Huh huh!
Olihan se melkoinen kalastusrupeama. Sen verran hyvin olimme kamppeet pakanneet valmiiksi, että töistä kotiin kiirehtien, syöden ja auton pakaten olimme rannassa perjantaina jonkin verran ennen kuutta ja veneen saimme vesille hieman kuuden jälkeen. Suunnitelmana oli lähinnä muutama tunti tunnustella missä kalat luuraavat ja lauantaina vetäisemme sitten kunnon kalastuspäivän.
Kisa alkoi hyvin, kun alle viidessä minuutissa ensimmäinen hauki kävi jo veneessä kääntymässä. Pikku hauki kelpuutti Jarin 18cm Karikko-vaapun. Ja puolisen tuntia myöhemmin Jarin vapa taipui taas 2-3 metrin penkassa. Tällä kertaa kisakalalla eli "mitallisella". Ensimmäisen kisakalan mittaaminen olikin sitten sellaista sähläämistä, että hauki kävi pari kertaa veneen pohjalla ja kuvien otto oli ahtaassa pikkuveneessä hankalaa. Mittasimme kalan 88cm:ksi, mutta kuvia tarkastellessamme ei yhteenkään kuvaan pyrstö sattunut ylittämään viivaa. Niinpä korttiin laitettiin 87cm. Kala oli paksu ja painoi selvästi yli 5 kiloa. Yhtään ylimääräistä emme halunneet kalaa kiusata vaan vapautimme niin pian kuin mahdollista. No niin, onpa helppo laji. Tuleepa helppo viikonloppu...
 |
| Pulska avauskala |
Illan kiersimme tuttuja ottipaikkojamme uistellen ja heitellen ja saaliiksi tuli enää pari tärppiä. Yksi tärppi oli kyllä ihan mukavan tuntuinen, 30cm Real Eelissä. Auringon laskettua palailimme auton suuntaan. Huomasimme siinä lähistöllä matalassa kaislikossa kaloja lähtevän venettä karkuun vähän joka puolella. Hetken ihmeteltyämme niitä näkyi melkoinen määrä. Selvästi kutuhommissa, kymmeniä kaloja. Se harmitti melkoisesti kun tiesi, että merkittävä osa kaloista on niin sanotusti "pois pelistä" ja eivät ole ruokailevina kaloina. Ajellessamme kotia kohti Jari tutkaili kilpailutilannetta ja tuloksista päätellen kisa oli alkanut pääosin varsin nihkeästi. Iltayhdeksän raportissa olimme yhdelläkin kalalla reilusti sadan parhaan joukossa.
Muutaman tunnin unien jälkeen auton nokka oli jälleen matkalla kohti pelipaikkoja. Vaikka ilma oli vielä viileä, alkoi aurinko jo lämmittämään. Minkään näköistä aamusyöntiä emme löytäneet. Päätimme lähteä pommittamaan metrin molemmin puolin olevaa matalaa kaislikkoa/kasvustoa, kun syvempien monttujen reunoilta ei kuulunut mitään. Jari saikin aika pian pienen hauen Captain Ollien Ipanalla. Muuten piteli edelleen hiljaista.
Kello kymmenen raportin jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Hieman vajaan metrin vedestä alkoi Savage Gearin(ehkä?) kirkkaan keltaiseen suurehkoon tuplalippaan paukutella mukavan kokoisia haukia. Ensimmäinen, reilusti mitallinen ja ehkä jopa koko viikonlopun suurin, irtosi muutaman metrin päässä veneestä ennen kuin ehdin haavin suuntaan kalaa edes vetämään. Mikään jätti sekään ei ollut, mutta olisi voinut olla 90cm kantturoilla. Parikymmentä metriä alempaa sain sitten toisen kalan korttiin (83cm), mitalla käytettiin paria hieman vajaata kalaa ja yksi ehkä mitallinen kävi kiinni. Taisinpa vielä yhden hieman yli 70cm saada. Pari kalaa myös seuraili. Sitten hiljeni taas täysin.
 |
| 83cm |
Ja sitä hiljaista riitti. Välillä käytiin makkaranpaistossa ja pidettiin reilu tunti taukoa. En muista oliko meillä päivällä yhtään varmaa tärppiä. Ei auttaneet perhot, lipat, spinnerbaitit, kumit, jerkit, vaaput... Iltapäivästä ainakin yksi pienempi kävi hieman maistelemassa uistinta. Paikkoja haettiin neljän kilometrin matkalta, turhaan. Jari taisi saada illalla vielä pari kalaa Karikolla kun kokeiltiin uistelua jonkin aikaa, mutta mittaa ei tarvinnut kaivaa esiin. Vielä lopussa yksi hauki kävi tuplalipassani kiinni alle metrin vedessä, muttei tarttunut. 17 tuntia auringossa alkoi riittämään ja vei hyvin mehut miehistä. Auringon painuttua unten maille päätimme mekin lopettaa.
Illalla näkyi jälleen jonkin verran kutulätinää, mutta jo hieman vähemmän. Se antoi hieman uskoa sunnuntaille, josko jokunen hauki alkaisi jo syömäänkin. Lauantaina oli etelässä osalla alkanut jo kalaakin tulemaan melko järkyttävään tahtiin. Tosin monilla kuulosti olevan sielläkin kovin vaikeaa. Kotiin ajellessa mietittiin hetki jopa plan b:tä eli sadan kilometrin siirtymää, mutta aika töiseväksi olisi siirtymän teko mennyt ja lyhentänyt sunnuntain kalastusaikaa entisestään. Päätettiin sunnuntaina keskittyä matalaan, metrin molemmin puolin olevaan kasvustoiseen veteen ja etsiä kaloja sieltä.
Illalla näkyi jälleen jonkin verran kutulätinää, mutta jo hieman vähemmän. Se antoi hieman uskoa sunnuntaille, josko jokunen hauki alkaisi jo syömäänkin. Lauantaina oli etelässä osalla alkanut jo kalaakin tulemaan melko järkyttävään tahtiin. Tosin monilla kuulosti olevan sielläkin kovin vaikeaa. Kotiin ajellessa mietittiin hetki jopa plan b:tä eli sadan kilometrin siirtymää, mutta aika töiseväksi olisi siirtymän teko mennyt ja lyhentänyt sunnuntain kalastusaikaa entisestään. Päätettiin sunnuntaina keskittyä matalaan, metrin molemmin puolin olevaan kasvustoiseen veteen ja etsiä kaloja sieltä.
Koska lauantaiaamu oli niin hiljainen, ei pidetty sunnuntaiaamuna kiirettä vaan vesille lähdettiin vasta hieman yhdeksän jälkeen. Aamuraporttiin eli kello kymmeneen mennessä ei ollut kuin yksi tärppi. Palattiin pienen kierroksen jälkeen lauantaiaamun ottikohdan tienoille. Pienen etsinnän jälkeen kaloja alkoikin löytyä. Ensin karkuutin yhden kisakalan, joka hyppäsi komeasti ilmaan. Hieman myöhemmin sain noin 70cm tuplalipalla. Puoli yhdentoista maissa sain korttiin kolmannen kalan, paksun 85cm, samalla tuplalipalla alle metrin kaislaisesta vedestä. Jari viritteli Pig Shad juniorin (Elritsa) offset-koukulla, missä yksihaarainen koukku on "ruohosuojauksella" eli kärki jää shadin selkäpuolelle piiloon. Toisella heitolla reilu 70cm hauki kelpuuttikin pyydön. Taisimme saada vielä yhden hieman alamittaisen, kun otti taas selvästi hiipui ja kalat alkoivat vaan lähinnä seuraamaan. Jonkin kalan sain iskemään vielä metrin päästä venettä, kun jatkoin vavan kärjellä lipan uittoa. Muutamia säikäyttäjiä oli myös, kun kävivät iskemässä malliksi veneen vieressä tarttumatta kiinni.
