Pikavisiitti Ruotsiin

Terve!

Kun muutamaan viikkoon ei pääse kunnolla kalaan, alkaa poltteet käydä sellaisiksi, että johonkin on lähdettävä. Finnmarkin reissun jälkeen olen käynyt vain yhden pienen iltapiston hauen pyynnissä. Viime viikonlopuksi järjestyi mahdollisuus lähteä kalaan. Jarilla oli vielä lomaa, joten hän pääsi matkaan. Kohdetta mietittiin aina torstai-iltaan saakka, jolloin illalla varasin meille majoituksen tutusta tukikohdasta Ruotsista.

Perjantaina töistä päästyäni oli edessä 500km siirtymä. Mökki piti ehtiä lunastaa ennen iltayhdeksää Ruotsin aikaa. Alkumatka Oulusta Kemiin on lähes pelkkää tietyötä, joka hidasti reilusti matkantekoa. Torniossa pysähdyttiin ruokaostoksille ja eväät sekä kahvit otettiin mukaan eat and drive -periaatteella. Onneksi loppumatka sujui ongelmitta ja ehdimme ajallaan. Mökkiin asettauduttuamme kasattiin välittömästi kalavermeet.

Suuntauduin joelle switchin ja kutosen streamerkepin kera. Ajatuksissa oli, että hämärä tullenee jo sen verran pian, ettei pupakalastukseen oikein ehdi paneutua. Eikä aiemmilla reissuilla ole sellaisia täällä oikein ollutkaan. Jari otti mukaan seiskaluokan streamervavan ja pupa/pinturivavan. Ehdin hieman ennen Jaria joelle ja suuntasin kosken alaosille. Tarjoilin alkuun mustaa surffia ja se herätti heti kalojen mielenkiinnon. Alle kymmenen heittoa ja ensimmäinen, arviolta 50cm kala kävi sitä kurkkaamassa. Toiset kymmenisen heittoa tarvittiin, kun nelikymppinen loikkasi ilmaan surffin ohi vilahtaessa. Lisäksi pari pienempää oli myös jo osoittanut kiinnostuksen. Kalat vaikuttivat aktiivisilta! Jarin tullessa paikalle kerroin tämän "ilouutisen". Jatkoin matkaa hieman alemmas, Jari kokeili pintaperhoa ja pupaa näille surffin perässä mosunneille veijareille, kun vesiperhosiakin näkyi kuoriutuvan.

Vastarannalla heitteli pari perhomiestä kosken alimpiin peileihin. Olin hetkeä aiemmin huomannut alapuolen järveltä ajelevan pari venettä uistellen koskea kohti. Toinen tuli edeltä ja jäi fiksusti loppuliu'un viereen heittelemään ajelehtivasta veneestä. Kalastellessani seurailin toisen veneen touhuja. Ensin se ajeli matalahkon lopppuliu'un poikki koneella ja kävi rannassa pyörähtämässä. Sitten se puski koneella suoraan kosken alaosan parhaaseen peiliin ja nakkasi ankkurin. Vastarannan perhomies alkoi viittilöimään ja huutelemaan veneilijöille, hän kun oli juuri sitä peiliä heittämässä. Vastentahtoisen oloisesti vene valutti 15 metriä alemmas ja alkoivat heitellä siinä uistinta. Siinä vastarannan perhomiehen kanssa viittilöitiin ihmeissään, että kaikenmoisia urpoja sitä onkin liikkeellä. Onneksi tämä vene siirtyi kuitenkin aika pian myös loppuliu'un sivuun ja vähän alemmas. Jokunen kalakin oli käynyt edelleen surffiani kurkkaamassa heittelyn tuoksinassa, mutta vaihdoin sitten streameriin kun tartutuksia ei tullut.

Laskeuduin vähitellen viimeisiä peilejä kohti. Veneen lähtiessä kävin kokeilemassa tätä parasta peiliä. Tarjoilin ylävirtaheitolla mustanpuhuvaa streameriä, jossa on mm. violettia ja sinistä lisukkeena. Montaa heittoa en ehtinyt kokeilla, kun pinnassa posahti ja siimaa vietiin. Kala sai ihmeen vahvasti väännettyä itseään virtaan ja väsytys kesti hieman normaalia pidempään. Näin alussa hieman kalaa ja tiesin sen olevan hyvänkokoinen, mutten odottanut mitään suurta kalaa kuitenkaan. Väsytellessä mielessä alkoi kuitenkin siintää 60cm raja, kun oli niin haastavaa saada kala lähelle. Haavin heilahtaessa syykin selvisi. Streamer oli aivan suupielessä kiinni, koukun kärjen pilkottaessa posken puolelta. Kala sai kammettuaan itseään sen ansiosta koko ajan hieman poikittain ja pääsi virtausta hyödyntämään. No, oikein komea ja paksu 55cm kala kelpasi kyllä aloituskalaksi. Eikä oltu ehditty kalastaa kuin tunnin verran. Hieman harmitti, ettei vene enää ollut paikalla. Olisivat nähneet, kuinka kala otti juuri siitä, missä olivat puoli tuntia aiemmin olleet ankkurissa...

Reissun eka, 55cm

Pimeän lisääntyessä kalastaminen kävi haasteellisemmaksi. Vettä oli hieman aiempien vuosien reissuja vähemmän, siten myös pintakiviä enemmän esillä hämärä-/pimeäkalastusta haittaamassa. Yö oli pääosin selkeä, joten aivan säkkipimeäksi keli ei sentään muuttunut. Lähdimme kalastelemaan ylempiä osia. Jarilla oli käynyt pienempiä kaloja pupia maistelemassa, mutta mitään merkittävää ei ollut siiman päässä kuulunut. Jari jäi kosken keskivaiheille heittämään, itse siirryin vielä ylemmäs. Muutamia kalakontakteja sieltä täältä löytyikin, muttei mitään suurempia. Kalojen aktiivisuus tuntui kuitenkin selvästi heikentyvän. Yön pimeimmän hetken seutuvilla heittelin switchillä erästä virran reunaa. Siiman päässä oli reilun kokoinen (12-14cm) musta hahmostreamer. Suuren kiven vierestä siima kiristyi. Jälleen oli switchin kanssa tuntuma hakusessa ja vastaisku oli pehmeä ja hidas. Puolenkymmentä potkua tuntui, kunnes siima löystyi. Ei mikään jätti, mutta 50cm olisi saattanut rikkoontua. Hieman on tuo switch-kalastus hakusessa. Yhtään ei helpota se, että vähien heittomäärien lisäksi kovassa virrassa pitkällä inter-polyleaderilla suuren perhon heittäminen tuntuu vaativan tarkkaa ajoitusta. Täytynee vähän siimapolitiikkaa vielä miettiä... Jari suuntasi mökille, itse jäin vielä pari ottipaikkaa koluamaan. Enää ei mitään merkittävää kuulunut ja pitkä päivä väsytti itseänikin niin, että aamunkajon lisääntyessä lopettelin itsekin kalastuksen. Aamuyöstä olisi kyllä voinut olla vielä hyvää aikaa... Illan saldoksi jäi muutama pienempi ylöstullut avauskalan lisäksi.

Heräilin noin kuuden tunnin unien jälkeen. Mieli oli sen verran levoton, ettei unta enää saanut, vaikka hieman vielä väsytti. Sadekuurokin ropisi kattoon, eikä ainakaan lisännyt kiirettä. Aloittelin hitaasti aamutoimia ja Jarikin heräili vähitellen. Vettä sateli aamupäivän, välillä tuli kovaki kuuro. Jarille suoritettiin siimanvaihto-operaatioita, jotta sai käyttämänsä siimat mieluisemmille keloille. Sidoskelin samalla yhden ison mustan lisää rasiaan, yöllä kun oli taas yhden perhon menekki tullut. 

Mustaa otikkaa hämärään ja pimeään

Kalaan suunnattiin vasta puolen päivän jälkeen. Tällä kertaa mukana oli nymfi- ja streamervapa. Heti nymfailun alkuun luulin hetken jo piteleväni kunnon kalaa, kun siiman kiristyessä tuntui mukavaa jytkettä ja vapa vain taipui lisää painetta antaessa. Pian "tärppi" paljastuikin vain kiveksi. Kova virta vatkasi yläperhoa ja siimaa sopivasti nykien ja hämäten täysin. Naureskelin hetken omalle innokkuudelle. Ylävirtaan liikkuessani aivan rannasta parin kiven välistä lähti reilun 50cm taimen karkuun. Olipa ihmeen rannassa, haasteellista olisi ollut edes perhoa siihen tarjota. Jonkun pienen sain, kunnes kyllästyin ja päätin kokeilla reissuun tekemääni pientä läpikuultavaa ahvenjäljitelmää. Kauaa en sitä ehtinyt heittää, kun jälleen arviolta 50cm tuntumassa oleva kala kävi sitä peilissä kurkkaamassa. Enempää kalasta ei kuulunut. 

Matalan veden vuoksi päätin lähteä koluamaan kovan kosken keskellä olevia peilejä. Työlästä sinne oli mennä, kahlaamista ja kiveltä toiselle pomppimista riitti. Kokeilin peilejä parilla pienemmällä streamerillä tuloksetta. Päätin kokeilla isoa kultatinseliä, kovassa koskessa reilu hahmo ja erottuva perho on usein hyvä herättämään kaloissa mielenkiintoa. Ja heti alkoikin tapahtua. Parin pienemmän kontaktin jälkeen peilin alaosassa päävirran reunassa vilahti suurempi pyrstö ja vapa niiasi. Kutosluokan vavalla sai taas kammeta mukavasti voimakkaassa virrassa teutaroivaa kalaa vastaan. Upea 57cm tuhti kala solahti kuitenkin haaviin melkoisen nopeasti. 

57cm

Upea kala

Hetken päästä oli kala taas kiinni, mutta 45-50cm kala karkasi, kun vedin aika reippaasti kohti haavia. Lisäksi kävi muutamia 40cm molemmin puolen olevia kaloja tärppimässä, yhden hieman vajaan sainkin. Lisäksi tuli pari pienempää. Kiviltä toiselle hyppiminen ja voimakkaassa virrassa kahlaaminen alkoi vaan vaatia veronsa ja jalat pehmenivät. Yhtä kohtaa oli vielä mieli mennä kokeilemaan, mutta kun tuntui, ettei jaksa enää edes virtaa vastaan kammeta, päätin luovuttaa ja palata rantaan. Pienen tauon jälkeen heittelin vielä hetken, kunnes lähdin mökille ruuan laittoon. Jarilla oli ahvensurffia käynyt yksi mukavan kokoinen kala kurkkaamassa ja nelikymppinen hyppäämässä, samoin oli nähnyt yhden paremman kalan hypyn, mutta muuten oli ollut hiljaista.

Ottipeili oli suurin peili kuvan yläosissa

Tuhdin aterian ja pienen ruokalevon jälkeen oli taas virtaa lähteä ongelle. Iltaa varten varasin nyt itsekin matkaan pupa-/pinturivavan streamervavan lisäksi. Heittelin alempana laajemmassa poolissa hetken sokkona pinturia, mutta vain pienempiä kaloja näkyi. Aloin perkaamaan ottipaikkoja kultasurffilla. Joitakin kaloja sain kiinnostumaan, mutta huolestuttavan hiljaiselta meno vaikutti. Alkoi kuitenkin olla jo ilta. Yksi hieman parempi kala, arviolta 45-50cm kävi sentään surffin perässä möyräyttämässä, mutta muuten paremmat kalat eivät innostuneet tarjoiluista. Kun surffiin ei kalat kiinni ottaneet, siirryin streamerin heittoon. Veneet olivat taas tullee loppuliukuun hämärää odottamaan. Iltapäivälläkin kävivät tovin siellä heittelemässä. Kävin välillä ylempänä ihmettelemässä, mutta palasin vielä alaosille kokeilemaan hämärän tullessa. Kaloista ei kuulunut oikein mitään, vain yksi pienempi kävi tärppäämässä. Veneetkin olivat jo luovuttaneet. Lähdin ylöspäin ottipaikkoja koluten. Jarillakin oli ollut ihan hiljaista ja hän luovutti jo yhdentoista jälkeen lähtien mökille. Itsekään en jaksanut kuin yhteen saakka. Yksi hieman parempi kala kävi vielä mustaan streameriin päräyttämässä, mutta kyllä oli hiljainen ilta muuten. Kenenkään en nähnyt saavan oikeastaan mitään. Illan suurin taisi olla noin 35cm, enkä montaa kalaa saanut. Kuoriutumisiakaan ei ollut juuri mitään, parissa kohdassa jokusia pienempiä kaloja pintoi.

