sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

CTS-projekti osa 2: Sidokset ja vaparenkaat

Helmikuu oli kovin kiireinen koulutehtävien runsauden takia, eikä iltaisin ole perheellisellä hirveästi intoa ja energiaa jäänyt kirjoittelupuuhiin, kun kuntoiluakin on pitänyt koittaa harrastaa. Projekti on kuitenkin pikku hiljaa edennyt...

Winding Check


Siispä projektia eteenpäin. Kun kahva ja kelakiinnike on paikoillaan, päästään taas puuhassa etiäpäin. Toki olen näitä seuraavia toimenpiteitä tehnyt osin rinnakkain kahvan ja kelakiinnikken teon kanssa. Ylimmät osathan voi halutessaan tehdä jo vaikka ennen kahvaa ja kelakiinnikettä, mutta tyviosan sidokset voi tehdä vasta kelakiinnikkeen, kahvan ja mahdollisen Winding Checkin kiinnitysten jälkeen.

Winding Check on tosiaan oikeastaan pelkkä koristerengas, jolla saa hyvin mahdolliset kahvan reiän viilausmokatkin tarvittaessa piiloon. Näin ollen se ei ole edes pakollinen, mutta yleensä se laitetaan. WC on yleensä metallia, muovisiakin on tarjolla. Värivalikoimaa on hieman, mutta esimerkiksi Suomen valikoimat ovat suppeat. Winding Check mitataan läpimitan mukaan, joten kahvan pituus vaikuttaa myös WC:n läpimittaan. Niinpä WC kannattaa tilata vasta sitten, kun kahvan ja kelakiinnikkeen kokonaispituus on tiedossa. Mittasin WC:n kohdan siinä vaiheessa, kun olin tehnyt lopullisen päätöksen kahvan pituudesta ja butista. Kelakiinnikkeen pituuden arvioin puolen sentin tarkkuudella. Näiden kokonaispituuden kohdalta mittasin aihion läpimitan. Winding Checkejä saa 0,2 mm välein, joten aika passelin koon löytää. Joskus voi joutua hieman pyöreällä viilalla suurentamaan reikää, mutta siinä kannattaa olla huolellinen. Liian suuri välys puolestaan aiheuttaa haasteen saada WC tasaisesti aihiolle vaatien pohjustusta ja saattaa myös jättää ikävän raon viereen tulevasta koristesidoksesta huolimatta. Tässä WC jäi hitusen väljäksi. Laitoin ohutta (12/0) harmaata sidontalankaa muutaman kierroksen alle siten, että lanka on kahvan puolella WC:n alla. Näin lanka ei vahingossakaan jää näkyviin WC:n alta, kun lankakierrokset painuvat kahvaa vasten ja WC on myös painettu kahvaan huolella kiinni. Lanka kuitenkin keskittää WC:n tasaisesti aihiolle. Liimasin itse HiLevelin Winding Checkin kahvan liiman kuivumisen jälkeen epoksilla. Liiman kuivuessa pyyhin mahdolliset ylimääräiset liimat hammastikun ja paperin avulla pois.  Puoliksi kuivunut epoksi lähtee yllättävän nätisti pois.

