Hauenkalastajat Open syksy 2020

 Tervehdys!

Kuten moni lukija on varmasti jo huomannut, on syksy mulla pääosin hauen pyyntiaikaa. Syyskuussa ehdin käymään kolme päiväreissua ja yhden iltapiston hauen perässä. Jari pääsi kerran matkaan, muuten mies oli niin kiireinen ettei kalalle päässyt. Tutuilla jokivesillä täkykalat ja hauet oleilivat jo tutuissa paikoissa ja sainkin syyskuun puolivälissä näytille muun muassa yhden 99cm hauen, pari mukavaa tärppiä päälle. Eräällä järvellä käytiin Jarin kanssa ensitutustuminen, josta sainkin komean noin 105-106cm hauen melko nopeasti ja useita pienempiä, mutta viikkoa myöhemmin Jaskan kanssa jäätiin yhteen tärppiin. Kelit olivat kyllä hieman haasteelliset mikä vaikutti myös kalan tuloon. Ennen Openia kumpikaan ei ollut kalastanut haukea kolmeen viikkoon, joten pieni jänitys oli päällä, onko täkykalat ja hauet vielä tutuissa paikoissa. Suunnitelma Openiin oli, että aloitetaan tutusta ja turvallisesta ja päivän perusteella päätetään, jatketaanko joella vai lähdetäänkö jopa järville. HK Openin suosio jatkaa kasvuaan, nyt mukana oli Kaikki peliin -sarjassa 200 venekuntaa ja meidän Rennosti -sarjassa hurjat 660 venekuntaa. Rennosti -sarjassa alamitta oli 70cm ja viiden pisimmän hauen yhteispituus ratkaisee. Kilpailuaika oli lauantaista kello 9 sunnuntain klo 15 saakka.

Syyskuun uuden järven testillä löytyi tämä 105-106cm

Lauantai 10.10.

Auto starttasi pihasta 6:35. Hain Jarin kyytiin ja matka jatkui rantaan. Saatiin viritellä vermeet valmiiksi pienen jännityksen kera, että pysyykö uljan paattimme pinnalla kaiken roinan painosta. Vesille lähdettiin hieman kahdeksan jälkeen, hitusen syvällä kyntäen..

Pelikaani valmiina viikonlopun koitokseen

Ajeltiin luotainta tuijottaen tuttuja monttuja koluten puolisen tuntia ja todettiin, että täkykalat tuntuvat olevan hukassa. Haukiakaan ei kaikuun sattunut. Kymmentä vaille 9 laitettiin vene parkkiin viime syksyn ottialueelle ja jäätiin seurailemaan aamun livelähetystä. Kaikkien odottama Tägisana eli "kilpailusana/-koodi" kerrottiin tasan kello 9. Sitten hommiin.

Aloitettiin uistelemalla syvemmän montun ympäryksiä, koska selkeitä täkyparvia ei löydetty, eikä kyllä haukiakaan. Ensimmäinen tunti sujui tärpeittä. Muutama pieni parvi löydettiin ahvenia/lahnoja/siikoja ja paikat painettiin muistiin. Reilun tunnin uistelun jälkeen päädyttiin vielä heittelemään. Molemmat kokeili niin shädejä kuin jerkkiäkin, tuloksetta. Olisikohan puolisentoista tuntia kulunut, kun päätettiin vaihtaa paikkaa. Kala ei selvästikään ollut purulla tässä, joten uutta paikkaa kohti ja myöhemmin uudelleen kokeilemaan. Siirtymällä käytiin kokeilemassa yksi virranreuna, josta Jari avasi pelin pienellä hauen tumpilla. Hauki otti 12cm Buster Jerk II:n, olikohan väri C31. No, peli auki.

Siirryttiin seuraavalle montulle, jota kierrettiin uistelemalla. Aika pian iskikin Jarilla 23cm Westin Jätte Roachiin montun yläpäästä aivan pinnasta, kun olimme jo kääntämässä venettä takaisin alavirtaan. Pian haavissa makoili ensimmäinen kisakala, pulska 85cm. Tästä se lähtee! Lähes pari tuntia kisa-aikaa meni ensimmäiseen. 