Sunnuntaina herättyämme kasasimme kamppeet, siivosimme mökin ja luovutimme avaimet. Suuntasimme sen jälkeen vielä toviksi kalaan. Päätin aloittaa taas kultasurffilla. Eikä kauaa mennyt, kun pinnassa posahti ja vapa niiasi kovan kosken peilissä paremmin. Tämä kala lähti onnekseni puskemaan ylävirtaan ja tuli lähelleni, muuten olisi ollut tuskainen väsyttely edessä. Kala pääsi vielä alapuolelleni kovempaan virtaan, josta jouduin kampeamaan kalan plaanissa haaviin. Nätti 55cm tämäkin, hitusen aiempia hoikempi. Huomasin kalan olevan vanha eväleikattu, joten päätin ottaa kalan ruuaksi. 

Toinen 55cm

Jari tuli ihmettelemään myös kalaa ja siirryin rantaan perkaamaan. Tutkimme syönnöksenkin, mutta maha oli tyhjä. Suolessa sentään oli tavaraa. Ei ollut kala ollut viime päivinä aktiivinen. Vaan meinasipa kalalle kertyä kilohintaa! Kalan saatuani jätin vavan kahden ison kiven päälle, 30cm virran yläpuolelle. Perhoa vaan en kiinnittänyt lainkaan vaan asetin keskelle kiveä. Välillä tarkistin vavan edelleen olevan tallessa, mutta kalan perkattuani sitä ei näkynyt missään. Tuuli oli varmasti sirtänyt heittosiiman päätä sen verran, että virta oli kaapannut surffin mukaansa. Siinä on sen verran kova virran vastus, että vetää kyllä helposti vavan matkaansa. Ja kohdassa oli varsin kova virtakin. Sellaista kivikkoa siinä kohdin oli, että etsiminen oli hyvin hankalaa. Mielessäni jo manailin menetettyjä perhovälineitä. Kävin hakemassa rannalta kepin kahluutueksi ja avuksi penkomiseen. Jari lähti jatkamaan kalastusta. Parikymmentä minuuttia myöhemmin ja parikymmentä metriä alempana näin kivisärkkää vasten vaaleaa. Tuo on pakko olla kahva! Ja kelakin erottui. Ylsin juuri kädellä kaivamaan vavan ylös. Onnekseni vavan kärki oli pysynyt pintavirtauksessa ja oli kuin ihmeen kaupalla pysynyt ehjänä. Huh huh!

Pienen huokailun jälkeen jatkoin kalastusta. Joitakin pienempiä kaloja kävi surffia moikkaamassa, mutteivat tainneet ylittää 40cm. Kävin koluamassa kovan kosken peilejä vielä toiseltakin puolelta kultatinselillä, josta sainkin sellaisen 40-42cm:n ja pari pienempää. Heittelin parhaita paikkoja aika pikaisesti koluten, mutta mitään isompaa ei enää kuulunut. Aika loppuvaiheessa vielä yksi, arviolta 40-45cm kävi tinselin perässä. Loppuliu'ussa oli taas veneet parkissa. Vettä alkoi vähitellen satamaan ja kotimatka kolkutti edessä. Päätimme sitten luovuttaa ja suunnata kotimatkalle.

Ottiperho ja pelastetut välineet

Aika pikainen, mutta minulle antoisa reissu oli. Pohdimme matkalla, että joskus pitäisi varata monta päivää, että sattuisi varmemmin hyvät olosuhteet kohdalle. Tuolta kun on hyvät mahdollisuudet tartuttaa mahtitaimen. Tällä kertaa niitä ei näkynyt. Aika raskaita reissuja tällaiset ovat. Pitkän autossa istumisen lisäksi isojen perhojen viskely kauas ei ole kevyttä puuhaa, tai suurilla kivillä loikkiminen ja syviä monttuja väistellen kovassa virrassa kahlailu. Silti sitä jo odottaa seuraavaa mahdollisuutta päästä tuonne. Klassisempia streamereita tuli myös jonkin verran uiteltua, mutta niihin ei tällä erää ollut kiinnostusta. Täytyy sidoskella niitä kuitenkin lisää. Joudun vain hankkimaan solakampia höyheniä eli varmaan satulaa tms., jotta voi tehdä Rangeley-tyylisiä tai vastaavia vähän helpommin. Oatmanin ja kumppaneiden perhoja täytyy myös tutkailla lisää.

Aika näyttää, oliko taimenen kalastukseni tämän kesän osalta jo tässä. Ohjelmaa on taas kertynyt tuleville viikoille. Alustavasti oli kyllä puhetta, josko saisi vielä yhden reissun johonkin väliin buukattua. No, katsotaan kuinka käy. Haukea ainakin pitää käydä välillä pyytämässä.