut! Aaarghh! Eipä ole koskaan muulloin karanneet kalat näin harmittaneet, kyllä se kisa sen verran vetää mukaansa.
Taistelimme sitkeästi kisan loppuun, klo 16 saakka, mutta niin vain jäi kortti yhtä kalaa vajaaksi. Ihmettelimme useasti, että mihin kummaan on ne paikan peruskalat, 3-5 -kiloiset hävinneet. Niitä kun tulee monesti useita reissulla. Ei olisi etukäteen uskottu, että sen kokoisesta kalasta jää homma kiinni. Karanneet kalat ja hyvät tärpit söivät hieman miestä, kun meillä olisi ollut loistavat mahdollisuudet pärjätä meidän mittapuulla varsin hyvin kisassa. Jos se illan karkuri olisi ollut muutamankin sentin päälle metrin, olisimme taistelleet top 20 sijasta. Ja vielä täysin "normaali" 80cm haukikin olisi nostanut meidät 50 joukkoon. Mutta nyt jouduimme tyytymään neljällä kalallamme (393cm) sijaan 109/436, joka toki oli neljä sijaa paremmin kuin keväällä, vaikka silloin saimme kortin täyteen ja tuloksen 425cm. Olimme tosin nyt paras neljän kalan joukkue. En tiedä kuinka mones jokikalastusjoukkue olimme, mutta varmaan ihan kohtalaisella sijalla. Kyllä me oikeasti aivan tyytyväisiä suoritukseen olemme, itseasiassa lauantaipäivä oli kautta aikain vasta toinen reissu, jolloin on samana päivänä saatu kolme yli 6-kiloista haukea. Mutta yhdellä lisäkalalla viikonloppu olisi ollut aika liki täydellinen meille ja tuolle kalapaikalle. Toki kahteen päivään seitsemän ylössaatua haukea on tosi vähän, kun normaalisti syöntipäivänä sieltä saa kyllä sen kymmenkunta haukea. Odotuksissa kyllä oli, että jos kortti täyttyy, niin saatuna olisi yksi vielä suurempi kala ja toisaalta sitten pari kolme pienempää kisakalaa, joten keskikoko yllätti. Viiden metrin raja olisi ollut aika mahdollista saada, sellaisia kaloja kyllä siiman päässä kävi, joilla se olisi melkoisen varmasti täyttynyt. Niin joo, raahelaisporukka Kickling Marlinhan me päihitettiin, heillä oli ollut sunnuntaina vielä vaikeampaa ja jäivät lauantaina saatuihin kolmeen korttikalaan.
Mutta mukava viikonloppu oli, vaikkakin jälleen hieman raskas. Kävimmekin tankkaamassa menetetyt kalorit välittömästi takaisin kebabaterioiden merkeissä. Kisan voitto meni Kemin porukalle tuloksella 559cm, jotka kalastivat merellä ja saivat mm. huikean 127cm hauen ja toiseksi tuli kempeleläisporukka tuloksella 557cm, joten pohjoinen menestyi nyt poikkeuksellisen hyvin. Kakkosjoukkue sai myös hurjan 122cm hauen. Tulostaso kärjen osalta jäi siis hieman viime keväästä ja viime syksystä, etelässäkin oli ollut monin paikoin hankalaa. Meidänkin taakse jäi todella kovan luokan hauenkalastajia. Mikäli tulevina vuosina edelleen skaboihin osallistutaan, pitänee meilläkin kartoittaa hieman uusia alueita vaihtoehtoja varten, tosin aivan läheltä ei huippupaikkoja taida ihan helpolla löytyä. Tuonnekin tulee itsellä ajomatkaa jo vajaan tunnin verran, lähempää ei tahdo paikkoja löytyä. Lähimmille potentiaalisille haukijärville tulee jo se satakunta kilometriä suuntaansa, joten pikkupistoille ei oikein ehdi kokeilemaan, vaan se vaatii päiväreissuja. Noita suurempia jokiahan lähistöllä virtaa, pitänee niitä käydä tarkemmin koluamassa. Mutta en usko, että aivan tosissaan kilpailemaan innostutaan ja sitä varten alettaisiin paikkoja etsimään. Saapahan tapahtuma liikkeelle ja voi kokeilla omaa osaamistaan.
Ja suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille! Uusi sovellus oli toimiva ja päivitetyt säännöt nopeuttivat vapautusta. Olisiko ensi vuonna jo väkäsettömien koukkujen käyttöpakko? 😉 Saisi itsellekin sykäyksen siirtyä uistimissa samaan mitä on jo vuosia perhokalastuksessa toteuttanut. Ei karanneiden kalojen määrä juurikaan lisäännyt, sitä paitsi väkäsetön koukku tarttuu paremmin. Toki joku kala saattaa sitten irrotakin, mutta varmaan aika tasan menisi.
