Finnmarkin reissu

Terve!

Kesälomani loppuun pääsin vielä viikoksi Finnmarkiin. Kun kaikki kamppeet alkoivat olla torstaina 16.7. autossa jo iltapäivällä, kävi polte niin kovaksi että lähdin illalla yhdeksän jälkeen ajelemaan alkuperäisen suunnitelman eli perjantaiaamun sijaan. Ajelin yhtä soittoa 4,5 tuntia ja laitoin Muonion tuntumassa nukkumaan. Perjantaina jatkoin matkaa Norjan puolelle, jossa pidin pienen paussin.

Asuntoautoni

Vielä piti ajella yksi siirtymä ennen kuin viimein pääsin ensimmäiselle kohteelle. Pakkailin kamppeita päiväreppuun ja tallustelin jokivarteen. Vastaan tuli neljä suomalaista, jotka eivät olleet päivällä onnistuneet. Tuijottelin tovin virtaa, mutta kun mitään ei näkynyt, päätin aloittaa nymfaamalla. Kolusin alkuun tuttua virtaa, eikä kovin kauaa tarvinnut heitellä kun ensimmäisen kerran vapa niiasi, ruohonvihreä larva oli kelvannut. Hieman oli totuttelua taas näissä voimanpesissä. Tämäkin 45-50cm kala esitteli melkoisia volttisarjoja ja lopulta karkasi. Onhan se hienoa taas olla täällä. Laitoin myös lasikuidun pintaperhoineen sekä streamervavan valmiiksi. Muita kaloja ei siitä kuulunut, joten vaihdoin paikkaa. Kalat eivät tuntuneet olevan oikein kovalla otilla pohjan tuntumassa, lieköhän odottelivat jotain kuoriutumisia. Ehdin välillä pitää makkaranpaistotauonkin, jota häiritsi kovahko sadekuuro, kunnes kolmen tunnin kalastelun jälkeen haaviin solahti reissun ensimmäinen, hieman vajaa 45cm kaunokainen. Tämä otti samaan larvaan. Välillä olin ehtinyt jo hetken yhtä näyttäytynyttä kalaa jahdata tuloksetta. Alkuillasta palasin pintoneen kalan paikoille ja tovin jälkeen sama kala näyttäytyi jälleen. Mutta vain kerran. Kunnon hätsiä ei ollut päällä. Toki muutamia pienempiä kaloja näkyi ja koitinkin niiden avulla päästä jyvälle, minkälainen perho kelpaisi, mutta heikoin tuloksin. Rasioista tuli kaivettua erilaisia pintureita ja emergenttejä. Paria pupaakin tarjosin. Kun ilta ei vaikuttanut heräävän kunnolla, päätin kymmenen maissa lähteä talsimaan autolle ja vaihtaa paikkaa.

Reissun avauskala

Autosiirtymän jälken pidin pienen evästauon ja lähdin taas kalalle. No nyt näkyi jo pari aktiivista kalaakin. Pari perhomiestä kalasteli yläpuolellani, kunnes toinen lähti jonnekin alaspäin. Pari kertaa näin vavan mutkalla ja haavin heiluvan, joten kalojakin sieltä tuntui nousevan. Toinen jäi parkkiin kyttäilemään aina välillä heitellen. Ryhdyin alempana jahtaamaan ensimmäistä näyttäytynyttä kalaa, mutta pupani eivät kelvanneet. Siirryin sitten hieman ylemmäksi. Sieltä sainkin yhden kalan hyväksymään vihreän kalvoroikkujani. Kala oli taas sellainen 42-44cm. Paria muuta kalaa yritin saada myös siihen nousemaan heikoin tuloksin. Kokeilin sitten kirkkaan vihreää Pajakka-pupaa, jota voi uitella joko pintaa viistäen tai sitten vapaasti ajeessa. Vapaa aje oli nyt kalojen mieleen ja sain sillä pari kalaa 40cm molemmin puolin jujutettua, joista pienemmän päätin ottaa graavikalaksi. Se oli sopiva yhden hengen graavi. Kalalla oli maha aivan pullollaan koskikärpäsen/mäkärän tumman oliivia pupaa. Niitä pörräsikin valtavasti ilmassa ja puskissa. Muutamalle kalalle en kuitenkaan saanut mitään kelpaamaan, yksi niistä vaikutti sellaiselta 50cm kalalta, mutta oli kyllä hieman hankalassa paikassakin. Pientä tummaa vesiperhosta, joiden pupat ovat sellaisia tumman oranssinruskeita, kuoriutui myös, mutta oranssiperäisiin pupiin en kaloja saanut iskemään. Kuitenkin tyytyväisenä ensimmäisen yön tapahtumiin kömmin nukkumaan neljän maissa.

Pajakkapupan pettämä

Mäkärää/jotain koskikärpästä kuoriutui alussa massoittain

Heräilin jo yhdentoista maissa ja aamupalan jälkeen olin jo matkalla kalalle. Päätin mennä kokeilemaan niskaa, missä oli yöllä kalastajia. Näinkin pari pintakäyntiä ja aloin niitä jahtaamaan heikoin tuloksin. Puolen tunnin kalastelun jälkeen toinen kalamiehistä olikin seisomassa takanani. Norjalainen. Kehui saaneensa hyviä kaloja ja karkuuttaneen isomuksen. Kaveri oli saanut myös yli 2-kiloisen. No ihmekös ei siitä mihinkään koko yön aikana siirtynyt eikä muita siihen päästänyt. Hienoa paikan valtaamista itselleen. Annoin norjalaisen jatkaa, toisen tuijottaessa niskaa ei huvittanut kalastaa. Lähdin alaspäin yrittäen yhyttää ruokailevia kaloja. Eräässä virrassa en lieväksi yllätyksekseni nähnyt hetkeen yhtään kalaa, vaikka olin aivan varma että siinä kyllä ruokaillaan. Päätin sitten kokeilla sokkona virran keskiosaa, missä virta alkaa rauhoittumaan pooliin. Ja juuri, kun päästän etuheittoni menemään, siinä kohdassa käy taimen head&tail pintakäynnin. Puoli sekuntia tästä perhoni tipahtaa 30cm kalan yläpuolelle ja puoli sekuntia tästä kala nousee kalvoroikkujaani. Aivan uskomatonta! Se oli täydellisesti kalastettu kala. 😁 Ja ihan komea, vapamitalla noin 50cm. Sain vielä yhden pienemmän, kunnes alusta saakka oireillut selkäni pakotti tauolle.

Täydellisesti pyydetty 50cm

Oioin selkääni jonkin aikaa, mutta polte kalalle oli edelleen kova. Niinpä nappasin kutosen streamerkepin matkaan ja lähdin koluamaan virtoja. Perhoksi valikoitui 8-9cm kultatinseli. Pari ensimmäistä kohtaa tarjosivat vain pienen tärpin, mutta pitkähkö peili osoitti jälleen keränneen kaloja. Jo ensi heitoilla kävi yksi kala perhon perään pyöräyttämässä. Koska peili on virran takana ja virtaus vielä kova, oli uittaminen todella vaikeaa ja uitot lyhyitä. Tinseli pitää saada tulemaan ylävirrasta pää alaspäin sopivalla vauhdilla, muuten ei kuulu mitään. Alavirran puolen heitoilla ei tullut lainkaan tapahtumia kun niitäkin jouduin kokeilemaan. Parinkymmenen heiton jälkeen parempi kala posautti pinnassa viistävään perhoon. Sain kalan aika nopeasti virran omalle puolelle vavan mitan päähän, mutta kalalla oli kovasti haluja mennä alapuolella olevien suurten kivien välistä, jonne en sitä halunnut päästää. Niinhän se sitten pinnassa mosutessaan irtosi, juuri kun käänsin vapaa matalalle. Hieman harmitti, vaikutti hyvinkin 55cm kalalta, jollei hieman suuremmaltakin. Selkäkipu ja pieni harmitus laitattivat menemään kyykkyyn. No hetken siinä oltuani en enää ylös päässytkään. Konttasin tuskissani lähimmälle kivelle, johon pääsin vähitellen hivuttautumaan ja sain alaselän kramppia löysäämään. Vähitellen sain jalatkin oikaistua. Istuskelin sitten 10-15 minuuttia ja mietin, että viisain olisi lähteä autolle selkää lepuuttamaan. Mutta eihän sitä malttanut, kun oli perkannut vasta peilin yläreunaa. Varoen nousin ylös ja kun tuntui, että pystyn taas seisomaan, jatkoin kalastusta. Kun siihen tinseliin tuli enää yksi kurkkaus, vaihdoin selvästi pienempään, noin 5cm kultaiseen minitinseliin. Taimenia nousikin peilistä vielä useita, kaiken kaikkiaan 7-8, joista puolet sain tartutettua. Yhtään vaan en saanut ylös, sen verran vaikea paikka se on uittotyylin ja virtauksen vuoksi. Toinenkin karkuutus jäi kyllä sapettamaan. Ensin iski sellainen perus 45cm kiinni, mutta irtosi parissa sekunnissa. Heitin heti metrin ylemmäksi, josta iskikin välittömästi toinen kala, ehkä pari senttiä suurempi. Mutta totta kai nopea heitto oli aiheuttanut heittosiiman kiertymisen alimman vaparenkaan ympärille, eikä kala saanut löysää, enkä minä saanut solmua auki, kun kala temusi kovassa virrassa. Reilun viiden sekunnin räiskeen jälkeen kala irtosi. Koko reissulla tuo oli ainoa kerta, kun siima takertui sillä tavalla...

Päätin vielä kokeilla hieman alempaa, missä virta vähän tasoittuu. Sainkin siitä aika nopeasti mukavan noin 48cm:n kalan "hyvitykseksi" sekä yhden noin 35cm:n. Ainakin paransi mielialaa. Mukavan tapahtumarikas streamersessio oli kyllä jälleen. Tuskailin itseni auton luokse, laitoin Thermacellin päälle, levitin takin maahan auton viereen, menin siihen selälleni ja nostin jalat ylös autoa vasten. Taisimpa siinä torkahtaakin, sen verran mukavalta tuntui kun selkäkivut hellittivät.

Kauniita on pohjoisen kalat

Tovin torkkuilun jälkeen otin särkylääkettä ja lähdin istuskelemaan leirille. Juha ja Masa olivat heräilleet edellisyön pitkältä reissultaan. Vaihdettiin kuulumisia ja tulisteltiin sekä syötiin. Ruuan ja kahvien jälkeen olikin taas miehessä virtaa ja särkylääkekin alkoi auttamaan. Päätin käydä vielä lähistöllä pienen kopaisun ennen paikan vaihtoa. Pientä tummanruskeaa vesiperhosta kuoriutui vedessä edelleen. Nämä pienet vesiperhoset tuntuivat kuoriutuvan pääosin alkuillasta, koska parina iltana olin selvästi hieman myöhässä päähätsistä ja kalojen aktiivisuus oli jo laskenut. Ja edelleen myös tuskailin ottiperhojen kanssa, kun rasiasta ei tuntunut löytyvän passelia, tai uittotyyli ei vaan osu kohdalleen. Kokeilin välillä mm. kuupapupia ja Leiseringin nostoa, erilaisia pupia rasvattuna ja rasvaamatta ja vapaasti sekä nykien. Heikoin tuloksin. Yhden reilun 40cm kalan onnistuin kuitenkin saamaan taas vihreällä foamipupalla. Rhyacophiloja kuitenkin aina silloin tällöin näkyi, mutta aivan yksittäisiä. Sitten edessä oli taas paikan vaihto. 

Automatkan jälkeen seurasi vielä tovin tallailu. Hikihän siinä lämpimähkössä illassa meinasi tulla. Selkä tuntui hieman jäykistyvän kävelystä, joten istahdin heti alkuun toviksi ja katselin, näkyisikö aktiivisia kaloja. Kun näin vain pari pienempää taimenta, päätin kokeilla parista poolista tinselillä. Tovin heittelyn jälkeen iskikin pirteä taimen, joka oli hieman alle 45cm.

Kultatinseli antoi taas hyvin kalaa

Tallustelin alavirtaan kalastellen parhaita kohtia, mutta selän jäykkyys piti ylimääräiset kalastelut kurissa ja heittomäärän vähäisenä. Tovin välein pidin istumataukoja. Yöllä ei näkynyt oikein mitään kuoriutumisia, joten kolusin paikkoja lähinnä streamerilla. Pupien sokkoheittely ei tunnu oikein sellaiselta tyyliltä, mitä haluaisi tehdä, kun tietää miten paljon hienompaa on heitellä nähdyille kaloille. Pari kohtuullista tärppiä sainkin, joista toinen oli pari sekuntia kiinni, mutta ylös saakka sekään ei halunnut tulla. Puoli viiden maissa sain kuitenkin vielä noin 43cm:n eräästä loppuliu'usta tinselöityä. Sen jälkeen ei enää virtaa kovin kauaksi aikaa riittänyt ja lähdin tallustelemaan autolle. Päätin ajella vielä takaisin leirille, jossa Juha ja Masa olivatkin tarinoimassa. Yksi suuri taimenkin oli yön aikana näyttäytynyt heille, muuten kalastus ei ollut tuottanut suurempia saaliita. Siinäpä aika vierähti reilusti aamuun. Välillä Juhan kanssa ihasteltiin Gintonicit käsissämme kun Masa kävi hetken kalastelemassakin. Syötiinpä jossain välissä Juhan loihtima herkullinen "aamupala". Kymmenen aikoihin kömmin lopulta nukkumaan ja nappasin vielä sirdaludin, josko selkä alkaisi löysäämään.

Untahan riitti aina viiteen saakka Norjan aikaa. Nousin aamupalan tekoon ja kyllä graavileivät maistuivatkin mahtavalta pitkästä aikaa. Selkä tuntui hieman löysänneen, mutta oli se edelleen kipeä. Olin jo laittanut slingpackin pois ja koitin sitten repulla ja chestpackilla, mutta chestpack ahdisti niin paljon edessä ja tuntui häiritsevänä koko ajan aktiivista uittoa, että kalastin koko loppureissun pelkkä reppu selässä, missä oli mahdollisimman vähän tavaraa ja kahluutakin taskuissa oli sitten osa perhorasioista, tippeteistä yms.

 

Kalareissujen suurimpia herkkuja - Graavi

Juha ja Masakin heräilivät vähitellen. Tovin pohdittuani mille alkaisin, päätin ajella takaisin yölliselle paikalle ja tallustella taas pidemmän pätkän. Sitä ennen sain vielä Juhalta Voltarenia selkääni ja nappasin särkylääkkeen päälle. Kävellessä Voltaren alkoi mukavasti lämmittämään ja särkylääke hellitti kipuja. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että nyt voisi taas jo kalastaa enemmän. Aika maltillisesti kuitenkin kalastelin edelleen tarkoituksella. Etsiskelin aktiivisia kaloja, mutta en nähnyt kuin pari pienempää. Yhden reilun 30cm sainkin pupalla koukutettua. Hieman alempana oli hienan näköinen loppuliuku, josta tinseliin iski pulska noin 45cm taimen. Kun siitä ei muuta kuulunut, lähdin katselemaan paikkoja ylöspäin. Kokeilin parhaan näköisiä virran reunoja, ja yhdestä iskikin sitten reilu 40cm kala vihreään Pajakkapupaan. Mukavaa sellaistakin kalaa on lasikuidulla väsytellä.

Lasikuidulla oli mahtavaa väsytellä kaloja. Tuuli vaan jälleen haittasi

Vielä ylempää löysin sitten pupahätsin ja aktiivisia kaloja. Kauempana vaikutti käyvän pinnassa vauraampikin kala, mutta sille heittäminen olisi vaatinut hieman kahlailua. Lupani oli pian päättymässä, joten päätin keskittyä kuitenkin pariin lähempänä olevaan kalaan. Sama ongelma jatkui kuin aiemminkin, pientä vesiperhosta kuoriutui vedessä, mutta oikeaa perhoa tai uittotyyliä ei meinannut löytyä. Yhden kalan onnistuin kuitenkin vielä huijaamaan kalvoroikkujalla ja foamipupaan sain pari kurkkausta. Taisipa muutama pikainen heitto tinselilläkin saada ainakin yhden räiskäyksen aikaan. Mutta sitten oli aika lopetella kalastus ja ajella uusille paikoille.

Perillä pidin pienen evästauon ennen kun suuntasin kalalle. Vesiperhosia pörräsi täälläkin, mutta hätsejä ei enää näkynyt. Kalastelin sitten pääosin streamerilla. Aamuyöstä kala olikin aktiivisena ja sain useamman kalan ylös saakka. Suurin taisi olla jälleen sitä 48cm luokkaa. Yhdestä peilistä neljä eri kalaa nousi siiten 8-9cm kultatinseliin, mutta niistä sain vain yhden ylös. Siinäkin heitto- ja uittokulma oli täysin ratkaisevaa. Heitin ensin hieman yläpuolelta, mutta alavirtaheitot ja viistätykset eivät antaneet tärppiäkään. Päätin koluta paikan vielä alapuolelta heittäen ja heti alkoi kaloja nousemaan. Kultatinselini väri oli jo reilusti haalistunut aamuun mennessä, vaikka sidoin perhon ennen reissua. Mutta lähes kymmenen ylössaatua ja vielä suurempi määrä tapahtumia oli tehnyt tehtävänsä. Tuollaisia keskikokoisia tinseleitä ei hirveästi rasioistani löydy, kun Kainuussa käytän yleensä suurempia ja pohjoisessa pienempiä. Mutta, kun kalojen ottihalukkuun hiipui selvästi ennen viittä, lähdin nukkumaan. Otin taas Sirdaludin, jotta selkä edelleen löysäisi. Hieman parempi päivä kuitenkin jo oli, vaikka pidinkin vielä taukoja tavallista enemmän.