Vaparenkaista


Vaparenkaiden kokoihin ja lukumäärään löytyy usein ohjeet aihiovalmistajan toimesta esim. nettisivuilta, tai ne tulevat aihion mukana. Mallia voi ottaa muiden vastaavaluokkaisten merkkien rengastuksista ja niissä voi "huoletta" toteuttaa omia toiveitaan. Esimerkiksi talvikäyttöiseen vapaan voi haluta suuremmat vaparenkaat, ettei jäätä tarvitsisi aivan niin usein raksia pois. Koon muutos tuskin vavan toimintaan juuri vaikuttaa, toki se on mahdollista jos muutokset ovat suuria ja painoa reilu suurentaminen nostaa. Itse olen tainnut yleensä valita kokoa suuremmat vaparenkaat, nyt valitsin aika lailla tähän luokkaan normaalikokoiset. Vaparenkaiden sijoittamiseen löytyy usein myös tarkat ohjeet aihiovalmistajalta, mutta voi myös käyttää esim. Guide Calculator -ohjelmaa, jonka linkki löytyy vaikkapa perhokalastajat.netistä. Se ei huomioi aihion moniosaisuutta, jolloin vaparenkaiden kohtia voi joutua hieman säätämään, jolloin rankaiden välejä täytyy mittoa, jotta välit pysyvät loogisina. Renkaat voi sijoittaa myös itse vaikkapa testaamalla siiman avulla laittamalla vaparenkaat vaikka teipillä kiinni, kuinka aihio taipuu ja sijoitella vaparenkaat sopivasti taipumaa myötäillen. Itse olen sijoittanut vaparenkaat hyödyntäen valmistajan ohjeita, sekä käyttänyt myös Guide Calculatoria.

Sijoittelun ja vaparenkaiden koon ohella täytyy tehdä päätös, minkälaiset vaparenkaat haluaa. Nykyään 1-jalkaiset snaket ovat suosittuja, mutta perinteiset snaket ovat myös toimivia. 2-jalkaisiin snakeihin tulee toki tuplamäärä sidoksia, mutta olennaisinta on miettiä käyttötarkoitusta ja omia mieltymyksiä. Samoin siimanohjainten eli strippereiden materiaali, malli ja koko tulee päättää. Vaihtoehtoja on paljon, mikäli on valmis tilaamaan ulkomailta. RECin siimanohjaimet ja snaket ovat suosittuja ja laadun maineessa, tosin jalkoja joutuu usein viilaamaan. Pacific Baylta saa edullisesti toimivaa ja taitaa olla maailman yleisin merkki. Näiden lisäksi olen käyttänyt mm. Snake Brandin snakeja, American Takclen siimanohjaimia sekä nyt on testissä Fujin titaaniset siimanohjaimet. Seymolta olen tilannut myös yhteen vapaan snaket, tosin en niitä laittanut kun en tykännyt niiden sopivan siihen vapaan poikkeavan jalan taivutuksen takia. Muitakin merkkejä löytyy useita. Snake Brand Universalit olivat erinomaisen helppokäyttöiset, joita ei tarvinnut lainkaan muokata vaan sai suoraan sitoa paikoilleen. Niitä ei saa Suomesta tilattua, vaan tilasin itse ne suoraan USA:sta. Tyypillisesti vaparenkaan jalkaosaa joutuu vähän viilaamaan, jotta sidoksen saa paremmin onnistumaan. Joskus voi olla myös lievää kieroutta tai taipuisuutta, mitä saa pihdeillä oikoa. Näistä kerron alempana tarkemmin. Osin budjetinkin takia tilasin tähän Pacific Bayn yksijalkaiset snaket ja kärkirenkaan. Ne ovat kuitenkin hinta-laatusuhteelta ihan hyviä. Mulla ei ainakaan ole koskaan ollut niiden kanssa ongelmia.

