Finnmarkin elokuun reissu

 Hei!

Jahtimiesten aloittaessa sorsastuskautta, pääsimme Jarin kanssa käymään vielä pikaisen visiitin Finnmarkissa. Sunnuntaipäivänä oli vielä futisvalmennushommia, mutta matkaan pääsin viiden jälkeen iltapäivällä. Hain Jarin kyytiin ja matka jatkui kuuden maissa Kempeleestä. Torniossa hoidettiin tuttuun tapaan kauppaostokset ja hörpättiin kahvit. Sitten ajeltiinkin tankkaustaukoa lukuun ottamatta yhtä soittoa Norjaan saakka. Matkalla soiteltiin Raahen porukalle, jotka olivat samaan aikaan paluumatkalla Finnmarkista. Heillä oli ollut viikon reissu hieman nihkeämpää, mutta muutaman komean kalan olivat kuitenkin saaneet. Saavuttiin kohteeseen puoli yhden maissa paikallista aikaa. Lämmintä oli kokonaista kaksi astetta. Päätettiin lähteä kuitenkin heti kalalle, niinpä söimme hieman ja kasailimme kalastuskamppeet.

Päätin lähteä streamervavan ja virpan voimin. Alkoi tulemaan aika pimeää ja osa kaloista on yksikätisen perhovavan kantamattomissa. Virppaan laitoin vain 12cm Bomberin violettivoittoisen vaapun, streamerit ja varalta myös pupajäljitelmät otin matkaan. Jari otti vain virpan. Pimenevässä yössä on aina hieman haasteellista päästä heti perhon heiton rytmiin ja saada hyvää tuntumaa heittoihin. Kolusin kohtalaisen nopeasti ensimmäisen ottialueeen aika maltillisen mittaisin heitoin. Jari oli nähnyt yhden räsäyksen ja virpassakin oli heti toisella heitolla tärppi. Aika nopeasti vaihdoin itsekin virveliin ja kolusin kauempaa ottialuetta. Melkein heti olikin tärppi, pian toinen. Kolmas viimein tarttui ja kala vaikutti heti kohtalaisen kokoiselta. Lähellä vaan laittoi ihmeen vähän hanttiin. Rantautin kalan ajatuksena ottaa heti ruokakala. Kala oli hoikahko, mutta mittaa oli reilut 55cm. Hieno aloitus, varmaan alle puolen tunnin kalastuksen jälkeen. 

Aloituskala

Syönnösnäyte

Avasin kalan tovin päästä. Syönnöksestä löytyi mm. kaksi sopulia. Tai saattoi toinen olla myyräkin. Heittelin vielä hetken, kunnes siirryin seuraavalle spotille. Kolusin taas ensin lähempää aluetta musta-violetilla streamerilla. Olin ehtinyt jo aika pitkiin heittoihin, joita uitin alkuun vapaasti ja loppu-uittoa sitten viistätin ja nyin vähän reippaammin. Onnistuin uiton loppupuolella sotkemaan sisään vetämääni siimaa ja aloin sitä selvittämään. Samalla tuntui hyvä tärppi vavassa. Olin niin keskittynyt siimojen oikomiseen, etten pitänytkään vavasta kiinni juuri lainkaan. Niinpä vapa luiskahti saman tien kädestä tippuen veteen. Tunsin kalan siimasta ja pidin siten hetken tiukalla hamuten vapaa takaisin käsiin. Kun sain vavan ylös oli kala onnekseni edelleen kiinni. Hyvin pysyi väkäsettömässäkin kun onnistuin pitämään siiman vain tiukalla. Tämä kala väänsi oikein mukavasti vastaan, kunnes antautui haaviin. Oikein mallikas pulskempi 54cm taimen. Olipahan toimintaa!

Musta-violetin streamerin pettämä

Kalastusta oli takana vasta tunteroinen. Hienosti oli alkanut reissu. Kun perhoon ei tuntunut enempää innokkaita löytyvän, kolusin taas laajemman alueen virpalla. Sainkin vielä pari yli 40cm kalaa. Kun enempää ei aktiivisia kaloja tuntunut tällä kohdin löytyvän, lähdin käymään reilusti ylempänä. Yö alkoi olemaan pimeimmillään ja kalojen aktiivisuus tuntui heikentyneen selvästi. Olin jättänyt virvelin alemmaksi ja kolusin parilla erilaisella streamerilla pitkähkön pätkän, mistä olen onnistunut saamaan useita kaloja. Tällä kertaa oli aivan kuollutta. Vähitellen valon määrä alkoi lisääntymään. Kellon käydessä jo kolmea norjan aikaa, löysin yhdestä kohdasta muutaman aktiivisen taimenen pikkukalajahdissa. Tarjoilin ensin normaalia tinseliä heikoin tuloksin. Laitoin sitten noin 7cm kultatinselin. Heti ensimmäisellä heitolla vapaalla uitolla sain huijattua lähempänä näyttäytyneen kalan. Taimen oli nätti 53cm, mutta tämäkin oli vaisuhko otus siiman päässä. En antanut sille lainkaan löysää vaan vedin siimasta kalan haaviin. 

Ja kalaa tulee..

Hetken jo kuvittelin löytäneeni toimivan perhon, mutten saanut siihen yhtään reaktioita muilta nähdyiltä kaloilta, joille vaan ylsin heittämään. Tosin täysin vapaata uittoa en pystynyt osalle tarjoamaan haastavan kohdan vuoksi. Kun yksi paremman oloinen kala hyppäsi taas malliksi hieman heittokantaman ulkopuolella, päätin kokeilla virvelillä. Montaa heittoa ei tarvittu, kun Bomberia vietiin taas. Jälleen nätti 53cm.

Sain vielä melko pian kauniin värisen 45cm kalan, kunnes alue hiljeni. Kalastelin vielä hieman alempana saaden pari pienempää, mutta vähitellen väsykin alkoi viemään mehuja miehestä syönnin samalla hiipuessa. Lopettelimme kalastuksen puolin viiden seutuvilla Norjan aikaa. Lähdimme kasaamaan telttaa ja syömään hieman ilta-/aamupalaa. Olihan hieno startti reissulle. Jari tosin joutui tyytymään yhteen alle 40cm taimeneen. Jari kalasti pääosin hieman alempana kuin minä, eikä sieltä ollut löytynyt samanlaisia aktiivisia kohtia.

Nukkumaan meno vierähti myöhäiseen aamuun, eikä unikaan ollut kummoista. Muutaman tunnin unien jälkeen nousin virittelemään leiriämme ja aamupalan laittoon. Fileoin kalan ja laitoin toisen fileen graavautumaan. Vähitellen Jarikin nousi ylös. Keli oli aika mukava, eikä kalalle ollut kiirettä onnistuneen aloituksen jälkeen. Paistoin toisen fileen aamupalan jatkeeksi, oli hyvää.

Kyllä maistui

Päätimme käydä vain kevyehkön kalastussetin heittelemässä lähialueella. Mukaan lähti pinturivapa sekä streamervapa. Hyönteiselämää ei näkynyt juuri lainkaan. Heittelin alkuun surffia sekä vaaksiaista ilman havaintoa kaloista. Vaihdoin sitten caddikseen ja pieniä harreja tulikin useita. Suurimmatkin jäivät kuitenkin alle 40cm. Jari sai myös harjuksia, kokoluokka taisi olla suunnilleen samaa. Kokeilin myös tinseliä, mutta kala ei vaikuttanut järin aktiiviselta. Niinpä vajaa pari tuntia riitti ja marssin teltalle. Bullet osoittautui jälleen heikoksi siimaksi kauas kalastamisessa lyhyen heittopään vuoksi, etenkin vedestä lähtevissä tulee äkkiä monta metriä eroa pitkäklumppisiin siimoihin, joissa rannaria ei tarvitse saada kymmentä viittätoista metriä aina perään. Päätin antaa vielä mahdollisuuden SA:n Anadrolle, jossa heittopää on yli 18m, muttei tuntunut lainkaan hyvältä omaan käyttöön Ruotsin reissulla ja vaihdoin kelaa. Ei se hyvältä nytkään tuntunut, mutta pienet tinselit sai vedestä lähtevillä heitoilla pari metriä kauemmas mitä Bulletilla. Päätin lähteä iltasessioon sillä siimalla.

Tovin lepäilimme leirillä tuoleilla löhöillen ja nauttien mukavasta loppukesän kelistä. Keli oli sen verran lämmin, että se nostatti odotuksia iltaa ajatellen. Nautiskeltiin tuhdimpi välipala ja viriteltiin välineet iltaa varten. Poistin mm. Bomberista keskikoukut, hurjalta tuntuu kolme kolmihaaraa noin pieneen vaappuun. Mukaani otin pupasetin, streamervavan ja virpan kauempien kolkkien koluamista varten. Mentiin edellisyön ottipaikoille. Pari poikaa oli kalastelemassa niillä main, mutta lopettivat ennen kuin edes ehdimme aloittamaan. Puparäiskäyksiä ei näkynyt, eikä kyllä muutenkaan ollut tapahtumia niin perhoon kuin virveliinkään. Illan edetessä paikalle tuli muutama norjalainen kalaan, mutta kalastelivat meitä alempana, lähinnä yhtä kohtaa takoen. Ilmeisesti hämärässä jotain saivatkin äänistä päätellen, mutta mahtoivat olla pienehköjä harreja. Vedessä kuoriutui hieman vesiperhosia alkuillan aikana mutten nähnyt kuin pari pienempää taimenta niitä hamuavan kalvolta ja jopa ilmasta. Ylempänä näin vähintään 50cm taimenen hyppäävän ilmaan, mutten saanut sitä ottamaan streameriin, pupaan enkä vaappuunkaan. Kala näyttäytyi vain kerran. Tein sitten pidempää streamerlaskua ja pupiakin uitin yhden pienemmän laskun tuloksetta. Päätin vielä kokeilla vaapulla kauempia spotteja. Alempaa sainkin reilun 40cm kalan malliksi. Aivan loppuhämärän aikoihin Jari sai mustalla streamerilla myös yli 40cm kalan, ja jonkin aikaa myöhemmin Bomberin violetilla vaapulla vielä toisen samanmoisen. Muuten oli kyllä hiljaista aamuyöhön saakka, taidettiin jotkut 30cm ylittävät vielä saada, mutta auringonnousun jälkeenkään ei tällä kertaa tullut mitään aktiivisuutta parempien kalojen toimesta. 

