CTS-projekti osa 1: Kahva ja kelakiinnike

Ajattelin pilkkoa vavanrakennusprojektini useampaan osaan oikeastaan parista syystä: jotta vaiheista jaksaisin kirjoitella sitten ehkä hieman tarkemmin ja josko blogipäivityksiäkin tulisi useammin. Vavanrakennuksessa en siis ole vielä lähellekään ammattilainen, mutta aloitteleville ainakin oletan ja toivon jotain vinkkiä tulevan. Varmasti myös niitä "ei näin" -toteamuksia. Toivottavasti myös kynnys madaltuu, jos joku on harkinnut moiseen projektiin ryhtymistä. Itse olen aina ollut luonteeltani sellainen, että haluan itse tehdä ja edes kokeilla, vaikka "syteen" menisikin. Erityisesti käsillä tekemistä.

Tämä projekti aktivoitui kunnolla taas syksyllä kalastuskauden hiipuessa, tosin projektiin liittyen nettisurffailua on tullut paljon harrastettua pitkin vuotta. Eniten päänvaivaa tuli lopullisesta aihiovalinnasta. Olen haaveillut kevyen purovavan ja pinturikepin teosta, luokassa #1-3, sekä voimakkaammasta #7-luokan streamervavasta. Tein kuitenkin kevyemmän streamervavan kuutosluokkaan toissa talvena ja viime talvena rakentelin suurille joille ja perhoille #7-luokan switchin. No, kaikesta huolimatta päädyin rakentelemaan järeämmän streamervavan. Purokeppi siis odottelee vielä syntymistään, jatkan sillä saralla vanhoilla vavoillani.

Komponenttien hankintaa

Tilasin lopulta tämän uusiseelantilaisen CTS Affinity MX #7 9´ -aihion Englannista, samalla tilasin testiin Fujin Miniman titaaniset siimanohjaimet. Olin ajatellut rakentavani puoli jalkaa pidemmän eli 9´6":n, mutta mukava alennus helpotti tähän päätymistä. Muita aihiovaihtoehtoja oli pitkään mm. jenkkiläinen MHX:n aihio, josta ainakin switchinä tykkään ja kovasti sitä on kehuttu amerikkalaisilla foorumeilla. CTS-aihioita voi tilata suoraan tehtaalta, jolloin voit toivoa aihiolta oikeastaan mitä vain mieleen tulee, mm. aihion värin, pituuden, luokan, moniko osaisena jne.. Toki kaikki "ylimääräiset" valinnat vaikuttavat hintaa nostavasti. CTS:t on huippulaadukkaita ja keveitä aihioita (tämä aihio painoi 1,5oz eli noin 42,5g), joten sekin painoi päätöksenteossa vaakakupissa. Päätin satsata laatuaihioon ja tinkiä tarvittaessa muissa valinnoissa.

Korkkirengasvarastoani olin jo aiemmin syksyllä täydentänyt perhokalastajat.netistä eräältä kokeneelta vavanrakentajalta. Korkkirenkaat oli laadultaan kohtalaisen hyviä. Huippulaatuiset tuntuvat olevan kiven takana. Olen nyt tilannut niitä kolmesta paikasta eikä moitteetonta satsia ole löytynyt, vaikka "parasta" flor-laatua ovatkin olleet. Kelakiinnikeasiaa pohdiskelin pitkään. Ajatuksissa on ollut koittaa sorvata kelakiinnikkeen puuinsertti itse, kun appiukolla sattuu sorvikin olemaan. Toisaalta pelkkien metalliosien eli niin kutsuttujen "skeletonien" valikoima on aika suppea. Jos haluaa laadukkaat, on niillä jo yllättävän paljon hintaa. Päädyin lopulta tilaamaan Ruotsista Hilevelin skeletonin, samalla tilasin mm. pari sidoslankavaihtoehtoa. Palaan siihen osa-alueeseen myöhemmin. Hilevelin skeleton vaikuttaa aivan pätevältä laadun suhteen. Kärkirenkaan ja yksijalkaiset snaket päädyin lopulta ostamaan edulliset, mutta toimivat Pacific Bayt kromin värisinä. Ne tilasin Mistpoolista. Kelakiinnikkeen puuinserttiin sopivaa puuta etsiskelin puukonvalmistustavaraa myyvistä verkkokaupoista. Tilasinkin alkuun visakoivua, mutta säästin sen lopulta puukkoprojektiin, joka on myös talven aikana tarkoitus jollekin mallille saada. Komea siitä olisi tullut, mutta halusin hieman erilaista. Löysin lopulta edullisia kynäaihioita, joiden läpimitta riittää juuri sopivasti insertin tekoon. Edullisuuden vuoksi tilasin niitä kolme erilaista, joista tein lopulta valinnan tähän projektiin. Tähän mennessä nettisurffailua olin vapaan liittyen tehnyt ehkä 150-200 tuntia, sisältäen kymmeniä nettikauppoja ympäri maailmaa, vapojen rakentelufoorumeita eri kielillä jne. Voi olla, ettei tämä arvio edes riitä. Eli jonkinlaista harkintaa ja tiedonhankintaa olen ainakin tehnyt. Suomesta löytyy jonkin verran vavanrakennustarpeita, mutta itse olen halunnut etsiä rauhassa omaa silmää ja budjettia miellyttäviä ratkaisuja, siksi hankintoja tulee tehtyä useista maista. Näin opiskelijana joutuu pitämään tiukahkoa budjettia, ja projektikassaa varten möin pari vanhaa vapaa ja yhden kelan pois.