Viikonlopun jälkeen poltetta haukikalaan on edelleen ollut, eikä muiden someen ilmoittelemat mahtihauet ole sitä yhtään helpottaneet. Säätkin on välillä vaikuttaneet kunnon haukikeleiltä. Viikonloppuna päässenee taas renkailemaan, kun suunnataan mummolaan muutamaksi päiväksi. Josko tuota kävisi vaikka joella kellumassa.
Mukavia syyskalastushetkiä vain kaikille lukijoille!
 |
| Jarin 98cm |
Siinä jaloitellessa ja evästaukoa pitäessämme tuumimme, että nyt olennaista on saada enää kortti täyteen, niin voidaan olla hyvin tyytyväisiä. Tavoitteina kun oli lähinnä saada metrinen hauki ja kortti täyteen, toki myös parantaa keväistä tulosta. Päätettiin jatkaa alueen haravoimista, välilä vetäen ja välillä heittäen. Kaloja ei vaan enää kuulunut mistään. Kellon ollessa jo puoli kuuden seuduilla, siirryimme takaisin kaislan lähelle. Sovittiin, että vedetään hämärän hetki edestakaisin aluetta haravoiden. Jari laittoi siiman päähän Snackbaitsin XL:n firetigerin värisenä. Kaislan laidasta iskikin hauki varsin pian, mutta se osoittautui kilon puikkariksi. Kellon lähennellessä jo puoli seitsemää ja hämärän ollessa jo kohtalainen, päätin vaihtaa 35cm Captain Ollien Papa shadin värissä Saksa. Kauaa se ei ehtinyt vedessä uida, kun tuntui raskas tärppi. Vedin heti vastaiskun, kun vapa oli koko ajan kädessä, mutta suuren oloinen kala irtosi kolmen harvan potkun jälkeen. Kyllä sapetti, kala tuntui vielä päivän muita kaloja suuremmalta. Haukiguru Niko Saton mukaan kala oli kaukovapautettu. Uistelimme aluetta vielä hetken ja kävimme jopa lopussa kokeilemassa suurhaukea heittäenkin, mutta alkoi olla jo niin pimeää, että hauki taisi aloittaa jo pimeän siestan.
Tavallaan hyvin tyytyväisinä, mutta myös hieman huolissaan kahden kalan vajeesta tuloskortissa ajelimme rantaan ja vajaan tunnin verran kotiin. Tiedossa oli, että samojen paikkojen koluaminen peräkkäisinä päivinä näkyy yleensä seuraavana päivänä harvempina tärppeinä. Päivän jälkeen kortissa oli tulos 296cm ja sijoitus oli reilusti sadan paremmalla puolella. Sovittiin, että aamulla mennään takaisin puolisen tuntia lauantaista aikataulua myöhemmin, mutta kuitenkin niin, että ehditään vähän hämäräaikaakin kalastamaan.
 |
| Dexterit ovat osoittaneet toimivuutensa |
Sunnuntaipäivään matkasi kaksi hieman väsynyttä, mutta optimistista kalamiestä. Rannassa oltiin aika lailla aikataulussa ja vene lähti vesille hieman kahdeksan jälkeen. Aamu oli viileä, kone ja vene olivat jäähileessä. Päivästä tuli iltapäivää lukuunottamatta myös tyynempi. Rannassa ihmettelin veneen takaosaan vuotaneen mustaa öljyä, selvästi kone on huollon tarpeessa. Kun päivällä veteen pullahteli vähän väliä bensalaikkuja, käytin koppaa irti ja totesin tiivisteiden olevan vaihtokunnossa. Saa nähdä onko muuta huoltotarpeita ehtinyt myös jo tulla... Huomaa, että kone on ollut viime vuosina varsin vähällä käytöllä ja huollolla.
Laitoin siiman päähän tällä kertaa Papa shadin Antipapukaija-värissä. Jo noin sadan metrin uiton jälkeen hauki kävi kahteenkin otteeseen iskemässä, muttei tarttunut. Koko jäi mysteeriksi, mutta kisakala se olisi hyvinkin voinut olla. Tovin kiertelyn jälkeen siinä kävi vielä toinenkin hauki, mutta sekään ei tarttunut. Pehmovieheillä uistellessa tärpit jää useammin tärpeiksi kuin vaikkapa vaapuilla, koska viehe ei luista hauen suussa lainkaan, jolloin koukutkin uppoaisivat helpommin suupieleen. Shädiuistelu vaatiikiin mielellään säpäkät vastaiskut, tai sitten koukutusta on toteutettava hieman eri tavalla. Yhdeksään mennessä paikka hiljeni täysin, eikä kaloja enää kuulunut. Kävimme jälleen koluamassa aiempien syksyjen luottomonttua, turhaan. Jatkoimme sitten edellispäivän ottialueelle. Keli muuttui alkuun pieneksi tihkusateeksi, muuttuen vähitellen useita tunteja kestäväksi räntäsateeksi.
