Vesistörummut ympäristöongelmana

Terve!

Ajattelin kirjoitella hieman opinnäytetyöhöni liittyvistä vesistöjen ympäristöongelmista. Metsähallituksella oli 2016-2018 Esteet pois! -hanke Iijoen vesistöalueella, pääosin Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Siinä tarkastettiin kaikkiaan yli 600 Iijoen sivu-uomien ylitysrakennetta ja tulokset ovat murheellisia. Hankkeeseen liittyvässä opinnätetyössäni aineistona oli 520 ylitysrakennetta. Ylitysrakenteiden esteellisyyttä on tutkittu 2000-luvulla lisääntyvissä määrin, kun todellisuuteen on viimein havahduttu. Vertailukelpoisia tuloksia alkaakin löytymään Suomen lisäksi esimerkiksi Ruotsista ja USA:sta. Kaikkialla tulokset kertovat siitä, että ylitysrakenteet aiheuttavat paljon kulkuesteitä vesieliöstölle. Pääongelman muodostavat puroluokan vesistöissä olevat tierummut, joiden esteellisyysprosentti on korkea. Sillat ovat puolestaan ihanteellisin vaihtoehto vesistön näkökulmasta, mutta kustannuksiltaan ylivoimaisesti rumpua tai putkisiltaa kalliimpi.

Iijoen valuma-alueella tierummut aiheuttavat täydellisen kulkuesteen lähes 40 %:sti. Ajoittaisen tai osittaisen esteen, eli esimerkiksi vuodenaikaisen esteen vaikka veden vähyyden vuoksi rummut aiheuttavat jo yli 60 %:sti. Karuja lukuja.

Vesistörumpuja on arvioitu olevan Suomessa noin 90000-95000 kpl. Täten esteellisiä rumpuja olisi Suomessa lähes 60000 kpl. Jos rumpujen yläpuolella olisi keskimäärin 3 km kaloille elinkelpoista puroa, jäisi elintilaa hyödyntämättä yli 150000 km. Tämä on raju lukema erityisesti järvitaimenen tai meritaimenen kutualueilla, jotka muutenkin ovat nykyisellään erittäin ahtaalla ja uhanalaisia. Jos näistä saataisiin pikku hiljaa edes osa palautettua vaeltavan taimenen kutu- ja poikasalueiksi, helpottaisi se paljon taimenen elinmahdollisuuksia ja kantojen vahvistumista.

Iijoen valuma-alueelta arvioitiin kalatietoihin nojautuen, paljonko taimenet "menettävät" potentiaalista kutualuetta esteiden vuoksi ja mitä se tarkoittaisi poikasten määrässä. Tätä lukemaa voi sitten verrata istutettuihin poikasiin, joissa tunnetusti selviytymisprosentti on selkeästi heikompi, kuin luonnonsyntyisillä. Inventointialueella kutualuetta jää hyödyntämättä noin 58 hehtaaria. Iijoen vesistön sähkökalastustulosten keskiarvon mukaisesti laskettuna se tarkottaisi noin 150000 taimenenpoikasta lisää vuosittain. Hieman alhaisemmilla poikasmäärillä laskettunakin koko valtakunnan tasolla kaikki esteet tarkottaisivat  siten lähes 10 miljoonan taimenenpoikasen syntymän estämistä. Se on hurja määrä ja kertoo esteellisyyden laajuudesta. Ja jos ajatellaan, että yksi luonnonpoikanen saattaa vastata kolmeakin poikasistukasta selviämissuhteessa, tarkottaisi se 30 miljoonan pienpoikasen istuttamista samaan tulokseen päästäkseen.

Yleisimmin esteellisyys johtuu liian vähäisestä vesimäärästä rummussa, liian voimakkaasta virtauksesta sekä pudotuksesta rummun alapäässä. Nämä johtuvat usein virheellisesti mitoitetusta tai asennetusta rummusta. Rumpu tulisi asentaa niin syvälle, että pohjalle saisi luonnollista pohjarakennetta, eikä vesimäärä olisi missään vaiheessa vuotta liian alhainen. Liian kalteviin vesistön kohtiin rumpua ei tulisi lainkaan asentaa, koska virrannopeus kasvaa liian voimakkaaksi. Liian pieni rumpu nostaa virtausnopeutta, liian suuri rumpu voi aiheuttaa ongelmia vesisyvyyden riittävyyden kanssa.

Näitä on ihan liikaa Suomessa

Rumpujen esteellisyyttä voi usein vähentää ilman rummun vaihtoa tai uudelleen asennusta. Vesisyvyyttä saadaan nostettua kynnystämällä pohjapadoilla poteroita rummun alapuolelle. Käytännössä siis kiveämällä tai tarvittaessa puuaineksella. On tärkeää muistaa, että heti rummun alapuolella tulee säilyttää riittävästi syvyyttä ja tilaa, jotta kala voi siinä levähtää tai mahdollisesti kiihdyttää tulevaa uinti- tai jopa hyppyponnistusta varten. Vesisyvyyden nostaminen rauhoittaa myös virrannopeutta. Mikäli rummun pohja antaa mahdollisuuden, parantaa pohjan kiveäminen kalojen ja muiden vesieliöiden liikkumista rummun sisällä. Kaikkiin toimenpiteisiin tulee kuitenkin aina olla vesiomistajan lupa. Asiallisesti kysyttynä ja talkootyö fiksusti tehtynä ongelmia ei luulisi tulevan. 

Joka tapauksessa täytyy toivoa, että Suomessakin ryhdyttäisiin toteuttamaan viimein EU:n vesipuitedirektiivin edellyttämää vesien hyvää ekologista tilaa ja näihin epäkohtiin puututtaisiin. Korjausurakka tulisi aloittaa ekologisesti merkittävimmistä vesistöistä, esimerkiksi raakku- ja taimenvesistöistä. Miljoonien eurojen työhän edessä on, mutta se ei varmasti menisi hukkaan, ainakaan taimenten tai meidän kalastajien näkökulmasta. Talkoot ovat aika pieni vaiva mahdollisuuksiin nähden, joten toivon mahdollisimman paljon innokkaita hyväntekijöitä parantamaan vesistöjen ekologista tilaa. 

Haluan tässäkin yhteydessä vielä kiittää Metsähallitusta yhteistyöstä tämän mielenkiintoisen aiheen parissa. Loppuraportin myötä Metsähallituksen suunnitelmissa on tehdä valtakunnallisen ohjeistus "hyvästä ylitysrakentamisesta", jossa olisi päivitetyt ohjeet vesiekosysteemin oikeanlaiseen huomioimiseen. Mikäli aihe kiinnostaa, voit lukea opinnäytetyöni täältä ja Esteet pois! -hankkeen loppuraportin täältä. Aiheesta löytyy hyviä tutkimuksia, esimerkiksi tämä Elorantojen laaja tutkimus Keski-Suomesta. Ruotsissa erityisen kiinnostava on esimerkiksi Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä toteutettu ReMiBar -hanke.

Hyviäkin esimerkkejä löytyi inventointialueelta, tästä ei voi enää paljoa parantaa

Kuvat ovat opinnäytetyöstäni ja Metsähallituksen työntekijöiden ottamia.

Hiljaiselo blogissani on toivottavasti hieman parantumassa. Pari vapaa on ollut rakenteilla ja hauen perhokalastukseen sain jo vavan valmiiksi. Laittelen kuvia ja juttua aiheesta, kunhan toinen vapa valmistuu.