Terve!
Kesän kääntyessä syksyyn on koulukiireet alkaneet taas painamaan päälle urakalla, eikä töiden ja koulutöiden ohessa ole oikein riittänyt aikaa blogijuttuihin. Koitan tiiviisti kirjoittaa viime reissujen kuulumisia Finnmarkin puolelta.
Piipahdin kolmen yön reissulla elokuun viimeisenä viikonloppuna. Ajelin torstaina töiden jälkeen Norjan puolelle ja ehdin parisen tuntia kalastellakin. Sain 10 minuutin kalastuksen jälkeen noin 45cm taimenen violettirunkoisella ja mustasiipisellä streamerillä illan alkaessa jo hämärtää. Perho on Grayling Landin sivuilta aikanaan bongattu ja hieman muunneltu. Sellaisella karkuutin puolenkymmentä vuotta sitten komean taimenen Finnmarkissa. Tarkkailin peilejä ja pooleja pitkin iltaa monissa eri paikoissa, mutten nähnyt ainoatakaan pintakäyntiä, eikä vesiperhosiakaan kuoriutunut kuin muutamia. Heittelin jonkin verran streameria, mutta yhtään kalakontekteja ei enää kuulunut. Aivan viimeiset valonsäteet tuijottelin erästä sileäpintaista poolia, josko edes jokin kala näyttäytyisi, mutta turhaan. Pitkän istumisen jälkeen usva valtasi lopulta koko joen ja vieläpä niin sankasti, että valon turvinkin oli vaikeaa löytää autolle. Nukkumatti kutsui kohtalaisen aikaisin.
 |
| Reissun aloituskala |
 |
| Huhtasen Akin streameria mukailtu |
Nukuin harvinaisen pitkät yöunet. Aamupäivästä keittelin kahvit ja heittelin tovin virvelillä. Sainkin kultaiseen nirhaan iskemään puolimetrisen taimenen komealla tärpillä. Näin kalan nousevan syvempää ja kääntyvän nirhan perään alavirtaan, komea tapahtuma.
Vaihdoin pikku paussin jälkeen perhovälineisiin, mutta yllättäen tuuli alkoi taas puhaltamaan ja suunniteltu surffin heitto muuttui ilman takaheittotilaa niin tuskaiseksi, ettei intoa riittänyt kovin pitkään. Päätin sitten vaihtaa paikkaa ja pienen evästauon jälkeen säntäsin joelle. Kalantulo tuntui hieman nihkeältä, eikä oikein edes tärppejä tai kiinnostuneita nousuja perhoihin tahtonut saada. Kolme taimenta onnistuin kuitenkin illan mittaan narraamaan, joista suurin oli varsin vahva puolimetrinen taimen. Sille kelpasi mutuperhoni ja imaisikin sen erittäin syvälle. Kultatinseli ja oliivi larva taisivat antaa muut kalat, jotka olivat sellaisia 42-45cm "peruskaloja". Illalla alkoi satamaan varsin reilusti vettä, eikä pupahätsejä tuntunut alkavan. Suunnitelmissa olikin vaihtaa seuraavaksi päiväksi paikkaa, mutta sade taisi hieman aikaistaa suunnitelmia ja istahdin taas auton rattiin.
 |
| Nirhaan napsahtanut |
Vaihdoin pikku paussin jälkeen perhovälineisiin, mutta yllättäen tuuli alkoi taas puhaltamaan ja suunniteltu surffin heitto muuttui ilman takaheittotilaa niin tuskaiseksi, ettei intoa riittänyt kovin pitkään. Päätin sitten vaihtaa paikkaa ja pienen evästauon jälkeen säntäsin joelle. Kalantulo tuntui hieman nihkeältä, eikä oikein edes tärppejä tai kiinnostuneita nousuja perhoihin tahtonut saada. Kolme taimenta onnistuin kuitenkin illan mittaan narraamaan, joista suurin oli varsin vahva puolimetrinen taimen. Sille kelpasi mutuperhoni ja imaisikin sen erittäin syvälle. Kultatinseli ja oliivi larva taisivat antaa muut kalat, jotka olivat sellaisia 42-45cm "peruskaloja". Illalla alkoi satamaan varsin reilusti vettä, eikä pupahätsejä tuntunut alkavan. Suunnitelmissa olikin vaihtaa seuraavaksi päiväksi paikkaa, mutta sade taisi hieman aikaistaa suunnitelmia ja istahdin taas auton rattiin.
