sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Finnmarkin elokuun reissu

 Hei!


Jahtimiesten aloittaessa sorsastuskautta, pääsimme Jarin kanssa käymään vielä pikaisen visiitin Finnmarkissa. Sunnuntaipäivänä oli vielä futisvalmennushommia, mutta matkaan pääsin viiden jälkeen iltapäivällä. Hain Jarin kyytiin ja matka jatkui kuuden maissa Kempeleestä. Torniossa hoidettiin tuttuun tapaan kauppaostokset ja hörpättiin kahvit. Sitten ajeltiinkin tankkaustaukoa lukuun ottamatta yhtä soittoa Norjaan saakka. Matkalla soiteltiin Raahen porukalle, jotka olivat samaan aikaan paluumatkalla Finnmarkista. Heillä oli ollut viikon reissu hieman nihkeämpää, mutta muutaman komean kalan olivat kuitenkin saaneet. Saavuttiin kohteeseen puoli yhden maissa paikallista aikaa. Lämmintä oli kokonaista kaksi astetta. Päätettiin lähteä kuitenkin heti kalalle, niinpä söimme hieman ja kasailimme kalastuskamppeet.

Päätin lähteä streamervavan ja virpan voimin. Alkoi tulemaan aika pimeää ja osa kaloista on yksikätisen perhovavan kantamattomissa. Virppaan laitoin vain 12cm Bomberin violettivoittoisen vaapun, streamerit ja varalta myös pupajäljitelmät otin matkaan. Jari otti vain virpan. Pimenevässä yössä on aina hieman haasteellista päästä heti perhon heiton rytmiin ja saada hyvää tuntumaa heittoihin. Kolusin kohtalaisen nopeasti ensimmäisen ottialueeen aika maltillisen mittaisin heitoin. Jari oli nähnyt yhden räsäyksen ja virpassakin oli heti toisella heitolla tärppi. Aika nopeasti vaihdoin itsekin virveliin ja kolusin kauempaa ottialuetta. Melkein heti olikin tärppi, pian toinen. Kolmas viimein tarttui ja kala vaikutti heti kohtalaisen kokoiselta. Lähellä vaan laittoi ihmeen vähän hanttiin. Rantautin kalan ajatuksena ottaa heti ruokakala. Kala oli hoikahko, mutta mittaa oli reilut 55cm. Hieno aloitus, varmaan alle puolen tunnin kalastuksen jälkeen. 

Aloituskala

Syönnösnäyte

Avasin kalan tovin päästä. Syönnöksestä löytyi mm. kaksi sopulia. Tai saattoi toinen olla myyräkin. Heittelin vielä hetken, kunnes siirryin seuraavalle spotille. Kolusin taas ensin lähempää aluetta musta-violetilla streamerilla. Olin ehtinyt jo aika pitkiin heittoihin, joita uitin alkuun vapaasti ja loppu-uittoa sitten viistätin ja nyin vähän reippaammin. Onnistuin uiton loppupuolella sotkemaan sisään vetämääni siimaa ja aloin sitä selvittämään. Samalla tuntui hyvä tärppi vavassa. Olin niin keskittynyt siimojen oikomiseen, etten pitänytkään vavasta kiinni juuri lainkaan. Niinpä vapa luiskahti saman tien kädestä tippuen veteen. Tunsin kalan siimasta ja pidin siten hetken tiukalla hamuten vapaa takaisin käsiin. Kun sain vavan ylös oli kala onnekseni edelleen kiinni. Hyvin pysyi väkäsettömässäkin kun onnistuin pitämään siiman vain tiukalla. Tämä kala väänsi oikein mukavasti vastaan, kunnes antautui haaviin. Oikein mallikas pulskempi 54cm taimen. Olipahan toimintaa!