Aamuyöstä 3-5 -välillä kalat olivat aktiivisia

Heräilin puolilta päivin ja nautiskelin aamupalaa jokivarressa maisemia ihaillen. Keli oli lämmin, mutta taivaalla näkyi sateisen oloisia pilviä. Hetken tuumailun jälkeen päätin lähteä ylemmäs nymfailemaan, sekä tarjoilemaan streameria. Kasasin nyt seiskaluokan CTS:n ja 40+-siimalla, jotta voin uitella perhoa hyvin kauempanakin ja heitän tarvittaessa surffilautaa pitkällekin. Aloitin streamerillä ja melkein heti alle 10cm kultatinselin perässä möyrähti taimen. Ei vaikuttanut kuin korkeintaan 40 -senttiseltä. Lieväksi yllätyksekseni muita kaloja ei kuitenkaan streamereihin noussut. Aloin sitten koluamaan paikkoja tarkemmin nymfeillä. Siikoja alkoikin heti paukkua perhoon, sain myös pari pientä taimenta. Vettäkin alkoi satelemaan. Ehdin jo tovin aikaa nymfata, kunnes kovan virran reunasta tömähti kovemmin. Tämä voimanpesä osoittautui jälleen "normikokoiseksi", sellainen 45-senttinen taimen. Sopivasti  aurinko pilkahti esiin tarjoten välillä jopa tuplasateenkaaria.  Nappasin kuvan taimenesta "sateenkaaren päässä". Kala iski suurehkoon ruohonvihreään larvaan.

Sateenkaaren alla on kultakylkiä

Jatkoin nymfailua, mutta sain enää siikoja ja yhden noin 30cm taimenen. Yläpuolelleni tuli perhomies viskelemään sen verta lähelle, että päätin lähteä autolle evästauolle. Auton luona oli pari suomalaista virittelemässä vermeitä. Vaihdeltiin siinä kalakuulumisia Finnmarkista laajemminkin. Hienoja saaliita olivat saaneet aiempina vuosina. 

Paussin päälle lähdin kalastelemaan kahden vavan voimin, mutta nymfivavan sijaan mukaan lähti pupasetti.  Sen verran heikkoa oli kalojen ottihalut larvoihin ja nymfeihin. Kalastelin rauhallisesti parhaan oloisia paikkoja kokeillen ja ympäristöä tutkaillen, josko kaloja alkaisi aktivoitumaan. Streamereihin ei tuntuneet oikein kalat innostuvan, eikä pupien sokkoheittely hirveästi innostanut. Sain kuitenkin pari pienempää taimenta ja useita siikoja, kun sinne tänne muutamia tunnusteluheittoja heitin. Kello alkoi lähennellä iltayhdeksää, kun näin pari pintovaa kalaa. Toisen sainkin muutaman heiton jälkeen iskemään surffipupaan. Sellainen perus hieman reilut 40cm. Toinen kala oli virtausten suhteen niin hankalassa paikassa, että kun jo heittäminenkin oli jo työlästä, niin kunnollista uittoa ei niihin pyörteisiin enää pystynyt tekemään, eikä kala miten sattuu menevään pupaan intoutunut. Tarkkailin poolia vielä tovin ennen kuin siirryin alemmaksi. Kellon käydessä puoli yhtätoista tulin hyvän näköiselle poolille. Heti ensimmäisellä heitolla surffipupaan iskettiin räväkästi. Hetikohta kala olikin jo ilmassa ja sirautteli mukavasti Hardyn Rulon-jarrua. Tovi siinä meni, ennen kuin sain vahvan ja pulskan kalan haavittua. Mittaakin oli jo mukavat 52cm. Ja tottakai juuri silloin alkoi tuulemaan reilusti ja sitten heti perään satamaan reippaasti. Nelosen vavalla en saanut kuin yhden auttavan heiton tarjottua pooliin tuulen vuoksi, mutta siihenkin iski reilu 30cm taimen. Sen verran sapetti olosuhteiden muuttuminen juuri väärään aikaan, että kävelin autolle ja päätin vaihtaa paikkaa. 

Reissun suurin, komea pulska kala

Jo ajellessa tuumin, että olikohan tuo viisasta lähteä, kun selvästi paikka oli juuri herännyt "henkiin". Tuskin se olisi siihen loppunut, jos vain olisi malttanut odotella tuulen ja sateen laantumista. Samoihin aatoksiin olivat päätyneet nämä kaksi suomalaista, kun ajeltiin peräkanaa toiseen paikkaan. Päätin tehdä ruuan ennen kuin jatkan kalastusta. Sen jälkeen kävelinkin reiluhkosti ylävirtaan, josta ajattelin pikku hiljaa tulla alaspäin. Joki vaikutti todella hiljaiselta muuten, mutta harjuksia ja pienempiä taimenia näkyi jonkin verran. Yhtään paremman kokoista kalaa en nähnyt. Heittelin tuttuja ottikohtia streamereilla, mutta yhtään kalaa ei vaikuttanut niistä innostuvan. Lähdin ylhäällä tekemään pidempää laskua streameröiden. Tovin jälkeen vaihdoin taas kultatinselin siiman päähän. Melko pian 40cm harjus iski perhoon. Ja hetki tästä ensimmäinen taimen kävi näyttäytymässä ilmaloikalla. Uudestaan se ei enää noussut, mutta kalakin oli korkeintaan 40cm. Viitisen metriä alempaa iski sitten kala jo kiinni saakka. 43cm taimen tuli nopeasti haaviin. Otin kalan ruuaksi, kun laajakitainen koukku oli lävistänyt silmän kun koukku tuli posken puolelta läpi. kala oli ahminut itsensä aivan täyteen oranssinruskeaa pupaa, joten selvät hätsit täälläkin on aiemmin illalla ollut. Lisäksi löysin kaksi rhyacophilaa, toinen tutumpi vihreä ja toinen oliivinkellertävä.

Oranssinruskeaa pupaa oli alussa runsaasti, Rhyacophiloita odoteltiin

Tämän jälkeen joki tuntuikin hiljenevän lähes täysin. En saanut perhoihin kuin pari pienempää tälliä. Siirryin aika nopeasti alavirtaan. Onnistuin vielä saamaan pupilla pari 35-40cm harria ja yhden pienemmän taimenen, mutta sitten laitoin pillit pussiin ja lompsin autolle. Ja hyvin samoihin aikoihin taas samat kaksi suomalaista tulivat myös autolle. Heillä oli ollut koko ilta hyvin nihkeää, eikä mitään suurempaa ollut tullut saaliiksi. He päättivät lähteä takaisin illan kohteelle, samoin minä pääti ajella sinne takaisin yöksi. Tuttu Raahen porukka oli tulossa sinne myös. Mietiskelin vielä ajellessa, että jaksaisikohan sitä vielä käydä streamerilla paikkoja koluamassa, kun edellinen aamuyökin oli ollut ihan kohtuullista meininkiä. Perillä veto oli kuitenkin jo niin pois, etten jaksanut lähempänä neljää enää sonnustautua kahluuvermeisiin, vaan laitoin neljän jälkeen jo unten maille.

Heräilin ennen puolta päivää turhan lämpimään oloon. Hikeä oikein pukkasi kun aurinko meinasi aina välillä lämmittää. Pätin käydä aamupalan yhteydessä pulahtamassa raikkaassa jokivedessä. Olin aiemmin mittaillut eri jokien vesien lämpöjen olevan siellä 11-13 asteen haarukassa. Raikas pesu virkisti kyllä mieltä. Jaskalta tulikin viestiä, että olivat ajelleet kuitenkin suoraan paikoille ja kalastelleet aamuyön kohtalaisin tuloksin, ei kuitenkaan mitään erityisen suuria ollut tullut. Niinpä tietysti. Menin käymään heidän juttusilla asuntoautolla ja nautiskelin kahvit. Hyvä tovi siinä rupateltiin ja esiteltiin perhorasioita. Sitten alkoikin käydä jo polte kalalle. Kun tuuli meinasi hieman vaivata ja sadetta tuntui olevan tulossa, päätin käydä ensin kokeilemassa uutta ul-kelaani. Parikymmentä minuuttia ehdin heitellä ennen kuin vettä rupesi satamaan ja jouduin paitasillani juoksemaan autolle etten aivan läpimäräksi kastuisi. Oikeastaan en ehtinyt heitellä juuri lainkaan, kun ostamani kuitusiima oli selkeästi liian pehmeää avokelaan ja siten erittäin sotkuherkkää. Tuulessa jää hyvin helpolla pieni löysä lenkki, joka sitten seuraavalla heitolla imaisee ihanat sotkut. Kaksi kertaa jouduin pätkäisemään siimaa vähemmäksi, onneksi kuitenki yhteensä vain noin 15 metriä. Tarjoilin lähinnä nirhaa, mutta kalat eivät siinä ajassa ehtineet siihen innostua. Sateen myötä sonnustauduin kahluuvermeisiin. 

Kun sade hellitti, lähdin rantaan paistamaan yöllisen taimenen. Kyllähän se perunamuusin kanssa oli melkoista herkkua ja yhden miehen annokseksi aivan liian suuri. 

Reissussa pitää muistaa syödä hyvin että jaksaa kalastaa

Ähkyissäni katselin jokea ja toisten kalastelua. Jaska tulikin siihen kohdalle heittelemään, oli alempaa jo saanut ainakin yhden taimenen. Olkapäävaivojen vuoksi streamervapa ei ollut nyt ollenkaan matkassa, vaan hän heitteli virppaa ja tarjoili pupia kevyemmällä vavalla. Melko pian sen jälkeen kun sain Jaskalle kerrottua, missä aika usein taimen ruukaa majailla, iski niiltä main taimen kiinni. Taas sitä normaalikokoa, ehkä noin 45cm. Tärppejäkin tuntui olevan aika tiuhaan hopeassa "puikkolusikassa", kun vaan tarpeeksi nopeasti uitti. Vähitellen aloittelin itsekin kalastelua. Alkuillasta ei aktiivisia kaloja näkynyt. Joku kopaisu tuli sieltä täältä, kun vain jaksoi heitellä. Illalla pintomisia alkoi kuitenkin näkyä. Samoin sitä tummaa pientä vesiperhosta, jonka pupia ne oranssinruskeat olivat. Tarjoilin jälleen pienniä oranssinruskeita jatkoperäpupia, laihoin tuloksin. Kun jaska sai ruskealla Pajakkapupalla muutaman kalan, joista yhden näin hänen koppaavan haaviin ja arvioin jo kohtuullisen kokoiseksi (paljastui myöhemmin noin 45cm:ksi), päätin lompsia autoon sitomaan pari pupaa. Olin ottanut varsin hintsun hätävarasetin sidontavermeitä matkaan ja kalvossa uivan oikeanvärisen pupan tekeminen aiheutti pientä päänvaivaa. Tein kuitenkin pari eri kokoista pupaa testiin. Tovin uittelujen jälkeen en kuitenkaan saanut kummallakaan ainuttakaan kalaa. Pienempää kävi sentään yksi kurkkaamassa. Kun aika lähellä minua pintoi yksi taimen aktiivisesti, päätin lopulta tarjoilla sille surffipupaa, jonka kala otti heti. Jälleen sellainen hieman yli 40cm. Alempana sain vielä useita pieniä aktiivisia kaloja sillä ongittua, mutta yhtään parempaa en enää nähnyt pintovan. Raahelaisillakin oli ollut aika vaatimaton ilta, Jaskan kalat taisivat olla suurimmat. Kun vettäkin oli sadellut pitkin iltaa, lopetteli suurin osa kalastuksen jo aika varhain yöllä. Minä koitin säästellä heittojani ja tutkailin ahkerasti eri alueita, josko jostain löytyisi aktiivisia kaloja. Yö oli kuitenkin varsin hiljainen, enkä tainnut saada enää yhtään mainittavaa kalaa. Lopettelin kalastuksen neljän maissa.

Peruskokoa. Tätä 40-45cm kalaa tuli ihan hyvin

Seuraavana päivänä satoikin lähes tauotta. Raahelaiset lähtivät kuluttamaan aikaa Altaan ja elättelivät toiveita sein pyynnistä. Minä jaksoin käydä reilun tunnin heittämässä virpalla, mutta sain vain pieniä kaloja. Yhtään yli 40cm ei tainnut edes käydä uistimissa. Kyllästyin nopeasti sateisessa ja tuulisessa kelissä viskelyyn. Siirryin autoon lueskelemaan kirjaa. Välillä kävin ajelemassa ja ihastelemassa maisemia. Alkuillasta soittelin Juhalle, joka kertoi olevansa juuri ruuan laitossa ja tuovan sapuskat leirille. Mullekin kuulema piisaisi. No pakkohan sellaiseen oli tarttua ja ajelin leirille odottelemaan ja lueskelemaan. Kymmenen jälkeen laitoimmekin ruokajonon pystyyn Juhan auton peräkontille. Kyllä oli green curry -kana herkullista! Masa näytti kuvia, kun oli saanut komean 60cm taimenen edellisyönä. Ja hänen kaverinsa Samuli oli ensikertalaisena onnistunut myös saamaan yli 40cm kalan. Toisillakin oli ollut onnea ja eräs kokemattomampi naisperhokalastaja oli myös saanut yli 40cm kalan. Kuulin myös, että Kemin porukka oli matkalla sinne. Ja niinhän ne reilu tunti myöhemmin sinne tulivat ja pääsivät myös syömään. Siinä tuli sitten Juhan teltan absidissa parannettua maailmaa aamuun saakka. Kahdeksan henkeä siihen mahtui, tunnelmaa saatiin kaasukäyttöisellä rengaspolttimella jossa Juha piti pikku tulta. Vettä satoi edelleen liki taukoamatta...

Heräsin iltapäivällä outoon ääneen. Ei nimittäin satanut. No se ilo loppui viidessä minuutissa. Söin rauhassa aamupalaa ja kulutin aikaa. Parin tunnin jälkeen en enää malttanut vaan nousin ylös. Vesi oli noussut joessa jo reilusti, hyvinkin 25cm. Ja tulisi nousemaan vielä reilusti lisää. Kävin kuitenkin pienen kopaisun kalalla, olihan perhokalastuksestakin ollut taukoa jo hyvinkin 36 tuntia. Eräskin mökijäura oli muuttunut upeaksi pikkujoeksi. Hienot virrat ja poolit vuorottelivat ja näyttivät todella kalaisilta. En ole aivan varma, mutta taisin parissa poolissa nähdä kirkkaan taimenen kyljenkin välähtävän... Kalat tuntuivat varsin passiivisilta. Onneksi sade oli kuitenkin reilusti hellittänyt otettaan, eikä satanut enää juuri lainkaan. Tovin yrittämisen jälkeen tepastelin leirille. Osa porukasta oli jo herännyt.

Pienen juttutuokion jälkeen lähdin käymään hieman alempana, mutta yhtä hiljaista piteli sielläkin. Kalastus oli hieman hakusessa, kun poolit olivat voimakkaasti virtaavia "koskia" ja rantojen pajupuskat olivat reilusti veden vallassa. Koitin parista eri paikasta, mutta mitään ihmeempää en nähnyt. Pari pientä taisin saada. niinpä tallustelin leirille ruuanlaittoon. Kemiläiset päättivät lähteä eri suunnille kalaan ja pakkailivat kamat. Ehdittiin kuitenkin Peten kanssa suunnitella tulevia reissuja, josko vielä päästäisiin porukalla käymään jossain. Oulun suunniltakin oli tullut tuttuja ja Jannen kanssa vaihdettiin kuulumisia. Sen verran asiaa riitti, että joelle lähtö viivästyi aikomastani selvästi. Päätin kuitenkin mennä jonkin verran alemmaksi kalalle. Vesi oli noussut entisestään eikä tutut paikat näyttäneet enää kovin tutuilta. Vesi virtasi jo rantapuskissa, eikä tasaisia virran alueita ollut, vaan vesimassat vyöryivät vauhdilla alaspäin. Etsiskelin tovin aktiivisia kaloja, mutta näin vain pari pienemmän pintakäyntiä. Kouriutumista ei vaikuttanut olevan käytännössä lainkaan. Kolusin ensin streamereilla ottipaikkoja heikoin tuloksin. Päätin sitten tarjoilla surffipupaa kovemman virran reunoihin, vaikkei hätsiä tuntunutkaan olevan. Näin vain aivan yksittäisiä vesiperhosia ja koko iltana vain pari Rhyacophilaa. Kuitenkin surffipupa kiinnosti kaloja sen verran, että sain jokusen pienemmän ja ainakin yksi hieman parempi kävi räiskäyttämässä. Muutama pienempi kala intoutui pintomaan enemmänkin. Tuijotin vedenpintaa eräänkin kalan kohdalla pitkän aikaa, mutten nähnyt mitään elämää pinnalla. Mitä lie söivät, mutta aivan kalvosta ne ruokaa hakivat. Kokeilin varsin kaloista suurimmalle, ehkä noin 35cm taimenelle useita erilaisia perhoja heikoin tuloksin. Kun kunnon elämää ei näkynyt, päätin palailla leirille kyselemään muiden kuulumisia.

Hiljaista oli selvästi pidellyt, kun osa oli jo nukkumassa. Jututin tulilla tovin Juhaa, hiljaista oli kuulema ollut kalan tulon suhteen kaikilla. Päätin kuitenkin käydä vielä niskaa heittelemässä, olihan seuraavana päivänä kotiin lähdön aika. Ehdin katsella niskaa ehkä 20 sekuntia, kun näin ensimmäisen pintakäynnin. Virittelin kutosluokan BVK:hon pitkähkön pinturiperukkeen, noin nelimetrisen. Tuuli kävi hieman vastaan hankaloittaen heittoa ja erityisesti perukkeen oikaisua. Näin muutamien kalojen yksittäisiä pintakäyntejä ja tarjoilin niihin paria eri perhoa heikoin tuloksin. Päätin sitten laittaa Nelson Caddiksen (vai olikohan Karelia Caddis?), jonka runko on oranssinvihreä. Vedessä lipui välillä tummanruskeasiipisiä vesiperhosia, jotka kuivattelivat siipiään hassusti takaviistoon pystyssä. Ajattelin tuuheasiipisen pintaperhon sopivan imitoimaan. Ja aika hyvin sopikin. Erän taimen pintoi uudestaan aika lähellä ja tarjoilin Nelsonia. Perho kelpasi heti. Mukavasti taimen väänsi ennen kuin tuli haaviin. Arvelin kalan haavissa yli 45cm pituiseksi ja vapautin. Juha oli toisen kalamiehen kanssa katsellut touhuani kiikareilla ja mitanneet kalan haavissa 50cm:ksi. No, sellainen 47-50cm kala se oli, eli ihan mukava. 

Reissun viimeinen parempi kala

Aika pian toinenkin kala nousi perhoon, mutta juuri silloin kun perho alkoi imussa viistämään, eikä ehtinyt napata perhoa. Kala oli samaa kokoluokkaa. Jahtasin tovin yhtä hieman paremman oloista, mutta sitä ei enää näkynyt, enkä saanut sokkoheitoilla nousemaan. Vastatuulessa perukkeen oikenemisen kanssa oli ongelmia ja osa heitoista meni pieleen tuuhean perhon napatessa heittosiimaan. Jouduin tekemään ihmeellisen rannekäännön aina heiton lopussa, jotta sain loopin pysymään tarpeeksi suurena. Se vaan tahtoi pudottaa metrejä heitosta. Päätin sitten runtata pitkän heiton reilusti niskan yläpuolelle syvimpään uomaan. Heittäessä kuului jännä ääni ja ajattelin liitosten löystyneen pitkiä siivuja kiskoessa. Aloin sitten heti tarkastamaan tilannetta, ja juuri kun tutkailin kärkiliitosta, näin sivusilmällä valtavan möyrähdyksen perhossa. EI NYT, EIII!! Tottakai. Juuri silloin, kun on se ainoa hetki koko pinturointihetkenä jolloin et ole valmiina, nousee SE kala. Elämäni suurin pintaperhokala. Mitään en voinut tehdä. Toisella kädellä pitelin kahvan yläpuolelta ja toisella kurottelin kärkiliitokseen. Siimat olivat jo alapuolella pussilla menossa hyvää vauhtia kohti niskanielua. Löysää siimaa oli varmaan 10 metriä. Eihän se tietenkään voinut tarttua kun minkäännäköistä vastaiskua ei pystynyt tekemään. En tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Se kala oli varmuudella reilusti yli 60cm, mutta en olisi ollut yhtään yllättynyt, jos olisi ollut yli 70cm. Sellaisia kaloja siinä kuitenkin pyörii, ja reilusti ylempänä näinkin pari vaurasta pintakäyntiä aamuyön tunteina. Tottakai tarjoilin vielä useita kertoja perhoa samaan paikkaan, mutta sitä kalaa ei suotu minulle. Loppuheittely meni sitten vähän turhan voimakkaissa tunteissa ja vielä yksi kala, jonka sain nousemaan, onnistuin vetäisemään perhon suupielistä niin, että tuntui vain pieni raapaisu. Sekin olisi voinut olla päälle 50cm kala. Lyöty mies kelaili siimat kelalle, kun pintomisiakaan ei enää toviin näkynyt. Lähdin tulistelemaan vielä viimeisen yöni päätteeksi. Siinä olisi ollut upea reissun päätöskala.Siinä parannettiin maailmaa vielä pari tuntia, kunnes puoli kahdeksan maissa lähdin nukkumaan. Ei oikein uni tullut silmään.

Reilun kolme tuntia sain nukuttua ja tovin pyöriskeltyäni nousin puolilta päivin. Aamupalan jälkeen päätin lähteä ottamaan revanssia niskalta. Janne oli kaverinsa Juhon kanssa jo tovin kalastellut, mutta kovin kummoista ei ollut kuulunut. Näin jälleen niskalla muutamia yksittäisiä pintakäyntejä. Alkuun kalat eivät tuntuneet Nelsonista innostuvan. Sitten alle 10 metriä yläpuolellani hyvän kokoinen kala kävi uudelleen pinnassa. Nyt olin valmiina ja heitin heti hieman yläpuolelle. Perho lipui kalan kohdalle, ja kala kävi heti hakemassa kunnon pyöräyksellä. Vastaisku, ja melkein heti kala hyppäsi komean loikan. Näin heti, että mukavan kokoinen kala on kyseessä, hyvinkin 55-60cm. Kala väänsi itsensä niskan yläpuolelle keskivirtaan, johon jäi juromaan. Pitelin kalaa maltillisesti painetta lisäten. Kala päätti ottaa pienen spurtin ylös viistoon ja yhtäkkiä perho lentää kaarella kalan suusta. Mitä ihmettä?!? Koukku oikeni! Eikä väkäsetön tietenkään pidä jos koukun kärki on lähes 90 asteen kulmassa. Kamasan b170 koossa 10 ei muka kestänyt tuon kokoluokan kalaa sivusta tulevalla paineen lisäyksellä. Olikohan joku maanantaikappale. Mulla on minitinselit järkiään #8 ja #10 b170 -koukuissa ja olen niissä pidellyt 50cm kaloja kovassa koskessa pinnassa ilman ongelmia. Sapetuksen määrä oli jo melkoinen. Miten voi kaikki paremman kalat karata tai muuten vain sössiä. Alkureissun suuremman tinselikalan karkuutuksen voi laskea omaan piikkiin, siinä pidin kovan paineen alapuolen kivien vuoksi, mutta tämä oli aivan erilainen tilanne ja painetta paljon vähemmän. Toki kutosluokan BVK on aika riski vapa, saatoinhan epähuomiossa pitää kalaa aika tiukilla. Mutta o,18mm kärjellä ei kyllä aivan valtavaa painetta kosken niskalla tule yleensä pidettyä jollei ole aivan pakko. Vääntelin koukun taas muotoonsa ja jatkoin kalastusta. Melkein heti otti reilu 30cm taimen niskan tuntumasta. Koukku oli jälleen hieman oiennut, joten perho oli pakko vaihtaa pois.

Eikä korvaavaa perhoa löytynyt, ei millään. Kävin läpi todella monenlaisia vesiperhospintureita ja kalvoroikkujia läpi. Yhdessäkään ei vain ollut oikein mitään, mikä imitoisi niitä takana viistossa kuivavia siipiä. Koitin varsin jopa todella suuria Streaking Caddista ja Halosen Lepakkoa, kun silloin tällöin vedessä lipui varsin suuria, hyvinkin kolmesenttisiä vesiperhosia. Niskalle tuli pari muuta perhomiestä. Vielä muutamia kaloja kävi pinnassa, mutta kun kelpaavaa perhoa en löytänyt, laitoin pillit pussiin. Kalastajat olivatkin tuttuja miehiä, joiden kanssa tulikin tovi turinoitua. Sitten autolle pakkailemaan tavaroita. Jannella oli pidellyt hiljaista, mutta Juho oli saanut hieman alempaa yhden yli 40cm kalan. Kello oli Suomen aikaa jo seitsemässä, kun suuntasin kotimatkalle. Kotona olin puoli kolmen maissa. Soittelin Raahen porukallekin matkalla. Jonkinlaisia hyviäkin hetkiä oli kalastuksessa ollut, mutta aika haasteellista kun vettä oli niin paljon. Ja lauantaina he olivatkin jo päivällä lähteneen kotimatkalle, päivän etuajassa. Aina ei olosuhteet natsaa.

Jos sataa kahdessa vuorokaudessa yli 40h, alkaa se jo näkyä...

Syy perukkeen huonoon oikenemiseenkin selvisi, ei ollutkaan pelkän tuulen vika. Siiman pinta oli murtunut lenkin tyvestä. Vaikka uusin lenkin juuri ennen reissua. Vanha Grandin pinta ei näköjään kestä enää oikein mitään, pääsee siimakaupoille.

Sellainen oli tämän vuoden "pääreissu". Tavallaan ihan ok kalastusta, sain kuitenkin kohtalaisesti +40cm kaloja ja suurin ylös tullut oli todella komea ja pulska kala. Yhtään hyvää hätsiä ei sattunut kohdalle, mutta sellaisia orastavia hetkiä sentään muutamia. Ja sain kuitenkin pupalla ja pintaperholla varmaan puolet kaloistani. Mutta kyllähän nuo lopun tapahtumat korpeaa. Tavallaan myös tietenkin ne oli upeita hetkiä. Ei se ole jokapäiväistä, että näet tuollaisten kalojen nousevan pintaperhoon. Olisin kyllä mielelläni nähnyt sen yöllisen mahtikalan. Se möyräys oli sellainen, etten ole ikinä nähnyt vastaavaa pupaan tai pintaperhoon. Muutamia komeita head&taileja olen vuosien varrella nähnyt, suurimmat on varmasti olleet yli 70cm kaloja. Mutta tuollainen nopea pyöräys on ihan erilaista, massan huomaa kyllä heti kun sitä on reilusti. Sateet nostivat jokivesien pintoja reilusti ja hankaloittivat monin paikoin kalastusta. Pienemmillä joilla vedennousu voi olla vain hyvä asia. Mm. Kemin porukka oli saanut todella komean yli 70cm taimenen pari päivää paluuni jälkeen, sekä ainakin yhden noin 60 -senttisen. Osaavia kalamiehiäkin kyllä ovat.

Hieman tässä on suunniteltu Jarin kanssa vielä Finnmarkin visiittiä. Jarilla alkoi vasta loma ja katson, jos saisin työasiani järjesteltyä niin, että elokuun loppupuolella vielä ehdittäisiin käydä. Kyllähän sellaisesta aika tiukka ajelureissu tulee, mutta on ne vedet vaan niin hienoja, että sen vuoksi voi vähän kärsiäkin.

Vavan rakennuksen parissa on viime ajat menneet reissun jälkeen. Josko saisin Jarin Red Truckin kohta valmiiksi, vaikka ennen reissua...