Lopettelimme kalastuksen neljän jälkeen ja siirryimme leirille. Jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaankin ollut järkevää käydä kokeilemassa lähialueen pari muuta hyvää kohtaa, joita ei oltu niin paljoa häirittykään edellisyönä, mutta jotenkin sitä luotti siihen että kyllä ne jossain välissä aktivoituvat. Yöstäkin tuli ennustetta kylmempi, kun pilviverho rakoilikin, ja leirillä auton mittari näytti 3,5 astetta. Mieliala parani kuitenkin mukavasti pihvien, perunalisukkeen ja coleslawin myötä. Juomana toimi hyvin valkoviini. Nukkumaan meno vierähti taas lähemmäs seitsemää Norjan aikaa.

Ihmeen kevyttä koiran unta tuli taas nukuttua. Toki telttakin taas lämpeni kun aurinko pääsi välillä paistamaan. Olin nousemassa jo reilusti ennen puolta päivää, mutta sain vielä hieman torkahdettua. Yhden jälkeen kuitenkin luovutin ja nousin. Aamupalaksi saatiin nauttia herkullista graavitaimenta. Samalla pakkailtiin kamppeita. Oli aika vaihtaa paikkaa. 

Melko pitkään meni, ennen kuin saimme itsemme liikkeelle. Kuitenkin ennen viittä olimme uudella kohteella. Suunnitelmissa oli, että käymme aika pikaisesti katsomassa, onko aktiivisuutta vai ei ja mahdollisesti vaihdamme illalla vielä paikkaa. Reilun kolmetuntisen loppu viimein kohteella viihdyimme, mutta oikeastaan minkäänlaista merkkiä emme paria pikkutaimenta lukuun ottamatta nähneet. Niinpä kamat autoon ja menoksi.

Päädyttiin moikkaamaan Juhaa. Kostikin oli käymässä. Siinähän sitten vierähti hyvä tovi poristessa. Päätin kuitenkin käydä yöllä pienen hetken kalastelemassa, mutta se oli aika lailla yön pimeintä aikaa, eikä montaa kalaa näkynyt. Paria kuitenkin jahtasin. Muutamia tärppejä sain, joista pari oli 40cm paremmalle puolelle, mutta ylös saakka sain vain yhden noin 35cm. Pimeimmällä hetkellä säikähdin, kun jaloista alkoi kuulua hirveä rääkyminen. Sopuli yritti vallata kiveä minulta, millä olin heittelemässä. Koitin pimeässä potkiskella sopulin pois kiveltä ja äänen hiljenemisen myötä ilmeisesti onnistuinkin. Myöhemmin näin yhden uimassa. Jonkinlaista vaellusta oli päällä. Pari huonosti nukuttua yötä veti miestä jo aika pehmeäksi. Keskittyminen ei riittänyt pimeäkalastukseen, sen tuntee heti heittorytmin hankaluuksistakin. Uittoonkin tulee yleensä haasteita liian väsyneenä. Lopettelin kalastuksen ennen kolmea jätettyäni perhon taakse pajuun, vaikka valon määrä oli vasta alkanut lisääntymään. Jari ei jaksanut lähteä ollenkaan yösessiolle mukaan, vaan meni nukkumaan jo hyvissä ajoin.

Heräilin alkuiltapäivästä tuttuun ääneen ja nousin ylös. Masahan se, juttelivat teltan lähellä Juhan ja Kostin kanssa. Masa oli onnistunut kohtalaisesti edellisiltana, mutta pupalätinää ei ollut näkynyt. Tovi siinä turinoitiin, kunnes he lähtivät saunomaan. Me syötiin Jarin kanssa tuhti aamupala, puuron päälle vielä paistettiin makkaraa ja aloimme pakkaamaan kamppeet reissun viimeistä kalastussessiota varten. Juuri kun olimme tekemässä lähtöä, saunojat palasivat. Juha ja Kosti aikoi tulla samoille seuduille hieman perästä. Tovin siirtymän jälkeen oli edessä pidempi jalkapatikka. 

Perillä kuivateltiin tovi hikeä ja seurailtiin jokea, näkyisikö mitään merkkiä kaloista. Kun mitään ei näkynyt, päätin aloittaa minitinselillä. Tällä kertaa vihertävällä, jota tosin oli aika paljon jo kaluttu ja värit haalistuneet. Kalastelin välivirtaa ja loppuliukua ilman mitään merkkiä kalasta. Kala ei selvästikään ollut lainkaan aktiivisena. Näin kuitenkin loppuliuvun sivulla tyynessä suvannossa pari siian pintakäyntiä ja hetken tarkastelu osoitti, että muutamia päivänkorentoja kuoriutui. Ne näyttivät vastakuoriutuneina vaaleahkon oliivinharmailta, mutta kun aikuisia ruskeita Baetiksia ainakin lensi muutamia, oletin kyseessä olevan sama laji. Päätin lähteä katsomaan olisiko seuraavan kosken niskalla sitten toimintaa. Ja oikeastaan heti sinne saavuttuani näin kaksi taimenen pintakäyntiä. Tai ennemminkin kalvohakuja selkäevä ja pyrstö pinnalla näkyen. Virittelin pidemmän ja ohuemman perukkeen ja laitoin alkuun siiman päähän #14 vaalean rusehtavan laskuvarjopäikkärin, Adamsin tyylisen siis. Kahlailin varoen rikkonaisen virran puolelta niskan alta lähemmäksi. Kumpaakaan kalaa ei kuitenkaan näkynyt. Niinpä kokeilin sokkona ensin eri alueita odottaen edelleen uusia pintakäyntejä, mutta kun niitä ei kuulunut, koitin muutamilla heitoilla näyttäytyneitä kaloja. Kun mitään ei kuulunut, vaihdoin saman kokoluokan harmaanruskeaan rasvattuun nymfiin. Sama lopputulema. En jaksanut jäädä pidempään kytikselle, kun pintakäynnit olivat selvästi harvassa ja kalatkin jo todennäköisesti häiriintyneet heitoistani, joten kahlailin rantaan, jonne Juhakin oli jo ehtinyt tulla. Laitoin Juhan koeheittämään #5 Red Truck Diesel + Wulff TT yhdistelmääni, johon itse olen ihastunut. Aika pian Juha kiskoikin kaikki siimat pihalle ja totesi, että varsinkin hintaluokkaan erittäin soiva peli. Oma Winston on kuulemma hieman nopeampi ja sillä Juha jopa speijailee kaikki siimat pihalle. 

Jari oli siirtynyt alemmaksi heittelemään. Itsekin päätin jatkaa tinselillä koluamista kun pinta-aktiivisia kaloja ei oikein näkynyt. Juha lähti hetken päästä reilusti alemmas heittämään. Tutuista paikoista ei vain kuulunut mitään. Samalla tuskastuin, kun tinseli oli jatkuvasti sotkulla pitkissä heitoissa. Epäilin perukkeen olevan osasyynä, ei tainnut olla aivan optimi peruke 5cm tinselin heittoon. Eipä siinä tullut sitten oikein luottoa, että onko sitä tarjonnut epämääräistä myttyä kaloille vai onko välillä uinut oikeinkin. Päätin itsekin lähteä alemmas samoille seuduille, missä Juha kalasteli. Matkalla Juha tulikin jo vastaan. Oli saanut muutaman kalan, mutta suurin oli tietenkin karannut. Ei sentään mikään jätti, mutta varmaan yli 50cm. Keskusteltiin hetki perukkeistakin, johon Juhakin totesi, että kyllä pitkillä takureilla tuppaa tosi herkästi sotkeutumaan, mutta hänellä on noin kaksi kertaa vavan mittainen peruke erityisesti spey-heittoja varten ja se hieman rauhoittaa myös takureissa ja siten vähentää vähän sotkuja. Minulla oli hieman reilun kolmen metrin peruke käytössä. Juha vinkkasi vielä yhden oman spotin alempaa mitä moni ei kuulemma hoksaa, mistä on saanut isojakin ja nytkin oli parhaat tapahtumat löytänyt, mutta sinnekin piti heittää pitkälle. Kokeilin nopeahkosti yhden loppuliuvun, ennen kuin kävelin sille paikalle. Pitkälle sai tosiaan heittää, mutta siinä kohtaa pääsi onneksi kahlaamaan hieman ja heittämään takuria, mutta syvemmän kuopan kalastus vaati kyllä vähintään 25 metriä ennen kuin sitä pääsi kunnolla kalastamaan. Sainkin siitä aika pian noin 35cm taimenen, mutta muuta ei kuulunut. Ilta alkoi jo hämärtämään ja tuntui, että on jo hieman kiire seuraavalle loppuliuvulle tutkimaan, olisiko siellä pupahätsiä. Pari räiskäystä siellä sitten näinkin, mutta kultatinseli tuntui kelpaavan hyvin. Paikka vaan on todella ikävä kalastaa. Ei yhtään takaheittotilaa ja pajutkin lähellä vedestä lähteviä heittoja haittaamassa. Vähintään 15 metriä pitää heittää että saat perhoa edes virran reunaan, saatika jotenkin uitettuakin vielä. Sain muutamia vedestä lähteviä heittoja reiluun 20 metriin ja niillä oli heti hyvin tapahtumia. Ylös tuli noin 46cm ja 50cm taimenet viiden minuutin välein ja karkuutin yhden vähintään samoja kokoja olevan. Kokeilin hetken myös pupaa tuloksetta. 

Puolimetrinen

Illan pimetessä päätin mennä kokeilemaan alempaa nivaa, jossa näkyi pari kalahavaintoa samaan aikaan kun loppuliuvussa räiskähti. Sen jälkeen kaloja ei näkynyt. Nivassa jatkuu samannäköinen pyörteilevä rauhallinen virta 150 metriä, joten päätin lähteä harvalla haravalla liikkeelle vain selvittääkseni, olisiko siinä aktiivisia kaloja. Ja olihan siellä. Vähän väliä pinta räiskähti ja taimen oli kiinni. Varmaankin 10-15 metrin välein pääosin. Kalat olivat hitusen pienehköjä, mutta kaikki 38-47cm haarukkaan kuitenkin. Oikein mukavaa kalastusta ilman muuta. Sain ylös jälkeenpäin muisteltuna 6-8 kalaa. Kun niva tuntui jo hieman rauhoittuvan, päätin lähteä käymään vielä edellisellä loppuliuvulla ja pikku hiljaa Jaria kohti ruuan laittoon. Loppuliuku oli hiljainen, samoin edeltävä loppuliukukin. Aika nopeasti kolusin ne ja palasin Jarin luokse. Jari oli jo lopetellut kalastuksen ja oli jo hieman tekemässä lähtöä. Jari oli saanut illalla nätin 51cm taimenen Abun lusikalla. Juha ja Kosti olivat lähteneet jo parisen tuntia aiemmin. Kosti oli kalastellut ylempänä, muttei sieltä ollut tullut mitään mainittavaa. Ehdotin, että pidetään rauhassa ruokataukoa ja odotellaan auringonnousua, se voisi olla hyvää aikaa. No, jopa risukeittimellä vedenkiehutus oli melkoinen operaatio, kun koko illan ja yön oli sadellut vettä ja ilma oli täynnä tihkua. Edes tuohi ei meinannut millään palaa. Lopulta saimme veden keitettyä ja puusiruuan tekeytymään. Jari taisteli pienet tunnelmatulet risukeittimeen siksi aikaa, mutta iloa tulista ei ollut kuin kymmeneksi minuutiksi. Harvoin on noin vaikeaa tulen tekeminen. Millin risutkaan eivät palaneet ennen kuin alla oli reilusti palavaa tuohta, josta oli riivitty kerrokset ohuiksi ja ne kuivimmat osat otettu käyttöön. Metsästäjän pata maistui hyvälle ja mieli koheni. Melko pimeässä tihkusateessa istuskellessa alkaa helposti väsyttämään. Siinä joutui hieman itseään tsemppaamaan, että pysyi virkeänä parituntisen ajan, mitä odottelimme kajon lisääntymistä. Sateinen yö oli selvästi pimeämpi kuin vaikka reissun kaksi ensimmäistä kylmää puoliselkeää yötä. 

Lopulta valoa oli jo sen verran, että päätin mennä sille niskalle heittämään tinseliä, missä näin iltapäivällä pintakäynnit. Ja tovin heittelyn jälkeen nielun yläpuolella kala imaiseekin ylävirrasta tulevan tinselin. Väsyttelen silmämitalla 50cm taimenta lähelleni, kunnes yhtäkkiä siima katkeaa. Kala teki varsin maltillisen "spurtin" jota hieman hidastin. Selvästikin peruke oli rispaantunut illalla kalojen hampaista, en muistanut tarkistaa ollenkaan ennen aamuyön sessiota. Sitä se väsymys teettää.  Kaivoin uutta kultatinseliä rasiasta ja menin heittämään seuraavaa välivirtaa. Tovin perkasin päävirran takana olevaa sivuvirtaa, jossa usein on hyviä kaloja ruokailemassa ja lopulta pinta posahtaa ja puoli kalaa käy näkyvillä. No nyt on jo parempi! Ihmeen rauhallisesti kala kuitenkin laittaa vastaan ja aika nopeastikin haavi heilahtaa. Hieman hoikka, mutta pituutta komeat 58cm. Alkoihan ne paremmat kalat viimein aktivoitumaan. 

Hoikahko 58cm

Yrityksistä huolimatta muuta en siitä saanut kuulumaan. Jarikin kokeili virpalla, tuloksetta. Taisin kokeilla pikaisesti vielä alemman virrankin, kunnes päätin lähteä iltapäivän ensimmäistä loppuliukua kokeilemaan. Jari laittoi jo vapoja kasaan. Menin kiirehtien edeltä, ettei Jarin tarvitse niin kauaa odotella. Loppuliuvun yläosasta ei kuulunut mitään, mutta kun pääsin hieman alemmas, alkoi tapahtua. Heitin virran taakse ja viistätin tinseliä hieman virtaa nopeammin liuvun keskelle ja etureunaa kohti. Etureunasta posautti mukavasti taimen kiinni, isohko pyrstö vain vilahti pinnalla. Huikkasin Jarille, että nyt olisi parempi taas kiinni, kun kala yhtäkkiä karkasi. Tuumailin kalan jumputuksista ja pyrstöstä arvioituna kalan olleen ehkä noin 55cm. No, uutta matoa koukkuun. Ja kauaa ei mennyt, kun keskivirrasta paukahtaa. Huomaan heti, että kala on edellistä pienempi. Pian kala oli haavissa, karvan vajaa 50cm. 

Muutaman millin vajaa 50cm

Päätän vielä hetken jatkaa. Ja taas muutaman heiton päästä vapa taipuu. Nyt on taas isompi! Kala lähtee vetämään Hardyn räikkä huutaen sivulle viistoon suvantoon päin 10 metriä, kunnes alkaa uimaan vauhdilla kohti. Kelaan äkkiä siimoja sisään pysyäkseni mukana. Sitten kala otti vielä pari syöksyä virtaan päin, kunnes tuli lähemmäksi. Kovasti kala väänsi vielä lähelläkin, ennen kuin sain ohjattua kalan yläpuolelleni ja virran avulla kalan pään pintaan. Kala oli oikein mukavassa pulskassa kunnossa oleva reilu 58cm kala, nätti kuin mikä.

Reissun lopetuskala

Kokeilen vielä muutaman heiton, mutta kello käy jo vauhdilla kohti aamua ja päivällä oli edessä kotiin lähtö. Vartin yli 5 Norjan aikaa lähdimme tallustelemaan autoa kohti. Nukkumaan meno meni taas lähemmäs seitsemää, mutta laitoimme kellon soimaan puoli kahdeltatoista, jottei lähtö mene hirveän myöhään. 

Illalla oli tullut jo osa Kemin porukkaa paikalle ja pystyttäneet kunnon teltan viereemme. Kun nousimme ylös, alkoi sieltäkin teltasta kuulumaan jo puheen sorinaa. Siinä pakkailun lomassa tulikin sitten vaihdeltua Kemin poppoon kanssa kuulumisia, samoin parin muun tutuksi tulleen kalastajan kanssa. Juhakin liittyi porinaporukkaan. Aika kului nopeasti, mutta maltoimme kuitenkin kohtuudella pakkailla samalla. Oli aika käydä vielä virkistävällä pesulla. Vesi oli itseasiassa ehkä jopa hieman lämmennyt sateiden myötä, kun edellisten kylmien öiden jälkeen vesi tuntui jo aika viileältä. Nyt se oli varmaankin jotain 12-13 asteista. Viimein oli aika jättää hyvästit ja toivotella toisille onnistumisia kalareissulle. Meillä oli onnistunut reissu, siitä on mukava toisten jatkaa. Matka sujuikin mukavasti ja olimme kotona kymmenen maissa. Tähän oli mukava lopettaa taimenen kalastuskausi, joka tosin oli aika vaatimaton päivämäärinä laskettaessa, mutta kalallisesti oikein onnistunut.

Edessä häämöttää taas hauen kalastuskausi. Korjasimme veneestä reiän ja maalasimme sen ulkoa päin uudelleen. Nyt kelpaa taas kalastella. Olen viime vuoden jälkeen alkanut haaveilemaan perhokympistä eli perhovälineillä saadusta kymppihauesta, sellainen kun on vielä saamatta. Ehkä siihen täytyy jokunen päivä käyttää ja kokeilla, onnistuisiko.

Oikein mukavaa syksyn aikaa lukijoille. Toivottavasti kesäkalastuskausi on ollut onnistunut. Onnistuminen ei aina tarkoita saatuja kaloja, vaan voi liittyä myös erilaisiin oivalluksiin kalastukseen liittyen. Niille pitää muistaa antaa myös oma arvonsa, niitä kun tulee yleensä parhaiten silloin, kun käy kalalla.

Reissu Ruotsin Norrbotteniin

  Terve!

Oma viimeinen lomaviikko ja Jarin ensimmäinen lomaviikko sattui kohdalleen, joten suuntasimme Ruotsiin heti Jarin loman alkaessa perjantaina. Edessä oli kahdeksan yön reissu. Torniossa suoritettiin taas perinteiset kauppaostokset ja mahan täytöt. Ilta eteni ja tiet pienenivät pikku hiljaa. Viimein olimme perillä. Muitakin oli samoilla seuduilla, joten sopivaa leiripaikkaa sai hieman etsiä. Löysimme lopulta sopivan leiripaikan. Virittelimme teltan, mutta molempia väsytti sen verran, ettei kolea ja kostea sää houkutellut kalalle vaan vetäydyimme yön kähmässä nukkumaan. 

Ensimmäinen yö tuli jostakin syystä nukuttua todella huonosti. Noustuani virittelin tarpin ja sen alle tuolia ja pöytää, jotta ruuanlaittokin on vähän mukavampaa sateessa. Jarikin nousi vähitellen ja söimme aamupalan jokimaisemasta nauttien. Vähitellen veri veti kalaan. Lähdimme tutkimaan alavirtaa. Jaria odotellessani kokeilin lähivirtaa, josta karkuutin pari harria. Toinen oli jo hieman paremman kokoinen. Vitosen Red Truckissani oli uusi siima testissä, nelosluokassa ihannesiimakseni muodostunut Wulff TT luokkaisenaan. Ja olihan se mahtava yhdistelmä. Myöhemmin heittelin kokeillessa siimatkin pihalle ja heittäminen oli varsin helppoa. Kaloja ei vain tuntunut löytyvän oikein mistään. Keli oli kylmä, kymmenisen astetta lämmintä, ja se mahtoi vaikuttaa kalojen aktiivisuuteen. Muutenkin alue tuntui vaisuhkolta. Päiväsessiolta en saanut kuin yhden noin kiloisen hauen, joka otti Orange Tagiin siten, että perho oli nätisti suupielessä. Lisäksi muutama pienehkö harri oli kiinni, mutta kaikki karkasivat. Jarilla oli ainakin pari ahventärppiä.

Päivälliseksi tein hampparit, jotka maistuivat kyllä oikein hyvin niissä olosuhteissa. Tauon jälkeen lähdimme iltapistolle ylöspäin. Kävelimme reilun kilometrin verran ylävirtaan, mutta koska siitä näytti olevan ainakin toinen samanmoinen matka edessä seuraavalle houkuttelevan näköiselle paikalle, päätimme aloittaa kalastuksen siltä koskelta ja kalastella rauhassa teltalle saakka. Etenkin kosken loppuliuku näytti oikein hyvältä. Kovasta yrityksestä huolimatta saaliiksi kertyi vain muutamia pieniä taimenia ja harreja. #4 koon musta streameri kiinnosti molempia kalalajeja sopivasti. Kun mitään hyönteiskuoriutumisia ei näkynyt, en viitsinyt hirveästi pupiakaan alkaa uittamaan. Illan edetessä lähestyimme telttaa, mutta vaikka kuinka hienon näköisiä paikkoja kalastimme, ei kaloja tahtonut löytyä millään. Tulimme siihen tulokseen, että joko kalat ovat aivan totaalisen syömälakossa, tai sitten paikoilla on sen verran kalastuspainetta, että kalaa on harvassa. Tai molempia. Illan saldoksi jäi alle kymmenen kalaa, suurin harri ehkä nippa nappa 35cm seutuvilla. Hieman harmissamme vetäydyimme leiriin, jossa pidimme pienet tervastulinuotiot ennen nukkumaanmenoa.