Musta-violetin streamerin pettämä

Kalastusta oli takana vasta tunteroinen. Hienosti oli alkanut reissu. Kun perhoon ei tuntunut enempää innokkaita löytyvän, kolusin taas laajemman alueen virpalla. Sainkin vielä pari yli 40cm kalaa. Kun enempää ei aktiivisia kaloja tuntunut tällä kohdin löytyvän, lähdin käymään reilusti ylempänä. Yö alkoi olemaan pimeimmillään ja kalojen aktiivisuus tuntui heikentyneen selvästi. Olin jättänyt virvelin alemmaksi ja kolusin parilla erilaisella streamerilla pitkähkön pätkän, mistä olen onnistunut saamaan useita kaloja. Tällä kertaa oli aivan kuollutta. Vähitellen valon määrä alkoi lisääntymään. Kellon käydessä jo kolmea norjan aikaa, löysin yhdestä kohdasta muutaman aktiivisen taimenen pikkukalajahdissa. Tarjoilin ensin normaalia tinseliä heikoin tuloksin. Laitoin sitten noin 7cm kultatinselin. Heti ensimmäisellä heitolla vapaalla uitolla sain huijattua lähempänä näyttäytyneen kalan. Taimen oli nätti 53cm, mutta tämäkin oli vaisuhko otus siiman päässä. En antanut sille lainkaan löysää vaan vedin siimasta kalan haaviin. 

Ja kalaa tulee..

Hetken jo kuvittelin löytäneeni toimivan perhon, mutten saanut siihen yhtään reaktioita muilta nähdyiltä kaloilta, joille vaan ylsin heittämään. Tosin täysin vapaata uittoa en pystynyt osalle tarjoamaan haastavan kohdan vuoksi. Kun yksi paremman oloinen kala hyppäsi taas malliksi hieman heittokantaman ulkopuolella, päätin kokeilla virvelillä. Montaa heittoa ei tarvittu, kun Bomberia vietiin taas. Jälleen nätti 53cm.

Sain vielä melko pian kauniin värisen 45cm kalan, kunnes alue hiljeni. Kalastelin vielä hieman alempana saaden pari pienempää, mutta vähitellen väsykin alkoi viemään mehuja miehestä syönnin samalla hiipuessa. Lopettelimme kalastuksen puolin viiden seutuvilla Norjan aikaa. Lähdimme kasaamaan telttaa ja syömään hieman ilta-/aamupalaa. Olihan hieno startti reissulle. Jari tosin joutui tyytymään yhteen alle 40cm taimeneen. Jari kalasti pääosin hieman alempana kuin minä, eikä sieltä ollut löytynyt samanlaisia aktiivisia kohtia.

Nukkumaan meno vierähti myöhäiseen aamuun, eikä unikaan ollut kummoista. Muutaman tunnin unien jälkeen nousin virittelemään leiriämme ja aamupalan laittoon. Fileoin kalan ja laitoin toisen fileen graavautumaan. Vähitellen Jarikin nousi ylös. Keli oli aika mukava, eikä kalalle ollut kiirettä onnistuneen aloituksen jälkeen. Paistoin toisen fileen aamupalan jatkeeksi, oli hyvää.

Kyllä maistui

Päätimme käydä vain kevyehkön kalastussetin heittelemässä lähialueella. Mukaan lähti pinturivapa sekä streamervapa. Hyönteiselämää ei näkynyt juuri lainkaan. Heittelin alkuun surffia sekä vaaksiaista ilman havaintoa kaloista. Vaihdoin sitten caddikseen ja pieniä harreja tulikin useita. Suurimmatkin jäivät kuitenkin alle 40cm. Jari sai myös harjuksia, kokoluokka taisi olla suunnilleen samaa. Kokeilin myös tinseliä, mutta kala ei vaikuttanut järin aktiiviselta. Niinpä vajaa pari tuntia riitti ja marssin teltalle. Bullet osoittautui jälleen heikoksi siimaksi kauas kalastamisessa lyhyen heittopään vuoksi, etenkin vedestä lähtevissä tulee äkkiä monta metriä eroa pitkäklumppisiin siimoihin, joissa rannaria ei tarvitse saada kymmentä viittätoista metriä aina perään. Päätin antaa vielä mahdollisuuden SA:n Anadrolle, jossa heittopää on yli 18m, muttei tuntunut lainkaan hyvältä omaan käyttöön Ruotsin reissulla ja vaihdoin kelaa. Ei se hyvältä nytkään tuntunut, mutta pienet tinselit sai vedestä lähtevillä heitoilla pari metriä kauemmas mitä Bulletilla. Päätin lähteä iltasessioon sillä siimalla.

Tovin lepäilimme leirillä tuoleilla löhöillen ja nauttien mukavasta loppukesän kelistä. Keli oli sen verran lämmin, että se nostatti odotuksia iltaa ajatellen. Nautiskeltiin tuhdimpi välipala ja viriteltiin välineet iltaa varten. Poistin mm. Bomberista keskikoukut, hurjalta tuntuu kolme kolmihaaraa noin pieneen vaappuun. Mukaani otin pupasetin, streamervavan ja virpan kauempien kolkkien koluamista varten. Mentiin edellisyön ottipaikoille. Pari poikaa oli kalastelemassa niillä main, mutta lopettivat ennen kuin edes ehdimme aloittamaan. Puparäiskäyksiä ei näkynyt, eikä kyllä muutenkaan ollut tapahtumia niin perhoon kuin virveliinkään. Illan edetessä paikalle tuli muutama norjalainen kalaan, mutta kalastelivat meitä alempana, lähinnä yhtä kohtaa takoen. Ilmeisesti hämärässä jotain saivatkin äänistä päätellen, mutta mahtoivat olla pienehköjä harreja. Vedessä kuoriutui hieman vesiperhosia alkuillan aikana mutten nähnyt kuin pari pienempää taimenta niitä hamuavan kalvolta ja jopa ilmasta. Ylempänä näin vähintään 50cm taimenen hyppäävän ilmaan, mutten saanut sitä ottamaan streameriin, pupaan enkä vaappuunkaan. Kala näyttäytyi vain kerran. Tein sitten pidempää streamerlaskua ja pupiakin uitin yhden pienemmän laskun tuloksetta. Päätin vielä kokeilla vaapulla kauempia spotteja. Alempaa sainkin reilun 40cm kalan malliksi. Aivan loppuhämärän aikoihin Jari sai mustalla streamerilla myös yli 40cm kalan, ja jonkin aikaa myöhemmin Bomberin violetilla vaapulla vielä toisen samanmoisen. Muuten oli kyllä hiljaista aamuyöhön saakka, taidettiin jotkut 30cm ylittävät vielä saada, mutta auringonnousun jälkeenkään ei tällä kertaa tullut mitään aktiivisuutta parempien kalojen toimesta. 

Lopettelimme kalastuksen neljän jälkeen ja siirryimme leirille. Jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaankin ollut järkevää käydä kokeilemassa lähialueen pari muuta hyvää kohtaa, joita ei oltu niin paljoa häirittykään edellisyönä, mutta jotenkin sitä luotti siihen että kyllä ne jossain välissä aktivoituvat. Yöstäkin tuli ennustetta kylmempi, kun pilviverho rakoilikin, ja leirillä auton mittari näytti 3,5 astetta. Mieliala parani kuitenkin mukavasti pihvien, perunalisukkeen ja coleslawin myötä. Juomana toimi hyvin valkoviini. Nukkumaan meno vierähti taas lähemmäs seitsemää Norjan aikaa.

Ihmeen kevyttä koiran unta tuli taas nukuttua. Toki telttakin taas lämpeni kun aurinko pääsi välillä paistamaan. Olin nousemassa jo reilusti ennen puolta päivää, mutta sain vielä hieman torkahdettua. Yhden jälkeen kuitenkin luovutin ja nousin. Aamupalaksi saatiin nauttia herkullista graavitaimenta. Samalla pakkailtiin kamppeita. Oli aika vaihtaa paikkaa. 

Melko pitkään meni, ennen kuin saimme itsemme liikkeelle. Kuitenkin ennen viittä olimme uudella kohteella. Suunnitelmissa oli, että käymme aika pikaisesti katsomassa, onko aktiivisuutta vai ei ja mahdollisesti vaihdamme illalla vielä paikkaa. Reilun kolmetuntisen loppu viimein kohteella viihdyimme, mutta oikeastaan minkäänlaista merkkiä emme paria pikkutaimenta lukuun ottamatta nähneet. Niinpä kamat autoon ja menoksi.