Uistellessa ei tainnut tärppejä tulla, mutta päätimme haravoida aluetta heittäen ja kokeilemalla myös hieman pienempiä vieheitä. Jari heitteli pienempiä shädejä ja jopa lusikkaa, itse lähinnä keskikokoisia shädejä, mutta myös spinneriä, lippaa ja jopa jerkkiä. Uistellessa siiman päässä oli jo käynyt omia suosikkivaappujakin. Jarilla jäi uistellessa 34cm Dexter vahvaan köyteen kiinni, jonka pää jää juuri ja juuri pinnan alle ja köysi on pohjassa niin tiukassa, että vene kaatuu ennemmin kuin köysi inahtaisi. Jätin siihen yhden Westinin Jäten muutama viikko sitten. Onnistuin irrottamaan Dexterin melalla, kun sain painettua koukun poikki. Kuvittelin veneen ajelehtineen johieman köydestä sivuun, kun heitin 30cm Real Eeliä, mutta eiköhän se jäänyt juuri siihen köyteen kiinni, ja niin syvälle, ettei melalla yltänyt siihen lainkaan. Sinne jäi.
Jonkin ajan tyhjän pyynnin jälkeen heittelin 21cm McRubberia Firetiger -värissä särkän reunalla. Erään heiton lopussa, juuri kun aloin nostamaan shädiä vedestä, ilmestyi reilu kita vauhdilla ja hauki iski shädin osin jo ilmassa ollessa kiinni kunnon roiskeiden ja posauksen kera. No eihän se tietenkään kunnolla tarttunut. Säikähdin vietävästi ja päälle tuli vielä harmitus, kun kala oli selvästi kisakala, arviolta 85-90 -senttinen. Tästä saatiin kuitenkin lisää uskoa ja jatkettiin heittelyä. Käytän jerkkejä todella harvoin, mutta nyt laitoin siiman päähän Salmo Sliderin Firetigerin, taisi olla pienempää 10cm kokoa. Jatkoin saman särkän ympäristön perkausta. Pian yksi kala kävikin seuraamassa, muttei ottanut. Pari heittoa myöhemmin hauki iski jälleen aivan lopussa kiinni hotkaisten koko jerkin suuhunsa. Vaikka kala näytti pieneltä, nappasin sen varalta haaviin välittömästi. Pikamittaus osoitti kalan selvästi alamittaiseksi, ollen sellainen 72-73 -senttinen. Ei vieläkään täydennystä kisakorttiin, kello oli jo puolessa päivässä.
Tovin tyhjän heittelyn jälkeen laitoin siiman päähän jälleen Snackbaitsin XL:n saksanlipun värissä. Kovin kauaa en ehtinyt heitellä, kun särkän päästä noin kolmen metrin vedestä paukaisi hauki kiinni ja hetkessä vesi alkoi roiskumaan kunnolla. No nyt on taas parempi. Kala antautui aika nopeasti ja haavissa totesimme kalan olevan taas aiempien kokoluokkaa. Mittalauta osoitti pituudeksi hieman reilut 97cm, painoa oli tällä kaverilla reilut 6,4kg. Ihmeen samankokoisia kaloja tuntuu löytyvän.
 |
| Taas samoja kokoja, nyt 97cm |
No tulihan sieltä viimein korttiin täydennystä ja kisa-aikaa oli vielä kolmisen tuntia jäljellä. Koitettiin valaa uskoa, että hyvä tästä vielä tulee, vaikka kala oli selvästi lauantaita passiivisempana. Jarilla vaan ei ollut ollut vielä edes yhtään tärppiä koko päivälle. Uusi hyrrä aiheutti myös aika ajoin pieniä tuulenpesiä, joita joutui selvittelemään ja taisipa se päivän päälle alkaa jo hieman tympimäänkin. Elämän ensimmäinen hyrräkela vaatii opettelua avokelamiehelle.
Lähes kolmeen saakka pommitimme aluetta, kunnes luovutimme ja päätimme loppuajan kalastaa kaislan lähellä ja koittaa sieltä kaivaa se viimeinen kala. Kello kävi jo puoli neljää, kun viimein jälleen saksanvärin XL Snackissä tuntui hyvä tärppi. Mutta ei tarttunut! Aaarghh! Eipä ole koskaan muulloin karanneet kalat näin harmittaneet, kyllä se kisa sen verran vetää mukaansa.
Taistelimme sitkeästi kisan loppuun, klo 16 saakka, mutta niin vain jäi kortti yhtä kalaa vajaaksi. Ihmettelimme useasti, että mihin kummaan on ne paikan peruskalat, 3-5 -kiloiset hävinneet. Niitä kun tulee monesti useita reissulla. Ei olisi etukäteen uskottu, että sen kokoisesta kalasta jää homma kiinni. Karanneet kalat ja hyvät tärpit söivät hieman miestä, kun meillä olisi ollut loistavat mahdollisuudet pärjätä meidän mittapuulla varsin hyvin kisassa. Jos se illan karkuri olisi ollut muutamankin sentin päälle metrin, olisimme taistelleet top 20 sijasta. Ja vielä täysin "normaali" 80cm haukikin olisi nostanut meidät 50 joukkoon. Mutta nyt jouduimme tyytymään neljällä kalallamme (393cm) sijaan 109/436, joka toki oli neljä sijaa paremmin kuin keväällä, vaikka silloin saimme kortin täyteen ja tuloksen 425cm. Olimme tosin nyt paras neljän kalan joukkue. En tiedä kuinka mones jokikalastusjoukkue olimme, mutta varmaan ihan kohtalaisella sijalla. Kyllä me oikeasti aivan tyytyväisiä suoritukseen olemme, itseasiassa lauantaipäivä oli kautta aikain vasta toinen reissu, jolloin on samana päivänä saatu kolme yli 6-kiloista haukea. Mutta yhdellä lisäkalalla viikonloppu olisi ollut aika liki täydellinen meille ja tuolle kalapaikalle. Toki kahteen päivään seitsemän ylössaatua haukea on tosi vähän, kun normaalisti syöntipäivänä sieltä saa kyllä sen kymmenkunta haukea. Odotuksissa kyllä oli, että jos kortti täyttyy, niin saatuna olisi yksi vielä suurempi kala ja toisaalta sitten pari kolme pienempää kisakalaa, joten keskikoko yllätti. Viiden metrin raja olisi ollut aika mahdollista saada, sellaisia kaloja kyllä siiman päässä kävi, joilla se olisi melkoisen varmasti täyttynyt. Niin joo, raahelaisporukka Kickling Marlinhan me päihitettiin, heillä oli ollut sunnuntaina vielä vaikeampaa ja jäivät lauantaina saatuihin kolmeen korttikalaan.
Mutta mukava viikonloppu oli, vaikkakin jälleen hieman raskas. Kävimmekin tankkaamassa menetetyt kalorit välittömästi takaisin kebabaterioiden merkeissä. Kisan voitto meni Kemin porukalle tuloksella 559cm, jotka kalastivat merellä ja saivat mm. huikean 127cm hauen ja toiseksi tuli kempeleläisporukka tuloksella 557cm, joten pohjoinen menestyi nyt poikkeuksellisen hyvin. Kakkosjoukkue sai myös hurjan 122cm hauen. Tulostaso kärjen osalta jäi siis hieman viime keväästä ja viime syksystä, etelässäkin oli ollut monin paikoin hankalaa. Meidänkin taakse jäi todella kovan luokan hauenkalastajia. Mikäli tulevina vuosina edelleen skaboihin osallistutaan, pitänee meilläkin kartoittaa hieman uusia alueita vaihtoehtoja varten, tosin aivan läheltä ei huippupaikkoja taida ihan helpolla löytyä. Tuonnekin tulee itsellä ajomatkaa jo vajaan tunnin verran, lähempää ei tahdo paikkoja löytyä. Lähimmille potentiaalisille haukijärville tulee jo se satakunta kilometriä suuntaansa, joten pikkupistoille ei oikein ehdi kokeilemaan, vaan se vaatii päiväreissuja. Noita suurempia jokiahan lähistöllä virtaa, pitänee niitä käydä tarkemmin koluamassa. Mutta en usko, että aivan tosissaan kilpailemaan innostutaan ja sitä varten alettaisiin paikkoja etsimään. Saapahan tapahtuma liikkeelle ja voi kokeilla omaa osaamistaan.
Ja suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille! Uusi sovellus oli toimiva ja päivitetyt säännöt nopeuttivat vapautusta. Olisiko ensi vuonna jo väkäsettömien koukkujen käyttöpakko? 😉 Saisi itsellekin sykäyksen siirtyä uistimissa samaan mitä on jo vuosia perhokalastuksessa toteuttanut. Ei karanneiden kalojen määrä juurikaan lisäännyt, sitä paitsi väkäsetön koukku tarttuu paremmin. Toki joku kala saattaa sitten irrotakin, mutta varmaan aika tasan menisi.
Viikonlopun jälkeen poltetta haukikalaan on edelleen ollut, eikä muiden someen ilmoittelemat mahtihauet ole sitä yhtään helpottaneet. Säätkin on välillä vaikuttaneet kunnon haukikeleiltä. Viikonloppuna päässenee taas renkailemaan, kun suunnataan mummolaan muutamaksi päiväksi. Josko tuota kävisi vaikka joella kellumassa.
Mukavia syyskalastushetkiä vain kaikille lukijoille!