Vaparenkaiden jalat ovat usein turhan paksut

Tähän aihioon löysin HiLevelin sivuilta "rengastusohjeet", joista mukaillen löysin oikeastaan 3 eri vaihtoehtoa (CTS:n, MHX:n ja HiLevelin aihioille) ja laskin vielä varsin Guide Calculatorilla oman version, joka oli vielä hieman poikkeava näihin kolmeen muuhnu verrattuna. Osa rengastusohjeista tulivat liitosten suhteen haastaviin kohtiin, joten valitsin niidenkin kannalta parhaiten soveltuvan mittailujen jälkeen (yllättäen CTS;n). Mittaerot olivat aika pieniä, lähinnä tyviosaa lähestyessä erot muuttuivat useammaksi sentiksi. Kärkipätkän erot olivat minimaalisia. 9-jalkaiseen tulee yleensä kärkirengas + 10 vaparengasta, eikä tämäkään vapa ole poikkeus. 2 alinta ovat yleensä siimanohjaimia. Kevyemmissä luokissa riittää yksikin siimanohjain varsin hyvin, näin tein esim. oman nelosluokan Finessen kanssa. Siimanohjaimet tilasin koossa #20 ja #16, snaket koossa #5, #5, #4, #4, #4, #3, #3 ja #3. Kärkirenkaan "tyvi" tulee aihion kärkeen, joten siihen tarvitaan aihion paksuuden mitta kärjestä. Tämä on yleensä aina ilmoitettu tehtaan toimesta, mutta sen voi mitata työntömitalla. Kärkirenkaita eli tip-topeja saa 0,2 mm välein joten sopivan löytää kyllä. Kärkirenkaan mallia emmin jonkin verran ja päädyin tilaamaan sekä suurikehäisen largeversion että tavallisen pisaramallisen. Niissä renkaan kokoerot ovat aika merkittävät. Normaalikokoinen näyttää seiskaluokan vavassa jo aika pieneltä, mutta suhteessa vaparenkaisiin sopusuhtaiselta. Kuutosluokan TFO BVK:hon sellaisen laitoin ja hyvin on toiminut. Large puolestaan näyttää koomisenkin suurelta muihin vaparenkaisiin verrattuna, mutta varsinkin talvikalastuksessa voi olla paljon vähemmän jäätä keräävä eikä muutenkaan varmasti ahdista heittosiiman paksuimmastakaan osasta niin paljoa. Largea suositellaan järeämpiin streamervapoihin ja merivapoihin, tämä luokka alkaa olemaan siinä "järeän" rajoilla. Pitkähkön vatuloinnin jälkeen päädyin valinnassa largeen. Toivon ja uskon käytännöllisyyden näyttäytyvän ulkonäöllisten seikkojen edelle tässä päätöksessä.

Vaparenkaiden paikkojen mittaaminen tehdään yleensä kärkirenkaan päästä mitaten, joten se on laitettava paikoilleen mittaamisen ajaksi, jos ei vielä halua pysyvästi kiinnittää. Aika tarkat mitat saa kuitenkin lisäämällä aihion kärkeen 6-8mm kärkirengasta varten, mutta esimerkiksi RECin kärkirenkaassa renkaan kärki on hieman ulompana. Joskus mitat ovat tuumina, jolloin joutuu joko mittaamaan tuumamitalla tai muuttamaan senteiksi. Merkkaan renkaan paikat kapealla maalarinteipillä siten, että 1-jalkaisissa snakeissa teipin alareuna on vaparenkaan kohta, sidos tulee siis teipin alapuolelle. 2-jalkaisissa laitan toisin päin, koska teippi meinaa jäädä muuten ylemmän jalan alle. Tämä muistisääntö tuppaa joskus tehdessä unohtumaan, mutta tähän mennessä olen sen hoksannut viimeistään vaparengasta teipillä kiinni laittaessani, koska siinä vaiheessa jo ylemmän jalan huomaa peittävän osan merkkiteipistä jos laitan sen väärin. 

Vaparenkaiden jalkoja joutuu siis yleensä hieman muokkaamaan. Pääsyy on se, että lanka "nousee" jalkaa pitkin paljon paremmin, kun jalan hioo loivaksi ja muokkaa mahdollisimman hyvin aihioon istuvaksi. Näin sidoksista saa siistimmät. Käytän hiomisessa pieniä timanttiviiloja. Eron huomaa kyllä välittömästi, jos vertaa tekemällä mallisidokset viilatun ja viilaamattoman vaparenkaan jalan päälle. Mikäli vaparenkaan jalat eivät ole suorat, joutuu niitä varovasti pihdeillä taivuttamaan. Sileät lattapihdit on hyvät, mutta muillakin tarvittaessa pärjää ja jalkaa voi suojata vaikka teipin palalla. Jokainen vaparengas pitääkin malli-istuttaa ennen sidosten tekoa, jotta näkee istuvuuden aihiota vasten. Olennaisinta on, että aihiota vasten tuleva jalan pinta on suora. Jalka voi olla hieman jalan "tyvestä" irti aihiosta, mutta jalan kärjen pitää istua siististi aihiota vasten, jotta langan saa nätisti jalan päälle. Kupera tai kovera jalan varsi saattaa pullottaa sidoksen läpi,  kun taas suoravartinen asettuu kyllä langan alla nätisti aihiota vasten, vaikka tyvestä hieman alkuun irvistäisikin. Eli 2-jalkaisessa aihiota vasten tulevat jalat voivat olla hieman A-mallissa, muttei missään nimessä V-mallissa sivulta katsottuna. Esikiinnitän vaparenkaat nykyään kapeilla teipinpaloilla. Aiemmin käytin kuminauhoja, mutta teipit ovat simppelit ja pitävät riittävän hyvin.