Päivällistä

Seuraava päivä valkeni ehkä hitusen parempana, mutta edelleen varsin viileänä. Ennusteet lupailivat jopa 12 astetta lämmintä ja sateita aina välillä. Päivän kohde vaati pienen autosiirtymän, sekä tunnin tallailun. Siihen viileä keli sopi täydellisesti, kun ei sattunut silloin satamaankaan. Perille päästyä oli itseasiassa jopa hyväkin pinturikeli ja näimmekin muutamia pienempiä pintovia kaloja. Pyysin pari harria lämpimikseni, suurempi ehkä noin 37cm. Alempana koskessa oli hyvän näköinen pooli. Koska mukana oli kutosluokan TFO BVK kahdella kelalla (pinturi- ja streamersiimat) sekä virppa, heittelin alkuun lipalla poolia saaden useita harreja, suurimmat oli jo 40cm luokkaa. Tämän jälkeen vaihdoin BVK:hon streamersiimat ja kolusin taimenen toivossa ottialueen parillakin streamerilla, tuloksetta. No pari pikkutaimenta kävi räpsimässä. Jarilla oli haspelikela lauennut alempana, josta sain kuin sainkin sanganlaukaisimen jousen jollakin tapaa kenttäolosuhteissa parsittua kasaan. Jari lähti kuitenkin niskalle pinturoimaan, minä kävin alempana katselemassa, olisiko loppuliukua tai muuta hyvännäköistä paikkaa. Kosken alunen oli kovin vaatimaton, joten matkasin melkein samoin tein takaisin välivirtaa koluamaan. Siitä iskikin painavaan lippaan reilusti kaloja, suurimman harrin lähennellessä 45cm. Sain myös pari taimenta 30-35cm seutuville. Heittelin vielä Jarin tavoin hetken niskalla, kunnes lähdimme kävelemään ylemmälle koskelle.

Jari väsyttelee

Kosken loppuliuku näytti todella mahtavalle. Kävimme kurkkaamassa järven puolella, olisiko niska minkälainen, mutta se oli haasteellisen leveä kalastettava. Palasimme loppuliuvun tuntumaan ruuanlaittoon. Sateen kastelemat risut ja oksat olivat töiseviä sytyttää, jopa tuohi paloi heikosti. Ruuanlaittoon kului kohtuuttomasti aikaa. Ja tottakai silloin alkoi tapahtumaan. Taimenia alkoi yhtäkkiä möyrimään pinnassa ja osa kävi jopa ilmassa alempana virran jo hieman tasoituttua. Osa oli aivan toivottoman kaukana yrittää perholla, mutta pari kalaa oli heittokantamalla. Osa kaloista oli varmasti yli 50cm. Virittelimme heti pupaa siiman päähän, mutta pikakopaisulla kalat eivät niistä kiinnostuneet. Saimme viimein syötyä ja juotua kahvit ja jatkoimme kalastusta. Pari ryöpsyä kuoriutumisia oli jo mennyt. Eikä lähellä olevista taimenista tuntunut kuuluvan mitään reaktiota meidän perhoihin, mutta pari komeaa harria sain hitusen alempaa. Suurempi oli 45cm luokkaa. Kokeilin useaa erilaista perhoa heikoin tuloksin. Päätin käydä pikaisesti kokeilemassa aivan loppuliuvun alun Ismo-pupalla, jolla sainkin todella paljon pienempiä harreja ja taimenia. Joku parempi harrikin löytyi, suurimpana noin 45cm harri joka karkasi. Palasin takaisin taimenten olinpaikalle, ja pian mosuamista näkyikin aivan lähelläni. Kokeilin monenmoista nymfistä pupaan ia pinturista pieneen tinseliin, tuloksetta. Virta oli kovin haasteellinen kuulapupan uittoon leiseringin tyylillä, mutta sitäkin hetken kokeilin. Heti alempana missä virta tasoittui, tuli silläkin menetelmällä harreja. 

Tovin kuluttua taimenet hiljenivät täysin, eikä niistä kuulunut enää mitään. Illan mittaan kolusimme aluetta niin perhoilla kuin virpallakin, muttei niistä kuulunut mitään. Vähitellen vesisateessa kalojen pinta-aktiivisuus hiipui ja puolen yön lähestyessä aloimme luovuttamaan. Paikka oli kyllä hieno, tänne palataan vielä! Yöllä tallustelimme autolle. Päätettiin käydä yöpesulla, kun tien varteen tuli sopiva hiekkarantainen järvi. Olihan se vesi melkoisen kylmää, mutta fiilis oli hyvä pesun jälkeen. Kuivaa ja puhdasta vaatetta päälle ja leiriin pienen iltapalan jälkeen nukkumaan. 

Karun kauniita maisemia

Seuraavan päivän suunnitelma oli käydä tutulla koskella harrin pyynnissä. Keli näytti paranevan entisestään, mutta tuuli oli edelleen pohjoisesta. Muitakin kalastajia näkyi koskelle eksyneen. Eräs suomalaisporukka oli juuri lähtemässä ja olivat saaneet pari harria 50cm tuntumaan. Me ryhdyimme kalastamaan tuttuja kohtia lähinnä pintureilla, Jari viritteli dry-dropperin. Nymfikepitkin kasattiin. Heittelin hetken yhtä loppuliukua, mutta nousuhaluja kaloilla ei tuntunut olevan oikeastaan lainkaan. Vastatuuleen nymfejä ei pystynyt edes heittämään. Siirryin seuraavaksi koluamaan hieman rauhallisempaa virtaa. Pinturin viskominen kauemmas oli töisevää, peruke kun ei millään halunnut oieta sivuvastaiseen. Kolme pintovaa kalaa bongasin järkevän matkan päästä ja kaikki sain nousemaan perhoon, kaksi niistä tarttui. Ei mitään jättiläisiä, mutta 40cm paremmalla puolella. Muuta ei kyllä näkynyt. Nymfaamista ei voinut siinäkään tuulen vuoksi harrastaa lainkaan. Pienen hetken epätoivoisesti yritin.

Päätin siirtyä alemmaksi, vaikkakin edessä oli haastavampaa kahlaamista. Pääsisin joen kääntymisen vuoksi sentään hieman edullisempaan tuuleen heittämään. Mutta kaloja ei pinnassa näkynyt. Jari soitteli välillä ja kertoi sivu-uomasta löytyvän mukavasti kalaa. Siellä ei tuuli haitannut. Suurin oli ollut 45cm. Kolusin hetken parilla pinturilla maukkaan näköistä niskaa, josta sainkin pari hieman pienempää harria, mutta lähdin sitten seuraavaa virtaa tutkimaan. Siitä löytyi kyllä kovasti aktiivista kalaa, mutta koko oli vaatimatonta. Etenkin nymfeihin ja pienehköön kuulapupaan löivät pienemmät harrit ja taimenet hanakasti, mutta hyvänkään näköisistä kohdista ei isompaa kuulunut. Päätin lähteä autolle tauolle ja tankata hieman energiaa mahdollista ilta-aktiivisuutta varten.

Päivän liki ainoa tyyni hetki

Jari jatkoi sinnikkäästi sivu-uoman koluamista. Tauon aikana tyyntyi mahtavasti ja olosuhteet vaikuttivat otollisilta. Niinpä otin pinturivavan kouraan ja lähdin kohti päivän ensimmäistä virtaa. Ja samalla tuuli alkoi taas yltymään. Paria perhoa kokeilin sitkeästi vastatuuleen heittää, mutta olosuhteen muuttuminen harmitti sen verran, että palasin pian autolle uudelleen. Hetken pohdinnan jälkeen päätin lähteä takaisin alas, mihin lopetin kalastuksen aiemmin. Hikihän siinä talsiessa tuli. Kolusin ensin virtaa pupilla tuloksetta. Virittelin sitten streameriä siiman päähän paremman taimenen toivossa. Auringon kääntyessä puiden taakse ilmestyivät oikeastaan ensimmäistä kertaa reissun aikana inisevät ystävät hääräämään ympärillä, kun olin hieman tuulen suojassa. Lopun viimein häiritsivät sen verran, että tuli käytettyä koko reissun ainoan kerran sääskimyrkkyä. Kolusin taimenilta haiskahtavan kohdan kahdella eri streamerilla, mutta sain vain muutaman pienen taimenen koukutettua. Jari lähti pikku hiljaa autoa kohti. Itsekin lähdin hieman perästä, ajatuksena että kalastan vielä ylemmän hitaan virran alueen. Jari oli auton lähellä jutellut yhden suomalaisporukan kanssa, jotka tulivat myöhemmin iltapäivällä paikalle ja he olivat onnistuneet niskalla hienosti. Suurin oli ollut upea 55cm harri. Itsekin emmin kovasti niskalle menoa iltapäivällä, kun virtojen luona tuntui niin käsittämättömän hiljaiselta. Ei tullut mentyä. Autoa lähestyessäni ei paukkuja kummoiseen kalastukseen ollut. Olihan kellokin jo myöhäisen illan lopuilla, eikä harrien aktiivisuudesta tullut mitään merkkiä tuttujen virtojen luona. Jari sai jokusia +40cm harreja päivän aikana ja itsekin muutaman, mutta suurimmat lienee siellä 43cm seutuvilla. Päivä oli kyllä pettymys, koska alue pitää kyllä sisällään hyvin 50cm kalaa. Keli oli sentään jo kuiva, mutta tuuli oli hankala.

Pikku hiljaa lopettelimme ja ajelimme leirille ruuan laittoon. Tunnelman tuojaksi sytytimme tervastulet ja jälkiruuaksi keittelimme rommikaakaot. Pari tuntia jaksoimme sinnitellä tulilla, kunnes väsy vei miehet nukkumaan. Ensimmäiset päivät eivät olleet tarjonneet kovin kummoista kalastusta, toki olosuhteetkaan eivät aivan parhaat olleet. Jotain kertoo sekin, etten ollut ottanut vielä yhtään kalakuvaa.

Tässä kelpaa istuskella

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli leirin purku aamutoimien jälkeen. Oli aika pidemmälle siirtymälle. Matkalla kävimme huoltoasemalla pienellä tauolla. Perille päästyämme laitoimme heti teltan valmiiksi, ettei sitä tarvitse sitten väsyneenä laittaa. Ja ei myöskään satanut niin oli järkevää pystyttääkin. Tarppia emme nyt virittäneet, tarkoitus oli olla vain yksi yö tässä. Virittelimme kalakamppeet ja suuntasimme vielä harrin pyyntiin.

Puolen tunnin kävelyn jälkeen saavuimme kohteelle. Keli vaikutti kohtalaiselta, tuulta oli tosin hieman haitaksi ja totta kai sopivasti "ylävastaisena" eli viistosti ylävirran ja vastapuolen suunnilta. Pintakäyntejä ei juurikaan näkynyt muutamia pienempiä kaloja lukuun ottamatta. Virittelin sekä pinturikepin, että perholitkan virppaan valmiiksi. Tämä kohde on niin leveä, ettei perhovavalla yllä kuin lähimmille kaloille perhoa tarjoamaan. Litkaan valikoitui pari erilaista veriperhosjäljitelmää sekä omasta mielestä paras ärsykeperho eli vaaksiainen. Jarilla litkaan eksyi melkein samanlainen setti. Kun pintovia kaloja ei näkynyt ja tuulikin oli hieman hankala, ryhdyttiin tutkimaan virtaa litkoilla. Tuuli vaikeutti todella paljon perhojen vapaata uittamista, kun painoi ylävirran puolelta siimaa alavirtaan. Hetki ehdittiin heitellä ennen kuin sain ensimmäisen harrin vaaksiaisella. Ja aika pian räpsähti suurempi kala. Ajattelin sen olevan reilu 45cm, mutta ihmeen kovasti junnasi kuitenkin vastaan. Ja vedessäkin näytti kyllä suuremmalta. Saatuani kalan haaviin aloin katselemaan tarkemmin, että tämähän voisi olla jopa 50cm. Etsin sopivan mittauskohdan ja mitoin kalan jopa 54cm:ksi. Olipa mukava kala heti alkuun! Painoa arvelin kalalla olevan 1,3kg.

Upea harri

Fiilistelin hetken aikaa ennen kuin jatkoin kalastusta. Sain muutamia harreja, joista suurimmat olivat 40cm seutuvilla. Tänään oli tarkoitus syödä harrisoppaa, joten pari 40cm seutuvilla olevaa harria oli tarkoitus ottaa ruuaksi. Otinkin yhden 40cm alkuun ja tutkin syönnöstä, jossa oli pääosin pohjaruokailun tuotoksia eli lähinnä kotiloita ja kivikoppien hiekkaa. Jarikin oli saanut jo jonkun kalan litkalla narutettua, vaikka uittaminen oli tosiaan vaikeaa tuulen vuoksi. Kohta Jari huikkasi olevan paremman kalan kiinni. Seurailin tilannetta ja kohta haavi heilahti. Vaikutti kohtalaisen kokoiselta kalalta ja päätin mennä katsomaan. Jari huuteli ensin, että otetaanko ruokakalaksi, mutta kohta perään kuului, että voi tämä olla lähemmäs 50cm. Kun pääsin Jarin luokse, katsoin haaviin. Ja ehdottelin heti, että eiköhän tämä kannata mitata. Kalahan paljastuikin Jarin uudeksi upeaksi ennätykseksi, liki 57cm harriksi. Sen verran hyvässä lihassakin oli, että painoi varmaankin yli 1,5kg.

Ja vielä upeampi harri

Hetki piti upeaa kalaa ihastella ja toki napsia kuvia. Sitten piti lähteä jahtaamaan toista ruokakalaa. Jonkin aikaa sitä saikin jahdata, ennen kuin hieman vajaa 40cm kala löytyi. Olin vaihtanut ruskean Pajakka-pupan litkaan ja se kiinnosti kaloja jossain määrin. Valtaosa kaloista tulikin joko vaaksiaisella, #14 koon caddiksellä tai Pajakka-pupalla. Kala tai pari tuli suuremmalla vesiperhosjäljitelmällä. Kuoriutumisia ei näkynyt, eikä hirveästi pintovia kalojakaan. Kumpikin iso kala nousi vaaksiaiseen näyttäytymättä aiemmin. Jarilla oli korjaamani kelan sangan patentti taas särkynyt eikä kelalla pystynyt lainkaan kelaamaan. Jari heittelikin loppuajan perhovavalla pinturia. Vähitellen lopettelimme kalastuksen ja lompsimme takaisin leirille. Matkalla törmäsimme aiempien vuosien tuttuun paikalliseen mieheen, jonka kanssa juttelimme kuulumisia hetken aikaa. Taimenia on kuulemma tullut hieman huonosti viime aikoina, vedet ovat olleet alhaalla. No, siirryimme leiriin harrisopan tekoon. Keitosta tuli oikein maittavaa ja se huuhdeltiin alas valkoviinillä. Hiemanhan siinä meinasi väsy tulla täydellä mahalla, mutta pikku hiljaa aloimme virittelemään taimenvälineet kuntoon illan/yön kalasteluja varten.

Harrisoppa pitää mielen virkeänä

Tovi piti yön kohteellekin kävellä. Paikalla näkyi muutamia kalastajia, mutta sekaan mahtui hyvin. Hetken juttelimme yhden hollantilaismiehen kanssa. Yksi taimen hyppäsi ilmaan lähellämme juttelun aikana. Pikku hiljaa siirryimme kalastelun pariin. Olin varannut mukaan streamervavan sekä virpan lähinnä vaappujen heittoa varten. Täälläkin on paikkoja mihin ei millään yllä perhovavalla, varsinkaan yksikätisellä. Kolusin ottipaikkoja molemmilla välineillä, mutta vain pikkutaimenista tuli havaintoja. Ei näyttänyt muillakaan vavat taipuvan. Pari kalaa hyppi muutamia kertoja ilmaan, mutta sellaiset kalat ovat kyllä todella vaikeita pyydettäviä. Keskityinkin valtaosin aivan muiden paikkojen koluamiseen. Välillä pidettiin taukoa ja seurailtiin muiden kalasteluja ja nautittiin mukavasta kelistä. Ei tainnut montaa pisaraa tulla koko illan ja yön aikana. Keli oli pikku hiljaa muuttumassa paremmaksi reissun edetessä.  Kalastelimme pikkutunneille saakka, kunnes viimein luovutimme ja käppäilimme leirille nukkumaan. Ei taidettu kovin kauaa ehtiä makoilla teltassa, kun pieni sadekuuro taas ropisi teltan suojaan. 

Seuraavaan päivään herättyämme oli aika kasata leiri. Aamupalan jälkeen kamat olivatkin äkkiä autossa. Matkalla käytiin ostamassa Jarille uusi avokela särkyneen tilalle. Päätettiin käyttää hyväksi kruunun heikkoa kurssia ja intouduttiin ottamaan mökki loppureissun tukikohdaksi. Alkuun vapaata mökkiä ei vain meinannut löytyä, mutta lopulta saimme passelin mökin. Suihku tuntui kieltämättä hyvälle. Laiteltiin ruoka ja viriteltiin taimenen kalastukseen sopivat vermeet. Minä kasasin seiskan streamerkepin ja vitosen Red Truckin mahdollista pupahätsiä varten. Seiskan CTS:ssä oli testissä uusi siima, SA:n Anadro wf7f.

Käppäilin tutkiskelemaan lähintä virtaa ja sen alaosia. Muutama muukin kalastaja näkyi, mutta hyvin mahtui sekaan. Seurailin jonkin aikaa peilejä ja tasavirta-alueita, näkyisikö pinnassa tai kalvossa käyviä kaloja. Joitakin pienempiä näkyi ja tovin tutkailun jälkeen näin yhden taimenenkin heittokantamalla. Kala kävi vain yhden nousun ja vaikutti ruokailevan kalvosta. Tarjoilin kalalle ruskeaa Pajakka-pupaa, se kun oli parisen viikkoa aiemmin toiminut kaverilla oikeinkin hyvin. Siitä kalasta ei kuulunut merkkiäkään, mutta pari kolme muuta kurkkausta sain perhoon. Kun pinta-aktiivisuus ei vaikuttanut olevan kuitenkaan kovin kovaa, lähdin streamerilla jatkamaan. Kolusin päävirran ympäristöä ja kivien seutuvia heitellen aina loppuliukuun saakka, mutta kaloja ei oikein kuulunut. Uusi siima tuntui varsin työläältä heittää. Siimassa on todella pitkä heittopää, noin 18m, jonka ajattelin auttavan niin pidempiä heittoja kuin siiman hallintaa kauempana, mutta 25 metrin heitot olivat yllättävän tiukassa saada onnistumaan. Rannaria ei tuntunut lähtevän perään kuin pari metriä. Siima oli pinnaltaan liukas, mutta silti liikkui nihkeästi. Siimakin vaikutti osin alueen haravointiin ja heittosuuntiin, eikä aivan kaikkia haluamiani kohtia pystynyt kalastamaan toivomistani heittosuunnista. Vähitellen lähdin ylöspäin.

Jari heitteli ylempänä ja kuulumisia kysellessäni oli karkuuttanut arviolta 45cm taimenen hieman ylempää. Päätin lähteä kokeilemaan kovemman kosken alusta, olisiko "valkoisessa" vedessä aktiivisia kaloja. Paria erilaista streameria kokeiltuani menin kokeilemaan kovemman kosken paria peiliä. Heti ensimmäiseksi iskikin arviolta 45cm taimen #4 musta-violettiin streameriin. Mittailin kalaa hieman pienemmäksi ja pidin sitä todella tiukalla kivisessä koskessa enkä antanut käytännössä lainkaan siimaa. Niinpä se lopulta irtosi, mutta oli siltikin onnistunut hieromaan perukkeen vaihtokuntoon. Uuden kärjen jälkeen menin kokeilemaan josko yltäisin hieman suurempaan peiliin keskempänä. Tovin kahlailun ja kivillä loikkimisten jälkeen pääsin mieluisaan kohtaan heittelemään. Kovimman kuohun vierestä tärähtikin mukavasti ja vesi kuohahti. Nyt on parempi! Aika lujaa piti tätäkin kalaa ohjailla, ettei lähde virtaa alaspäin, mutta sain pidettyä peilissä ja vedin aika nopeastikin haaviin. Oikein komea pulska 53cm kala.

Reissun eka parempi taimen

Perkasin peiliä vähän lisää ja sain ehkä karvan vajaa 40cm tosi paksun kalan. Sen jälkeen kahlailin rantaan ja siirryin niskalle. Niskalla ei ole takaheittotilaa ja #2 streamerin sekä pienen lyijypainon heittäminen vedestä lähtevillä heitoilla tuntui aivan myrkyltä uudella siimalla. 15 metriä oli kova suoritus. Tein sitten aika nopean laskun niskaimuun saakka ja pidin sitten vähän paussia selkää ja hermoja lepuuttaen. Jari oli jo suunnannut mökille kun alempana oli ollut hiljaista. Olihan se kellokin varmaan jo yhden maita paikallista aikaa. Istuskelin parikymmentä minuuttia, kunnes päätin lähteä laskemaan alaspäin parhaita kohtia koluten ja mikäli virtaa riittää, käyn illan loppuliuvussa saakka. Aktiivisia kaloja ei kuulunut, eikä koskillakaan näkynyt ketään muita. Mietin jo luovuttamista ja mökille menoa, mutta päätin kuitenkin kävellä illan paikoille. Aurinko oli sopivasti jo noussut, josko se aktivoisi kalat. Väsy painoi jo kyllä päälle, kello oli jo kolmessa paikallista aikaa. Loppuliuvussa kävikin yhtäkkiä kala selvästi kurkkaamassa #2 mustaa streameriani. Heitin hieman eri kulmassa ja valuttelin vapaasti perhoa kalan ottipaikkaan ja toisella heitolla siima kiristyi. Kala laittoi kyllä mukavasti hanttiin, mutta pian haavissa lepäili nopean mitan perusteella noin 51cm taimen. 

Ja toinen

Kalasta tuli mukavasti lisää virtaa ja perkasin loppuliukua niin pitkälle kuin ylsin. Kahlasin ikävän liukasta suurta kivikkoa, jossa jalat pysyivät lähinnä vain kivien väleissä, niin pitkälle kun järkevästi pääsi. Toinen suunnilleen saman kokoluokan kala näyttäytyi myös, mutta sitä en saanut yrityksistä huolimatta perhoon iskemään. Lopulta päätin laittaa keskikokoisen tinselin siiman päähän. Uskon taimenien ruokailevan lähinnä siian ja/tai harrin poikasilla, jollei vesiperhoshätsejä ole. Mitään ei kuitenkaan siihenkään kuulunut. Aloin jo kelaamaan siimat sisään ja luovuttamaan, kun tuli vielä etiäinen. Jospa heittäisin vielä kerran niin pitkälle viistoon kuin vain yllän ja lypsän siimaa muutaman metrin, jotta yllän kaukana häämöttävään peiliinkin perhoa tarjoamaan. No sen päätin vielä tehdä ja otin siimaa takaisin ulos. Töisevä heittely oli vienyt hyvin mehut olkapäästä ja ranteesta, mutta sain runtattua vielä sellaisen 25m heiton. Aloin heti lypsämään siimaan perään varmaan kolme-neljä metriä perhoa valuttaen ja sitten alkoi tapahtua. Kova tärppi suoraan peilin puolivälistä! Vapa niiasi ja jarru alkoi heti laulamaan kunnon laulua. No nyt on kunnon kala! Parit pitkät spurtit kala otti ja välittömästi vauhdin rauhoituttua aloin kelaamaan siimaa ronskisti sisään niin paljon kuin sain. Siten kala pysyi järkietäisyydellä ja käytiin vain kahdesti pohjilla. Sain kalan alle 10 metrin päähän, missä se hetken juroi virtaa hyväksi käyttäen, mutta vähitellen sain kalan luokseni ja haaviin. Jes! Kahlailin haavia vedessä pitäen lähimpien kivien luokse, jossa sain mittailtua kalan. 66cm ja varsin tukevassa kunnossa. Pyrstössäkin kunnolla kokoa. Ai että! Kuvien jälkeen kala lähti heti uimaan kun päästin. Olin jo lopettamassa kalastuksen heti tähän, mutta pienen harkinnan jälkeen päätin käydä vielä kokeilemassa valuttelua, se kun oli vasta ensimmäinen sellainen heitto. Muutaman kerran jaksoin kokeilla, mutta mehut olivat kyllä kädestäkin jo niin menneet, että kelasin siimat pois ja lähdin lompsimaan kohti mökkiä. Todella tyytyväisenä. Mökillä menikin sitten varmaan tunti fiilistellessä, nautinpa parit huikat laatuviskiäkin. Puoli kuuden jälkeen kömmin viimein nukkumaan.

Upea kruunu yön kalastelulle

Unta ei hirveän moneksi tunniksi piisannut, mutta mieli oli virkeä. Rauhallisten aamutoimien jälkeen lähdettiin päiväkalalle, tarkoituksena pyytää lähinnä harria ja jonkin sortin ruokakala oli puhe ottaa. Mukaani otin nymfisetin, pinturisetin dry-dropper -viritelmällä eli noin 40cm tapsissa pintaperhon perässä oli vielä #16 hares ear -nymfi, sekä varalle streamersetti jos innostuu taimenta kokeilemaan. Tallailtiin lähimmille virroille. Vaikka tovin tutkimisen jälkeen en nähnyt yhtään pintakäyntiä, päätin kokeilla dry-dropperilla alkuun. Sainkin aika nopeasti siinä olleella nymfillä vajaan 40cm harrin. Mutta kun muita kaloja ei tuntunut kuuluvan, aloin nymfaamaan. Aika nopeasti sainkin pari pientä taimenta ja yhden noin 45cm harrin. Parin pienemmän harrin jälkeen vapa taipui reilummin. Kuvittelin saavani noin 47cm harrin, jonka ajattelin olevan vielä sopiva ruokakalaksi ja otin kalan. Kuitenkin haavissa tuli tutkittua kalaa tarkemmin ja päätin mitata. Kalahan olikin aika liki 50cm ja kun myöhemmin punnitsin Jarin haavilla, oli painoakin komeat 1100g. Hieman iso ruokakalaksi, mutta nyt näin. Lopettelin kalastuksen ja verestin kalan. Olin myös hukannut minipuukkoni, joten jouduin kävelemään mökille hakemaan puukkoa. Vein samalla jo vavat ja kalastusvälineet ja palasin sitten suomustamaan ja perkaamaan kalan. Jari jäi vielä kalastamaan ja minä lähdin mökille ruuan laittoon. Ilmoitin, että varmasti kolme varttia menee ainakin ennen kuin on sapuskat valmiina. Taisi siinä tunti vierähtää, mutta pääsimme nauttimaan aika maukkaan päivällisen leivitetyn ja voissa paistetun harrifileen johdolla.

Suurehko ruokakala

Mutta olihan se hyvää!

Päätimme lähteä iltakalalle aivan toiselle joelle. Ajomatkaa oli jonkin verran ja kävelyäkin varmaan puolisen tuntia, mutta kohta huomasimme olevamme jo matkalla. Hetki piti hikeä kuivatella perille päästyämme. Kelit olivat muuttuneet alun koleista keleistä mukaviin parin kymmenen asteen lämpötiloihin. Synkkiä pilviä kyllä taivaalla seilasi, mutta onneksemme ohittivat meidät aika hyvällä prosentilla. Ukkonenkin jyrähteli päivällä. Pari muuta kalastajaa näkyi vastarannalla. Niskalla hyppäsi reilu 50cm taimen ilmaan. Jari aloitteli virpalla, minä lähdin kokeilemaan niskaa. Mutta olipa harvinaisen tympeää kahlata niskalle. Isoa liukasta kiveä ja vettä vyötäröön saakka. Kokeilin parilla perholla niskaa tuloksetta. Jari matkasi ylemmälle koskelle, minä kalastelin hieman alaspäin. Kun taimenista ei kuulunut mitään, hain pinturivavan ja päätin laittaa ruskean pajakkapupan siiman päähän. Vesiperhosia oli alkanut lentelemään, olihan kello jo yli yhdeksän Ruotsin aikaa. Koitin ensin hieman alempaa peilistä, mutta vain pienet kalat nousivat perhoon. Hieman ylempänä näkyikin pintakäyntejä ja sainkin välittömästi jo sellaisia 30-38cm harreja useamman. Seurailin sitten aivan kivien väleistä tulevia kovempia virtaryöppyjä, ja siellähän näkyi kaloja. Heittelin aivan ylimmät virrat ja heti kalan koko kasvoi entisestään. Muutamia yli 40cm harreja tuli ja suurin oli aivan mukava noin 47cm kala. Sain parikymmentä harria ylös saakka, kunnes hieman hiljeni ja lähdin alavirtaan.  

Mukavan pupasession suurin

Seuraavasta pienialaisemmasta virranreunasta iski vielä heti ensi heitolla lähes 45cm ja seuraavilla heitoilla pari pienempää harria, mutta siitä ei sen enempää kaloja löytynyt. Siirryinkin taas streamerin heittoon, mutta hyvännäköisistä välivirroista, kivien ympäristöistä eikä loppuliuvuista kaloja kuulunut. Päätin mennä kokeilemaan, pääsisinkö alempana näkyvälle herkulliselle loppuliuvulle heittämään. Hetken etsiskelyn jälkeen reitti löytyi. Heitin ensin pikaisesti sen läpi tuloksetta ja päätin pitää tauon ja lepuutella taas vähitellen kipeytyvää selkää. Jari intoutui tulemaan myös samaan paikkaan virppaa heittämään ja kolusikin suvantoon työntyvää virtaa useilla vieheillä, mutta mitään ei kuulunut. Jari lähti sitten vähitellen ylemmäs. Heitin loppuliuvun vielä parilla streamerilla ja kokeilin uppokärkeäkin, tuloksetta. Vähitellen minäkin lähdin ylöspäin. Kello oli lähempänä yhtä, kun päätimme pakata kamppeet ja lähteä kävelemään autolle. Huominen olisi viimeinen kalastuspäivä ja edellisyön tapahtumat houkuttelivat palaamaan sinne. Autolle päästyämme ihailimme hetken upeaa järvimaisemaa, kunnes ajelimme mökille. Hetken aikaa paransimme maailmaa, kunnes laitoimme nukkumaan.

Kaunista

Unta riitti pitkälle aamupäivään. Aamupalan jälkeen kasailtiin pikku hiljaa kamppeita ja lähdettiin päiväkalalle. Kokeilin taas nymfailla ja pinturoida lähinnä harreja, mutten saanut kuin pari harria ja pikku taimenta. Kala vaikutti olevan huonommalla otilla kuin edellispäivänä. Alempaa sain kuitenkin ongittua larvalla mukavan harrin, mahtoi olla jotain 47-48cm luokkaa. Muutama tunti vierähti nopeasti. Päätettiin lähteä mökille tauolle ja ruuan laittoon. 

Sen verran meni ruoka jäseniin, että oikasin hetkeksi. Jari päätti ottaa ruokalevon, että jaksaa kalastaa pidemmälle yöhön. Kello kävi kuitenkin jo ilta kahdeksaa, joten polte alkoi olla jo melkoinen iltakalalle. Niinpä laitoin vermeet yökalastusta varten kuntoon ja lähdin stremervavan ja pinturivavan kanssa tallustelemaan joelle. Sain heti alkuun pari kohtuullista 40-45cm harria ruskealla pajakkapupalla. Virta oli vain siinä niin rypyläistä ja vaahtoakin, että kalastus oli varsin vaikeaa enkä jaksanut sitä kovin pitkään. Päätin kokeilla sitten streamerilla ja kolusin tinselillä parhaan näköiset kohdat. Kivien välistä tinselin valuessa tuntuikin kevyt tärppi ja veden pinta pärskähti. Kala kääntyi vielä perään ja pari metriä alempana pärskäytti uudestaan, muttei saanut perhoa suuhunsa. Ihan mukavan kokoisen oloinen kala! Kokeilin vielä pari uittoa ja vaihdoin perhoakin, mutta kun ei enää kuulunut, lähdin ylemmäksi. Välillä juttelin ruotsalaismiehen kanssa, joka oli nähnyt saavani kalaa ja tiedusteli ottiperhoa. Kiitollisena ryhtyi tutkiskelemaan perhorasiaansa kun kerroin minkälaiseen perhoon oli kiinnostusta ollut. Tovin jälkeen päätin käydä vielä kokeilemassa alempana ollutta taimenta uudestaan hieman eri suunnasta. Tarjoilin paria eri streameria, mutta kalasta ei kuulunut enää mitään.

Heittelin illan edetessä monenlaisia virtoja ja virranreunoja. Aktiiviset kalat tuntuivat olevan tiukassa. Jarilla oli ollut joku kovempi tärppi päävirran reunassa, muuten oli ollut hiljaista. Kalastelin vähitellen ylemmäksi ja kävin erästä niskaakin kokeilemassa. Siellä näyttikin hämärimpään hetkeen ruotsalaismies saavan ihan komean kokoisen taimenen virvelillä. Niskan tuntumassa myös hyppeli parikin kalaa, joista toinen oli varmaan noin 65cm. Sillekin sain nippa nappa perhoja tarjoiltua, mutta eipä niihin reaktioita tullut. Yöllä pyytäjämäärä väheni ja koskilla kalasteli enää minä ja Jari. Kellon käydessä jo kolmea paikallista aikaa, päätin mennä kokeilemaan toissa yön ottipaikkoja. Hieman ylempää paukauttikin vahva jässikkä #4 musta-violettiin streameriin. Kuvittelin vähän paremmaksikin, mutta olikin tosi vahva noin 47cm kala. Komea kuitenkin väreiltään ja malliltaan. 

Alle puolimetrinen

Ja viitisen heittoa myöhemmin jarru taas sirrasi kunnolla. Nyt oli vähän parempi! Pari minuuttia väännettiin, kunnes haavissa lepäili viitisen senttiä edellistä suurempi yksilö. Tästä tuntui suomut irtoilevan heti haavissa, joten kala oli varmaankin tullut aivan vasta kosken alle syönnökselle.

Yli puolimetrinen

Kaloista innostuneena perkasin aluetta parilla eri perholla, mutta muita kaloja ei enää kuulunut. Jari oli käynyt kokeilemassa illan tärppääjää, ja olihan sieltä uusi ilmoitus olemassaolosta tullut, mutta eipä ollut tarttunut silläkään kerralla. Vähitellen oli aika lopetella kalastus. Jari suuntasi edeltä, minä kopaisin vielä yhden alueen ja fiilistelin vähän aikaa virtaa tuijotellen. Olipa mukavia streamerhetkiä!

Aamulla heräilimme siivoamaan ja luovuttamaan mökin. Pohdimme hetken, että vieläkö kävisimme parituntisen kokeilemassa, mutta keli oli varsin tuulinen ja tummia pilviä näkyi joka puolella, joten sade oli alkamassa hetkenä minä hyvänä. Niinpä päätettiin lähteä ajelemaan kotimatkalle.

Näin kesän "pääreissu" saatiin päätökseen. Alku oli nihkeää ja kelit kylmät ja märät, mutta loppureissusta jäi kalojen suhteenkin paljon muisteltavaa. Muutama kohteista oli sellaisia, että niissä tulee varmasti käytyä uudestaankin. Uusia paikkoja tutkiessa aina välillä osuu kultasuoneen, välillä löytyy vain hiekkaa.

Elokuun loppupuolella pääsee vielä käväisemään aika pikaisen reissun Finnmarkissa. Toivottavasti siellä sattuisi joku pupahätsi kohdille. Se se olisi hienoa.

Mukavaa loppukesää ja kireitä siimoja kaikille!

Kuhmon korrireissu 2023

Pitkästä aikaa!

Huhtikuun puolivälissä koitti viimein kauan odotettu kauden avausreissu, tietenkin taas Kuhmon Korriviikoille. Reissua ennen ehdin jopa sidoskella jokusia korriperhojakin. Onneksi rasiat olivat kohtalaisessa kunnossa ennestään.

Korripinturitäydennyksiä

Matkaan lähdettiin Jarin kanssa torstaina puolilta päivin. Kauppareissun jälkeen käytiin viemässä osa tavaroista hotellille ja vaihdeltiin vähitellen kalastustamineita. Kun oltiin hieman evästetty, lähdettiin heittelemään vuoden ensimmäisiä heittoja. Minä varustauduin juuri valmiiksi saamallani #5 Red Truck Dieselilläni, Jari tyytyi kovin tuulisen ja kylmän kelin vuoksi nappaamaan iltapistolle vain virvelin.

"Eko-Diesel"

Korreja ei näkynyt kylmässä kelissä kuin pari rannoilla mönkivää, eikä toki pintakäyntejäkään näkynyt. Kalastelu oli leppoisaa, välillä vain oleilusta nauttien. Tosin jäitä sai raksia irti vaparenkaista pahimmillaan joka toisen heiton jälkeen. Heittelin alkuun korrinymfiä ja loppuajasta pääosin liitsiä. Lopulta aika tutulta kohdalta iskikin kala valkoiseen liitsiin kiinni kellon lähennellessä jo seitsemää. Varsin laiskasti taistellut taimen lepäili pian haavissa. Suuripäinen noin 63cm urostaimen sai toimia ihan mukiinmenevänä kauden avauksena. Yksi kala hieman yllättäen pintoi pariin kertaan heittokantamalalla, joten kokeilin hetken pinturiakin. Tuuli teki koettamisesta vaikeaa ja luovutin pian. Muita kaloja ei kuulunut, joten vajaa kolme tuntia oli kylmässä kelissä passeli aloitus.

Kauden avaus

Ajeltiin hotellille ruokailemaan, Jaska saapui samoihin aikoihin Kuhmoon ja liittyi joukkoon. Syönnin päälle käytiin vielä saunassa. Sidoin pari liitsiä illan päälle, josko nihkeät kelit jatkuvat ja niitä sattuu tarvitsemaan reissun aikana enemmänkin. Nukkumaan maltettiin laittaa kohtalaisen hyvissä ajoin. Vaikkakaan aamulla ei ollut tarkoitus pitää kiirettä, reilun kymmenen asteen yöpakkaset eivät houkuttele aamutuimaan kalalle.

Nautittiin rauhassa aamiaista ja vähitellen lähdettiin matkaan. Kun kasailtiin kamppeita autolla, kävivät rajavartijatkin varsin jututtamassa ja lupia tarkastamassa. Hienoa, että valvontaa tehdään. Toinen oli ollutkin viime vuonna Korriviikolla mukana eli kalamies itsekin. Yksi auto oli jo parkissa ja toinen tuli samaan aikaan meidän kanssa. Kun tiesimme, että Joel liittyy seuraamme päivän aikana, alkoi koskella olemaan jo tungosta. Kova yöpakkanen oli riittänyt jäähän rantoja ja hidasvirtaisimpia virran osia, jotka alkoivat vähitellen sulamaan auringon alkaessa paistamaan yhä lämpimämmin. Tosin tuulen puuskan rikkoivat riitettä aurinkoakin nopeammin. Kylmän yön jäljiltä korreja ei alkuun näkynyt oikein edes hangilla, mutta vähitellen niitä alkoi ilmestyä. Vedessä ei vain näkynyt kuin aivan yksittäisiä. Kävin tovin kalastamassa toista paikkaa, josta yhytin kyllä mukavasti kaloja, mutta suurinkin jäi alle 40cm. Nättejä rasvaevällisiä kaloja tosin, joukossa muutama harrikin. Korreja näkyi jokusia vedessä ja osa kaloista pintoikin, mutta yhtään parempaa kalaa ei tovin tutkailun jälkeen näyttäytynyt, niinpä heitin hetken sokkona pinturia. Mutta kun parhaan oloisilla kohdilla tuntui nousevan vain pieniä perhoon, vaihdoin valkoisen streamerin ja kolusin sillä pikaisesti parasta aluetta. Yksi tärppi tulikin, mutta en ollut siihen kyllä yhtään valmiina enkä älynnyt tehdä ajallaan edes vastaiskua. Leppoisasti viskellessä tuppaa aika helposti keskittyminen herpaantumaan.

Nättejä, mutta turhan pieniä

Aamulla haettu halkosäkki hupeni mukavaa tahtia, kun vähän väliä oli joku paistamassa makkaraa tai keittelemässä kahvia. Ja mukavahan siinä tulilla oli jutustella ja seurailla hidasta virtaa korreja etsiskellen. Yksi vauraampi kala kävikin hienon hitaan pintakäynnin matalassa vastarannan puolella, mutta liian kaukana. Vedessä korreja ei montaa näkynyt koko päivänä. Aloimme jo vähitellen pakkaamaan tavaroita, kun kuuden seutuvilla taimen kävikin aivan heittokantamalla pinnassa. Ja toisen kerran! Pian oli kolme perhovapaa huiskimassa perhoja veteen. Jaskan kanssa tarjoiltiin pintureita, mutta ei kala vain suostunut niihin nousemaan. Malliksi kävi vielä kerran pinnassa hieman kauempana, johon vaadittiin jo vähän tuulen apua ja onnistuneen heiton, että sai perhon suunnilleenkaan kohdalle. Puolen tunnin heittelyn jälkeen lopetimme ja lähdimme ajelemaan hotellille, sekä etsimään ruokaa. Kuhmossa menee nykyään ne aniharvat ruokapaikat varsin aikaisin kiinni, joten perjantaina klo 20 jälkeenkään ei tuntunut saavan ruokaa oikein mistään. Haimme siten pitsat ja menimme hotellille syömään. Ja sitten saunaan. 

Iltaohjelmat olivat jo kovasti alkaneet, emmekä lopulta ehtineet kuin aivan loppuhetkiin mukaan. Halosen Mikko oli sidotuttanut hienoja ottiperhoja. Ilta kuluikin sitten vanhojen ja uusien tuttujen kanssa jutellen ja kuulumisia vaihtaen. Todella mielenkiintoisiakin ajatusten vaihtoja korritapahtumaan, perhokalastukseen, kalastonhoitoon, taimenen tulevaisuuteen jne. liittyen. Jossain vaiheessa siirryimme kuuntelemaan ja osa myös laulamaan karaokea, jossa etenkin Jaska osoitti lahjakkuutta. Nukkumaanmeno vierähtikin lopulta pitkään, osasyynä taisi olla sekin kun tiesi ettei paukkupakkasten myötä aamulla houkuta kovin aikaisin lähteäkään kalalle.

Aamupalalle mentiin vasta yhdeksän seutuvilla, jonka jälkeen päätettiin mennä vielä lepäilemään. Loppujen lopuksi lähdimme kalalle vasta puolen päivän seutuvilla. Aloitettiin kalastelu istuskelemalla tovi tulilla kahvia juoden ja auringonpaisteesta nauttien. Kovin kirkasta oli taas. Nuotion ympärillä oli melkoinen määrä perhokalastuskokemusta, kelpasi siinä jutustella. Siinä kahvitellessa nähtiin kuitenkin parikin pintakäyntiä, joista toinen vaikutti taimenelta. Jaska kävi hetken heittämässäkin tuloksetta. Lähdettiin vähitellen ylemmäs kalastelemaan. Yksi taimen kävi pinnassa heittokantamalla, mutta en saanut sitä nousemaan perhoon vaikka tarjoilin pariakin erilaista. Tosin virta oli kohdassa hieman haasteellinen hyvälle uitolle. Muutkin kävivät välillä kokeilemassa. Kala ei toista kertaa näyttäytynyt, vaikka varmaan toista tuntia sitä vartoilin. Jari sai hieman ylempää reilun 30cm taimenen, joka kävi kertaalleen näyttäytymässä aivan edessämme. Kun lähialueella ei muita kaloja näkynyt, lähdin vähitellen takaisin alaspäin.

Korrivesiä

Paistoin makkaraa ja tutkailin jokea. Hannu oli myös saapunut ja lähestyi pikku hiljaa. Lähdin vastaan jutustelemaan. Siinä kuulumisia vaihdellessa huomasimme todennäköisen taimenen pintovan meidän ja nuotion välillä. Jaska ja Joel kahvittelivat, mutteivat tainneet nähdä kalaa. Tovi siinä ihmeteltiin, kunnes minä päätin lähteä hakemaan vapaa ja kokeilemaan, josko kala nousisi April Orangeen. Korreja oli kuitenkin taas näkynyt silloin tällöin virrassa, vasta kuoriutuneitakin pörräämässä. Kahvia olisi kuulema ollut valmiina, mutten malttanut siinä jäädä kahvittelemaan kun on aktiivinen kala aivan kohdilla. Tämäkin kala oli tietenkin päävirran takana, mutta siihen sai kuitenkin kohtalaisen hyvin perhoa tarjottua. Onnistuneen heiton jälkeen kala kävikin kurkkaamassa. Ja kohta uudestaan. Ei vain ottanut kunnolla. Sen verran kuonoa näkyi, että arvelin 40-50cm taimeneksi.. Pari heittoa myöhemmin nousi harri perhoon parin metrin päässä taimenesta, mutta räpisteli itsensä irti tovin kiinni oltuaan. Huomasin samoihin aikoihin paremman oloisen tuikin hieman kauempana ja ylempänä. Vaihdoin hieman heittokulmaa, jotta sain tarjoiltua perhoa takaheitolla. Sen verran pitkää heittoa jo vaadittiin, että onnistuneeseen heittoon meni muutama yritys. Mutta kun sain viimein perhon kohdille, nousi kala metrin uiton jälkeen. Heti tunsin kalan kohtalaisen kokoiseksi taimeneksi. Jari ja Hannu tulivat lähemmäs seurailemaan ja Jari otti Hannun reilun kokoisen haavin valmiiksi. Nopeasti kala tuli lähelle ja haaviin. Mukavan vaalea ja hyväkuntoinen kala, hieman hoikka tosin. Mittailtiin kala noin 56cm pituiseksi. Oli kahvitauon paikka.

April Orangen pettämä

Ylempänä näyttäytyi myös taimen, mutta oli sen verran kovan virran takana, ettei siihen pystynyt tarjoamaan kuin metrin uittoja, eikä kukaan saanut kalaa nousemaan perhoon. Pikku hiljaa vavat alkoivat jäädä rannalle tanaan luovuttavien kalamiesten viereen ja nälkä alkoi ohjaamaan vähitellen kohti autoa. Tällä kertaa halusimme pitää huolen, että ehdimme syömään ennen kuin kaikki ruokapaikat menevät kiinni. Näin myös kävi ja kylläisinä lähdimme hotellille saunomaan. Iltaohjelmat olivat taas jo ehtineet alkaa, mutta saunomassa oli myös kajaanilaisporukka, joiden kanssa jutun juurta riitti. Niinhän siinä kävi, ettemme ehtineet sitten Juha Pusan ohjelmaan ollenkaan, mikä kyllä hieman harmitti. Vähitellen siirryimme saunalta hotellin ravintolaan, jossa olikin jo muita perhokalastajia. Jonkin ajan kuluttua osaava rautalankabändi aloitteli livesoitannat, joiden parissa iso osa viihtyikin hyvän aikaa, samoin tanssilattialle ilmaantui päteviä parkettien partaveitsiä. Loppujen lopuksi tänä iltanakin porinat venyivät varsin pitkiksi ja nukkumaan mentiin reilusti seuraavan vuorokauden puolella.

Sunnuntaina Jaska suuntasi kotimatkalle jo aamupalan jälkeen. Joelkin oli ollut aamulla reippaana ja ehti kalalle ennen meitä. Aamiaisen jälkeen pakkailtiin tavarat, luovutettiin huone ja suunnattiin kalaan. Yöpakkasta oli taas ollut reilusti. Ja aurinko porotti liki pilvettömältä taivaalta, kuten lähes koko reissun oli tehnyt. Ennen saapumistamme Joel ei ollut nähnyt vielä yhtään kalaa, eikä virrassa näkynyt korrejakaan. Kyttäiltiin Jarin kanssa parissakin paikassa, mutta nähtiin vain pari harrin tuikkia. Kuopiolainen Matti oli myös tutkimassa samoja alueita, muttei ollut nähnyt pintakäyntejä. Kohta puoliin hän lähti suuntaamaan autoaan kohti ja kotimatkalle, mutta lähtiessä vielä soitteli ja ilmoitti, että oli huomannut pintakäyntejä lähtiessään. Päätettiin lähteä vähitellen samaan suuntaan, mutta virittelin kuitenkin vielä nuotion ja paistelimme makkarat ja nautittiin kahvit päälle. Tovihan siinä vierähti.

Kahvi maistui korrillekin

Viimein saimme siirryttyä pintoneiden kalojen luokse, mutta eihän siellä enää kaloja näkynyt. Muutamia korreja pörräsi parituntisen aikana ja kaksi kalaakin nähtiin, mutta toinen ainakin oli selvästi pienehkö harri, toinen olisi voinut olla jopa taimenkin, mutta ehkä todennäköisemmin harri sekin. Pintaperhoihin ei nousuja saatu yrityksistä huolimatta. Samalla huomasin, kun heitto oli ollut kovin nihkeää hetken aikaa, että Guidelinen Highwater siimasta oli loopin tyvi murtunut ja siksi peruke ei oikein suostunut oikeamaan. Innostuttiin sitten senkin myötä lopuksi hieman kokeilemaan erilaisia siimoja. Jari testaili seiskan siimojani varsin kutosen Red Truckissaan, mutta taitaa edelleen pitäytyä luokkaisissa. Minä testailin lasikuituuni hommattua vitosluokkaista Cortlandin persikkaa Red Truckissani, joka on kyllä mainion presentaation siima, muttei siitä oikein korrikauden siimaksi ole, jossa pitäisi saada siimaan nopeuttakin ja heittoihin "helppoja" metrejä.

Oli aika suunnata auton nokka kotia kohti. Kivaa oli taas, kiitos Kuhmo! Ja kiitos perhokalastavat ystävät! Olihan se taas kiva aloittaa perhokalastuskausi ihan mukavalla pinturikalalla. Osalla kalamäärät tai edes kontaktit jäivät vaisuiksi ja jopa nollaan, mutta olosuhteet eivät olleet kyllä kovin otolliset ansiokkaalle kalastukselle. Huhut kertoilivatkin seuraavalla viikolla saadun oikein komea rasvaevällinen taimen Kuhmosta pintaperholla ja korreja oli lipunut virrassa taas selvästi enemmän. No, jospa ensi kerralla meilläkin.

Talvi on muuten kulunut taas hieman aktiivisemmin perhokalastuksen parissa. Olen pitänyt Oulun seudun perhokalastajille vavanrakennuskurssia, samoin pidin esitelmöinnin Kuhmon koskikalastuksesta ja yhdellä kerralla sidoimme siellä toimineita korriperhoja. Raahessakin kävin kertaalleen Raahen Urheilukalastajille pitämässä perhonsidontaopastusta. Viimeisimpänä puuhana entisöin tutun vanhan Orvis Henry´s Forkin kahvan ja kelakiinnikkeen, kun olivat menneet jo varsin rujoon kuntoon. Mukavia vaihteluita arkeen tällaiset puuhat.

Entrattu Henry´s Fork. Ensi talvena ehkä sidokset uusintaan

Nyt menee lähiviikot hauen kalastuksessa. HK Open kolkuttelee jo viikon päässä. Keski-Suomessa alkaisi jo koskikausi käynnistymään ja tuttuja olisi lähdössä jo Ruotsin puolelle järvikalaan taimenjahtiin, mutta jospa toisella kertaa.

Mukavaa kevättä lukijoille! Niin, perustin kalastusinstankin vihdoin ja viimein. Ottakaahan @samppafishing seurantaan!