Taimenkausi päätökseen Finnmarkissa

 Tervehdys!

Elokuun viimeisellä viikolla toteutui vielä viime vuosina vakiintunut taimenreissu Finnmarkiin. Jarin vapaapäivät varmistuivat vasta keskiviikkona, mutta optimistisena Jari oli pakannut jo kaikki tavarat valmiiksi ja matkaan lähdettiin vielä samana päivänä kellon lähennellessä iltakuutta. Tällä kertaa matkalla ei juuri ollut tarvetta pysähtyä, niinpä pikainen täsmä-kauppaostos ja vessakäynti Torniossa, sekä tankilla käynti olivat ainoat pysähdykset matkan varrella. Tietöitä oli pitkin matkaan, mitkä hidastivat kyllä matkan tekoa. Mutta viimeiset reippaat 400km ajeltiin yhtä soittoa. Norjan puolella ohitettiin yksi suomalaisauto, jonka arveltiin olevan samoissa aikeissa eli kalaan tulossa. Ajeltiin tapaamaan Juhaa ja Masaa, perillä olimme puolen yön maissa paikallista aikaa. Ja kauaa ei auto ehtinyt olla parkissa, kun ohittamamme auto saapuu samaan osoitteeseen. Petehän siellä parin kaverin kera. Siinähän sitä riitti sitten kuulumisten vaihtoon tarinointia itse kenenkin kanssa, ja lopun viimein viihdyimme tulilla aamuyöhön saakka. 

Montaa tuntia ei ehtinyt silmiä ummistaa, kun teltan ulkopuolelta alkoi kuulua jos jonkinnäköistä puheen sorinaa. Yksi porukka oli lähdössä ja heillä juttua riitti sinä ohessa, samoin Masalla oli jokin tärkeä ja pitkä työpuhelu meneillään. Pari tuntia meni vain pyöriskellessä ja kuunnellessa, mutta onneksi aamupäivästä vielä hieman torkahdin, niin voin sanoa kuitenkin nukkuneen jokusen tunnin. Aamupalaa ja aamukahveja laittelin hissukseen muiden kanssa poristen, Jari jatkoi vielä unia. Peten porukalla oli samat suunnitelmat kuin minulla ja Jarilla. Totesimme mahtuvamme hyvin samoille paikoille kalastamaan. Iltapäivällä ryhdyimme vähitellen laittelemaan kalavehkeet valmiiksi. Aika pitkällä iltapäivää jo olimme, kun lähdimme ajelemaan kohdetta kohti. Peten porukka jäi vielä hetkeksi lepäämään, jotta jaksavat kalastaa tarvittaessa aamuun saakka. Saatuamme auton parkkiin, laittelimme päiväreppuihin evästä ja lisävaatetta ja lähdimme talsimaan. Hyvän tovin saikin kävellä, ennen kuin olimme perillä.

Kuivattelimme hikeä hetken aikaa, mutta mieli alkoi vetämään kalalle. Lähdin vitosluokan Red Truckilla ja noin 4cm mini kultatinselillä liikkeelle. Kovin tutun oloisesti juuri kun olin aloittamassa kalastusta, alkoi tuulla varsin kovaa. Hetken siinä jo mietiskelin, että näinköhän tässä taas käy, että tuuli tulee taas vitsailemaan kustannuksellani, mutta onneksi puuska oli aika lyhyt. Tuuli tosin haittasi senkin jälkeen jossain määrin kalastusta yöhön saakka. Heittelin loppuliukua vähitellen alaspäin edeten. Kymmenisen minuuttia heiteltyäni kävi kohtuullinen kala räpsäisemässä pinnan tuntumassa tinseliini, muttei tarttunut. Jostain syystä vain kyseinen minitinseli oli jatkuvasti sotkulla, joten päätin pian vaihtaa hieman suurempaan kultatinseliin. Jari aloitteli kalastusta hieman ylempänä kosken alaosien puolella. Pian olikin vapa mutkalla. Menin kaveriksi ja kohta haavin pohjalta löytyikin todella komea 57cm taimen. Olipa hieno aloitus reissulle.

Reissun avauskala

Kun suurempaan 6-7cm kultatinseliin ei tuntunut kaloja kuuluvan ja Jari siirtyi vähitellen ylemmäs kalastamaan, päätin vaihtaa hyvin mitättömän kokoisen vihertävän minitinselin ja mennä kokeilemaan loppuliuvun yläpuolista virtaosaa vastarannan reunaa peraten. Ja montaa heittoa en ehtinyt heittää, kun taimen räsäytti kiinni. Oikein mukava vajaa 50cm taimen minullekin. Ja aika pian kalani jälkeen oli Jarilla taas ylempänä vapa mutkalla. Saman kokoluokan kala. Kylläpä alkoi reissu mukavasti!

Itelläkin peli auki

Kun aktiivista kalaa tuntui olevan nimenomaan kosken puolella paremmin kuin loppuliuvussa, päätin lähteä alemmalle koskelle kokeilemaan, olisiko siellä myös aktiivisia kaloja. No ei ollut. Sainkohan mitään merkkiä kaloista kun kävin tovin heittämässä. Pitelin sitten hieman taukoa ja mietiskelin seuraavia peliliikkeitä. Kävin tauon jälkeen heittämässä vielä seuraavan loppuliuvun, jossa kävikin aika hyvänoloinen kala tärppäämässä jälleen takaisin vaihtamaani toiseen pieneen kultatinseliin. Jarilla oli käynyt samoihin aikoihin kuulapäisessä kultatinselissä myös ihan hyvä kala hetken rimpuilemassa. Kun Peten porukkakin tuli samoille paikoille, päätettiin jättää alue hetkeksi heille ja lähdettiin Jarin kanssa käymään alempana. Tovi tyhjää heitettyämme päätin kokeilla heittokantaman rajamailla olevaa monttua, jossa tiedän kaloja olevan. Normaalia matalammalla oleva vesi sekä tuuli vaikeuttivat niin heittoa, että uittoa, mutta kun ensimmäinen heitto osui montun kohdille, olikin kohtuullisen kokoinen taimen heti kiinni. Välissä olevien pintakivien vuoksi siimassa oli hieman lenkkiä, enkä saanut kalaa oikein tartutettua. Niinpä se hetken päästä irtosi. Perho valuskeli muutaman metrin alemmas, kunnes toinen, hieman pienempi taimen iski siihen kiinni ja tällä kertaa tuli ylös saakka. Reilu 40cm kala. 

Kuljimme edelleen alaspäin, mutta jostakin syystä seuraava kosken alunen oli aivan hiljainen, vaikka ilta alkoi olla jo pitkällä ja yleensä siinä on aina kalaa. Aika pian siirryimmekin heittelemään hieman alempana olevaa nivaa. Siinä Jarilla kävikin taimen räiskäyttämässä, mutta kun muuta ei hetkeen kuulunut, lähdin minä jo vähitellen ylöspäin. Jari jäi vielä siihen heittämään. Pete ja Timo tulivatkin minua vastaan ja seurailin hetken heidän kalastelua. Ylempää Pete oli saanut komean 55cm taimenen. Ja kohta Pete sai siitäkin kohdasta noin 45cm taimenen virpalla ja Vicke -lusikalla, jonka ottivat ruuaksi. Jari tuli jonkin ajan päästä alempaa, parikin kalaa oli tainnut olla siellä vielä kiinni, mutta ylös ei olleet tulleet. Lähdettiin kävelemään ylöspäin, oli ajatus viritellä makkaratulet pimeimpään hetkeen.

Kun pojat virittelivät nuotiota, päätin heittää läheisen niskan kun valon rippeitä oli vielä jäljellä. Siiman päässä oli pieni 4-5cm musta muddleri. Aika pian nielun läheltä iskikin kala kiinni. Sen näin vielä juuri ja juuri haavita ilman lamppua sileässä vedessä valon suunnasta. Kahlailin rantaan ja todettiin kala karvan verran alle 50cm mittaiseksi. Hieman hoikka kala oli, mutta passeli graavi-/ruokakala kahdelle. Menin jatkamaan vielä heittelyä, Jari laitteli sillä välin pussiruokaamme aluille. Ja pian kävikin kala räiskäyttämässä aivan yläpuolella, mutta hyvin heikossa valossa ylävirtaan heittelyssä on vaikea pitää tuntumaa ja minulla taisi olla hieman löysää siimaa, eikä kala siten tarttunut. Hyvän kokoinen kala sekin oli. Heittelin sitten keskinieluun hieman ylemmäs, kunnes pärskähti kovemmin. Kala tuntui heti painavammalta, mutta ihmeen rauhalliselta. Liekö pimeys vaikutti, mutta matalassa vedessä kala oli todella rauhallinen. Aika pian siis haavi heilahti ja kala paljastui oikein komeaksi 57cm kalaksi. 

Lähes pimeästä saatu

Siitä oli hyvä jäädä ruokatauolle, oli jo niin pimeääkin ettei nähnyt enää oikein mitään. Tulisteltiin aamun kajoon saakka. Päätin mennä heittämään samaa niskaa, kun osa halusi lähteä kokeilemaan läheisiä loppuliukuja. Kokeilin heittää nyt enemmän sivulta päin ja kahlasin hyvin rauhallisesti hieman ylemmäksi varoen säikyttämästä kaloja. Liekö tämä syynä, mutta sivulta heiteltynä virran mukana valuteltu perho kelpasi oikein hyvin. Aika lyhyen ajan sisään haavitsin 54cm pulskan kalan sekä noin puolimetrisen. Kaikki nämä kalat tuli pieneltä alalta läheltä niskaa.