Selän etsintää

Alkuun aihiosta etsitään niin kutsuttu selkä ja merkitään se. Selkä tarkoittaa aihion vahvinta sivua. Aihio on rullattu hiilikuitumatosta, ja maton reunan tai osittaisen päällekkäisyyden kohdilta aihio on hivenen jäykempi. Selän etsintään löytyy erinomaisia videoita youtubesta, joten en sitä kovin tarkkaan selitä. Perustekniikka on sellainen, että aihiota taivutetaan pitäen toisella kädellä pätkän toisesta päästä ja toinen pää on pöytää tms. vasten. Keskeltä taivutettaessa riittävän reilusti ja samalla pyörittäen aihiota hitaasti, huomaa aihion pyörähtävän epäsymmetrisesti, pyrkivän tietyssä tai tietyissä kohdissa väkisillä pyörähtämään. Tämä kohta on aihion vahvin kohta eli selkä. Kun löydät sen, merkkaa aihion päihin teipinpalasiin viivat tussilla tai suoraan aihioon merkkauskynällä ja tarkista, että ne ovat linjassa. Nämä määrittelevät vaparenkaiden sijoittelun, jota käyn läpi myöhemmissä osissa. Tyviosan selkä voi olla hankalaa löytää, varsinkin jäykissä moniosaisissa aihioissa. Tässä neliosaisessa aihiossa alimpaan pätkään ei tule yhtään vaparengasta, mutta kelakiinnikkeen asentoon selkä vaikuttaa. Siksi se tulee selvittää ennen kahvan ja kelakiinnikkeen asennusta.

Selän etsintään tarvitset teippiä ja tussin/kynän. Hyvä vuosikertaviski ja kärsivällisyys auttavat myös

Kahvan suunnittelu

Olen yleensä mallaillut kahvaa ja mahdollisia koristeluja jopa paperille, jotta näkee jo vähän silmälläkin onko ideat toteuttamiskelpoisia. Olen myös tehnyt mm. pahvikiekkoja, joiden sivut olen tussannut tumman ruskeaksi tai mustaksi, jos olen suunnitellut raitoja tms. ja niiden avulla kasaillut korkkirenkaista kahvamalleja. Korkkia, korkkiseoksia, kumia jne löytyy monenmoisia ja kahvan rakennuksessa omat taidot ja viitseliäisyys ovat lähes ainoat jarruttajat. Korkkirenkaiden viipalointiin ja lohkomiseen löytyy jopa erikoistyökalut, jolloin voit tehdä kaikenmoisia ruutu- yms. kuvioita. Miellyttävän kahvamallin löydyttyä kannattaa koittaa järjestellä korkkirenkaat niin, että olisivat värisävyiltään sopivasti järjestyksessä. Niissä kun on vähän eroja.

