maanantai 10. huhtikuuta 2017

Korrireissu Kuhmoon

Lähes yhtä varmasti kuin kevät saapuu joka vuosi, löytää meikäläinen itsensä huhtikuussa Kainuusta kalahommista. Ainakin viime vuosina. Ja voiko kevään tulon varmuutta nykyvuosina edes taata...

Viikonloppu vierähti siis mukavasti kalastuskauden korkkausreissulla Kuhmossa. Perjantaina aamupäivästä pääsin matkaan ja intoa puhkuen lähdin ajelemaan kohti kamarimusiikin kehtoa. Saavuin sopivasti iltapäivästä Kuhmoon, kirjauduin Hotelli Kainuuseen ja odottelin hetken kaveriani Jaria saapuvaksi. Respassa ollessani taakseni saapui kolme perhomiestä, joista yksi osoittautuikin perhokalastajat.netin kautta tutuksi. Olemme hänen kanssaan vaihdelleet yksityisviestejä kalastusvinkeistä ja perhoista muutamien vuosien ajan. Hauska sattuma! Aika pian Jari saapuikin, odotellessa sidoin yhden nymfin vielä lämpimikseni. Ehdittiin käydä pikainen visiitti Pajakan niskalla. Saatiin ottaa niin sanotusti löysät pois. Varustauduin kumisaappain, pinturi- ja streamervavan kera. Paikallinen perhomestari oli ehtinyt jo ottaa kelluntarenkaillen muutaman taimenen niskalta, samoin rannalla kalastelevat olivat kalaa saaneet, harjuksia pääosin. Pyörätiellä patsasteli tutun näköisiä herrasmiehiä. Kainuun puuhamiehet Antti von Vanninen ja Simo Yli-Lonttinen olivat tulleet hetkeksi seuraamaan touhua, mukanaan lohenongintamestari Harri Lehtonen. Tervehdysten jälkeen menin tarjoilemaan Potemkinia kirjaston rantaan, eikä montaa heittoa tarvittu, kun noin 40 cm harri oli jo toivottamassa kädestä pitäen tervetulleeksi Hankikorriviikoille. 

Koska tuikkeja ei kirjaston rannassa juurikaan näkynyt, siirryin vähitellen lähemmäs niskaa, jonka tuntumasta bongasin ainakin parin taimenen pintakäyntejä. Eräällä perhomiehellä taimen olikin käynyt hieman perhoa maistelemassa, samoin vastapuolella samoilla kohdilla. Pintakäynnit kuitenkin loppuivat ja onnistuin saamaan enään pienen harrin. Aloin testaamaan uutta streamervapaani simppua viskellen. Tovin heiteltyäni vapa taipuikin noin 52-53 cm taimenen verran. Vapa tuntui miellyttävältä väsytellessä, kärjen herkkyys vaikutti sopivalta. Heittäminen vaati vielä totuttelua. Lopetin tyytyväisenä kalastuksen tähän kalaan ja lähdin valmistautumaan illan infoon ja Lehtosen luentoon. Jari jäi hetkeksi vielä yrittämään, mutta tuli pian perästä. 


Ensimmäinen kala CTS:llä, marabousimpulla

Ilta kuunneltiinkin ensin Korhosen Janin paikkavinkkejä, sen jälkeen Lehtosen Harrin vaatimattomia kokemuksia lohen nymfikalastuksesta. Vastahan nymfilohia taisi olla toista tuhatta saatuna. Huhhuh. Ja Prince-nymfin teho sai lisää pönkitystä, kuuluu omiinkin suosikkiperhoihin taimenen ja harrin kalastuksessa. Kiinnostavaa kuultavaa oli höystettynä hienoilla kuvilla ja videoilla. Pari sidontateknistä jippoa Harri myös näytti lopuksi. Vanninen viihdytti pitkin iltaa omalla tarinoinnillaan kertoen selkeästi ja ymmärrettävästi viimeisimmät vinkit. Paikoista mitä ei juuri nyt muistanut, perhoilla mitä ei juuri nyt muistanut. Onneksi muisti kivoja kuvia näyttää. 😃

Lauantaina olimme säpäkkänä jo kahdeksalta aamupalalla. Aamiainen venyi kuitenkin mukavien juttutuokioiden lomassa ja koskelle lähdettiin hieman suunniteltua myöhemmin. Samaan aikaan koskelle saapui myös Matti Kuopiosta, joka vasta haeskeli tuntumaa perhokalastukseen. Keli oli aurinkoinen, tuulta teetätti pohjoisesta. Heti saavuttuamme näimme muutaman taimenen tuikin, kun vasta virittelimme vehkeitä. mutta sitten hiljenikin kovasti. Päivän aikana näkyi vain satunnaisia tuikkeja, joista suurin osa oli harreja. Muitakin kävi tuikkeja odottelemassa, tulistellessa menikin mukavasti pari tuntia kahvia ja makkaraa nautiskellen. Päästiimpä samalla ihailemaan Lehtosen upeita klassisia streamereitä, tarkkaa miehen kädenjälki on niissäkin. Aamupäivän ja päivän saldona oli vain pieniä taimenia ja harjuksia, kahvitellessa mietimme jo kosken vaihtoa. Toiset lähtivät pikku hiljaa pois hiljaiselon myötä, joten päätimme jäädä vielä hetkeksi. Kirkas keli ja ajoittainen tyyneys ei varmasti ollut helpoin keli kalastella, kalat kun ovat usein todella arkoja tähän aikaan vuodesta. Vettäkin oli vielä paria aiempaa vuotta vähemmän ja kalat vieläkin kauempana koskesta mitä aiemmin. Tekniikoina oli lähinnä pinturointi, pinturi + rigissä nymfi, sekä simpun tai liitsin uittelu pohjassa. Tätä tosin ei juuri maltettu harrastaa, lähinnä satunnaiset kopaisut silloin tällöin. Rigin nymfillä tuli yksi noin 25 cm taimen, muut kalat tulivat pintureilla. Perukekärkenä oli mulla 0,12 mm (alussa 0,15 mm) ja pituutta jonkin verran päälle 3 metriä. Simputtelut suoritin 0,25 mm kärjellä. Kohotteluakin suunniteltiin jo kovasti, mutta lopulta se jäi kokeilematta.

Kirkas keli ei ole useinkaan hyvä kalakeli

Viimein jonkin verran viiden jälkeen aurinko meni pilveen. Melkein välittömästi bongasin puolen kymmentä tuikkia. Tarjoilin pintaperhoja tuloksetta. Näin melko vauraan (uskon, että vähintään 60cm) näköisen taimenen käyvän hitaasti head and tail -tuikilla pinnassa, aika lailla heittokantaman rajamailla. Kun pinturit ei kelvanneet (isollekaan), enkä nähnyt pinnassa yhtään korria, mietin, josko kalvossa olisi epäonnistuneita kuoriutujia tai nymfejä minkä perässä kalat olisivat. Ison taimenen kalvotuikki tuki tätä oletusta. Päätin hetken empimisen jälkeen vaihtaa painottamattomaan mustaan nymfiin kumijaloilla höystettynä. Uitin nymfiä hitaasti nykien rantaa kohti, ja heti toisella heitolla olikin makea paremman kalan tälli, jonka missasin totaalisesti kun jutustelin samalla niitä näitä. Aika pian sain kuitenkin uuden tärpin ja puoli kuudelta haavissa lepäsi 54cm taimen. 

Reissun suurin

Sain viidellä heitolla kolme taimenta, jonka jälkeen siirryin sivummalle kalastelemaan antaen toisille lisää tilaa.  Yksi kaloista oli noin 30-35 cm melko kirkas ja yllättävän tuhdissa kunnossa. Olikohan viettänyt talvea alempana. Annoin Jarille samanlaisen perhon ja kohta Jari väsyttelikin reilun 40 cm taimenen haaviin. Pari pienempää Jari myös sai ja lopulta seurassamme loppuun saakka urhoollisesti ollut Mattikin sai elämänsä ensimmäisen rasvaevällisen perhokalan, 15 cm harrin. 


Kivaa


Jari vapauttaa

Syönti oli selvästi jo tässä ajassa hiipunut kellon ollessa puoli seitsemän seutuvilla. Kun tärppejäkään ei kuulunut kuin pari viimeiseen puoleen tuntiin, löimme lumisateen yltyessä pillit pussiin ja lähdimme pikaisesti hotellille, jotta ehdimme kuuntelemaan legendaarisen Pupu Tupuna -perhon syntytarinaa, Lehtosen kertomana. Koskitalkkari Juhani Kyllönen kävi kertomassa Pajakkajoen kunnostuksista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Ja seremoniamestari Vannisen runosuoni sykki normaaliin tahtiin pitkin iltaa. 

Päivä oli ollut kohtalaisen hiljainen kalan tulon suhteen, toki joitain kaloja oli noussut, mutta pääosin harjuksia. Illalla kävimme taltuttamassa nälän korttelissa sijaitsevassa ravintolassa kebabin avulla. Nukkumatti kutsui jo puolen yön maissa nämä väsyneet kalamiehet peiton alle. Hurjimmat jatkoivat tansseissa pikkutunneille. Ja eivät tainneet ihan aamusta kalaan lähteä.


Kevättalven olosuhteet poikkeaa kesäkalastuksesta

Lunta satoi illan aikana liki 10 cm ja yöllä pakkanen kävi lähteistä riippuen -8 ja -14 välillä. Söimme jälleen rauhassa aamiaisen jutustellen hyvässä seurassa. Kiire ei koskelle ollut. Luovutimme huoneen ja pakkasimme kamat. Aamupäivä oli jo pitkällä. Koska Jariakin kiinnosti "paremman kokoisen" kalan saanti, muutimme vielä autolla aiemmin tehtyä suunnitelmaa ja palasimme eilispäivän paikoille. Yllätykseksi pakkanen oli tehnyt tehtävänsä ja ottipaikka olikin jäässä. Edelleen pakkasta oli pari astetta ja lunta leijaili. Paikkaa emme jaksaneet enää alkaa vaihtamaan. Nautiskelimme päivästä vielä eilistä kevyemmin, kävin hieman kalastelemassa ylempänä saaden yhden noin 25 cm taimenen nymfillä, Jari nautiskeli nuotiosta makkaraa paistellen ja kahvitellen, eikä kasannut edes vapaa. Alkuiltapäivästä jäähän tuli noin kolmen metrin sula kaistale, josta yllätyksekseni bongasin pari tuikkia. Kävin hetken tarjoilemassa paria pinturia ja nymfiä tilanteen koomisuudelle naureskellen, mutta välissä ollut muutaman metrin jääriite teki kalastamisesta vaikeaa. Jäälauttoja ja riitettä oli myös sulassa joihin perho tarttui tämän tästä. Jätin yrityksen lyhyeksi. Mutta voin sanoa kalastaneeni pinturilla varsin arktisissa olosuhteissa. 😃 Kolmen tunnin visiitin jälkeen pakkasimme kamat ja suuntasimme kotiin. Tyytyväisenä. Jälleen kerran. Kiitos Kuhmo.


Tuolla kapeassa sulassa tuikki pari kertaa

Jälleen Kuhmo jätti mukavia kokemuksia ja saimme lisää oppia. Kelit vaihtelivat paljon olleen vaihtelevimmat koskaan, ja ne vaikuttavat paljon onnistumiseen, siis kalan saannin suhteen. Kalan saannin kanssa odotuksia ei kannatakaan liikoja luoda, meillä nämä reissut on fiilistelyä ja tunnustelua, talviunilta heräilyä ja saadut kalat ovat vain plussaa. Toki komeisiin kaloihin on hyvät mahdollisuudet, jopa pinturilla. Tällä kertaa pinturikalat olivat meillä tiukassa, suurin oli eka illan nelikymppinen harri. Nymfi oli tämän reissun ottipeli, simpulla ei tarvinnut juuri kalastella. Seuraavan korrireissun perhoaskiin sain taas muutamia ideoita. Kumijalkanymfejä jatkojalostan, samoin pinturipuolelle tuli uutta ideaa, pieniä viilauksia. Löysin myös yhden "toimimattoman" simpun, jossa siipimateriaali oli liian jäykkää, eikä muoto vedessä miellyttänyt. Eli vaaleamman kirjoeväsimpun työstöä edessä. Vaan sitä seuraavaa korrireissua saakin vähintään vuoden odotella... Kevät kun hiipii jo ovella.

Erityiskiitokset Jani, Antti ja Simo tapahtuman järjestämisestä. Lisäksi kiitokset ainakin Harri, Juhani, Kari, Ville, Jaska, Matti ja kaikki muutkin mukavista porinoista viikonlopun aikana. Tämän tapahtuman ehdottomista mukavista puolista on juuri tämä sosiaalinen kanssakäyminen ja kokemusten vaihto. Jokaiselle muodostuu omat tapansa toimia kalalla ja ajatella kalastamisesta, niiden vertailu antaa uusia näkökulmia ja saattaapa saada myös mukavia vinkkejä samalla. Nyt on edessä muutaman viikon hengähdys perhokalastuksesta, perhoja täytyy sidoskella tulevaa suvea varten ja parin viikon päästä täytyy jo aloittaa pakkailut Kuhmoon muuttoa varten. Aijai.