Jalkaan hiottu loivuutta sidoksen teon helpottamiseksi

Päädyin tähän vapaan sijoittamaan vaparenkaat aihion pehmeämmälle osalle eli ns. "kyljille" luottaen edellisosassa mainittuihin vavanrakennusmestari Hotan kokemuksiin ja vinkkeihin. Tyviosa on siis vahvimmalla puolella ja loput kolme osaa "pehmeällä" puolella. Tein siis uudet merkit vaparenkaiden linjaamista varten painaen aihiota vavanrakennustelineessä kääntymään eli asettautumaan pehmeimmälle kyljelle ja tarkistin selkämerkintöjen linjaukset ennen uutta merkintää. Selän merkit olivat aika lähelle 90 asteen kulmassa uusiin merkkeihin nähden eli melko suoraan sivulla, joten uskon linjauksen olevan aika hyvin pehmeällä kyljellä. Mielenkiintoista nähdä käytännössä, kuinka tämä muutos näkyy vavan toiminnassa.

Renkaita kiinnittäessä teipillä tai muilla viritelmillä renkaat pyritään jo laittamaan tarkkaan linjaan, mutta itse ainakin olen aina joutunut sidosten teon jälkeen hieman korjailemaan vaparenkaiden asentoa ennen lakkausta. Linjan näkee hyvin osan päästä katsottuna, varsinkin pienemmästä renkaasta isompaan päin katsottaessa. Renkaan jalan linjaa aihioon on hyvä seurata, samoin sitä, näkeekö aihion taemman pään keskellä renkaita vai onko sivussa, kun suoraan vaparenkaiden keskilinjaa pitkin katsoo. Vaparenkaita kääntäessä kannattaa olla tarkkana, sidos voi herkästi mennä hieman kasaan. Kynnellä painaen vaparenkaan jalan kyljestä olen saanut parhaiten siirrettyä, renkaasta kääntäessä voi joutua "nitkuttelemaan", jolloin sidos todennäköisesti menee ruman näköiseksi. Sidoksen kireys vaikuttaa myös tämän operaation onnistumiseen. Jos sidokset on turhankin tiukat, on säätö hankalaa, samoin jos sidokset on liian löysät. Langan kireyttä pitää kokeilla jo testisidoksen teossa tai viimeistään ensimmäisessä sidoksessa. Hyvä on myös huomioida, että kärkipätkässä aihio on jo niin ohut, että vaparenkaan jalka voi olla jopa aihiota leveämpi, jolloin säätäminen voi olla hankalaa. Kannattaa siis pyrkiä laittamaan vaparenkaat mahdollisimman kohilleen jo ennen sidoksen tekoa ja sidoksen siirtyessä vaparenkaan jalan päälle, tarkistaa heti linja jos sen vain näkee (ensimmäistä kiinnittäessä on aina hankala varmaksi nähdä).

