Pohjois-Ruotsissa taimenjahdissa

Tervehdys!

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta. Perhe-elämässä eletään lienee nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Lasten harrastukset vie aimo ajan ja etenkin kalastusreissut ovat olleet aiempaa harvemmassa. Huhtikuussa kävin perinteisen korrireissun Kuhmossa, joka ei ollut kalastuksellisesti mikään unohtumaton reissu, mutta pidin lauantai-iltana esitelmän aiheesta "Taimenen jokikalastus Pohjois-Ruotsissa". Paikalla oli nelisenkymmentä kuulijaa. Ja olihan se kaikella muulla tapaakin mukava reissu. Aika vakiintunut on jo perusrunko korriviikoilla, täydennettynä aina muutamilla uusilla kasvoilla. 

Lisäksi on tullut käytyä pari kertaa hauen perässä perhovehkein, koskihauissa on huimasti virtaa ja se on kyllä oikein mukavaa puuhaa. Toki virpalla on myös tullut haukea pyydettyä ja mm. HK Openissa menestys oli oikein hyvä.

Mutta itse asiaan. Kesäkuun puoliväliin sattui poikkeuksellisesti harrastusvapaa viikonloppu. Viikolla jo mietin, että jossain täytyy kyllä käydä koskikausi korkkaamassa, mutta ajatukset pyörivät lähinnä Kuhmossa. Etenkin kun vaikutti vielä siltä, että reissuun lähden itsekseni kun kavereille ei viikonloppu oikein sopinut. Lisäpontta reissun toteutukseen antoi juuri valmistunut tuorein vapa Red Truck Diesel #7 10´. Pitihän sitä päästä testaamaan jonnekin. Lopullisen päätöksen teinkin vasta perjantai-iltapäivänä saatuani työt tehtyä. Hetken olohuoneessa suoritetun levottoman vaeltelun päätteeksi päätin lähteä ajelemaan Ruotsiin, vaikkakin aikataulu oli tiukka ja etenkin majoituksen saamisen suhteen tulisi kiire, jos mielisi ehtiä aukioloaikoina perille. Mukaan lähti kuitenkin teltta ja muuta tarviketta jos ei mihinkään ehdi majoittumaan.

Aika pian auto olikin jo liikkeellä. Matkalla piti hakea mm. lisää nastoja kahluukenkiin, sekä ostaa eväät. Matka sujui varsin jouhevasti liki perille saakka ja olin jo aika varma, että ehdin vaikka mökin vuokraamaan. Mutta sitten tulikin loppumatkalle kunnon tietyöt ja matkan teko pysähtyi toviksi. Aikaa kului lopulta viimeisille kymmenille kilometreille niin paljon, että mökki tai edes leirintäalueen palvelut jäivät haaveeksi. No, ei muuta kuin suunta kalalle.

Harmikseni vettä oli yllättävän paljon. Itseasiassa niin paljon, etten ollut nähnyt jokea koskaan niin runsasvetisenä. Koski kuohui paikoin metsän puolella. Vaikeaa tulisi suurella joella olemaan. Virittelin kuitenkin pelivälineet kuntoon ja suuntasin rantaan. Uuden vavan kanssa ei heti päässyt sinuiksi, vaikkakin heittopituudet olivat kohtuullisia. Talvella hommatussa Airflon 40+ siimassa oli myös outoa tahmeutta. Kova virta ei yhtään helpottanut heittämistä ja ilta ja alkuyö menikin lähinnä tuntumaa hakien. Pari pientä taimenta, pari kohtuullista tärppiä ja kosken alta rantavirrasta iskenyt hauki olivat saldona, kun päätin lopettaa itselleni poikkeuksellisen aikaisin jo puoli kolmen maissa Ruotsin aikaa. Pari reilua sadekuuroa saattoivat myös nopeuttaa päätöstä ja satsaamista päiväaikaan, kun kelinkin piti olla mieluisampi. Päivällä näkisi myös paremmin, mihin edes voi yrittää uskaltaa kahlata ilman ilmeistä uintiriskiä. Leiripaikkaa piti hieman etsiä, mutta sellaisen löysin  muutaman kilometrin päästä. Kun maa oli aivan märkä sateista, päätin nukkua yön vain auton penkillä makuupussissa.

Se onnistuikin ihmeen hyvin, sillä heräilin seitsemän tunnin unien jälkeen. Toki siinä sai monta kertaa asentoa vaihtaa yön aikana, mutta olin hyvin yllättynyt. Virittelin auton viereen pöydän ja tuolin ja ryhdyin aamupalan laittoon. Laittelin myös yöllä kastuneita kamppeita kuivumaan auringon mukavasti paistellessa.

Rauhallisesti nautitun aamiaisen jälkeen suuntasin takaisin kalalle. Tutkiskelin samalla kahluumahdollisuuksia, mutta suuret kivet hämäävät kirkkaassa vedessä ja moni kohta näytti matalammilta mitä todellisuudessa olivatkaan. Kalastelin pari ottikohtaa rannalta käsin, kunnes päätin kokeilla kahlata lähemmäksi päävirtaa paikkaan, missä on laaja peilialue rannan ja päävirran välissä. Kova virta ja yllättävän syvä kohta tekivät kyllä kahlaamisesta vaikeaa, mutta noin kymmenessä minuutissa onnistuin pääsemään kolmen kiven ryhmittymälle peilialueen reunaan kymmenen metrin päähän rannasta. Olin laittanut siiman päähän reilun kultatinselin, edessä malliksi reilun gramman paino, jotta voisi edes hieman pintaveden alle päästä ylävirtaheitoilla. Alavirran puolella painosta ei ollut mitään apua. Jäin taaimmaiselle kivelle polvilleni ja ryhdyin kalastamaan peilialueen lähintä virtaa aivan edessäni. Olisiko ollut noin viides heitto, kun reilun viiden metrin päässä minusta virran takareunasta tärähti. Kuvittelin kalan olevan kohtuullisen kokoinen, muttei kuitenkaan mikään kovin suuri, kun elkeet olivat sen kaltaisia. Ihmeen kovasti kala vain laittoi hanttiin. Pitkään ajattelin sen johtuvan vain todella kovasta virrasta, mutta kun näin kalan lähelläni näin sen olevan yli 50cm. Toki uusi vapa vaikeutti myös paineen annon arviointia ja tuntumaa, mitä siiman päässä on. Varmaan kolmisen minuuttia sain kammeta kalaa ihan tosissani ennen kuin sain sen haaviin. Siinä totuus sitten selvisikin. Kala oli todella paksu, ja selvästi arviotani pidempikin. Fantastisen näköinen hopeaharkko! Tällaisten takia reissuun lähdinkin. Koska olin hankalassa paikassa, en pystynyt kovin kummoisesti mittomaan kalaa (saati kuvaamaan), mutta haavissa vedessä mitaten kala oli lähes 60cm. Ja niin paksu, että painoa varmasti se kolmisen kiloa.

Upea hopeaharkko

Erittäin pulskassa kunnossa

Hetken aikaa nautin olostani, ennen kuin jatkoin kalastusta. Hieman alempaa sain kohtalaisen tärpin, sekä yksi selvästi yli 40cm, ehkä 50cm kala kävi kurkkaamassa tinseliäni keskemmällä. Alavirrasta painanut tuuli sekä edelleen nahkean oloinen siima teki vain heittämisestä työlästä. Päätin lähteä kohti autoa ja kohta majoituksen vuokraamiseen. Paluu kiviltä rantaan myötävirtaan olikin hieman haastavampaa ja kahluuhousujen kainalosta hörppäsikin hieman vettä. Päätin sitten kävellä suoraan autolle. Vuokrasin mökin, jossa pidin hieman taukoa ja käsittelin Airflon siiman, josko tahmeus katoaisi. Päätin käydä kokeilemassa mukana olleita Vibe 125 interkärkisiä siimoja, ehkä hieman ylipainoista 8/9 -luokituksen siimaa Dieseliin ja puolestaan hieman kevyeksi arvelemaani 9/10-luokituksen siimaa Switchiini. Switchin testi oli lyhyt, kun ainakin äkkiseltään parin vuoden heittelytauon jälkeen tuntui siima liian kevyeltä. Dieseliin siima vaikutti aivan ok:lta, mutta vedestä lähteviin hieman enemmän tilaa vaativalta, eikä takurilla maksimipituus ehkä aivan samaan yltänyt. Päätin jatkaa siis samalla Airflon siimalla toivoen käsittelyn auttavan heittämistä. En ollut saanut läheskään toivomaani nopeutta siimaan ja siten tärkeät lisämetrit jäivät saamatta. Huilasin vielä hetken mökillä, kunnes päätin käydä pienen alkuiltasession kalastamassa ja testaamassa vielä Diesel - 40+ yhdistelmää. Mikäli ei tunnu omaan käteen toimivalta, vaihdan ilta/yökalastukseen vapaa. Eikä lisämetrejä oikein tullut, vaikkakin siima oli nyt selvästi liukkaampi ja sellainen 23-25 metriä tuli kohtalaisella heittämisellä. Toki tuuli toi oman haasteensa, mutta jatkuva hieman ylikovaa heittäminen alkaa äkkiä tuntua ranteessa ja sormissa, kun vapaakin tulee enemmän puristettua. Kävinkin lopulta mökillä vaihtamassa vapaa ja samalla söin tukevan päivällisen.

Illalla näkyi aika mukavasti vesiperhosia, samoin päivällä oli parveillut jonkin verran päikkäriä, mutta kauttaaltaan rypyläisestä ja vaahtoavasta koskesta oli liki mahdoton erottaa mahdollisia ruokailevia kaloja. Päätin pitäytyä streamereissa. Illalla löysin hieman helpomman reitin kolmelle kivelle ja tuulesta huolimatta sain aika hyvin laajan peilialueen perattua vanhalla tutulla CTS:lläni. Kyllä sillä sen kolmesta viiteen metriä pidemmälle heitti ikävästä tuulesta huolimatta ja ne 23-25 metriset tulivat paljon vähemmällä voiman käytöllä. Siinä heitellessä huomasin vastarannalla loppuliukua vaapuilla perkaavan miehen väsyttelevän kalaa. Seurailin touhua, koska kala vaikutti hyvän kokoiselta. Tovin väsyttelyn jälkeen hän tailasikin näyttävästi luultavasti jonkin verran päiväistä kalaani suuremman taimenen. Siinä vaiheessa vielä ajattelin kyseessä olevan osaavan kalastajan. Mutta sitten alkoi kummallinen episodi. Kuvia piti selvästi ottaa jos jonkinlaisessa pönössä, ja virkku kala oli jatkuvasti kanervikossa pomppimassa kun ei saanut sitä pidettyä hallinnassa. Sitten kala taas hetkeksi veteen ja kohta sama homma uusiksi. Muutaman minuutin päästä tuli kolmas kaveri ihmettelemään saalista, taas kalaa ylös ja pönöille. Välillä kala oli syliotteessa olkapäällä, välillä pomppimassa kanervikossa. Todella ammattimaista ja kalaa kunnioittavaa toimintaa. Lopun viimein kala pomppi itse veteen ja en ole varma, saiko hän sitä enää kiinni, mutta aika huonon ennusteen voi kyllä sen kalan selviämiselle antaa. Kyllä sapetti. Pitäisi malttaa mieli ja jos kalan aikoo tai se täytyy vapauttaa, toimia fiksusti.

Kalastelin eri kohtia koluten pääosin ilman painoja pinnan tuntumasta, mutta joitakin kohtia lyijypainon kerakin. Reilu paino vain lyhentää melkoisesti heittopituuksia ja näissä olosuhteissa päävirran reunaan heittääkseen tarvittiin kaikki metrit mitä osasi heittää. Toki yöaikaan kaloja voi olla aivan rannan tuntumassa, mutta ainakin nyt osa kohdista oli todella kova virtaisia ja ne selkeimmät kohdat oli aika nopeasti kokeiltu. 

Jälleen itselleni poikkeuksellisesti lopettelin kalastuksen jo vartin yli 2 paikallista aikaa ja suuntasin mökille. Seurailin jonkin aikaa NHL:ää kunnes siirryin unten maille. Peni ehkä hieman reilu 30cm taimen jäi yön suurimmaksi.

Kello herätteli aamupäivästä. Suihku, aamiainen ja mökin siivous. Ja sitten ehtikin vielä pariksi tunniksi kalalle ennen kotimatkaa. Tarjoilin myös painostreamereita, joita olen tehnyt streamernymfaukseen, ja sainkin yhden noin 40cm harrin volframkuulaisella kultatinselillä. Kävin vielä perkaamassa saman suuren peilialueen mistä edellispäivän komistus tuli, mutta siinä oli aivan hiljaista. Kun tuuli yltyi jälleen sellaisiin lukemiin, että 15 metrin heittokin oli jo tuskaa, päätin kasata välineet ja lähteä kotiin päin. Ihmeen paljon tuuli taas kerran ja aina alavirran puolelta. Esimerkiksi järkevä nymfaus olisi ollut mahdotonta koko viikonloppuna tuulen vuoksi. Seiskaluokan 40+:ssa on sen verran massaa, että rauhallisemman tuulen aikana sai aivan ok heittoja, mutta peruke kääntyi lähes aina ylävirran puolelle. Ylävirtaan suunnatuissa heitoissa se oli hyvä, mutta pisimmät poikkivirtaheitot lyhenivät heti sen 3 metriä kun perho meni ylävirtaan eikä suoraan. Ja perhot sotkeentuivat paljon tavallista herkemmin. Päädyinkin pari kertaa lyhentämään peruketta, jotta kalastus oli hieman helpompaa. Viikonlopun aikana siiman päässä kävi varmasti tusina eri sterameria. Tinseleitä, erilaisia ahvenia, erikokoisia ja erilaisen silhuetin mustia, clarettia, siikajäljitelmää jne., joten hirveän yksipuoliseksi ei voi ainakaan yritystä moittia. Toki syvemmältä olisi voinut enemmänkin kokeilla, mutta se on aika tympeää hommaa jos kauemmas haluaa heittää. Mieluummin koitan nykyään pinnemmasta aktiivisia kaloja etsien.

Rantapoluilla oli paikoin polveen saakka vettä

Vaikka olosuhteet eivät nappiin menneet, niin olihan se silti taas hieno reissu. Tuollaiset kalat kruunaavat kyllä reissun kuin reissun. Ja kalattomista tai vähäkalaisista reissuista tulee monesti onnistuneita, jos on hyvää seuraa ja vaikka kelit ja maisemat on kohdillaan. 

Tällainen Red Truck tuli kasattua

Hieman laventelia ja mm. Soft Touch -kahva

Kesän pääreissu eli pohjoisen pidempi reissukin lähenee. Koitan saada siitäkin juttua raapusteltua, vaikka nyt onkin ollut tekstin tuottaminen paljon aikaisempaa työläämpää.

Kireitä kaikille lukijoille kesään!