Aamun kajon suurempi

Kun niskalta ei muuta kuulunut, siirryin hieman alemmas. Siitä sainkin tovin heittelyn jälkeen jälleen noin puolimetrisen taimenen. Niillä main on kyllä yleensä ollut suurempiakin kaloja, mutta jostakin syystä tämä kala jäi ainoaksi siitä virrasta tällä kertaa. Muut lähtivät jo vähitellen ylemmäs ja pian aamulenkille kohti autoa, minä päätin pikaisesti heittää alemman loppuliuvun. Siellä aivan pisimmillä heitoilla sainkin vielä tukevan tärpin, mutta ei tarttunut. Vielä ennen lähtöä kopaisin pikaisesti ylemmän loppuliuvunkin, mutta väsykin veti miehiä jo nukkumispuuhiin. Kevyt pintahiki siinä vielä otettiin kun kävelimme takaisin autolle. Ajeltiin takaisin leirille nukkumaan, jossa olikin vielä Pete ja Juha hereillä. Fileoin kalan, laitoin toisen puolen graaviin ja toinen kypsyteltiin pintasuolattuna nuotiolla. Oli muuten hyvää ja mehukasta. Reilusti aamussa oltiin kun pääsimme viimein nukkumaan. 

Tällä kertaa Masan työpalaveripuhelut olivat vasta iltapäivän puolella ja ennusteen mukainen sade roplatteli teltan kattoon, joten unta riitti nyt alkuiltapäivään saakka. Laiteltiin kamppeita kasaan aamiaista syöden, ja kun sade hieman taukosi, lyötiin teltta kasaan. Oli uuden kohteen aika.

Matkalla sateli paikoin vettä enemmänkin, mutta onneksi seuraavassa kohteessa ei satanut. Laiteltiin heti teltta valmiiksi, samoin viriteltiin tarppi että saadaan istuskella sateen suojassa. Illasta piti sadella hyvinkin reippaasti. Alkuillasta ehdimme viimein kalaan. Lähdin virpan ja seiskan Red Truck Dieselin voimin matkaan. Keli oli lämpimän oloinen eikä tuullut. Kokeilin läheistä poolia tuloksetta. Päätin lähteä kokeilemaan ylempää, josko ennen sateita ehtisi sielläkin hetken kalastaa. Jari jäi alemmaksi heittämään virveliä. Pari muutakin kalastajaa näkyi, joista toisen arvelin tietäväni kun olimme viestailleet ennen reissua ja tiesin hänen olevan lähistöllä. Menin ylemmäs heittämään laskua streamerilla. Vähitellen vettä alkoi vihmomaan ja alkoi tuulla ajoittain reilusti. Saavutin pikku hiljaa alempana olevia kalastajia. Kun tuulen puuskat olivat jo sellaisia, että seiskan siimojakaan oli vaikea hallita kunnolla, etenkin kun tuuli suoraan alavirrasta joka oli heittokäden puoli, kelailin siimat sisään ja lähdin jutustelemaan. Anttihan siellä kalasteli kaverinsa kanssa. Kävikin heti alkuun selväksi, että hänen kaveri Jaakko oli aivan kotitaloni läheltä kotoisin. Jonkin verran meillä on ikäeroa, mutta hyvin vielä muistin. Pieni on maailma. Siinähän sitten innostuttiin ajoittaisessa kaatosateessa porisemaan pitkäkin tovi, pääosin tietenkin Finnmarkin kalastuksesta. Sieltä Antilla on kovasti kokemusta. Kun keli ei näyttänyt helpottavan vaan vettä tuli liki taukoamatta ja tuuli oli varsin kova, päätettiin lähteä yhtä matkaa tielle päin. Minulla oli kahluutakkikin päästänyt jo vesiä läpi ja pelkkä aluspaita oli alla, joten viluhan siinä meinasi tulla. 

Tielle saapuessamme havahduin yhtäkkiä siihen, ettei satanutkaan. Hetken emmin vielä, mutta ilmoitin siinä sitten toisille, että taidan kyllä käydä tuossa yläpuolella pikaisesti kokeilemassa kun ei kerta sada ja tuulikin on hetken rauhallisempaa. Iltahämärä oli jo pitkällä. Päätin kokeilla suoraan virvelillä, jos sade taas jatkuu. Siiman päähän meni tuttu Bomber. Heittelin hieman ylävirtaan ja kelailin maltillisesti lähellä pintaa. Kolmannella heitolla pinta posahtaa reilusti. Kala kiinni! Taimen ottikin heti pirteän syöksyn vastarantaa kohti. Sitten kala pyöräytti takaisin päin ja tuli hieman lähemmäksi. Vähitellen kala kuitenkin tuntui haluavan lähteä alavirtaan, ja lähti sinne rauhallisen päättäväisesti. Perään oli mentävä. Väsyttelyn edetessä aloin olemaan varma, että nyt on pakko olla jo kunnon kala kiinni. En saanut vedettyä kalaa oikein minkään vertaa vastavirtaan, vaan jarru lähinnä sirrasi. Seurailin kalaa 50 metriä alavirtaan, jossa oli sitten jo rannassa hieman rauhallisempaa virtaa. Vähitellen sain kalan pumpattua rannemmaksi ja siitä vähitellen ylöspäin. Hämärä oli jo pitkällä, mutta vielä näki juuri ja juuri haavita kalan. Otsalamppu kun oli vielä perholiivien taskussa... Hetki ennen haavin heilahtamista näin, ettei kala ollut niin iso mitä väsyttelystä arvelin. Samalla selvisi sitten syykin. Taimen oli napannut rauhallisesti tulleen vaapun poikittain suuhunsa, mutta etukoukku ei ollut tarttunut, vaan ainoastaan takakoukku leuan sivuun ulkopuolelta sisään päin. Kalan kääntyessä vaappu oli tullut suusta ja kääntynyt sivulle ja etukoukku oli tarttunut kylkeen. Eli takakoukku oli edelleen suupielessä "väärinpäin", ja kun etukoukku oli kyljessä tuli kala käytännössä lähes nurinpäin haaviin. Saihan sitä pumpata. No, silti kala oli komea, muutamaa milliä vajaa 60cm.

Juksauttaja ja juoksuttaja

Päätin jatkaa kalastusta kun vielä jotenkin näki, eikä edelleenkään satanut. Oli vain jo melkoisen kylmä, kun kahluutakin alla oli pelkkä puoliksi märkä aluspaita. Kovassa sateessa vanhan Simmssin  kahluutakkini hihat imevät vedet vuorta ylöspäin pitkin hihoja, samoin kaulan ja hartioiden kohdilta takki päästää hieman läpi. Tuulen puuskat menivät suoraan ytimeen ja toki hetken luulo suurtaimenen väsytyksestä toi omat lisäefektit kylmän tuntuun. Mutta heti viidennellä heitolla räiskähti seuraavan kerran. Tällä kertaa haavin pohjalta löytyi oikein nätti hieman alle 50cm taimen. 

Nätti vajaa 50cm

Ja muutamaa heittoa myöhemmin räiskähti taas, muttei tarttunut. Päätin tässä vaiheessa kokeilla pikaisesti tekemääni 18cm nirhaa, jonka tein 18cm Originaalista ja maalasin liki kokonaan mattamustalla, vatsaan jätin hieman oranssia. Heitin kymmenkunta heittoa ja kerran siihenkin kävi räsäyttämässä ihan mukavan kokoinen kala. Mutta kun aktiivista kalaa tuntui olevan, päätin kuitenkin pikaisesti kokeilla vielä streamerilla, ennen kuin kylmän takia oli pakko jo lopettaa. Tein nopean 10 minuutin laskun, mutten saanut tärppiäkään. Hieman harmissani lähdin kävelemään leiriä kohti, kun aktiivista kalaa tuntui ainakin vielä hetkeä aiemmin olevan. Jäi tunne, että kun olisi siirtynyt seuraavaan paikkaan niin sama meininki olisi voinut jatkua. Mutta olihan tuokin hieno aktiivihetki.

Alempana oli ollut hiljaisempaa, tosin Jari oli enimmät sateet odotellut tarpin alla. Pimeydessä laiteltiin pihviateriat tulilla. Myös Peten porukka oli vasta tullut ja virittelivät telttaleirinsä lähelle meitä, tullen sitten kaveriksi tulistelemaan. Kello kävi jo reilusti yli kolmea, kun itse vetäydyin unten maille. Innokkaimmat jatkoivat vielä jonkin aikaa.

Seuraava päivä näyttäytyi puolipilvisenä. Hamusin itseni aamupäiväkalalle, vaikkakin uni olisi kieltämättä vielä maistunut. Toki auringon aika ajoin paistaessa alkoi telttakin olla melko lämmin. Kalastelin aamupäivän lähialueita, mutta saaliina oli vain yksi tukevampi tärppi ja sainkohan jonkun pienen harrin. Siiman päässä oli enimmäkseen pienempiä streamereita. Kävin vielä kokeilemassa hetken aikaa myös kalajigillä ja nirhalla, mutta kalat tuntuivat hyvin passiivisilta. Antilla ja Jaskalla kuulosti myös olleen vaisumpaa. Esa oli innokkaana onkinut myös jo aamusta saakka ja oli saanut jokusen harrin. Esalla ja Timolla on vielä perhokalastusurat enemmän alkutaipaleella, niinpä jokainen saatu kala antoi mukavia onnistumisen elämyksiä. Päivällä saivatkin useita harreja, taisi joku pienempi taimenkin tulla. Päätin käydä pienillä päiväunilla ennen iltakalastussessiota, jotta jaksaa sitten vähintään pimeään saakka kalastaa, tarvittaessa aamuyöhön saakka.

Tankkailtiin siinä ennen lähtöä vielä hyvin makkaran ja graavileipien merkeissä, kahvit toki jälkkäriksi. Lähdettiin Jarin kanssa talsimaan suoraan ylemmäs. Peten porukka aikoi tulla perästä. Alkuilta meni todella hiljaisissa merkeissä, yhden noin 35cm taimenen sain alkuvaiheessa. Kun muut jäivät aika pienellä alueelle kalastelemaan, päätin lähteä alemmaksi. Menin kokeilemaan aluetta, jossa kalastus keskeytyi edellisiltana kaatosateeseen. Laskin poolia streamereilla, tuloksena vain yksi tärppi. Heittelin sitten nirhaa, johon sain nousemaan pari kolme kalaa, mutta yksikään ei tarttunut. Pari tärppiä oli hienoja, kun 13cm nirha lensi 30cm ilmaan taimenen räsäyttäessä. Niistä ei aina tiedä, että tekevätkö sitä tainnuttaakseen saaliskalan vai mitä on taustalla, mutta nämä eivät tarttuneet. Hämärän vähitellen saapuessa alkoi ajoittain revontulet loimuttamaan. Olipahan jotakin seurattavaa. Kylmää yötä luvattiin ja sen huomasi hengityksen höyrytessä jo reilusti. Laitoin sitten hämärän edetessä vielä otti-Bomberin siiman päähän. Parin heiton jälkeen olikin taimen kiinni. Hieman päälle 40cm pikkunätti kala. Muuta ei kuitenkaan kuulunut, vaikka heitin omasta mielestäni varsin hyvää aluetta. Palailin vähitellen muiden luokse. Tosin osa oli jo lähtenyt leirin lähelle, Pete ja Jari vielä kalastivat. Hiljaista oli ollut, Petellä oli ollut joku kala hetken kiinni ja lisäksi pari tärppiä. Jari oli puolestaan pudottanut perhosta ehkä saamani kalan kokoluokkaa olevan. Pari pintakäyntiä oli myös ollut, mutta muuten aivan kuollutta. Petekin lähti sitten leiriä kohti. Heittelin streameria ja Bomberia, mutta mitään ei kuulunut. Alkoi olla jo liki pimeää. Jari saapui vähitellen kohdilleni ja aika pian päätimme lähteä leiriä kohti. Muut tulistelivat ja laittoivat iltapalaa. Mekin liityimme seuraan ja toimme omat viimeiset klapimme mukana. Pari tuntia vierähti tulilla mukavasti turinoiden ja makkaraa paistellen. Nuotion hehkun hiipuessa revontulien värikkäät loimutukset toivat valoa ja iloa seuraamme. Vähitellen väsynyt väki alkoi kuitenkin suunnata telttoja kohti. Seuraavana päivänä oli kotiin lähdön aika.

Tuohon tyyliinhän ne tarinat ruukaavat loppua. Tosin yöllä revontulet hukkuivat pitkälti hyvinkin sankkaan sumuun, jota riitti jo kalastellessa turhankin paljon. Uskoan sen olleen osasyynä vaisuun kalojen ottihalukkuuteen. Onneksi aina välillä sumun keskeltä jonkin revontulen erotimme. Ja aamulla oli vielä minulla ja Jarilla tarkoitus käydä kalalla, josko saisi vaikka ruokakalan kotiinkin saakka. Siispä kello herätteli aamusta ja ryhdyimme pakkauspuuhiin. Kymmenen jälkeen lähdimme kalaan. Paikalla olikin jo kolmen hengen suomalaisporukka ja aika pian tuli toinenkin auto parin kalastajan kera. No, sekaan mahtuu. Mentiin Jarin kanssa hieman ylemmäksi. Näinkin aika pian yhden taimenen pintakäynnin, mutta siitä ei kuulunut enää mitään. Streamerissa kävi yksi parempi tukistus ja hieman alempaa sain 20cm taimenen ja pikkuharrin. Virvelillä ei kuulunut mitään. Ruokalat jäivät haaveeksi. Jarillakin oli aivan kuollutta ja hän lopetteli hieman aiemmin. Nyt oli sitten viimein kotimatkan aika, kunhan sai ensin puhdasta paitaa päälle ja huuhteli enimpiä hikiä pois erittäin raikkaaksi muuttuneella jokivedellä. Syksy on jo kovasti päällänsä näillä korkeuksilla.

Syksyistä oli

Kyllä oli vaikeaa kalastusta kovan sadepäivän jälkeen. Liekö matalapaineen äkillinen muutos korkeapaineeksi vaikutti kaloihin, vai viilenikö vesi nopeasti sateesta johtuen? Mene ja tiedä. Vaan hiljaisia olivat viimeiset päivät. Muutenkin reissu oli poikkeuksellinen, sillä en nähnyt yhtään ainoaa mutuajoa, enkä oikein kunnon pintakäyntiäkään. Yksi arviolta 40-45cm kala kävi pinnassa sunnuntaina. Muut olivat joitakin kaloja myös nähneet, muttei kuitenkaan sellaista normaalia "useita kaloja illassa" -tapahtumia. Onneksi parina päivänä olin kalojen aktiiviaikaan kalassa ja siten reissusta tuli kalallisestikin oikein onnistunut. Jos en vaikka olisikaan mennyt enää heittämään kylmissäni perjantai-iltana? Tai jos olisinkin torstai-iltana jäänyt toisten kanssa jo tulistelemaan enkä olisikaan käynyt heittämässä viime valon rippeillä niskaa? Parilla väärällä valinnalla reissu olisi ollut kalallisesti aivan erilainen. Mukavaa oli myös se, että molemmat saatiin nyt komeat kalat. Tällä reissulla en heittänyt lainkaan pinturia tai pupaa, kun ei sellaista hetkeä oikein ollut. Eli sinällänsä aika yksipuolinen reissu, mutta onhan se mahtavaa nähdä tuttuja ja vaihdella kuulumisia, sekä saada myös onnistumisia kalastuksessa. Ja ne maisemat, revontulet ja niin edelleen. On siellä vaan hienoa käydä!

Nyt onkin aika alkaa keskittymään taas hauen kalastukseen. Josko tänä syksynä malttaisi pyytää enemmän perhollakin haukea... Ja Finnmarkin reissulla tuli pari perhoinnovaatiota mieleen, pitää kyllä sidoskella niitä talven aikana. Taimenen kalastuskaudestani tuli lopun viimein varsin onnistunut, vaikka kalastuspäiviä kertyy nykyään varsin vähän. Kuitenkin 69cm, 65cm, useampi 60cm tuntumaan ja monta paremman kalan karkuutusta, eli saumoja oli parempaankin. Ei passaa kyllä valittaa. Hyvillä mielin kohti ensi vuoden taimenkautta.

Oikein mukavaa syksyä lukijoille!

Onnistunut reissu Pohjois-Ruotsiin

Terve!

Heinäkuun toisella viikolla oli kesän kohokohdan vuoro, viikon reissu taimenten ja harjusten valtakuntaan. Normiksi muodostuneen kahdeksan yön sijaan saatiin Jarin kanssa raavittua yhteistä aikaa kuuden yön verran. Matkaan päästiin sunnuntaina aamupäivästä. Kohteeseen Norrbottenin eteläisempiin osiin oli luvattu illaksi aika kovaakin vesisadetta. Toiset ennusteet povasivat, että saatetaan ehtiä sopivasti ennen, toiset ennustivat että sade on jo alkanut. Sitäpä sitten jännittämään matkan ajaksi. Totta kai matkalla kuunneltiin Unelmia onkimassa -podcastia, mitäpäs muutakaan. Unelmoitiin taas suurtaimenista, kun niitä tiedettiin tulevilla kohteilla majailevan...

Matka sujui ongelmitta ja perillä oltiin ennen kuutta paikallista aikaa. Pakkailtiin puolivalmiit rinkat loppuun ja juuri kun olimme saamassa kaiken valmiiksi, taivas repesi. Heti kerrasta alkoi sataa ihan kunnolla vettä. Äkkiä sadesuojaa rinkkaan ja itselle takkia niskaan. Sitten tossua vaan toisen eteen. Tällä kertaa matka ei ollut hirveän pitkä ja välillä pidimme vain yhden juomatauon. Hikisinä saavuimme jokivarteen, laskimme rinkat ja aloimme etsiä teltalle paikkaa. Yhden tulipaikan vierestä juuri ja juuri teltalle sopivahko riittävän tasainen kolo löytyikin, ei muuta kuin leirin valmistukseen. Laitoin ensin tarpin, jotta saimme rinkat sadesuojaan. Sovittiin, että kasataan teltta kun sade hieman laantuu. Vaihdeltiin kuivempaa ja lämpimämpää päälle. Kasailtiin ensi hätään virvelit, kohde kun oli laaja ja päävirta varsin kaukana perhokalastajalle. Heiteltiin tovin aikaa, kunnes tuli sopiva hetki teltan kasaamiseen. Myöhäisillan kalasteluun mukaan lähti myös vitosluokan Red Truck, josko vaikka pupakuoriutumisia sattuisi tulemaan. Vesiperhosta kyllä näkyikin jonkin verran, mutta yhtään vauraampaa kalaa ei näkynyt pinnalla. Pientä sitten senkin edestä. Sokkoheittäminen ei oikein innostanut, kun pieniä saisi irrotella melkein joka heitolla. Ilta ja yö meni aika vaisuissa merkeissä ja nukkumaan tuli mentyä jo kahden maissa, eli taimenenkalastajalle varsin aikaisin.

Leiripaikka

Heräiltiin aamupäivästä hienoon keliin, ilma oli muuttunut totaalisesti. Tukevan aamiaisen jälkeen lähimmälle koskelle kalaan. Aloitin nymfisetillä ja kolusin kosken alaosan ja loppuliuvun. Pienempiä kaloja tuli reilusti, päälle 30 ylös saakka. Suurimpana noin 40cm harrit ja noin 30cm taimen. Pikku paussin jälkeen kävin heittämässä loppuliuvun reunan tinselillä. Saaliiksi tulikin pari reilumpaa harria, joista toinen jo ihan komea paksu 49cm sekä toinenkin yli 40cm, sekä pulska noin 35cm taimen. Mutta haave graavitaimenesta eli edelleen vahvana. 

Liki puolimetrinen tinselinpurija

Iltapäivästä päätin kokeilla loppuliuvun sileitä loppupyörteitä virvelillä nirhaa heittäen. Sellaiset lähes sileät, mutta hieman röpelöiset pinnat on aiemminkin olleet hyviä nirhan uittamiseen. Kalat eivät säiky ainakaan siimaa niin herkästi. Pyrin uittamaan nirhaa siten, että nirha tulee pää alaspäin hieman vanaa piirtäen, eli heitin hieman yli päävirran, annoin virran kaapata siimaa siten että se meni hieman pussille ja sitten lähdin hieman kiristämään. Onnistuneilla heitoilla näin sai 15-20 metrin uittoja aikaiseksi. Toinen heitto omatekoisella 13cm Rapala Originaalista tehdyllä savumuikun värisellä nirhalla, kun komea taimen hyppää korkealle ilmaan ja alas mennessään nappaa nirhan suuhunsa. Pussilla olevan siiman ja hieman häkeltyneen kalastajan vuoksi tartutus jäi hieman pehmoiseksi, mutta kala ampaisi mukavaan spurttiin siiman kiristyttyä. Parin vedon jälkeen kala tuli jo aika lähelle. Jarikin saapui sopivasti paikan päälle seuraamaan. Pian kala ui rauhallisesti parin metrin päästä edestäni, kääntyy, ja yhtäkkiä nirha lentää suusta rannalle. Aaaghhh! Kala oli selvästi komea, todennäköisesti yli 60cm. Huomasin reissun aikana, että taimenten koot tuli järkiään aliarvioitua. Sitä se hauen kalastus teettää. Heittelin alueella tovin, mutta muita kaloja ei kuulunut, ja tuulikin haittasi pitkien heittojen onnistumista. Kevyen nirhan heittäminen kauas on melkoista taiteilua, välillä joka viides onnistui ja sain nirhan uimaan haluamallani tavalla. Jos nirha lähti yhtään pyörimään, lyheni heittopituus 10 metriä.

Komean kalan karkuutus toki sapetti jonkin verran, mutta samalla tuntui hyvältä kun sellaisen sai nirhaan iskemään. Yksikätisellä perhovavalla kalalle ei olisi millään yltänyt heittämään, kohdassa ranta on syvä ja puita aivan rantapenkassa, edes rullausheittoja ei tahdo pystyä heittämään, saatikka että heittäisit 30 metrin päähän. Eikä rannassa oleva akanvirta eli väärään suuntaan virtaava rantavesi yhtään auta asiaa. Hetken kalastelujen jälkeen oli ruokatauon aika. 

Ruokailun ja jälkiruokakahvin jälkeen oli aika jatkaa vähitellen kalastelua. Ensin kävin tuijottelemassa tovin niskaa, mutta mitään isompaa ei pinnassa näkynyt. Ei tosin hyönteisiäkään. Jari jäi koluamaan pinturin kanssa lähemmäs niskaa, kun päätin siirtyä iltapäivän ottipaikalle. Sama paikka oli saanut olla kolmisen tuntia rauhassa, kun alkuillasta suuntasin jälleen nirhani kanssa heittämään. Toinen heitto onnistui täydellisesti ja sain hienon uiton aikaiseksi. Tosin nirha pysähtyi jo kymmenen metrin uiton jälkeen, kun kirkas ja kookkaan oloinen kala kävi rauhallisesti nappaamassa aterian suuhunsa. Tällä kertaa olin valmiina ja sain hyvän tartutuksen tehtyä. Kalan käytös oli hyvin samantyyppistä, pari spurttia ja vähitellen lähemmäs. Huomasin tämänkin kalan olevan komea. Lähellä kala esitteli vielä parit komeat hypyt, kunnes antautui viimein haaviin. Olipa upea kala! Soittelin heti Jarille, että jos joutaa, tulla ihmettelemään. Odotellessa irrottelin kalan ja mittasin, komeat 65cm. 

Upea kala

Hetken nautiskelin olotilasta ja katselin jokea. Olipa hieno aloitus reissulle, kaksi isomusta muutaman tunnin sisään siiman päässä. Iltapäiväiset harmituksen harmaat pilvet kaikkosivat välittömästi. Hieman myöhemmin Jari lähti koluamaan kuulapäisellä tinselillä samaa virran reunaa, mistä sain päivällä pari parempaa harjusta. Aika pian vapa olikin mutkalla. Ihan mukava 45cm harri. Ilta ja yö meni pintaelämää odotellen ja toki siinä ohessa kalastellen, mutta selkeä ja selvästi viileämpi yö ei tuntunut vesiperhosia innostavan kuoriutumisiin. Hieman tuli sokkonakin heitettyä pupaa ja pinturia, mutta kun koko ajan sai irrotella pieniä kaloja perhosta, meni siihen äkkiä maku. Mitään mainittavampaa ei loppuiltaan tai yöhön enää sattunut ja lopetimme kalastuksen jopa hieman edellisiltaa aiemmin. Tovin aikaa tulisteltiin ja lämmiteltiin rommikaakaolla ennen unille menoa.

Seuraavana päivänä suuntana oli alempi koski, etenkin sen niska vaikutti potentiaaliselta suurharjuspaikalta. Tosin lähes olematon pinta-aktiivisuus hieman huoletti, harjuksia kuitenkin yleensä näkee aika hyvinkin pintovan. Ensin päätin kuitenkin käydä crocsit jalassa heittämässä pikaisesti nirhaa ottipaikalle. Tuuli haittasi hieman heittämistä, mutta aika lailla ensimmäinen tai toinen onnistunut heitto valui jälleen kivasti tasaisemmassa virrassa hieman päävirran takana. Ja eiköhän sieltä noussut jälleen taimen komealla pintatärpillä kiinni! Kala otti alkuun 10 metrin syöksyn, tuli sitten aika reilusti lähemmäs, kunnes päätti lähteä taas syöksymään. Ja samalla löystyi, siima poikki! Mitä kummaa, kuitusiima antoi kyllä liian helpolla periksi. Joko nirha oli hyvin suussa ja hammas tms. leikkautti siiman poikki tai sitten lähellä nirhaa oli jokin nirhauma mitä en ollut huomannut. Hieman kyllä harmitti, hyvän kokoinen kala tämäkin oli, tosin tärpistä arvelin hieman edellispäivän kaloja pienemmäksi. Sinne meni ottipelikin. Harmissani kävelin teltalle.

Sitten suunta alavirtaan. Niska vaikuttikin oletusten mukaisesti aivan kuolleelta, eikä siinä kauaa käytetty aikaa. Koskessa oli hienon näköisiä peilejä ja tasavirtoja, mutta pieniä kummempaa emme niistä tavoittaneet. Päävirran reunaan oli oikeastaan mahdoton kahlata, eikä siihen yltänyt perholla kuin parista kohdasta. Sitä tulikin koluttua sitten virvelillä, tosin heikoin tuloksin. Parin tunnin  jälkeen olin takaisin niskalla. Heittelin ensin isohkoa lippaa, jolla sainkin komean 35cm ahvenen. Toinen seurasi perässä rannan tuntumaan saakka ja iskikin hieman yllättäen heti seuraavalla heitolla, mutten nähnyt kalan tulevan ja tartutus jäi heikoksi, kun olin juuri nostamassa lippaa vedestä. Kokeilin vielä hetken aikaa perholitkalla, mutta laajan niska-alueen sokkokalastus on toki melkoisen epätoivoista ja aikaa vievää. Kun alkoi taas tuulemaankin, oli sopiva aika lopetella ja lähteä teltalle ruuan laittoon.

Juuri kun olimme syöneet ja kahvit olivat tulossa, alkoi taimen mosuamaan kovasti keskellä jokea aivan leirimme kohdilla. Katseltiin, että virpalla varmaan juuri ja juuri yltää. Minulla oli vielä perholitka viriteltynä, joten Jari kokeili solakkaa hopeavoittoista lusikkaa. Jari koitti houkutella minua heittämään litkaa, mutta omaan silmään käytös näytti pikkukalan saalistukselta, kuten mutuajoissa. Ensin Jari sai hieman ylempää noin 30cm taimenen, mutta muutama heitto myöhemmin juuri mosuamiskohdasta vapa niiaa. Hetken kala laittoi mukavasti hanttiin kunnes onnistuin haavimaan kalan hyvin matalassa rannassa rouhaisemalla läjän soraa samalla, kun crocsit jalassa ei veteen kastumatta voinut mennä. Upea 55cm varsin hopeinen kala päätyi graaviksi ja illalliseksi.

Nautiskeltiin kahvit seuraillen joelle päin, näkyisikö muualla ajoja, mutta muuten joki vaikutti hiljaiselta. Pikku hiljaa suunnattiin ylempää koskea kohti. Kokeilin pienempää 8cm Nils Masterin nirhaa, mutta se ei lentänyt yhtä hyvin. Oikein nappiheitolla sen sai suhteellisen lähelle ottialuetta, mutta ne heitot olivat harvassa. Kellunta-asentokin on erilainen ja tämän nirhan täytyy olla aina liikkeessä, muuten perä tippuu ja nirha muistuttaa kohoa. Välillä tuli heiteltyä streameria ja kokeiltua pupiakin, mutta edelleenkään pikkukaloja kummempia ei pinnassa näkynyt, tosin heikkoa oli kuoriutuminenkin. Jari sai pienellä kuulapäätinselillä yhden reilun 40cm harrin, mutta muuten ilta oli aika vaisu. Käytiin sitten tekemässä taimenesta kunnon illallinen, perunavoittoiset nyytit tein kylkeen. Oli hyvää. Jälkiruuaksi nautittiin vielä rommikaakaot.

Tuhti ja hyvä illallinen

 

Vähitellen aurinko alkoi nousemaan, joten piti lähteä vielä kokeilemaan, josko se aktivoisi kalojakin. Mutta mitään ei paremmista kaloista kuulunut. Auringon noustessa hyvää vauhtia istuskelin vain rannalla virtaa tuijottaen. Havahduin siihen, että olin jo nyt saavuttanut sen mitä näiltä reissuilta kaipaan eniten. Ei mihinkään mitään kiirettä, saa vain olla eikä tarvitse tietää yhtään mitä kello edes on. Ai että tuntui taas hyvältä. Siinä vierähtikin tovi ja varjot ehtivät siirtyä reilun matkaa ennen kuin siirryin nukkumaan.

Aamulla oli aika ryhtyä pakkailemaan aamiaisen lomassa. Graavitaimen oli taas superhyvää. Tokihan sitä piti käydä vielä pikaisesti kokeilemassa ottipaikkaa nirhalla, mutta nyt oli aivan hiljaista. Aika rauhassa laiteltiin kaikki kasaan, oli aika irrotella taas hikeä ja tarpoa autolle päin. Paluumatka sujui myös yhden juomatauon taktiikalla kun vauhdin piti sopivana. Katseltiin sääennusteen lupailevan varsin reipasta sadetta puolilta öin aina pitkälle iltapäivään saakka. Hetken mietittyämme vuokrasimme loppuajaksi mökin, joka sijaitsee lähellä koskea.

Reissujen eniten odotettu herkku, graavi

Matka mökille sujui rattoisasti, matkalla pistäydyimme kaupassa täydentämässä ruokavarantoja. Mökille päästyä suihku maittoi. Sitten tehtailtiin maukkaat hamppariateriat. Ranskikset saa näköjään aivan hyviksi paistinpannullakin. Sen verran jäseniin tuhti ateria meni, että hetki piti oikaista ennen kalalle suuntaamista. Jari päätti ottaa ihan kunnon nokoset, kun minä ryhdyin kasaamaan perhovapoja.

Iltasessioon mukaani lähti seiskaluokan Red Truck Diesel sekä vitosluokkaisena sama vapa. Ilta oli pilvinen, joten elättelin toiveita pupakuoriutumisista. Muutenkin olo oli odottava, keli vaikutti hyvältä. Tutkailin hetken erästä peilialuetta ja näinkin siinä pari pintakäyntiä, joten päätin kokeilla ensin pupaa. Into pariin erilaiseen pupaan oli vain todella heikkoa, lähinnä pari kurkkausta tai selvää hylkyä. Yksi pienempi sentään otti jo kiinnikin. Selkeästi perhot tai uittotyyli eivät olleet oikeita. Kun kalat eivät kuitenkaan olleet mitään erityisen suuria, päätin ryhtyä kalastamaan streamerilla. Siiman päähän oli valikoitunut noin 8cm kultatinseli. Peilialueesta en saanut siihen pikkuräpsyä kummempaa, joten siirryin alaspäin. Seuraavan "hyllyn" keskiosasta keskeltä virtaa tulikin sitten kunnon tälli. Kala lähti heti 15-20 metriä alaspäin ja pysähtyi alempana olevan kovemman ryöpsyn päälle. Jarrut olivat perinteiseen tyyliini tapissa Orvis Accessissani, mutta silti kala määräsi tahdin. Paine oli kuitenkin niin kova, että kala intoutui hyppäämään pari komeaa loikkaa muutaman sekunnin välein. Ja toisesta loikasta onnistuikin irrottamaan itsensä. Aijai! Kala oli komea, arvelin hyvinkin 60cm kalaksi. 

Koska tiesin, että niillä main on aiemminkin ollut useampia aktiivisia kaloja yhtä aikaa, siirryin heti hieman alempaa heittämään että olen lähempänä mahdollista seuraavaa tärppiä. Heittelin alueen aika tarkoin ja kolusin jo virran taustaa, kun yllätyksekseni perhon ollessa jo liki alapuolella päävirran rannan puolen kiven vierestä löikin kala kiinni, parikymmentä metriä alapuolellani. Ja taas oltiin saman ryöpsyn päällä missä edellinen irtosi. Tiukalla pidin nytkin ja tämä kala lähti onnekseni uimaan ylävirtaan ja tuli lähelleni varsin nopeastikin. Parin minuutin väännön jälkeen sain kahlattua hieman parempaan paikkaan ja koppasin kalan haaviin. Komea oli tämäkin, arvelin että 55-60cm. Mittailujen jälkeen totesin, että karvan päälle 60cm kalahan se oli. No nyt taas hymyilytti.

Kultatinseliin haksahtanut

Ilmoittelin Jarille onnistumisista, joka oli jäänyt mökille seuraamaan futista. Aikoi tulla pelin jälkeen kalastelemaan. Kun tärppien välillä oli vain kymmenisen minuuttia, jatkoin aika pikaisesti saman alueen koluamista, mutta enempää kaloja ei kuulunut. Kävin sitten heittämässä loppuliuvun, josta ei kuitenkaan kuulunut mitään. Pikku hiljaa Jarikin ilmestyi kalalle. Parista kohdasta löysin muutamia pienempiä pinta-aktiivisia kaloja, jotka napsivat todennäköisesti kuoriutuvia vesiperhosia. Tarjoilin aika nopeasti niille pupia ja sainkin pari tärppiä, mutta isompia kaloja ei näkynyt. Kävin sitten heittämässä niskalla, josko sieltä löytyisi aktiivisia kaloja. Hiljaista oli. Vähitellen keli muuttui tuulisemmaksi ja alkoi myös tihuuttaa. Tuuli haittasi heittämistä jo aika paljon. Kun kalakin tuntui olevan selvästi passiivisempaa, lähti Jari mökille. Itsekin pidin taukoa hyvän aikaa, odottelin josko sateen myötä tuuli hieman rauhoittuisi ja kello etenisi sen verran, että olisi auringonnousun aika. 

Sen verran ilkeä keli oli, että itsekin aloin jo miettimään mökille lähtemistä. Väsyttikin kun ei tullut hetkeen kalastettua. Mutta kellon käydessä hieman yli kahta paikallista aikaa päätin lähteä kokeilemaan illan ottialuetta ja sitten jos jaksan, vielä loppuliukua. Illan paikka oli nyt hiljainen, kokeilin parilla erilaisella streamerilla. Siirryin loppuliukuun, tosin sinne menoa vielä emmin kun paikka on aika ikävä kahlata. Päätin kuitenkin käydä sen nopeasti kopaisemassa. Siiman päässä oli noin 10cm hoikka musta streamer. Tuulta oli edelleen, mutta seiskan siimat jaksoivat aika hyvin lentää siinä tuulessa vielä. Vesi vihmoi naamaan kun tuuli alavirran puolelta. Viimeiseen näkyvään huopeeseen piti heittää jo melko pitkälle, yli 25 metriä. Sain onnistuneen heiton ja valuttelin perhon huopeeseen. Sitten iski! Ajattelin ensin kala olevan taas ihan hyvän kokoinen, mutta mielessä pyöri reilun 50cm kala. Aika tiukilla pitäen kala kuitenkin otti pari vahvahkoa syöksyä. Kala myös ui aika reipasta vauhtia ylävirtaan välissä. Sain kalan ohjattua kovasta virrasta pois reunemmaksi ja aika nopeasti lähelleni. Pari askelta piti taas liukkailla kivillä kahlata reunemmaksi, jotta kalan pystyy haavimaan. Pari pientä pyristelyä vielä, mutta alle kolmeen minuuttiin haavi heilahti. Ohhoh, jopas haavi tulikin täyden oloiseksi! Tämän on pakko olla yli 60cm. Sitten tajusin kalan olevan varsin suuri. Kahlailin hieman parempaan paikkaan, mutta haavissa olevan kalan ja liukkaiden suurien kivien kanssa sai olla tarkkana. Löysin erään pintakiven takaa sopivan huopeen, jossa sain mitattua kalan ja napsittua pari kuvaa. Alkuun mittasin kalan 67cm pituiseksi, mutta huomasin sitten kalan olevan vielä aika mutkalla. Sain haavin ja toisen polveni paremmin kalan alle ja uusintamittaus osoitti kalan olevan upeat 69cm pitkä. Ai ettien että! Oli komea kala, ja ihan pulskassa kunnossakin.

Aamuyön mahtikala

Sen verran kalasta tuli virtaa, että päätin vielä kokeilla niin kaukaa kuin vain yllän, muutaman heiton verran siis. Tosin perho meinasi mennä herkästi sotkulle pitkissä heitoissa, joten muutamaan heittoon sisältyi paljon rannarin lappamista ja perhon tarkistelua. Mutta kymmenisen minuuttia siinä vielä heittelin kunnes totesin, että vesisateessa ja tuulessa huitominen saa kyllä nyt riittää. Tyytyväinen mies tallusteli mökille, levitteli märät kamppeet kuivumaan ja nautiskeli aamuista iltapalaa valkoviinikuksan ja pienen savunmakuisen ylämaalaisen napsun kera kuvia ja videoita katsellen illan ja yön tapahtumista. Olihan se upea ilta, kolme kunnon kalaa kiinni ja kaksi 60cm ylitystä haaviin saakkakin.

Jari heräili tietämättömänä aamuyön tapahtumista. Olin laittanut kuitenkin väsyttelyvideon whatsappiin. Pian Jari hoksasikin että jotain onnistumista oli tullut. Kerrattiin illan ja yön tapahtumia vähitellen aamutoimiin ryhtyessä. Vettä sateli edelleen, harmillisen oikeassa olivat ennusteet. Kun sade hieman taukosi, päätettiin lähteä katsomaan koskea vähän tarkemmin ja samalla katsottiin hyvän näköiset nymfailukohteet valmiiksi, sitä oli tarkoitus harrastaa sateen laannuttua. Vinkkailin myös Jarille taimenten ottikohtia. Kun vesisadetta ja tihkua tuntui jatkuvan, ei lopulta nymfivapaa tullut vielä otettua mukaan, vaan samat pinturi- ja streamervavat kuin illalla. Käytiin heittelemässä reilu parituntinen ilman suurempia tapahtumia. Yksi lähes 40cm taimen oli tovin kiinni, se mahtoi olla suurin tapahtuma. Lähdettiin ruuan laittoon.

Reissuilla pitää muistaa syödä

Päivälliseksi nautittiin taas kevyttä tuokaa, tällä kertaa pekoniburgerit. Pieni selän oikaisu oli taas tarpeen ennen iltakalaan suuntaamista. Jälleen tuli hieman kokeiltua pupia, mutta yhtä pientä harjusta kummempaa en pienellä kopaisulla saanut. Mainittavan kokoisia ei pinnalla näkynyt, eikä kuoriutumistakaan selvästikään ollut edellispäivän veroisesti. Jari meni kokeilemaan yhtä katsottua spottia ja tarjoili siihen pienehköä kultatinseliä. Tovin heittelyn jälkeen löikin taimen kiinni. Sain kuvailtua väsyttelyä Goprollekin, kun Jari tovin väännön jälkeen sai kalan haaviin. Komea 48cm kala.

Kalan saatuaan Jari säikähti hukanneensa puhelimen, kun hieman kompuroi siirtyessään alemmas parempaan haavimispaikkaan. Ei löytänyt sitä mistään, tietenkin olisi halunnut kuvan ottaa kalasta. Kokeilin soittaakin ja puhelin hälytti. Niinpä Jari lähti etsimään puhelinta mökiltä, josta se onneksi sitten löytyikin. Heittelin aika lailla samat paikat läpi mitä edellisiltana, mutta nyt oli hiljaista. Siirryin vähitellen ylemmäksi koskea. Parissa peilissä oli jälleen pintaelämää, jopa edellisiltaa enemmänkin. Yhdessä peilissä oli selvästi yli 40cm taimen, jota jahtasin hyvän aikaa tuloksetta. Pintaperhot ja pintapupat eivät herättäneet minkäänlaista kiinnostusta. Rannempana näki hyvin, kun pienetkin kalat saattoivat käydä kääntymässä perhon alapuolella ottamatta sitä. Tietenkin olin jättänyt tällä kertaa kuulapupat mökille. Alkoi näyttämään vahvasti siltä, että kalat söivät vedessä kuoriutuvia vesiperhosia ja pääosin kalvon alta. Pintaa pitkin tuleva perho tuli väärällä tavalla, perhon olisi pitänyt nousta vedestä pintaa kohti. Kuten esimerkiksi kuulapupia voi Leiseringin nostolla uittaa. Myönsin tappioni ja jatkoin matkaa.

Kävin heittämässä niskaa ja hieman sen alla olevaa tasavirtaa. Palailin vähitellen alaspäin ja näin Jaria. Jari oli karkuuttanut kirvelevästi arviolta 55-60cm kalan ja harmitteli sitä. Oli väsytellyt jo hetken aikaa ennen kuin oli karannut. No, tällä reissulla on kuitenkin ollut Jarilla siiman päässä parempia kaloja, joinakin vuosina on ollut tosi vaikeaa. Kokeilin monia eri virran osia, mutta pääosin aika pinnasta. Aktiivisia kaloja en löytänyt, joten aloin taas odottelemaan auringonnousun hetkeä. Ja suunnilleen samoihin aikoihin heittelin samat paikat läpi mitä edellisyönä, mutta nyt oli aamuyökin hiljaista. Pari pienempää taimenta taisi olla yön saldo. Neljän maissa suuntasin mökille nukkumaan, Jari oli mennyt jo jonkin verran aiemmin.

Aamupäivällä ei pidelty kiirettä aamutoimien kanssa, vaikka edessä oli viimeinen kalastuspäivä. Tuuli oli aika reipasta, mikä ei nostanut liikaa innostusta. Päivällä suuntasimme kuitenkin nymfaamaan, otin mukaan myös streamervavan. Kala tuntui olevan aika vaisulla otilla ja hyviä paikkoja kolutenkin tärpit olivat harvassa. Perhojen vaihdollakaan ei tuntunut oikein tilanne muuttuvan. Muutamia pienempiä taimenia ja harjuksia sain parin tunnin session aikana, mutta paremmista kaloista en saanut merkkiäkään. Eikä Jarillakaan ollut suuremmista kaloista havaintoja. Lähdettiin vähitellen mökille ruuanlaittohommiin.

Pideltiin jonkin aikaa taukoa syönnin ohessa, mutta alkuilta houkutteli kokeilemaan pintureita ja pupia. Tuuli oli sen verran reipasta että se hieman latisti ja Jari ei pidellyt niin kiirettä lähdön suhteen. Katselin hetken peilialuetta, jossa näinkin pari pintakäyntiä, eivät tosin mitään järin suuria. Heitin alkuun pikaisesti siiman päässä valmiiksi ollutta ruskeaa Pajakkapupaa, mutta siihen ei tullut kuin yksi tärppi. Päätin vaihtaa pinturiin. Peruke oli jo sen verran lyhyt, että sitä piti jatkaa. Olin käyttänyt illalla ja yöllä kovassa virrassa 0,21mm eli 2x kärkeä, jotta taimenille voi vähän enemmän painetta antaa, mutta nyt päätin jatkaa 3x:llä eli 0,18mm kärjellä. Ja varmaan seitsemäs tai kahdeksas heitto, kun parempi taimen haki rusehtavan foamiperäisen peurankarvasiipisen vesiperhosjäljitelmän pinnalta. Kala ampaisi ensin keskivirtaan napakalla syöksyllä, mutta palaili sitten ottipaikkaa kohti lähemmäksi. Siitä kala pintamulauksen jälkeen päättikin lähteä kunnolla alavirtaan. Hardyn räikkäjarrusta ei ollut oikein apua, joten jarruttelin kädellä puolan reunasta, jotta saan edes hieman kalaa hidastettua. Kala teki hyvin pienen hidastuksen kymmenen metrin spurtin jälkeen, mutta jatkoi siitä edelleen alaspäin. Kala meni jo varsin alhaalla ja olin paikassa, mistä oli hyvin vaikea lähteä perään, joten koitin hieman kiristää painetta jotta kala pysähtyisi. Puolan reuna kuumotti jo aika reilusti sormenpäitä, kun yllättäen löysäsi. 3x oli antautunut. Kala oli varsin hyvän kokoinen, ilman muuta reilusti yli 50cm, mutta olisi voinut olla vaikka 60cm kala. Olisihan se ollut komea pinturikala. Harmittelin hetken sitä, etten jatkanut peruketta edelleen 2x:llä, mutta sitä ei sitten taas tiedä, olisiko paksumpi kärki haitannut jopa kalan tärppiä, jos kärki olisi erottunut enemmän. No, minkäpä tuollekaan voi. Kalahan olisi saattanut pysähtyä jossain vaiheessa alempana, mutta olisi se ollut melkoinen homma saada sieltä hivuteltua ylös ja haaviin saakka. Väsytysajasta olisi äkkiä tullut kohtuuttoman pitkä. Soittelin Jarille, että onko vielä mökillä, jotta voi tuoda pinturirasian mukanaan, missä on lisää vastaavia perhoja. 

Jari tulikin tovin päästä rasian kera, pitelin sen aikaa taukoa ja tutkailin veden pintaa. Kaloja ei tuntunut näkyvän, ei tosin kuoriutumistakaan ollut oikein mitään. Heittelin vielä hetken pinturia, kunnes siirryin streamerhommiin. Perkasin kohtuu tarkoin hyviä alueita, mutta streamereihin ei oikein tuntunut löytyvän innokkaita kaloja. Jarilla kävi joku parempi kala suunnilleen samoilla kohdilla, mistä sai sen 48cm kalan, mutta ei saanut sitä pysymään kiinni. Sen verran tuultakin vielä oli, että pidemmät heitot olivat aika vaikeita saada heitettyä ilman että perho meni sotkulle, vaikka kokeilin paria kolmea erilaista tarjoilla. Pitkähkö peruke ja pitkät takaheitot ovat tuulessa vähän vaikea yhdistelmä tuulessa. Toki perhon rakenteella voi siihen vaikuttaa.

Ilta kului kuitenkin ilman mainittavia kalahavaintoja. Pyrin kalastamaan aika tarkoin sellaisia kohtia, mistä ei ollut vielä taimenia löytynyt, mutta hyvin varmasti sellaisia niistä löytyisi. Taimenet tuntuivat vaan olevan nyt aika heikolla otilla. Yöllä tein aika pitkän laskun, mutta tärpit olivat tiukassa. Välillä kokeilin grammaisen lyijypainon kerakin, mutta kovemmassa virrassa painoa olisi saanut olla reilusti enemmän jos olisi oikeasti syvemmälle laittaa perhoa. Se ei oikein nyt sytyttänyt, pinnasta kalastaminen on vaan niin paljon mielekkäämpää. Vähitellen alkoi olla auringonnousun aika ja päätin mennä vielä kokeilemaan ensimmäisen illan paikat. Tällä kertaa en parilla eri perholla löytänyt yhtään aktiivista kalaa, mutta se ei haitannut. Hetken nautiskelin jokimaisemasta, virtaavasta vedestä ja kelailin mielessäni onnistumisia edellispäiviltä. Upea reissu oli tulossa päätökseen.

Auringonnousu

Aamupäivästä heräiltiin, siivoiltiin ja luovutettiin mökki. Oli kotimatkan aika. Sain pidellä reissulla useita suurtaimenia ja monta niistä jäi vielä saamatta, mutta se ei haitannut yhtään. Toki kahdet siiman katkeamiset on hieman liikaa. Uudet kuitusiimat onkin jo hommattu virveliin. Jännää oli se, etten tainnut saada siiman päähän yhtään 40-50cm taimenta, mikä on yleensä aika peruskoko. Sellaiset ovat vaan kahden hengen reissuilla parhaan kokoisia ruokakaloja. Saatiin me toki nauttia reissussa niin paistettua taimenta kuin graaviakin, joten ei valittamista. Ainoastaan hieman vaisu pintaelämä jäi hieman kaivelemaan. Normaalisti pidemmällä reissulla kyllä aina sattuu joku hetki, jolloin suuremmat harrit tai paremman kokoiset taimenet innostuvat ruokailemaan pinnasta, mutta nyt sellaista ei tullut. Pienempiä toki pintoi monena iltana reilusti. 

Toiveissa on vielä, että pääsisi käymään Finnmarkissakin pienen reissun elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Katsotaan miten käy. Uudet nirhatkin on tehty, jos tulee taas mentyä kohteelle missä ei joka paikassa tahdo kaloille yltää heittää perhovavalla.

Pohjois-Ruotsissa taimenjahdissa

Tervehdys!

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta. Perhe-elämässä eletään lienee nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Lasten harrastukset vie aimo ajan ja etenkin kalastusreissut ovat olleet aiempaa harvemmassa. Huhtikuussa kävin perinteisen korrireissun Kuhmossa, joka ei ollut kalastuksellisesti mikään unohtumaton reissu, mutta pidin lauantai-iltana esitelmän aiheesta "Taimenen jokikalastus Pohjois-Ruotsissa". Paikalla oli nelisenkymmentä kuulijaa. Ja olihan se kaikella muulla tapaakin mukava reissu. Aika vakiintunut on jo perusrunko korriviikoilla, täydennettynä aina muutamilla uusilla kasvoilla. 

Lisäksi on tullut käytyä pari kertaa hauen perässä perhovehkein, koskihauissa on huimasti virtaa ja se on kyllä oikein mukavaa puuhaa. Toki virpalla on myös tullut haukea pyydettyä ja mm. HK Openissa menestys oli oikein hyvä.

Mutta itse asiaan. Kesäkuun puoliväliin sattui poikkeuksellisesti harrastusvapaa viikonloppu. Viikolla jo mietin, että jossain täytyy kyllä käydä koskikausi korkkaamassa, mutta ajatukset pyörivät lähinnä Kuhmossa. Etenkin kun vaikutti vielä siltä, että reissuun lähden itsekseni kun kavereille ei viikonloppu oikein sopinut. Lisäpontta reissun toteutukseen antoi juuri valmistunut tuorein vapa Red Truck Diesel #7 10´. Pitihän sitä päästä testaamaan jonnekin. Lopullisen päätöksen teinkin vasta perjantai-iltapäivänä saatuani työt tehtyä. Hetken olohuoneessa suoritetun levottoman vaeltelun päätteeksi päätin lähteä ajelemaan Ruotsiin, vaikkakin aikataulu oli tiukka ja etenkin majoituksen saamisen suhteen tulisi kiire, jos mielisi ehtiä aukioloaikoina perille. Mukaan lähti kuitenkin teltta ja muuta tarviketta jos ei mihinkään ehdi majoittumaan.

Aika pian auto olikin jo liikkeellä. Matkalla piti hakea mm. lisää nastoja kahluukenkiin, sekä ostaa eväät. Matka sujui varsin jouhevasti liki perille saakka ja olin jo aika varma, että ehdin vaikka mökin vuokraamaan. Mutta sitten tulikin loppumatkalle kunnon tietyöt ja matkan teko pysähtyi toviksi. Aikaa kului lopulta viimeisille kymmenille kilometreille niin paljon, että mökki tai edes leirintäalueen palvelut jäivät haaveeksi. No, ei muuta kuin suunta kalalle.

Harmikseni vettä oli yllättävän paljon. Itseasiassa niin paljon, etten ollut nähnyt jokea koskaan niin runsasvetisenä. Koski kuohui paikoin metsän puolella. Vaikeaa tulisi suurella joella olemaan. Virittelin kuitenkin pelivälineet kuntoon ja suuntasin rantaan. Uuden vavan kanssa ei heti päässyt sinuiksi, vaikkakin heittopituudet olivat kohtuullisia. Talvella hommatussa Airflon 40+ siimassa oli myös outoa tahmeutta. Kova virta ei yhtään helpottanut heittämistä ja ilta ja alkuyö menikin lähinnä tuntumaa hakien. Pari pientä taimenta, pari kohtuullista tärppiä ja kosken alta rantavirrasta iskenyt hauki olivat saldona, kun päätin lopettaa itselleni poikkeuksellisen aikaisin jo puoli kolmen maissa Ruotsin aikaa. Pari reilua sadekuuroa saattoivat myös nopeuttaa päätöstä ja satsaamista päiväaikaan, kun kelinkin piti olla mieluisampi. Päivällä näkisi myös paremmin, mihin edes voi yrittää uskaltaa kahlata ilman ilmeistä uintiriskiä. Leiripaikkaa piti hieman etsiä, mutta sellaisen löysin  muutaman kilometrin päästä. Kun maa oli aivan märkä sateista, päätin nukkua yön vain auton penkillä makuupussissa.

Se onnistuikin ihmeen hyvin, sillä heräilin seitsemän tunnin unien jälkeen. Toki siinä sai monta kertaa asentoa vaihtaa yön aikana, mutta olin hyvin yllättynyt. Virittelin auton viereen pöydän ja tuolin ja ryhdyin aamupalan laittoon. Laittelin myös yöllä kastuneita kamppeita kuivumaan auringon mukavasti paistellessa.

Rauhallisesti nautitun aamiaisen jälkeen suuntasin takaisin kalalle. Tutkiskelin samalla kahluumahdollisuuksia, mutta suuret kivet hämäävät kirkkaassa vedessä ja moni kohta näytti matalammilta mitä todellisuudessa olivatkaan. Kalastelin pari ottikohtaa rannalta käsin, kunnes päätin kokeilla kahlata lähemmäksi päävirtaa paikkaan, missä on laaja peilialue rannan ja päävirran välissä. Kova virta ja yllättävän syvä kohta tekivät kyllä kahlaamisesta vaikeaa, mutta noin kymmenessä minuutissa onnistuin pääsemään kolmen kiven ryhmittymälle peilialueen reunaan kymmenen metrin päähän rannasta. Olin laittanut siiman päähän reilun kultatinselin, edessä malliksi reilun gramman paino, jotta voisi edes hieman pintaveden alle päästä ylävirtaheitoilla. Alavirran puolella painosta ei ollut mitään apua. Jäin taaimmaiselle kivelle polvilleni ja ryhdyin kalastamaan peilialueen lähintä virtaa aivan edessäni. Olisiko ollut noin viides heitto, kun reilun viiden metrin päässä minusta virran takareunasta tärähti. Kuvittelin kalan olevan kohtuullisen kokoinen, muttei kuitenkaan mikään kovin suuri, kun elkeet olivat sen kaltaisia. Ihmeen kovasti kala vain laittoi hanttiin. Pitkään ajattelin sen johtuvan vain todella kovasta virrasta, mutta kun näin kalan lähelläni näin sen olevan yli 50cm. Toki uusi vapa vaikeutti myös paineen annon arviointia ja tuntumaa, mitä siiman päässä on. Varmaan kolmisen minuuttia sain kammeta kalaa ihan tosissani ennen kuin sain sen haaviin. Siinä totuus sitten selvisikin. Kala oli todella paksu, ja selvästi arviotani pidempikin. Fantastisen näköinen hopeaharkko! Tällaisten takia reissuun lähdinkin. Koska olin hankalassa paikassa, en pystynyt kovin kummoisesti mittomaan kalaa (saati kuvaamaan), mutta haavissa vedessä mitaten kala oli lähes 60cm. Ja niin paksu, että painoa varmasti se kolmisen kiloa.

Upea hopeaharkko

Erittäin pulskassa kunnossa

Hetken aikaa nautin olostani, ennen kuin jatkoin kalastusta. Hieman alempaa sain kohtalaisen tärpin, sekä yksi selvästi yli 40cm, ehkä 50cm kala kävi kurkkaamassa tinseliäni keskemmällä. Alavirrasta painanut tuuli sekä edelleen nahkean oloinen siima teki vain heittämisestä työlästä. Päätin lähteä kohti autoa ja kohta majoituksen vuokraamiseen. Paluu kiviltä rantaan myötävirtaan olikin hieman haastavampaa ja kahluuhousujen kainalosta hörppäsikin hieman vettä. Päätin sitten kävellä suoraan autolle. Vuokrasin mökin, jossa pidin hieman taukoa ja käsittelin Airflon siiman, josko tahmeus katoaisi. Päätin käydä kokeilemassa mukana olleita Vibe 125 interkärkisiä siimoja, ehkä hieman ylipainoista 8/9 -luokituksen siimaa Dieseliin ja puolestaan hieman kevyeksi arvelemaani 9/10-luokituksen siimaa Switchiini. Switchin testi oli lyhyt, kun ainakin äkkiseltään parin vuoden heittelytauon jälkeen tuntui siima liian kevyeltä. Dieseliin siima vaikutti aivan ok:lta, mutta vedestä lähteviin hieman enemmän tilaa vaativalta, eikä takurilla maksimipituus ehkä aivan samaan yltänyt. Päätin jatkaa siis samalla Airflon siimalla toivoen käsittelyn auttavan heittämistä. En ollut saanut läheskään toivomaani nopeutta siimaan ja siten tärkeät lisämetrit jäivät saamatta. Huilasin vielä hetken mökillä, kunnes päätin käydä pienen alkuiltasession kalastamassa ja testaamassa vielä Diesel - 40+ yhdistelmää. Mikäli ei tunnu omaan käteen toimivalta, vaihdan ilta/yökalastukseen vapaa. Eikä lisämetrejä oikein tullut, vaikkakin siima oli nyt selvästi liukkaampi ja sellainen 23-25 metriä tuli kohtalaisella heittämisellä. Toki tuuli toi oman haasteensa, mutta jatkuva hieman ylikovaa heittäminen alkaa äkkiä tuntua ranteessa ja sormissa, kun vapaakin tulee enemmän puristettua. Kävinkin lopulta mökillä vaihtamassa vapaa ja samalla söin tukevan päivällisen.

Illalla näkyi aika mukavasti vesiperhosia, samoin päivällä oli parveillut jonkin verran päikkäriä, mutta kauttaaltaan rypyläisestä ja vaahtoavasta koskesta oli liki mahdoton erottaa mahdollisia ruokailevia kaloja. Päätin pitäytyä streamereissa. Illalla löysin hieman helpomman reitin kolmelle kivelle ja tuulesta huolimatta sain aika hyvin laajan peilialueen perattua vanhalla tutulla CTS:lläni. Kyllä sillä sen kolmesta viiteen metriä pidemmälle heitti ikävästä tuulesta huolimatta ja ne 23-25 metriset tulivat paljon vähemmällä voiman käytöllä. Siinä heitellessä huomasin vastarannalla loppuliukua vaapuilla perkaavan miehen väsyttelevän kalaa. Seurailin touhua, koska kala vaikutti hyvän kokoiselta. Tovin väsyttelyn jälkeen hän tailasikin näyttävästi luultavasti jonkin verran päiväistä kalaani suuremman taimenen. Siinä vaiheessa vielä ajattelin kyseessä olevan osaavan kalastajan. Mutta sitten alkoi kummallinen episodi. Kuvia piti selvästi ottaa jos jonkinlaisessa pönössä, ja virkku kala oli jatkuvasti kanervikossa pomppimassa kun ei saanut sitä pidettyä hallinnassa. Sitten kala taas hetkeksi veteen ja kohta sama homma uusiksi. Muutaman minuutin päästä tuli kolmas kaveri ihmettelemään saalista, taas kalaa ylös ja pönöille. Välillä kala oli syliotteessa olkapäällä, välillä pomppimassa kanervikossa. Todella ammattimaista ja kalaa kunnioittavaa toimintaa. Lopun viimein kala pomppi itse veteen ja en ole varma, saiko hän sitä enää kiinni, mutta aika huonon ennusteen voi kyllä sen kalan selviämiselle antaa. Kyllä sapetti. Pitäisi malttaa mieli ja jos kalan aikoo tai se täytyy vapauttaa, toimia fiksusti.

Kalastelin eri kohtia koluten pääosin ilman painoja pinnan tuntumasta, mutta joitakin kohtia lyijypainon kerakin. Reilu paino vain lyhentää melkoisesti heittopituuksia ja näissä olosuhteissa päävirran reunaan heittääkseen tarvittiin kaikki metrit mitä osasi heittää. Toki yöaikaan kaloja voi olla aivan rannan tuntumassa, mutta ainakin nyt osa kohdista oli todella kova virtaisia ja ne selkeimmät kohdat oli aika nopeasti kokeiltu. 

Jälleen itselleni poikkeuksellisesti lopettelin kalastuksen jo vartin yli 2 paikallista aikaa ja suuntasin mökille. Seurailin jonkin aikaa NHL:ää kunnes siirryin unten maille. Peni ehkä hieman reilu 30cm taimen jäi yön suurimmaksi.

Kello herätteli aamupäivästä. Suihku, aamiainen ja mökin siivous. Ja sitten ehtikin vielä pariksi tunniksi kalalle ennen kotimatkaa. Tarjoilin myös painostreamereita, joita olen tehnyt streamernymfaukseen, ja sainkin yhden noin 40cm harrin volframkuulaisella kultatinselillä. Kävin vielä perkaamassa saman suuren peilialueen mistä edellispäivän komistus tuli, mutta siinä oli aivan hiljaista. Kun tuuli yltyi jälleen sellaisiin lukemiin, että 15 metrin heittokin oli jo tuskaa, päätin kasata välineet ja lähteä kotiin päin. Ihmeen paljon tuuli taas kerran ja aina alavirran puolelta. Esimerkiksi järkevä nymfaus olisi ollut mahdotonta koko viikonloppuna tuulen vuoksi. Seiskaluokan 40+:ssa on sen verran massaa, että rauhallisemman tuulen aikana sai aivan ok heittoja, mutta peruke kääntyi lähes aina ylävirran puolelle. Ylävirtaan suunnatuissa heitoissa se oli hyvä, mutta pisimmät poikkivirtaheitot lyhenivät heti sen 3 metriä kun perho meni ylävirtaan eikä suoraan. Ja perhot sotkeentuivat paljon tavallista herkemmin. Päädyinkin pari kertaa lyhentämään peruketta, jotta kalastus oli hieman helpompaa. Viikonlopun aikana siiman päässä kävi varmasti tusina eri sterameria. Tinseleitä, erilaisia ahvenia, erikokoisia ja erilaisen silhuetin mustia, clarettia, siikajäljitelmää jne., joten hirveän yksipuoliseksi ei voi ainakaan yritystä moittia. Toki syvemmältä olisi voinut enemmänkin kokeilla, mutta se on aika tympeää hommaa jos kauemmas haluaa heittää. Mieluummin koitan nykyään pinnemmasta aktiivisia kaloja etsien.

Rantapoluilla oli paikoin polveen saakka vettä

Vaikka olosuhteet eivät nappiin menneet, niin olihan se silti taas hieno reissu. Tuollaiset kalat kruunaavat kyllä reissun kuin reissun. Ja kalattomista tai vähäkalaisista reissuista tulee monesti onnistuneita, jos on hyvää seuraa ja vaikka kelit ja maisemat on kohdillaan. 

Tällainen Red Truck tuli kasattua

Hieman laventelia ja mm. Soft Touch -kahva

Kesän pääreissu eli pohjoisen pidempi reissukin lähenee. Koitan saada siitäkin juttua raapusteltua, vaikka nyt onkin ollut tekstin tuottaminen paljon aikaisempaa työläämpää.

Kireitä kaikille lukijoille kesään!