Teippikiinnitys, teippimerkki vaparenkaalle ja vaparenkaan istuvuusmallaus

Sidosten suunnittelu ja toteutus


Joskus voi olla selvää jo aihiota tilatessa, minkä väriset sidokset haluaa vapaansa laittaa. Välillä voi kaivata vaihtelua, tai muuten vain mietityttää, mikä värisi sopisi vapaan ja silmään. Olenkin tehnyt välillä niin, että kaivan vaimon ompeluvärkeistä langat ja mallaan ensin rullia aihion ja mahdollisten muiden vapaan tulevien komponenttien kanssa (kelakiinnike, kahva ja vaparenkaat), valikoin niistä kiinnostavia vaihtoehtoja ja pyöräytän muutaman kierroksen aihiolle. Laitan useita värejä, joko vierekkäin tai pienen raon kera, riippuen mitä tavoittelen (esim väriyhdistelmiä). Saatan laittaa myös sellaisia värejä mitkä ei alkuun tunnu hyvältä, jotta alun tuntemukset vahvistuvat, tai voihan ne joskus osoittautua täysin vääriksi. Kun vaihtoehtoja tuntuu olevan sopivasti eli riittävästi, kastelen sidokset. Tämä tummentaa sävyjä aika lailla saman verran, mitä tuleva lakkaus tekee. Tosin sidoksissa voi käyttää ns. värinsäilyttäjäainetta jolloin sävy pysyy ennallaan, mutta käyttämäni nylonlangat pitävät lopullisen värin aika hyvin ilmankin, kun vain huomioi lakan aiheuttaman värimuutoksen. Jotkut langat saattavat auringonvalossa vaaleta. Sitten pyrin mallailemaan päivänvalossa väriyhdistelmiä ja raksin pois huonot vaihtoehdot. Kun sopiva väri tai värit löytyy, teen yleensä koesidoksen tai -sidoksia. Näitä on näppärä tehdä kahvaosan kohdalle mahdollisten naarmujen tai jopa sidoksen testilakkauksen vuoksi, mahdolliset jäljet jäävät piiloon. Täten sidoksia on hyvä pohdiskella jo ennen kahvan kiinnitystä.

Sidosvärien pohdintaa, alla kelainserttivaihtoehtoja joihin myös mallailin

Esimerkki sidoksen muuttumisesta lakkauksen myötä

Olin etukäteen miettinyt, että tähän vapaan en laittaisi joko lainkaan metallilankoja tai korkeintaan hyvin vähän. Niinpä päätin hakea sidoksiin kahden värin yhdistelmää. Aikani pähkäiltyä päädyin kokeilemaan vaaleanvihreän ja harmaan yhdistelmää. Ongelmaksi muodostui lankojen hankkiminen. Suomesta ja Ruotsista löytyi vain yhtä suunnilleen mieluista harmaata sekä yhtä vaaleanvihreää. Molemmat eri merkkisiä ja myös eri paksuisia. Päätin kuitenkin tilata nämä. Sävyt olivat aika lailla toivotut. Tein koesidoksia niin, että testasin erilevyisiä yhdistelmiä ja käänsin myös värit toisinpäin. Kokeilin myös kromin väristä metallilankaa, mikä kyllä sopi ihan hyvin, mutta päätin silti pitäytyä alkuperäisessä ajatuksessa. Päätin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja otin harmaan pääväriksi ja vihreän "lisämausteeksi". Se on myös sidontateknisesti helpompaa, koska harmaa on selkeästi paksumpaa ja ohuet koristesidokset harmaalla näyttivät tökeröiltä. Suunnittelin vielä raitojen määriä, leveyksiä ja järjestyksiä ruutupaperille puuväreillä mallaillen. Tämä selkeytti ajatuksia värien määrien suhteen.

Testisidoksia havainnollistamaan suunnitelmia

Suunnitelmien selkiydyttyä sidoin ensin tyvisidokset, jotka tukevat liitosten onttoja naaraspuolia. Kaikissa vavoissa ne eivät ole pakollisia vaan vavan pitäisi kestää ilmankin, mutta itsen olen ajatellut ne tehdä joka tapauksessa, ulkonäkökysymyksenkin takia. Sidos on kolme-neljä kertaa aihion läpimitan mittainen. Päädyin tekemään aika simppelin kuvioinnin siten, että kuvio pysyy yhtä leveänä kaikissa vavan osissa. Harmaa lanka tummenee lähemmäs aihion sävyä lakkauksen myötä, joten "toispuoleisuus" tukisidoksessa häviää aika mukavasti. En ole aivan sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen, liekö syynä aika "simppeli" toteutus ja paksuhko harmaa lanka joka vaikeuttaa siistin koristesidoksen tekoa, mutta parempaakaan ja omaan silmään sopivaa, melko yksinkertaista kuviointia en keksinyt ja monimutkaisia "grumeluureja" en tähän vapaan halunnut. En silti pettynyt näihin ole, kyllä nämä menettelevät.

Tyvisidokset

Vaparenkaiden sidoksiin halusin vain pienen määrän lisäväriä ja pitää sidoksen yksinkertaisena. Päädyin kahden raidan koristeeseen, joka erottuu sopivan vähän. Tällaisten yksinkertaisten sidosten tekeminen on nopeaa, eikä yhteen sidokseen mene kuin 5-15 minuuttia riippuen kuinka hyvin kerrasta asettuu. Tiivistän sidoksia varsin usein kynnellä tai teelusikan tai viivottimen reunalla painaen, jotta lankakierrosten väliin ei jää yhtään välystä. Lakkauksen jälkeen varsinkin aurinkoisella ilmalla raot erottuvat aika selvästi jos sidoksia tarkemmin katsoo. Pyrin myös painelemaan koristesidokset mahdollisimman suoraan, ne saattavat olla alkuun hieman kierossa. Laskin lankakierrokset koristesidoksen alueella jotta ne pysyvät yhdenmukaisina, reunat mittasin mitalla samanlevyisiksi. Sidokset päätetään vetämällä siimanlenkillä tms. langan pää sidoksen alle. Lankaa kun sopivasti vetää ja katkaisee terävällä skalpellilla aivan tyvestä, häviää langan pää sidoksen sisään huomaamattomaksi. Jos jokin haituva jää harmittavasti törröttämään, voi sytkärillä varovasti polttaa haituvat pois. Muutenkin tapanani on ennen lakkausta polttaa sytkärillä sidosten pinnat pikaisesti, jotta pölyhiukkaset ja mahdolliset haituvat palavat eivätkä pilaa lakkausjälkeä. Valmiin sidoksen tasoittelen teelusikan kuperalla osalla siloitellen. Näin langat asettuvat vielä nätimmin.

Kärkirenkaan eteen voi tehdä halutessaan sidoksen koristeeksi. Olen tehnyt sen nyt tähän ja edelliseen vapaani, se tuo mukavaa rytmiä toteutukseen kun sama kuvio on kaikkien vaparenkaiden juurella. Itse kärkirengas kiinnitetään vaikka kuumaliimalla, jolla laittaessa on aika helppo suunnata rengas kerralla oikeaan linjaan muiden vaparenkaiden kanssa. Tämän voi toteuttaa myös niin päin, että ensin liimaa kärkirenkaan ja muut renkaat linjaa sen mukaan.

Vaparenkaiden sidokset

Sidosten tekemiseen löytyy esimerkiksi YouTubesta valtavasti videoita, joista voi ottaa mallia erilaisten kuvioiden tekoon ja yleensäkin vinkkejä sidosten tekoon. Sidosten määrää kannattaa pohtia, koska nekin lakattuina vaikuttavat aihion painoon ja jopa mahdolliseen etupainoisuuteen. Keveyteen pyrkiessä kannattaa sidoksetkin pitää yksinkertaisina ja lyhyinä sekä lanka ohuena, jotta lakkauksestakin saa ohuen. Sidoslankoja löytyy monenvahvuisina.

Dekaalin asennus


Vapa-aihion mallitiedot tulee usein erillisenä kiinnitettävänä tarrana tms. dekaalina, joka kiinnitetään tyviosaan kahvan yläpuolelle aika lähelle kahvaa, yleensä siten, että teksti on aihion yläpuolella eli kelaa vastapäätä tai oikealla kyljellä. Joissakin aihioissa tarra tai yleensäkin aihion mallitiedot on valmiiksi kiinnitettynä. Tällöinkin voi olla viisasta lakata dekaali, niin teksti pysyy "ikuisesti" eikä kulu pois. Tässä CTS:ssä aihion mukana tuli kaksi erilaista dekaalia, joista valitsin pienemmällä fontilla olevan ja lyhyemmän tarran. Kiinnittämisessä laitan aputeipin toista reunaa varten ja merkkaan tarran yläreunan kohdan teippiin kynällä. Toiselle puolelle laitan merkin myös teipinpalaan. Tarran laitossa kannattaa varoa sormilla laittoa, sormenjäljet jäävät hyvin näkyviin. Otan toisesta päästä pinseteillä kiinni ja toisesta päästä kynnellä. Tarra asetetaan suoraan ja sivellään keskeltä reunoihin päin, jottei jää ilmakuplia. Tämän aihion kohdalla onnistuin muuten aika hyvin, mutta jokin ihme roska "hyppäsi" varmaan sähköistyneen tarran tarrapintaan kiinni kesken kaiken ja sen irroittelu pinseteillä jätti näkyviä jälkiä tarrapintaan. En alkanut kuitenkaan vaihtamaan suurempaan tarraan vaan tyydyn tähän. Näkyypähän kädenjälki. Laitoin tarran siten, että tarran yläreuna on suoraan ylhäällä eli kelaa vastapuolella ja teksti oikealla kyljellä. Suunnittelin tähän vapaan ja tästä eteenpäin aloittavani oman signeerauksen tekemistä tarralla, mutta ainoa kauppa, mistä talvella löysin kiiltäväpintaisia kalvotarra-arkkeja lasertulostimiin, näytti varastosaldot nollaa kun ajattelin tilaukseni tehdä. Mattapintaista en halunnut, kun dekaalitarrakin oli kiiltävä pinnaltaan. Suunnitelmana oli siis tehdä useampia valmiita oman nimimerkin "dekaaleja", mutta jätän suunnitelman tulevaisuuteen. Tarroja ei näin vähäiseen tarkoitukseen kannata teettää, hintaa kertyy melkoisesti. Itse lasertulostimella tehden olisi saanut simppelit mutta varmasti asiansa ajavat tarrat tehtyä. Teen siis tähän samanlaisen signeerauksen kuin edelliseen, by SK, valkoisella merkkauskynällä. Näkeepähän kuitenkin, että on oma vapa.

Dekaalin tarrojen reunat saa piiloon koristesidoksilla. Mukailin tyvisidoksia, mutta laitoin pari kierrosta enemmän vihreää. Koukunpidike laitetaan yleensä tähän kohti eli dekaalin alemman sidoksen kohtaan, joka alkaa jo Winding checkistä eli kahvan etureunasta, mutta sellaista en tähän vapaan halunnut. Pidän usein perhoa alimman vaparenkaan tyvessä siten, että peruke kiertää kelanjalan kautta. Lopuksi tein vihreällä ja kromilangalla pienen merkin tyviosaan 60cm kohtaan mittakaloja varten.

Dekaali ja koristesidokset

Kun sidokset on valmiit ja aihio muiltakin osin valmis, on seuraava vaihe sitten sidosten lakkaus. Siihen operaatioon pääsenkin luultavasti jo ensi viikonloppuna, kunhan kotiudumme hiihtoloman mummulakierrokselta. Toivottavasti saan kaikki pätkät lakattua seuraavan viikon aikana. Kerron siitä operaatiosta sitten viimeisessä osassa tarkemmin.

Lakkausta odotellessa


Vahvasti siis näyttää siltä, että vapa kyllä valmistuu hitaasti mutta varmasti ja saan tämän vavan testiin jo korrireissulle, joka toteutunee jälleen huhtikuun alkupuolella. Testaamista odotan jo innolla, viidet seiskaluokan siimat odottaa, josko löytyisi tähän vapaan sopivia. Korriperhoja olenkin jo jokusen saanut kiedottua. Tiedä vaikka niistäkin ehtisin kuvia laittamaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti