Taimenkausi päätökseen Finnmarkissa

 Tervehdys!

Elokuun viimeisellä viikolla toteutui vielä viime vuosina vakiintunut taimenreissu Finnmarkiin. Jarin vapaapäivät varmistuivat vasta keskiviikkona, mutta optimistisena Jari oli pakannut jo kaikki tavarat valmiiksi ja matkaan lähdettiin vielä samana päivänä kellon lähennellessä iltakuutta. Tällä kertaa matkalla ei juuri ollut tarvetta pysähtyä, niinpä pikainen täsmä-kauppaostos ja vessakäynti Torniossa, sekä tankilla käynti olivat ainoat pysähdykset matkan varrella. Tietöitä oli pitkin matkaan, mitkä hidastivat kyllä matkan tekoa. Mutta viimeiset reippaat 400km ajeltiin yhtä soittoa. Norjan puolella ohitettiin yksi suomalaisauto, jonka arveltiin olevan samoissa aikeissa eli kalaan tulossa. Ajeltiin tapaamaan Juhaa ja Masaa, perillä olimme puolen yön maissa paikallista aikaa. Ja kauaa ei auto ehtinyt olla parkissa, kun ohittamamme auto saapuu samaan osoitteeseen. Petehän siellä parin kaverin kera. Siinähän sitä riitti sitten kuulumisten vaihtoon tarinointia itse kenenkin kanssa, ja lopun viimein viihdyimme tulilla aamuyöhön saakka. 

Montaa tuntia ei ehtinyt silmiä ummistaa, kun teltan ulkopuolelta alkoi kuulua jos jonkinnäköistä puheen sorinaa. Yksi porukka oli lähdössä ja heillä juttua riitti sinä ohessa, samoin Masalla oli jokin tärkeä ja pitkä työpuhelu meneillään. Pari tuntia meni vain pyöriskellessä ja kuunnellessa, mutta onneksi aamupäivästä vielä hieman torkahdin, niin voin sanoa kuitenkin nukkuneen jokusen tunnin. Aamupalaa ja aamukahveja laittelin hissukseen muiden kanssa poristen, Jari jatkoi vielä unia. Peten porukalla oli samat suunnitelmat kuin minulla ja Jarilla. Totesimme mahtuvamme hyvin samoille paikoille kalastamaan. Iltapäivällä ryhdyimme vähitellen laittelemaan kalavehkeet valmiiksi. Aika pitkällä iltapäivää jo olimme, kun lähdimme ajelemaan kohdetta kohti. Peten porukka jäi vielä hetkeksi lepäämään, jotta jaksavat kalastaa tarvittaessa aamuun saakka. Saatuamme auton parkkiin, laittelimme päiväreppuihin evästä ja lisävaatetta ja lähdimme talsimaan. Hyvän tovin saikin kävellä, ennen kuin olimme perillä.

Kuivattelimme hikeä hetken aikaa, mutta mieli alkoi vetämään kalalle. Lähdin vitosluokan Red Truckilla ja noin 4cm mini kultatinselillä liikkeelle. Kovin tutun oloisesti juuri kun olin aloittamassa kalastusta, alkoi tuulla varsin kovaa. Hetken siinä jo mietiskelin, että näinköhän tässä taas käy, että tuuli tulee taas vitsailemaan kustannuksellani, mutta onneksi puuska oli aika lyhyt. Tuuli tosin haittasi senkin jälkeen jossain määrin kalastusta yöhön saakka. Heittelin loppuliukua vähitellen alaspäin edeten. Kymmenisen minuuttia heiteltyäni kävi kohtuullinen kala räpsäisemässä pinnan tuntumassa tinseliini, muttei tarttunut. Jostain syystä vain kyseinen minitinseli oli jatkuvasti sotkulla, joten päätin pian vaihtaa hieman suurempaan kultatinseliin. Jari aloitteli kalastusta hieman ylempänä kosken alaosien puolella. Pian olikin vapa mutkalla. Menin kaveriksi ja kohta haavin pohjalta löytyikin todella komea 57cm taimen. Olipa hieno aloitus reissulle.

Reissun avauskala

Kun suurempaan 6-7cm kultatinseliin ei tuntunut kaloja kuuluvan ja Jari siirtyi vähitellen ylemmäs kalastamaan, päätin vaihtaa hyvin mitättömän kokoisen vihertävän minitinselin ja mennä kokeilemaan loppuliuvun yläpuolista virtaosaa vastarannan reunaa peraten. Ja montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun taimen räsäytti kiinni. Oikein mukava vajaa 50cm taimen minullekin. Ja aika pian kalani jälkeen oli Jarilla taas ylempänä vapa mutkalla. Saman kokoluokan kala. Kylläpä alkoi reissu mukavasti!

Itelläkin peli auki

Kun aktiivista kalaa tuntui olevan nimenomaan kosken puolella paremmin kuin loppuliuvussa, päätin lähteä alemmalle koskelle kokeilemaan, olisiko siellä myös aktiivisia kaloja. No ei ollut. Sainkohan mitään merkkiä kaloista kun kävin tovin heittämässä. Pitelin sitten hieman taukoa ja mietiskelin seuraavia peliliikkeitä. Kävin tauon jälkeen heittämässä vielä seuraavan loppuliuvun, jossa kävikin aika hyvänoloinen kala tärppäämässä jälleen takaisin vaihtamaani toiseen pieneen kultatinseliin. Jarilla oli käynyt samoihin aikoihin kuulapäisessä kultatinselissä myös ihan hyvä kala hetken rimpuilemassa. Kun Peten porukkakin tuli samoille paikoille, päätettiin jättää alue hetkeksi heille ja lähdettiin Jarin kanssa käymään alempana. Tovi tyhjää heitettyämme päätin kokeilla heittokantaman rajamailla olevaa monttua, jossa tiedän kaloja olevan. Normaalia matalammalla oleva vesi sekä tuuli vaikeuttivat niin heittoa, että uittoa, mutta kun ensimmäinen heitto osui montun kohdille, olikin kohtuullisen kokoinen taimen heti kiinni. Välissä olevien pintakivien vuoksi siimassa oli hieman lenkkiä, enkä saanut kalaa oikein tartutettua. Niinpä se hetken päästä irtosi. Perho valuskeli muutaman metrin alemmas, kunnes toinen, hieman pienempi taimen iski siihen kiinni ja tällä kertaa tuli ylös saakka. Reilu 40cm kala. 

Kuljimme edelleen alaspäin, mutta jostakin syystä seuraava kosken alunen oli aivan hiljainen, vaikka ilta alkoi olla jo pitkällä ja yleensä siinä on aina kalaa. Aika pian siirryimmekin heittelemään hieman alempana olevaa nivaa. Siinä Jarilla kävikin taimen räiskäyttämässä, mutta kun muuta ei hetkeen kuulunut, lähdin minä jo vähitellen ylöspäin. Jari jäi vielä siihen heittämään. Pete ja Timo tulivatkin minua vastaan ja seurailin hetken heidän kalastelua. Ylempää Pete oli saanut komean 55cm taimenen. Ja kohta Pete sai siitäkin kohdasta noin 45cm taimenen virpalla ja Vicke -lusikalla, jonka ottivat ruuaksi. Jari tuli jonkin ajan päästä alempaa, parikin kalaa oli tainnut olla siellä vielä kiinni, mutta ylös ei olleet tulleet. Lähdettiin kävelemään ylöspäin, oli ajatus viritellä makkaratulet pimeimpään hetkeen.

Kun pojat virittelivät nuotiota, päätin heittää läheisen niskan kun valon rippeitä oli vielä jäljellä. Siiman päässä oli pieni 4-5cm musta muddleri. Aika pian nielun läheltä iskikin kala kiinni. Sen näin vielä juuri ja juuri haavita ilman lamppua sileässä vedessä valon suunnasta. Kahlailin rantaan ja todettiin kala karvan verran alle 50cm mittaiseksi. Hieman hoikka kala oli, mutta passeli graavi-/ruokakala kahdelle. Menin jatkamaan vielä heittelyä, Jari laitteli sillä välin pussiruokaamme aluille. Ja pian kävikin kala räiskäyttämässä aivan yläpuolella, mutta hyvin heikossa valossa ylävirtaan heittelyssä on vaikea pitää tuntumaa ja minulla taisi olla hieman löysää siimaa, eikä kala siten tarttunut. Hyvän kokoinen kala sekin oli. Heittelin sitten keskinieluun hieman ylemmäs, kunnes pärskähti kovemmin. Kala tuntui heti painavammalta, mutta ihmeen rauhalliselta. Liekö pimeys vaikutti, mutta matalassa vedessä kala oli todella rauhallinen. Aika pian siis haavi heilahti ja kala paljastui oikein komeaksi 57cm kalaksi. 

Lähes pimeästä saatu

Siitä oli hyvä jäädä ruokatauolle, oli jo niin pimeääkin ettei nähnyt enää oikein mitään. Tulisteltiin aamun kajoon saakka. Päätin mennä heittämään samaa niskaa, kun osa halusi lähteä kokeilemaan läheisiä loppuliukuja. Kokeilin heittää nyt enemmän sivulta päin ja kahlasin hyvin rauhallisesti hieman ylemmäksi varoen säikyttämästä kaloja. Liekö tämä syynä, mutta sivulta heiteltynä virran mukana valuteltu perho kelpasi oikein hyvin. Aika lyhyen ajan sisään haavitsin 54cm pulskan kalan sekä noin puolimetrisen. Kaikki nämä kalat tuli pieneltä alalta läheltä niskaa.

Aamun kajon suurempi

Kun niskalta ei muuta kuulunut, siirryin hieman alemmas. Siitä sainkin tovin heittelyn jälkeen jälleen noin puolimetrisen taimenen. Niillä main on kyllä yleensä ollut suurempiakin kaloja, mutta jostakin syystä tämä kala jäi ainoaksi siitä virrasta tällä kertaa. Muut lähtivät jo vähitellen ylemmäs ja pian aamulenkille kohti autoa, minä päätin pikaisesti heittää alemman loppuliuvun. Siellä aivan pisimmillä heitoilla sainkin vielä tukevan tärpin, mutta ei tarttunut. Vielä ennen lähtöä kopaisin pikaisesti ylemmän loppuliuvunkin, mutta väsykin veti miehiä jo nukkumispuuhiin. Kevyt pintahiki siinä vielä otettiin kun kävelimme takaisin autolle. Ajeltiin takaisin leirille nukkumaan, jossa olikin vielä Pete ja Juha hereillä. Fileoin kalan, laitoin toisen puolen graaviin ja toinen kypsyteltiin pintasuolattuna nuotiolla. Oli muuten hyvää ja mehukasta. Reilusti aamussa oltiin kun pääsimme viimein nukkumaan. 

Tällä kertaa Masan työpalaveripuhelut olivat vasta iltapäivän puolella ja ennusteen mukainen sade roplatteli teltan kattoon, joten unta riitti nyt alkuiltapäivään saakka. Laiteltiin kamppeita kasaan aamiaista syöden, ja kun sade hieman taukosi, lyötiin teltta kasaan. Oli uuden kohteen aika.

Matkalla sateli paikoin vettä enemmänkin, mutta onneksi seuraavassa kohteessa ei satanut. Laiteltiin heti teltta valmiiksi, samoin viriteltiin tarppi että saadaan istuskella sateen suojassa. Illasta piti sadella hyvinkin reippaasti. Alkuillasta ehdimme viimein kalaan. Lähdin virpan ja seiskan Red Truck Dieselin voimin matkaan. Keli oli lämpimän oloinen eikä tuullut. Kokeilin läheistä poolia tuloksetta. Päätin lähteä kokeilemaan ylempää, josko ennen sateita ehtisi sielläkin hetken kalastaa. Jari jäi alemmaksi heittämään virveliä. Pari muutakin kalastajaa näkyi, joista toisen arvelin tietäväni kun olimme viestailleet ennen reissua ja tiesin hänen olevan lähistöllä. Menin ylemmäs heittämään laskua streamerilla. Vähitellen vettä alkoi vihmomaan ja alkoi tuulla ajoittain reilusti. Saavutin pikku hiljaa alempana olevia kalastajia. Kun tuulen puuskat olivat jo sellaisia, että seiskan siimojakaan oli vaikea hallita kunnolla, etenkin kun tuuli suoraan alavirrasta joka oli heittokäden puoli, kelailin siimat sisään ja lähdin jutustelemaan. Anttihan siellä kalasteli kaverinsa kanssa. Kävikin heti alkuun selväksi, että hänen kaveri Jaakko oli aivan kotitaloni läheltä kotoisin. Jonkin verran meillä on ikäeroa, mutta hyvin vielä muistin. Pieni on maailma. Siinähän sitten innostuttiin ajoittaisessa kaatosateessa porisemaan pitkäkin tovi, pääosin tietenkin Finnmarkin kalastuksesta. Sieltä Antilla on kovasti kokemusta. Kun keli ei näyttänyt helpottavan vaan vettä tuli liki taukoamatta ja tuuli oli varsin kova, päätettiin lähteä yhtä matkaa tielle päin. Minulla oli kahluutakkikin päästänyt jo vesiä läpi ja pelkkä aluspaita oli alla, joten viluhan siinä meinasi tulla. 

Tielle saapuessamme havahduin yhtäkkiä siihen, ettei satanutkaan. Hetken emmin vielä, mutta ilmoitin siinä sitten toisille, että taidan kyllä käydä tuossa yläpuolella pikaisesti kokeilemassa kun ei kerta sada ja tuulikin on hetken rauhallisempaa. Iltahämärä oli jo pitkällä. Päätin kokeilla suoraan virvelillä, jos sade taas jatkuu. Siiman päähän meni tuttu Bomber. Heittelin hieman ylävirtaan ja kelailin maltillisesti lähellä pintaa. Kolmannella heitolla pinta posahtaa reilusti. Kala kiinni! Taimen ottikin heti pirteän syöksyn vastarantaa kohti. Sitten kala pyöräytti takaisin päin ja tuli hieman lähemmäksi. Vähitellen kala kuitenkin tuntui haluavan lähteä alavirtaan, ja lähti sinne rauhallisen päättäväisesti. Perään oli mentävä. Väsyttelyn edetessä aloin olemaan varma, että nyt on pakko olla jo kunnon kala kiinni. En saanut vedettyä kalaa oikein minkään vertaa vastavirtaan, vaan jarru lähinnä sirrasi. Seurailin kalaa 50 metriä alavirtaan, jossa oli sitten jo rannassa hieman rauhallisempaa virtaa. Vähitellen sain kalan pumpattua rannemmaksi ja siitä vähitellen ylöspäin. Hämärä oli jo pitkällä, mutta vielä näki juuri ja juuri haavita kalan. Otsalamppu kun oli vielä perholiivien taskussa... Hetki ennen haavin heilahtamista näin, ettei kala ollut niin iso mitä väsyttelystä arvelin. Samalla selvisi sitten syykin. Taimen oli napannut rauhallisesti tulleen vaapun poikittain suuhunsa, mutta etukoukku ei ollut tarttunut, vaan ainoastaan takakoukku leuan sivuun ulkopuolelta sisään päin. Kalan kääntyessä vaappu oli tullut suusta ja kääntynyt sivulle ja etukoukku oli tarttunut kylkeen. Eli takakoukku oli edelleen suupielessä "väärinpäin", ja kun etukoukku oli kyljessä tuli kala käytännössä lähes nurinpäin haaviin. Saihan sitä pumpata. No, silti kala oli komea, muutamaa milliä vajaa 60cm.

Juksauttaja ja juoksuttaja

Päätin jatkaa kalastusta kun vielä jotenkin näki, eikä edelleenkään satanut. Oli vain jo melkoisen kylmä, kun kahluutakin alla oli pelkkä puoliksi märkä aluspaita. Kovassa sateessa vanhan Simmssin  kahluutakkini hihat imevät vedet vuorta ylöspäin pitkin hihoja, samoin kaulan ja hartioiden kohdilta takki päästää hieman läpi. Tuulen puuskat menivät suoraan ytimeen ja toki hetken luulo suurtaimenen väsytyksestä toi omat lisäefektit kylmän tuntuun. Mutta heti viidennellä heitolla räiskähti seuraavan kerran. Tällä kertaa haavin pohjalta löytyi oikein nätti hieman alle 50cm taimen. 

Nätti vajaa 50cm

Ja muutamaa heittoa myöhemmin räiskähti taas, muttei tarttunut. Päätin tässä vaiheessa kokeilla pikaisesti tekemääni 18cm nirhaa, jonka tein 18cm Originaalista ja maalasin liki kokonaan mattamustalla, vatsaan jätin hieman oranssia. Heitin kymmenkunta heittoa ja kerran siihenkin kävi räsäyttämässä ihan mukavan kokoinen kala. Mutta kun aktiivista kalaa tuntui olevan, päätin kuitenkin pikaisesti kokeilla vielä streamerilla, ennen kuin kylmän takia oli pakko jo lopettaa. Tein nopean 10 minuutin laskun, mutten saanut tärppiäkään. Hieman harmissani lähdin kävelemään leiriä kohti, kun aktiivista kalaa tuntui ainakin vielä hetkeä aiemmin olevan. Jäi tunne, että kun olisi siirtynyt seuraavaan paikkaan niin sama meininki olisi voinut jatkua. Mutta olihan tuokin hieno aktiivihetki.

Alempana oli ollut hiljaisempaa, tosin Jari oli enimmät sateet odotellut tarpin alla. Pimeydessä laiteltiin pihviateriat tulilla. Myös Peten porukka oli vasta tullut ja virittelivät telttaleirinsä lähelle meitä, tullen sitten kaveriksi tulistelemaan. Kello kävi jo reilusti yli kolmea, kun itse vetäydyin unten maille. Innokkaimmat jatkoivat vielä jonkin aikaa.

Seuraava päivä näyttäytyi puolipilvisenä. Hamusin itseni aamupäiväkalalle, vaikkakin uni olisi kieltämättä vielä maistunut. Toki auringon aika ajoin paistaessa alkoi telttakin olla melko lämmin. Kalastelin aamupäivän lähialueita, mutta saaliina oli vain yksi tukevampi tärppi ja sainkohan jonkun pienen harrin. Siiman päässä oli enimmäkseen pienempiä streamereita. Kävin vielä kokeilemassa hetken aikaa myös kalajigillä ja nirhalla, mutta kalat tuntuivat hyvin passiivisilta. Antilla ja Jaskalla kuulosti myös olleen vaisumpaa. Esa oli innokkaana onkinut myös jo aamusta saakka ja oli saanut jokusen harrin. Esalla ja Timolla on vielä perhokalastusurat enemmän alkutaipaleella, niinpä jokainen saatu kala antoi mukavia onnistumisen elämyksiä. Päivällä saivatkin useita harreja, taisi joku pienempi taimenkin tulla. Päätin käydä pienillä päiväunilla ennen iltakalastussessiota, jotta jaksaa sitten vähintään pimeään saakka kalastaa, tarvittaessa aamuyöhön saakka.

Tankkailtiin siinä ennen lähtöä vielä hyvin makkaran ja graavileipien merkeissä, kahvit toki jälkkäriksi. Lähdettiin Jarin kanssa talsimaan suoraan ylemmäs. Peten porukka aikoi tulla perästä. Alkuilta meni todella hiljaisissa merkeissä, yhden noin 35cm taimenen sain alkuvaiheessa. Kun muut jäivät aika pienellä alueelle kalastelemaan, päätin lähteä alemmaksi. Menin kokeilemaan aluetta, jossa kalastus keskeytyi edellisiltana kaatosateeseen. Laskin poolia streamereilla, tuloksena vain yksi tärppi. Heittelin sitten nirhaa, johon sain nousemaan pari kolme kalaa, mutta yksikään ei tarttunut. Pari tärppiä oli hienoja, kun 13cm nirha lensi 30cm ilmaan taimenen räsäyttäessä. Niistä ei aina tiedä, että tekevätkö sitä tainnuttaakseen saaliskalan vai mitä on taustalla, mutta nämä eivät tarttuneet. Hämärän vähitellen saapuessa alkoi ajoittain revontulet loimuttamaan. Olipahan jotakin seurattavaa. Kylmää yötä luvattiin ja sen huomasi hengityksen höyrytessä jo reilusti. Laitoin sitten hämärän edetessä vielä otti-Bomberin siiman päähän. Parin heiton jälkeen olikin taimen kiinni. Hieman päälle 40cm pikkunätti kala. Muuta ei kuitenkaan kuulunut, vaikka heitin omasta mielestäni varsin hyvää aluetta. Palailin vähitellen muiden luokse. Tosin osa oli jo lähtenyt leirin lähelle, Pete ja Jari vielä kalastivat. Hiljaista oli ollut, Petellä oli ollut joku kala hetken kiinni ja lisäksi pari tärppiä. Jari oli puolestaan pudottanut perhosta ehkä saamani kalan kokoluokkaa olevan. Pari pintakäyntiä oli myös ollut, mutta muuten aivan kuollutta. Petekin lähti sitten leiriä kohti. Heittelin streameria ja Bomberia, mutta mitään ei kuulunut. Alkoi olla jo liki pimeää. Jari saapui vähitellen kohdilleni ja aika pian päätimme lähteä leiriä kohti. Muut tulistelivat ja laittoivat iltapalaa. Mekin liityimme seuraan ja toimme omat viimeiset klapimme mukana. Pari tuntia vierähti tulilla mukavasti turinoiden ja makkaraa paistellen. Nuotion hehkun hiipuessa revontulien värikkäät loimutukset toivat valoa ja iloa seuraamme. Vähitellen väsynyt väki alkoi kuitenkin suunnata telttoja kohti. Seuraavana päivänä oli kotiin lähdön aika.

Tuohon tyyliinhän ne tarinat ruukaavat loppua. Tosin yöllä revontulet hukkuivat pitkälti hyvinkin sankkaan sumuun, jota riitti jo kalastellessa turhankin paljon. Uskoan sen olleen osasyynä vaisuun kalojen ottihalukkuuteen. Onneksi aina välillä sumun keskeltä jonkin revontulen erotimme. Ja aamulla oli vielä minulla ja Jarilla tarkoitus käydä kalalla, josko saisi vaikka ruokakalan kotiinkin saakka. Siispä kello herätteli aamusta ja ryhdyimme pakkauspuuhiin. Kymmenen jälkeen lähdimme kalaan. Paikalla olikin jo kolmen hengen suomalaisporukka ja aika pian tuli toinenkin auto parin kalastajan kera. No, sekaan mahtuu. Mentiin Jarin kanssa hieman ylemmäksi. Näinkin aika pian yhden taimenen pintakäynnin, mutta siitä ei kuulunut enää mitään. Streamerissa kävi yksi parempi tukistus ja hieman alempaa sain 20cm taimenen ja pikkuharrin. Virvelillä ei kuulunut mitään. Ruokalat jäivät haaveeksi. Jarillakin oli aivan kuollutta ja hän lopetteli hieman aiemmin. Nyt oli sitten viimein kotimatkan aika, kunhan sai ensin puhdasta paitaa päälle ja huuhteli enimpiä hikiä pois erittäin raikkaaksi muuttuneella jokivedellä. Syksy on jo kovasti päällänsä näillä korkeuksilla.

Syksyistä oli

Kyllä oli vaikeaa kalastusta kovan sadepäivän jälkeen. Liekö matalapaineen äkillinen muutos korkeapaineeksi vaikutti kaloihin, vai viilenikö vesi nopeasti sateesta johtuen? Mene ja tiedä. Vaan hiljaisia olivat viimeiset päivät. Muutenkin reissu oli poikkeuksellinen, sillä en nähnyt yhtään ainoaa mutuajoa, enkä oikein kunnon pintakäyntiäkään. Yksi arviolta 40-45cm kala kävi pinnassa sunnuntaina. Muut olivat joitakin kaloja myös nähneet, muttei kuitenkaan sellaista normaalia "useita kaloja illassa" -tapahtumia. Onneksi parina päivänä olin kalojen aktiiviaikaan kalassa ja siten reissusta tuli kalallisestikin oikein onnistunut. Jos en vaikka olisikaan mennyt enää heittämään kylmissäni perjantai-iltana? Tai jos olisinkin torstai-iltana jäänyt toisten kanssa jo tulistelemaan enkä olisikaan käynyt heittämässä viime valon rippeillä niskaa? Parilla väärällä valinnalla reissu olisi ollut kalallisesti aivan erilainen. Mukavaa oli myös se, että molemmat saatiin nyt komeat kalat. Tällä reissulla en heittänyt lainkaan pinturia tai pupaa, kun ei sellaista hetkeä oikein ollut. Eli sinällänsä aika yksipuolinen reissu, mutta onhan se mahtavaa nähdä tuttuja ja vaihdella kuulumisia, sekä saada myös onnistumisia kalastuksessa. Ja ne maisemat, revontulet ja niin edelleen. On siellä vaan hienoa käydä!

Nyt onkin aika alkaa keskittymään taas hauen kalastukseen. Josko tänä syksynä malttaisi pyytää enemmän perhollakin haukea... Ja Finnmarkin reissulla tuli pari perhoinnovaatiota mieleen, pitää kyllä sidoskella niitä talven aikana. Taimenen kalastuskaudestani tuli lopun viimein varsin onnistunut, vaikka kalastuspäiviä kertyy nykyään varsin vähän. Kuitenkin 69cm, 65cm, useampi 60cm tuntumaan ja monta paremman kalan karkuutusta, eli saumoja oli parempaankin. Ei passaa kyllä valittaa. Hyvillä mielin kohti ensi vuoden taimenkautta.

Oikein mukavaa syksyä lukijoille!