Peli auki

Jatkettiin montun reunojen perkaamista ja vajaa puoli tuntia myöhemmin tuntui mulla kunnon tälli Dexterin 34cm Power Perchissä vajaan 3 metrin vedessä. Kala vaikutti heti paremmalta harvoine pudistuksineen ja Jari oli valmiina haavin kanssa. Lyhyen väännön jälkeen komea hauki köllötteli haavissa. Katsottiin heti, että metri paukkuu reilusti. Mittalaudat, tägilaput ja kännykamera valmiiksi ja kala laudalle. Mitä, ihanko 115cm? Ohhoh, Jes! Meneeköhän kymppi rikki.. No ei aivan mennyt, sen verran tyhjä vatsa oli vaikka kohtuullisen pulska olikin. Painoa oli noin 9,8kg. Mutta olipa hieno kala ja lähtö kisaan! Pienet tuuletukset, kalan ilmoittaminen ja jännityksellä odottaminen, kelpaako kala. No tottakai kelpasi kun ottaa vain hyvät kuvat ja huolehtii kaiken menevän sääntöjen mukaan. 

115cm, 9,8kg

Hetki meni fiilistellessä ennen kuin jatkettiin. Montun ympäriltä ei tuntunut hetkeen mitään, joten jatkettiin matkaa. Muutama sata metriä alempana kaislan laidalla Power Perchiä vietiin taas! Tällä kertaa kala oli maltillisemman kokoinen, mutta saatiin 84cm kortille. Nyt vaikuttaa jo hyvältä.  Käytiin vielä hieman alempana, kunnes lähdettiin ajamaan kaislan reunaa takaisin ylöspäin. Noin 50 metriä edellistä tärppiä alempana iskee taas Jarin 23cm Jätte Roachiin. Kala haaviin ja mittalaudalle. Mitä, taas 84cm? Ei kai vaan.. Hetken selasin edellisen kalan ja nykyisen kalan kuvia ja todettiin, että kyllä se vaan on sama kala. Reilun puolen tunnin välein. Sama kala ei kelpaa, eikä sitä ilmoitettukaan. Hieman harmissamme vapautimme kalan ja jatkoimme kalastusta.

84cm klo 12:05

Ja kello 12:40

Käytiin mutka taas alempana ja jälleen parisataa metriä alempana Power Perchissä tälläsi kaislan laidalla. Ei tarttunut. Koitettiin sitten ylävirtaan tarjoilla Jarin Roachia ja siihenhän se iski. Harmillisesti vain pääsi irti muutaman sekunnin jälkeen. Sen verran ehdittiin nähdä, että kisakala oli, muttei välttämättä juuri yli 80cm, ennemmin vähän alle. Päätettiin sitten käydä rannassa jaloittelemassa ja rakon tyhjennyksellä. Rannasta lähtiessä piti vielä parsia Patriotin haavia kasaan kun huomattiin reikä sivussa. Vastahan se on toinen reikä, kun kevään Openissa 108cm meinasi mennä jo läpi. No sitten päästiin taas jatkamaan. Melkein heti kävi taas tälli Dexterissä, mutta uusintakiekalla kala ei enää ottanut. Päätettiin heittää hetki harvempaa kaislaa, missä kalat tuntuvat viihtyvän alkukaudesta. Heti kävikin yksi hauki Jarin Busteria kurkkaamassa, mutta siitä ei enempää kuulunut. Kun muita havaintoja ei saatu, lähdettiin jatkamaan uistelua. Tovi ehdittiin kierrellä, kunnes hieman alempana juuri veneen käännön jälkeen Power Perchissä tuntui mukava tälli. Arvelin heti kalan olevan taas parempaa kaliiperia. Tovin väännön jälkeen varsin pulska kala haaviin. Mittalauta ilmoitti kalalle pituutta komeat 97cm. Kala oli niin tuhti, että painoa oli varmasti reilusti yli 7kg. No niin, enää yksi kala ja kortti olisi viimein täynnä!