Tähän vapaan halusin keveän, yksinkertaisen ja mahdollisimman lyhyen kahvan. Mittailujen jälkeen totesin 16,5cm olevan aika lailla minimi mun käteen sopivaksi, eli 13 korkkirengasta. Ajattelin Full Wells -tyyppisen tai Sagen käyttämän Half Wellsin, missä etuosassa on paksunnos, olevan raskaamman luokan vapaan järkevimmän. Kokeilin käsissäni eri vapojeni kahvoja ja mittailin niiden pituuksia. Ajatuksena kahvassa oli keveys, kuitenkaan pakottamatta vavan tasapainottamista raskaalla kelalla. Mitä taaempaa vavasta pidät kiinni, sitä painavampi otteen alapuolinen osa eli kahvan alaosa, kelakiinnike ja kela on oltava, jotta vapa pysyy tasapainossa. Toki heittämisessä tasapainoon vaikuttaa myös ns. Swing weight, mutta hyvä tasapaino otekohtaan nähden tuo moniin kalastustilanteisiin keveyttä. Mallailin otekohtaa teippaamalla pari eripainoista kelaa kiinni suunnilleen tulevalle kohdalle. Keveyden vuoksi jätin painavammat koristekorkit minimiin. Päätyihin halusin laittaa vaaleat korkkiseokset pientä ekstraa tuomaan. Pohdin myös butin laittamista. Jätänkö pois ja mikäli laitan, niin mistä materiaaleista. Päädyin pieneen, max. 20mm. buttiin, missä on kestävyyden vuoksi kumikorkkipääty, joka on tosin korkkiin verrattuna todella painavaa. Ajattelin heti, että hion kumikorkkiosan pieneksi, jotta ei paina niin paljoa. Butti kuitenkin tasapainottaa muutaman gramman massallaan lyhyttä kahvaosaa. 

Toivottavasti.

Kahvan mallailua, kuinka lyhyen voi tehdä

Kahvan toteutus

Kun kahva tuntui olevan mieleinen, pääsin asiaan eli toteutukseen. Viilasin "rotanhäntäviilalla" eli raspilla korkkirenkaiden reikiä hieman suuremmiksi. Korkki on huokosta, joten ronskisti ei kannata viilata vaan täytyy seurata, että reikä pysyy edes suunnilleen keskellä. Tämän lisäksi hioin korkkirenkaiden päädyt tasaisiksi mahdollisista epätasaisuuksista, jotta liimasaumoista tulisi tiiviit ja liima ei irvistelisi väleistä.

Korkkirenkaiden valmistelua liimausta varten

Korkkirenkaat kannattaa liimata kunnon polyuretaaniliimalla. Nyt käytössäni on Bisonin liima, johon olen ollut tyytyväinen. Polyuretaaniliima turpoaa reilusti ja täyttää varmasti joka kolon, joten liimauksesta tulee tiivis ja pitävä. Suojakäsineet on hyvä olla, sellaiset ovat usein liiman mukana. Kahvan hyvään liimautumiseen tarvitset jonkin sortin prässin. Lyhyet kahvat onnistunevat hyvin 8mm kierretangossa, jossa päissä vahvat prikat ja siipimutterit, mutta olen kuullut/lukenut kokeneilta rakentajilta, että riskinä on kahvan lievä taipuminen. Kun puristus tulee useasta kohdasta pysyy kahva varmemmin suorana. Kierretanko kannattaa käsitellä vaikka reilulla steariinilla ennen liimausta, helpottaa vähän kahvan irrottamista kahvan liiman kuivuttua.

Kostutan korkkirenkaat ennen liimausta, liimauksesta pitäisi tulla silloin parempi ja pitävämpi. Laitan korkkirenkaat selkeästi latomisjärjestykseen, jottei liimausvaiheessa tarvitse miettiä, mikä kuuluu mihinkin. Itse olen liimannut renkaat niin, että laitan aina renkaan toiselle sivulle liimaa, laita kuiva puoli edellä kierretankoon ja pyöräyttelen muutaman kerran edellistä vasten, jossa on liimapintä "päällä". Näin alimmassa on alapinta kuiva kuten pitää ja sen päälle ladon renkaat. Liimaa saa laittaa kohtuudella, ylimääräiset kyllä tulevat ulos. Toki reilu liima on tympeä hioa pois. Sopivan määrän löytää tekemällä.

Liimausvaihe. Renkaat on järjestyksessä, liimaa laitan vain toiselle sivulle

Viimeiseen korkkirenkaan en liimaa laita, koska toiseksi viimeisessä on liimapinta ylöspäin. Pyöräyttelen vain liiman tasaiseksi viimeisellä korkkirenkaalla. Tämän jälkeen laitan prässin "kiinni" tasaisesti kiristäen. Mittaan mitalla, että kiristys on tasainen. Pienen esikiristyksen jälkeen voi vielä renkaita pyöritellä, mikäli jokin tuntuu asettuvan vielä hieman huonosti. Pyrin saamaan saumoista siis mahdollisimman pienet. Sitten vaan kuivumaan paperin päälle. Joskus liimaa menee turhankin paljon ja sitä voi valua. Parin tunnin päästä kannattaa käydä hieman pyöräyttämässä kahvaa, jottei liima kuiva kierretankoon niin tiukasti. Kiristystä joutunee hieman löysäämän tämän ajaksi.  Muutamassa tunnissa liima kuivaa, mutta itse olen ottanut kahvan pois prässistä vasta seuraavana päivänä.

Kahva prässiin kuivamaan

Sorvivalmis pötikkä. Liiman kuivuttua näkee uretaaniliiman turpoamisen

Kahvan muotoilu

Kahvan kuivuttua sitä voi alkaa työstämään mieleisekseen. Akkukoneella ja kierretangolla pärjää jo ihan hyvin, mutta kun joululoman aikana tuli appiukon luona värkättyä kelakiinnikettä, päätin samalla sorvata kahvaankin muotoja. Korkkikahva on taipuisa, ja kahvan keskittäminen oli myös hieman haastavaa, koska kahvan reikä oli hieman isompi kuin sorvissa oleva kartiopiikki. Appi oli näppäränä seuraavana aamuna sorvannut mulle "apunapit", joissa oli kahvan reikään passelit puutapit. Näiden avulla kahvan sai sorviin suoraan, eikä kahvakaan taipuillut ihan yhtä herkästi.

Puunapit, joissa oli sopivat tapit helpottivat kahvat pysymistä suorassa sorvissa

Kahvan sorvaaminen on nopeaa puuhaa. Otin suurimpia liimapintoja ja karkeamuotoilua kahvaan karkealla puuviilalla/raspilla. Tämän jälkeen tein kahvaan päämuotoilut P80-hiomapapereilla. Käytän kapeita suikaleita, jotta hiomatarkkuus pysyy hyvänä. Mallailin välillä kahvaa käteen ja mittailin mauserilla läpimittoja. Sopivan karkeamuodon löydyttyä hioin astettain P180-P400-P600 karkeuksilla. P400:lla saa jo riittävän sileyden, jollei halua aivan sileää kahvaa, vaan käteen sopivan karhean/nahkean. 

Kahvan sorvailua

Kun kahva oli muodossa, raspasin keskireiän vapaan sopivaksi rotanhäntäviilalla. Reiän teossa on hyvä huomioida, että kun kahva laitetaan aihioon yläkautta, tulee kahvan alaosan reiän olla hieman suurempi kuin yläosan. Kahvaa ei saa/kannata tehdä niin suureksi, että sen voi pujottaa alakautta paikoilleen. Silloin riski liian isosta välyksestä ja huonosta liimauksesta kasvaa ja ajan kanssa korkkikahva voi haljeta. Pyrin tekemään aika sopivasti istuvan eli mallaan aihioon riittävän usein viilauksen aikana. 

Kun reikä oli sopiva, oli aika tehdä kahvan alapäähän kelakiinnikkeen upotus. Suuressa osassa kelakiinnikkeitä yläpään kelajalan pidike upotetaan korkkikahvaan. Tälle täytyy kovertaa sopiva upotus. Se on varsin helppoa Dremelillä tai vastaavalla. Piirsin kelakiinnikkeen avulla lyijykynällä ääriviivat upotukselle. Tämän jälkeen hioin ensin pienemmällä lieriöhiomarullalla reikää suuremmaksi, jonka jälkeen viimeistelin suuremmalla lieriöllä. Loppuvaiheessa mallailin kelakiinnikkeeseen, jottei tule hiottua liikaa. Samoin upotuksen pyöreyttä on hyvä tarkastella, että kelakiinnike ja kahva ovat suorassa. Näin kahva on valmis!

Kelakiinnikkeen upotuksen tekoa

Riittävän keskellä oleva upotus, reunat ovat aika tasavahvat

Tosin, olin sen verran tyytymätön korkin laatuun ja siten kahvassa oleviin koloihin, että päädyin laittamaan vähän korkki-filleriä. Tämä on aika lailla hienotasoitetta muistuttavaa "tahnaa", mikä ensin levitetään ja sitten kuivuttua hiotaan tasaiseksi. Käsittelyitä voi uusia tarpeellisen määrän. Hioin kahvan käsittelyn jälkeen akkuporakoneella kierretangossa P600:lla hiomapaperilla. Korkki-filleriä saa tilattua esim. Mistpoolista.

Butin tein varsin yksinkertaisesti. Kumikorkkirengas oli umpinainen, jotta se on sopiva päätyyn. Tein sihen akkuporakoneella 8mm terällä millin parin upotuksen. Tämä varmasti riittää pitämään butin ehjänä, kun saa hieman aihion päätä vasten liimattua. Korkkirenkaan raspasin oikeaan kokoon aihion tyven paksuuden mukaan. Liimasin butin renkaat 2-komponenttiuretaaniliimalla, jonka pitäisi olla erityisen kestävää. Prässäsin butin kahvaprässissäni kierretankojen välissä. Hieman renkaita piti asetella, mutta aika suoraan sain. Butin hioin porakoneella käyttäen samoja hiomapapereita kuin kahvan teossa. Akkuporakoneeseen saa kaasun pohjaan vaikka teipin pätkän avulla.

Butin liimausta

Kelakiinnikkeen insertin teko

Aikaisemmin olin tyytynyt valmiisiin kelakiinnikkeisiin, mutta nyt päätin kokeilla sorvata insertin itse. Hankin tosiaan yhden visakoivuisen puukonkahva-aihion, josta itseasiassa saisi kaksikin inserttiä, sekä kolme erilaista kynäaihiota, cocobolon, thuya burlin ja oliivipuun. Mallailin puukappaleita Hileveliltä tilaamaani skeletoniin ja aihioon huomioiden, että värisävy muuttuu hieman öljyn tai vahan myötä. Päädyin lopulta Thuya burliin, joka lienee jonkin sortin tuija -lajike. Hankin myös pari poron sarven palasta, ajatuksena käyttää joko puukon kahvaan tai jos innostuu, niin inserttiin. Onneksi en innostunut jälkimmäiseen... 

Joulun seutu tuli vietettyä anoppilassa, niinpä pääsin appiukon sorvilla harjoittelemaan. Olinhan käyttänyt sorvia viimeksi ihan vasta yläasteella, -90-luvun alussa. Kun vielä kynäaihion sorvausvara oli minimaalinen, päädyin tekemään koekappaleen rimasta. Sen teko paljastikin "onnekseni" ensimmäiset ongelmat. Sorvin karojen päissä olevat kartiot, joiden väliin puukappale laitetaan, olivat sen verran pieniä, ettei keskireikä voinut olla kovin suuri, koska muuten kappaleen keskittäminen olisi mahdotonta. Suuressa reiässä kartiohan voisi olla missä kohtaa reikää tahansa, eikä keskittäisi kuten sen tarkoitus lienee on. Keskireikä piti siis tehdä pieneksi alkuun. Tämä pohditutti sitten kovasti reiän suurentamista siinä vaiheessa, kun insertti on sorvattu. Miten sen saisi täsmälleen samaan asentoon pylväsporakoneeseen, missä se oli ensin pienempää reikää tehdessä? Käytössä oli kuitenkin perusvehkeet, porassakin puukappale piti saada suorakulman avulla kohilleen. Pelkästään sillä on helppo tehdä millin parin mittavirhe, ja kun koko kynäaihion sorvausvara oli parin millin luokkaa, vaati operaatio melkoista tarkkuutta. Toisekseen, poranterät olivat liian lyhyitä suoraan läpi poraamiseen. Eräästä kaupasta löytyi kyllä sitten reilusti pidempiä, mutta 4mm ja vielä 5mm terät olivat sen verta pehmeitä, että kovaan puuhun suoraan poraaminen tuntui mahdottomalta, kärki kun haukkasi helposti millin saman tien kun painoi puuta vasten. Myös kärki vatkasi muutenkin levottoman näköisesti jo kun laittoi koneen päälle. Hylkäsin ne ja päätin porata lyhyellä 4mm terällä molemmilta puolilta, toiselta niin pitkälle kuin yltää ja toiselta puolen vastaan. Näin sain reiän melko suoraan ja pieni reikä mahdollisti reiän oikomista tarvittaessa. 

Kynäaihion sorvausvara on todella vähäinen, läpimitat 18,2-19mm, insertin läpimitta 14,1mm

Koevedos rimasta

Päällepäin näyttää ok:lta...

...mutta keskittäminen ei onnistunut edes/ainakaan 6mm reiällä

Insertin sorvaus

Koska sorvauskokemukseni on laihanlainen, otin sorvaamisen rauhallisesti ja mittailin läpimittoja aika tiuhaan. Suht. kovan puun työstäminen oli siinä mielessä sopivaa, ettei tarvinnut niin paljoa pelätä taltan haukkaamista. Kun viimein sain läpimitan reilun 14mm tuntumaan, mittailin kierreosan paikan, lopullisen kelakiinnikkeen pituuden (tein noin 96-97mm) ja merkkasin pienet lovet näihin kohtiin. Kierreosan kohilta saikin vielä sorvata toista milliä. Otin pienin välimatkoin pienet urat ensin, ajatuksena, ettei tule otettua liikaa. Kun mitat oli suunnilleen oikeat, tasoitin vasta jäljet. Lopuksi hioin näkyville jäävän osan hiomapapereilla aina P800 saakka, jolla tuntui jo tulevan riittävän sileä pinta. Mukana oli varalta myös teräsvillaa, jolla pitäisi tarvittaessa pystyä vielä sileämpää jälkeä saamaan. Toki hiomapapereita löytyy vielä paljon hienompiakin, mutta näillä pärjäsi hyvin.

Kelakiinnikkeen kierreosan paikan sorvausta

Hiottu inserttiaihio

Hionnan jälkeen taiteilin insertin pylväsporakoneeseen ja pitkien mallailuiden jälkeen porasin reikää suuremmaksi. Otin vielä käyttöön metalliterät, joiden kärki on kartiomainen, jottei terä haukkaisi niin helposti kuin puuterä saattaisi tehdä. Porasin ensin 5mm terällä suuremmaksi, sitten 6mm terällä ja lopulta 8mm terällä. Reiän tehtyäni sahasin insertin oikeaan mitttaan. Päädyin jättämään reiän 8mm kokoiseksi ja päätin viimeistellä reiän oikeaan kokoon jo siitä rotanhäntäviilalla, vaikka reikä sai olla aika lailla 9,5mm alapäästä ja yläpäästäkin reilusti yli 9mm. Kovan puun viilaaminen on työlästä, mutta niin sain myös pidettyä huolen, että reikä on suora, kun pystyi viilailemaan niiltä kohdin missä lievää kieroutta oli havaittavissa. Aivan viilailun viime hetkillä onnistuin pudottamaan kiinnikkeen betonilattialle, josta muistona kierreosan alapäässä parit kolot. Onneksi painautuvat aika lailla buttia vasten piiloon.

Asiallisen näköinen jo ilman vahaakin

Käsittelin insertin näkyvän osan heti Renaissance-vahalla kahteen kertaan. Ostin Renaissance-vahaa oikeastaan poron sarvipalojen vuoksi, koska niihin sitä erityisesti suositeltiin. Mutta koska vaha on suosittua mm. entisöijien käytössä ja suojaa puutakin hyvin, päätin kokeilla sillä. Jos se tuntuu olevan esim. lyhytaikaista vaatien usein vahaamista, saatan hiasta insertin pinnan ja laittaa siihen öljykäsittelyn. Teippasin insertistä ne osa-alueet, mihin tulee liimaa skeletonin liimausvaiheessa paremman liimautumisen vuoksi.

Vahakäsittelyä

Seinämien ohuus näkyy hyvin, samoin betonilattiasta saadut kolot muistona

Liimasin skeletonin osat kiinni inserttiin erittäin vahvalla 2-komponenttiuretaaniliimalla. Tämän jälkeen käsittelin vielä kerran vahalla, metalliosat suojaten. Kun liima oli kuivanut koitti kauan odotettu hetki, kun pääsi sovittelemaan kahvaa, kelakiinnikettä ja buttia aihioon.

Punnitsin myös tekeleeni, jo ihan kiinnostuksen takiakin. Kelakiinnike painaa 19g eli melko kevyt, kahva noin 14-15g ja butti 4-5g. Kokonaispaino oli 38g. Toivottavasti tämä mahdollistaa kevyehkön kelan käytön ja setin pitämisen kevyenä, mutta tasapainossa. Tällä hetkellä vapa painaa siis noin 80-81g (aihio 42,5g), joten kokonaispaino jäänee alle 90 gramman. Aihiota en tosin kotona punnannut vaan lukema on tehtaan ilmoittama.

Kelakiinnikkeen ja butin mallausta

Liimailua

Kun kaikki tuntuivat natsaavan kohilleen pienten hienosäätöjen jälkeen (muotoilin hitusen kahvan etuosaa, buttiakin taisin vielä vähän hiasta..), pääsin liimailupuuhiin. Tässä vaiheessa täytyy viimeistään tietää, missä aihion selkä on ja mille puolelle kelan haluaa selkään nähden. Olin jo vuosia sitten lukenut perhokalastajat.netitä erittäin taidokkaan vavanrakentajan "Hotan" kokemuksista Affinity MX:stä ja jossain kommenteissa hän oli maininnut aihion toimivan hyvin, kun alin osa on selän puolella, tuoden tyveen lisää voimaa. Varmistin vielä asian Hotalta itseltään, etten pelkän muistin varassa ollut ja vahvistuksen saatuani liimasin kelakiinnikkeen sitten niin, että kela on vahvimmalla puolella aihiota. Näin ollen tyvessä pitäisi olla hitunen enemmän voimaa. Kolme muuta osaa "rengastan" eri tavalla, palaan siihen kun projekti etenee. 

Liimasin butin kiinni aihioon sekä kelakiinnikkeen kiinni kahvan upotukseen epoksilla ja kahvan sekä kelakiinnikkeen aihioon kiinni uretaaniliimalla. Butin liimasin 5 minuutin epoksilla siksi, koska se meinasi helposti jäädä hieman vinoon. Suht. nopeasti kuivuvan liiman avulla sain pidettyä kuivumisajan buttia suorassa. Butin ja kelakiinnikkeen raon kiinnipitämiseksi tein "hienon" prässin kahdeksasta villalangan pätkästä ja maalarinteipistä, mikä oli riittävä puristus, kunhan sai vain langat riittävän tiukalle. Muutamassa tunnissa liimat kuivuivat ja pääsi ihmettelemään aikaansaannostaan.

Lopputulos kelpaa itelle, tämän jälkeen tasoittelin kahvan koloja korkkifillerillä (kuva sovitteluvaiheesta)

Lopputulos on hillitty, kuten oli suunnitelmissanikin. Työn jälkeen olen ihan tyytyväinen, omaan käyttöön riittävän hyvä.

Seuraavaksi voikin liimata kahvan eteen metallisen Winding checkin koristeeksi, sekä alkaa miettimään koristesidoksia. Mallailin jo muutamia ideoita testisidosten merkeissä ja tapanani on kokeilla ainakin paria erilaista vaihtoehtoa, ennen kuin alan lopullisia sidoksia tekemään. Edellisessä vavassa purin lakkausvalmiit liitosten tukisidokset pois ja tein uudet, kun eivät kuitenkaan miellyttäneet silmää. Niin, sidoksia on näppärin mallailla tyviosaan tulevan kahvaosan kohdille jo ENNEN kahvan laittamista. Siihen kun voi halutessaan tehdä vaikka lakattuja sidoksia testiksi ja varovasti rapsutella ne pois ilman, että tarvitsee pelätä näkyviä jälkiä. Toki aihion naarmuttamista kannattaa varoa. Mutta avaan omia ajatuksia sidoksista myöhemmin.

Palatkaamme CTS:n pariin siis lähiviikkoina, kunhan saan projektia taas eteenpäin. :)