Siirryttiin hieman syvempään, reilun metrin veteen, missä kaislan/heinän määrä hieman väheni. Käytiin jo viimeistä paria tuntia kilpailusta, kun viimein Rapala Petoon (särki) iski mulle jälleen mittakala. Mittaa taas nihkeät 83cm. Itse tapahtuma oli mieleenpainuva onnistumisena, kun näin kalan mosauttavan 30-40 metrin päässä veneestä samalla kun lopetin edellisen uiton, heitin heti juuri sopivasti pari metriä kalan taakse ja kala iski välittömästi kiinni kun sain kelattua kohdille. Täsmäkalastusta. Jari sai Pig shad juniorilla vielä toisen alamittaisen, mutta koska kaislan määrä hieman väheni ja syvyyttäkin oli jo reilu metri, vaihtoi tilalle hopeahileisen McRubberin (Fegis). Kellon käydessä hieman yli kahden, iski siihen sitten viides kisakalamme. Jälleen 83cm korttiin. Tässä vaiheessa huokasimme tyytyväisyydestä ja onniteltiin toisiamme, saatiin kuin saatiinkin kisakorttiin 5 mittakalaa, vaikka lauantai näytti niin surkealta. Meillä oli kyllä edelleen vahva usko, että kortti saadaan täyteen ja arveltiinkin sen täyttyvän todennäköisesti näillä "vaatimattomilla" peruskaloilla, kun isoista ei ollut mitään havaintoa.
Viimeinen tunti päätettiin jatkaa samaa seutua toivoen, että saadaan vielä hieman petrausta korttiin. Saimme vielä muutamia haukia. Puoli tuntia ennen kisan päätöstä lippaani seurasi jälleen yksi mahdollinen "mittakala". Huikkasin Jaria katsomaan, mutta samaan aikaan kuului melkoinen losaus heittokantaman päästä ja Jari paikallisti sitä kalaa. Päätettiin kokeilla sitä ja vaihdoin pidempiheittoisen Pedon. Jari tarjoili muutaman heiton McRubberia, mutta tärppiä ei kuulunut. Heitin ehkä muutaman metrin keskemmäs ja parin kammenkierroksen jälkeen vapa taipui. Tuumasin heti, että mittakala mahtaa olla ja saattaa hieman tuloskin parantua. No niinhän se teki, kun mittalaudalle köllähti pulska 87cm hauki. Punnittiin varsin kala ja haavivähennyksen jälkeen painoksi tuli noin 4,9kg. Loppuun taisi tulla vielä yksi hauki, mutta se oli jälleen sellainen hieman reilu 70cm. Kellon lähestyessä kolmea lähetin viimeisen kisaraporttimme ja sunnuntain ansiosta kohtalaisen tyytyväisenä lopetimme kilpailun.
Emme laskeneet, paljonko kaloja lopulta saimme. Varmastikin alle 20. Sunnuntaina niitä tuli hieman toistakymmentä. Koko oli Jarin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 70-90cm haarukassa eli sellaista mukavaa peruskokoa, mutta isoista ei näkynyt evääkään. Jollei se ison mosautuksen tehnyt kala ollut eri kuin minkä sain. Sekin on mahdollista, kun kala tuntui ottavan hieman eri kohdasta. Mikäli pari karannutta kalaa olisi ylös tulleet, olisi tuloksemme ollut ehkä 5-10cm parempi. Eli hirveästi ei tarvitse jossitella. Ainoa jossiteltava on ajankohdalla. Mikäli kilpailu olisi ollut viikonkin myöhemmin, olisi meillä voinut olla paremmat mahdollisuudet saada isompia kaloja. Tosin niin olisi ollut monella muullakin pohjoisemmassa kalastaneella venekunnalla.
Koska emme ole tuolla hirveän monia päiviä keväällä kalasteltu, näkyi se alkuun hieman taktiikan valinnassa. Jouduimme etsimään kaloja ja kun niitä ei kunnolla löytynyt tuttujen paikkojen läheisyydestä, meinasi sormi mennä suuhun. Hienosti pitäydyttiin sunnuntaina sovitussa suunnitelmassa, mitä hiottiin autossa istuessa väsyneinä lauantai-iltana kotiin ajellessa. Kalat olivat pääosin metrin molemmin puolen olevassa kasvustoisessa vedessä, enimmäkseen virtaavan veden lähettyvillä. Muutamaa tapahtumaa lukuunottamatta yli 2m vesi ei tarajonnut onnistumisia, eikä esimerkiksi karummat virtojen aluset, jotka usein alkukesästä houkuttelee hyvin haukia salakan yms. myötä. Mukavaa oppia saatiin ja ensi kerralla osannee näitä kokemuksia käyttää hyödyksi. Kalastustunteja taisi kertyä 25-26 tuntia, joten ihan reilusti vietimme aikaa vesillä. Ja se kyllä tuntuu jäsenissä. Isojen painavien vieheiden heittäminen ja jättilippojen ja spinnerbaittien kelaaminen on raskasta puuhaa.
Sen verran vaikeaa oli etelämpänä, että yhteistuloksemme 425cm riitti mukavaan 113 sijaan 419 venekunnan kisassa. Yli sata venekuntaa jäi kokonaan ilman mitallista kalaa. Kärkitaistelu puolestaan oli uskomattoman kovaa, vaikka sitä osasi odottaakin. Voittotulos 574cm ja toisen tulos 573cm. Näillä tiimeillä viiden pisimmän keskipituus oli siis liki 115cm! Toiseksi sijoittuneella oli koko kisan pisin hauki, 126cm jättiläinen.
Pidän meidän paikalla viiden metrin rajan rikkomista ihan mahdollisena suorituksena. Sellaisella tuloksella olisi sijoittunut 21:nneksi eli varsin mukavasti. Laskin joskus, että oma paras yksin tekemäni päiväreissu rikkoi viidellä suurimmalla kalalla tuon rajan. Silloin tuli mm. 111cm, 104/105cm ja 101/102cm (nämä kaksi vain veneen laitaa vasten "noin" mitattuja) hauet ja pari kunnon tälliä päälle. Ja niitä 90cm molemmin puolin olevia useita, joista suurin, noin 5,5-kiloinen lienee ollut liki 95cm. Ja seuraavana viikonloppuna tuli vielä Jarille 113cm. Eli kyllä siellä parempiakin kaloja on. Mikäli kilpailu järjestetään syksyllä, täytyy vakavasti harkita "revanssia". Silloin tosin kilpailun taso tulee olemaan varmaan vieläkin kovempi, ainakin tasaisempi, kun Pohjois-Suomen suurhaukipaikat ovat mukana. Tällä hetkellä kun siellä vasta viritellään kutuhommia käyntiin ja tulvat ovat päällä.
Hauskaa oli, kiitokset järjestäjille ja muille kisailijoille!
Saa nähdä vieläkö tässä keväällä ehtii hauen pyyntiin. Varsinkin perholla tekisi mieli koittaa. Pihahommia riittää täällä "uuden" talon tontilla, ja taimenen pyyntiinkin olisi jo poltetta. Ja perhorasiat kaipaa kipeästi täydennyksiä. Aika ei vaan kaikkeen riitä, joten tuskin montaa reissua ainakaan enää ehtii keväälle. Tuo reilun metrin vesi olisi ollut loistavaa perhokalastuskohdetta. Sunnuntaina ei vaan malttanut enää alkaa kasaamaan vermeitä ja alkaa tarkkaan alueen perkaamiseen, uistimella on niin paljon nopeampaa ja helpompaa haravoida suurempaa aluetta. Mutta onhan ne kalat perhovavan päässä paljon mukavampia väsytellä, siitä ei pääse mihinkään.
 |
| Tämä taisi olla se 87cm |
Siirryttiin hieman syvempään, reilun metrin veteen, missä kaislan/heinän määrä hieman väheni. Käytiin jo viimeistä paria tuntia kilpailusta, kun viimein Rapala Petoon (särki) iski mulle jälleen mittakala. Mittaa taas nihkeät 83cm. Itse tapahtuma oli mieleenpainuva onnistumisena, kun näin kalan mosauttavan 30-40 metrin päässä veneestä samalla kun lopetin edellisen uiton, heitin heti juuri sopivasti pari metriä kalan taakse ja kala iski välittömästi kiinni kun sain kelattua kohdille. Täsmäkalastusta. Jari sai Pig shad juniorilla vielä toisen alamittaisen, mutta koska kaislan määrä hieman väheni ja syvyyttäkin oli jo reilu metri, vaihtoi tilalle hopeahileisen McRubberin (Fegis). Kellon käydessä hieman yli kahden, iski siihen sitten viides kisakalamme. Jälleen 83cm korttiin. Tässä vaiheessa huokasimme tyytyväisyydestä ja onniteltiin toisiamme, saatiin kuin saatiinkin kisakorttiin 5 mittakalaa, vaikka lauantai näytti niin surkealta. Meillä oli kyllä edelleen vahva usko, että kortti saadaan täyteen ja arveltiinkin sen täyttyvän todennäköisesti näillä "vaatimattomilla" peruskaloilla, kun isoista ei ollut mitään havaintoa.
Viimeinen tunti päätettiin jatkaa samaa seutua toivoen, että saadaan vielä hieman petrausta korttiin. Saimme vielä muutamia haukia. Puoli tuntia ennen kisan päätöstä lippaani seurasi jälleen yksi mahdollinen "mittakala". Huikkasin Jaria katsomaan, mutta samaan aikaan kuului melkoinen losaus heittokantaman päästä ja Jari paikallisti sitä kalaa. Päätettiin kokeilla sitä ja vaihdoin pidempiheittoisen Pedon. Jari tarjoili muutaman heiton McRubberia, mutta tärppiä ei kuulunut. Heitin ehkä muutaman metrin keskemmäs ja parin kammenkierroksen jälkeen vapa taipui. Tuumasin heti, että mittakala mahtaa olla ja saattaa hieman tuloskin parantua. No niinhän se teki, kun mittalaudalle köllähti pulska 87cm hauki. Punnittiin varsin kala ja haavivähennyksen jälkeen painoksi tuli noin 4,9kg. Loppuun taisi tulla vielä yksi hauki, mutta se oli jälleen sellainen hieman reilu 70cm. Kellon lähestyessä kolmea lähetin viimeisen kisaraporttimme ja sunnuntain ansiosta kohtalaisen tyytyväisenä lopetimme kilpailun.
 |
| Omat ottivieheet |
Emme laskeneet, paljonko kaloja lopulta saimme. Varmastikin alle 20. Sunnuntaina niitä tuli hieman toistakymmentä. Koko oli Jarin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 70-90cm haarukassa eli sellaista mukavaa peruskokoa, mutta isoista ei näkynyt evääkään. Jollei se ison mosautuksen tehnyt kala ollut eri kuin minkä sain. Sekin on mahdollista, kun kala tuntui ottavan hieman eri kohdasta. Mikäli pari karannutta kalaa olisi ylös tulleet, olisi tuloksemme ollut ehkä 5-10cm parempi. Eli hirveästi ei tarvitse jossitella. Ainoa jossiteltava on ajankohdalla. Mikäli kilpailu olisi ollut viikonkin myöhemmin, olisi meillä voinut olla paremmat mahdollisuudet saada isompia kaloja. Tosin niin olisi ollut monella muullakin pohjoisemmassa kalastaneella venekunnalla.
Koska emme ole tuolla hirveän monia päiviä keväällä kalasteltu, näkyi se alkuun hieman taktiikan valinnassa. Jouduimme etsimään kaloja ja kun niitä ei kunnolla löytynyt tuttujen paikkojen läheisyydestä, meinasi sormi mennä suuhun. Hienosti pitäydyttiin sunnuntaina sovitussa suunnitelmassa, mitä hiottiin autossa istuessa väsyneinä lauantai-iltana kotiin ajellessa. Kalat olivat pääosin metrin molemmin puolen olevassa kasvustoisessa vedessä, enimmäkseen virtaavan veden lähettyvillä. Muutamaa tapahtumaa lukuunottamatta yli 2m vesi ei tarajonnut onnistumisia, eikä esimerkiksi karummat virtojen aluset, jotka usein alkukesästä houkuttelee hyvin haukia salakan yms. myötä. Mukavaa oppia saatiin ja ensi kerralla osannee näitä kokemuksia käyttää hyödyksi. Kalastustunteja taisi kertyä 25-26 tuntia, joten ihan reilusti vietimme aikaa vesillä. Ja se kyllä tuntuu jäsenissä. Isojen painavien vieheiden heittäminen ja jättilippojen ja spinnerbaittien kelaaminen on raskasta puuhaa.
Sen verran vaikeaa oli etelämpänä, että yhteistuloksemme 425cm riitti mukavaan 113 sijaan 419 venekunnan kisassa. Yli sata venekuntaa jäi kokonaan ilman mitallista kalaa. Kärkitaistelu puolestaan oli uskomattoman kovaa, vaikka sitä osasi odottaakin. Voittotulos 574cm ja toisen tulos 573cm. Näillä tiimeillä viiden pisimmän keskipituus oli siis liki 115cm! Toiseksi sijoittuneella oli koko kisan pisin hauki, 126cm jättiläinen.
Pidän meidän paikalla viiden metrin rajan rikkomista ihan mahdollisena suorituksena. Sellaisella tuloksella olisi sijoittunut 21:nneksi eli varsin mukavasti. Laskin joskus, että oma paras yksin tekemäni päiväreissu rikkoi viidellä suurimmalla kalalla tuon rajan. Silloin tuli mm. 111cm, 104/105cm ja 101/102cm (nämä kaksi vain veneen laitaa vasten "noin" mitattuja) hauet ja pari kunnon tälliä päälle. Ja niitä 90cm molemmin puolin olevia useita, joista suurin, noin 5,5-kiloinen lienee ollut liki 95cm. Ja seuraavana viikonloppuna tuli vielä Jarille 113cm. Eli kyllä siellä parempiakin kaloja on. Mikäli kilpailu järjestetään syksyllä, täytyy vakavasti harkita "revanssia". Silloin tosin kilpailun taso tulee olemaan varmaan vieläkin kovempi, ainakin tasaisempi, kun Pohjois-Suomen suurhaukipaikat ovat mukana. Tällä hetkellä kun siellä vasta viritellään kutuhommia käyntiin ja tulvat ovat päällä.
Hauskaa oli, kiitokset järjestäjille ja muille kisailijoille!
Saa nähdä vieläkö tässä keväällä ehtii hauen pyyntiin. Varsinkin perholla tekisi mieli koittaa. Pihahommia riittää täällä "uuden" talon tontilla, ja taimenen pyyntiinkin olisi jo poltetta. Ja perhorasiat kaipaa kipeästi täydennyksiä. Aika ei vaan kaikkeen riitä, joten tuskin montaa reissua ainakaan enää ehtii keväälle. Tuo reilun metrin vesi olisi ollut loistavaa perhokalastuskohdetta. Sunnuntaina ei vaan malttanut enää alkaa kasaamaan vermeitä ja alkaa tarkkaan alueen perkaamiseen, uistimella on niin paljon nopeampaa ja helpompaa haravoida suurempaa aluetta. Mutta onhan ne kalat perhovavan päässä paljon mukavampia väsytellä, siitä ei pääse mihinkään.
 |
| Uljas kisaveneemme |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti