DIY - Dee Ite, tai ainakin Yritä

Olen luonteeltani sellainen, että pitää saada värkätä jos jonkinmoista. Helppo, eli täysin valmis, ei useinkaan kelpaa. Niinpä on tullut vuosien varrella kokeiltua monenmoista tekelettä. Löytyy niitä ikuisuusprojektejakin. Joistakin tekemisistäni on esimerkkejä jo vavanrakennusjutuissa (vapaputket ja -pussit, toki itse vavat myös).

Tarppi

Tein itse tarpin muutaman vuosi takaperin. Idea lähti oikeastaan siitä, että koin kevyet tarpit aika hintaviksi. Kaipailin kuitenkin tunneliteltan lisäksi lisää sade- ja säilytyssuojaa vaellusreissuille. Vaimon ompeluharrastuksen myötä kone löytyy kotoa, joten päätin tutkailla asiaa tarkemmin. Kerran kävimme huonekaluostosten yhteydessä saman rakennuksen Eurokankaassa ja sattumalta poistokorista löytyi ripstop-kankaita hyvin halvalla. Aikani pengoin ja löysin kaksi riittävän isoa palasta, noin 1,8m x 3m per pala. Palat olivat erivärisiä ja hieman erilaisia, mutta mitäpä se haittaa. Hain sitten loput tavarat Oulun Shelbystä, josta löytyy monenmoista värkkiä DIY -puuhasteluun. Ostin sieltä sopivaa nauhaa lenkkejä varten, kastuessaan turpoavaa pellavalankaa ompeluun ja laadukasta telttanarua kiinnittämistä varten. Kaikkinensa värkit kankaista lähtien maksoivat alle 50€. Sain vielä Shelbystä hyviä vinkkejä kaupan päälle.

Värkkäämistä

Kotona sitten suunnittelumyssy päähän ja töihin. Mittailin ensin, kuinka ison tarpista voi tehdä. Sitten leikkelin suuremman palan samoihin mittoihin. Kiinnityslenkkejä varten ompelin kolmion malliset vahvikkeet ylijääneestä palasta. Keskisauman taitoin kahdesti, jottei vesi pääse saumasta vuotamaan.

Vahvikkeet laitoin saumataitoksen alle, jotta kestävät.

Valmis vahvike

Laitoin lenkkejä toisille sivuille 5 ja toisille 4. Lisäksi tein keskelle päälle lenkin, jotta tarpin keskiosan saa muuta ylemmäksi. Jälkiviisaana sanottakoon, että myös alapuolen lenkille olisi käyttöä, jos ympärillä ei ole puita ja tarppia nostaa vaikka kävelysauvalla. Voi olla, että lisään itsekin sen jossain välissä. Näihin lenkkeihin pystyy sovittelemaan jo aika monenlaisessa ympäristössä riittävän määrän naruja siten, että vetosuunta on järkevä. Lenkit tein nauhasta jo ihan painosyistäkin, ne oli myös helppo ommella. Nauha laitetaan vain vierekkäin ompelukohtaan, jolloin nauhaan syntyy "itsestään" lenkki. Taisin käyttää sentin vahvuista nauhaa. 

Koeviritys

Muutaman tunnin väkertelyn jälkeen tarppi alkoi olla valmis. Kävin heti koevirittelemässä pihalla ja totesin sen aivan toimivaksi. Ripstop suojapussi vain lisäksi, josta tuli tarkoituksella hieman suuri mahdollisia lisänaruja ja märkänä pakkaamista varten. Silti tarpin pakkauskoko jäi erittäin pieneksi ja painoakin perusnarujen kera taisi kertyä 420 grammaa pusseineen. Kuivana tiivistettynä pussukka on ison nyrkin kokoinen. Kokoa valmiilla tarpilla on reilut 10 neliötä, olikohan noin 3,2 m x 3,5 m. Se antaa jo mukavasti lisää sateelta suojassa olevaa leiritilaa, ja painoonsa nähden näen hyödylliseksi lisävarusteeksi.

420 g

Tarppi on ollut usealla reissulla mukana ja koettu oikeastaan aina hyödylliseksi. Vettä se ei päästä läpi muuten kuin ohuemmasta (sinisestä) kankaasta, mikäli se jää pussille ja vesi jää seisomaan ja jos se vielä ottaa johonkin kiinni eli alapuolella on tavaraa. Hyvin viritettynä vettä ei ole tullut läpi edes kaatosateessa. Puuttomassa maastossa toisen sivun voi kiinnittää teltan yli telttakiiloihin ja oven puolelle parin vaellus-/kahluusauvan avulla saa jo istumakorkeuden. Jos ei tuule, pärjää muutamalla narulla, mutta tuulisissa olosuhteissa kannattaa kiinnittää hyvin ja mahdollisimman vähän tuulelle alttiiksi. Kannan rinkassani aina varanarua lisäkiinnityksiä varten. Samaa narua voi käyttää sitten vaikka kahluukenkien nauhoina, teltan tai rinkan korjauksen jne. Narua kantanee jokainen rinkassaan. Aika näyttää kauanko tarppi kestää, ohuthan se on.

Leirielämää, sateellakin on kiva kokkailla

Tarppi on monikäyttöinen

En pidä tarpin tekoa kovinkaan vaikeana. Oma ompelukoneajokortti on varmasti vanhentunut ajat sitten. Parin kymmenen vuoden tauko yläasteen farkkupenaalista ensimmäiseen vapapussiin näkyi kyllä osaamisessa, mutta rauhallisesti ommellen saa melko suoraa jälkeä aikaiseksi. Säästöäkin tarpin teossa on mahdollista tehdä, mutta olennaisinta lienee tässäkin se oma puuhastelu. Suosittelen kokeilemaan.

Siimakori mallia IKEA

Moni on varmasti nähnyt tai lukenut juttuja IKEAn korokkeesta tehdyistä siimakoreista. Järjetön monen kympin pyyntö valmiista muovihärpäkkeestä tuntui omaan, erittäin harvaan käyttömäärään nähden kovalta. Niinpä hankin kolmisen euroa maksavan IKEAn korokkeen. Vanha kahluuhousujen vyö, nippusiteet, puukko, rautasaha, viila ja epoksi löytyivät omasta takaa.

Jakkara parempaan käyttöön

Alkuun leikkasin puukolla ja rautasahalla kehikon passeliin muotoon. Osa jättää korin syväksi, itse tein tällaisen "siili"-mallin. Porasin reikiä pohjaan veden paremman poistumisen toivossa. Kun muoto oli sopiva, viilailin pahimmat rosot pois. Tein vyölle kolot. Puhkoin puukolla sopivan tuntuisen määrän reikiä nippusiteille ja liimasin epoksilla kiinni. Ja kas, sehän olikin jo valmis. Helppoa kuin heinänteko kuivana kesänä.

Sahausoperaatio

Valmis "siili"

Kuten jo ennen tekoa arvelin, käyttö on ollut vähäistä. Rannalta kalastus hauen perässä on ollut harvinaista herkkua, onkohan kahdella vai kolmella reissulla päässyt "siili" käymään. Toimii kyllä hyvin, kun kääntää vielä hieman toisen lonkan puolelle kalastaessa. Tuntuu ainakin itsellä siima sattuvan helpommin kohdilleen. Ja budjetti oli tosiaan käyttömäärään sopiva.

Vuotavat kahluuhousut yksiin

Itse kullakin vuosia harrastaneella saattaa lojua vuotavis kahluuhousuja varaston hyllyt puolillaan. Haaveilin jokin vuosi sitten vyötärömallin kahlureista, mutta jälleen oletettu satunnaiskäyttö sai uusien hintaa kavahtamaan. Tovin tuumailtuani muistin varastossa lojuvan Rapalan kahlurit, joissa sukkaosat oli vuorattu Aquasurella useaan kertaan ja listi tihkuivat sekä Hodgmanin kahlurit, jotka alkoivat tihkua saumoista paikkailuista huolimatta. Kangaskin oli jännästi "kangistunut". Ajattelin, että eipä siinä montaa euroa hukkaa jos koittaisi niistä värkkäillä vyötäröhousut. Aikaa toki saattaa mennä "hukkaan", jos niin haluaa ajatella. Siispä tuumasta toimeen.

Alkutilanne, kahdet hyödyttömät housut

Leikkasin surutta vanhat sukkaosat molemmista irti. Tämän jälkeen purin Rapaloista yläosan kiinnikkeitä pois ja leikkasin vyötärömittaan. Jälkeenpäin totesin, että vyökiinnikkeet olivat aivan sopivalla korkeudella, joten irrotin ne turhaan. Hain jälleen Shelbystä värkkejä, kuten vedenpitävää saumanauhaa. Kavensin housuja hieman kapeammiksi ulkosaumoista. Ompelin myös vyötäisille muutaman kuminauhan, jotta housut istuisivat tasaisemmin vyötärölle. Liimasin sukat kiinni neopreeniliimalla. Tässä ongelmana oli, että sukat olivat hieman eli läpimittaisia nilkan kohdalta. Muille siis vinkiksi, että mittaa sukkaosat ensin huolella. Sain kuitenkin saumat parin erehdyksen jälkeen vedenpitäviksi. Päälle kiinnitin saumanauhan silitysraudalla. Laitoin nauhaa myös ulkoreisien ja vyötärön saumoihin kavennuksen takia. Suosittelen laittamaan suosiolla Aquasurea myös sauman ulkopintaan, niin pitää varmemmin vettä, jos siis saumoja alkaa ompelemaan.

Housujen kavennusta, tätä kannattaa harkita

Vyötäröön kuminauhoja paremman istuvuuden toivossa

Saumanauhojen kiinnitystä, lattialla henkseliviritelmä

Värkkäilin henkseleistä irrotettavat ja etuosaan laitoin Rapalan housujen sisäpuolella olevan taskun tarviketaskuksi. Housuja voi siis pitää pelkällä vyöllä tai sitten henkseleiden kera. Veden pitävyyttä jouduin testaamaan useasti, kun tuntui aina jostain hieman tihkuvan. Runsaalla Aquasurella sain kuitenkin vuodot tilkittyä. Jos olisin malttanut olla kaventamatta housuja, olisi vuodot saanut helposti kuriin. Saumanauhan tarttuminen housuihin vedenpitävästi on tarkkaa puuhaa. Lopputulemana oli kuitenkin vyötärömallin housut, jotka tein lähinnä purokalastukseen. Kovin on vaan harvaksi jääneet käyttökerrat, ainakin kerran muistan niitä kokeilleeni.😁

Irrotettavat henkselit

Vyötärön seutu, henkselin klipsit puuttuvat vielä

Jostain syystä en täysin valmiista kuvaa löytänytkään, enkä pakkasilla tohdi lähteä penkomaan täyteen ahdattua pihavarastoa. Tiedän niiden olevan erään pohjimmaisen laatikon pohjalla... Pitää melkeinpä kokeilla taas ensi kesänä, vieläkö pitävät vettä.

Puukko

Viime talvena päätin toteuttaa monen vuoden suunnitelmat tehdä itse puukko. Vapaprojektien ja muiden taustalla toteutettuna lopputulos ei aivan kaunein ole, mutta olihan sitä mukava väkertää. Perehdyin puukon tekoon oikeastaan vain netin videoiden ja blogien sekä kaverilta saatujen vinkkien perusteella. Päätin suosiolla ostaa valmiin terän, mahdolliset takomiset jätän johonkin myöhempään projektiin.

Tilasin kahvamateriaalit Brisasta ja kävin Kempeleessä Kivi-Pekat OY:ssä terä- ja tupentekovärkkiostoksilla. Teräksi halusin lyhyen, alle 70 mm terän. Päädyin 67 mm hiiliteräksiseen. Pitkiä 90-125 mm puukkoja löytyy jo useita, siksikin halusin lyhyemmän. Tein messinkihelan itse messinkilevystä. Halusin kahvaan hieman lisää pelkälle puulle, joten laitoin palan poronsarvea ja messingin sekä sarven väliin tuohta. Lestan tein umpinaiseksi puurimoista. Tuppi oli haasteellisin tehdä, osasyynä varmasti omaan tuntumaan nähden liian paksu 3 mm nahka. 2 mm olisi varmasti ollut paljon helpompi tehdä noin pienen terän tuppi. Enpä ymmärtänyt ohuempaa vaatia ostovaiheessa, kun sellainen mulle tarjottiin.

Helan takomista

Valmiina liimaukseen

Alkuun värkkäilin terän ruodin kanssa, hioen siitä sopivasti ohenevan. Sitten aloin tekemään kahvaa messinkihelasta aloittaen. Tein hieman liian ahtaan reiän tarkoituksella, jota tasoittelin ja muotoilin viilalla. Taoin sen pikkuhiljaa paikoilleen, jottei jäisi rakoa terän ja helan väliin. Kahvaan porasin reiän ja muotoilin sitä myös eripaksuisilla terillä. Tuohta löytyi appiukon halkoliiteristä ja sarveen oli helppo porata reikä. Kun kahva oli valmis liimaukseen, tein ruotiin koloja rälläkällä paremman liiman tarttumisen toivossa. Sitten naputin helan paikoilleen ja liimasin kahvan runsaalla epoksilla. Puristin kahvaa puristimella kuivaamisajan.

Liimauksessa

Kun kahva oli kuiva, pääsin muotoilemaan kahvaa. Halusin tehdä aika tuhdin kahvan ja katsoa miltä se näyttää. Ainahan sitä voi sitten pienentää. Nauhahiomakoneella hiominen on nopeaa ja aika äkkiä suunnilleen ajattelemani kahvan muoto oli löytynyt. Annoin ajatuksen hautua yön yli ja päädyin seuraavana päivänä vielä muokkaamaan kahvaa. Lopulta kahvan lopullinen muoto hahmottui. Poronsarvesta alkoi valkoinen tiivis osa hiotessa loppua ja hapras sisus hitusen pilkottamaan. Muuten olisin etuosaa vielä hieman hionut ohuemmaksi. Valmiin kahvan käsittelin vahalla pariin kertaan. Käsittääkseni vaha on hyvä myös luun ja sarven kanssa, siksi en öljynnyt. Kun kahva oli valmis, pääsin tekemään lestaa. Sen hiominen on nopeaa, joten se tuli äkkiä omaa mieltä tyydyttäväksi. Merkkasin lestaan keskisauman ompelemisen helpottumiseksi. Päätin tehdä tupesta vasemmanpuoleisen, vaikka olenkin vasurina tottunut kanniskelemaan oikeakätisten puukkoja. Jospa sitä tottuu vuosien varrella.

Kahva ja lesta valmiina

Kahvan saumoista tuli onnistuneet

Lopulta pääsin nahan työstöön. Leikkelin nahasta passelin palasen ja koitin parhaan kykyni mukaan ohentaa tupen yläreunaa. Paksu nahka on kuitenkin karkealla hiomapaperilla ja jopa karkealla viilalla haastavaa työstää. Kun sain mielestäni tyydyttävästi ohennettua, päätin alkaa ompelupuuhiin. Liotin nahkaa pitkät tovit, kunnes tuntui olevan kauttaaltaan pehmennyt. Laitoin kahvan ympärille kelmua jokusen kierroksen. Sitten ompelin tupen Suomen MM-lätkämatsia seuraillessa. Laitoin kuivamaan tupen ja jonkin aikaa kuivattuaan raotin kahvaa hieman tupesta ja annoin kuivaa loppuun kahvan puukon ollessa hieman irti. Siitä huolimatta tuppi jäi hitusen väljäksi. Varmaan ohuemmalla nahalla tämäkin olisi onnistunut paremmin. Myöhemmin kastelin vielä tupen uudestaan ja kuivatin lähes koko ajan puukko osin irti lestasta. Se kyllä auttoikin, vaikka tuppi on edelleen hitusen turhan väljä. Kyllä siinä puukko pysyy, mutta iän myötä luultavasti löystyy liikaa. Voi olla, että teen joskus uuden tupen ohuemmasta nahasta. Käytän puukkoa kuitenkin nyt, jotta näen, onko kahva käytössä mieluisa vai haluanko sitä samalla muotoilla uudelleen, Laitoin liimaa ompelusaumaan ja silottelin saumapuolenkin tasaiseksi. Lopuksi käsittelin tupenkin vahalla, joka tosin aiheutti pientä harmautta nahassa. Eka tekeleeksi aivan kelvollinen. Käyttöpuukoissa tärkeintä on, että se istuu omaan käteen hyvin ja on käyttötarkoitukseen soveltuva. Toistaiseksi nämä kriteerit on täyttyneet. Ajan kanssa tehden saisi kauniimpaa jälkeä, mutta kaikkeenhan ei aika riitä. Nytkin kalastuskausi painoi jo kovasti päälle.

Ennen vahaa

Sellainen siitä tuli

Tässä muutamia esimerkkejä omista rakenteluista vuosien varrelta. Lisäksi olen tehnyt mm. rintareppu + reppu -yhdistelmän Savotan repusta ja vyölaukusta. Siinä riitti lähinnä sopivien klipsien ompeleminen repun olkaimiin ja niihin sopivien nauhojen mittailu ja kiinnitys. Kaikki värkit löytyi kotoa. Tämä olikin muutaman vuoden käytössä, mutta turhan kookas rintareppu/vyölaukku jäi hiljalleen pois ja viime vuodet olen käyttänyt vain reppua. Muitakin pikkuprojekteja on ollut vuosien varrella.

Jos koet olevasi luonteeltasi yhtään saman kaltainen, niin rohkeasti vain tekemään. Vaikkei onnistuisikaan, niin harrastamista tämäkin on ja harrastuksiin menee yleensä rahaa joka tapauksessa.