HK Open kevät 2020 hauenkalastuskilpailu

Terve!

 

Kevät ja alkukesä on vierähtänyt hauen kalastuksen merkeissä, sen mitä aikaa on siihen riittänyt. Toukokuun 22.-24. päivä järjestettiin jälleen hauenkalastajien HK Open -kilpailu, johon mekin Jarin kanssa osallistuttiin. Ja hienosti meillä se sujuikin.

 

Vappuna saatiin meille uusi vene. Hieman meinasi kiire tulla hakemaan venettä, kun oltiin päivä koko perheellä Hailuodossa kalalla ja retkeilemässä, mutta kauaa ei veneen myyjän tarvinnut odotella. Olin ehtinyt jo viikon aikana tutkiskella entistäkin tarkemmin, millä tavalla Pelican Intruderia voisi varustella. Pieni koko ja aika alhainen kantavuus vaikeuttaa varustelua, joten joutuu tarkoin miettimään mitä siiten laittaa. Päätettiin tehdä siihen toiselle puolelle kaide, johon saisi kiinni niin anturitelineen, näytön, vapatelineet kuin haavin putkenkin. Ja mukitelineetkin siihen mahtui helposti. Suurin osa tekovärkeistä löytyi minun puuliiteristä ja autotallista, osa haettiin Motonetistä. Kaiun (Lowrance Elite Ti-9) akku aiheutti ehkä eniten pohdintaa, lopulta päädyttiin 18ah:n AGM-akkuun. Suuremmat akut painavat jo aika reilusti ja toisaalta budjetti ei oikein puoltanut kevyiden litiumakkujen hankintaa. Muutamana päivänä venettä värkättiin kuntoon, joten testireissu oli edessä jo seuraavana viikonloppuna.

"Täsmäpulkan" varustelua

Ainakin alkuun mennään 4hv 2-tahdilla

Oma opettelunsa oli viistokaiussa ja yleensäkin nykyaikaisen kaiun käytössä Deeperin jälkeen, joten ensimmäinen päivä kului lähinnä vain ruudun tuijottelussa. Malliksi muutama heittokin heitettiin. Koitettiin etsiskellä, olisiko missään matalassa vielä kutevia kaloja, mutta rannat olivat vielä osin jäässä. Viikkoa myöhemmin lähdettiin vielä uudestaan testailemaan. Alkuun kierrettiin kutulahdet, joissa olikin jo toimintaa. Nähtiin kyllä vain pieniä haukia. Lahden suulla heiteltiin hieman pidempäänkin, mutta kevyisiin tärppeihin jäi tapahtumat. Viistokaikua tuijoteltiin siinä toivossa, että nähtäisiin kaloja, mutta ei se helppoa alkuun ole niitä erottaa. Varsinkin kun oli vielä kirkas auringonpaiste, niin kuin oikeastaan koko kevään reissuilla on ollutkin. 

Aikamme kierreltyä päätimme mennä kokeilemaan viime keväistä otti paikkaa, olisiko kaloja jo siellä. Vene "varmimpaan" kohtaan ankkuriin ja heittelyä. Melko pian Jarin Pig Shadin perässä möyrähtää. Kuulosti heti aika vauraalta. Kumpikin heitti siihen pariin otteeseen, mutta jätin sitten paikan Jarille. Itestä tuntui, että kala oli aika suuri. Kysyin varsin Jariltakin, että kuinka suureksi arvioi. Jari tuumi, että olisihan se voinut vitosen kala olla. En tohtinut sanoa omaa arviota sitten ollenkaan (mietiskelin, että olisi voinut metrinen olla). No pari heittoa myöhemmin möyrähti kunnolla. Heti näki, että kunnon kala se on. Varsin nopeasti se saatiin haaviin, jolloin nähtiin, että se on todella paksu, mäti vielä mahassa. Itse arvelin silloin vielä, että on kala varmasti ainakin sen 8-9 kiloa, mutta kun nostin kalan haavinkehyksineen ilmaan punnitusta varten, alkoi mieleen hiipiä kympin paukkuvan Jarilla ensimmäistä kertaa. Ja niin paukkui, oikein reilusti. 109cm hauki painoi hurjat 11,6 kiloa. Siinä iloa ja tuuletusta riitti veneessä. Tuumittiin kyllä varovaisesti, että olisihan tämä voinut tulla viikkoa myöhemmin HK Openissa.. Hyvä että tuli nyt, painoa olisi ollut melkoisesti vähemmän viikon päästä, todennäköisesti.

 

109cm ja 11,6kg

 

HK Open

 

Hyvillä mielin siis lähdimme Openiin. Tänä vuonna oli kaksi sarjaa, Kaikki peliin -sarja ja Rennosti -sarja. Koimme jälkimmäisen sarjan omaksemme. Osallistujamäärä kasvoi ilmeisesti sarjajaon myötä hurjasti. Kaikki peliin -sarjassa oli 237 venekuntaa ja Rennosti -sarjassa peräti 523 venekuntaa. Rennosti-sarjassa hauen alamitta oli 70cm, kun Kaikki peliin -sarjassa se oli peräti 90cm.

 

Pääsimme lähtemään perjantaina jo hyvissä ajoin kohti kisa-areenaamme, tuttua jokea. Fiilistä haettiin matkalla vielä ysärihiteistä. Päätimme olla ensimmäisen yön laavulla, joten ensi alkuun veimme yöpymiskamat sinne ja laitoimme teltan pystyyn. Sitten kalavermeitä kasaamaan. Vaikka viehekarsintaa koitettiin käydä, oli vieheitä ahtautumassa pieneen paattiin kottikärryllinen. Kun lisäksi tarvitaan mm. mittalauta ja kaikenlainen muu oleellinen ja vähemmän oleellinen, alkoi Pelikaanikin olemaan melkoisen täynnä. Mutta pinnalla pysyi.

 

Ihmeen paljon tavaraa mahtuu

 

Reilua tuntia ennen kisaa lähdimme vesille. Kävimme pienen mutkan luotailemassa syvempiä alueita, kunnes ajelimme aloituspaikalle ankkuriin odottelemaan lähtölaukausta. Ankkuripaikka oli hyvin lähellä viime viikonlopun isomusta. Viimein kello löi 18.00 ja kilpailu alkoi. Olin laittanut alkuun viime kevään ottikoneen, kirkkaankeltaisen ison tuplalipan. Neljännellä heitolla vapa taipui ja alle kymmenessä minuutissa kortilla oli ensimmäinen kisakala, komea ja paksu 87cm. Seitsemäs heitto antoi 76cm:n ja hieman reilun puolen tunnin jälkeen tuli jo kolmas kisakala, 72cm. Hyvin alkoi. Kortti saatiin täyteen jo parin tunnin kalastuksella, kun käytin veneessä vielä 73cm:n ja 86cm:n. Tosin kaikki kalatapahtumat tulivat minulle. Nyt saattoi huokaista helpotuksesta, on ainakin kortti täynnä. Sain illan aikana vielä korjattua korttia komealla 95cm:llä, kunnes totesimme, että on aika vaihtaa reilummin paikkaa. Kaikki tapahtumat olivat tulleet noin sata metriä pitkältä ja 40-50 metriä leveältä alalta, jossa oli vanhaa "tynkäkaislaa" ja sen läpi virtasi reilusti vettä. Ylempänä matalassa oli vielä kutevia kaloja, alempaa noin puolentoista metrin vedestä löytyi jo kutenutta ruokailevaa kalaa. Tosin viime vuotista vähemmän määrällisesti. Ottivieheinä toimivat ainakin se tuplalippa, Real Eel 30cm oliivinruskeaselkäisenä, taisinpa saada Shaker Baitsin Flatheadillakin jonkun kalan.

95cm

Päätettiin lähteä etsimään kaloja syvemmästä vedestä samalla uistellen kellon lyödessä lähemmäs iltakymmentä. Laitoin siiman päähän 35cm:n Papa Shadin värissä Spotted Bullhead, Jari aloitti Westinin 23cm Jättellä. Vedettiin hitaasti vastavirtaan samalla näyttöä tuijotellen. Vajaa tunti oltiin tehtyä hidasta nousua, kun neljän metrin vedessä kaikuun piirtyi reilu kaari. Tuon on pakko olla jo kunnon kala! Jännitys nousi veneessä, kun vene hitaasti eteni ylävirtaan. Tärppiä ei kuulunut ja hieman nousi puseroon jo tunne, ettei vieheet kelpaa. Yhtäkkiä minun vapa niiasi rauhallisesti ja syvään. Tein vastaiskun ja tunsin heti, että kunnon kala on siiman päässä. Hauki laittoi varsin kovasti hanttiin, eikä antautunut ennen kuin pari syöksyäkin oli saanut tehdä. Komea hauki solahti haaviin. Hauki oli kiinni vain yhdestä koukusta ja aloin sitä irrottamaan pihdeillä. Tällöin hauki päätti vielä aloittaa kunnon riehumiset haavissa ja alkoi pyöriä ympäri. Koukut tarttuivat tietenkin haaviin kiinni ja hetkessä haavi oli yhtä myttyä ja puoli haukea meinasi jo pullahtaa haavista ulos. Taiteilin äkkiä haukea pari kierrosta takaisin päin, jotta kala pysyi paremmin haavissa. Silloin huomasimme, että hauen pyrstö on kokonaan haavin ulkopuolella, vaikka kala on haavissa. Reikä! Äkkiä käänsin hieman kalaa ja sain myös koukut nopeasti irti. Nappasin kalan liplockilla ylös ja kala mittalaudalle. Komeat 108cm! Saatiin kala punnattuakin haavissa, vasta kutenut tyhjävatsainen hauki painoi vain 7,6kg. Pieni neljän kilon ero Jarin 6 päivää aiemmin saamaan liki samanmittaiseen haukeen... Kala vapauteen ja haavin paikkaukseen. Parikymmentä minuuttia siinä vierähti, kun sain haavin parsittua kasaan kuitusiimalla. 

108cm ja 7,6kg

 

Hauen tuhot

Loppuillasta kaloja ei enää kuulunut, joten lopeteltiin kalastus puoli kahdentoista maissa ja lähdettiin iltanuotiolle. Tulospalvelu kertoi, että olimme avauspäivän päätteeksi upeasti Rennosti-sarjan toisena! Sitä sopi jo hieman tuuletella. Tunteroinen tulisteltiin ja nukkumaan mentiin yhden jälkeen. Kello soi hieman kuuden jälkeen.

 

Yö oli kylmä ja makuupussissa meinasi tulla hieman vilu. Melkoisen horkkayön jälkeen aamu tuntui tulevan turhan joutuin. Lisää vaatetta päälle ja aamupalan laittoon nuotiolle. Aurinko alkoi myös lämmittämään päivää. Vesille päästiin vasta kellon ollessa jo puoli kahdeksan maissa. Aamu oli hiljainen kalojen osalta. Päätettiin heittää ensin yhden montun reunamilla olevaa parin metrin vettä, laihoin tuloksin. Siirryttiin heittämään monttua. Heittelin Westinin 27cm Shadteeziä haukivärissä, nokassa oli 20 gramman paino. Yhtäkkiä heittäessä kuului ikävä rasahdus. Heti tiesin, että vapa on poikki. Svartzonkerin vapa oli katki 15cm liitoksen yläpuolelta. 140 gramman maksimisuosituskin oli ylitetty korkeintaan parilla grammalla. Olen toki heitellyt hieman raskaampiakin, mutta silloin olen keventänyt heittoa reilusti. Ja pohjastakin on tullut vieheitä kiskottua. 

Kolmiosainen Svartzonker

No, nyt oli hyrräsetti pois laskuista, oli pärjättävä avokelalla ja perhovavalla. Siirryttiin kalastamaan eilisiä otti paikkoja. Nyt Jarinkin vapa viimein taipui. Pig Shad jr värissä Retriver oli kelvannut. 86cm hauki oli kohta mittalaudalla. Minä sain vajaan 80cm:n kalan, mutta siitä ei enää meidän tuloskorttiin ollut apuja. Tunnin päästä Jarin vapa taipui jälleen. Nyt tuloskorttiin tulikin mukava petraus komean 98cm:n johdosta. Tämä tuli Pig Shadillä värissä Spotted bullhead.

Ensimmäinen 98cm

Ja live-lähetys kertoi meidän nousseen piikkipaikalle Rennosti-sarjassa. Loistavaa! Tiesimme kyllä, ettei nykyinen tulostaso aivan kärkikahinoihin riitä, mutta pitää nauttia moisesta niin kauan kun sitä on tarjolla. Päivällä kalojen ottihalukkuus hiipui selvästi. Saimme vielä muutamia haukia, mutta koko jäi 70-80cm väliin. Suurin taisi olla sellainen 83-84cm:n. Kokeilimme monenlaisia vesiä aina matalasta yli neljään metriin ja seisovasta vedestä virranalusiin. Perhoakin tarjoilin jonkin verran, tuloksetta. Puoli neljän maissa lähdimme makkaranpaistoon. Tulilla aikaa vierähtikin sen verran, että kuulimme klo 17 live-lähetyksen. Edelleen olimme kärjessä, mutta kuulema viimeisen puolituntisen aikana oli kaloja noussut mukavasti. Merkittävää otin parantumista ei meidän vesillä vaikuttanut olevan. Reilut puolenkymmentä haukea saimme, mutta koko ei riittänyt. Parhaiten toimivat nyt ruskean sävyt, esimerkiksi Shaker Baitsin Blockhead värissä Sunrise kiinnosti kohtuudella haukia. Kunnes jäi kaislantyveen. Tiesimme kyllä, että tuloskortin petraus vaikeutuu koko ajan, olihan meillä pienin kala jo nyt komeat 86cm. Kolusimme kaislikkoa, mutta ottihalukkuus tuntui vain entisestään heikkenevän. Kun puoli kahdeksan maissa laiskahkohti perässä pyörähtänyt ok kokoinen kala oli reiluun puoleen tuntiin viimeinen kontakti, päätettiin jälleen lähteä uistelemaan syvempää vettä siinä toivossa, että illaksi taas jokin parempi olisi siirtynyt syvän veden ääreen ruokailemaan. Ja juuri ennen, kun iltayhdeksän live-lähetys pärähti käyntiin, iski neljän metrin vedestä hauki Jarin 23cm Westin Jätteen värissä Roach. Komea 98cm hauki laitettiin tuloskorttiin juuri liven aikana, ja se ehdittiin juuri hyväksyä ennen tilanteen kertomista. 

Ja toinen 98cm

Kortin kohennuksesta huolimatta olimme tippuneet sarjassa toiseksi, mutta asetelma oli edelleen hieno. Kaikki peliin -sarjassakin oli alkanut jo melkoisia haukia nousta näytille. Taisi iltaan mennessä olla jo pari kolme yli 120cm haukea saatuna. Loppuillasta ei enää haukia kuulunut ja lähdimme ajelemaan kotiin puolilta öin. Mukava oli päästä sänkyyn nukkumaan ja saada kaiun akkukin lataukseen. Hyvin oli 18ah akku riittänyt, toki olimme pitäneet sitä kiinni silloin kun heittelimme matalassa. 

 

Sovimme, että mennään vesille vasta yhdeksän maissa, eli hain Jarin kotoaan kahdeksalta. Matkalla tuskailimme, että tuloskortin parannus on jo tiukassa, varsinkin kun emme olleet löytäneet hyvin kalaa kuin yhdestä kohdasta. Muualta oli tullut vain yksittäisiä kaloja. Aamusta oli tuloksiinkin tullut muutoksia ja olimme tippuneet kolmansiksi. Tiesimme, että yli viiden metrin pitää päästä, jos mielii kärkikahinoihin. 

 

Vesillä olimme aikataulussa, vaikka polttoainetta piti veneeseen hakea matkalta. Samoilla paikoilla oli kalassa toinenkin kisatiimi. Ensimmäistä kertaa näemme muita kisakalastajia. Kuulumisia vaihdettiin päivän aikana useampaankin kertaan. Päätimme käydä vielä koluamassa tutun ottipaikan. Flatheadiin ja Rapala Petoon tuli heti muutama tälli. Vaisuhkolta vaikutti syönti, kun niin heikosti löivät kiinni. Jatkoimme kuitenkin paikan perkausta ja saimmekin kaivettua siitä reiluun tuntiin ensin mulle 88cm:n (taisi tulla särkivärin Rapala Pedolla) ja sitten Jarille milliä vajaa 90cm jollakin Pig Shadillä. Ei sitä saatu 90 -senttiseksi vaikka kuinka yritettiin. Laitoin Infoonkin kuvan ja kysyin, että onko viiva rikki vai ei. Puhelimesta tihrustaminen aurinkokelillä ei ole niin helppoa. Oikeasti kala oli kyllä yli 90cm, kun meidän mittalauta heitti 70cm kohdalla puolisen senttiä ja 120cm kohdalla jo 7-8mm. Mutta kisasäännöillä mennään, ei valittamista. Tuloskorttia saimme siis heti aamupäivästä petrattua kahdella sentillä. Nyt pienin kala kortissa oli tuo 89cm. Kolusimme vielä kaislikkoa jonkin aikaa, kunnes totesimme, että isoja pitää löytää, jos mielii vielä petrata. Päätettiin keskittyä taas syvempiin vesiin. 

 

Lähdettiin taas uistelemaan, tällä kertaa minä laitoin Westin Jätten haukivärissä ja Jari jonkin XL-koon Snackbaitin. Kovin kauaa ei ehditty vetää, kun minulla oli jo ensimmäinen tärppi. Kymmenisen minuuttia myöhemmin vapa taipui jälleen ja kala tuntui ok kokoiselta. Haavissa kerkesin jo kuvitella hauen olevan yli 90cm ja siten korttiin taas muutaman sentin parannus, mutta kala olikin "vain" 88cm, eikä siten auttanutkaan lainkaan tilannetta. Niin se kisajännitys laittaa näkemään jo lisäsenttejäkin. Yleensä tuppaa menemään toisin päin. Jatkettiin uistelua ja aika pian Jarilla puolestaan kala kiinni. Noin 83-84cm kala vapautettiin nopeasti ja jatkettiin matkaa. Sain vielä hieman vajaa 80cm hauen, mutta sitten tuntui uistellen hiljenevän. Kaiusta emme löytäneet yhtään kalaa. Päätimme mennä vielä aivan viimeiselle vartille kokeilemaan jo hyvin tarkoin koluttua ottipaikkaa, josko siihen olisi tullut vielä jostakin aktiivista kalaa, mutta enää emme kaloja saaneet. Näin kisa päättyi HK Kempeleellä tulokseen 488cm. Olimme tyytyväisiä tulokseen, mutta toki olisi ollut hienoa rikkoa se viiden metrin raja. Siihen olisi riittänyt 101cm hauki, joita kyllä tuolla uiskentelee. Tiesimme, että kärkikahinoista olisimme ulkona, mutta jännitettävää oli vielä siinä, olimmeko pysyneet kymmenen kärjessä. Tuloksia saatiin odottaa tunti. Aika meni pitkälti toisen tiimin kanssa poristessa ja kamppeita kasatessa. 

 

Lopulta tulokset julkaistiin. Emme aivan mahtuneet top 10:iin, vaan olimme tippuneet kahdenneksitoista. Kymmenes sija vaati tuloksen 493cm. Kärjen tulos oli kova. Kolmossija irtosi tuloksella 513cm ja voittotulos todella kova 546cm, jolla olisi ollut Kaikki peliin -sarjassakin upeasti kuudes. Kaikki peliin -sarjan kärki oli huimaa. Voittotulos käsittämätön 593cm, joilla pisin hauki peräti 129cm ja pieninkin 114cm. Toiseksi sijoittui kaikkien aikojen toiseksi kovin tulos 585cm, joilla myös suurin hauki peräti 124cm ja pienin 112cm. Hiljaiseksi vetää nämä tulokset, mutta esimerkiksi voittajajoukkue oli treenannut pari viikkoa etsien vain kymmeniltä järviltä suurhaukia luotaimien avulla ja luoneet kisastrategiaa sitten olosuhteiden mukaan, mihin menevät milloinkin. Viikonlopun aikanakin olivat ajelleet satoja kilometrejä järviä vaihdellessa eli satsaus on ollut todella ammattimainen.

HK Kempele kiittää järjestäjiä ja kilpakumppaneita

Hattua sai nostaa voittajajoukkueille, mutta samalla olimme todella tyytyväisiä omaan suoritukseen. Näillä korkeuksilla tähän aikaa vuodesta kalastus ei todellakaan ole helppoa vaan tuloksen saaminen vaatii hyvää paikkatietoa ja vielä olosuhteiden osumista kohdalleen. Potentiaaliset paikat ovat keväällä vähissä. Sovimme kuitenkin, että pyrimme löytämään uusia potentiaalisia paikkoja tulevia kisoja varten, jotta ei tarvitsisi piiskata samoja paikkoja koko viikonloppua. Tosin tuollakin riittää vielä etsittävää, kaloja on pakko olla muuallakin paremmin kuin vain yhdessä paikassa. Olenkin kartoittanut potentiaalisia järviä tässä kevään aikana, josko joitakin niistä ehdittäisiin testaamaankin jossain välissä. No, huomenna lähdetään katsomaan ensimmäistä ehdokasta. Katsotaan mitä sieltä löytyy. Katkenneen vavan tilalle tuli hankittua Blacksoxin up to 200g vapa. Sillä viskoo sitten nuo suurimmatkin vieheet tarvittaessa. Viime sunnuntaina ehdittiin hieman käydä testaamassa ja yllättävän tunnokas vapa on noin jäykäksi vavaksi. Uskon tykkääväni.

 

Koskillekin on jo kova polte, toivottavasti sinne pääsee pian. Ehkä jo viikon päästä. Kainuussa on vielä todella paljon vettä, joten helppoa kalastusta ei ole vielä luvassa. Ai niin, viime viikolla oli paikallislehdessä juttua minusta. Soittelivat pari viikkoa aiemmin ja halusivat tehdä jutun. en osannut kieltäytyäkään, ja ihan hauska juttu se oli. Jos kiinnostaa, niin Rantalakeuden kesäliitteessä 27.5. se on, aukeaman verran tarinaa. Otsikko oli ainakin aika osuva: "Sydämessä kuohuu koski".

Seuraavaan kertaan!