Kuhmon kosket heräsivät henkiin

Kuinka mahtavaa onkaan olla väärässä. Ihmettelin viikko sitten, miten on tullut kovin vähän rasvaevällisiä, eikä korviini ollut kovin paljoa kuulunut muidenkaan saamista. Kuluneen viikon aikana olen itsekin saanut useita kauniita rasvaevällisiä taimenia ja kuullut myös muiden saamista. En ole saanut nyt mitään järin suuria, mutta yli 40cm kaloja kuitenkin. Kauniita, täysin suoraeväisiä kaunokaisia, joissa virtaa piisaa. Ja mukavien porinoiden myötä kuullut niitäkin nousevan useistakin paikoista. Alkukesä on vaan tuonut omia haasteita kalastukseen. Eihän niitä nyt edelleenkään mitenkään määrissä ole tullut, mutta kuitenkin jotain. 

Lisää näitä! Tämä oli vähän vajaa puolimetriä

Pupakalastuskausikin pyörähti hienosti käyntiin viime viikonloppuna. Perjantaina yöllä koin valtavan massiivisen pesiperhosten kuoriutumisen. Taivas oli pilvenä rantaa kohti lentäviä vesiperhosia. Viilenevä, lopulta erittäin kylmä yö nosti usvan alavirrasta ja orastava "pupalätinä" tuntui sammuvan kahteen taimenen pintakäyntiin. Odottelin sinnikkäästi puolisentoista tuntia ilman merkkiäkään kaloista, vaikka kuoriutuminen oli jatkuvaa. Kuvailin vesiperhosten massaa ja laskin omasta kahluutakistakin niitä parisenkymmentä kerralla. Lopulta ymmärsin lähteä etsimään aktiivisia kaloja muualta ja löysinkin useita pinnassa käyviä taimenia. Pari oli heittokantamalla ja sainkin heti toisen tarttumaan, mutta kala irtosi lähes välittömästi. Odottelin viitisen minuuttia ja toinen taimen alkoi jälleen käymään pinnassa pupia napsimassa. Kala vaati varsin tarkan heiton ennen kuin foamisuperpupani kelpasi. Kala esitti pari näyttävää ilmaloikkaa ja pakotti ohuen tapsin vuoksi seuraamaan alavirtaan. Kala onnistui sotkemaan itsensä siimaan ja lopulta katkoi koko 0,15mm tapsin. Näin kalan ja arvelin sen olevan kuitenkin vain non 45cm. Kolmen maissa aamuyöstä alkoi koski lopullisesti hiljenemään ja lopetin kalastuksen. Auton lämpömittari näytti +2 astetta. Ihmekö sormet olivatkin hieman kohmeessa ja ohut mikrofleecepaita tuntui riittämätttömältä. 

Kahdesti pupan pettämä

Lauantaina palasin samoille paikoille yhdentoista maissa illalla. Vesiperhosia lenteli siihen malliin, että alkuillasta oli ollut jo kuoriutumisia. Hieman asiaa harmittelin, mutta olin optimistinen sen suhteen, että vesiperhosia kuoriutuisi vielä lisää. Yhden maissa näinkin taas pari kohtuullisen kokoista pintovaa taimenta, vaikuttivat olevan samat mitä edellisyönä. Sainkin nyt molemmat kalat foamipuperpupalla ja yllätyksekseni suuremman, 49cm kalan kyljessä oli edellisyön pupani. Sain siis perhoni takaisin. Kala oli onnistunut irrottamaan väkäsettömän perhon suupielestä ja harmikseen tartuttanut sen kylkeen. Suussa perho alussa oli, yritin haavita jo alkuvaiheessa mutta kova virta "pakotti" antamaan myöten kun pelkäsin tapsin kestoa. Normaalisti käytän 0,18mm tapsia tai jopa 0,21mm kovemmissa virranosissa joilla uskaltaa aika kovan paineen kalalle antaa, mutta nyt takin taskussa olleessa 0,18mm rullassa olikin vain 20cm siimaa jäljellä. Mutta ahneita olivat kun peräkkäisinä öinä saman perhon kelpuuttivat. Sain pupalla jokusen pienemmän taimenen sekä ainakin yhden mitallisen harrin kahden yön aikana. Mitään isomuksia ei heittokantaman sisällä tai sellaisissa paikoissa, mihin pystyi heittämään, ei näkynyt. Mukavaa oli päästä pitkästä aikaa pupakalastuksen pariin.

Foamisuperpupia. Alempi väritys tuntui nyt toimivan paremmin.

Sunnuntaina tuli käytyä myös harrin pyynnissä, aika valjuin tuloksin. Hyvästä harripaikasta onnistuin reilun parin tunnin aikana saamaan vain puolenkymmentä harria, joista suurin paikalle vaatimattomat 41cm. Kumman nihkeää ollut pari viime vuotta siellä. Muualta on tullut myös mittaharjuksia viikon kuluessa, ainakin kolmesta eri paikasta. Mukavia juttutuokioita kertyi myös viikonlopun aikana. Eilen iltanakin iltapiston kalastelut jäivät vähiin kun aikaa kului tulistellessa ja porinoidessa. Sunnuntainakin oli alkuillasta ollut mukavasti kuoriutumisia ja onnistumisia oli tullut pintaperholla. Rasvaevällisiäkin vielä olleet. Hienoa. Nyt siis puparasiat matkaan ja nautiskelemaan yhdestä kesän hienoimmasta kalastusmuodosta. Parhaiten onnistuu illalla tai yöllä. Joskus kuoriutumisia jatkuu ainakin kolmeen neljään saakka yöllä. Joskus tulee vain viiden minuutin "hätsi" alkuillasta ja sen jälkeen ei merkkiäkään. Hereillä pitää siis olla jos niihin juhliin haluaa kuokkimaan.

Jonkin verran on näkynyt myös suuria kellanruskeita Vulgata päivänkorentoja sekä pienempiä hailakan vaaleankeltaisia, joiden suuret mustat silmät erottuvat erinomaisesti. Lienee tämän vuoksi vaalea jäniksenkarvanymfi on toiminut erinomaisesti ja kiehtonut myös mm. rasvaevällisiä kaloja. Streamersetillä tapahtumia on tullut ahvensurffilla ja ahventinselillä. Niin ja salakkaakin on näkynyt jo kovissakin koskissa.

Tälläkin viikolla on lienee luvassa aika intensiivistä koskikalastusta. Purokunnostusta pitää myös käydä jatkamassa. Ajattelin tehdä siitä pienen blogijutun myös. Pienellä työmäärällä voi saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Perhojakin pitäisi sitoa, en vain tiedä missä välissä ehtii. :) Nyt pitää olla koskilla kun homma on mielekkäimmillään.