 |
| Noin puolimetrinen mudunnappaaja |
Seuraavana päivänä kalantulo oli edelleen ihmeen nihkeää. Aktiivisia kaloja en onnistunut löytämään oikein mistään, eikä kaloilla ollut hirveästi nousuhaluja pinnan tuntumassa viilettäviin perhoihin. Pohjien kolistelu ei oikein kiinnostanut vaan toivoin saavani kalastella enemmän pinnan tuntumasta. Päivän mittaan tuuli alkoi yltyä erittäin kovaksi ja hankaloitti kalastusta. Parin pienehkön taimenen jälkeen päätin lähteä makkaran paistoon ja odottelemaan illan mahdollista aktivoitumista. Tovin tulistelun jälkeen taivas repesi kunnolla ja vettä sateli parisen tuntia kovien tuulenpuuskien kera. Kiirettä joelle ei ollut, istuskelin ja levähtelin autossa. Koitin käydä alkuillasta heittämässä erästä poolia, muttei siitä tullut yhtään mitään, kun tuuli heitti siimat useita metrejä alavirtaan vaikka miten päin kuutosluokan siimoja viuhtoi. Reilun vavan mittaisen siiman sai jotenkuten hallittua, mutta se oli kyllä auttamatta turhan vähän niillä kohdin. Lähdin etsiskelemään tyynempiä paikkoja ja onnistuinkin löytämään yhden suojaisemman mutkan. Kun tuuli ei ottanut rauhoittuakseen, jäin siihen kalastelemaan hämärän hetkiä. Kalat eivät oikein aktivoituneet, mutta muutamia pieniä sain surffipupalla ja tinseleillä jallitettua. Luovutin hieman pettyneenä jo ennen pimeää, vaikka potentiaalista kalastusaikaa olisi ollut vielä tunnin verran ainakin. Päivän suurin taimen oli noin 40cm.
Sunnuntaina kalastelin taas eri paikkoja, mutta virtaa pidempiin sessioihin ei miehestä löytynyt. Suurin osa päivästä menikin porinoidessa muiden kalastajien kanssa. Puolen päivän maissa kävin vajaan tunnin pinturoimassa erästä niskaa, mutta jälleen sopivasti yltynyt tuuli teki siitä hieman epämiellyttävää puuhaa. Yhden pienemmän hyppykoneen sain ja yksi varsin mukavan kokoinen taimen kävi kerran adamsiani vilkaisemassa. Iltapäivällä kävin parin tunnin piston hieman alempana, josta sain sentään muutaman taimenen. Suurin taisi olla mukava jonkin verran vajaa 50cm.
Illalla vielä kävin ennen lähtöä kotimatkalle heittelemässä kenkäsilläni kolmevarttisen yhtä poolia, josta sain yhden taimenen ja muutaman kurkkauksen ja tärpin. Yksi kala vaikutti kohtuullisen kokoiselta, loput pieniltä. Pintäelämää ei tänäkään iltana näkynyt. Ihmeen huonosti sattui vesiperhoskuoriutumisia elokuun reissuilleni, mutta joskus se vaan menee niin, ettei kohdalle satu. Raahelaisporukka onnistui parina iltana pimeässä kohtalaisen hyvin ja olivat löytäneet aktiivisiakin kaloja. Ja Juhakin "väänsi puukkoa haavassa" myöhemmin seuraavalla viikolla laitellen kuvia komeista kaloista. Elokuun viimeisinä päivinä syönti oli ollut erinomaista ja useita yli 60cm kaloja oli käynyt näytillä, suurimman ollessa yli 70cm.
 |
| Kaunis väritys |
Illalla vielä kävin ennen lähtöä kotimatkalle heittelemässä kenkäsilläni kolmevarttisen yhtä poolia, josta sain yhden taimenen ja muutaman kurkkauksen ja tärpin. Yksi kala vaikutti kohtuullisen kokoiselta, loput pieniltä. Pintäelämää ei tänäkään iltana näkynyt. Ihmeen huonosti sattui vesiperhoskuoriutumisia elokuun reissuilleni, mutta joskus se vaan menee niin, ettei kohdalle satu. Raahelaisporukka onnistui parina iltana pimeässä kohtalaisen hyvin ja olivat löytäneet aktiivisiakin kaloja. Ja Juhakin "väänsi puukkoa haavassa" myöhemmin seuraavalla viikolla laitellen kuvia komeista kaloista. Elokuun viimeisinä päivinä syönti oli ollut erinomaista ja useita yli 60cm kaloja oli käynyt näytillä, suurimman ollessa yli 70cm.
Kauden viimeiselle taimenreissulle päästiin vielä viime viikonloppuna. Osa paikoista on jo kiinni Finnmarkissakin, mutta monin paikoin on vielä mahdollisuus nauttia hienosta taimenen kalastuksesta. Ruokailevia kaloja näkee vielä syksymmälläkin ja järvissä voi kalastella "huoletta". Kutuasiat ovat ajankohtaisia vesien laskiessa kahdeksan asteen seutuville tai alle.
Matkaan lähti Jari ja Pete. Juha liittyi porukkaan perillä. Ajelimme torstai-iltana perille ja viritimme leirin yön pimeydessä. Perjantaina aamupäivästä lähdimme kalaan. Mitattiin vedenlämpö, joka oli kymmenisen astetta. Keli oli upea aurinkoinen syyskeli. Joitakin pintovia kaloja näimme päivän aikana, pääosin suvannoilla tai hitaasti virtaavilla alueilla. Päivänkorentoja vaikutti lentelevän muutamia, samoin jotain mustia karvasääskiä tai vastaavia. Kävin pariin otteeseen jahtaamassa pintovia kaloja, onnistumatta. Tarjolla kävi niin erilaisia päikkäreitä, mustaa klinkkiä, monenmoisia nymfejä kuin jopa caddista ja surffipupaa. Juhan kanssa kokeilimme paria pintovaa kalaa narrata vuorotellen mitä ihmeellisimmillä yrityksillä, turhaan. Kalojen ruokavalio ei meille päivän aikana auennut. Muuten kalojen otti oli todella vaisua, eikä streamereihin, larvoihin tai muihin viritelmiin juuri tärppejä kummempaa tullut. Pete taisi saada tinseliliitsillä yhden pienemmän. Vasta aivan iltahämärässä ja pimeässä alkoi tapahtumaan. Jari heitteli väliin myös uistinta ja sai puna-mustalla smoltilla 44cm taimenen. Minä sain musta-violetilla streamerilla yhden 46-47cm kalan, sekä karkuutin pari kalaa. Juhalla oli joku tärppi. Ilta-aika on näin syksyllä jo aika lyhyt, kunnes tulee pimeää. Nälkä ja vilu aikaistutti ehkä hivenen lopettamispäätöstä, mutta saimmepahan ihastella todella upeita revontulia tovin aikaa, kun ei tarvinnut kalastaa. Harvoin olen niin hienoja loimuja nähnyt. Harmiksemme vaan taivas meni lopulta pilveen. Yön pimeydessä taioimme maittavaa ruokaa ja tulistelu venyikin pitkälle yöhön.
Matkaan lähti Jari ja Pete. Juha liittyi porukkaan perillä. Ajelimme torstai-iltana perille ja viritimme leirin yön pimeydessä. Perjantaina aamupäivästä lähdimme kalaan. Mitattiin vedenlämpö, joka oli kymmenisen astetta. Keli oli upea aurinkoinen syyskeli. Joitakin pintovia kaloja näimme päivän aikana, pääosin suvannoilla tai hitaasti virtaavilla alueilla. Päivänkorentoja vaikutti lentelevän muutamia, samoin jotain mustia karvasääskiä tai vastaavia. Kävin pariin otteeseen jahtaamassa pintovia kaloja, onnistumatta. Tarjolla kävi niin erilaisia päikkäreitä, mustaa klinkkiä, monenmoisia nymfejä kuin jopa caddista ja surffipupaa. Juhan kanssa kokeilimme paria pintovaa kalaa narrata vuorotellen mitä ihmeellisimmillä yrityksillä, turhaan. Kalojen ruokavalio ei meille päivän aikana auennut. Muuten kalojen otti oli todella vaisua, eikä streamereihin, larvoihin tai muihin viritelmiin juuri tärppejä kummempaa tullut. Pete taisi saada tinseliliitsillä yhden pienemmän. Vasta aivan iltahämärässä ja pimeässä alkoi tapahtumaan. Jari heitteli väliin myös uistinta ja sai puna-mustalla smoltilla 44cm taimenen. Minä sain musta-violetilla streamerilla yhden 46-47cm kalan, sekä karkuutin pari kalaa. Juhalla oli joku tärppi. Ilta-aika on näin syksyllä jo aika lyhyt, kunnes tulee pimeää. Nälkä ja vilu aikaistutti ehkä hivenen lopettamispäätöstä, mutta saimmepahan ihastella todella upeita revontulia tovin aikaa, kun ei tarvinnut kalastaa. Harvoin olen niin hienoja loimuja nähnyt. Harmiksemme vaan taivas meni lopulta pilveen. Yön pimeydessä taioimme maittavaa ruokaa ja tulistelu venyikin pitkälle yöhön.
Seuraavana aamupäivänä ylös kömpikin hieman väsyneitä miehiä. Keli oli jälleen upean aurinkoinen. Sen jälkeen oma päivä synkkenikin nopeasti. Nautiskelin aamupalaksi torstai-iltana avaamaani juotavaa jugurttia, ja vajaan tunnin päästä alkoi melkoinen ralli mahassa. Tyhjennystä riittikin sitten pari seuraavaa tuntia pohjia myöten. Mies meni melkoisen veteläksi eikä auttanut kuin ryhtyä lepäilemään. Kylmäkin tuli ja sai vetää lisää vaatetta niskaan. Muut lähtivät iltapäivästä kalalle, kun minä vetäydyin levolle. Parin tunnin unien jälkeen olo oli jo parempi. Pikku hiljaa uskalsin testailla, joko jotain saisi suuhunkin. Tuntui pysyvän. Veto oli miehestä poissa, mutta mieli kalalle oli kova. Päätin kalastella kevyesti leirin lähellä illan, toiset kun olivat kauempana ja kalaakin oli jonkin verran tullut. Sain heti alkuun pari kalaa innostumaan isohkosta tinselissä, jossa on siivessä myös violettia. Tärpeiksi ja räsäytyksiksi ne kuitenkin jäivät. Illan pimetessä kontakteja ei enää kuulunut mistään. Vettäkin alkoi satamaan. Muut olivat saaneet pienehköjä taimenia sekä hyvin harreja, suurimpien ollessa 45cm. Juhalla oli käynyt jokin vauraampikin taimen jumpsauttamassa. Illaksi loihdimme oikein maukasta kalakeittoa vesisateen yltyessä. Lopulta vettä tuli niin paljon, että vetäydyimme unten maille aika nopeasti syötyämme.
Vettä piisasikin läpi yön, mutta aamulla herätessäni sade tuntui rauhoittuneen. Nousin kahdeksan jälkeen ylös ja suuntasin kalalle, kun energiatkin tuntuivat jo palautuneen. Otin varsin mukaan virvelin ja streamervavan. Ajattelin ronkkivani hitaita ja leveämpiä virtoja lusikalla nopeammin kuin streamerilla ja toki myös kauempaa. Suurehkossa tinselissä kävi heti ensimmäisellä heitolla taimen mulauttamassa, mutta muita kaloja ei streamereissa kuulunut. Pienet tinselit tosin jäivät teltalle, joten niitä en voinut testata. Uistimessakin oli vain yksi tälli. Parin tunnin heittelyn jälkeen suuntasin aamupalalle. Toiset olivatkin jo nousseet ja ehtineet aamukahvit keitellä. Päätimme kasata leirin ja ajella loppuajaksi eri paikalle. Kasailin varsin switchini, jolla en ole kalastanut koko kesänä. Kohtalainen tuuli helpotti valinnan tekoa, eipähän olisi tuulesta niin haittaa. Päivällä kalojen aktiivisuus ei ollut edelleen kovin korkealla, mutta samaan isoon tinseliin sain kaloja kyllä nousemaan. Pari sain jopa hieman tarttumaankin, mutta switchin kanssa oli kyllä melkoista hakemista alussa niin heittojen kuin tartutusten ja siiman tuntuman kanssa. Päivällä taisimme saada vain harjuksia ja pari pientä taimenta.
Evästauon jälkeen lähdin talsimaan reilusti ylävirtaan. Kalastelin siellä täällä, saaden edelleen lähinnä vain tärppejä. Tinseli kyllä kiinnosti muttei yksikään kala ottanut kunnolla kiinni. Osa kaloista oli kuitenkin selvästi sen kokoisia, että tuollainen 12-13cm tinseli on oikein sopiva kohde. Tuuli yltyi ja pukkasi pilviä luoksemme, ja perhon heitto kävi koko ajan hankalammaksi. Jari ja Juha luovuttivat perholla kalastamisen ja siirtyivät virveleihin. Itsekin välillä heittelin lusikkaa, jossa olikin yksi varsin kovan oloinen tälli. Kun Smoltti jäi vastarannan kiveen ja uistinrasia oli autolla, jatkoin pelkällä perholla. Ilta alkoi pikku hiljaa hämärtää ja taivas oli muuttunut haarmaaksi vettä satunnaisesti tihuttaen. Tuulen puuskat olivat kovia ja haittasivat jopa switchillä heittämistä, mutta kohtalaisesti sillä pystyi kalastamaan. Päätin tehdä pidemmän laskun ja talsin vielä ylemmäksi. Kun näin parin pienemmän taimenen pikkukalajahdissa, päätin lopulta vaihtaa pienen tinselin siiman päähän isojen perhojen jälkeen. Sainkin hetikohta pienemmän taimenen. Reilut 50 metriä ehdin laskua tehdä, kun lopulta perhon luona kävi parempi posaus. Kala laittoi mukavasti hanttiin ja kun kädessä oli oudompi vapa, ei oikein saanut selvää minkä kokoinen kala oli. Tärpistä näin kyllä jo jonkin verran, mutta mietin jo hetken voisiko kala olla likemmäs 60cm. Pitkä, viisimetrinen interperuke teki haavimisesta haasteellista, mutta lopulta sain kalan haaviin. Oikein mukava 54cm taimen antoi hyvän mielen tällekin reissulle. Kiva kauden päätöskala. Sain vielä muutamia taimenia, joista suurin oli 40cm, mutta nälkä ajoi aika reipasta vauhtia kohti autoa. Heittelin siellä täällä ja paremmat kohdat harvalla, viisi askelta ja heitto -tyylillä. Silti tapahtumia oli aina välillä. Tarkemmalla syynillä kalakontakteja olisi varmasti tullut enemmän. Muilla oli ollut illasta hiljaisempaa, eikä mitään mainittavampaa saalista ollut tainnut tulla.
 |
| 54cm |
Niin tuli pitkähkö taimenenkalastuskausi päätökseen. Vai tulikohan sittenkään? No, tiistaina iltapäivästä alkoi tulla ihmeellinen polte päälle. Keli oli aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin. Kämpillä oli hommina vain siivousta, pakkailua ja toki oparin työstöä. Kaksi ensimmäistä olivat kyllä jo varsin hyvällä mallilla. Olisikohan tuota ehtinyt jossain vielä piipahtaa kalalla? Söin päivällisen ja emmin mille alkaisin. Niin vai polte vei voiton ja tajusin olevani matkalla rajan taakse. Vielä piti lähteä iltapistolle Finnmarkin puolelle. Reilun tunnin ajomatkalla pääsee jo monille paikoille ja illan mahdolliselle syöntihetkelle ehti vielä. Perillä olin seitsemän seutuvilla ja menin jokivarteen tutkailemaan tilannetta. Tiesin illan kylmenevän heti kun aurinko laskee, ennusteissa oli pakkasyö. Kun kaloja ei näkynyt, tarjoilin pientä tinseliä. Ensimmäisellä heitolla kävikin taimen mulauttamassa, sitten olikin hiljaisempaa. Joki vaikutti todella hiljaiselta. Odottelin illan pimenemistä silloin tällöin heitellen. Keli kylmeni vauhdilla ja usvaa alkoi kerääntyä. Kun oli jo varsin pimeää, menin eräälle niskalle heittelemään. Vapa taipuikin pian, ja lampun avulla haavittu kala osoittautui noin 44cm taimeneksi. Huomasin samalla vavan keränneen jo aihioon jäätä, ihmekös siimakin tuntui hieman karhealta. Puolisen tuntia myöhemmin vapa niiasi kymmenen metriä ylempänä. Pari kolme senttiä suurempi kala solahti kohta haaviin. Ottiperhona toimi musta-violetti muddler, myös sinertävää ja helmiäistä oli seassa. Taivaalla loisti kirkas tähtitaivas, revontulet tekivät loimujaan. Ai että. Vielä vartti myöhemmin kävi yksi kala mulauttamassa perhon perässä, kunnes tapahtumat hiljenivät. vaparenkaat olivat jäässä, aihio kauttaaltaan jäähileen peitossa. Auton mittari näytti yhtä pakkasastetta, kun puoli yhdentoista jälkeen palasin autolle. Kotimatkalla pysähdyin ihastelemaan valosaasteetonta tähtitaivasta, tähtiä näkyi valtavasti ja linnunratakin varsin hyvin. Revontulet olivat siirtyneet loimuamaan kauempana olevan pilvilautan taakse, pilven yläpuoli vain loisti hienosti. Hieno lopetus.
No nyt taitaa sitten olla viimein taimenen kalastuskausi paketissa. Aloitin maaliskuun lopulla Kuhmosta ja päätin Finnmarkiin. Kauden suurimmaksi kalaksi taisi jäädä kauden ensimmäinen, joka oli jonkin verran päälle 60cm. Mutta oikein mukavan kokoisia, tuollaisia reilun 50cm kaloja tulikin sitten aimo nippu. En ole tarkemmin laskenut, mutta tänä vuonna tuli varmaan likemmäs 100 yli 40cm kalaa, joka tapauksessa runsain taimensaaliini koskaan. Useat reissut Finnmarkiin eri aikaan kesästä toivat paljon oppia. Aiemmin olemme kalastaneet useana päivänä harria ja taimenta lähinnä parina päivänä reissussa, joten oppiminen on ollut hitaampaa. Muun muassa Juhalta tuli paljon mahtavia vinkkejä, ja käytännön oppijana pääsin kokeilemaan monia vinkkejä tai omia ajatuksia onnistumisten merkeissä. Sellaiset antavat mukavasti uskoa siihen, että jotain oppiikin, joskus. Aktiivisten kalojen kanssa on helpoin testata oppeja tai todeta jokin asia toimimattomaksi. Perhopuolelle tuli myös mukavia uusia ja toimivia perhoja. Talvella voisi koittaa sidoskella lisää.
 |
| Reilu 45cm |
 |
| Koko aihio oli jääriitteessä |
No nyt taitaa sitten olla viimein taimenen kalastuskausi paketissa. Aloitin maaliskuun lopulla Kuhmosta ja päätin Finnmarkiin. Kauden suurimmaksi kalaksi taisi jäädä kauden ensimmäinen, joka oli jonkin verran päälle 60cm. Mutta oikein mukavan kokoisia, tuollaisia reilun 50cm kaloja tulikin sitten aimo nippu. En ole tarkemmin laskenut, mutta tänä vuonna tuli varmaan likemmäs 100 yli 40cm kalaa, joka tapauksessa runsain taimensaaliini koskaan. Useat reissut Finnmarkiin eri aikaan kesästä toivat paljon oppia. Aiemmin olemme kalastaneet useana päivänä harria ja taimenta lähinnä parina päivänä reissussa, joten oppiminen on ollut hitaampaa. Muun muassa Juhalta tuli paljon mahtavia vinkkejä, ja käytännön oppijana pääsin kokeilemaan monia vinkkejä tai omia ajatuksia onnistumisten merkeissä. Sellaiset antavat mukavasti uskoa siihen, että jotain oppiikin, joskus. Aktiivisten kalojen kanssa on helpoin testata oppeja tai todeta jokin asia toimimattomaksi. Perhopuolelle tuli myös mukavia uusia ja toimivia perhoja. Talvella voisi koittaa sidoskella lisää.
Nyt onkin edessä viimein paluu arkeen ja muutto takaisin Rovaniemelle. Kolmas kesä putkeen perheestä erossa ei ole herkkua, enkä oikein voi suositella kenellekään, jollei ole pakko. Upeita mahdollisuuksia nämä ovat innokkaalle kalamiehelle, mutta niinä päivinä kun kalalla ei ole, on illat olleet pitkiä, varsinkin loppukesästä. Enontekiön luonto on upeaa, valitettavan vähän tuli pitkän hellejakson vuoksi arki-iltoina kalasteltua. Mukavahan tänne olisi joskus palata jonkun reissun muodossa. Finnmarkissa tulee kyllä taas käytyä, se on varma. Nyt oli kolme kesää väliä, etten käynyt kertaakaan.
Tulevat viikot menevät mm. opinnäytetyön parissa, jossa on edessä loppukiri. Toiveissa olisi ehtiä ainakin hauen pyyntiin edes parin iltapiston verran, tai sitten syyslomaviikolla Oulun seuduille. Aika näyttää.