Pulska 97cm

Suunnattiin taas ylävirtaan ja kerroin Jarille, mistä kohdasta seuraava kala tulee. Matkalla kokeiltiin vielä aiemmin pari kertaa tärpännyttä kalaa tuloksetta. Ohjailin sitten tutun patin päälle ja melko lailla juuri siitä, mistä kalan pitikin ottaa, vapani taipui jälleen. Hoikka hauki saatiin haaviin melko nopeasti. Itse tuumailin siinä pikaisesti, ettei varmaan ole kuin 85cm, mutta Jari epäili heti, että on kai se nyt hyvinkin 90cm. Laittelin taas mittalaudan ja muut vermeet valmiiksi, Jari piteli haavia. Aloin nostamaan kalaa haavista mittalaudalle. Mitä ihmettä, tyhjä haavi? Jari nostaa hämentyneenä haavin. Ei ole totta, reikä haavissa, TAAS! Sinne meni täysi kortti.. Ei se auttanut kuin alkaa taas paikkomaan kuitusiimalla haavia. Eihän tähän voi luottaa enää lainkaan. Tovin tuskailun jälkeen homma jatkui. Ajoin taas saman patin reunaa kohti, kun 15 metriä aiempaa alempaa tärähtää jälleen Power Perchiin! Kala taas pian haaviin. Hoikahko ja hyvin saman kokoluokan kala on tämäkin, mutta kyllä nämä näyttää tosiaan 90cm kaloilta kun tarkemmin katsoo. Tällä kertaa kaikki sujuu hyvin ja saadaan mittalaudalta tulos 93cm. Jes, nyt on kortti täysi ja vielä aivan ok kaloilla! Tyytyväisinä hykertelemme, että nyt voidaan vain paineetta keskittyä tuloksen parantamiseen. Kortissa oli nyt 474cm ja 84 ja 85cm kalat olisi kyllä aika helposti vielä parannettavissa. Kellokin vasta hieman yli kolme. Viiden metrin rajaan oli nyt mahdollisuudet. Jossiteltiin vielä haavin läpi menneellä kalalla. Se olisi voinut olla ja todennäköisesti olikin jopa hieman päälle 90cm kala, hoikkuus hämäsi selvästi. Villi veikkaus 90-94cm.

93cm ja kortti täynnä!

Jatkettiin matkaa ylävirtaan. Ajatuksena oli lähteä taas koluamaan tutut montut. Mietittiin jo heittämään jäämistä 115cm hauen seutuville, mutta jostakin syystä tuli etiäinen, että nyt pitää mennä sinne aamun paikoille. Ja sinnehän sitten ajettiin, tosin montun yläreunassa iski vielä hauki kiinni Dexteriin. Tällä kertaa ei pysynyt. Arveltiin, että olisi voinut olla sama 85cm minkä Jari sai aamulla, niin samoilta kohdin se otti.  Aamun paikassa täkyä oli ilmestynyt taas enempi penkan laidoille ja neljän metrin veteen. Ensimmäinen kierros ei tuottanut tulosta, mutta toiselle kierrokselle päätin lähteä lähempää vedenalaista särkkää. Enkä ehtinyt kuin särkän alkupään tuntumaan kun oma vapa niiasi jälleen noin 3,5 metrin vedessä. Reilusta vastaiskusta huolimatta kala ei tuntunut mitenkään erityisen suurelta. Pari potkua tuntui ja kala tuli varsin nätisti venettä kohti. Tuumasin Jarille, että onhan tämä kyllä yli 70cm ja arvelin olevan upgreidausta. Mielessä pyöri sellainen 90cm kala. Ihmeen syvällä se vain ui. Ja muutaman metrin päässä venettä otti kunnon syöksyn. No onhan tämän pakko olla jo metrinen! Parin syöksyn jälkeen kala tuli jo hieman pinnemmaksi, muttei edelleenkään näyttäytynyt. Ihmeesti on virtaa. Sitten kala otti spurtin lähellä pintaa. Mitä ihmettä? Pyrstö on tuolla ja siima tuolla kohti kaukana pyrstöstä.. Nyt on kyllä taas ISO hauki. Vääntöä riitti varmaan kuuden syöksyn verran, ennen kuin kala antautui haaviin. Varovaiset tuulettelut heti ja äkkiä kaikki vermeet valmiiksi, ettei kala mene taas läpi.. Mielessä siinti kympin ylitys jo kun aloin nostamaan kalaa haavista. Sovittiin, että otetaan heti pönö, siitä mittalaudalle ja sitten heti haaviin. Jari vain räpsii kuvia minkä ehtii. Huh, on painava hauki. Nyt on kyllä (paino)ennätyskala! Kala mittalaudalle ja suut ympyröiksi. Mitä, jopa 121cm, huh huh! Vielä haavissa pikainen punnitus, vähennysten jälkeen noin 12,1kg. Uusi komea ennätys ja elämäni kolmas kympin ylitys! Edellinen 121cm painoi vain 9,9kg. Hetki ihasteltiin hämmästyneinä ja hykerrellen kalaa haavissa. Valtavan leveä selkä ja mahakin oli leveä ja laaja, mutta lahnaa tms. ei näkynyt pullistelemassa. Jos se olisi ollut vielä täynnä niin olisi ollut varmaan 13kg lähellä.

Huima 121cm ja 12,1kg

Hymyilyttää ja vetää sanattomaksi

Sen verran kovat tärinät tuli kalasta, että lähdettiin hetkeksi rantaan huokasemaan. Tuloslivelähetyskin sattui alkamaan juuri kun kala tuli, niin jouduimme jännittyneinä odottelemaan kalan hyväksyntää tovin aikaa. Viimein järjestelmään tuli vihreä possu hyväksynnän merkiksi! Tuloskorttikin heilahti samalla reilusti yli viiden metrin tulokseen 511cm. 

Koluttiin vielä tovi montun ympärystä, mutta enempää emme ottihaluisia kaloja löytäneet. Heiteltiin hyvän aikaa tuttuja kohtia täkyjen lähettyvillä, minä pääosin XL snackbaitsia ja muita suurempia shädejä, mutta Jari kokeili monenlaista muutakin. Pari pohjaan jäänyttä uistinta päivän aikana sekä vähäiset kalatapahtumat turhauttivat vähän Jaria, mutta muuten tunnelma oli pääosin huikea. Kellon käydessä jo reilusti yli kuutta, päätettiin ajaa takaisin toiselle montulle. Sanoin, että siitä Jari nostat sitten meille upgreidauksen. Jätettiin Pelikaani ankkuriin penkan laitaan aika lähelle aamuista 85cm kalaa. Jari heitti henkarilippaa, jossa on 30cm firetiger Real eel kiinni, suoraan ylävirtaan penkan laitaan puolentoista metrin veteen. Ja melkein heti vapa taipuu! Pulska ja mukavankokoinen kala  tuo taas tyytyväisyyttä Jariin. Kun mittakin osoittaa kalan olevan tosiaan selvä parannus, kohentaa tämä 92cm hauki korttimme jo 518cm tulokseen. Nyt on jo kova tulos!

92cm, 7cm upgreidaus

Tovin heittelyn jälkeen koluttiin vielä hämärän ja alkupimeän hetkikin uistellen isoja shädejä, mutta tärppejä ei enää tule. Ajettiin rantaan juuri ennen puoli kahdeksaa, jolloin alkoi illan livelähetys. Kamppeita kasaillessa kuulimme HK Kempeleen olevan Rennosti -sarjassa selvässä kärjessä. Huikeaa! Tiedettiin kyllä, että voittoon tuo tulos tuskin riittäisi, joten parannusta olisi mukavaa saada. Sitten aloitettiinkin sunnuntain kohteen arpominen. Olin niin fiiliksissä huikean päivän jälkeen, että annoin Jarille vapauden valita. Aikamme pohdimme sitä, että jokea emme loppujen lopuksi kolunneet vielä "puhki" vaan jokainen kohta sai vain kohtalaisesti kalastuspainetta. Kalamäärä oli myös vaatimaton (ylhäällä 10 kalaa, joista yksi kahdesti) joten kaloja kyllä vielä riittäisi narrattavaksi. Toisaalta kesäiset/alkusyksyiset kokeilut muutamilla järvillä olivat lupaavia (4 eri järveä, kolmesta löytyi ensikosketuksella 105-110cm hauet) ja yhdenkin sellaisen saaminen vetäisi korttimme niin kovaksi, että palkintopallisijoitus olisi käytännössä varma. Tovin arvottuamme päädyimme vaihtavamme paikkaa ja lähtevämme riskillä järvelle. Lähellä olisi toinen järvi joista molemmista olimme saaneet komeat kalat. Ei muuta kuin kamat kasaan, Pelikaani kärryyn ja menoksi.

Järvelle saavuimme kymmenen maissa. Laitettiin venettä osittain valmiiksi jo vesille, jotta aamulla lähtö olisi nopeampaa. Sitten laavulle tulet, hetki fiilistelyä ja otettiin hienon päivän päälle rommikaakaotkin mieltä lämmittämään. Jarilla painoi lyhyet yöunet päälle ja hän kömpi makuupussin suojiin yhdentoista maissa. Itse kelailin vielä huikeaa päivää mielessäni tulta tuijotellen tunteroisen. Ajatella, mittalaudallakin käytin oman top 5 ennätyksen 510cm, mutta se haavin läpi mennyt oli suurempi, joten todellisuudessa oma top5 oli jossain 515-520cm haarukassa. Huikea päivä. Aivan heti ei uni tullut silmään, mutta onneksi ulkoilma nukuttaa ja pitkä päiväkin teki tehtävänsä.

Tulistelua huikean päivän päätteeksi

Kello herätti kuudelta. Virittelin tulet ja laitoin aamukahvit tulemaan. Kankeat miehet nousivat vaisusti ylös haukotusten saattelemana. Pakkailtiin yöpymiskamat autoon, syötiin aamupala ja laitettiin kalavermeet valmiiksi. Vene lähti vesille kevyessä usvassa aamukajon loistaessa hieman seitsemän jälkeen.

Nyt oli edessä erilainen päivä. Matala, rehevä järvi, jossa viistokaiusta ei ole juuri mitään apua, lähinnä vain pohjakasvillisuuden paikallistamiseen. Kuitenkin aika pian Jari saa ensimmäisen hauen, reilun 70cm pitkän. No, tästä se lähtee taas.

Aika monta ankkuripaikkaa ehdimme heittää, kun mulla Dexterin Atomic Chickenin perässä möyrähtää lumpeikossa. Ja möyrähtää parilla seuraavallakin heitolla, muttei ota kunnolla kiinni. Sitten hiljeneekin pidemmäksi aikaa. Kahdeksan jälkeen kuulemme kovaäänistä sepostusta järvellä menevältä veneeltä. Siellä kuulosti olevan suunnitelmissa laittaa HK Open ennätykset uusiksi. No, ei ainakaan itseluottamuksesta ollut siinä veneessä homma kiinni. Aamuyhdeksän livessä kuulemme olevamme edelleen kärjessä, mutta hieman lähemmäs oltiin tultu. Mukavana yllärinä sain myös tytöiltä kotoa terveiset livelähetyksen kautta, olivat illalla laittaneet ne liveä katsoessaan, mutta terveiset eivät aivan ehtineet siihen lähetykseen.

Kello kävi jo yli kymmentä kun puhelimeni soi. Toinen suurimmista puuhamiehistä, Haapasen Jyri soitti. Kyseli, että sopisiko jos he soittavat puolen päivän livessä meille, kun on niin hyvin pärjätty ja saatu varsin komea kalakin. No mikäpä jottei sopisi. Nähtiin pienempiä haukia mosuavan siellä täällä, muttei yhtään paremman kokoista. Eikä vieheisiin tuntunut löytyvän lainkaan purua, vaikka vieheitä vaihdeltiin jonkin verran. Kello lähenteli yhtätoista, kun pidimme pikaisen palaverin ja päätimme vaihtaa vielä järveä läheiselle hieman suuremmalle järvelle, joka antoi kolme viikkoa aikaisemmin sen reilun 105cm kalan.

Aika nopeasti päästiin uusille vesille ja ehdittiin uistella puolisen tuntia, kun puolen päivän live alkoi ja kohta puhelin soi. Onhan se hieman hassu tunne vastailla kysymyksiin kesken kisan satojen kuunnellessa. Oma perhe, appi ja anoppikin olivat kuunnelleet. Samalla selvisi myös se tosiasia, mitä odoteltiinkin käyväksi. Kärki oli vaihtunut ja ohi oltiin menty jo muistaakseni 10 sentillä. Kerroinkin lähetyksessä meidän ottaneen pienen(ison) riskin, mutta toiveissa oli yhä, josko yhdenkin kalan saisi kohennettua. Heti liven jälkeen iskikin hauki heittäen tarjottuun ruskeaan xl Snäckiin. Mittalauta ilmoitti kalalle pituutta 83cm. Ihan ok kala, mutta nyt ei näissä karkeloissa riitä. Välillä uisteltiin, välillä heiteltiin. Ison kalan toiveissa Jari piti uistellessa perässä enimmäkseen Savagen 32cm Roachia, minä uittelin lähinnä Papa Shadia värissä Spotted bullhead, mutta muitakin kokeiltiin. Heittäen mulla kävikin tunteroisen päästä hauki Snäkissä, mutta siitä ei enempää kuulunut. Todennäköisesti oli pienempi kala, mutta arvaukseksi jäi.

Kello kävi vauhdilla, eikä oikein mistään löytynyt haukia. Kala tuntui olevan hukassa ja passiivista. Tälläkään järvellä viistosta ei juuri apuja saa, sen verran matala järvi on. Pyrittiin löytämään pohjasta erilaisia rakenteita, mutta niiden etsiminen vie aikaa. Jari huokaili ja manaili paikkavalintaa. Varsinkin kun Jaska laitteli kuvaa omasta komeasta  112cm hauestaan, jäi väkisillä sellainen tunne päälle, että olisikohan se tuttu paikka antanut kuitenkin nyt hieman paremmin. Kaiun akku alkoi hyytymään puoli tuntia ennen kisan loppua, joten sammutin sen kokonaan. Päätettiin sitten ihan loppuaika heittaa vain "sokkona". Kun kisa-aikaa oli kymmenen minuuttia jäljellä, tulimme erään kivikon laidalle. Heitin xl Snäckiä värissä saksa kerran ja heti oli tärppi, mutta ei vaan tarttunut. Niinpä tuskaisena äkkiä paikkoheittoa. Ja ottihan se uudestaan. Aika pian harmikseni huomasin, että kala ei tule parantamaan korttia. Piti se vielä varmistaa mittalaudalla, mikä ilmoitti pituudeksi 79cm. Siihenpä se kisa sitten loppui. Kala jäi samalla pienimmäksi itsellä koko viikonloppuna saaduista kaloista, joten koko oli kohdallaan. Sunnuntain saldo mulle 2 haukea, Jarille 1. Olikohan kaksi vai kolme tärppiä päälle.

Sitten ajeltiin rantaan, laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Tuloksissa oli pimentovaihe menossa, joten saisimme tietää lopullisen sijoituksen vata klo 16.10 alkavassa livelähetyksessä. Ja tietenkin silloin tökki hieman järjestelmät ja tuloksia jouduttiin odottelemaan tuskallisen kauan. Viimein vapautus tuli, HK Kempele pysyi TOISENA! Tasapituuteen oli kirinyt toinen venekunta, mutta pisin kala ratkaisi sijoituksen. Voittajajoukkueen tulos oli todella kova 529cm, siitä onnittelut heille. Toisesta sijasta palkintona on iso paketti KP Baitsin shädejä ja muuta kalastustarviketta hauen kalastukseen. Upea palkinto ja siitä iso kiitos heille.

HK Open tägilaput ovat päätyneet autotallin kaapin reunalle

Eihän sille mitään voi, että sunnuntaina tuli vieläkin spekuloitua sillä, olisiko pitänyt jäädä tuttuja vesiä koluamaan. Aika varma olen siitä, että jotain petrausta korttiin olisi tullut, mutta olisiko puuttuvat 11cm niin se on aivan toinen juttu. No upea kisa, otettiin vain riski joka ei toiminut. Hieno tulos ja sija 2/660 kertoo kaiken menneen varsin hyvin nappiin. Oikeastaan ensimmäisen päivän taktiikka meni täysin nappiin. Luotimme intuitioon, tutuilla vesillä kalojen ottipaikat on aika hyvin tiedossa joten niihin tulee satsattua ja pitää vain pyrkiä olemaan niillä paikoilla oikeaan aikaan. Ja varovainen toive parantaa kevään jo upeasta 12. sijasta toteutui myös. Ennen Openia vitsailin, että HK Kempele tavoittelee syksyn kisassa kevättä huonompaa sijoitusta, kun ollaan kerta Rennosti -sarjassakin. Ihan niin ei nyt mennyt, mutta en kyllä valita.

Eiköhän sitä keväällä jatketa taas Openin merkeissä.

Niin, Kaikki Peliin -sarja voittotulos oli 599cm ja viiden kalan keskipaino yli 12kg jos oikein muistan. Ja toiseksi sijoittuneella joukkueella saaliina mm. 130cm ja 17kg monsteri. Onhan ne aivan käsittämättömiä tuloksia ja kaloja mitä he saavat. Hatunnosto korkealle! Me oltaisiin oltu muistaakseni sijalla 18 tuossa sarjassa. Ja kiitos kaikille kisaajille ja onnittelut pärjänneille, ennätysten saajille ja kaikille joilla oli vesillä kivaa.