Päädyttiin moikkaamaan Juhaa. Kostikin oli käymässä. Siinähän sitten vierähti hyvä tovi poristessa. Päätin kuitenkin käydä yöllä pienen hetken kalastelemassa, mutta se oli aika lailla yön pimeintä aikaa, eikä montaa kalaa näkynyt. Paria kuitenkin jahtasin. Muutamia tärppejä sain, joista pari oli 40cm paremmalle puolelle, mutta ylös saakka sain vain yhden noin 35cm. Pimeimmällä hetkellä säikähdin, kun jaloista alkoi kuulua hirveä rääkyminen. Sopuli yritti vallata kiveä minulta, millä olin heittelemässä. Koitin pimeässä potkiskella sopulin pois kiveltä ja äänen hiljenemisen myötä ilmeisesti onnistuinkin. Myöhemmin näin yhden uimassa. Jonkinlaista vaellusta oli päällä. Pari huonosti nukuttua yötä veti miestä jo aika pehmeäksi. Keskittyminen ei riittänyt pimeäkalastukseen, sen tuntee heti heittorytmin hankaluuksistakin. Uittoonkin tulee yleensä haasteita liian väsyneenä. Lopettelin kalastuksen ennen kolmea jätettyäni perhon taakse pajuun, vaikka valon määrä oli vasta alkanut lisääntymään. Jari ei jaksanut lähteä ollenkaan yösessiolle mukaan, vaan meni nukkumaan jo hyvissä ajoin.

Heräilin alkuiltapäivästä tuttuun ääneen ja nousin ylös. Masahan se, juttelivat teltan lähellä Juhan ja Kostin kanssa. Masa oli onnistunut kohtalaisesti edellisiltana, mutta pupalätinää ei ollut näkynyt. Tovi siinä turinoitiin, kunnes he lähtivät saunomaan. Me syötiin Jarin kanssa tuhti aamupala, puuron päälle vielä paistettiin makkaraa ja aloimme pakkaamaan kamppeet reissun viimeistä kalastussessiota varten. Juuri kun olimme tekemässä lähtöä, saunojat palasivat. Juha ja Kosti aikoi tulla samoille seuduille hieman perästä. Tovin siirtymän jälkeen oli edessä pidempi jalkapatikka. 

Perillä kuivateltiin tovi hikeä ja seurailtiin jokea, näkyisikö mitään merkkiä kaloista. Kun mitään ei näkynyt, päätin aloittaa minitinselillä. Tällä kertaa vihertävällä, jota tosin oli aika paljon jo kaluttu ja värit haalistuneet. Kalastelin välivirtaa ja loppuliukua ilman mitään merkkiä kalasta. Kala ei selvästikään ollut lainkaan aktiivisena. Näin kuitenkin loppuliuvun sivulla tyynessä suvannossa pari siian pintakäyntiä ja hetken tarkastelu osoitti, että muutamia päivänkorentoja kuoriutui. Ne näyttivät vastakuoriutuneina vaaleahkon oliivinharmailta, mutta kun aikuisia ruskeita Baetiksia ainakin lensi muutamia, oletin kyseessä olevan sama laji. Päätin lähteä katsomaan olisiko seuraavan kosken niskalla sitten toimintaa. Ja oikeastaan heti sinne saavuttuani näin kaksi taimenen pintakäyntiä. Tai ennemminkin kalvohakuja selkäevä ja pyrstö pinnalla näkyen. Virittelin pidemmän ja ohuemman perukkeen ja laitoin alkuun siiman päähän #14 vaalean rusehtavan laskuvarjopäikkärin, Adamsin tyylisen siis. Kahlailin varoen rikkonaisen virran puolelta niskan alta lähemmäksi. Kumpaakaan kalaa ei kuitenkaan näkynyt. Niinpä kokeilin sokkona ensin eri alueita odottaen edelleen uusia pintakäyntejä, mutta kun niitä ei kuulunut, koitin muutamilla heitoilla näyttäytyneitä kaloja. Kun mitään ei kuulunut, vaihdoin saman kokoluokan harmaanruskeaan rasvattuun nymfiin. Sama lopputulema. En jaksanut jäädä pidempään kytikselle, kun pintakäynnit olivat selvästi harvassa ja kalatkin jo todennäköisesti häiriintyneet heitoistani, joten kahlailin rantaan, jonne Juhakin oli jo ehtinyt tulla. Laitoin Juhan koeheittämään #5 Red Truck Diesel + Wulff TT yhdistelmääni, johon itse olen ihastunut. Aika pian Juha kiskoikin kaikki siimat pihalle ja totesi, että varsinkin hintaluokkaan erittäin soiva peli. Oma Winston on kuulemma hieman nopeampi ja sillä Juha jopa speijailee kaikki siimat pihalle. 

Jari oli siirtynyt alemmaksi heittelemään. Itsekin päätin jatkaa tinselillä koluamista kun pinta-aktiivisia kaloja ei oikein näkynyt. Juha lähti hetken päästä reilusti alemmas heittämään. Tutuista paikoista ei vain kuulunut mitään. Samalla tuskastuin, kun tinseli oli jatkuvasti sotkulla pitkissä heitoissa. Epäilin perukkeen olevan osasyynä, ei tainnut olla aivan optimi peruke 5cm tinselin heittoon. Eipä siinä tullut sitten oikein luottoa, että onko sitä tarjonnut epämääräistä myttyä kaloille vai onko välillä uinut oikeinkin. Päätin itsekin lähteä alemmas samoille seuduille, missä Juha kalasteli. Matkalla Juha tulikin jo vastaan. Oli saanut muutaman kalan, mutta suurin oli tietenkin karannut. Ei sentään mikään jätti, mutta varmaan yli 50cm. Keskusteltiin hetki perukkeistakin, johon Juhakin totesi, että kyllä pitkillä takureilla tuppaa tosi herkästi sotkeutumaan, mutta hänellä on noin kaksi kertaa vavan mittainen peruke erityisesti spey-heittoja varten ja se hieman rauhoittaa myös takureissa ja siten vähentää vähän sotkuja. Minulla oli hieman reilun kolmen metrin peruke käytössä. Juha vinkkasi vielä yhden oman spotin alempaa mitä moni ei kuulemma hoksaa, mistä on saanut isojakin ja nytkin oli parhaat tapahtumat löytänyt, mutta sinnekin piti heittää pitkälle. Kokeilin nopeahkosti yhden loppuliuvun, ennen kuin kävelin sille paikalle. Pitkälle sai tosiaan heittää, mutta siinä kohtaa pääsi onneksi kahlaamaan hieman ja heittämään takuria, mutta syvemmän kuopan kalastus vaati kyllä vähintään 25 metriä ennen kuin sitä pääsi kunnolla kalastamaan. Sainkin siitä aika pian noin 35cm taimenen, mutta muuta ei kuulunut. Ilta alkoi jo hämärtämään ja tuntui, että on jo hieman kiire seuraavalle loppuliuvulle tutkimaan, olisiko siellä pupahätsiä. Pari räiskäystä siellä sitten näinkin, mutta kultatinseli tuntui kelpaavan hyvin. Paikka vaan on todella ikävä kalastaa. Ei yhtään takaheittotilaa ja pajutkin lähellä vedestä lähteviä heittoja haittaamassa. Vähintään 15 metriä pitää heittää että saat perhoa edes virran reunaan, saatika jotenkin uitettuakin vielä. Sain muutamia vedestä lähteviä heittoja reiluun 20 metriin ja niillä oli heti hyvin tapahtumia. Ylös tuli noin 46cm ja 50cm taimenet viiden minuutin välein ja karkuutin yhden vähintään samoja kokoja olevan. Kokeilin hetken myös pupaa tuloksetta. 

Puolimetrinen

Illan pimetessä päätin mennä kokeilemaan alempaa nivaa, jossa näkyi pari kalahavaintoa samaan aikaan kun loppuliuvussa räiskähti. Sen jälkeen kaloja ei näkynyt. Nivassa jatkuu samannäköinen pyörteilevä rauhallinen virta 150 metriä, joten päätin lähteä harvalla haravalla liikkeelle vain selvittääkseni, olisiko siinä aktiivisia kaloja. Ja olihan siellä. Vähän väliä pinta räiskähti ja taimen oli kiinni. Varmaankin 10-15 metrin välein pääosin. Kalat olivat hitusen pienehköjä, mutta kaikki 38-47cm haarukkaan kuitenkin. Oikein mukavaa kalastusta ilman muuta. Sain ylös jälkeenpäin muisteltuna 6-8 kalaa. Kun niva tuntui jo hieman rauhoittuvan, päätin lähteä käymään vielä edellisellä loppuliuvulla ja pikku hiljaa Jaria kohti ruuan laittoon. Loppuliuku oli hiljainen, samoin edeltävä loppuliukukin. Aika nopeasti kolusin ne ja palasin Jarin luokse. Jari oli jo lopetellut kalastuksen ja oli jo hieman tekemässä lähtöä. Jari oli saanut illalla nätin 51cm taimenen Abun lusikalla. Juha ja Kosti olivat lähteneet jo parisen tuntia aiemmin. Kosti oli kalastellut ylempänä, muttei sieltä ollut tullut mitään mainittavaa. Ehdotin, että pidetään rauhassa ruokataukoa ja odotellaan auringonnousua, se voisi olla hyvää aikaa. No, jopa risukeittimellä vedenkiehutus oli melkoinen operaatio, kun koko illan ja yön oli sadellut vettä ja ilma oli täynnä tihkua. Edes tuohi ei meinannut millään palaa. Lopulta saimme veden keitettyä ja puusiruuan tekeytymään. Jari taisteli pienet tunnelmatulet risukeittimeen siksi aikaa, mutta iloa tulista ei ollut kuin kymmeneksi minuutiksi. Harvoin on noin vaikeaa tulen tekeminen. Millin risutkaan eivät palaneet ennen kuin alla oli reilusti palavaa tuohta, josta oli riivitty kerrokset ohuiksi ja ne kuivimmat osat otettu käyttöön. Metsästäjän pata maistui hyvälle ja mieli koheni. Melko pimeässä tihkusateessa istuskellessa alkaa helposti väsyttämään. Siinä joutui hieman itseään tsemppaamaan, että pysyi virkeänä parituntisen ajan, mitä odottelimme kajon lisääntymistä. Sateinen yö oli selvästi pimeämpi kuin vaikka reissun kaksi ensimmäistä kylmää puoliselkeää yötä. 

Lopulta valoa oli jo sen verran, että päätin mennä sille niskalle heittämään tinseliä, missä näin iltapäivällä pintakäynnit. Ja tovin heittelyn jälkeen nielun yläpuolella kala imaiseekin ylävirrasta tulevan tinselin. Väsyttelen silmämitalla 50cm taimenta lähelleni, kunnes yhtäkkiä siima katkeaa. Kala teki varsin maltillisen "spurtin" jota hieman hidastin. Selvästikin peruke oli rispaantunut illalla kalojen hampaista, en muistanut tarkistaa ollenkaan ennen aamuyön sessiota. Sitä se väsymys teettää.  Kaivoin uutta kultatinseliä rasiasta ja menin heittämään seuraavaa välivirtaa. Tovin perkasin päävirran takana olevaa sivuvirtaa, jossa usein on hyviä kaloja ruokailemassa ja lopulta pinta posahtaa ja puoli kalaa käy näkyvillä. No nyt on jo parempi! Ihmeen rauhallisesti kala kuitenkin laittaa vastaan ja aika nopeastikin haavi heilahtaa. Hieman hoikka, mutta pituutta komeat 58cm. Alkoihan ne paremmat kalat viimein aktivoitumaan. 

Hoikahko 58cm

Yrityksistä huolimatta muuta en siitä saanut kuulumaan. Jarikin kokeili virpalla, tuloksetta. Taisin kokeilla pikaisesti vielä alemman virrankin, kunnes päätin lähteä iltapäivän ensimmäistä loppuliukua kokeilemaan. Jari laittoi jo vapoja kasaan. Menin kiirehtien edeltä, ettei Jarin tarvitse niin kauaa odotella. Loppuliuvun yläosasta ei kuulunut mitään, mutta kun pääsin hieman alemmas, alkoi tapahtua. Heitin virran taakse ja viistätin tinseliä hieman virtaa nopeammin liuvun keskelle ja etureunaa kohti. Etureunasta posautti mukavasti taimen kiinni, isohko pyrstö vain vilahti pinnalla. Huikkasin Jarille, että nyt olisi parempi taas kiinni, kun kala yhtäkkiä karkasi. Tuumailin kalan jumputuksista ja pyrstöstä arvioituna kalan olleen ehkä noin 55cm. No, uutta matoa koukkuun. Ja kauaa ei mennyt, kun keskivirrasta paukahtaa. Huomaan heti, että kala on edellistä pienempi. Pian kala oli haavissa, karvan vajaa 50cm. 

Muutaman millin vajaa 50cm

Päätän vielä hetken jatkaa. Ja taas muutaman heiton päästä vapa taipuu. Nyt on taas isompi! Kala lähtee vetämään Hardyn räikkä huutaen sivulle viistoon suvantoon päin 10 metriä, kunnes alkaa uimaan vauhdilla kohti. Kelaan äkkiä siimoja sisään pysyäkseni mukana. Sitten kala otti vielä pari syöksyä virtaan päin, kunnes tuli lähemmäksi. Kovasti kala väänsi vielä lähelläkin, ennen kuin sain ohjattua kalan yläpuolelleni ja virran avulla kalan pään pintaan. Kala oli oikein mukavassa pulskassa kunnossa oleva reilu 58cm kala, nätti kuin mikä.

Reissun lopetuskala

Kokeilen vielä muutaman heiton, mutta kello käy jo vauhdilla kohti aamua ja päivällä oli edessä kotiin lähtö. Vartin yli 5 Norjan aikaa lähdimme tallustelemaan autoa kohti. Nukkumaan meno meni taas lähemmäs seitsemää, mutta laitoimme kellon soimaan puoli kahdeltatoista, jottei lähtö mene hirveän myöhään. 

Illalla oli tullut jo osa Kemin porukkaa paikalle ja pystyttäneet kunnon teltan viereemme. Kun nousimme ylös, alkoi sieltäkin teltasta kuulumaan jo puheen sorinaa. Siinä pakkailun lomassa tulikin sitten vaihdeltua Kemin poppoon kanssa kuulumisia, samoin parin muun tutuksi tulleen kalastajan kanssa. Juhakin liittyi porinaporukkaan. Aika kului nopeasti, mutta maltoimme kuitenkin kohtuudella pakkailla samalla. Oli aika käydä vielä virkistävällä pesulla. Vesi oli itseasiassa ehkä jopa hieman lämmennyt sateiden myötä, kun edellisten kylmien öiden jälkeen vesi tuntui jo aika viileältä. Nyt se oli varmaankin jotain 12-13 asteista. Viimein oli aika jättää hyvästit ja toivotella toisille onnistumisia kalareissulle. Meillä oli onnistunut reissu, siitä on mukava toisten jatkaa. Matka sujuikin mukavasti ja olimme kotona kymmenen maissa. Tähän oli mukava lopettaa taimenen kalastuskausi, joka tosin oli aika vaatimaton päivämäärinä laskettaessa, mutta kalallisesti oikein onnistunut.


Edessä häämöttää taas hauen kalastuskausi. Korjasimme veneestä reiän ja maalasimme sen ulkoa päin uudelleen. Nyt kelpaa taas kalastella. Olen viime vuoden jälkeen alkanut haaveilemaan perhokympistä eli perhovälineillä saadusta kymppihauesta, sellainen kun on vielä saamatta. Ehkä siihen täytyy jokunen päivä käyttää ja kokeilla, onnistuisiko.

Oikein mukavaa syksyn aikaa lukijoille. Toivottavasti kesäkalastuskausi on ollut onnistunut. Onnistuminen ei aina tarkoita saatuja kaloja, vaan voi liittyä myös erilaisiin oivalluksiin kalastukseen liittyen. Niille pitää muistaa antaa myös oma arvonsa, niitä kun tulee yleensä parhaiten silloin, kun käy kalalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti